Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 7, 1956

              ! • !
menevän nykyään päinmäntyä. kapa sinun onneksesi tämän kahvin
Hän aukaisee tallin oveu Wtyttää tmukajia nöljan. Minulle ei enää nu-
. valon. Sitten hän taluttaa hevosen ulos muuttua ama on vam
j a valjastaa, puhellen kuin h™seUe: —
Tässä sitä nyt mennään kuin kerran
kosimaan, mutta toisenlainen oli he\'o-seni
silloin, tasainen ja hyvin ohjatta­vissa.
Mutta ajajalla taisi silloin olla
enemmän kuumia rakkauden höyryjä -pahemmin, sinulla on kaikkea
kään voi
samaa.
— Mutta Hemmo! sanoo Hilja. Jo
toisen kerran tänään saan sanoa sinulle:
älä masennu. CMe «mies! 'Mitä sinä
haudot mielessäsi? Monella on paljon
päässä. Aika ja elämän kulku on ne
. sitten jäähdyttänyt . . . Sama on vain
tyttö kuin silloinkin.
Pian ohjaa Hemmo hevosen valtatiel­lä.
Sillalla hevonen hjpähtää hurjaan
juoksuun. Pinieässä Ulassa soivat kul­kuset
kauniisti hänen ajaessaan kohti
Tapiolaa.
H i l j a on rapulla vastassa. Iloisena
. 3iän tervehtii tulijaa ja kutsuu hetkeksi
sisälle, sanoen -olevansa valmb aivan
pian . . . f ai jos haluat, että lähdemme
heti?
— Melkein on niin parempi, vastaa
Hemmo sitoessaan hevosta. Katsos, olet
melkein aivan liian sievä ja minä en
luota itseeni — olen sellainen raakalai­nen.
Elämä on tehn>'t minut sellai­seksi.
Se osaa joskus olla oikullinen
ja kostaa pahat tekommel Tulehan
siis rekeen niin pääsemme pian Elsan
katsannon alle.
Hiljaa tuppaa väkisinkin nauratta­maan
Hemman puhe ja hän sanoo nau­reskellen:
— Älä ole varma, että suostuisin si­nulle
näin hämärän turvinkaan. Sinä-
«hän olet jo vanha ukko . . . Niinhän?
Hemmo menee kuitenkin sisälle.
Eteisestä *mennään suoraan vierashuo­neeseen,
jonka sJvussa on tuo tuttu
Hiljan neitsytkammio. Hiljalla on
juuri ollut kamiinassa tuli, joka nyt on
riutumassa ja antaa vain hiukan valoa
huoneeseen. Hilja keboittaa vierasta
vapautumaan enemmistä päällysvaat­teistaan
ja lupaa laittaa kahvia. — de
täällä kuin kotonasi. Tuossa tulen ää­ressä
on tuttu jakkara, istu sillä ja
odota, tulen aivan minuutissa takaisin.
Hemmo katselee tuttua huonetta,
jossa hän on nuoruutensa unelmat unel­moinut.
(Kaikki on kuitenkin niin kau-
'kana — vain muistot ox-at niistä enää
jälellä. Hän astelee uunin eteen. Siinä
pienellä ulkonemalla on hänen kuvansa
— kultaisissa* kehyksissä, kuten Hilja
silloin kerran oli sanonut hänen annet­tuaan
sen. Siinä he olivat yhdessä kat­selleet
kuvaa. Hilja oli silloin nojau-
-tunut hänen o^kapäähänsä. Hän oli
asettanut kuvan paikalleen ja suudel­lut
tyttöä . . . Lumous oli särkynyt j.a
Hilja oli silloinkin tehnyt jotakin asiaa
ulos . . . Se aika oli kaukana mennei­syydessä.
Hemmo seisoi yhä paikallaan kuvan
edessä, kun Hilja palasi kahvitarjotti-men
kanssa . . . — Oh, täälläkö sinä
yhä murjotat, hän sanoo iloisesti.
Juomme nyt kahvin yhdessä tämän pik­kupöydän
ääressä. Sitten lähdenmie
. . . Siellä Humu käy jo rauhattomaksi,
ehkä emäntäsikin.
— 'Rauhattomin tässä kuitenkin olen
^minä, sanoo Hemmo. Tiedän, että
koetat johtaa ajatuksiamme pois men-neisj-
jdestä ja parempihan niin onkin
— ettemme siirtyisi kov*n vaarallisille
raiteille . . . X o , juonmie sitten vaik-
Matknstaessmne
SUOMEE
KÄÄNTYBL&Ä PUOLEENI
Edustan laiva- Ja lentoyhtiöitä
H Y V Ä P L V E L U
UNO OJALAMMl
16SS ST. ANTOINE ST.
