Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1949

              sitä en voi
iiutainia päi-viittä
alku-olivat
nisku-
L varma, että
tte peto.
:yi huoneen
velija, Gina-ilvelija,
joka
poihin.
wrana, jonka
ifcsi kuritto-täimätön
hy-i!
Hj^-äet-
I unohtanut
t kiviä puu-i
paljon ra-ssä
sillä ta-kyllä
minä
tunnin ajan
5sa huonees-
Lulansa ym-
: tepsi,
meni nyyh-
II piti lasta
länet pysy­si
menee jo
htyneenä.
•isi Lane ja
inrt meitä.
)arvekkeelle
crnie kaikki
lmest}-i ko-
1 käärmeen
il ojensi kä-rmeeseen
ja
1
':ia puakfeojta^aneifeia **liaiyjett'* jouk-
^0. jonka päämaja olt Häranässä, osit­uin
Kai&aväHakm, miitta miehistöä
kautta maakunnan^ Kuuluisimpia^ näis­tä
olivat Isoo-Antti ja Rannanjärvi,
jotka olivat' yuosäymnteniä mellastdi-jäin,
varkaitten jatJ^pdya^läÄn^
na. Heistä: laulettiin ja beits^p^^
ja heidän maineensa on siirt^yt Jälki­polville:
suui^tli»>manttisoitima^^^^
asiassa cöivat he atj^näan vain pahan-
{ekijöitä> rauhaUi&teh ihmisten;^i^ja
joita sitten laki-tuomitsi ja kniux^i ku­ritti,
niin että^/^iM>r4n^^ d i vanhuuten­sa
päivät; ja siivona^ ja raiAaUi
henä, muitOf R^tnnanfärvi
niiehuudesssänpuukon^kuny johon k^
li. Kumpaistakaan n ^ t ä miehistä, ei
kuitenkaan voi pitää varsinaisena am-mattirikoUisena
sanan tavallisessa mie­lessä,
niiu P2djön>paihaa.^^]^^^ aikaan-sa
ivatkin.
Rannajärvi oli talon isäntänä YHihärr
mässä, ja liyvä talo h i e l l ä olikin. Tus­kinpa
huonon talon isäntä olisi voinut­kaan
niin railiakkaasti elää ja rentoilla.
Jo nuorena oli hän m^nastelevain nuo­rukais
joukkojen johtaja, mutta: vain
tai>i5eiija, d varffe.
— No, missä ptafca nyt on? Tuokaa
hänet tännel
..nen-kaulahsa.yn^änliföl^^^
Lane otti revpjvfei^
ojensi sen:WeiKaäHi.
— ^ i l , sanoi i h ä n ^
jos et pähie k^än»Hta; t^^
ennenkuin <>len ^ Haskenut . kymmeneen,
niin ammun. ' ^
Hän alkor föättäväi-nen
ilme kasvoillaan. .Ikneisesti Weir
näki, etta miies o l l j^ ku­martui
pannakseen käärmeen takaisin
koriin. Hän nosti p^pispeitteen,^
jäi samassa kauhistuneena tuijottamaan
eteensä.
Siliä korista kohosi nyt näkyviUe toi­nen,
paljon suurempinanne ja syök­syi
sähisten Weiliä kohti. Vain silmän­räpäys
ja se oli iskenyt Weiliä kasvoi­hin.
Lanekin vaikeni; Seisoimme kaikki
kuin jähmettyneinä;
— Hiss! kuului samassa minun ta­kaani.
-— Weil taitaakin nyt leikkiä
väärän käärmeen kanssa.
Käännj^n katsomaan ja näin Ginalin
silmien hehkuvan vihasta.
Vasta onyöhemmin sain tietää, että
hän oli sama mies, joka oli istunut puun
juurella nahkapussi kädessään tullessa­ni
taloon — ja että pikku B\vana oli hä­nen
veljenpoikansa . . .
ILMAISEKSI meidän iso v.
1950 siemen- ja taimlkirjamme
Isompi kuiii aikaisemmin —
148 sivua — 20 täysin väritet­tyä
sivua.
tuli mukaan e n ^ hevo»Ua vsurkaina
hia,. siOa. ya^;^ hevosia oH^^
;iui^ toisinaan. ajcttHn: jalkavaivaisia
miudei^in hevosia. iSitten tulivat lam'-
masvaifciudet jfi muut met-kuilut.
