Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 25, 1950

              ty:: vain turmelee fyysillisen. ja henki-vln^
iinänsä. Sillä elättää helpolla koi-
Crppareita. joita emme enää saa täs-kvlästä
loppumaan. -Hän sanoi,
iitiä l^im'^''" rahaa, eikä ole muutakaan
'lekenustä.
, canoin. että niiksi eivät järjestä itsel-
'e^n lukemista. Ei meilläkään kukaan
'.riestänyt tälle saarelle tultuammerni-jk
it5e me panimme kaikki huvit ja
>Uommat alkuun. Ei oHsi teillä-feän
mitään huvipaikkaa, ellemme olisi
iranneet iltojamme ja pienisiä raba-
/aroistamme yhteistyön" eteen. -
Jos taas ei ole muuta tekemistä ja on
. iikaa rahaa, niin voi lähteä kalastuk-len
jälkeen katselemaan muutakin maa­ilmaa,
muitten työläisten touhuja ja
pyrkimyksiä. Matkalla aina näkee ja
ppii. Minäkin, vaikka olen näin van-
\ nautin matkasta niin, että en tunte^
,iit väsymystä. Kun matkustin Min-tapolisiin
sen hirveän vuoriston Epi,
on tästä itäänpäin mennessä, niin
jattelin sen työn suurenmoisuutta, tnl-ä
siinä o n suoritettu, kun rakennettu tie
iUaisten esteitten läpi. Vähän väliä
/ma pistäytji tunneliin ja välillä kulki
-mrten rotkojen yli, että ihan p y ö r r y t -
1 kun alas katsoi Ajattelin sitä ras-
'p asla raadantaa, mitä tuhannet työläi-
•^yii ovat tehneet ja saaneet hikensä vuo-sttaa
pienellä palkalla, huonoilla eväil-
1 ja asunnoilla, mitä siihen aikaan vielä
' li, kun se tie tehtiin. Silloin ei vielä
iHtu opittu parempaa vaatimaan. Kuin-
-11 monet heittivätkään henkensä näis-i
rotkoissa. Luin kerran kirjan, missä
' errotaan niistä retkikunnista, jotka
liitivät löv-tää tien paikkaa niiden vuo-
'stojen yli.' Paljon työläisiä sortui loior-li?
n rotkoihin ja toisia palasi takaisin.
Lujia ja uljaita miehiä olivat olleet,
4lä sellaisiin ponnistuksiin eivät kykene
;-sikot ja rappeutuneet. Kovasti mat-ystajat
ihailivat näitä vuoria. ' Minulle
^ olivat tuttuja, sillä olen kulkenut !ai- .
Prince Rupertista Vancouvenin.- Se
on aiyanvTioristoa. i (Kaunis ja fu-a
maa, kuten Pälsi määritteli sen väKo
iessaan). -
Calgarj^sta alkoivat nekuuludsatpi^
t, joista olin paljon lukenut. Ä oK-t
minulle enemmän uutta nähdä. Hai-kauniita
vilja-alueita. Ajattelin, että ,
'keutensa ne ovat siellakiB,.puut ovat
maankin suuressa arvossa, ne eivät
ekaan niin helpolla saatavissa kuin
jsidän saaremme rantamilla, fuulet ja
Fskyt raivoavat preerialla talvisin ko-nunin
kuin saarellamme, sillä me em-e
sentään ole ai\'an aavan valtameren
a ja kesän helle ka! paistaa
^uaiemmasti kum meillä, kun on vain
aata ympärillä. Usean talon ympärille
1 kasvatettu suojapuita ja ne talot,
illa ei suojapuita ollut, näyttivät mi­stä
min tur\'attomilta. Kyllä näkyi,
*• preerialta tulee liha ja \^lja suuriin
upunkeihin. Vähän väliä oK iosja
JasäiUöitä ja sellaisia lavoja, joilta
ainua lastataan junaan.
Kerran jouduin ajeluUa ollessamme
Jikaytävän kohdalla autossa odotta-
> kun tavarajuna saapui sieltä Min-eapoHsiin.
Junassa oli 125 tavaravau­nua,
eikä se oikein kovaa kulkenut. Kyl-
Pitää veturin olla- aika voimahirviÖ,
"n kykenee sellaista kuormaa vetä-
. perässään. Vaikka kyllä niitä
^^'"^^^^öitä näkee t ä ä l l ä k i n , se%isia.
'saajia, jotka voivat v i e d ä sellaisia
;i-^lauttoja, joista on suiiri osa veden
Sekin kulkee niin hitaasti, että kun
ei oie \-arma, meneekö se'
'^isooko, mutta i r i i i d o i n se hä\ i ää
ykistä.