MONTRE.%C QITE.
Rikkautta ja työtä, jonka seurassa luu­lisi
ajan kuluvan. Sitten perheesi, vai­mosi
ja pienoisesi. Ajattele anitä on
minulla — vain muistot jälellä.
.Äänettöminä he sitten juovat kahvia.
Sitten Hemmo nousee ja nostaa myös­kin
Hiljan seisomaan. Vain sekunnin
murto-osan he katsovat toisiaan silmiin
ja sitten — kädet kiert>a*ät syleilyyn,
kuumaan ja kaipaavaan . . . Sinä, kuis­kaa
Hilja, painautuen Hemmon rintaa
vasten . . . :
— Nyt lähdemme, sanoo hän sitten
• rauhallisesti. Minun tä\njy ehtiä aa-mu
junalle ja ehkä hiukan nukahtaakin.
Pian ovatkin he jo matkalla Kajoran-taan.
Humu jublTsee omia aikojaan,
sillä kumpakaan reessä istujista ei vä­litä
koska ehtisivät perille. .Äänettö­minä
he tuijottavat taivaalle, jossa tu­hannet
tähdet tuikkivat.
~ Näin on hy\% sanoo Hilja, hei­dän
lähestyessään kartanoa. Emme
ole tehneet mitään sopimatonta ja
voimme avoimin silmin kohdata vai­mosi
katseen. Sinä et ole tahrinut
omaatuntoasi lapsesi edessä.
Vielä kädenpuristus ja he seisovat
valaistussa eteisessä. Hemmo auttaa
tuikin Hiljan päältä ja sunä hän saa
\'ielä tilaisuuden puristaa ja kuiskata:
— Sinä olet niin tjyni ja turvallinen.
Sinusta aivan kuin virtaa voimaa toi­siinkin
. . . X j ^ sitten sisälle.
lElsa istuu tulen ääressä suuressa sa­lissa,
kun he menevät sisälle. Pienokai­nen
on liänen sylissään. Hän näyttää­kin
äidillisen kauniilta madonnalta.
Hiukset on kierretty pään ympärille.
Todella kaunis näky, ajattelee Hilja
mennessääii ter\ehtimään.
Elsa aikoo nousta, mutta Hilja tor­juu
sen sanoen: — E i , Elsa kiltti, olet
niin kaunis siinä, on kuin särkyisi jota­kin,
jos nouset. Samalla Hilja pohis-tuu
hänen eteensä ihailemaan pieno­kaista.
T\-ttö on pienessä koltussaan
kaunis kuin sadun prinsessa.
— .Eikö olekin soma? sanoo Elsa hy­väillen
lasta. Sydämessään tuntee hän
ylpeyttä, saadessaan täten näyttää las­ta.
Sittenkin on elämä suonut hänen
kohdalleen enemmän onnea kuin Hil­jalle,
joka yksin vaeltaa tietään.
Sitten tulee Erika hakemaan lapsen
nukkumaan ja Elsa näj-ttelee vieraalle
kotiaan. Jokainen koettaa osaltaan lie­vittää
tilannetta, joka väkisinkin tah­too
kirbtyä. Onhan tämä ensimmäi­nen
kerta sen jälkeen, kun Elsa viek­kaudella
vei Hemmon ystävältään.
— Täällä on kaikki niin kaunista,
puhelee Hilja, katsellessaan ylellisesti
sisustettua kotia. Saanhan tulla useim-minkin
tänne teidän onnen pesäänne?
— Tule \^in. niin usein kuin sinua
huvittaa ja sopii, sanoo Elsa, pujottaen
kätensä Hiljan ^yötäisille, heidän sei­soessaan
ikkunan luona ja katsellessaan
ulos sillalle, joka satumaisesti kaartuu
kosken yllä . . . Oikein kun toden sa­non,
hän sitten kertoo ylpeillen, tämä
rakennus on minun vanhempieni osta­ma
meille huomenlahjaksi" Muuten
kai saisin asua tuolla kosken toisella
"puolella vinhassa asuinrakennuksessa
. . . Miten pidinkään tästä rakennuk­sesta
silloin, kun astuin tänne Henunon
morsiamena.-
— Tämä onkin kuin satulinna,
myöntää Hilja . . . Silloin eniten ei
tämä ollut näin satumaisen kaunis.
— Tietystikään ei ollut. Asumaton
rakennus ,aina näyttää jotenkin kam­mottavalta.
