1941-11-22-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
L A U . \ N T A I N A , MARRASKUUN 22 PÄIVÄNÄ
ma
K i r j . AURA.
K i r j . S: M .
'Aa, äa tussa-lullaa.
:MÖrri ei saa tulla,
Hurtta nukkuu kotona
ja Ruura lasta lullaa."
Kehto heiluu ja levottomana äiti
katsoo verhottomaan akkunaan, jossa
pimeä syysyö ja himmeä lampun-valo
saa aavemaisia varjoja syntymään.
Juopuneen miehen kuorsaus
täyttää huoneen j a kehdosga lepäävä
lapsi ääntelee äidin laulun mukaan
unista ääntelyä. Lapsi hukkuu ja
yhä äiti katsoo akkunaan. Viimein
kalF^t, hätääntyneet kasvot niyt-täytyvät
pimeässä ruudussa ja äiti
nyökkaäj sieppaa huivin päähäiisä ja
paperikäärön kaapista ja hiljaa painiin
ovesta lilos- pirneääir yöhön.
Ön kapinan jälkeinett syksyj kaik-y
ahtaalla ja isänmaalliset
pohatat j r i t t ä v ä t yhä enem-män
kiristää tyisHäisteh- nälkävyötä.
Väkijuomiin, korpirojuiua ja virolaiseen
pirtuun riittää kyllä varoja ja
niistä voittoja keräten koetetaan tätä
"korkeaa kulttuuria" takoa talonpoikaisten
koviin kalloihin.
. Viikko oli taas juhlitäi suurea sala-kuljetusjoukkueen
onnistuttua tuomaan
useampia tuhansia litroja " v i rolaista"
poliisiketjun läpi ja nyt onnistunut
osakas oli saapunut kotiinsa,
pieneen mökkiinsä, karjuen ja fci-roilleh.
Kalx>eana oli vaimo ottanut
vastaan juopuneen ^ t ö k s e t ja uh-käukset.
Hän tiesi, että koskaan ei
hän saisi mieheltään anteeksi ilmiantoa,
jonka tiesi poikansa tehneen.
Kirotqi^ ajoi silloin isä poikansa yön
selkään ja äidin pjrynnöstä huolimatta
sai 15: vuotias poika lähteä tuntemattomiin
kyliin. Taloissa, joissa
hänet tunnettiin, ei emännät tahtoneet
antaa edes yösijaa "trokarin pojalle"
ja kotipitäjästä oli vaikea vielä
hänenlaisensa lapsen lähteä työn etsintään
ulommaksi- Siksi hän ensi
öitänsä vietti heinäladoissa ja saunoissa,
ja päivät hiiviskeli metsissä.
Joka ilta pimeän turvin hän hiipi
kotinsa lähettyville lähteen luo, jossa
tiesi tapaavansa äitinsä.
Koyaa oli elämä äidille, jauhot oli
kiortilla ja perunoita p i t i sekoittaa
löpään. U t i t t a ' Idmiastä sai
apua j2i aina oU pieid p)ala K l ^ km
Ä a ä n pojan e y ä s p i i sÄ
>Iäin elivät ä i t i j a poikakoko läm-
^män syksyn. Sitten tuli huoli, mi-tätehdä
kun kylmät tulee. Äiti eh-
MinuUa ei ole kärsimyksiä.
Riutta tunnen miljoonien ihmisten
^mren yhteisen-tuskan:
^piden ihmisten,
jotka vuodattavat vertansa
"oapauden ja ifimisoikeuden puolesta
Sydämeni nyyhkyttää heidän
ja heidän rakkaittensa tähden.
^aa[at mustat voimat
riehuu petojen laUla.
Utitta se — se meitä kutsuu,
»naailman työläiset,
^pautta rakastavat ihmiset,
^leluun,
^Mf^idän täytyy.voittaa,
^.^e voitdtkniey . . '
oikeus on puatdlamnie!
