1952-06-21-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
:ku5ta\-ansa seuraavana aamuna en-naisella
junalla kotiinsa: J^ew' Yor-
Vihdoin M n
issal Hän tarttui epätoivoisesti jmä-aan
11 Tulen kaipaamaan sinua, Eliina sa-i
hiljaa.
Dane ei heti ^^tannut.
oi melkein kiivaasti:
yiifö, sinä aiot? Homehtuako tääl-ä
ja mennä naimisiin George Play-ordin
kanssa?
— Olen ollut Georgen kanssa kihlois-kahdeksantoista
vuotta ja olen rakas-anut
häntä niin kauan kuin muistan.
— Rakastunut! Dane murahti. Pikku
viiöparkE; et edes tiedä, näitä rakkaus
nkaan. eikä liioin lihava Georgesi. On-
0 hän edes yrittänyt varniKtautiia«-
ustanyt, kun tätisi on kuollut? Eliina,
inun on herättävä horroksestasi! He-tma
huomaamaan^ että min?^ olen ra-stanut
sinua yhtä kauan kuiii CJeörge
ka en samalla tavalla, LucyaiikUfe
— Mutta — sinähän «t iniUoinkaan
le sanonut sahaakaan . . . Eliina oli
ntynyt. .
— Sinähän olet kihloissa
: Hän tarth
— En aikonut sanoa
'tään, tahdoin matkustaa'kiusaamatta
'nua tunteillani. Mutta en voinut, kun
«ken sanoit, että tulet kaipaamaan mi-ua.
. .
— Olen iloinen, että sanoit, Eliina
uiskasi. — Mutta en kuitenkaan voi
Ila omaksesi. Katsohan> George . . .
— Ymmärrän, Därie vastasi. — Mutsina
olet kuitenkin velkaa minulle join,
hän Iisasi. Ja ennenkuin Eliina
ti puolustautua, hän oli kietonut känsä
EUinan ympärille ja suuteli hän-
Eikä Eliina enää halunnutkaan vas-
>tella.
Dane päästi hänet irti yhtä nopeasti
uin oli tarttunutkin häneen ja otti hat-nsa.—
Hyvästi, hän sanoi lyhyesti ja
hti. ' • ,
"Minun täytyy sanoa Georgelle, että
eidän on mentävä mitä pikimmin nai-isiin,
tätä ei voi jatkua*', Eliina ajat-li
sekavasti. Sitten hän lisäsi ääneen:
Sinun pitäisi hävetä, Eliina Brant!
Heti seuraavana päivänä Eliina soitti
rgelle ja pyysi häntä käymäärilyo-
»n. Hän ehdotti, ettaGfforge tulisi
•i\-älliselle, ja tämä lupasi. Mutta
n Ellinan keittäjätär sai kuulla asi-ta,
hän kauhistui. Hän tiesi George-rran
tavat. * •
— Emme syö muuta, kuin mitä oleUr
än kirjoittanut; EIHna sanoi ja antoi
iitäjättärelleen luettehm;
—-^bby oli oikein pahoillaan, kun ^n
ön\t kotona päivällistä, Georg^ sanoi,.
n he istuutuivat pöytään. — Hän oli
mistanut minulle kaksiientipiruokala-ni:
Lammaskaalia ja sitniunavanu-
-ta.. •
— Kumpaakaan et saa; täällä, mutta
jyon simm silti ttiteväir tyytyväiseksi;
ma. nauroi hiukan- väkinäisefcsiv
George huomasi olleensa epäkohtelias.
SijOaiALAINEy XPRISTIgtbTI
avatttf fcaamiaa.Nia§arana
Helmi ja Emil Kuusela
« 3 River Rd. Niagara FaUs. Ont.
14-21
Halutaan tietää
J^iissä olet, Binne? Tulimme
^-a matkaa Suomesta A l l a n i i n sa.
