Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 27, 1953

              Ehlmmsta
- l i s
'Me suomalaiset olemme saaneet tu­tustua
suomalaiseen elokuvaan, sillä tie­tääkseni
niitä esittää tässäkin maassa
kolme eri yritystä. Luonnollisesti monet
ihaluavat, varsinkin vanhemmat ihmi­set,
nähdä ja kuulla filmiä, jossa puhU'
taan heidän omaa kieltään.
mm
RaMuian isäni. August
Etdä'JUbisrtas$a
Kirjoitan taas täältä aurinkoisesta
Mutta ikävä kyllä, näihin saakka Ga- ; Albertasta näin kevättouhujen parista.
nadassa esitetyt suomalaiset filmit ovat.
olleet h3rvin harvaa poikkeusta lukuun­ottamatta
ala-arvoisia, suorastaan ros­kaa.
Olen usein ajatellut, että miksi ei
tänne voisi tuott^"Suomesta yhtä hy­vin
kunnollisia filniejä kuin huonojakin.
Emmehän me täällä mitääii suuria enää
tee, sillä olemme luovuttaneet työn teon
nuoremmille, ajan kuluksi vain kukka­penkkejä
ja vähän kasvimaata, että ai­t
a kuluu paremmin. Minun aikani ei
tahdo kulua sisällä huoneissa, kun ulko-
En tosin tunne kysymystä tarpeeksi na on kaunis ilma, niin siellä minä tyk-hyvin,
mutta luulisin sieltäkin saavan
»hyvää tavaraa yhtä h>'vin kuin huo­noakin.
Luin tässä, eräästä Suomen lehdestä,
että suomalainen elokuva, muistaakse­ni
nimeltään **Valkouien peura", sai jos­sain
Ranskassa palkinnon ja kilpailus­sa
oli filmejä monesta maasta. Heti
juolahti mieleeni ajatus, että miksi .ei-vät
tämän maan suomalaiset elokuvalii-
. ikemiehet yritä; saada tätä filmiä tänne
kään olla kuokka kädessä maata pöyhi­mässä;
)tIuo. minun mestarini aina sa­noo,
että olen liian ahkera olemaan ul­kona
töissä, sillä eihän niistä kukista
ole vatsan tä>;tettä. Sanon, että silmille
on ruokaa, sUIä siitä minä nautin, kun
kukat ovat kauniita ja tuoksuvat hy­välle.
Iltaisin, kun aurinko laskee, mi­nä
pidän olla niiden luona.
. Niin, tällaista se on minun kesätyöni
ollut jo vuosi sitten kun lopetimme far-^
Kirje Fmrille
Voi Faari-kulta, kun tämä vastauk­seni
on niin kauan viip3myt, että nyt
en enää millään viitsisi vastata, vaikka
eivät työt olekaan minua rasittaneet,
sillä olen tällä kertaa aivan» vapaaher­ratar.
'Mutta se tauti, jota Faari sa­noo
olevan myös jos'kus siellä Floridas­sa,
on kulkeutunut tänne minunkin
luokseni. Kaikkien ihmisten vitsaukse­na
se on joskus ja siitä tahtoo olla a i ­van
pääsemättömissä. E i se muuten niin
pahasti vaivaa, mutta se lorvittaa ja
sehän se oi^kin suurin lorvitaudiil tunto­merkki.
Aurinkoakin ottaessa se vai­vaa,
että ei tahdo muistaa kääntää kyl­keään
aikanaan, vaan polttaa itsensä
rakoille. .
