Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 18, 1949

              mmm m
kouluun neitosena,
:aa. Monet aikuiset työl-almkonerakerinustehtaan-
Ien, sulatusuunien ja työpd
aUeen nuorukaiset ja neito
ista.
^hukkuneesta hiljaisesta ur
tyttö ryhtyi tjpiskelemaan vi
s oppilas, yritteliäs ja kuun
sia, oli uupumaton työssä. 1
, häntä miellytti, kun muö
hän^n Ijasissä^ kauniiksi]
t hänestä vanhat mestarit, i
a hyvä, hän pääsee elän
tta siitä, etta jouduttiin paljj
ien työskentelemään versL.
3aa-aikansa urheiluun. Voin,
inen yleisurheilun ohjaaja]
i heidän luonaan kaksi
lousi suksille. Se oli urhe
ckuen hän kaatuili usein
la, että tuosta nuoresta ndK
iS^uyc^ hiihton
a,5tuli ui^Iiimestari, tuli:
muodostunut Neuvostoliito
yö jä että työtä, joka jo iti.
B, seuraa urheilu ja muu ajai
-^eroittamaton työnuur^tajd
al^rakenteinen tyttö tuli ^
nsinamäisiä; jotka alkoivat i
vuorossa; Hän^^ työpei
f>pii: siten. iehtaaH meiiitti
paikat.
tti mieliurheiluunsa. Ystäväti
keeh städiöhilla urheilukenli
Tiietsä^sä. tJrhd^^
että uuden voiman lähte
^twnsä mainjpt urheiiulaitti
Jatii, yerÖfe^aUo^^
i otti valmentajat i
l a s t a s i j ä a - a n s i o i tu
täineri naisten hiihto- ja yle
«täjeya.
iittolaisissa kilpailuissa e
ihenj)aikah, hänet lähetetti
»en opistoon.' Nuori urhefliji
an pääsi yhä IJQiem^
ksia, jotka olivat siihen
Rddäna^^
asija hävisi' kyinmenen, seit:
saaviitti ja ohitti opetaja
i A^mentamsta voitonkin
äiin Uraalin konerakennu
oikQvin kanssa. Heidät nä
; Uktus^ii vuorien rinteillä 1
ti ^Vtiodeö 1947 Veiiäjän fe
iariiuskilpailuihin. Ja niiop
^«Shajän federation me
aiia: Saapa nähdä, mitä
jssaan? Plötn&ovan'vaara
ötova. Tä-iftä mainetta niitt
öistä vuoteen kärsinyt kertaaj
:iin "Uktusin vuorten haltijat-j
lähti matkalle kymmentä
jal — huudahti vilpitfömästi
ystävätär on hermostunut
K'dämellisen sanan. Sitten
iten tavallisesti, puristi sy(
se on hyvää jännitystä. Ito^
ua ja voittoa. Halkaisten
ipäin.
naaliin ensimmäisenä ja-i^^^^
Jtrin hiihto. Se on Bolotov
kova ohittaa mestarin yoitt
!a menettää rie jouduUuäan
itäudu. Sekunnin toisensa ;
:a. Tuuli liehiittaa jo tnaalis
•iniaäivah ladun viereen
huitovat käsillään. Maali!
ismiinäisehä hiihdettyään
ssa 26 isekunnissa...
C Sattumalta: vouiaan havit
Suomalaisen näyttämötaiteen merkkipäivä Yilho Reiman
"Lean" esityksestä kulunut 60 vuotta
IHMEELLINEN sattuma on, että
toukokuun 10 p. on merkkipäivä suo-ioalaisen
näyttämötaiteen historiassa
ooppera ''Marthan" toinen näytös sekä
kaksi ooppera-alkusoittoa. "Lea" oli
sijoitettu keskelle, niinkuin "helmi ke-
Rienlutunnelma. oli niin mahta\^, et­tä
se valloitti läsnäolijat' ja välinäytök-sen
aikana tuntui kuin olisi kaikki en­kä
muutoin tuskin terwhtivät toisiaan,
puristivat toistensa käsiä kilvan purkaes­saan
tulvillaan olevain sydäntensä tun­teita."
