Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 7, 1956

              Hmim edmähmm '
Kirj. K I U RU
Mmkälgistä on Mudassa olla
saatte mutta sitä kysyä.
Olen elävänä miltä Jtaudattu,
vaikka tääV en ai jo pysyä.
Odottelen vain hartahasti
tuota ylösnousemuksen päivää.
Tahdon tulla takaisin päälle maan
—- Mitkä riemut ne sinne jäikään.
Kyllä täällä on paljon toisia,
ovat olleet täällä jo kauan.
Minä se vasta vuosi sitten
kaivoin itselleni tään haudan.
Minulla on täällä ikävä,
kun ei ole yhtään tuttua,
jonka kanssa saisi samasta kupista
joskus syödä' vaikka huttua.
Tulen teille tässä kertomahan
esimakua kaikesta tästä.
Pyydän avukseni myös aurinkoa,
tnaän sulattamahan jäästä.
Öi ihanuutta mitä luonto voikaan
meille ihmislapsille jakaa.
Se herättää kaikki kukatkin
jotka lumen alla nyt makaa.
Köyhällekin, on ihme kyllä,
aurinko antavi kättään^-
Vanhemmatkin aivan nuortuvat,
kun se sulattavi mättäät.
Silloin täällä haudassakin jo
ollaan kuin puolihengissa.
Kuuluu jo kellojen kalina
ja helinä hevosen kengissä.
Kun mä kerron niin silloin varmaankin
te ihmettelette tätä.
että mikä on oikein taru tää,
ja jokin on varmasti mätä.
Ei ennemmin kuin tipahtaapi,
niin sitten on aika nuolla.
Voi hiljaisessakin kylä:sä, jos ei
muuta Hiin ainakin kuolla:
Maa kun alkavi taasen vihertää
niin siitä voi tullakin apu.
Silloin minäkin haukalleni
taas laitan sen myyntilapun.
Jos jotakin toista huvittaa
iiiin tässä on kotiliesi,
jos kyllästyt kaupungin huminaan,
tiiin ohjaa vain tänne tiesi.
Jos vaikka vctehen molskahtaa
sä 'tahtoisit ehkä milloin,
saunan päälle joskus iltaisin,
voit piristää itseesi silloin.
Tääl' ei sua kukaan katsele,
voit alaston aivan sä olla.
Saat kylpeä, nahkaasi paistattaa
kesän kuumalla auringolla.
kakin katsottu. Ja kun tästä alkaen
teemme täällä yhdessä työmme, niin
pian saat tuntea, että omien kättesi
töitten tulokset kuuluv'at toki sinulle.
Ja koska me olemme nyt yhtä . . i noin
T— niin toki tavaroilla ei ole jakoa —
mies innokkaasti pyöräytteli muutaman
kerran ympäri vaimoaan, koska ei täl­lä
hetkellä muutakaan osannut ja nuo­ruuden
«veret kun suonissa kiivaana vir­tasivat.
— Hiljennyppä hiukan, että saan pu­heenvuoron,
sanoi vaimo,, johon alkoi
tarttua miehensä iloinen reippaus.
— Enkö kuitenkin saisi kysyä, ihiten
tämän kauniin kodin olet saanut, ai-kaaiv?
Onko isäsi antanut sinulle niin
paljon omaisuutta, että olet voinut näin
mahtavasti aloittaa . . . vai?
— Jaa, velkojako ajattelet?
—,No, miten vaan, minähän en oi>
keastaan tiedä yhtään mitään en
muuta kuin sinun rakkautesi. Mutta,
katsos, eikö sinunkin mielestäsi tulisi
vaimöiddn tietää osapuilleen kaikki tä^
loudelliset asiat? ,
. .r(Jatkuu)
: ' E i sitä tiedä, ketä viedään taka­perin
rattahilla", Jiäin tapasivat laulella
vanhassa maassa; jotkut edesvastuutto­mat
koiranleuat niinkin vakavissa tilai­suuksissa
kuin saatettaessa alkutaipa­leelle
sellaisia, joille ei annettu matka­lippua
takaisinpaluuta varten. Nuo lau-lunsänat
muistuivat anieleeni äskettäin
muuanna iltana, kun unta odotellen loi­koilin
puUmannivaiunun riiakuusijalla
matkalla Torontoon.