. VIUA.
dotti, että poju lähtisi tehdasseuduil-le
etsimään työtä. Vaieten kuunteli
poika ehdotusta ja. sanoi rauhallisesti
hyvästit. Äidin ei tarvitsisi huomeniltana
tulla häntä tapaamaan, hän y-rittäisi
lähteä.
Myöhemmällä syksyllä alettiin kylän
taloissa kaipailla kadonneeksi yhtä
ja toista ruokatavaraa aitoista. L u kot
oli avattu ja parhaat palat viety.
Viimein kylän laitaan asetettiin mies-vartio
ja useamman yön varrottuaan
nämä kerran näkivät poikasen hiipivän
kumarassa kylään päin. Miehet
saartoivat pojan ja juuri kun joku oli
tarttumaisillaan hänen ryysyihinsä,
ponnahti poika Jiuin taikavoinialla ja
katosi pimeään kuusikkoon. • Turhaa
oli lähteä jälessä. Mutta aamun tullen
kokoontui koko kylän miesväki
ihniisjahtiin. Lähdettiin^ asein ja
köysin. Pojan äiti aavisti pahinta ja
hänkin lähti muiden mukana metsiä
kiertelemään.
Viimein etsitty löydettiin, mutta
näky ei ollut ilahduttava. Pienen
kalliokielekkeen alla oli nuotio ja
kahden puun välissä riippui kissan
raato. Jännittynein katsein seurasi
nuotion vierellä istuva poika, kuinka
paistettavan elukan veri kirahti hehkuviin
hiiliin, ja kääntyen väkijoukkoon'poikanen
päästi harakan räkätystä
muistuttavan naurun. Hän ei
juossut enää pakoon, vaan lyyhistyi
voimattomana maahan.
Äidin surua ei voi kukaan kuvailla
astellessaan väliaikaisesti kyhätyillä
paareilla lepäävän mielipuolisen
poikansa jälessä. Isä, kuultuaan
asian, sanoi^väin raa'asti naurahtaen:
"Se oli vain kosto petturille."
Trokarin poika kuoli kurjuuden
seurauksena. Mutta kohtalo jatkoi
vielä leikkiään isään nähden — hän
hukkui salakuljetusmatkallaan keväisiin
jäihin hevosineen ja kuormineen,
ja kerrottiin, että hänen harakan räkätystä
muistuttava naurunsa kaikui
kevätkirkkaassa yössä, kenenkään
voimatta auttaa häntä.
JOKAISELLA nuorella tytöllä on
omat haaveensa tulevaisuuden
suhteen, niinpä oli Helmilläkin. Hän
haaveili aina omaa pientä mökkiä,
jonka hän saisi somistaa aivan oman
makunsa mukaan. Miestä hän ei
haaveillut, hän oli paremmin kylmä
rakkausasioita kohtaan.
Päivät hän työskenteli tehtaassa,
illat kaunisti vuokrahuonettaan käsitöillä
j a sunnuntaisin kävi katsomassa
nä3^öskaf)paleita, milloin niitä esitettiin.
Näin yieri vuosia ja Helmv tuii jo
vanhapiika-ikään. 5UUnn
lätti rakkaus, ja vi4.ä ^viisi^^-^^^
nuarertipaan • mieheem
Monille naapuruksille riittäisi yhteinen
aura, mutta kumman hoitoon
se uskotaan?
pari Vuotta; HelmiiLi
taessaj kiinnes asian ratkaisi se, että
hän huomasi tulevaii^.|Udi]^y^^|iei-dän
oli siis pakko med^^^nmnusu^^ •
N i i n joutui Helmi äidin osille tä^
sä elämän suuressa näytelmässä ja sai
heti vaikean osan, sillä haneh lapsensa
syntyi viallisena, toinen jalka aivan
väärässä. Äidin surua, nähtyään
että lapsensa ei ollut terve,^ei;'«'b^^^^
sittää kukaan muu kuin se, jolla itsellään
on jotenkin viallinen lapsi.
