Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 31, 1949

              • • • • - • • • • «I ESTER KAUSTINEN:
(KAUNOKmiÄLlJNEN VIIKKOLEHTI}
l Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post omce Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekki ilmestyy Jokaisen vliktm lauantaina 12-siyuisena. sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: raD*SVÄLTOlHIN:
1 vuosikerta .$3.00 1 vuosikerta ...... .$3.75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.75 6 kuukautta . . . . •.. 2.25
3 kuukautta 1.00
SUOAIEEN JA MUUALLE TJLKOAIAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . . . .$4.50 6 kuukautta .......—$2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 Ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kärjeerivaihtoilmoitukset $1.50. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien ou
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myöimetään 15 prosentin palkkio, .
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset oh ostettava kus­tantajan,
nimeen: Vapaus Publishing Company LimitÄl.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Liäiited.
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari
Jjiekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69 L I E KKI 6UDBURT, ONT.
-Tämä on lehtemme v. 194Q vlimehien mivtero. -Taas on
yksi vuosi vaipunut menneisyyteen ja aloitamme uuden vuo­den.
Kuinka smmmerkityksellinen. se tulee, olemaan mikäli
maailmantapahtumat ovat kysymyksessä, sitä emme tiedä,
mutta sen tiedämme, että se on järjestyksessään viidestoista
Liekin ilmestymisvuosi.
Kinuneen neljäntoista vuoden aikana on- tapahtunut päl-
. jon. Sen kuluessa on käyty maaihnanhistorian verisin ja jut-
, min sota. Miljoonat ihmiset menettivät henkensä^ miljoonat
menettivät kotinsa ja omaisuutensa. Muutamien hetkien ku-
. lucssa tekivät pommit raunioita niistä suurenmoisista ihmis-
. kätten ja aivojen saavutuksista, joita oli vuosia kestäneellä
työllä saatu aikaan. ,
Neljäntoista vuoden aikana tapahtuu paljon ihmisten ja
kansojen elämässä. Mutta paljon sinä aikana ehtii tapahtua
myöskin sanomalehden ''elämässä". Liekinkin ilmestymistai-palceUa
on ollut lukuisia merkkitapauksia, on ollut nousuja
' ja laskuja, mutta se on kmfenkin ponnistellut eteenpäin ja
• saavuttanut sellaisen aseman tämän mantereen kaunokirjal­lista
lukemista harrastavan suomalaisen kansan keskuudes­sa,
että ajatuskin olla ilman Liekkiä, tuntuisi varmaankin
mahdottomalta. Se on omalta osaltaan piirtänyt syvän vaon
suomalaisten kulttumieläntäätt, opastanut lukuisia aloittele-
. i'ia kynäilijöitä kynäilyn poluilla, antanut varmuutta jo vart­tuneempien
kirjoittajien tuotantoon ja tyydyttänyt ainakin
osittain sen kaunokirjallisen lukemisen tarpeen, mikä keskim-dessamme
on vallinnut.
On tosi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Hän tar-vitsee
myöskin jokapäiväisen työn ja raadannan lomassa jos­kus
hetkiä, jolloin, hän voi syventyä hyvään lukemiseen. Täs­sä
ou Uekki palvellut kaikkia lukijoitaan, ketä suuremmassa,
ketä pienemmässä määrässä. Mutta tuomioUisestikaan ei leh­temme
voi patvelia täydellisesti sitä kaunokirjallisen lukemi­sen
nälkää, mikä keskuudessamme vallitsee, sillä siihen se on
liian pieni. Mutta se on kutenkin tehnyt osuutensa tässä
työssä pienenäkin.
Jumi tämän takia Uekin ystävät voivatkin olla lehdes­tään
ylpeitä. Ne Liekin ystävät, jotka ovat kirjoituksillaan
avustaneet lebteään ja ne, jotka ovat uhranneet akansa ja
energiansa sen Icvittämi^työssä, ovat tehneet arvaamatto­man
suuren työn. Heidän ansiostaan Liekki on elänyt ja ke-
Itittmyt siksi, mikä se on tänä päivänä. Ilman avustajia, le­vittäjiä
ja puolestaptthuji<i ^ näkään khtl menesty. Meidän
on aina pidettävä mielessämme se, että Liekki on sellainen
lehti, miksi sen avustajat ja puolestapuhujat sen tekevät. Lie­kin
sisältöä voidaan vielä rikastuttaa paljon, sen levikkiä voi­daan
vielä kohottaa paljon avustaja^ ja levittäjäkunnan yh­teisen
toiminnan kautta. Lehtemme saama vankka jalansija
tämän mantereen suomalaisten keskuudessa on takeena sen
edelleen kehittymiselle ja menestymiselle.