.Kaikissa näissä'huomaa katsellessaan
ihmiskimnan edistyksen niin maalla, me­rellä
kuin ilmassakin. Mikä olisikaan
eläessä, jos kaikki se edistys käytettäi­siin
ihmiskunnan hwirivoinnin h\'väk-
Näin m a t k u s t u s o n o p i k s i , saa nähdäT
j a M t e h d ä h u o m i o i t a k a i k i l t a a l o i l t a . '
Erittäin opettavaista o l i tutustua h i u ­k
a n kaupunkilaislasten j a nuorten pj,T-kimyksiin.
Meillä pikkupojat esimer­kiksi
€i\^t juuri ajattele koulusta. Suun­nitellaan
v a i n , että k u n saan kalapaatin,
niin sitten sitä r a h a a l ä h t e e . Vain h a r ­v
a on yrittänyt koulutielle. Ovathan
täällä vaikeutensa, koulut o\'at kaukana.
Kaupungissa a s u v a l l e on helpompi, sil­lä
etaikin i s o m m i s s a kaupungissa on
kaikenlaista koulutusta saatavana ja
siellä jo kehittyr^^ se ajatus, että hel­pompi
tulexnaisuus on koulun kautta saa­vutettavissa.
Mu tta siellä myöskin las­ten
täytyy nuoresta koettaa saada an­siota,
sänoni^ehtiä myymällä y.m, ja
auttaa-itseään: eteenpäin.
Siskollani oli viisi poikaa. Vaniiin oli
käynyt Suomessa kansakoulun tänne
.tullessaan. . Iltakoululla ja kaikenlaisilla
kursseilla hän suoritti korkeakoulun, op­pi
kielen ja aina yritti «eteenpäin. Nyt
hän on insinööri ja tehnyt keksintöjä
työpaikassaan. "Hän oli filmannut kek­simänsä
työtä säästä\'än koneen, joka on
ollut vuosia käytännössä. - Mutta kek­sinnöt
ovat menneet -tehtaan hjrväksi,
palkkaansa on vain lisätty. Toinen poi­ka
myöskin koulutti itsensä tehden vä­lillä
palkkatyötä ja on ollut vuosia in­sinöörinä.
Kolmas poika opiskeli yli­opistossa,
palveli armeijassa Koreassa
j a sai hallitukselta kahden vuoden kou-jutulisen
j a etevjytensä johdosta v u o ­den
lisää. Hän on säästänyt kaiken,
palkkansa Koreassa ollessaan, sillä hän
aikoo opiskella vielä neljännen vuoden.
Hän oli opetellut jonkin verran korean
kieltä ja kertoi minulle sen kansan köy­hästä
eläsmästä. HäneDä oli korealaisis­sa
ystäviä ja,sanoi kerran joutuneensa
erään amerikkalaisen sotilaan kanssa
nyrkkitappeluun, kuR korealaisia koh­deltiin
niin huonosti ja halveksivasti.
-Hän oli saiionut, <!ttä mikä oikeus meii-
^lä on halveksia ja kohdella huonosti hei­tä,
koska lie övat-omassa niaassaan ja
ms olemme vlermta. Silloin toinen so­tilas:
hyökMslMnen kinappuunsa.
IhaHn hänen sitk^ opinhaluaan.
Kaiket illat hän luki ja laski. Perjan-tal-
iltaism hän kävi elokuvissa, mitään
muuta huvitusta hän ei hakenut. Hän
aikoo sälikölnsinööriksi. Kalkilla heil­lä
on erinomaisien pää matematiikassa.
Yksi pojista kävi korkeakoulua ja oli
vielä koulupäivinä kaksi tuntia työssä
ja lauantaisin kuusi tuntia. Väkijuo­mista
ja juopuneista en kuullut puhiitta-vankaan
siinä seurassa, jossa kävin.
Jatkuu.
- Kieltolain aikana tämä- laki huomat­tiin
toisia asioita iiyödyttäväksi. \!^!ies
voi hankkia gallonan tai kaksi hwää
canadalaista viinaa. Hän sai kyytiä, sai
muuttaa kyy^din antajia ja kyliä, moi
aineensa 10 dollarilla vartin, palasi tyh­jän
kannunsa kanssa kätköilleen, ja alkoi
taas uudestaan matkansa. Laki ei mää-i.
ännyt. kenelle gasolini oH annettava.
Tämän kirjoittaja ei ole kuullut, onko
laki kokonaan kumottu, vaiko vain
'•karsittu"^ kuten isommille laeille teh-
•dään., • -
• ' ' J. N.
tdili
lla
ai
Tämän lehden yhdeksännessä nume­rossa
oli selitystä 'muutamien Yhdysval­tain
valtioiden ^vanhanaikaisista laeista.
Tunsin vähän kateutta, kun siinä el mai­nittu
naitään^ oman valtioni miel&kiin-toisesta
laista.
