1955-09-17-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Kirj. AGRICOLA
Vihne tiistaina alkoivat koulut kaikkialla Canadassa ja myöskin useissa muissa
viaissa. Tämä 5-vuofias pojan jutikka on Alan MacIntyre,'joka on lentovoimissa
palvelevan isänsä mukana Soestissa, Saksassa, missä hän meni tiistaina ensi kerran
Jioiiluun. Canadalaincn opettaja on siellä opettamassa canadalasia lapsia.
K I R J . SARA JÖRY
Onklri jo aikaa siitä, kun jätimme
•kaupungin. Viime talvena mieheni ja
minä lähdirtime vaeltamaan maita ja
mantereita. Saavuimme ensiksi Kam-loopsiin,
pieneen «vuoristokaupunkiin.
Kun" juna pydähtyi astuimme ulos jalkojamme
norjuttelemaan. Silloin tulla
tupsahti eteemme vanha tuttavamme
Ville Ojanem, joka heti tiedusteli minne
olimme imenossa. Mieheni vastattua ettei
oikiein minnekään, kuljemme vain
sinne ja tänne, näytti hän hyvin rauhattomalta
ja pyysi miestäni jäämään
Kamloopsiin. iHän sanoi ottaneensa metsä
urakan ja tarvitsevansa yhden miehen
lisää.
Hän viittoi hätäisesti käsillään; että
menkää ja ottakaa matkalaukut junasta,
sillä kauan se ei enää seiso tällä asemalla.
Mieheni katseli hetken minua. . .
Tiesin mitä hän tarkoitti ja nyökkäsin
päätäni vastaukseksi. Haettuamme
OTjatkalaukkumme- neuvoi Ville meidät
hevosten luokse odottamaan 'kunnes
hän ehtii iehdä ostoksensa. Pienen matkan
pääsä asemalta odottelivat vilkkaat
parihevoset ajomiesiä.
Villen^ s.aavuttua alkoi neljän mailin
matka metsään. Tie oli huonoa, joten
kärryt ritisi ja narisi. Pelkäsm joka
seen ja kertomiseen. Jöröluontoiselta
eivät sellaiset jutut luista. Juttujen kertomiseen
tarvitaan monipuolista kokemusta
ja vilkasta mielikuvitusta.
Takalammin pikku Antti kertoi kerran
saaneensa Takalammista niin suuren
hauen, että kaksi hevosta sai vetää ^
kaksi päivää ennenkuin sen silmät tulivat
näk\'\'iin. Hän sanoi harrastaneensa
myöskin metsästystä. Kerran sanoi
B. C:n vuoristossa ampuneensa niin
suuren peiiran, että kärpäseltä otti 7
päivää lentää sen sarvien väli Antti sanoi,
että vaikka Takalampi ei olekaan
niin suuri kuin Superior-järvi, mutta
isoja kaloja siellä kuitenkin on. On siellä
kuitenkin, niin pieniäkin, että ne lentelevät
hyttysinä ilmaan.
RTL
Miehet olivat työskennelleet kuusi
kuukautta yhteen painoon, lepäämättä
edes \:htenäkään sunnuntaina. Nyt he
päättivät ottaa parin kolmen päivän loman
sillä Ville tiesi kalaisen j ä n e n parin
mailin pää3sä kämpältä vuoren ylä-
Ihmisellä on matkustamishalu. Tietenkin
asiain vaalimana, mutta myös-äin
vähemmän larpeellisesti — vain näkemisen,
vaihtelun vuoksi. Ihmisen
matkustamishalu ehicä periytyy menneisiin
aikoihin, laumoissa paikasta toiseen
kulkemiseen . . . tsi ehkä se pohjautuu
ihmisen kulttuurellisijn saavutuksiin.
Nykyisin on tarjolla paljon keinoja
ja mukavuuksia matkustaimista varten.
Ken ei omista ''dollariliymyä'' tai ei vaivaudu
sillä ajelemaan, hän yoi tehdä
matkansa •'linjurilla'', jotka hykyään
antavat palvelua syrjäisemmillekin seuduille.
''Ilmalinjurit'' — lentokoneet —
huippaavat mukavasti ja huolettomasti
matkustushaluisen maan äärestä toiseen.