Vanhemmat koettivat kaikkensa
saadakseen pojastaan terveen. Pikku
raukkaa kuljetettiin lääkäreissä mor
nia kertoja, niin että hänet nukutettiin
toistakymmentä kertaa ömen-kuin
oli täyttänyt ensimmäisen ikä-vuotensa
ja jalka oli kipsissä melkein
aina.
Näihin aikoihin täyttyi Helmin yksi,
haave, hän sai oman mökin, tosin
velaksi, mutta yhdessä työskennellen
ja tulevaisuuteen luottaen uskoivat-he
kerran voivansa sanoa taloa omak-r
seen. , , .
Torsten oli vasta toisella vuodella,
lyan Helmi huomasi taas tulevansa
äidiksi. Se huomio ei ollut hänelle
mieluinen. Hän muuttui kärty^seksi
miehelleenkin, eikä mikään .asia men^
nyt niinkuin hän halusi, mutta poikaansa
kohtaan hän oli kenties-vielä
hellempi .kuin ennen. Hän piisi halunnut
uhrata kaiken rald£autens3i.^H
noastaan hänelle, sentähden ei uusi
tulokas ollut tervetullut. ,
Mutta kun sitten pikkutyttö SJTI-tyi,
valloitti hän heti itselleen varman
paikan äitinsä sydämessä. -
Nyt seurasivat tapahtumat toisiaan
voimakkaassa vauhdissa. Pikku Ennin
syntyessä oli Suomessa sisällissota
ja Helmin mies kuului punakaartiin.
Helmi oli vasta toipunut lapsivuoteesta,
kun joutui lapsineen pakenemaan
taistelua. . Hänen miehen-sä
piti heidät viedä turvaan ja sitten
rientää rintamalle tovereittensa luo.
Mutta valkoiset saavuttivat heidät
pakomatkalla ja kehoittivat palaa-määiit
takaisin koitia; vakuuttivat,
että heillä ei plie mitään hätää .siellä^
inikin kuuluij^: kotiseudulleen
luottaen valkpisteh ahtamaan s^aan.
Muttasiiriä he tekivät j ä m ä n s ä suu-rimtnäii
virheen, ^illä koiipiaikäUa olivat
omat tuttavat heti- antainassa
kuolemantuomioita. Eivät niiehet
.saaneet edes tavaät>i huoneeseen
kantaa, kun heitä lähdettiin k i i reesti
viemään ~ ja taas tuli yhdellä
kertaa j^^^ ja prppa. Äidit
ja la|>set sentään jättivät elämään.
Näin jäi Helmikin-yksin huolehtimaan
pienistä lapsistaan. Ja sitten
tuli vielä se pula-räika, jolloin Helmin
täsrtyi myydä; talonsakn, kun €i voi-ntit
kuukausimaksuja suorittaa. Nyt
elämä vasta oikein näytti nurjan puolensa
Helmille, kun hänen täytyi.yksin
hankkia ruoka ja ylöspito lapsilleen,
kasvattaa ja kouluttaa. Sai siinä
äiti kärsiä ja ponnistaa ja paljon
itseltään kieltää, mutta niin eteenpäin
mentiinv' ; • : -
J a viimein lapset varttuivat hiin,
eitä pääsivät vuorostaan ansaitsemaan:
Nyt olisi luullut, että Helmille
"alkaa valjeta helpompi ja onnelli-
Tsempi aika. Mutta toisin kävi taaskin.
Nyt hän joutui itse sairasvuoteelle
jä leikattavaksi monta kertaa,
kunnes viimein hän, väsynyt, paljon
kärsinyt; kaikkensa uhrannut työläis-äiti,
pääsi haudan lepoon.