Ijseimmiten;
tl huonommillaan, kom
jasi osan; saaliista, huhuttiin hänen
kaidallaan: mOi^apoltosta^ mycaiem^
pinä vuosinav Taitava t a p^
harvoin löi niin pahasti että henki oli
ys^irassa, raateli vain.
osuutensa, erään laukkurinmurh:^ se­kin
jäi lopulta hämärsi, niinkuin mon­ta
muutakin kolttosta, sillä ne jotka tie:
sivät jotaldn eivät useinkaaiius^^
neet puhua. KylänmidienU ja selvin-päin
oli Rannanjärvi sopuisa naapurin»
mies, jmuttä viina teki-hänet villiksi, ja
* kun hän oli roteva ja "räkevä sopi hän
senldn puolesta johtajaksi.
Istuttuaan linnassa "joskus murhista,
joskus pienistä murhista" rupesi hän
kerran Rytineyalla Ylistaron rajamailla
lelk^uukökässär kiusaamaan erästä tal^
k^miestöv Frännin ErWiaä^ ja heitti här
net savikuoppa£Ui> potkaist^^^^
mutaisen veteen takaisin kun tämä yrit­ti
kuiv^Ie.L<^k pääsi Erk^^ lä­helle,
että iski puukolla kiusaajaansa> ja
siihen iskuun loppui R>aynnanjärven^^
mä, vijBlä täysissä? miehuusvoimissa.
Hän oli siis enemmän vain hurja j?i
raaka kuin r&ollinen sanan gangsteri-mielessä,
samoin kuin. hyvä toverinsa
Isoä-Anttikin.
Mutta myös sellaisia, korkeimman
asteen ammattilaisia, vielä-pä oikein
"kansainvälistä" laatua kasvatti tuo al^
ka. Vallankin kaksi sellaista oh tullul
tiinnetuksi kautta maan, nimittmn Sut-kl
ja Haapojan Matti. Sutki cfli kotoi­sin
Kauhavalta, Matti Ylistarosta. Kun
molemmista miehistä on riittävästi elä­mäkertaa
luettavissa sekä oikeuden
pöytäkirjoissa, että myös kerU>muksia
yhä vielä saatavissa kansan suusta, ker­ron
tässä heistä.
Vaikka aluksi Sutkista.
Kaappo Sutki ofi "yksinpuolin" ai­kaansaatu
poika, hänen äitinsä oli Liisa
Sutki, itsellisen leski Kauhavan Pernaal-la.
Kaappo syntyi huhtikuussa 1845,
siis vähän toistasataa vuotta sitten. Hä­nen
isänsä oli Isostakyröstä, Penttala-niminen
itsellismies, joka eleli Kauha­valla
Sutkiri Liisan mökissä, ja oli heil­lä
paitsi 'Kaappoa 3 muuta lasta. Pent-tala
oli jonkinlainen nikkari ja fiksu
mies muutenkin, mutta juoppo ja kevyt-tapainen,
eikä hän liikoja huoltanut
Liisan perhelktä vaikka sen lisäämisestä,
huolehtikin. 'Kun sitten Liisa kuoli
Kaapon ollessa nelivuotias, joutuivat
niin Kaappo kuin toisetkin lapset vie­raitten
hoitoon. Kaappo sai kodin Kau­havan
kirkonisännöitsijän Juho Lill-
Strömin luona, ja oli hän siellä nelitois-
LENTÄKÄÄ
KLM:Ua iUROOPAN MANTEREELLE
AMSTERDAMIN KAUTTA
Constellation-palvelus M o n t realista
<k:eskiv. ja sunnunt.) Euroopan suu­rimpiin
kaupunkeihin, Lähi- ja Kau-koitään.
Etelä-Afrikkaan.
HALVAT 60 PÄIVÄN RENGASLIP-PUMAKSUT
V. 1950 HUHTIKUUN
1 P:ÄÄN SAAKKA
Tilaa rahtitavaralle
kaikiUa matkoilla
EHDOTUS . . . Antakaa perheenne
matkustaa KLMilla Eurooppaan. Os­takaa
lippunne meiltä . . . KLM pitää
lopusta huolen!
Tilatkaa lippunne matkailutoimistosta
tai suoraan osoitteella: KLM Royal
Dutch Airlines, Montreal, Boom 100,
Central Station Concourse, MArquette
1552.
MAAILMAN ENSIMMÄINEN 30 VUOTTA TÄYTTÄNYT LENTOLINJA
tavuotiaaksi. Jö seitsenvuotiaana kulkv
hän paimenessa, siirtyen välutellen mies­ten
töihiUj. mutta oikein täyttä työmies­tä
ei hänestä koskaan^ tidlut. Hän-kas>
voi kyUä pitk^ksi> oU t u j^
nu(kuk£uhen, mutta ja hohtelp.
Lillströmiltä sai hän , tisein Hapsena
"tryykiä!* kolttosistaan, mutta niin sai-
\'at talon omatkin pojat. Se kuidui
kasvatukseen. ^ '.y-.