Laivan nimi oH Tunisia ja
e ui Quebecin satamaan kesä-
'"^^ 23 pnä 1913. Sinä menit
^^He ja minä j ä i n Sudburyyn.
^huomaat tämän, niin heitä
^ l l ä , osoite
TOIVO KOIVIKKO
Vanxasti, hän^ sanoi sydämellisesti.
• — Olen imlkäinen kuin-susi ja %'oisia
s^i^däJkokonaisen härän!
«Hän katsoi tohorikkaasti cocktailiin;
joka edelsi päivällistä, ja söi sen jälkeen
tarjotun melonin hy\'ällä halulla.
Sitten hän rummutti kärsimättömästi
pöytää odottaen, että Eliina, joka söi
meloniaan hitaasti ja rauhallisesti, olisi
x^almis. Ja kun I\y, sisäkkö, toi pöytään
suuren höyrj^vän liemikulhon,
Georgen ilme kirkastui. Mutta sitä ei
kestänyt kauan, kun hän huomasi, että
liemi oli kirkasta lientä, ilman mitään l i -
säkkeitä. / :
— Siitä on kauan, kun söin pelkkää
lientä, George sanoi Happamesti^ Eliina
ei ollut kuulevinaan, vaan kysyin luuliko
George, että hu^ sataisi. George
myönsi? ja oli synkän näköinen; EUinaa
melkem kadutti, että hän oli \'alinnut
niin ankarasti ruokalaji Mutta kun
l y y toi s paahdetun kanan,
Geoi^en huonotuulisuus hävisi. Kana
oli murea ja maukkaan näköinen ja
Ge<)rge otti nyt siitä aimo kappaleen.
Sitten hän jäi odottamaan kastiketta.
Kun sitä ei kuulunut, hän huomautti
asiasta EUinalle, joka vastasi:
— En koskaan käytä kastiketta paahdetun
kanan kanssa. ,
— Mutta — mutta — sehän on käsittämätöntä!
Kana on hyvää, mutta eihän
se miltään maistu ilman kastiketta!
Abbyn kanakastike on mainiota, valkoista
ja paksua kuin kemia!
— Mutta tätä päivällistä ei Abby ole
valmistanut, Eliina huomautti kylmäh-kösti.
— Sen kyllä näkee!
— Ota vihanneksia kastikkeen sijaan,
seonhj^^ää! Ivy, tarjoilkaa vihannekset!
'
George otti suuret annokset herneitä,
kukkakaalia ja japanilaisia luumuja,
mutta ei näyttänjrt tyyty^^äiseltä.
—Tyttö on unohtanut leivän j a voin,
hän huomautti taas. '
— En käytä päivällisen yhteydessä
leipää ja voita, Eliina ilmoitti. Ja siten
hän ryht3d kertomaan elokuvasta, jota
(^i ollut katsomassa. ^
Kun Eliina tarjoili kahvia, hän kysyi:
— Montako isokeripalaa?
— Neljä. Ja paljon kernin kiitos.
Kuppi täyteeni
- - - K k o olisi eduksi käyttää k e r n^
ja sokeria säästeliäimmin?
— MaJidollisesti, mutta silloin ei kahvi
maistu minulle; Kuulehan, Eliina.
Shaä piet jtietenkm yksinäisyydessäsi
tottuniÄ- tämänkaltaisiin päivällisim,
mutta minun täytyy sanoai etiä. olen
nyt melkein yhtä nälkäinen kum pöytään
asettuessani;
— Smä syöt liikaa, George, ja siKsi
olet lihonut, Eliina sanoi-tyynestL — Ja
syöt vääriä ruokia! Olet liian lihava
ikäiseksesi!
. He tuijotti\^t toisiinsa a\X)imen vihamielisesti.
— Hitto! George sanoi,. —sekö on sinun
mielipiteesi minusta? /
— Katso peiliin; tarkasta itseäsi perusteellisesti!