Olin arvan yllättäen saanut kutsun
työläisten vaihingonkorvauslau takun-nai
ta saapua erään tohtorin tarkastetta-ta.
Samanlainen oli minun mielenikin,
kun täytyi luopua hyvästä makuusijas­ta
ja -vaunusta. Kulutin aamupäivän
kävelemällä kaupungilla^ istuskelemal­la
ravintoloissa ja asemalla. Iltapäivällä
olin Don-haalilla tilaisuudessa näkcr
mään hyvän "Onni'!-nimisen näytelmän.
•Hjrvästä esityksestä olen kiitollinen kai^
kille, Jotka olivat olleetc osallisia sen
onnistumiseen.
Don-haalilla tapasin useita torqnto-laisia
tovereita, joista ainakin kolme
tarjosi ijiinuUe yökortteeria-, joka osoit­taa
toröhtolaisten ölevah ystä^
vaksi kipeän köipeni kanssa. Koipeni ja vieraanväräisiay josta heille s kii-oli
kerräh loukkaantunut työskennelles
säni kaivannossa.
Olin kyllä ennenkin matkustanut her­rojen
kanssa samassa junassa, vaikka eri
vaunussa. Tällä kertaa minulla oli va­paalippu
ensiluokkaan ja menin siis
sinne. Heti vaunun rappusilla huoma­sin
kohtelun erilaisuuden. Junan kon­duktööri
ja palvelija oli vastanotta-massa
ja varoittamassa, että herra va­roisi
askeleitaan, jotta ei loukkaantuisi.
Seurasi sitten sarja kysymyksiä, mi-tos.
Erikoisesti häluiänldittääK^
East Yorkist^^'joiden luon^ yövyin ja
jossa isäntä Jä iemähta iti<ivtittivat^^y^
teensä minun käytettävafeäeni ja
tivat tuletaaaa \dela toiäjt^^ f
Seuraavana paiväiial maaliskuun 19.
pnä, minun, oli määrä mennä korvaus-lautakunnan
päämajaan, saamaan oh­jeita
ja tieto minkä tohtorin luokse
minun piti mennä. Sitten tohtorin luok­se
saavuttuani huomasin, että tämä tah­toi
ensiksi vähän kuulustella, minua sel-hin
herra matkustaa ja mikä on herran laisista asioista, jotka mielestäni eivät
vaunun numero, makuusija jne. Noi­hin
kysymyksiih katsoin parhaaksi v ^ -
tata antamalla matkaliput konduktöö­rille.
Liput putosivat kuitenkin vahin­gossa
lattialle ja kun minä aioin nostaa
ne ylös, niin konduktööri esti sen, sa­noen
ne kyllä sieltä ottavansa, jotta
minun ei tarvitse turhan takia varta­loani
taivuttaa.
Tuo alituinen herraksi haukkuminen
alkoi minua enemmän harmittaa kuin
miellyttää, sillä en ole koskaan ollut
herra eikä minusta sitä tulekaan. Olin
m^'öskin aivan varma siitä, että~minä
olin konduktöörin mielestä sellainen
herra, e t t ä ^ u n maksettu matka loppuu,
niin hyvästi vain asemalaiturille asti ja
siitä eteenpäin vaikka nurinniskoin, se
ei enää häntä huolestuttaisi.
Juhapal veli ja alkoi sitten laittaa ma- jäiitoimittaja.
kuuluneet hänelle lainkaan. Kuulustelu
kävi suunnilleen seuraavaan tapaan:
— Oletteko nykyään työssä? '
— En ole.
— Mitä teette elääksenne?
— Pääasiassa^ syön, juon ja nukun.
— iNiin tietysti, musta mistä saatte .
ruokanne?
— Useimmassa tapauksessa pöydältä.
— Luonnollisesti, mutta tarkoitan,
kai tielllä on jokin toimi tai animatti ?
— On, olen ammatiltani toimittaja.
— Jaahah, sehän kuulostaa hyvältä.
Mitä pidätte ammatistanne?
—-Mukiin menevä, kun olisi vain vä­hemmän
hommaa ja enemmän palkkaa.
•— Oletteko jonkin, sanomalehden vai­ko
aikakausjulkaisun toiniittajä?
— En kumpaisenkaan . . . Olen tyh-kuiisijaa
kuntoon, jotta herra pääsee
levolle milloiii haluaa. Siinä makuu­sijaa
läitelieBsaan hän kyseli yhtä. ja
toista, milloin saa herättää, tuodaanko
'sijalle'^ yöllä syötävää vai jaksanko
käydä ravintolavaunussa ottamassa vä­lipalaa.