Rautatiet — junilla matkustaminen
~- kahmivat kuitenkin leijonanosan
matkustajista vielä nykyään. Lukuunottamatta
nopeaa ilmojen halkomista,
junilla kulkeminen onkin mukavinta,
A'arsinkin pitemmillä matkoilla.
Ilmoja halkoessa näkee laajasti maisemia,
ellei pilviverho ole maan peitteenä
— mutta vain välähdyksinä. Linjurissa
on istuttava paikallaan riipaisevan
puuduttavasti, joten matka kyllästyttää
ja havainnot ja huomiot jäävät suppeammiksi.
Juna-sa on liikkumis- ja loi-k
oni i s ni a hd oli! s u u d e t tc-ssin rajoitetusti.
Oi^.pa mahdollisuus seurusteluunkin.
Junassa on mukava tarkkailla kans-samatkuslajain
'sielua'' — erilaisia
henkisesti, lyysillisesti, toimialaan ja
pyrki'!n\ ksiin nähden. Kaikkien on sopeuduttava
. , . On mahdollisesti istuttava
rilirinnan "alamittaisen" — yleisesti
iJuhiien — kanssa. On ehkä istuttava
vieretysten entisen verivihollisen
—- vihoUismaalaisen — kanssa ja täydessä
sovussa. Rikkauden merk!kejä (helyjä)
päällään kantavan ladyn on nukuttava
käden ulottuvilla jätkämäisen
sivistv^ksen saaneen kanssa — jonka
jossakin toisessa tapauksessa oviloik-kari
heittäisi ulos virkanyrkin korjattavaksi.
Jos teemme lähempiä huomioita matkailijoista
niin havaitsemme, ettei kukaan
ole luonnollinen — oma itsensä.
Lukuunottamatta sylivauvoja ja maalaiselämän
rauhallisuudesta lähteneitä
alle kymmenvuotiaita, sekä elämän i l tapäivään
päässeitä mummoja ja paap-koja.
Köyhempikin on jättänyt kotoiset
painostukset kotiin, pukeutunut par-haisiinsa
ja riistäytynyt irti todellisuudesta.
Eräällä istuimella, rennosti ja huo-kerran,
kun pyörä nousi kiven päälle
"^ja sitten putosi alas, että koko kärryt
hajoaa. Pari kertaa huomautin miehelleni,
ettei muuta hieromista tarvitsekaan.
H>-myillen miehet vain iskivät silmää
toisilleen.
Vihdoin ilmestyi pieni aukeama synkässä
metsässä. Ville esitteli, että en
tule olemaan yksin, sillä siellä asuu muitakin
naisia, yhdellä perheellä kaksi lastakin
mukanaan. Kun samalla kuulin
hiljaista määkinää kysyin Villeltä, että
ovatko lapset näin kaukana kämpästä.
.-Nauraen Ville selitti, että kuulemani
ääni oli vuohen määkinää. Hän kertoi
kämpällä olevan joitakin vuohia, jotta
saadaan maitoa lapsille. Kun hän pysäytti
hevoset kämppien edustalle ja
hyppäsi alas kärryiltä;, kehoitti hän
meitä sisälle heti ja ottamaan ryypyn.
alenimme sisälle -ja otimme ryypyn.
Join koko lasillisen, sillä en tuntenut
siinä mitään eroa lehmän maidosta.
Miehet kyllä määkivät koko ajan kun
join sitä. Mieheni muisti kun olin kerran
sanonut, että en usko koskaan juovani
vuohen maitoa. Nyt kehaisin, että
hyvää tämä on.
Mieheni kantoi matkalaukut meille
osoitettuun makuuhuoneeseen' ja minä
seurasin perässä. . . Päätäni huimasi ja .
tunsin oksennuksen olevan.tulossa. Paiskasin
itseni heti sänkyyn ja siinä hetken
loiottuani tuntuikin jo paremmalta.
Kun kerroin miehelleni, etten voinut
oikein" hyvin, johtuiko se sitten vuohen
maidosta tai kärr3-jen tärinästä, hän
kehoitti minua kävelemään ulkona
raittissa ilmassa. Nousin vaivaloisesti
ja kävelin ulos. En kuitenkaan päässyt
pitkälle kun annoin ylön. Sitten tunsin
vnivani paremmin, mutta vuohen maitoa
ei mieleni enää tehnyt.
tasangolla.