,
kahdessakin mielessä. Aikakirjojen mu- hyksessä". Katsomo odotti sydän kou- mielisyys kadonnut. Semmoisetkin, jot-kaan
esitettiin nim. Turun akatemian rassa, mutta kun rva Raa sitten astui - -—^ - -^^^^ ^ .
ylioppilaiden toimesta tuona päivänä v. näyttämölle ja lausui kuulun repliikkin-
1650 ensimmäisen kerran näytelmä suo- sä: -'Ah, isäni! lentäen kuluu aika. kun
ir-enkielellä. Tuosta "Tuhlaajapojan" .sydämemme askartelee taivaan ihme-esityksestä
on nyt kulunut lähes 3Ö0 töissä", hävisi kaikki epäily ja Charlotte
vuotta. Tapahtumalla on kuitenkin lä- Raa saavutti voiton, joka on ainoalaa-hiimä
vain kuriositeetin äryo, sillä sen tuinen teatterihistoriassamme. Hänen
merkitys jäi vähäiseksi ruotsin syrjäyt- puheensa ei vaikuttanut vieraskielisen
täessä suomen kielen kulttuurikielenä, osan ulkoluvulta, vaan hän antautui Le-
Seuraavan kerran kuultiin suomea näyt- aksi kaikella sydämellään ja häri valloit-tämöltä
vasta lähes 200 vuotta niyöhem- ti katsomon sydämet.
min eli 184 7, jollom Kuopiossa esitettiin
P. Hannikaisen "Silmänkääntäjfä".
Mutta toinen toukokuun JÖ^^^^^p^
pahtunut suomenkielini&n nayttäanöesi-tys
sen sijaan on saanut pysyvän arvon
ja kauaskantavan merkityfeen^sillä sil­loin
esitettiin V. 1869 ensiihmäisen ker­ran
.\leksis Kiven "Lea" Helsingin Ruot­salaisessa
Teatterissa:-- suomen kielellä.
Tästä tapahtumasta Jasketaan varsinai­sesti
suomalaisen näyttämötsdteen alka-iieen
ja kehitys johti kolme vuotta myö-"
Beoraiin Suomalaiseä dTeatt^rin perusta- .
miseen.;'
"Lean" esityksen aika juontuu mar­raskuun
12 päivään 1:^68; jblTöin 10 poh­jalaista
ylioppilasta oli kokoontunut
viettämään iltaa Helsingissa hotelli Klei-nehin
kulmahuoneeseeni ^Joukossa oli­vat
mm. Emil" Nervander ja Kaarlo
Bergbom. THaisuudessa oli läsnä myös- .
kin ruotsalainen näj^tieUjätar
Chark)tte Raa. Hän esiintyi silloin
Helsingin Ruotsalaisessa. Teaitt^ssa
ja oli näytell3rt joitakin vuosia aikai­semmin
Bergbomin niotsihkielisessä
näytelmässä "Pombäl ja jesiuitat", jon­ka
ensi-ilta oli myöskin olltit — touko­kuun
10 pnä! KleiiKliih kulmahuonees­sa,
syntyi ajatus —^tiettävästi Bergbo­min
aloitteesta — saada rva Raa vierai­lemaan
jossakin suomalaisessa "seura­näytelmässä".
V -
Ajatus jäi itämään ja puhkesi kuk­kaan
toukokuun lO^pna^ 1869; jolloin
Cliarlotte Raa t<KjÖla i « i m^
kielellä "Lea^'\ jch^ ^käsikirjöituk-sen
Bergbom sQlä, aikaa pii sa^ kä^.
siinsä. •
"Lean" ensiesitykseen liittyy yllättä­vä
ja perin om;^aatuuien kulttuurihis­toriallinen
paradoksi: i t ä o s a n j u ^ ^
ruotsalainen näyttelijätär suomeksi ym­märtämättä
tuskin isanaakaan siitä, mitä
pyhui! Tämä johtui yksinkertaisesti
siitä, ettei oUutJkÄn suomalaista näyt­telijätärtä
asetettavana tehtävään.
Ja vielä merkiUisempää on, että tuo
^ayritys onnistui yli kaikkien odo-tTisten
ja esityksestä muodostui merk-
^t^aus kansallisessa kiilttuurielämä^
sämme. ^'
Suomalaisen Teatterm iiisiorioitaja
Aspelin-Haapkylä on kuvaillut
tuota ataa sykähdyttävällä tavalla. Tun­nelma
oli ainoalaatuinen. Muuna ohjel­mana
oli kuvaehna i^PUven veikko" ja
Eliel Aspelin-Haapkylä kirjoittaa:
''Olihan siinä hieman outoa sävyä
laiisumistavassa, mutta sanat soivat
kuitenkin selvinä ja heleinä, niin että
katsojain miltei tuskallinen jännitys sii­nä
tuokiossa laukesi ja vaihtui levolli­seksi,
vaikkei sentään luiskaustakaan
sallivaksi tarkkaavaisuudeksi. Ja sitten
pikku näytelmä sujui luontevasti koh­taus
kohtaukselta ilman vähintäkään häi­riötä,
Lean ainoatakaan kertaa komi>as-tumatta.