Se konduktöörin mainitsema "herran
vaunun numero' tuli taas mieleeni ja
ajattelin, että onko minulla nyt sel­lainenkin
olemassa kuin vaunu, jota
minulla ei ole koskaan aikaisemmin ol­lut
— ei edes lastenvaunua. Vanhassa
he\-osen apevakassa minua kuuluttiin
•Nyt taisi tohtori jo pudota kärryil­tä,
koska hymähti vain «vastaukseksi.
Hän ei kai tiennyt, kuinka tärkeä teki­jä
taloudessa on tyhjäntoimittaja —
ijoka tyhjentää kaikenlaisia pulloja,
purkkeja, yksikorvaisia ja korvattomia
astioita, tekee tyhjäksi eukkonsa elo­kuviin
menoaikeet (jos 'uskaltaa) ja
kirjoittelee tyhjänpäiväisiä juttuja, ku­ten
esim. tämäkin, tekee tyhjiä kala­reissuja
ja kun menee kaupungille asial­le,
tulee tyhjin toimin takaisin. Ja sel­laisiin
kuuluu tämä Toronton /eissukin,
josta tuskin olisin omin apuini selvin-keikutetun
pienenä ollessani, jolloin nyt tyhjin toimin, ellei tuo. kunnon toh-olin
parkunut kuin pieni paholainen, tori olisi antanut auliisti apuaan. Hän
Olin ollut niin mahdoton rääkymään, nimittäin antoi lausunnon, ettei koives-että
vanhempani olivat arvelleet minus- sani olevalla kivulla ole mitään tekemis-
Viime vi&on l i e k i n tora^
tuksessa mattiin, että lyhyet pakinat
ovat loppuneet 'varastosta- AjaUelin,
että on tuo töimitu^in kyin kulkumie-hen
vatsa, Jcun se on ruokaa täysi on
hyyä; ollaj mutta kun suöifet tj^jäa
kurisevat, niin silloixi «vetää elämän
pilveen. • : r
•Kyllähän imeidän koulua kävmät-tömien
on vaikea pieniäkin pakinoita
kirjoitella^ vaikka aiheita olisi kuinka
paljon. Ne lauseetkin pitäisi kaikki
aloittaa isolla kirjaimella ja sitten sinne
väliin aina roiskia pisteitä ja piUskuja.
Aiira silloin kun: järki seisahtuu^;pitää
panna kysymysmerkki (?).: .r"
•Mutta hyviä ovat tuolla toimituk.
sessa asiat sitittelemään.^ Vaan kun
olen joskus tähän -Liekkiin kirjoittahut
sävonkielellä, niin önj>itänyt painattaa
sellaisena, kun ei ole hiin Vähän takia
kannattanut tulkkia tähi kielenkään-
4äy^--^<i;ttStö.'>^ • • ••
X y l l a s e oii^t^^
; seilain^gf ä i > ^ ^ a ^^
^ ii keskelläp niinkuin l ä ^ ja
sieltä tuif^^^^f^^ köytenä,
kuten hyrrältä- rädiökuiiluttäjalta. Kyliä
sellaisilta luulisi syntyvän hyviä paki­noitakin.
Mutta kuinkahan kävisi, jos
pantaisiin k3niä käteen? Taitaisi ottaa
yhtä lujille kuin kukon munittaminen.
Mutta kovia ne ovat arvostelemaan näi­tä
meidän toisten töherryksiä.
Kaipa sitä tulee tässä kesällä pakis-tuksi
vähän usfeimmjn, jos ei muuta niin
kerrotuksi kalajuttuja. Tässä talven
mittaan on tullut rassailtua vain pie­nempiä
kaloja, Icun jää on öltut niin
paksua, ettei ole viitsinyt hakata suu­ria
avannoita. Isot kalat siellä nälis­sään
odottavat minua.:. Kyllä miinä
olenkin taas koettanut keksiä uusia
konsteja niiden pään menoksi.
