Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 18, 1949

              i^riipsaastixxuuia.
uifedäminkälabianeh^
ei osannut piirtää gi.
iitä, - vaikka pyysin. ?
yksen päätämme usdn
i:iItaaA'\ Sitä vietämme
[sä lukee ääneen "Ranskan
kultaista kirjaa" ja minä
leipää.
n isä.on toimessa ja äiö
Ue/minulla on ikävä yksin
:ta kerran äiti keksi mi-^
Xähtiessään hän pani mi.
vaarin tuoliin ja antoi mi-
Seitsemän veljestä". SE-pllut
ikävä edes mummoa,
raalassa. Mummoa kävin;
>kaisen vierastunnin aika-!
e-halunneet jättää kuole-yierasvuoroa.
Mutta kun
kin mummon luona erää-aärsin,
että kuoleman yfe
kin sairaalassa yön aikaiia..
^ t i Ä mieli pientä sisbia.
1; Vsen itse synnyttää^ jos
isi. Kerran minun teki
hM sellainen pikkulapsi
nfn lähimmän puistotaÄ
^ h ä n e l t ä kaikkein hei-intä
lasta^ josta äidit eirät
puistotäti ei antanut. Mi-
1 isän kanssa osannut sen
ruokkia kasvisruoalla niin,
kehittynyt pian iso ja ta^
)aIjoh vaivaa opettaessaan |
aan hyvää kieltä. Kerran
pariin kanssa kiistaa eräas-l
e leikimme lumessa. Ta-iisuissa
sanomalehti ja mi-
[igas, jotteivät housut kas­ti
rupesi -yhtäkkiä kerto-länen
iisän^ on kohttori-
Uloiniininä suutuin ja sa-e,
että hän puhuu huonoa ;|
ah ei pidä sanoa konttori-i
se on ruotsia, vaan kona-oka
on hyvää kieltä. Sa-onko
Tapanin isä ruoka-eron
| ) ä^
£0a npk&iimaan menntösli-tä-
tietääkö M n , mistä
Kai ja jiÄo pöilda
ainätyttoiä/ Isä ei
SiUom rtiiö ^litiri,^^ e^^^
ivätl^säa pitää vilorbtellen
ÄiJÄ^toista kiinni, ^k^
a - l ' ^ ^iitäkih ^ n tiätä,
ä t ^ t y t t ö ; fciin on kyliäa.
k^th^esään l ^ o n ^ ja ty^
affie. — "Elanto"-lehde^
AINOTURKIA-S.AL0.
JANI ja valvoessani muis-
^uuteni ajan ensimmäistä
ja sitten Raamattua ja
Huomaamatta siinä ta­ivalla,
etä lentelin pimeäs­sä
siririe tänne tietämättä
Mmä. Siellä oli toisiakin
amalla laiUa. Tuli siitä
vanha tuttavani ja pysäh'
l«näan. Minä tuumin:
s i i s o l e t , täällä. Mutta
;n meidän täytyy tällä iaa-eikös
meidän pitäisi -oU
tai alhaalla, kuten pyhis»
»taan."
in minäkin luulin, vaan»-
i i n ' olevan'*, sanoi kaveri.
taman ovella pyrkimäs-an-
siellä sanotuin, c«tt
iatf tutyntovankila, ei tan-ita
kuin tuomion saaneita.
iin se on?»?:kysyin- ^
f; kirkkaan valon. Se p£^staa t ^ > ^
ijyj^lmenreiäs©.": ^ '7 ^I k -r' i- -
'O^diri liitaenJäätf:
jiui uideD, väliin lefnöen/ ja joi?öi ö l ^ v
rautaisen oven edessä, jossa : riippui
j^nippunuora^ Tuosta yarmaaö
nykiä^ajatfelin, j a kuh^^i^
keDon paukuttavan jakohtj^ te
heaääni: i ' ••'^
»Kuka siellä on?" ; v -
'-Minähän täällä olen, Virta Herman­ni.''
••'..
"Vai Virta Herrriänni. Sieltäkp Mät­tävän
perukoilta se se vanha juopporat-ti
joka ei ole koskaan vettä mäist?mut?" ;
"Juuri sama", minä Araistasin;-ajatte­lin,
että eil^än tässä: taiyaain ovella
nyt ainakaan valehtelemiheri auta.
"Ei sinulla ole paikkaa täällä, olet
vasta tu-kintolainen."