Silloin, kun hänen lapsensa olivat
vielä pieniä, oli hän usein kuullut
moitteit^ siitä/ kun ei koyuude}Ia heit
ä . ka.svaLttanut, vaan oli heäle hyvä^
UuH Niagaran Honeymoon sUta (joka m 950 jalkaa pitkä ja, tnU maksamaan^3^60^00,):putmi^^^^^^^
seita päin katsotturur... - - . - . . ,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 22, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-11-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki411122 |
Description
| Title | 1941-11-22-07 |
| OCR text | L A U . \ N T A I N A , MARRASKUUN 22 PÄIVÄNÄ ma K i r j . AURA. K i r j . S: M . 'Aa, äa tussa-lullaa. :MÖrri ei saa tulla, Hurtta nukkuu kotona ja Ruura lasta lullaa." Kehto heiluu ja levottomana äiti katsoo verhottomaan akkunaan, jossa pimeä syysyö ja himmeä lampun-valo saa aavemaisia varjoja syntymään. Juopuneen miehen kuorsaus täyttää huoneen j a kehdosga lepäävä lapsi ääntelee äidin laulun mukaan unista ääntelyä. Lapsi hukkuu ja yhä äiti katsoo akkunaan. Viimein kalF^t, hätääntyneet kasvot niyt-täytyvät pimeässä ruudussa ja äiti nyökkaäj sieppaa huivin päähäiisä ja paperikäärön kaapista ja hiljaa painiin ovesta lilos- pirneääir yöhön. Ön kapinan jälkeinett syksyj kaik-y ahtaalla ja isänmaalliset pohatat j r i t t ä v ä t yhä enem-män kiristää tyisHäisteh- nälkävyötä. Väkijuomiin, korpirojuiua ja virolaiseen pirtuun riittää kyllä varoja ja niistä voittoja keräten koetetaan tätä "korkeaa kulttuuria" takoa talonpoikaisten koviin kalloihin. . Viikko oli taas juhlitäi suurea sala-kuljetusjoukkueen onnistuttua tuomaan useampia tuhansia litroja " v i rolaista" poliisiketjun läpi ja nyt onnistunut osakas oli saapunut kotiinsa, pieneen mökkiinsä, karjuen ja fci-roilleh. Kalx>eana oli vaimo ottanut vastaan juopuneen ^ t ö k s e t ja uh-käukset. Hän tiesi, että koskaan ei hän saisi mieheltään anteeksi ilmiantoa, jonka tiesi poikansa tehneen. Kirotqi^ ajoi silloin isä poikansa yön selkään ja äidin pjrynnöstä huolimatta sai 15: vuotias poika lähteä tuntemattomiin kyliin. Taloissa, joissa hänet tunnettiin, ei emännät tahtoneet antaa edes yösijaa "trokarin pojalle" ja kotipitäjästä oli vaikea vielä hänenlaisensa lapsen lähteä työn etsintään ulommaksi- Siksi hän ensi öitänsä vietti heinäladoissa ja saunoissa, ja päivät hiiviskeli metsissä. Joka ilta pimeän turvin hän hiipi kotinsa lähettyville lähteen luo, jossa tiesi tapaavansa äitinsä. Koyaa oli elämä äidille, jauhot oli kiortilla ja perunoita p i t i sekoittaa löpään. U t i t t a ' Idmiastä sai apua j2i aina oU pieid p)ala K l ^ km Ä a ä n pojan e y ä s p i i sÄ >Iäin elivät ä i t i j a poikakoko läm- ^män syksyn. Sitten tuli huoli, mi-tätehdä kun kylmät tulee. Äiti eh- MinuUa ei ole kärsimyksiä. Riutta tunnen miljoonien ihmisten ^mren yhteisen-tuskan: ^piden ihmisten, jotka vuodattavat vertansa "oapauden ja ifimisoikeuden puolesta Sydämeni nyyhkyttää heidän ja heidän rakkaittensa tähden. ^aa[at mustat voimat riehuu petojen laUla. Utitta se — se meitä kutsuu, »naailman työläiset, ^pautta rakastavat ihmiset, ^leluun, ^Mf^idän täytyy.voittaa, ^.