Mutta eihän sitä tiedä, vaikka tulisi
Jo ensi kesänä otetuksi n [matkalippu
vaikka Mars-tähteen, kun kuulemma
ovat jo keksineet sellaisen rynttämyl-lyn
jolla pääsee, ja lujaa. Mutta mut­teri
vain kuuluu «vielä puuttuvan. En»
siksi kuuluvat ampuvan tuonne .ava­ruuteen
jonkinlaisen pallon, joisa . sit­ten
ikai saa ottaa kaasua >'älillä; Säk-tiinu
kai se oli nimeltään.
Kun noita toisiakin planeetoita on
useita, niin pitäisi lähettää rikkaat to­siin
ja köyhät toisiin, jotta ei. tulisi mi­tään
puolueriitoja. Täältä lähtiessä pi­täisi
panna jokaiselle vähän siemenpe­runoita
pussiin, jotta siellä perillä saisi
jokainen kuokkia omalla sarallaan.
Matkalipuilla kuuluu jo olevan kova
kysyntä. Minä suosittelisin, että aina­kin
ensimmäiset lähtijät tekisivät tes-tarhentin
ennen lähtöään, sillä matkal­la
saattaa vähän viivähtää.
'Näin tuumailee ^
t
ta tulevan jonkin poliittisen pomon, tai
ainakin huutokaupan pitäjän. Minusta
oli lähtenyt ääntä enemmän kuin kai«
kista toisista^kylän karakoista yhteensä.
Ikäänkuin tuota aikaista huutamista
häveten olen aikuisena ollut niin hiljaa,
että minulta saa, kolmekin kertaa ky­syä'
3amaa asiaa ja silloinkin vastaan
— jos vastaan ~ että en tiedä.
.Makuusijani ^oli tehty niin, että jou­duin
sinne menemään jalat edellä ja
siitä johtui mieleeni alussa kertoinani
laulunpätkä ^takaperin'YattähiJIa . . V
CHisinhan ^iinä kahden lakanan \*älissä
tä loukkaantumiseni kanssa.''Se kipu
olisi kuulemma voinut yhtä hyvin iskeä
loukkaantumattomaapkin. sääreen — jos
se olisi ollut yhtä heikko kuin louk­kaantunut.
Sellaiset tohtorin raportit ovat tie­tenkin
lautakunnalle tervetulleita, kos­ka
lautakunnalla ei silloin ole "oikeutta"
maksaa korvausta. Mutta annapas olla,
kun tulee tilaisuus siirtää työläisille
kuuktvia varoja ^rautatieyhtiöille tai
muille r^amiehille, niin kyllä siltoin
keinoja ja oikeuksia löytyy j a pian.
, v -rr Vain.^piiiui»svoja fcuritetaan^
Sivu 6
Joistakm näkyvistä ja parantumatto-oilutkain^
muutkin-siiorasääij^t, paitsi mistä haavoista ja-vämmoisU on pakos-ettäininulla
oli jna^alip|[ra itakäisintu- ta maksettava^ mutta ei emistäkään pai-loa^-
växteb, '^kä henki ollut ^rvielä iäh-. jonidpu, vain^Mnrifcdme suolaista' tip^
tenyt:^^- ^ > ^ ' ^ ^ paa Imin ^rfaisifcifcn;^!^^
: ICun sunnuntaiaamulla - saavuimme - «simv .pari »tyotCMÄriani, • j o ^
Tdixm«bttJiSe8l>a]l6^^ytUiIma;li^^ . «i^sihnäiKMssaja toisen oikea
PALJON'TV-ASEMIA
Ottawasta ilmoitettiin huhtikuun 2.
päivänä, että Neuvostoliiton suunnitel­mana
on saada vuoteen 1960 mennessä
toimimaan vähintään 75 suurta tele-visiolähetysasemaa.
kein mitätön (menettänet työssä), jotr
ka saavat vain 5 dollaria kuukaudessa
korvausta. Olisin halukas tietämään
kuinka moni herroista lautakunnan jä­senistä
olisi valmis antamaan silmän tai
Icäden S dollarin kuukausunaksusta.
Näistä näkymättömistä, vioista on vie­lä
vaikeampi saada korvausta, k<>ska no
aidaan väittää olemattomiksi ja mistä
hyvänsä «yysfö^httineiksi*^ Väitteet sit-tten
^perustdiaaii seHaisten tohtoriea •
lausimtoihih;.^joiÖa onc s i a a s^
miistahusäi omatunto.
Ja^ttea lofii&si^eyätl
^afkBle.lidun ^tikqöille ja-^ystävill^ 1*
myöskin ttöuuitta|alle! : v