Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 27, 1954

              TÄSÄÄM pmkmt ystävien kemssa
ettM ei voikaan sitä tehdä enää
tmomenfia.
\iin arvaamaton an kutsu Tuonelan.
Mutta ekkä onkin hyvä näin?
Ja vaikka meistä tuntuu, että lähdit
liian varkain,
niin väsyneelle se on osa parhain.
Jallu f me teimme kauan yhteistyötä
ja oi^a oU hyvä mieli myötä. . .
Nuku unta höyhenen kevyisenf
Tää toivomus on Uekin "Iriksen".
Kalle lumi Sartdassa
Mnerm-soiraii/tij
Erilaisia rajapyykkejä on elämän var­rella
monia ja tämä on yksi minun koh­dalleni
sattuneista, kun pari viikkoa sit­ten
istuin kirkon penkissä lähellä altta­ria.
Siellä vihittiin avioliittoon kolmas
lapseni ja myös viimeiseni.
Edessäni tuolla tuoksuu ja loistaa mo­nivärinen
kukkien paljous, urut soivat ja
•nuori nainen laulaa kauniilla äänellä ti­laisuuteen
sopivaa. . . Tuolta jo kävelee
poikani. Kirkon käytävällä tulevat jo
kukkatytöt ja — ^pcyfat, ja nyt komea
kookas isä taluttaa pientä hentoa mor-
Vielä shä d e t l ^ täällä Sarniassakin, sianta, josta on tuleva pbikahi vättno.
vaikka ei ole kovin usein ollut lehtemme Tällä hetkipllä kulkevat muistot sil-p{^
toilla mitään täältä pain. Kesä on mtenin^hi fcuin filminauhalla. Näin ajan
n ^ n y t ja syksy saapunut, vaikka ei to- jolloin poikani oli vasta pienoinen pilt-
^ aivan rankkaa syksyä ole vielä oi- ti, jöfloib- idettiin vasta ensiaskeleita.
luS^. Sateista kyllä oli aikaisemmin ja lapseno&iaisella luottamuksella silloin
kerran jo näytteli luntakin, saman vä-fistä
kuin ennenkin. £ i ollut vielä ato-mitomut
saaneet sen 'kaunista valkoista
«väriä OMurttumaaif.
Työttöinyyt*» on täiU^ park^kunnal-
]a ollut koko kesän ja aina se vain jat­kuu,
varmaan tulee pahemmaksi kun
talvi oikein tulee. Huhuja on aina suu­rista
puuhista ja töistä, mutta ftäyttää,
«yhdy» ussa nyt kenomaan
lukqakumiaUe ^irasmatkastani
buqrsta Torcntoon. Tulin tänn,
kamn takia, Creightonin lääkä^
Kl/X Amerikan mantereelle matkmstm sittöeöiaiia. Kun kysyin vuoroai
rajapyyhillä Kaslds-Kdlen laulu
kailcki pienet murheet ja katkeruudet
haudattiin äidin s y l i i n . . . Kouluajat pie­nine
kolttosineen, jiuoruus ja huoletto­mat
retket ja nyt — nyt näen hänet
tuossa^ alttarilla -vannomassa «valitulleen
uskollisuutta. Väkisin tulvahtavatkyy-oli
sutussani suomen kieli,
vaan hetken kun täällä astuskelin
niin muuttuikin mieli ja kieli.
Jopa kapiksi vaihtui mun lakkinikin
ja kärjiksi huivini muutin,
pois heitin myös sarkatakkinikin
ja mä oortasin sappasyytin.
Kun mainihin menin minä vorkkimaan,
sieffä puskin mä trammaknaram,
vi^pikkaakin opin juusaamaan,
monta muutakin asian haaraa.
Mutta työ tämä oli veri hartia,
siksi kuittasin pian siitä,
oli palkkani kuusi varttia,
mikä miehelle täällä ei riitä.
Nyt mainihin toiseen mä japin taas sain,
olin arvolta timbermanni,
nyt jo mainariksi mua kutsuttiin,
vain joskus oli myös grOnhorni.
määrättiin minut ensin odottamaa
sivi&koa. Odotusaika kuitenkin
neljäksi päiväksi, ellei io sitä eiu
ku peruuta vuoroaan, "odoitavai
on hirveän pitkä Olainiisen täst^
kauempaa tulevat tietäisivät teh.
lauksen kirjeellisesti.)
Matka tänne oli hauska, sillä oli
nis ilma ja hauskaa seuraa (kiitos
Jorille, JohnUle ja Billille).
varrella oli vielä nähtävissä äskeisei
ren tulvan tuhojakin.