Mutta minä ps^sin: •
"Aukaise nyt hyvä Pyhä Pietari edes
vähän sitä ovea, ettämiriä saan tirkistää
raosta pikkuisenkaan sitä loistoa ja
ihanuutta mitä teillä^ siellä 6n." -
Samalla aukeni ovi hiukan, enkä minä
isoa rakoa tarvinnutkaan. Livahdih s i ­sälle
ja piilouduin jTitireen enkelijouk­koon,
josta tuli 3rksiihaiiia:5haiMito
pyysi minua kanssaah^tai^iin.'' ' ^
Minä vähän hämmästyin häkältdin:
*^\nteeksi, minä en ole koskaan tans­sinut.
Ja mitenkäs se, eikös -tällainen
/yysyläinen pilaisi teidän hienon sena-ranne."
. ' - •
"Ei täällä katsota ryysyihin", hän
f
6 m
Kuivuus oh fnonin paikoin Ontariossa kimanmiiJiasvUarhola,heddnm ja pntrikas^ja^^
"viUen tytöt esittelevät, fnitäsmä tapauksessa on Hf^ävä, kun tahaaUa « i |jcf/&w i^^;^
'm
m mahdollisuus kaikHle n£usiUe p ä ^ nai­misiin
ja synnjrttää lajpsia oU mohiayi^
suus. Lisäksi, pii haisiUe eduljfista^p
sanoi kauniilla äänellä- "ei täällä ole
mitään säätyerotusta,. ei liiokkarajoja,
el rotuvainoa, täällä ollaain kaikki sa­man
arvoisia." .
Ihmettelin ja sanoin:
"Täällähän on sitten samoin kuin sa­notaan
olevan Venäjällä."
"Sieltähän me olemme oppia saaneet
kin ja edelleen mitä saamme sieltä hy­vää
kuulla panemme sen täällä käytän­töön",
hän sanoi. ,
Samalla siinä o l i Pietarikin ja kysyi:
"Kenenkä luvalla sinä täällä olet?"
"Omalla luvallani." : Samalla osoitin
kädelläni erääseen nurkkaan, jossa näin
suuren läjän vähhanaikaisia liivirauto-ja
ja sanoin: " K a i p a täällä on pahan­tekijöitäkin,
koska täällä ^ n tu»immoi-vSiakin."
• • - .-..^i.;-: •,
"Xiitä säilytetään .siltä varalta, että
jos Hitleri. tai -namta'häTO^
, ja aatteensa -fcannättiajiar.satttitt tänne
pyrkimään, niin: pänemröe M
ja läiietäÄune Ikanssjn^i^^uaniittav&si.
: Mutta nykyään#feaäaiäl9|fe:a^
; pahantekijää, ^sJ^tta^^jl^^^
Otin vähän.irökl^JM^
(Jatkoa ensimmäisettä sivult>a)
tuneita ja sokeasti uskovia kannattajia,
joita viranomaisten vainot vain lähem­min
liittivät yhteen.
Smith oli vahvasti aistillinen luonne,
ja Nauvoossa hän vaimonsa^ Emma H a ­len,
selän takana solmi joukon "tai­vaallisia"
avioliittoja. Totta^ on, että
mormonit olivat Nauvoon suoperäiselle
seudulle rakentaneet kukoistavan yhteis­kunnan,
jossa Smithin suuruudenunel-mat
saivat toisenkin muodon. Hän pu­keutui
loistavaan univormuun ja mormo-nimiliisiri
päällikkönä hän asettui Y h ­dysvaltain
presidenttiehdokkaaksi.
Hankkiakseen moniyaimoisuudelleen
laillisen tuen kannattajiensa keskuudes-moa,
joista monet olivat kaikkea muuta
kuin kaimiita ja niieUyttäviä. Vaimot
asuivat Leijonatalossa, mutta 60 vuot-sä
saivat jakaa näiden arvon ja aseman-
Joseph Smith seurasi omia oppejaan
niin tunnontarkast;!, että hänellä oli 2 7
vaimoa, kun hänet väin 39-vuotiaana
murhattiin V.-1844.^
Mormonien johtajaksi tuli nyt heidän
"vahva miehensä" Brigharn Young. Hän
oli luonteeltaan aivan toisenlainen kuin
haltiöiiunut ja epäkäytännöllinen Smith,
vilkas ja häikäilemätön toiminnan mies
ja uudisrakentaja..
Kun mormoneja, kaikkialla vainottiin,
oli heidän pakko siirtyä valtiosta toiseen.