Silloin näet, että Abby
on syöttänyt sinua kuten syöttöporsas-ta!"
— Tämä menee liian pitkälle! George
-nousi tummanpunaisena kasvoiltaan.
.Abbyn vertaista ruoanlaittajaa ei ole, ja
häh häpeäisi tarjota suurelle, vounak-kaalle
miehelle, joka tekee työtä aamusta
iltaan, sellaisen päivällisen kuin sinun
oli!
Xyt Ellinäkin nousi ja seisoi hänen
edessään pää pystyssä.
Koska asetat .\bbyn niin korkealle
ja koska ruoka on sinusta tärkeintä elämässä,
on parasta, että nait AbbjTi!
— Puratko smä meidän kihlauksemme?
George kys3d uhkaavasti.
— Olet sen jo itse purkanut, George,
Eliina vastasi tyynesti Hampaillasil
George lahti ja oli mielenUB^utuk-sensa
vallassa unohtaa hattunsa.: Bm
v\\ raivoissa^. I^taen uskoUisuu
ja kiuitj,inyksensä eivat.sus merkinneet
EUinalle mitään. Se oli käsittämätöntä!
Kotona häntä odotti yllätv^s, joka sai
hänet x-etämään henkeään. Ruokasalin
pöydällä oli tarjotin täynnä mitä ihanimpia
herkkuja. Maukkaita voileipiä,
kylmää porsaanpaistia omenahillon ke-ra
ja pari mahtavaa kaakunviipaletta.
Termospullossa oli lämmintä kahvia.^
Kun hän mutusteli voileipää, hän
ajatteli, että oli oikein EUinalle, kun ta-niä
menetti hänet. Hän kuuli Abbyn
\'eästt ajatdlbs&an, mite^ Abby
tulisi, kun haiiryllättäi^ täinän kosi-
«nalla., Ja miU^tr surullineii ja pettynyt
Eliina xdisi yksinäisyydes^iän « , .
Mutta juuri silloin Eliina seisoi puhelimen
ääressä.
—^ Saanko Xew York. Caledonia 1
W3, hän pyjsi. — Henkilöpuhelu mr,
Dane Kellylle, D-a-n-e K-e-M-y, Oikein.
Tuleeko se heti? Kiitos. Smäkö,
Dane? Täällä Eliina. Olisin halunnut
kysyä smidta . . . että . . . yoi, Dane,
onko tuollaisissa kirjallisissa teekutsuissa
{»sdjon ruokaa?
...... ...:l
• ^, Sj^eUineh kiitos teille ystÄvätJa^^
jotka järjesUtte meUIe oltuaxnme 14 vuotta naimisissa^ fcesäk. 4 pnä 1952.
Erikoisesti JciitämmetöUnihenkUöitä Senjaa, kolmea Ainoa, La>diaä. Minervaa
ja Saaraa söcS kaikkia heidän apulal^n ja soittajia.
Kiitoskukista ja kahvipöydän herkuista ja erikoisesU siitä suuresta rahalahjasta
joUa ostamme jotain muistoksi tfistä onnellisesta iUasta ja teidän
ystävyydestänne.
a
o
o
o
STEPSTONE
EINI JA OLAVI TUOMI
ONTARIO
.0909 g,.9.ttJt g O g O O P Q O Q O Q Q 0 O O O Q o o o o o o o o o 0^ O « Q O O 0>jft O Q>0 O^^^^
•rmmnmimatiiiutniiunHnitiutiiiniinmiimiiniuiaimimniiiuii nnnramniimtmaimtmimimniinnqnimimmminniinmtttita^
I KIITOS
1 Sydämelliset kiitoksemme MeadowPortagen ja Rorketönin
I Man. sukulaisille jk ystäville niistä kauniista ja kallisarvoisista
I lahjoista, sekä hausikasta illanvietosta, jonka j ä r j e s t i t t e meille
I paikkakunnalta poismuuttomme muistoksi.