Vasta kaiken ^-almistuttua
nenäkin ihastuin tähän.
CHi jo myöhäinen, kim Hemmo saat­teli
Hiljan kotiin. Matkalla H i l j a ri­pittää
Hemmoa sanoen: — Sinä olet an-
\ ^ tanut aivan väärän kuvan vaimostasi.
Hänhän on niin herttainen ja välitön.
Mitäpä hän lopultakaan tiesi meidän
välisestänune sadusta. Kaipa hän piti
meidän kihlautumistamme vain lapsuus
den hulluttelimä . . . Sinä et osaa antaa
- arvoa vaimollesi. Katsos, vaikeutensa
oli hänelläikin, asettuessaan tänne aivan
kuin erämaahan kaupungin kasvatti.
— Xo, annamme sitten kunniankruu-nun
hänen päänsä ympärille. En halua
enää kajota siihen asiaan. Sinä olet
kai voittanut, kun et saanut minunlais­tani
kaikkiin syntiin lanigennutta. Ole
sitten tyytyväinen osaasi . : . On kui­tenkin
yksi asia, josta haluan smulle
puhua. Katsos, meillä on pieni poika
siellä työväen puolella. Häh jäi erään
vanhan mummon perintönä. Mununo
kuoli meillä viime talvena. Vaimoni
vihaa häntä ja haluaisi ajaa lapsen pois.
Nyt olen saanut selville lapsen isän.
Hän on veljeni, Kosti veljeni, jonka
kai muistat. Meillä oli silloin nuori pal­velustyttö
Salli, kun Kosti oli kotona.
Tyttö rakastui häneen. X>t on Kosti
kuollut, tyttö avioliitossa ja hyvin huo­noissa
oloissa. Kävin hänen luonaan ja
pastori myöskin tutki asiaa, joten se on
tosi. Miten luulisit sinä, joka olen
nähnyt kaikenlaista, meidän voivan
hyljätä lapsen!
Hilja on kuimellut puhetta syvem­min
ajattelematta ja sanoo:
— Ota poika omaksesi, kai Kajoran-nassa
veljesi pojalle ruokaa riittää ja
työtä — kun hän siihen ikään tulee.
Mitäpä luulisi vaimollasi olevan siihen
sanomista. Monessa talossa pidetään
aivan ventovieraita kasvatteja. Heistä
ei ole vahinkoa, oppivat jo pienestä
työnteon taidon ja silloin heistä on
vain hyötyä.
— X i i n olen minäkin ajatellut, mutta
tuo Elsan alinomainen vastustaminen
harmittaa minua. Nyt kim luulisi ole­van
kaiken hyvin, asettuu hän joka
asiassa poikkiteloin. !Miten luulet asi­oiden
ajanoloon luistavan tuollaisessa
vastamäessä.
— Toisten ihmisten kohdalla on pa­hempaakin,
usein sairautta ja. muita
vastoinkäymfeiä. Eiköhän sinussakin
ole v i k a s i - . ^ . Koeta nj-t ensin suostu­tella
ja jos se ei auta, anna asia oikeu­den
harkittavaksi. Kai he siellä osaa­vat
sanoa, kuuluuko poika veljesi peri­jäksi
tai ainakin sinne päin.
Pian o\'at he jo Tapiolan veräjällä
ja Humu porhaltaa pihamaalle. Hilja
nousee reestä ja ojentaa kätensä hyväs­tiksi
sanoen:
— Pian kuulet minusta ja — juoTcsee
tupaan.
(Jatkuu)
Sivu iO
I .: S i i 1 i l . i - i i ; T i ' t t % f M-^ t i 4 2 J t i S12 S « 8 ? 5 -
Laoantama. buhlllaiim 7 piivani* 19S6
} ,i i i ; .5--: « : ^ >' c u 1 . i. : i » r t u =. 4
Paksussa lumessa
voittaa mies suden
- Pjyntikämpältään Geraldtoniin äs­kettäin
saapunut Dave Bunding toi mu­kanaan
mm. kuusi sudennahkaa. Hän
sanoi, ettei tällaisena lumisena talvena
susi pysty kilpailemaan lumikengillä
varustetun miehen kanssa.
Hän sanoi saaneensa kaikki kuusi
sutta siten, ' että lähti lumikenkineen
seuraamaan tuoreita jälkiä. Pian hän
tapasi väsj-neen suden istumassa lu-messa
ja loppu kävi sitten helposti.
— Kaikenlaisen nuohan ja roskan
saa helpommin ja vai\'attomimmin pois
vaatteista, kun kierrät kätesi jmpäril-le
laastarinauhän. tarttuva puoli ulos­päin
ja kuljetat sitä vaatteen pintaa pit­kin.
tili
JA HIERONTA!