- SydämelHnen kiitokseni Beaver
•ken naistenkerhon sairaskomitealle
ka-apulahjasta, jonka jo syyskuussa
teiltä vastaanottaa. Vielä en osaa s
saanko •täällä-apua, mutta koetan
män Liekin välityksellä antaa siitä
toja. ^
Marraskuun 17 pnä olin kuvattav;
''mutta en v i e ä tiedä tuloksia. iMenir
suorjön:0^if«aJrsairaalan vagtaanot
j a niin en tarvinnut odottaa. LuuJen
neleet silmiin, vaikka tahtoisinkin ne es-. Myös sweethardin mukavan mä ketsasin tä saan täällä yhtä hyvin palv^uk
tää. Rinnasta nousee syvä toivomus,
e t t ä noilla alttarille pK)lvistuneille riittäi-tahansa.
Syystalven tervaisin. iCAARIX.l.
.Älä Pyri kaikkea tietämään, silloin
jäät tietämättömäksi kaikessa.
D e m o k r i t o s.
e t t ä ne pu*heet on vain tarkoitettu loh- si onnea, rauhaa ja rakkautta — keski-dutukseksi^.
ettei kansa aivan epätoivoon nä-istä yhteisyn>märrystä elämän moni-nääntyisi.
Lehdissä kehaistaap, e t t ä tä- mutkaisiHa poluilla,
«män kaupungin väkiluku kaksinkertais- Tämä toivomus onkin tavallaan kuin
tuu seuraavan kymmenen vuoden sisäl- perintö, sillä mitäpä muuta voisi työläis­iä,
mutta jos ei työolot vilkastu, niin äiti lapsillensa tarjota. Sydämessään
menevät nykyisetkin asukkaat pois 'en- ^än kulkee mukananne olettepa missä
nenkuin kymmenen vuotta on kulunut.
Ja, pitää \^ähän selostaa tuota otsi­kossa
olevaa lausetta, ettei joku tule
siihen käsitykseen,* e t t ä se on tämä al­lekirjoittanut
Kalle joka kosii. E i sTnne-päinkään.
Se on aivan toinen mies.
Asia on nimittäin siten, että tämä
paikallinen Suomalaisen Järjestön osas­to
järjestää iltamat joulukuun 4. päivän
illaksi, samaan paikkaan kuin ennen­k
i n on ollut, 203 Water St. touhut al­kavat
kello 8 kovalla tanssin rytinällä ja
jatkuvat tietysti puoleen yöhön. Mutta
sitten kun on oiken saatu hiki pinnalle,
niin otetaan ja istahdetaan hikeä kui-
_vaamaan ja sillä aikaa osaston näytte­lijät
esittäjät pienen näytelmän: "Kal­ien
kosinta". Siis siitä johtuu tuo otsi­kossa
oleva kauniilta kalskahtava lause.
Samana iltana joku onnellinen voittaa
oikein kauniin pöytälampun jollakin hy­vin
yksinkertaisella konstilla. Joten on
syytä saapua suurella joukolla läheltä
j a kaukaa, mutta erittäinkin kaukaa, sil-
4ä kyllähän lähellä olevat aina saapu­vat.
Siellä siis tavataan ja nautitaan haus­kasta
illasta I Spokancn Kalle.
siellä parkissa joskus illoin,
myös tyttöjä toisia trefjasin,
niin aiihan jonia illoin.
Vaan eräänä iltana niin sitten kävi
et' onneni murtui ja prokkas,
kun^irispoika kiersi ympäri
ja tuon helium midta koppas.
Nyt mä kapakkaan vihoissani astelin,
otin oltta ja päälle ivhiskin,
kun näin minä itseni kastelin
pääsin putkahan vierestä tiskin.
FARMARI
kuin kalliiden spesialistien hoidossaki
Sain ajaa täällä maanlaisella pit
junalla, mikä oli aivan täynnä matk
tajia. Kyselin tänään Toronton sair
komiteaa, mutta en saanut sen olemaa
olosta tietoa. Toivon kuitenkin toron
laisten ystävieni käyvän muuten sie
minua katsomassa.
"HERROJEN EEVA" LÄHTEE
KIERTOMATKALLE PIAKKOIN
saammin. \'arsinkin väriliset naiset ovat
kuin käveleviä joulukuusia. Siellä täällä
ikä\'elee vastaan oikea 'mustalaisruhti­natar",
jtfka loistossa ja komeudessa lyö
laudalta kaikki toiset.
Alakaupungille mentyän>me tapaam­me
todella suuria kauppoja. Toronton
Katon on niiden rinnalla vasta vähäinen.
Monet liikkuvat jxirtaat kuljettavat
kansaa bttialta toiselle. On mielenkiin­toista
nähdä, kun esim. kohnet liikku­vat
rinnakkaiset portaat vievät ihmisiä
ylös ja toiset kolme alas. Kun tiedät nu­merosi
ja minkähintaisen vaatekappa­leen
aiot ostaa, säästyt kr.ikelta etsimi-stltä,
sillä kaikki ovat omissa osastois­saan.
Pulma on vain siinä, että paljosta
on paha valita. Puimmekin sitten iltapäi-yllemme
aurinkopuvu:. jotka eivät
varmaankaan ole kui^niaksi kantajilleen.