I Erikoirien kiitos Elsille, Sylvialle, Margelle j a Tyj^nelle kai-
I kista vaivoistanne. Muisto tilaisuudesta ja lahjat ovat kauniina
I muistona meille niistä monista vuosista, jotka vietimme kanssan-
I ne siellä. Vieläkin vUpitön kiitos kaikesta!
1 TYYNE, GEORGE JA GINNY NIEMI
I R.R. 1. Pori Arthur. Ontario
1 . ' • "
?iiiiiiiMitiiiiiiiiiuiiiiiiiuiniiiuniitiuiiiiuramininimuiiiniiimtiiii(uiiuuiuiniiiiuitniiiiiiniin)immi^^^
l
CLINTON HAAULLA
2605 £. Pender St, Vancouver, B.C.
KESÄKUUN 28 PÄIVÄNÄ 9-12 ILLALLA
•VANHANAJAN HYVÄ SOITTO
TEBVETIXOA!
•SISAANPAASV 50c
CSJ:n hnvltolmikunta
Lentäkää
Monttealista ALKAEN
Z<onto6seen
Osloon
E U R O O P P A A N ^
Maailman kuulullia Constellation-koneiUa yli Atlantin
kalkki mukavuudet,
ruokahalua kiihottavat ateriat pienillä maksuilla!
15. vuoden kokemus Atlantin lennoissa-
33 vuoden yleismaailmallinen lentokokemos!
Kaikki lennot Ixjntoon kautta --pysähtymiisoikeus
ilman lisämaksua kauttakulkulennoissa
mannermaalle British European-Lentolinjalla —
yksi lippu koko matkan!
Tukholmaan
Helsinkiin
ENEMMÄN LENTOJA USEAMPIIN
EUROOPAN KAUPUNKEIHIN
Montrealista Yht; Edest. Montrealista . Yht. Edest,
Amsterdam . .$285.00 $513.00 Helsinki . . . . .$365.(M) $657.00
Berlin 324.80 584.70 Mynchen . . . . . 324.20 583.60
Bryssel 285.00 513.00 Pariisi 285.00 513.00
Kööpenhamina 308.10 554.60 Booma . . . . . . . 352.20 634.00
Frankfurt 308.10 554.60 Tukholma . . . . 333.10 599.10
Hampuri . 308.10 554.60 Zurich . . . . . . . 308.10 554.60
KoÖDenliaminaan Tiedustelkaa BOAC:n etukäsi-maksusuunnitelmaa. Tavatkaa
*^ asiamiestänne tai kirjoittakaa omalla kielellaxme osoitteella:
British Overseas Ainvays Corporation
TOBONTO — as ilING ST. WEdT
.IS
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 21, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520621 |
Description
| Title | 1952-06-21-11 |
| OCR text |
:ku5ta\-ansa seuraavana aamuna en-naisella
junalla kotiinsa: J^ew' Yor-
Vihdoin M n
issal Hän tarttui epätoivoisesti jmä-aan
11 Tulen kaipaamaan sinua, Eliina sa-i
hiljaa.
Dane ei heti ^^tannut.
oi melkein kiivaasti:
yiifö, sinä aiot? Homehtuako tääl-ä
ja mennä naimisiin George Play-ordin
kanssa?
— Olen ollut Georgen kanssa kihlois-kahdeksantoista
vuotta ja olen rakas-anut
häntä niin kauan kuin muistan.
— Rakastunut! Dane murahti. Pikku
viiöparkE; et edes tiedä, näitä rakkaus
nkaan. eikä liioin lihava Georgesi. On-
0 hän edes yrittänyt varniKtautiia«-
ustanyt, kun tätisi on kuollut? Eliina,
inun on herättävä horroksestasi! He-tma
huomaamaan^ että min?^ olen ra-stanut
sinua yhtä kauan kuiii CJeörge
ka en samalla tavalla, LucyaiikUfe
— Mutta — sinähän «t iniUoinkaan
le sanonut sahaakaan . . . Eliina oli
ntynyt. .