• Viime talvenkin pakkasten ,
olen kuuUut monen kertoneeij
korvansa tai nenänpäänsä paleli,
—• O l i onnij että huomasin sea a
jotta voin hieroa paleltunutta 1;
kuulee monen vielä sanovan. 1
hierwninen ei ole missään tapai
- fe|kea keinp hoitaa paleltunutta
kaa, mutta monta kertaa se
olla jopa vaarallistakin.
Paleltuminen on. aina kylmyj^
heuttama verenkiertohäiriö, p
misia on sekä vaarallisia että
pauksia. Mm. ppskipäähän _
nut valkea läikkä ei useinkaan ole
rallinen, mutta jos paikka alkaa
vota ja jälkeen päin ilmenee kipua,
lääkärm puoleen kääntyminea
miten suorastaan välttämätöntä,
leltuneen paikan valkoisuus johtuu
tä, että sillä alueella olevat vf
ovat supistuneet. Paleltuneen
tunnottomuus johtuu taas tunto
jen kylmästä aiheutuneesta
halvaantiunisesta.
•Paleltumisen vaaran välttämisenä
luonnollisesti pukeuduttava m
simman lämpimästi. Mutta tämä
ka laiminlyödään usein, ja tästä j
ihmisten "kylmästä väriseminen
paleltumat. Kun kylmä tuntuu
tunkevalta; on heti yritettävä
mahdollisimman ripeästi, jotta
kierto paranisi. Kasv^oja on aina m
tettava silloin tällöin hipaista, js
voi todeta onko tunto vielä tallelk
Kun timto on sitten mennyt ja pait
minen todettu, on pjTittävä mU
simman nopeasti lämpöiseen. Mis.
tapauksessa paleltuneelle kohdalle
saa laittaa, vettä, ei kylmeä, ^kä 1
kuumaa, eikä myöskään lunta^—
kään ei paleltunutta kohtaa saa hi
rajusti, koska se samoin kyin kai
lumi helposti, rikkoo jäätjneen ihoa
iLämmintä on syytä juoda, ja i
\'ähitellen hiljalleen hieroa palelt
paikkaa. Jos paleltuma on paha
varmuuden vuoksi käännj'ttävä 1
puoleen. f , ,
TERVEYSSIS.AR '
PaiUdttiin parhaasta
näyttellijäsuorituksesta
Anna Magnani, Italian paras ä
yanäyttelijätär, sai Holl}Tvoodissa i
kinnon parhaasta näyttelijäsuoritui
ta \'uoden 1955 aikana. Hänet katsot
nyt yhdeksi ensimmäiseksi valkci
kaan tähdistä. Palkiiitonsä hän sai"'
tuoidun ruusun" Serafinan bsaii es
misestä.
.Anna Magnani, joka on nyt 4,6-^
tias, juhli voittoaan pienessä seufi
rissa Roomassa.
:
" H ^ ^ ^ O L K I X PETTURI"
.%kettäin lainasi eräs tanskalaS
i;ieitonen^sulhaselleen rahaa, jotta
voisi maksaa aikaisemmista suhta
s\-ntVTieen lapsen elatusavun. Pian
tö pääsi selviUe, ettei pojalla lasta
lutkaan ja että hän käytti rahan mi^
tarkoituksiin. Xiin jouduttiin as?
raastupaan.
KIITOS
Kaunis kiitos teille Nakinan ystäjj
jotka tulitte tervehtimään meita uuoq
sa kodissamme 25 päivä maaUskumsj
Kiitos hyvästä tarjoilusta seka ja»
mästänne rahalahjasta.
S O F I A J A F R E D M O I L A ^
Nakina, Ontario
p;
teili
kati
taat
la-r<
rins;
hän
maa
hän
S:
rin
pien
•mer
kunr
laivi
tajä
tyi
hm
L
su UI
sitk(
it^el
baai
itse
S»
ymf
taja
taar
ymi
m\y
h
Mai
30
seen
sen
silla
dan
kait
• mut
tun!
oli 1
vai
rin,
«lOt
sin
i aa
sata
kate
olisi
H
la-r(
Ulltt
seks
kirjj
laps;
ly%'ä
nen
oli a
tä>l;
delt^
Japsi
vain
PE
rouv
suur
juuri
telök
kaik!
kat
Jo
niisis
hiin
viide
Kan«
oli h
piukl
JUSSILA'S DEPARTMENT STORE
P. O. Box 600
PUHELIN 102