Vihdoin tilanne kävi hiin sietämättömäk­si,
että Brighanti Yoiing päätti y . W 7
sa hän 1843 sai uusia ilmestyksiä, jotka johtaa laumansa valtavien preerioiden
tä naimisiin profeettain ja * apostolien ta täytettyään he saivat oraan mökin
kanssa, koska he tupnpuoleiseissaelämäs- asuttavakseen. *
V Pitkällistien ja katkerien riitaisuuksien
jälkeen on moniavioisuus nyttemmin
poistettu mormonien keskuudesta. 1^-
hän vaikutti sekin että v. 1850 Utah
liitettiin Yhdysvaltoihin ja "viimeisten
päivien pyhienkin" täytyi alistua noudat­tamaan
liittovaltion lakeja. Profeetta
Young kuoli 76-vuotiaanä v. 1877..
Koko maailmassa lasketaan nykyisin
oleva 650,000 mormonia, joista 467,-
000 asuu tJtahissia j a 116,000 sen pää­kaupungissa
Salt Lake Cityssä.
•iillp
I
m
'm
l a
iii- p
'0 •-•1
hän ensin ilmoitti "pyhien" sisärenkaalle.
"Pyhät" ensin kai^iistuivat Smithin i l ­mestyksiä,
mutta asiaa harkittuaan he
hy^ksyivät moniavioisuuden ja ennen
pitkää o l i sekä apostdeilla että piispoil­la
juseite vaimoja,
. Joseph Smith vetosi nirn. Vanhan tes­tamentin
moniavioisuutena Aabraham,
Iisak, Daavid^ Salomo y m . ) : N a i s ^ teh-^
tävänä oli hankkia lapsia^ maailmaan
"Eipä ce p l e ^ y ^ i p ^ t a a t : ^ ^ saanut siirtyä tuonpuolei-
^jälkesi. Etkös m i & t a j - i u i ^ ^ dämääh naimätonna, mutta ainoa
kallasi Msdfci^bsseltärj^^ . , . , '. • - '.- "7-"" •' ••" .•
Jeesusta kiinm otettiu»?K^^;^f : : ^ <iin juoksemaan sitä tietä kunnes se lop-
"t^los täältär taifheitämme sinu^ jossa oli pr^-
rinniskoin!" fcirjur Pietari. kä jono odottajia. AjaUelm, että ta-
Mutta minä sanoin: : mähän muistuttaa entistä Bennettin sop-
•'Minä olen.vahvasti i>äättänyt jäädä palinjaa: Vaan kun siinä ei ollut mi­tanne
Ja ajattelin^ettei suinkaan täällä tään järjestyksenvalvojaa kapuloineen
halki Kalliovuorille Meksikon alueelle,
jossa hän toivoi saavansa rauhäliiseh
tyyssijan. Mormonejai oli
15,000 henkeä ja 102 päivää kestäöeen
vaivalloisen vaelluksen jälkeen. saapui­vat
kärkijoukot Suidaj^rtrien.t.r^
Utahiin. . -^.^
En mnä nrittä oniäst pelkk vaik pelk­kä
hiirt ja hämähs^ki, sanos fitkkaT
XtJusikai^unki.y
; 'KylkaUcJd kattoo k u panee lankavyh*
ren kaulaan., ikun . kifkkooii' menee.
Sitä ori m u i k u h a^
Mm
Sairaudestaan vasta toipunut profeet- ,w . v
tä alkoi h^m^
maassa, jota v i l l k vuoristoketjut^^j^^ . nuill p n ; kolomet
röivät, suunnit<^;im?Iimensa^rl^
kia leveine katuineen^^j^^
ynnä tempfid^iäeen.^ u> t • «- v
paikkaa I c ^ t t y ja sieltä tultaiäiiti
•housut.
^Ifddsko i^fitari näihin haufabihiri uu-
• ' i i i i
taivaassa tarvitse taK>elemaan ruveta."
Samassa lensi> joukko miesenkeleitä ja
Pietari huusi heille:
"Pojat/tulkaapas: tänne!"
Vähän aikaa hiljaa -neuvoteltuaan
'lähtivät siitä asioUleen j a hetken pääs­tä
kuului porstuasta huuto:
"Joka haluaa lasin hyvää yiinfä, k i i ­rehtiköön
tänne." :
o voi- taivaan voimat, onko täällä
sellaistakin, tuumasin minä. Mutta ei­hän
tämä muuten taivas olisikaan. Rien-sm
kovalla vauhdilla porstuaan, mutta
* samassa läimähti raskas oyi kiinni m i -
o«n jälessäni^ikä mitään viiniä n ^
oyt. Nyt htiomasin tuUeehi nenasta-
^ t y k s i , mutta lohdutin i t s ^ i sillä,
€ttä eipähän tämä bUiit ensi kerta kun
viini on minua pettänyt-^vaftka nyt jo
huuIenikJn nuolin vafiniiksi.<
Lähdin taas. avaruuteen, jossa saa-eräseen
tienhaaraan. Yksirtie oli
lavea j a siinä oli viUta: "Hdvet-
-Uin.» Mimilla^aU Itauhea^vau läh-n-
in hyökkäsin portiUe ja soitin keUoa.