— Sinähän olet kihloissa
: Hän tarth
— En aikonut sanoa
'tään, tahdoin matkustaa'kiusaamatta
'nua tunteillani. Mutta en voinut, kun
«ken sanoit, että tulet kaipaamaan mi-ua.
. .
— Olen iloinen, että sanoit, Eliina
uiskasi. — Mutta en kuitenkaan voi
Ila omaksesi. Katsohan> George . . .
— Ymmärrän, Därie vastasi. — Mutsina
olet kuitenkin velkaa minulle join,
hän Iisasi. Ja ennenkuin Eliina
ti puolustautua, hän oli kietonut känsä
EUinan ympärille ja suuteli hän-
Eikä Eliina enää halunnutkaan vas-
>tella.
Dane päästi hänet irti yhtä nopeasti
uin oli tarttunutkin häneen ja otti hat-nsa.—
Hyvästi, hän sanoi lyhyesti ja
hti. ' • ,
"Minun täytyy sanoa Georgelle, että
eidän on mentävä mitä pikimmin nai-isiin,
tätä ei voi jatkua*', Eliina ajat-li
sekavasti. Sitten hän lisäsi ääneen:
Sinun pitäisi hävetä, Eliina Brant!
Heti seuraavana päivänä Eliina soitti
rgelle ja pyysi häntä käymäärilyo-
»n. Hän ehdotti, ettaGfforge tulisi
•i\-älliselle, ja tämä lupasi. Mutta
n Ellinan keittäjätär sai kuulla asi-ta,
hän kauhistui. Hän tiesi George-rran
tavat. * •
— Emme syö muuta, kuin mitä oleUr
än kirjoittanut; EIHna sanoi ja antoi
iitäjättärelleen luettehm;
—-^bby oli oikein pahoillaan, kun ^n
ön\t kotona päivällistä, Georg^ sanoi,.
n he istuutuivat pöytään. — Hän oli
mistanut minulle kaksiientipiruokala-ni:
Lammaskaalia ja sitniunavanu-
-ta.. •
— Kumpaakaan et saa; täällä, mutta
jyon simm silti ttiteväir tyytyväiseksi;
ma. nauroi hiukan- väkinäisefcsiv
George huomasi olleensa epäkohtelias.
SijOaiALAINEy XPRISTIgtbTI
avatttf fcaamiaa.Nia§arana
Helmi ja Emil Kuusela
« 3 River Rd. Niagara FaUs. Ont.
14-21
Halutaan tietää
J^iissä olet, Binne? Tulimme
^-a matkaa Suomesta A l l a n i i n sa.
Laivan nimi oH Tunisia ja
e ui Quebecin satamaan kesä-
'"^^ 23 pnä 1913. Sinä menit
^^He ja minä j ä i n Sudburyyn.
^huomaat tämän, niin heitä
^ l l ä , osoite
TOIVO KOIVIKKO
Vanxasti, hän^ sanoi sydämellisesti.
• — Olen imlkäinen kuin-susi ja %'oisia
s^i^däJkokonaisen härän!
«Hän katsoi tohorikkaasti cocktailiin;
joka edelsi päivällistä, ja söi sen jälkeen
tarjotun melonin hy\'ällä halulla.
Sitten hän rummutti kärsimättömästi
pöytää odottaen, että Eliina, joka söi
meloniaan hitaasti ja rauhallisesti, olisi
x^almis. Ja kun I\y, sisäkkö, toi pöytään
suuren höyrj^vän liemikulhon,
Georgen ilme kirkastui. Mutta sitä ei
kestänyt kauan, kun hän huomasi, että
liemi oli kirkasta lientä, ilman mitään l i -
säkkeitä. / :
— Siitä on kauan, kun söin pelkkää
lientä, George sanoi Happamesti^ Eliina
ei ollut kuulevinaan, vaan kysyin luuliko
George, että hu^ sataisi. George
myönsi? ja oli synkän näköinen; EUinaa
melkem kadutti, että hän oli \'alinnut
niin ankarasti ruokalaji Mutta kun
l y y toi s paahdetun kanan,
Geoi^en huonotuulisuus hävisi. Kana
oli murea ja maukkaan näköinen ja
Ge<)rge otti nyt siitä aimo kappaleen.