Ovatko lukijat huomanneet, että he saavat tänä vuon­na
S3 Liekin numeroa? Vuodessa pitäisi olla vain S2 vHk^
koa, mutta nyt kuitenkin on käynyt niin, että niitä on 53.
Asia on siten, että Liekki ilmestyi tämän vuoden 1 päivälle
päivättynä ja sen viimeinen numero on päivätty 31 päivälle, -
niin tämä tekee sen, että numeroita tulee S3.
Suomme mielellämme Liekin lukijoille tämän "ekstra'*
numeron. Se on ikäänkuin uuden vuoden lahjana siitä hyväs­tä
työstä, mitä itsekukin Liekin ystävä on lehdelleen tehnyt
»kiUuneen vuoden aikana^ Jokainen lukija, asiamies ja kirjoit­taja
on tehnyt työtä liehtcttsä hyväksi ja älkäämme missään
nimessä unohtako uuden vuoden lupauksia tehdessämme feh^
syntynyt mies
Kunniallinen mies, oikein viimeistä
piirtoa myöten kunniaHinen mies, on
syntynyt väärinä vuosina, jos hän on
syntjmyt meidän aikäkaudellanime.
Sen on saanut nähdä ja kokea japani­lainen
tuomari, Jositada Jamagutsi, kun­nian
mies viimeistä piirtoa myöten^
Kun hänen vaimonsa jutteli, että per­heen
hengissä pitäniisefcsi olisi myytävä
vanhoja vaatteita ja jotain muuta, vä­hemmän
tarpeellista, että voitaisiin
mustasta pörssistä - ostaa vähän lisää-ruokataTpeita,
puhui tuomari Jamagutsi
vakavasti:
''Kuinka henkilö, joka tuomitsee toi­sia
samasta rikoksesta, voi käyttää mus­taa
pörssiä?/'
Ja tuomarin perhe ei käyttänyt mus­taa
pörssiä. Ne ruokatavarat, joita hä­nen
isänsä lähetti pojalleen Kiusun
saarelta, antoi tuomari perheensä tois­ten
jäsenten ravinnoksi. Itse hän 'ei nii­hin
koskenut, vaan eli säännöstellyllä ra­vinnolla.
Tuomari Jamagutsi oli äärimmilleen
alirjivittu. Tuon tuosta hän pyörtyi.
Elokuussa hän sairastui tuberkuloosiin
ja lokakuussa hän kuoli. Päiväkirjaan­sa
hän oli kirjoittanut mm. seuraavasti:
''Elintarvikkeiden sännöstelylait ovat
huonoja lakeja, mutta niin kauan kuin
ne ovat voimassa, ihmisten on niitä
noudatettava. Minä tiedän, että on ole­massa
tuomareita, jotka käyttävät mus­taa
pörssiä ja ovat olevinaan rehellisiä.
Tuntoni puhtaana minä astun kuole­maan,
unohtaen vastukset ja surut."
'On kauheaa olla kunniallisen mie­hen
vaimo näinä aikoina", lausui hänen
vainionsa.
Tässä japanilaisen tuomarin kohta­lossa
saattaisi olla koko joukko tuumi-misen
aihetta siellä.ja täällä. Sellaiset
lait, jotka tekevät melkein jokaisesta
lain rikkojan, ovat todella huonoja lake­ja.
•
Apina sai paljon pahaa \
aikaan tunnissa
Yorkshiressa Englannissa, Hull-nimi-sessä
kaupungissa pääsi äskettäin erääs­sä
yksityisessä eläintarhassa, oleskellut
valkoinen apina irti ja tunnin aikana/
mitä se oli vapaana, se
Puri kahta henkilöä, jotka yrittävät
ottaa sitä kiinni ja saivat sen piiritetyk­si
puuvajaan; hävitystä useiden ta^
lojen makuuhuoneissa; rikkoi seinämaa­lauksia
eräässä teatterissa; särki poslii-niitavar<
»ta ja heitteli ketttovehkeitä
sinne tänne erään talon keittiössä; hyp­peli
katrfta katolle sadan lapsen takaa-ajaraana
ja l<^uksi taistdi raiv<&kaas-ti
kahta siviilihenkilöä ja yhtä poliisia
vastaan kiinniötettaessa.
Apina saatiin lopuUä ahdistetuksi
erään talon keittiöön. >Mutta «men-kuin
se saatiin kiinni, paiskeli se keitti­össä
padat ja pannut ja muut pienem­mätkin
esineet pitkin seiuiä.