;Me naiset, joita oli kaikkiaan neljä,
pyysimme päästä mukaan. .Alli jolla oli
ne kaksi pienokaista, sanoi jäävänsä
kotiin. . Mutta kun Alli ei osannut lypsää
vuohia tuli pulma eteen. Viimein
päätettiin ottaa vuohet mukaan.
Seuraavana aamuna lähdimme matkalla,
.\uringon säteet heloittivat kirkkaina
meidän houstessämme vuoren rinnettä
Kuumuus ei meitä kuitenkaan nyt
tulisi kiusaamaan, sillä olimmehan matkalla
vilpoiselle järvelle metsän siimekseen.
Vihellellen olivat miehet kunnostaneet
onkivehkeitään ja me naiset olimme
huolehtinet eväistä ja peitteistä, jot
ka oli sijoitettu yhden hevosen selkään.
Vuohet, joista vain kaksi oli nyt mai-dossa,
lypsettiin ennen lähtöä ja maito
jätettiin Allin lapsille. Emme tiedä
tuntuiko vuohista hupaiselle päästä matkaan
vai oliko niillä koti-ikävä, mutta
kovasti he määkivät.
Kun sitten aloimme kiivetä vuoden
rinnettä tekivät vuohet tenän. Ajattelimme
niiden olevan väsyneitä ja otimme
tupakkatauon. Vuohetkin makailivat,
nenät kämppää kohti.
Hetken kuluttua päätteli Eetu, Allin
mies, että nyt ovat vuohet levänneet
tarpeeksi ja niin ryhdyttiin tekemään
lähtöä. Pari askelta otettuaan tekivät
viichet taaskin tenän. Eetu, joka oli
vuohien omistaja taittoi oksan ja huiteli
sillä vuohia kintuille. Toinen loikkasi
3-lös, mutta toinen ei vaikka saikin na-pauksia
oksasta.
Toisten miesten ryhdyttyä auttamaan
Eetua saatiin vuohet viimein liikkeelle,
napautellen tuon tuostakin niitä
kintuille. Pian Eetu kuitenkin kyllästyi
rapsimaan vuohta vitsalla ja käveli
pari askelta edelle ja kutsui Nänniä
tuli takaisin, taputteli ja puhui. Se auttoikin.
Vuohi käveli Eetun kintereillä
koko Icppumatkan, jos hän hetkeksikin
jätti puhelun, pysähtyi vuohti myös.
Samoin teki toinen vuohi, jota toiset hätyyttivät
vitsalla. Jos rapsiminen lopetettiin
pysähtyi se heti. Me naiset
nauroimme itsemme väsyksiin, sillä olihan
tämä kuin elokuvissa.
Oli jo keski päivä kun saavuimme ylä-tasangolla
kauniin järven rannalle. Täällä
me ensiksi peseydyinime ja aterioimme.
Vuohet ja hevoset joivat ja sitten
siirtyivät metsään syömään vihreää rehevää
heinää.
Eetu,, jonka ääni kärisi kauheasti ^ l i '
tuisesti puhumisesta vuohelle, vetäytyi
myöskin metsän suojaan. Toiset, hetkisen
levättyään, lähtivät onneaan koettamaan.
Seutu oli ihana, järvi tyyni ja
kirkas. Puitten oksien välistä kimaltelevat
auringonsäteet muodostivat pieniä
kuvioita veden pinnalle. . . Kuinka~Tau-haissatäällä
olikaan.
Me naiset tarkastelimme rannikkoa
ja löysimme mustikkapensaita. Tyhjensimme
eväskorimme ja täytimme ne mustikoilla.
. .
Kotimatka oli helpompaa niin miehille
kuin vuohillekin. Kilvan vuohet juoksivat
alas rinnettä, pysähtyen silloin
tällöin nuuskimaan ilmaa nenä kotikäm-pää
kohti.
Jaa, saivat miehet kalojakin ja lepo
näytti tekevän heidät rauhallisiksi. Olivat
taas valmiita ryhtymään raskaaseen
työhön.
VÄLITÄMME RAHAA SUOMEEN
IVIAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5,000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
Jokainen seuraava 1/000 markkaa $3.50.
o Rahalähetvksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä,
kaiselle lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
Jo-
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 SUDBXJRY, ONTARIO
e.