Sitten hän jäi odottamaan kastiketta.
Kun sitä ei kuulunut, hän huomautti
asiasta EUinalle, joka vastasi:
— En koskaan käytä kastiketta paahdetun
kanan kanssa. ,
— Mutta — mutta — sehän on käsittämätöntä!
Kana on hyvää, mutta eihän
se miltään maistu ilman kastiketta!
Abbyn kanakastike on mainiota, valkoista
ja paksua kuin kemia!
— Mutta tätä päivällistä ei Abby ole
valmistanut, Eliina huomautti kylmäh-kösti.
— Sen kyllä näkee!
— Ota vihanneksia kastikkeen sijaan,
seonhj^^ää! Ivy, tarjoilkaa vihannekset!
'
George otti suuret annokset herneitä,
kukkakaalia ja japanilaisia luumuja,
mutta ei näyttänjrt tyyty^^äiseltä.
—Tyttö on unohtanut leivän j a voin,
hän huomautti taas. '
— En käytä päivällisen yhteydessä
leipää ja voita, Eliina ilmoitti. Ja siten
hän ryht3d kertomaan elokuvasta, jota
(^i ollut katsomassa. ^
Kun Eliina tarjoili kahvia, hän kysyi:
— Montako isokeripalaa?
— Neljä. Ja paljon kernin kiitos.
Kuppi täyteeni
- - - K k o olisi eduksi käyttää k e r n^
ja sokeria säästeliäimmin?
— MaJidollisesti, mutta silloin ei kahvi
maistu minulle; Kuulehan, Eliina.
Shaä piet jtietenkm yksinäisyydessäsi
tottuniÄ- tämänkaltaisiin päivällisim,
mutta minun täytyy sanoai etiä. olen
nyt melkein yhtä nälkäinen kum pöytään
asettuessani;
— Smä syöt liikaa, George, ja siKsi
olet lihonut, Eliina sanoi-tyynestL — Ja
syöt vääriä ruokia! Olet liian lihava
ikäiseksesi!
. He tuijotti\^t toisiinsa a\X)imen vihamielisesti.
— Hitto! George sanoi,. —sekö on sinun
mielipiteesi minusta? /
— Katso peiliin; tarkasta itseäsi perusteellisesti!
Silloin näet, että Abby
on syöttänyt sinua kuten syöttöporsas-ta!"
— Tämä menee liian pitkälle! George
-nousi tummanpunaisena kasvoiltaan.
.Abbyn vertaista ruoanlaittajaa ei ole, ja
häh häpeäisi tarjota suurelle, vounak-kaalle
miehelle, joka tekee työtä aamusta
iltaan, sellaisen päivällisen kuin sinun
oli!
Xyt Ellinäkin nousi ja seisoi hänen
edessään pää pystyssä.
Koska asetat .\bbyn niin korkealle
ja koska ruoka on sinusta tärkeintä elämässä,
on parasta, että nait AbbjTi!
— Puratko smä meidän kihlauksemme?
George kys3d uhkaavasti.
— Olet sen jo itse purkanut, George,
Eliina vastasi tyynesti Hampaillasil
George lahti ja oli mielenUB^utuk-sensa
vallassa unohtaa hattunsa.: Bm
v\\ raivoissa^. I^taen uskoUisuu
ja kiuitj,inyksensä eivat.sus merkinneet
EUinalle mitään. Se oli käsittämätöntä!