^e voitdtkniey . . ' oikeus on puatdlamnie! . VIUA. dotti, että poju lähtisi tehdasseuduil-le etsimään työtä. Vaieten kuunteli poika ehdotusta ja. sanoi rauhallisesti hyvästit. Äidin ei tarvitsisi huomeniltana tulla häntä tapaamaan, hän y-rittäisi lähteä. Myöhemmällä syksyllä alettiin kylän taloissa kaipailla kadonneeksi yhtä ja toista ruokatavaraa aitoista. L u kot oli avattu ja parhaat palat viety. Viimein kylän laitaan asetettiin mies-vartio ja useamman yön varrottuaan nämä kerran näkivät poikasen hiipivän kumarassa kylään päin. Miehet saartoivat pojan ja juuri kun joku oli tarttumaisillaan hänen ryysyihinsä, ponnahti poika Jiuin taikavoinialla ja katosi pimeään kuusikkoon. • Turhaa oli lähteä jälessä. Mutta aamun tullen kokoontui koko kylän miesväki ihniisjahtiin. Lähdettiin^ asein ja köysin. Pojan äiti aavisti pahinta ja hänkin lähti muiden mukana metsiä kiertelemään. Viimein etsitty löydettiin, mutta näky ei ollut ilahduttava. Pienen kalliokielekkeen alla oli nuotio ja kahden puun välissä riippui kissan raato. Jännittynein katsein seurasi nuotion vierellä istuva poika, kuinka paistettavan elukan veri kirahti hehkuviin hiiliin, ja kääntyen väkijoukkoon'poikanen päästi harakan räkätystä muistuttavan naurun. Hän ei juossut enää pakoon, vaan lyyhistyi voimattomana maahan. Äidin surua ei voi kukaan kuvailla astellessaan väliaikaisesti kyhätyillä paareilla lepäävän mielipuolisen poikansa jälessä. Isä, kuultuaan asian, sanoi^väin raa'asti naurahtaen: "Se oli vain kosto petturille." Trokarin poika kuoli kurjuuden seurauksena. Mutta kohtalo jatkoi vielä leikkiään isään nähden — hän hukkui salakuljetusmatkallaan keväisiin jäihin hevosineen ja kuormineen, ja kerrottiin, että hänen harakan räkätystä muistuttava naurunsa kaikui kevätkirkkaassa yössä, kenenkään voimatta auttaa häntä. JOKAISELLA nuorella tytöllä on omat haaveensa tulevaisuuden suhteen, niinpä oli Helmilläkin. Hän haaveili aina omaa pientä mökkiä, jonka hän saisi somistaa aivan oman makunsa mukaan. Miestä hän ei haaveillut, hän oli paremmin kylmä rakkausasioita kohtaan. Päivät hän työskenteli tehtaassa, illat kaunisti vuokrahuonettaan käsitöillä j a sunnuntaisin kävi katsomassa nä3^öskaf)paleita, milloin niitä esitettiin. Näin yieri vuosia ja Helmv tuii jo vanhapiika-ikään. 5UUnn lätti rakkaus, ja vi4.ä ^viisi^^-^^^ nuarertipaan • mieheem Monille naapuruksille riittäisi yhteinen aura, mutta kumman hoitoon se uskotaan? pari Vuotta; HelmiiLi taessaj kiinnes asian ratkaisi se, että hän huomasi tulevaii^.