«
k:.
w
•m
m- m
Lauantaiiuu STTskmifi 17 päivänä, 1955 Sivu 7
« • .- - ~;r"
'Min
m
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 17, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-09-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550917 |
Description
| Title | 1955-09-17-07 |
| OCR text | Kirj. AGRICOLA Vihne tiistaina alkoivat koulut kaikkialla Canadassa ja myöskin useissa muissa viaissa. Tämä 5-vuofias pojan jutikka on Alan MacIntyre,'joka on lentovoimissa palvelevan isänsä mukana Soestissa, Saksassa, missä hän meni tiistaina ensi kerran Jioiiluun. Canadalaincn opettaja on siellä opettamassa canadalasia lapsia. K I R J . SARA JÖRY Onklri jo aikaa siitä, kun jätimme •kaupungin. Viime talvena mieheni ja minä lähdirtime vaeltamaan maita ja mantereita. Saavuimme ensiksi Kam-loopsiin, pieneen «vuoristokaupunkiin. Kun" juna pydähtyi astuimme ulos jalkojamme norjuttelemaan. Silloin tulla tupsahti eteemme vanha tuttavamme Ville Ojanem, joka heti tiedusteli minne olimme imenossa. Mieheni vastattua ettei oikiein minnekään, kuljemme vain sinne ja tänne, näytti hän hyvin rauhattomalta ja pyysi miestäni jäämään Kamloopsiin. iHän sanoi ottaneensa metsä urakan ja tarvitsevansa yhden miehen lisää. Hän viittoi hätäisesti käsillään; että menkää ja ottakaa matkalaukut junasta, sillä kauan se ei enää seiso tällä asemalla. Mieheni katseli hetken minua. . . Tiesin mitä hän tarkoitti ja nyökkäsin päätäni vastaukseksi. Haettuamme OTjatkalaukkumme- neuvoi Ville meidät hevosten luokse odottamaan 'kunnes hän ehtii iehdä ostoksensa. Pienen matkan pääsä asemalta odottelivat vilkkaat parihevoset ajomiesiä. Villen^ s.aavuttua alkoi neljän mailin matka metsään. Tie oli huonoa, joten kärryt ritisi ja narisi. Pelkäsm joka seen ja kertomiseen. Jöröluontoiselta eivät sellaiset jutut luista. Juttujen kertomiseen tarvitaan monipuolista kokemusta ja vilkasta mielikuvitusta. Takalammin pikku Antti kertoi kerran saaneensa Takalammista niin suuren hauen, että kaksi hevosta sai vetää ^ kaksi päivää ennenkuin sen silmät tulivat näk\'\'iin. Hän sanoi harrastaneensa myöskin metsästystä. Kerran sanoi B. C:n vuoristossa ampuneensa niin suuren peiiran, että kärpäseltä otti 7 päivää lentää sen sarvien väli Antti sanoi, että vaikka Takalampi ei olekaan niin suuri kuin Superior-järvi, mutta isoja kaloja siellä kuitenkin on. On siellä kuitenkin, niin pieniäkin, että ne lentelevät hyttysinä ilmaan. RTL Miehet olivat työskennelleet kuusi kuukautta yhteen painoon, lepäämättä edes \:htenäkään sunnuntaina. Nyt he päättivät ottaa parin kolmen päivän loman sillä Ville tiesi kalaisen j ä n e n parin mailin pää3sä kämpältä vuoren ylä- Ihmisellä on matkustamishalu. Tietenkin asiain vaalimana, mutta myös-äin vähemmän larpeellisesti — vain näkemisen, vaihtelun vuoksi. Ihmisen matkustamishalu ehicä periytyy menneisiin aikoihin, laumoissa paikasta toiseen kulkemiseen . . . tsi ehkä se pohjautuu ihmisen kulttuurellisijn saavutuksiin. Nykyisin on tarjolla paljon keinoja ja mukavuuksia matkustaimista varten. Ken ei omista ''dollariliymyä'' tai ei vaivaudu sillä ajelemaan, hän yoi tehdä matkansa •'linjurilla'', jotka hykyään antavat palvelua syrjäisemmillekin seuduille. ''Ilmalinjurit'' — lentokoneet — huippaavat mukavasti ja huolettomasti matkustushaluisen