New Hampshiren valtiossa on laki,
joka määrää', että jokaisen yleisellä tiel­lä
kävelijän on kannettava selässään
suurin kirjaimin julistusta missä lukee,
mistä hän tulee. Etupuolella täytyy ol­la
samanlainen, jossa taas lukee, että
mihin hän menee. Jos hän tahtoo saa­da
peukalokyy^ä, täytyy hänellä olla
vähintään gallonan kannu gasolmia.
Jos ajuri otti kyydilleen henkilön ilman
gasolinikannua, voitiin sakottaa asian­haarain
mokaan ja samoin kävelijänä.
Sallikaa miilun ilmoittaa,, että maail-nmn
viheliäisin keksintö on yöpaita.
; kaksikyiiiinentäseitsemä^^ vuotta sitten
, sainensi kerm^^ tutustiia tu#on viheli-äisyyteen.
Silloin vielä**melkein uusi
vaimoni oli saanut päähänsä: sellaisen
tyhmän ajatuksen, että rautamaiuarin,
estääkseen sänky vaatteiden Mkaauilsen,
on vedettävä säkeensä tuo hullun kaapu.
Niinpä sitten eräänä tammikuun ilta­na
V. 1923 lojui tuo kauhistus koko pi­tuudeltaan
sängys» peitteitten päällä.
"No, mikä piru se tuokin on Olovinan­sa?"
tiedustelin melko .uud^niiäkiilseltä
aviopuolisoltani.
''Ekkö sä nyt tuota vielä tunne, vaik­ka
oot ollu Amerikas jo kohta kuukau-ren.
Soon nys se yöpaita, verä ylles se
ennen nukkumahan menuas, ettet tuhu-
.laa sänkyverhoja. Katto nyt tuota
kruppis kuvaa tuos lakanan päällä . .
Selvät aitohännäläiset voimasanat ei­vät
auttaneet, yöpaita oli vedettävä ylle
ja pidettävä suu kiinni. Murheellisena
katselin peilistä vastaani töilistelevää
kummitusta ja ajattelin ääneen, että
'voi sen tähäre".
Yö sentään kului rauhallisesti. Aa­mulla
taas oli lähdettävä työhön. Kai­voksen
vaatteidenvaihtohuoneessa tote­sin
kauhukseni, että tuo kirottu yöpaita
oli unohtunut päälleni. Voi herran piek­sut!
Onko minun nyt yhtäkkiä sairas­tuttava
ja lähdettävä kotiin? välähti ai­voissani;
Eil Urheasti tartuin vatsan
kohdalta yopmtaan ja naapurinani ole­van
siuömälaisen mslnarin kaikenlaisten
kyselyjen säestyksellä aloin kääriä pai-
.daiihäritää rullalle. Käärin ja käärin ja
se kirottu oli pitkä kuin iäisyys. Hiki
virtanaan vaäuen, elämäni raskaimmal-ta
tuntuva työ tuH vihdoinkin kunniani-.
'sestiloppu-im-suoriletuksL.. • ,,.
Illalla työn jälkeen oli viivyttävä
.\aihtohuoneessa niin kanan,.-kun kaikki
toiset.-olivat ehtineet poistua. Käärin'
tuon viheliäis^^yden ja panin sen "tiner-peiliin".
Kotiin tultuani karjaisin heti
ensimmäiseksi: i .
-S. ._.-na I''
'*Kuka? Minäkö?" tiedusteli • vaimo­ni.
.• •
"Katto tuonne ruokapÖnttööhini niin
näjet minkälaasen sopan mulle eileen
keitit." , .
"Herra jestas sentähä! Meniks sä yö­paita
ylläs mainin päälle?"
"Menin!"
Sitten me riitelimme perusteellisesti
tapauksen johdosta ja silloin yöpaita
kuuli kunniansa.
Miehisenä miehenä sallikaa minun
vieläkin ilmoittaa, ettei yl^aita sovi
miehille. Häävisiäkö kantturoita me
miehet nyt ilman sitäkin olemme. Naiset
yöpaita päällään ovat paljon sievempiä.
. 'KAATUS.
Dickensin tunnettu romaani "Kaksi
kaupönkia'* sävelletään oopperaksi.
Ty^ön tekee Arthur Benjamin.
Liekin tilauksia voi ottaa aina.
liian RiyoRBanKO?
Sa.in ystävältäni .Englannista kirjeen,
• Jossa hän ilolla ilmoilti, että .heille oH
5.\-iity3iyt. • lapsi päivää Jälkeen minun
synty^tiiäpäivänr, Xäin ollen hän on 35
. .vuotta -niiOrempi •kiun •minä. ;Tuliii a|a-^
telle^ksi,'-etiii tuleeko- tuo lap.si • näke--
irään niin paljon muutoksia tässä maa-
»Unassii kuin minä olen nähnyt näiden 35
vuoden aikana. ;
Muistan, kun olin siinä viiden, vuoden
seuduilla ja istuin kiikussa. tuli
myöskin siihen vähän levähtämään.