|Udi]^y^^|iei-dän oli siis pakko med^^^nmnusu^^ • N i i n joutui Helmi äidin osille tä^ sä elämän suuressa näytelmässä ja sai heti vaikean osan, sillä haneh lapsensa syntyi viallisena, toinen jalka aivan väärässä. Äidin surua, nähtyään että lapsensa ei ollut terve,^ei;'«'b^^^^ sittää kukaan muu kuin se, jolla itsellään on jotenkin viallinen lapsi. Vanhemmat koettivat kaikkensa saadakseen pojastaan terveen. Pikku raukkaa kuljetettiin lääkäreissä mor nia kertoja, niin että hänet nukutettiin toistakymmentä kertaa ömen-kuin oli täyttänyt ensimmäisen ikä-vuotensa ja jalka oli kipsissä melkein aina. Näihin aikoihin täyttyi Helmin yksi, haave, hän sai oman mökin, tosin velaksi, mutta yhdessä työskennellen ja tulevaisuuteen luottaen uskoivat-he kerran voivansa sanoa taloa omak-r seen. , , . Torsten oli vasta toisella vuodella, lyan Helmi huomasi taas tulevansa äidiksi. Se huomio ei ollut hänelle mieluinen. Hän muuttui kärty^seksi miehelleenkin, eikä mikään .asia men^ nyt niinkuin hän halusi, mutta poikaansa kohtaan hän oli kenties-vielä hellempi .kuin ennen. Hän piisi halunnut uhrata kaiken rald£autens3i.^H noastaan hänelle, sentähden ei uusi tulokas ollut tervetullut. , Mutta kun sitten pikkutyttö SJTI-tyi, valloitti hän heti itselleen varman paikan äitinsä sydämessä. - Nyt seurasivat tapahtumat toisiaan voimakkaassa vauhdissa. Pikku Ennin syntyessä oli Suomessa sisällissota ja Helmin mies kuului punakaartiin. Helmi oli vasta toipunut lapsivuoteesta, kun joutui lapsineen pakenemaan taistelua. . Hänen miehen-sä piti heidät viedä turvaan ja sitten rientää rintamalle tovereittensa luo. Mutta valkoiset saavuttivat heidät pakomatkalla ja kehoittivat palaa-määiit takaisin koitia; vakuuttivat, että heillä ei plie mitään hätää .siellä^ inikin kuuluij^: kotiseudulleen luottaen valkpisteh ahtamaan s^aan. Muttasiiriä he tekivät j ä m ä n s ä suu-rimtnäii virheen, ^illä koiipiaikäUa olivat omat tuttavat heti- antainassa kuolemantuomioita. Eivät niiehet .saaneet edes tavaät>i huoneeseen kantaa, kun heitä lähdettiin k i i reesti viemään ~ ja taas tuli yhdellä kertaa j^^^ ja prppa. Äidit ja la|>set sentään jättivät elämään. Näin jäi Helmikin-yksin huolehtimaan pienistä lapsistaan. Ja sitten tuli vielä se pula-räika, jolloin Helmin täsrtyi myydä; talonsakn, kun €i voi-ntit kuukausimaksuja suorittaa. Nyt elämä vasta oikein näytti nurjan puolensa Helmille, kun hänen täytyi.yksin hankkia ruoka ja ylöspito lapsilleen, kasvattaa ja kouluttaa. Sai siinä äiti kärsiä ja ponnistaa ja paljon itseltään kieltää, mutta niin eteenpäin mentiinv' ; • : - J a viimein lapset varttuivat hiin, eitä pääsivät vuorostaan ansaitsemaan: Nyt olisi luullut, että Helmille "alkaa valjeta helpompi ja onnelli- Tsempi aika. Mutta toisin kävi taaskin. Nyt hän joutui itse sairasvuoteelle jä leikattavaksi monta kertaa, kunnes viimein hän, väsynyt, paljon kärsinyt; kaikkensa uhrannut työläis-äiti, pääsi haudan lepoon. Silloin, kun hänen lapsensa olivat vielä pieniä, oli hän usein kuullut moitteit^ siitä/ kun ei koyuude}Ia heit ä . ka.svaLttanut, vaan oli heäle hyvä^ UuH Niagaran Honeymoon sUta (joka m 950 jalkaa pitkä ja, tnU maksamaan^3^60^00,):putmi^^^^^^^ seita päin katsotturur... - - . - . . , |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-11-22-07