maan äärestä toiseen. Rautatiet — junilla matkustaminen ~- kahmivat kuitenkin leijonanosan matkustajista vielä nykyään. Lukuunottamatta nopeaa ilmojen halkomista, junilla kulkeminen onkin mukavinta, A'arsinkin pitemmillä matkoilla. Ilmoja halkoessa näkee laajasti maisemia, ellei pilviverho ole maan peitteenä — mutta vain välähdyksinä. Linjurissa on istuttava paikallaan riipaisevan puuduttavasti, joten matka kyllästyttää ja havainnot ja huomiot jäävät suppeammiksi. Juna-sa on liikkumis- ja loi-k oni i s ni a hd oli! s u u d e t tc-ssin rajoitetusti. Oi^.pa mahdollisuus seurusteluunkin. Junassa on mukava tarkkailla kans-samatkuslajain 'sielua'' — erilaisia henkisesti, lyysillisesti, toimialaan ja pyrki'!n\ ksiin nähden. Kaikkien on sopeuduttava . , . On mahdollisesti istuttava rilirinnan "alamittaisen" — yleisesti iJuhiien — kanssa. On ehkä istuttava vieretysten entisen verivihollisen —- vihoUismaalaisen — kanssa ja täydessä sovussa. Rikkauden merk!kejä (helyjä) päällään kantavan ladyn on nukuttava käden ulottuvilla jätkämäisen sivistv^ksen saaneen kanssa — jonka jossakin toisessa tapauksessa oviloik-kari heittäisi ulos virkanyrkin korjattavaksi. Jos teemme lähempiä huomioita matkailijoista niin havaitsemme, ettei kukaan ole luonnollinen — oma itsensä. Lukuunottamatta sylivauvoja ja maalaiselämän rauhallisuudesta lähteneitä alle kymmenvuotiaita, sekä elämän i l tapäivään päässeitä mummoja ja paap-koja. Köyhempikin on jättänyt kotoiset painostukset kotiin, pukeutunut par-haisiinsa ja riistäytynyt irti todellisuudesta. Eräällä istuimella, rennosti ja huo-kerran, kun pyörä nousi kiven päälle "^ja sitten putosi alas, että koko kärryt hajoaa. Pari kertaa huomautin miehelleni, ettei muuta hieromista tarvitsekaan. H>-myillen miehet vain iskivät silmää toisilleen. Vihdoin ilmestyi pieni aukeama synkässä metsässä. Ville esitteli, että en tule olemaan yksin, sillä siellä asuu muitakin naisia, yhdellä perheellä kaksi lastakin mukanaan. Kun samalla kuulin hiljaista määkinää kysyin Villeltä, että ovatko lapset näin kaukana kämpästä. .-Nauraen Ville selitti, että kuulemani ääni oli vuohen määkinää. Hän kertoi kämpällä olevan joitakin vuohia, jotta saadaan maitoa lapsille. Kun hän pysäytti hevoset kämppien edustalle ja hyppäsi alas kärryiltä;, kehoitti hän meitä sisälle heti ja ottamaan ryypyn. alenimme sisälle -ja otimme ryypyn. Join koko lasillisen, sillä en tuntenut siinä mitään eroa lehmän maidosta. Miehet kyllä määkivät koko ajan kun join sitä. Mieheni muisti kun olin kerran sanonut, että en usko koskaan juovani vuohen maitoa. Nyt kehaisin, että hyvää tämä on. Mieheni kantoi matkalaukut meille osoitettuun makuuhuoneeseen' ja minä seurasin perässä. . . Päätäni huimasi ja . tunsin oksennuksen olevan.tulossa. Paiskasin itseni heti sänkyyn ja siinä hetken loiottuani tuntuikin jo paremmalta. Kun kerroin miehelleni, etten voinut oikein" hyvin, johtuiko se sitten vuohen maidosta tai kärr3-jen tärinästä, hän kehoitti minua kävelemään ulkona raittissa ilmassa. Nousin vaivaloisesti ja kävelin ulos. En kuitenkaan päässyt pitkälle kun annoin ylön. Sitten tunsin vnivani paremmin, mutta vuohen maitoa ei mieleni enää tehnyt. tasangolla. ;Me naiset, joita oli kaikkiaan neljä, pyysimme päästä mukaan. .Alli jolla oli ne kaksi pienokaista, sanoi jäävänsä kotiin. . Mutta kun Alli ei osannut lypsää vuohia tuli pulma eteen. Viimein päätettiin ottaa vuohet mukaan. Seuraavana aamuna lähdimme matkalla, .