Päinvastoin hänen tositaiteel-linen
näyttelemisensä sai «ukaan, että
esityksen taiturillinen puoli — pitkän
vieraskielisen osan ulkoalukeminen —•
unohtui ja sen sijaan antauduttiin tai­teen
tenhon valtaan.
Ja näy^nnö/i jälkeen pidetyssä illan-viet
össa Yrjö Koskinen lausui, ettei
"L^an" esitys ollut mikään "^tavallinen
näj^tämöesitys, vaan historiallinen ta­pahtuma,
joka merkitsi todellista kään­nettä
teatteriolojemme kehityksessä.
Mutta samanaikaisesti Aleksis Kiyi
kierteli yksinäisenä kaupungin sateisia
katuja uskaltamatta mennä katsomaan
"Leisa" ensiesitystä! Häntä :ei ku­kaan
muistanut eikä kaivannut ^ätä iiän
saanut tästä näytännöstä edes mitään
tekijänpalkkiotakaan, sillä Ruotsalaisen
Teatterin vuokra oli niin suuri — 85Ö
mk — ettei illan tuloista riittänyt mi­tään
köyhälle kirjailijalle. . Bergbomit
järjestivät sitten tois^ näytännön tou­kokuun
27 pnä ja siitä Kivi: sai 30Ö
mk:n palkkion.
Mutta joka tapauksessa Aleksis -Ki­ven,
Kaarlo Bergbomin ja Charlotte
Kaan — nerokkaan kirjailijan, etevän
KättentE^utuk- ohjaajan ja palavan aatteen miehen sekä
set olivat voimakkaita, tasaisia^ pitkäl- lahjakkaan nä3rttelijättären —' yhteis-lisiä
ja kolme kertaa huudettiin taiteili- toimin aikaansaama tulos kantoi rik-jatar
esiin oikeassa suosion myrskyssä, kaan sadon: suörnalainen näyttämötaide
jpmmoiseen hidas luontomme ^harvoin syntyi tuona sateisena toukokuun HO
ratkeaa. Ihmiset olivat kuin hältiois- päivän iltana 1869.
saan. ' • --^ Ö. V-jä.
me a
(Kirj. Aku Päiviö. Edustajakokouk^
sen juhlakonsertissa Sudburyssa lau­sunut
Olga Sula.)
On maailma viisas. I%minen sen
on mittonut avaruuden,
on etsinyt aarteet maan,
s on tutkinut hituset pienimfnätkin
ja elämän ihmeet lait.
On ihminen viisas. RadioaaUai»
sen viisaus lentää,
sanat, laulut, soitot, kuvatkin
maailman ääristä ääriin
koteihin kaukaisimpiinkin.
On ihminen viisas. Viisaampi
kuin jumalat muinaiset.
Koulupakoin jo pienestä aikain
on päät täytetyt sillä.
Taide, rinnalla tiedon
on seuramme ainainen.
Mutta T-ympärillämme
on niin pifneääf
Miks* yhäti keskellämme
käy papit, munkit ja nunnat
ja jäljissään
päin nöyrin, sekavin, aroin
kirjavat laumat^ ei vanhat vain,
vaan iSihiset_elämän keväässään?
:Mik^, yhäti nuksi
sumu tuo oti silmäin eessa
ja siteet että ei nähdä —^
~Tterhoja,rautaverkojakaaft,,^
riistäjiä rauhan, ttikkekqtienj .
verkkoja saaiistajain? \ . .
Kysymykset nuo niin kummaHiset
lyö hämmästyksellä joskus
tyrnustäln toivottomuuteen.
Mutta vain hetkeksi. Jo välähtää
kookkaana elämän toinenkin puoli:
taistelu, taistelijat,
valon leimuttajat,
sumusireetiit karien suilla.
Me tiedämme, kuuluen heihin :
Ei taakse, vaan eteenpäin,
joka tuumasta taistellen
yH futidentnn aikojen
viepi s4 tie,
inittomaJiistoHan,
joka avaa vHmeinkitt ahdistetuille
onnensa portit,
vapaat ja vauraat elämän alat.
Me, me myös vakftuikkmnemme,
vaivmnemme ja taakkoinemme
ponnistelemme yhäti eUenpäin
rinncdla rohkeimpain.
Maan mestariHe Anastasija Plotnikovalle ojemietaan Neu- ffin ^^^y^^^^
vostoliitonvaakm,alla somistettu immiakaspurMnir^ii^ . rakemiustehtaan t y o ^ j o ^ e n ^ / ^ i ^ ^ Tapasim-
Toverit ojentavat hänelle leikillisesti suunnattoman avai­men.