Siis parahin Faari, toivon vastaavani
nyt kaikkiin kirjoituksiisi, mitkä ovat
koskeneet persoonaani. Ihmettelen ko-aneidän
nähtäväksemme. ^Luulisin sen mauksen, mutta silti olemme tässä ko- . vasti, että se Stiin» ja Kyyhkyläh täti
Ikannattavan. Onhan jo itsestään suur- tona ja poika asuo perheensä kanssa sa­ta
mainostusta filmille, kuii vaikkapa - massa pihassa, mutta eri asunnossa. On
parilla rivillä mainitsee sen saaneen hauskaa; katsella lastenlasten let^^kan
Euroopan fRmtkilpailuissa palkinnon, kauniilla nurmikolla ja väliin he piipah-
Puhuinkin tästä erään naapurin kanssa tavat katsomaan, kuinka isoäiti ja pap-
' ja hän o l i sitä mieltä, että mahdoHises- voivat. Se on hauskaa ajankulua,
t i ei olekaan tarkoitus esittää meHle sillä muuten tämä elämä olisi 'kahdelta
täällä mitään arvokasta ja hyvää, vaan vanhalta kovin hiljaista,
kaikkein äla-arvoisinta, mitä Suomen Lähetän terveiseni Albertan isoäidil-
^ elokuvavalmistamoista lasketaan mark- Ie. Jos tiesin teidän olleen Edmonto­nissa,
niin varmasti olisin käynyt kättä
puristamassa;. Sattuu, että t u l f t ä nä
kesänä uudelleen, haen sitten käsiini
isoäidin. Olen silloin pitemmän ajan
kuin edellisellä kerralla käydessäni, et-
• : Hän nukkui kuoloa
.Lapuan sairaalassa toukokuun 20
1.953 69 vuoden ikäisenä. Olit
hain ja myös mies paikaUaan. £ 1 ^^
lapset emme ymmärtäneet sitä skL
osoittaa. Muistan ne lukemattoinati^^
rat, kuinka ihaUevasti naapurit ja S
-päristöläiset smusta puhuivat. oUt^
na hyväntuulinen, vaikka ahersittel
din kanssa pitkät päivät meidän 7 i |
sen hyväksi. Rakensitte omankofc
koetitte tasoittaa lastenne elämän t i l
paremmaksi kuin oli omanne olll
Mutta oliko meistä lapsista sinuUevaä^
huuden turvaa? En tiedä. Itseänik|
tenkm omatunto soimaa, että ehkä Jai
tään olisin voinut enemmän muistöj
Viimeinenv pakettikaan ei ehtinyt ajos-sa
perille, kätesi olivat ja kyhnennei^
paketin sinne saapuessa . . V ;
Äitini: Sofia on -kuoHut jo piaii jj
• vuotta sitten. Xiu^ monta meiayti^
vuotta ajan-pitkään virtahan/kun^
, ni armas muItarönyietyhaut£Öai.T^^
- nä keväänä tuonen käsi tempasii
-pois. Lepää rauhassa,>raataj%i^?|)ä5;
ra^as^on^päättynyt,;:
- - ~ » ' ~^ v^• .:c^/.---.i^.v:
'Jo umpeen vaiptii-isäfisUni^^]:
hSn vrnne iineenjiukahti.:. .
Vaan. muistosi, isä kallis,
. ' • se sydämeeni piirretty on. -^^s--
9^
kinoille.
Tosiasia kuitenkin on se, että filmiä
ei tee hyväksi ja katsomisen arvoiseksi
vain se, että se on Suomessa tehty ja sii­nä
näyttelijät puhuvat suomen kieltä.
Se kai on ensin alussa ollut niin,;että tä ön aikaa vähän katsella kaupunkia ja
suomalaiset menivät katsomaan suoma­laisia
elokuvia vain siinä mielessä, että
tuntui korvaan hauskalta kuulla omaa
kieltään puhuttavan fiimissä. Ensin
alussa monetkin paremman elokuvan
kannalla olevat ajattelivat, että no, me­nihän
tuokin kuva nyt paremman puut­teessa,
ehkä myöhemmin saamme näh­dä
arvokkaampiakin ja parempia suo­malaisia
elokuvia. Mutta olenune' pet­tyneet,
mitään parempia ei ole ilmaan.-
tunut nähtäväksemme, vaan pauivas-toin,
tuntuu^ että ne huononisivat joka
pashyvä ja kirjoita taas jokin sana, että
Viime viikolla osuin Sudburyssa käy- tied^mnie, oletko tullut tänne aurinkoi-dessäni
harvinaiseen tilaisuuteen.'Xäin c o o « Ä I I « » , . * « O W • o . i . - . : ^ :^
inimittäin Finnish-haalilla esitetyn
"onhan minult^jnyös siellä joitain suku­laisia.
Äidinpäiyäkin oli, mutta kovin kylmä
oli ilma täällä. -Minulla on aina ennen
ollut tulpaanit kukassa, äidinpäivänä,
mutta nyt eivät olleet. Nyt odotamme
isänpäivää. Onkohan ilma silloin läm-pimäihäpi,
toivomme ainakin.
Mihin se Farmari-nimimerkki on
mennyt, kun ei enää kirjoita tähän mei­dän
osastoomme? Toivoisin, että sai­simme
häneltä taas tietää, miten se talvi
meni siellä setä-Samulin maassa. Ole-
Jo loppui taisto suita, <^
io iltaan ennätit.
Täärkevään tuulonen vieno
kuiskaa^ viime tervehdyksen.
Mä kaudaUas aatoksin kidjcn,
sitä-kukkasin koristelen, i
Jää hyvästi, isä, ttiin rakas, , ,;
sua; iäti muistelen.
Kun siskoni verkkaisesti
sua lepoon saattelee,
mun silmissäni kyynelhelmet,
vain kuumina polttelee-.