\uringon säteet heloittivat kirkkaina meidän houstessämme vuoren rinnettä Kuumuus ei meitä kuitenkaan nyt tulisi kiusaamaan, sillä olimmehan matkalla vilpoiselle järvelle metsän siimekseen. Vihellellen olivat miehet kunnostaneet onkivehkeitään ja me naiset olimme huolehtinet eväistä ja peitteistä, jot ka oli sijoitettu yhden hevosen selkään. Vuohet, joista vain kaksi oli nyt mai-dossa, lypsettiin ennen lähtöä ja maito jätettiin Allin lapsille. Emme tiedä tuntuiko vuohista hupaiselle päästä matkaan vai oliko niillä koti-ikävä, mutta kovasti he määkivät. Kun sitten aloimme kiivetä vuoden rinnettä tekivät vuohet tenän. Ajattelimme niiden olevan väsyneitä ja otimme tupakkatauon. Vuohetkin makailivat, nenät kämppää kohti. Hetken kuluttua päätteli Eetu, Allin mies, että nyt ovat vuohet levänneet tarpeeksi ja niin ryhdyttiin tekemään lähtöä. Pari askelta otettuaan tekivät viichet taaskin tenän. Eetu, joka oli vuohien omistaja taittoi oksan ja huiteli sillä vuohia kintuille. Toinen loikkasi 3-lös, mutta toinen ei vaikka saikin na-pauksia oksasta. Toisten miesten ryhdyttyä auttamaan Eetua saatiin vuohet viimein liikkeelle, napautellen tuon tuostakin niitä kintuille. Pian Eetu kuitenkin kyllästyi rapsimaan vuohta vitsalla ja käveli pari askelta edelle ja kutsui Nänniä tuli takaisin, taputteli ja puhui. Se auttoikin. Vuohi käveli Eetun kintereillä koko Icppumatkan, jos hän hetkeksikin jätti puhelun, pysähtyi vuohti myös. Samoin teki toinen vuohi, jota toiset hätyyttivät vitsalla. Jos rapsiminen lopetettiin pysähtyi se heti. Me naiset nauroimme itsemme väsyksiin, sillä olihan tämä kuin elokuvissa. Oli jo keski päivä kun saavuimme ylä-tasangolla kauniin järven rannalle. Täällä me ensiksi peseydyinime ja aterioimme. Vuohet ja hevoset joivat ja sitten siirtyivät metsään syömään vihreää rehevää heinää. Eetu,, jonka ääni kärisi kauheasti ^ l i ' tuisesti puhumisesta vuohelle, vetäytyi myöskin metsän suojaan. Toiset, hetkisen levättyään, lähtivät onneaan koettamaan. Seutu oli ihana, järvi tyyni ja kirkas. Puitten oksien välistä kimaltelevat auringonsäteet muodostivat pieniä kuvioita veden pinnalle. . . Kuinka~Tau-haissatäällä olikaan. Me naiset tarkastelimme rannikkoa ja löysimme mustikkapensaita. Tyhjensimme eväskorimme ja täytimme ne mustikoilla. . . Kotimatka oli helpompaa niin miehille kuin vuohillekin. Kilvan vuohet juoksivat alas rinnettä, pysähtyen silloin tällöin nuuskimaan ilmaa nenä kotikäm-pää kohti. Jaa, saivat miehet kalojakin ja lepo näytti tekevän heidät rauhallisiksi. Olivat taas valmiita ryhtymään raskaaseen työhön. VÄLITÄMME RAHAA SUOMEEN IVIAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5,000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15. Jokainen seuraava 1/000 markkaa $3.50. o Rahalähetvksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä, kaiselle lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti. Jo- VAPAUS TRAVEL AGENCY P. O. BOX 69 SUDBXJRY, ONTARIO e. « k:. w •m m- m Lauantaiiuu STTskmifi 17 päivänä, 1955 Sivu 7 « • .- - ~;r" 'Min m m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-09-17-07