Sieltä tuli vanha laiha köykkyselkälnen
mies ja kysyi:
"Mitäs olisi asiaa?"
"Pyytäisin päästä sisälle lämmitte­lemään,
sillä minulla oa peijakkaan k y l -
.ma.
Ukko veti suunsa hymyyn:
"Olen pahöllani että minulla ei ole
lupa laskea tänne sellaisia jotka eivät
ole saaneet tuomiota, eikä täällä ole
lämpöisenäkään kuin pari virkahuonet­ta,
itse helvettiä ei ole lämmitetty ollen-kaan,
kun ovat nuo kölitkin niin kallii­ta.""'
: - . .
"Terve nJUtemiin", sanoin ukolle ja
läksin taas menemään.
Tuossa avaruudessa kamppaiHessani
olm potkinut peitteet pois päältäni ja
heräsin viluun Musk<&an sairaalassa,
jossa odottelen kirjeitä ystäviltä osoit­teella:
Muskoka Hospital, Floor ' W . ,
.Ward 5, Sanitarium P.O?> Ont.
HERMANT VIRTA.
maailma pelastamaan, -y. : ^•[•U--/:::
Miitta kärsimykset eivät vielä olleet
läheskään päättyneet. Tärkeintä oli ka­navien
ja ojien johtaminen kuivaan
maastoon, jotta se muuttuisi viljavaksi,
sekä asuntojen rakentaämnen, ennenkuin
pääjoukko saapuisi Illinoisista. ' Young
Hyppä siin- erestakasi ko merivesi
isos lahres. ti.)
Istu ny kiireenunäks aikaa ja jos
kova kiiru on paa pitkäksesl (Tamme­la.)
• ^y'-
Rästäät tippiiu, saa nähä milloin
l i i
kaivautti kaivoja, raivasi laitoja, Järjesti sieltä Harjahirsi puttoo. (Nivala.)
'm
m
<• puhvelien metsästyksen ja niiden lihojen
säilönnän, piti hartaushetkiä, ilahdutti
väsyneitä raatajia iloisella tdrvimusiikil^
Ia j a tansseilla, peloitti tottelemattomia,
kuihoitti laiskureita ja loJ niskoittelijat
rautoihin. Joukkonsa avulla, johon kuu­lui
uskonnollisia haaveilijoia ja karais­tuneita
seikkailijoita, työmuurahaisia ja
kielilläpuhuj: a, han suoritti nykyajan
kaiketi vaikeimman asutuksen.
Luoxmollisesti Utah olisi ennemmin tai
myöhemmin tullut v i l j e l l y k s i— kein*,
kastdufei ole mitään uutta^^^ m
historiassa mutta Brigham Yöungm
ansiota on, etlämorinbiiisi^ jäi elämään.
Muutoin se olisi hajionriut j a h ^ -—.(Kauhajoki.)
jäljettömiinr kuten luirimone^
mielettörilät uskonlahkot Pohjois-Ame-rikassa^-
r /-^.V^y^vv---
Brigham^Young^ noudatti oppi-isan^
aviolnttasäSnt^ tilL 75 vai-
Leskimiäs jä saunakirppu on yhtä
äreetr(Sääksmäki;)
Siin 6 sul houkutuksi, sano poik ko
anno flikal kukkassi. (Uusikaupunki.)
Paksua se maa onki, sano poika ko
kaevöbn katto.—(Mellilä.)
Pian meirän Jussistakin tuloo herra,
puustavekkin tuloo kun koiria. — (Vir
häkyrö.)
Ylypiä saa rfla, muttei ilikiä. — (Po-räseinäjoki.)
E i sita kara; jotta ntfoma on Jcömiaa.
•mi
' /'••'«•{i>i . .
^ tihheeseen, ettei oo lyon-hil
lönuiioo. --- (SiiliiijärviJ^ ^
Ei jMihec-hyvj^^
suu jtuiuieeri /
m9 ' SIVU 7 >