-Miehet saivat uudet housujen päällä pi­dettävät
paidat, joissa on meritähtien ja
simpukoiden kuvia . . . Sitten lähdim-
•mekinConey Islandiin.
H. A.
Suomi-Filmin uutuus "Herrojen
Eeva" aloittaa kiertamatkan Ontariossa
\.k. lopulla. Sudburyn Finnish-haalilla
tapahtuu esitys marraskuun 30 päivän
iltana, kello 7 ja 9.
Etukäsimainoksissa vakuutetaan, että
tämä filmi sisältää runsaasti jännitystä
j a rakkautta. Käsikirjoituksen on laa­tinut
Erkki-Mikael Salmi, ohjannut
Vrjö Kostermaa, kuvannut Erkki Im-berg
ja musiikin sovelluttanut George de
Godzinsky. Pääosissa esiintjrvät Liisa
Tuomi, Erkki \'iljos, Holger Salin, Uuno
Laakso ja Kaisu Leppänen.
Filmin juonesta sanotaan:
Tehtaantyttö Eeva Taavanen on ra­kastunut
mieheen, jota käy tapaamassa
tämän jaalassa, tietämättä miehen ole­van
pirtun salakuljettajan ja että etsivät
varjostavat häntä.
Eevan työpaikassa suklaatehtaalla
aiotaap hänelle antaa potkut alituisen
myöhästymisen takia, mutta mainosmies
saa aikaan sen, että hän saa jäädä sääri-ensä
ansiosta. Hänen palkkansa nousee
j a kun hän vielä voittaa korttipelissä^
uusii hän koko vaatetuksensa.
Tavaratalossa hän sopii erään miehen
kanssa kohtaamisesta illalla. Mies on
yleinen syyttäjä varatuomari Vaaras ja
hänen luokseen johtavat etsivienkin tiet
Eevan kautta. Eevan syyttömyys sala-,
kuljetukseen selviää.
Eeva on tutustunut myöskin muihin
tuomareihin ja nokkelana tyttönä pää­see
näyttämään pitkäänenää kaikille. . .
Marraskuun 19 p n ä . . . Olen nyt tä,
läGeneral-sairaalassa. X - r a y kuva oso
ti, e t t ä leikkaus on välttämätön. Tul
olemaan täällä sairaalassa neljä viikb
jasitten vielä k a k s i viikkoa jossakin 1
poködissa. Leikkaus suoritetaan er
viikon alussa, joten viikon päästä vo
jatkaa taas kirjoittamista.
Elina Sandholm,
Ward C, General Hospital.
Toronto, Ont.
Talvinen tervehdys
lumisesta Albertasta
Talvi on tullut t ä n n e Albertaan. silla
Harhaillaan sataa l u n t a taivaantäydelta.
Mutta eipä se ole minulle outoa, olenhan
siihen tottunut." Olen ollut täällä kolme
viikkoa ja ilmat ovat tähän asti olleet
oikein. sieviä, mutta nyt näyttää tahi
tekemään tuloaan.
Tuntuu hyvältä olla suojattu talven
tuiskuilta sen jälkeen, kun sain viettE
oikein muistorikkaan kesän tovereiden ja
•lapsieni seurassa. X y t saan muistella
kaikkia täällä yksinäisvvdessä. Muis-
Syylliseksi hänet havaitaah erään sydä- toissa onkin ihana elää ja odottaa lähtoa
men anastukseen. viimeiselle matkalle, joka saattaa tapah-
Elokuvan e.srttää täällä Väinö Kuja. tua aivan odottamatta, kuten tapahtui
toveri Lempi Myrtille. Ki hänkään aa­vistanut,
ollessaan viimeisen kerran h.n-l
i l l a tehtävissään, e t t ä lähtö oli niin lä­hellä.
Paljon hänniltäkin jäi vie:a Kes­ken,
mutta toverit tui-vat jatkamaan
hänen työtään. Rauh:,i>-si lenoa toivon
'hänelle samoin kuin menUi iattanece
Liekin toimittajalle j . \ V , -^aardle. j
suuri toverijoukko jäi k a i h e i l l a mini­maan.
Ei tiedä enempää niMri
vanhakaan, koska saapuu v;inuinei- r.r.
k i .
Hduaisin sanoa j o i t a k i n k-hdutuk^e:
sanoja Saaren vaimolU- .Mai vile. Xic^^^
kuinka raskas on puoli-n.u
olen sen \i9e knkonut. mut! i t"^'*'^^'^'^'
tuella siitä on m a h d o l l i s u u s ^ ' " ' ^ . j . ' . !
ka unhottaminen ei oleka.ui mahdoil-^
Muistan oman mieheni menc'tyk:^n
läkin kuin eilen tapahtuneen. vaiK
vuotta. Jain-^^'-
Kohim jUmistä ^'Herrojen Eeva'\
27 p i l T i B i . 1954^ t:. ,
siitä on kulunut jo 41
loin. kahden lapsen kanssii ^ " ^ ^ ' ^ •
ja ilman toverien tukea Elaman.on^
i r 3 z y t.