Kaksi päätä tiappelee'
ruumiin kontrollista
• *
Waslungtom'n akvanumissa oh siami­lainen
Sue — kap&onna, jolla on kaksi
päätä, mutta yksi ruumis. Suella on
omat probleeminsa, samoin kuin kaikil­la
muillakin eläimillä.
Tomen pää haluaa Suen joskus kul­kevan
oikealle päin, ja toinen vasemmal­le.
Se syö vuorotellen molemmilla suil­laan
ja tavallisesti se pää,- joka ensin
saa idean, kontrolloi useinkin ruumista.
dä myöskin lupaus työskennellä yhä
enenevällä tarmolla tulevanakin vuonna
Liekin hyväksi.
Siis MENESTYKSEIJJSTÄ UUT­TA
VUOTTA KAlKTIXBl
"'Me lähdimme kerta, kyntäen xierta,
cvaraan maailmaan
Näin Imdanime vieläkin tänään,
ine muistamme sen päivän ja hetken
kun jätimrne jäähyväiset jonnekin;
Utiksi me lähdimnie, poistuimme pois
jostakin, mikä muka oli meille rakas
lii kallis — arvokasta? Miksi—?
Se dli elämän jano--r-ja liteliaisuus
näkemään, kuulemaan, koskettamaan
jotain uutta . . .
Mikä on elämä?
Taas tuo vanha, kulunut kysymys ~ fraasi
jonka jokainen vastasyntynyt äännähtää
aukaistcssaan elämän portin. .
Kuluivat vuodet, tulivat, vieden miestä,
suurin sHtnin, kostein katsein,
känsäisin kourin tunsimme .
elämän rautaisen otteen.
Miksi me lähdimme — ja jälleen?
Joku sanoo: "Sd'oli määrätty tie,
ken on elämäti määrääjä — me itsekö?''
Kuljimme äkkiä
murskattujen vtuistojen yli ~
Sieltä kaukaa saimme surusanomia —
sydän — sydän —- kesiä . . \
Rautaisten moukarien tahdissa takoi
tasaisesti pieni verikappale — sydän:
miksi ine lähdimme?
Tuli äkkiä ikävä jonnekin — jotakuta . .
Pois tieltä! Meillä ei ole aikaa ikävään,
elämän lankamyllyssä opimme
omat kovat, kivettyneet traditiomme.
Puolueitten, maansydämeh losk^^ jä
nousuvesi velloi sielujamme,
me haimme'^ hapuilimme jälleen
ja sormemme huitoi hikipajoissa,
ajatuksemme, askeleemme olivat raskaat.
Miksi me lähdimme?
Elämän 7nelskeen musiikki soi
soraääniä , . .
me haimme hätäiloa kapakoista,
syitä syntisten luolista!
Miksi te lähditte? kysyivät äidit
ja heidän sydämensä särkyi.
Politiikan poljento löi tahtia
juuri keksittyjen koneiden kanssa.
Me väsyimme, tuli harmaiUt hiuksia,
voihkaisu —r^ ylikuormitetusta rinnasta:
TÄMÄNKÖ TAKIA ME LÄHDIMME?
• • • • . ^ •
"Isä, saammeko pi^n uuden auton?"
".^iti, saammeko j^m'Muden keittouimin?'
*%apset, me ^fnme jaksa nyt,
9ne olemme väsyneitä . . ."
Olimmeko väsyneitä 2S vuotta sitten?
Nuoruusvuosien sarja htlkee jilmim
sielumme ^ihnkn edessä .
^ja^y aallot-löhiUm^
tekevästi-^ me nauroimme vaan!
Läpi esteitten oli päästävä,
politiikan pyörä Pyörii i'
Miksi sinä olet?
Mikä sinä sitten olet?
Ihminen kaikessa yksinkertaisimdessaan.
Eräänä peHvänä palaa isä kotiin
tavallista Väsyheempänä.
Ihfniskasvot ovat usein väsyneet,
niitten piirteisiin on kirjoitettu
elämän-lain synkäf sanat. r
Poskipäitten pienet hikikarpalot
juoruavat jotain,
ennen hymyilevä suu vetäytyy
irooniseeh irvistykseetf:
"Lapset, äiti _ pyörät pysähtyi
LAKKO!'' ^
tuli
Maan metallinen aivosto askartelee . . .
missä?
Työtätekevän jankon jauhamisessa,
saada sen mcLSsat polvilleen pilkkahinjialla,
Juudaksen petetyillä penmir^eillä —
lainavaatteet — lainaleipä.
SIVU 2 lAvmrmjA, JOULTJKUDN 31 PÄiviiNÄ. 1949