Kotona häntä odotti yllätv^s, joka sai
hänet x-etämään henkeään. Ruokasalin
pöydällä oli tarjotin täynnä mitä ihanimpia
herkkuja. Maukkaita voileipiä,
kylmää porsaanpaistia omenahillon ke-ra
ja pari mahtavaa kaakunviipaletta.
Termospullossa oli lämmintä kahvia.^
Kun hän mutusteli voileipää, hän
ajatteli, että oli oikein EUinalle, kun ta-niä
menetti hänet. Hän kuuli Abbyn
\'eästt ajatdlbs&an, mite^ Abby
tulisi, kun haiiryllättäi^ täinän kosi-
«nalla., Ja miU^tr surullineii ja pettynyt
Eliina xdisi yksinäisyydes^iän « , .
Mutta juuri silloin Eliina seisoi puhelimen
ääressä.
—^ Saanko Xew York. Caledonia 1
W3, hän pyjsi. — Henkilöpuhelu mr,
Dane Kellylle, D-a-n-e K-e-M-y, Oikein.
Tuleeko se heti? Kiitos. Smäkö,
Dane? Täällä Eliina. Olisin halunnut
kysyä smidta . . . että . . . yoi, Dane,
onko tuollaisissa kirjallisissa teekutsuissa
{»sdjon ruokaa?
...... ...:l
• ^, Sj^eUineh kiitos teille ystÄvätJa^^
jotka järjesUtte meUIe oltuaxnme 14 vuotta naimisissa^ fcesäk. 4 pnä 1952.
Erikoisesti JciitämmetöUnihenkUöitä Senjaa, kolmea Ainoa, La>diaä. Minervaa
ja Saaraa söcS kaikkia heidän apulal^n ja soittajia.
Kiitoskukista ja kahvipöydän herkuista ja erikoisesU siitä suuresta rahalahjasta
joUa ostamme jotain muistoksi tfistä onnellisesta iUasta ja teidän
ystävyydestänne.
a
o
o
o
STEPSTONE
EINI JA OLAVI TUOMI
ONTARIO
.0909 g,.9.ttJt g O g O O P Q O Q O Q Q 0 O O O Q o o o o o o o o o 0^ O « Q O O 0>jft O Q>0 O^^^^
•rmmnmimatiiiutniiunHnitiutiiiniinmiimiiniuiaimimniiiuii nnnramniimtmaimtmimimniinnqnimimmminniinmtttita^
I KIITOS
1 Sydämelliset kiitoksemme MeadowPortagen ja Rorketönin
I Man. sukulaisille jk ystäville niistä kauniista ja kallisarvoisista
I lahjoista, sekä hausikasta illanvietosta, jonka j ä r j e s t i t t e meille
I paikkakunnalta poismuuttomme muistoksi.
I Erikoirien kiitos Elsille, Sylvialle, Margelle j a Tyj^nelle kai-
I kista vaivoistanne. Muisto tilaisuudesta ja lahjat ovat kauniina
I muistona meille niistä monista vuosista, jotka vietimme kanssan-
I ne siellä. Vieläkin vUpitön kiitos kaikesta!
1 TYYNE, GEORGE JA GINNY NIEMI
I R.R. 1. Pori Arthur. Ontario
1 . ' • "
?iiiiiiiMitiiiiiiiiiuiiiiiiiuiniiiuniitiuiiiiuramininimuiiiniiimtiiii(uiiuuiuiniiiiuitniiiiiiniin)immi^^^
l
CLINTON HAAULLA
2605 £. Pender St, Vancouver, B.C.
KESÄKUUN 28 PÄIVÄNÄ 9-12 ILLALLA
•VANHANAJAN HYVÄ SOITTO
TEBVETIXOA!
•SISAANPAASV 50c
CSJ:n hnvltolmikunta
Lentäkää
Monttealista ALKAEN
Z |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-21-11