Näimme kaukana ilmassa haukan. Usein
oli luettu lehdestä ja kuultu ilmalaivois­ta,
mutta emme olleet aikaisemmin niitä
nähneet. Isä sanoi, että '^menehän nar­raamaan
äitiä, että ilmalaiva tulee".
Juoksin sanomaan, mutta äiti oli jo
ovella tulossa katsomaan, että mikä hy­rinä
ulkoa kuuluu ja ilmalaivahan se to­della
olikin. Kyllähän sitä ihmeteltiin,
kun noin isolla vehkeellä pysytään il­massa.
Sen jälkeen juostiin aina heti
korkealle mäelle, kun vain kuultiin len­tokoneen
hyrinää ja jos vilauksenkin
tuosta koneesta näinnne, niin olimme
mielinämme.
, Nyt ei \iitsi mennä «ulos katsomaan,
vaikka lentokone Fähempääkin inenisi,
ellei se nyt niin alhaalla lennä, että saa
peljätä korsteenin,vievän mukanaan.
Muistan ensimmäisen radion. Vanhin
veljeni otti lehdestä ohjeet^ kuinka radio
rakennetaan ja pani yhteen kaiken maa­ilman
vehkeet, anutta kolmeen päivään
ei kuulunut mitään. Taas kaikki haial*
le ja uudestaan kokoon ja niinpä radi­osta
tuli puoli minuuttia kaunista vals­sia.
Sitten sitä oikein innostuttiin ja
kun korvittimia oli vain kaksi paria,
riin niistä oli välistä kova tappelu, sillä
meitä oli monta lasta. Naapurit tulivat
«monien mailien takaa iltaisin pakkasilla-
J:in kuuntelemaan ja toisinaan sai valvoa
Ivoko yönkin, eikä koko vehkeestä kuu­lunut
kuiri "piip-piip".
Ny^t ei enää tarvita korvittimia ja jo
rupeaa näkemäänkin, mitä radiosta kuu­lee.
Olin siinä kymmenen \Tioden korvilla,
kun näin ensimmäisen auton. Isä yl­lätti
meidät ja tuli kerran "Star"-autolla
kaupungista kotiin. Kyllä sitä ihail­tiin
ja hauskaa oli kyyti, vaikka mei­dän
farmillemme olikin huono tie.
••'Nyt on autois^ radiot, lämmityslait­teet
ja pehmeät istuimet, mutta silti us­kon,
että nautin "Starin" kyydistä enem­män
kuin nyt muiden uudenaikaisem­pien
autojen kyj-distä, siHa se tuntuu nyi;
niin jokapäiväiseltä.
Kun saatiin auto, niin me lapset pää­simme
ensimmäisen kerran elokuvateat­teriin.
"Se vasta ihmeellistä oli, kun ku­vat
liikkuivat. Mutta kauan ei saanut
kuvaa katsella, kun aina tuli kirjoitusta
väliin. Nyt elokuvaa katsellessa kuulee
samalla puheen, soiton ja vaikka mitä.
Pehmeillä istuimilla saa oikein tevähtää.
Naiset myöskin ovat muuttuneet niin,
että luulisi ettei heidän muutoksessaan
vofei enää mitään uutta t^ahtua. Lenin»
git ovat olleet pitkiä ja lyhyitä minun
aikanani, samaten hiukset. On oltu il*
man maalia ja maaHn kanssa tuhrattu ja
nyt tänä aikana naiset matkivat hyvin
paljon miehiä. Polttavat savukkeita,
juovat olutta ja pitävät pitkiä housuja.
En usko, että muöti voi heille enää mi­tään
uutta keksiä, ^liehet eivät ole'
paljoakaan muuttuneet, joten sattuu, et­tä
tulevat vuodet tarjoavat heidän suh­teensa
jotain uuttakin.
Farmeilla tekevät traktorit työt. He­vosia
ei näe enää moniin maileihin. Toi­sin
paikoin myrkytetään pelloilla heinä­sirkat
ja "poksit" lentokoneilla ja vielä­pä
kylvetäänkin niillä. Met^ikämpillä
ei tarvita montakaan hevosta, sillä trak-torit
ja trokit kuljettavat puut.
Kyllä ihmiset ovat edistynneet huimaa­valla
vauhdilla minunkin elinaikanani.
Ovat kehittyneet niin paljon, ettei tiedä,
LAUANTAINA, ..MAÄISKUUN 25 PÄIVÄNX,; 19S0 SIVU I