Tyttäresi LAILA.
tshekkoslovakialaisen filmin, "Hiljai-
Jien barrikaadi". Siinä oli filmi, joka
ei vöi rinnastaa minkäänlaisen suoma­laisen
filmin kanssa. Huolimatta siitä,
vaikka filmi esittää sotaa, on se sanka­rillinen
kuvaus vapautensa puolesta
.taistelevien tshekkiläisten toiminnasta
natsismin kukistamiseksi. Ajattelin sil­loin,
että miten onnellisessa asemassa
tshekkiläiset ovatkaan, kun he saavat
nähdä kotimaastaan arvokkaita ja his­toriallisia
elokuvia. Olen varma, että
myöskin ne muut lukuisat suomalaiset,
jotka tätä filmiä olivat katsomassa,
'ajattelivat samoin. Tulivat mieleen ^e
joutavat suomalaiset elokuvat, joita
olen viime vuosien aikana katsellut ja
oikein hävetti.
Toivoisin, että jotkut suomalaiset
elokuvayrittäjät — jos sattuvat tä­män
lukemaan — selittäisivät, miksi
lieidän täytyy esittää niin ala-arvoisia
suomalaisia dokuvia kuin he tekevät.
(Kehoittaisin jotain lukijaa saattamaan
tämän toivomuksen heidän tietoonsa.
Jos asia on siten, ettei hyviä elokuvia
ole mahdollisuus Suomesta saada, niin
juttu on toinen, mutta en ainakaan näe
mitään syytä, miksi ei hyvää tavaraa
• ' • ^ ^ / •
tiön viime vuonna ja sen tarkoituksena
on rohkaista nuoria muusikkoja. Toi>
sen tämäii vuoden nutalin sai etdäafri-kalainen
Peter Stone.
seehAIbertaan takaisin.
Olisin toivonuf sitä ''Testamenttia-kertomusta
jatketun, että olisi saanut
tietää, miten Saaran ja Manun kohtalo
meni. Se oli hyvä kertomus ja hyviä
ovat olleet myös Alpertin j a Marjatan
kertomukset. Antakaa tulla vain lisää.
Hyvin on osannut myöskin Vappu-
Klaara kirjoittaa.
^ Minä ehdottaisin, että me Canadan
neitoset saisimme oman Faarimme, oi­kein
Canadan Faarin. Ei silti olisi vä­liä,
vaikka rajan t^ana olisi toinen,
mutta sittenkin, kyllä se oma pitäisi ol­la.
^ Tällainen olisi minun toivomukseni,
mitä toiset sanovat. tAntakaa kuulua
ajatuksenne.
Toivon, että pääsen pian kalastamaan
haukia tästä lähellä olevasta järvestä.
Kirjoitan sitten, oliko onnea. Olen os­tanut
hyivän uistimen, että pitäisi siihen
hauen pettyä ja ottaa kiinni.
Parhaat kesäterveiset kaikille tutuille
ja Liekin lukijoille. '
ANNI N .
wi ostaa yhtä hyvin kuin huonoakin.
Ei kai liene tarkoitus, että elokuvamie-hillä
on ajatuksena tarkoituksellisesti
syöttää meille mitä roskaa tahansa, kiin
he samalla " vahvalla «voisivat esittää
meille ^yviä elokuvia ja samalla edistää
entisen kotioiaamme kolttuuria ~- sitä
me haluamme nähdä^
MAALAINES^.
juonittelivat niiUj että kirjoittivat Paa­rille
kirjeen. minun nimissäni. Kaikkia
he keksivätkin, mutta osoittihan se sa­malla,
että heillä on hyvä keksimäkyky,
joten en ole paoillani, vaan'pikenunin-kin
päinvastoin. Nyt, toivon> että Faa­ri
ottaisi sn Kyyhkyläa tädin oikean kä­tensä
suojaan ja antaisi kiitokseni nim
tädOle kuin Stiinallekin. Mutta silti­kään
en voi olla mainitsematta minus­ta
tuntuvan, että siinä tempussa oli
mustasukkaisuutta. Eihän se liene joh­tunut
vain siitä, että olin niin onnen tyt­tö
ja kaulasin Faaria siellä Fort Arthu-"
rin liittojuhlassa.' Mutta pidetään se
salaisuutena, ei puhilta siitä enää ke­nellekään,
eikö niin, Faari?