Heti:r%>pxkouIiista päästyään Kaappo
l ^ i Liibtrömiltä^ ja meni Sippd
ren©^ksi» 'Mutta hän ei Viihtynyt sa­massa
talossa vuotta kauempaa, vaan
jokaisena Pyhäimmestenpäiväiiä muutti
hän palkkaa, vastoin senaikuisia tapo-ja>
siiloin kun oltiin yleeh^ yhdessä-ta­lossa
useita vuosia, vuosrkjjunmeniäkin,
Jo kahdekssmtoistavuotiaana Kaappo
jätti kokonaan rengin ammatin. Jota>
kin vilppiä hän harjoitti viimeisenä pai-velusvuotenaan
» koska kirkonkirjdssa
mainitaan Mntä sakotetun metsänhaas-kauksesta.
Tuon pikjku ^^^t^ jäl­keen
hän lähti; maailma^ff^ ja siitä ai­kain
hän vietti alindmaistk kulkurielä­mää
siihen saakka, kunn(^. kuoli Sipe-
.'riassa.1889. :y_'-'mi'. •
!Ka^pd Sutki ei oliutHappelija^ ei
varsinaisesti väki\'aLtain(^ rosvokaan,
vaan taitava i^ras, joka-adioomaa etsi
tilaisuuksia saadakseen siepatuksi suu­rempia
summi* kerrallaan. Hän pu­keutui
hyvin, esiintyi usein hienona her-rasmidM^
» oppi jniatkoillaan hiukan
ruotsinkieltäkin, ja. pääsi helposti "her­rain
tutuksi". Hän; ajelr toisinaan, fcie-varikyydUlä
esittäen itsensä milloin
minkinlaiseksi virkamieheksi tai liikea­sioilla
liikkujaksi, v Jäi häneltä kievaren
kirjoihin joskus meiikintä "PuukhoUari
Tampereelta?V ja kerran ainakin "Var-kauren
pruufcin inspditori", joka hyvin
sopikin!; Hän 031 antelias>^ ja selitti har­joittavansa
"tavaran tasaamista", koska
rikkailla <MI liikaa,^ on köyhille annetta­va.
• . . ^ • :
'Ensimmäisen Varsinaisen tuomionsa
sai Sutki 2J-vuotiaana, silloin hänet
tuomittiin Vaasan hovioikeudessa vää-ränrahankaupitsemisesta.
iKukarahaa
oli tehnyt, Sutki itse vaiko muut, sitä
ei hän tunnustanut eikä sitä saatu muu-tenltaan
selville. Tämän tuomion kär­sittyään
siirtyi hän aluksi Hämeenlin­nan
seutuville ja sitten -vierä kauemmak­si
Etelä-Suomeen varastaen alinomaa.
Hän joutui kiinni monta kertaa, mutta
karkasi alinomaa. Hänellä eivät pysy­neet
raudat enempää käsissä' kuin ja­loissakaan,
sillä kädet olivat hänellä
'•niin pieniluiset että aivan kumma", ja
jalat samoin pienet, niin että raudat ai­na
luistivat pois. Vaikka hänellä oli
kymmeniä varkauksia takanaan, ja oli
ollut monta kertaa kiinni, karkasi hän
kuitenkin alinomaa, niin että vasta 1870
hänet ensi kerran jälleen tuomitaan,
tällä kertaa Turun hovioikeudessa, saa­maan
40 paria raippoja, menettämään
kunniansa ja istuimaan 2 vuotta van­keudessa.
Kolmen vuoden kuluttua oli
hän jälleen ehtinyt sieppailla yhtä Ja
toista, mutta kun varkauksia ei voitu
todistaa, tuomittiin hänet kahdeksi vuo­deksi
irtolaisuudesta yleisiin töihin. Täl­löin
oli hän ehtinyt kulkea Kauhavalle ja
mennyt Sippolaan erääseen entiseen
renkipaifckaansa ottaen siellä renginpes-tin,
ja täten pääsi hän sillä kertaa, va­paaksi
vankeudesta.'
Renkmä€! Sutki ollut kuiri'pari viik­koa,
ja senkin ajan hän oleili ''kiilto-saappäissa,
verkapuku päällä ja säämis­kähanskat
käsissä", niin etteivät talon
työt luultavasti paljonkaan edistyneet.
Hän lähti jälleen matkoille. Hän meni
reen tehden useita inurtoja^^^
Sitten, palasi, hän- jäUeen- Kauhavalle,
serkkunsa Kustaa Vilenin lu(&se, joka
di räätäli» ja teetätti siellä itselleen
vaatteita. H*4n k i d j e ^ kyUilla, käf
väisi taleissakin» mutta kyläläiset eivät
ottaneet häntä kiinni. Viimein kuiten­kin
toimitettiin sana ^^auhavan iier-ralle'^
nimismies .'^dedfiSis^undi^^^
ta nyt on Stt^lSipi^assa. Hägglund
lähti he^imaticaan, ja; koko kylä etsit­tiin.