~~ Se on.tiutunen avain.—sanovanihe-^ säflytä-sitärälär
J^ä luovuta keiieBekään,: Uktusin vuoriea^u^^^
Ja BJotn^ovä^^o ole^tä^ iluovuttamit-nacsU-
^nutta fcenglitJeas^, •.y„qppfl.iOAy ii?«:w*i*tr jäneen 8.kiIo-i°
etrin^liiifa<]{yn.j^;j^^ll^^.^Qit^jQS^
Nuoii uib^$alax.^bar|oitt^
me hänet tditaaaitadioniBa-iemdeh tuoHai^
aikana.'^: . / v . ^.^ -i^v?
' jitoties koittaa pMrajjidlcMi joku M kasvateistaan
votttaa JfineÄin, sanM)m^^
tarunden I^judmila €k»n^^
nuoleva ilirinen^^ aita, a l K r^
laattcBsa^^ oman tadkktm^^
xanaakin työtä laaBaJnctt^ - M*^^
ISTA vuotta sitten, kuollut
kouluneuvos Vilho Reima oli
kansan syvistä riveistä oman lah­jakkuutensa
perusteella esille nous­sut-
mies, joka tahtoi koko Elämänsä
uhrata sen kansan hyväksi, jonka
parista hän oli lähtenyt. 1870-lu-vulla
saivat Kymin pitäjän Sutelan
kylän asukkaat ihmetellen katsella,
kuinka kyläräätälin kymmenvuoti­as
yilho-poika piti pyhäkoulua.
Seurakunnan papistonkin huomio
kiintyi etevään poikaseen. Mutta
mahdolisuudet päästä opin tielle
näyttivät vähäisiltä. Useiden vuo­sien
ajan nuoruudestaan Vilho Rei-
I ma jtoimi tehtg^sm^öläisehä^ rä
linapulaisi^a tai kiertokoulunopet-tajan
tehtäyien hoitajana, ennen­kuin
lopulta aukeni tie Sortavalan
seminaariin ja elämäntehtävä alkoi
selvitä.
Pitkäaikaiseksi ei Vilho Reimalle
tuUut koulutyö. Jo tämän tehtä­vänsä
ohella hän oli innokkaasti
mukana aatteellisissa riennoissa, ja
näiden piiristä hän löysi varsinai­sen
elämäntehtävänsä. Vuox\na
1912 liäntuU Viisi
min perustetun Kotikasyatusyhdis-tyksen
sihteeriksi. Täten eteen au­enneeseen
laajaan ja monipuoliseen
työhön Vilho Reima paneutui koko
tarmollaan. K o 1 m e nkymmenen
vuoden ajm hfin uhrasi käytännöl­lisesti
katsoen kokonaan maamme
kotilen ja niissä tapahtuvan kasva*
tustyön hyväksi, kaikkiala Suo­messa,
jopa maamme rajojen ulko­puolellakin,
hänet vielä muistetaan
erinomaisena puhujana, ja luke­mattomissa
kodeissa luetaan hänen
kirjoittamiaan ka s v a tuskirjoja,
joista useita on aivan viime vuo­sienkin
aikana ilmestynyt uusina
painoksina.
^Vilho Reimalle ja Kotikasvatus-yhdistykselle
eivät olleet tärkeitä
^ vain kasvatuskysymykset. Nähtiin
selvästi,, miten erottamattomasti
niihin kyteytyivät monet muut
kodin ongelmat. Vilho Reima oli
varhain Idinnittänyt huomion sii­hen
näk^ättomään, mutta ensi­arvoisen
tärkeään työhön, jota äidit
' tekevät kodin piirissä. Ollessaan
Amerikassa v. Idll hän tutustui äi-tienpäiväaatteeseen
aivan sen alku­vaiheessa.
Heti kotimaahan pa-lattuaaii
hän yrittää e s i t^ asiaa
meilläkin; mutta hän valittaa, että
se eturivin miesten kylmyyden ta­kia
sillä kertaa raukesi. Vilho Rei­ma
ei kmtehkaan menetti roh­keuttaan
ja uskoaan. Hän joutui
tosin ipdottamaari useita vuosia ja
vasta v:n 1919 raskaiden kärsimys­ten
jälkeen jiäytti tulevan otollinen
:aika;
Jo V. 1918 julkaistiin Koti-lehdes-sä
kehoitus viettää äitienpäiväjuh-lia,
joihin kutsuttaisiin kimniavie-railffii
sodassa rad^aimpiaan^^m^
täneetV äidit. Joissakin paikoissa
r naita juhlia vietettiinkin^ mutta
kuitenkin voidaigavastai seuraavana
vuonna '1^^ äi-ti^
ipäiVaaipil^
.l<^in oliasaa
. misteltutj^^^^^^j^
m
W
^3 . • I