Sudburyssa pidettävä liittojuhla lä­hestyy
harppa askelin ja on jo aivan
ovella. Olen nähnyt, että Canadan
Liekin kirjoittajien kutsu kuuluu 'kaut­ta
maan ja vielä rajan toisellekin puo­lelle,
että tulkaa seuraamaan ja kan­nattamaan
näitä mahtavia nuorison Ki­soja,
joissa nuorisomme näyttää, initä
se ön taas saanut aikaan — vaikka tie­tysti
vanhempien ystävienkin täytyy sii­nä
olla hyvänä tukena. Kutsu kuuluu
myös kaikille Liekin kirjoittajille ja
erikoisesti myös Faarille. Onpa menty
myös niin pitkälle, että halutaan näh­dä,
miten Faarin tulisi esiintyä liitto­juhlassa,
pitkällä vai lyhyellä parralla
tai aivan parratta. Siihen suurikantoi-seen
kysymykseen Faari kysyi minun­kin
mielipidettäni, sillä ^Mattawan muo­ri
sanoi, että Faarilfa. 'pitää olla parta
ja hyvin pitkäkin. Koetan tässäl keksiä,
että miten Paarikaan vöi kaikkien mie­liä
tyydyttää. Ahaa, nyt keksin! Faa­ri
tulee juuri niinkuin oli 3dime liitto­juhlassa,
sillä enhän minäkään enää
Faaria tuntisi,- jos hän muotonsa muut­taa.
--Voimmehan me sitten siellä Sud­buryssa
sitten Faarin kanssa mennä
hiukan nurkantaakse ja korjata hänen
muotoaan Mattawan muorin mieleisek­si.
Se asia onnistuu aivan täydellisesti,
minä otan mukaani liimaa ja ne hiukset,
jotka ovat kolmekymmentä vuotta
maanneet arkkuni pohjalla letitettynä.
Voimmehan niitä vähän levitellä ja so­vitella
liiman kanssa ne Faarille^^iihen
paikkaan, missä parran pitäisi roikkua.
Mutta soprvatkohan ne hiukset sinim
väriisi, sHlä ne ovat kullankeltaiset?
Täytyykö ne värjätä toisenvärisiksi?
Olisikohan se Faarin mielestä sopiva
mitta ,sillä ne hiukset eivät ole aivan
kolmea jalkaa pitkät? ,
Jos Faari hyyäksj^ tämän ehdotuk­seni,
niin otan värkit mukaan ja vär-kätään
se parta muorin iloksi ja myös kini ja sano kaftille Liekin 1 " ^ ^ * * " ' ?^
toistenkin, jotka välttämättä haluavat avustajflle, että muistavat aATistaaL*
nähdä Faarin parran kanssa. Pidä nyt kiä, ettefvät laske torvitautia va^^
Faari tämä omana totonasi, äläkä kui maam niin paiiastifcuin seon tehn}-t«B^
kaa kenellekään^ imiea siellä j u h l a a . nuii siihteenil
^esiinnyi Kyllä aika-sen sitten näyt- ^ . HILP^
Isoäiiin pakinaa
Muistelen usein yksin istuessani men-;
heitä aikoja ja työntäyteisiä vuosia. Sil­loin
iltaisin maata mennessä ajatukset-pyörivät
huomisissa touhuissa, sHlä
työnpaljouden takia täytyi ajatuksis-/
saan luoda suunnitelma ja työjärjestys,
sillä muuten eivät kaikki työt olisi tu^.
leet suoritetuksi. Silloin ajaUelin, ett»:
jos joskus saisi lomaa. Kirjoitin ni-noökih
kiBsäioman kaipauksesta. Nyt,
on lonKia liikaakin ja muistoissani ovat
ne ^öntäyteiset ajat parhaimpia. 53-^
loin oli kiiimostavia kokouksia, uskot­tiin
lujasti, että eteenpäin ollaan menos­sa.
Tä»äkih paikkakunnalla oli \3est5
poliittisesti yksknielisempää. iXäyteltiin
hyviä näytelmiä ja pidettiin keskustelu-
Jcokouksia. N&isten keskuudessa ilmes­tyi
- useita vuosia nyrkkilehti. Lasten
klubikin toinii useit^ vuosia jne.,
'Nyt ovat ajat muuttuneet. Kiho­taan
eri suuntiin. Toimii uskonnollinen
tää, oniiistuuko kaikki hyvin.
Olen kuullut, että Sudburjn Ty&
Puistossa on ensiluokkainen sauna ja
järvessä vesi kuin hopea, niin kirkasta.
Jos Faari, kuten toisetkin juhlanera^
haluavat «nauttia saunan antimista, mm
olla vain hyvä ja auttaa itseään. Mutta
Faarin täytyy käydä saunassa ennen
parran liimausta, sillä karvat
pian karista pois saunan löylyssä.
Kiitos Faarille vielä kerran kin>
tuksista ja runoista, Toivotan sinulK
oikein terävää kynää. Kirjoita m-