3utki oli kuitenkixi haistai^^^^^^^^
ryä ja, häipjfnjrt n^ymättömiin. Niin­pä
Hägglund bttikink^
ja lähti ajamaan kirkonkylään. 'Matkal­la
tarttui hän Vilwiiä nenään ja alkoi
vääntää. Hän uhkasi kiskoa /'nenän
kiertämällä irti'' ellei Vilen ilmoita mis-sa
Sutki on. Räätält ei kestänyt Hägg­lundin
peukalf^ihdcissä vaan ilmoitti
Sutkin olevan eräässä ladossa heinien
allay ja sieltä hänet sitten (löydettiin.
Hänellä oli korttelinmittainen puukko
ja kuusipiippuinen pistooli» mutta kum­paakaan
ei hän käyttänyt, vaan antau­tui
vangiksi. Nimismies itse vei hänet
Vaasaan, ja nyt taottiin hänen jalkoi­hinsa
niin tiukat raudat, ettei hänen
enää luultu pääsevän karkaamaan,
mutta kerran vieläkin 'Kaappo karkasi.
Nyt; kuljetettiin Sutkia taas monilla
käräjillä, ja viimeisen tuomionsa, sai hän
Alajär\'en käräjilllä 1S74. Taas hän sai
40 paria raippoja» sekä kahden vuoden
tuomion Hämeenlinnaan. Täältä hän
kuitenkin anoi paästä^Siperiaan, joka
hänelle^ suotiin».. .Kuten.;., aikaisemmin
mainittiin, kuoli hän täällä 1889. HSUiet
löydettiin kuolleena kirveenhaavi pääs­sä.
"Myöhemmin kerrottiin, että hän oli
yhdessä Matti Haapojan kanssa lähte­nyt
kuljdcsim^n, ehkäpä Suoniea. koh­ti,,
ja tällä matkalla Haapoja- hänet
murhasi.
Mainitsimme,, että vielä näillä viimei­sillä
vankimatkoUlaankin Sutki pääsi
karkuun. V. 1&74 Wasabladetissa ker­rotaan,
että Sutki karkasi Vaasan lin­nasta
huhtikuun yhdeksäntenä päivänä
sillä tavalla, että oli irroittanut koppin-sa
uunin seinästä (uunia lämmitetään
käytävän puolelta) muutamia tiilrkrviä
ja konttinut uunin läpi, jonka suuaukko
oK vain 10 tuumaa korkea ja 8 tuumaa
leveä, käytävään, josta pääsi ulos ja kar­kasi
sitten ketterästi aidan yli. Hän
kulki läpi metsien Vähaänkyröön, jossa
astui kursailematta erääseen taloon,
anasti ruokaa ja vaatteita talonväestä
vähääkään välittämättä ja painui sit­ten
Kauhavalle, jossa A. Hägglund hä­net
vangitsi..
Siperiasta ei Sutkista suuria kuulunut,
vaikka hän siellä eli toistakymmentä
vuotta. Kuitenkin kertoo "Vaasan Sa­nomissa"
Siperiassa toimiva katekeetta
Lindholm eräässä kirjeessään Verchne-
Suetukistav. 1881, siis kahdeksan vuot­ta
ennen Sutkin kuoleman seuraavaa;
"Asun samassa talossa kuin tuo kuu­luisa
Sutki, joka nyt pysyy alallansa
suutarin ammatissa. • Hän on nainut
mies ja on hänellä pieni poika. Hiukan
hämmästyin, kun hän minun täällä ol­tua
jonkun päivän, tuli minua tervehti­mään,
arvellen minun ainakin kuulleen
hänestä puhuttavan. Minä myönsin
kuulleeni paljonkin hänestä. Mutta ku­ten
sanoin, elää hän nyt siivosti."
Sen ajan lehdissä on silloin tällöin
uutisia Sutkin kolttosista, ja häntä pi­dettiin
todellisena mestaritekijänä varas­telussa.
Kerran hän Vaasan markki­noilla
ajeli komeassa susiturkissa ja
esitteli itsensä kuvernöörin kriivariksi ja
juhli herrain kans.sa, puhdistaen lopuk­si
kaikkien lompakot. Eipä ole ihme,
että vieläkin jostakin nokkelasta vekku­lista
voidaan sanoa, että "hän on aika -
sutki".
(Jatkuu)
usm [Hi^mnniiut
LAUANTAINA, JOULUKUUN 31 PÄIVÄNÄ, 1949
T naan hengittämättä.
I^AUi^AIN^ JOmgK 1949
i l
mm
i i i