1941-05-03-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1941 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 3 PÄIVÄNÄ
Sivu 3 T rruuRi
(EiftoLemonyUoppUasaim^.lSPS.)
Lapsena on ihnUseii mkUkuvitus kuittaan, kuolittavat kopeitaan. Sini'
rikkain. Silloin ei sen lentoa sidg salojen sumeksessä isämiotpi Tapio,
järjen eikä elämänkokemuksen jäiset emännöi Mielikki, Metsolan metiset
Uusi koko maata kä
ottava taidegalleria
on vihitty tarkoitukseensa VVashing-tonissa
äskettäin. Tähän on saatu
jo lahjaksi kaksi suurta taidekokoelmaa
ja kolmas on luvissa. Taiteen
tuntijat pitävät näitä kokoelmia hie-kaJdeet,
vaan se liitelee vapaana ja vallat, poikineen ja tyttärineen. Joka yksityisinä kokoelmina A-vallatonna
huolimatta ajan tai paikan puulla, joka norolla ja hetteellä on
rajoista. Samoin on kansojen laita, oma haltiansa, oma peri^isäntänsä.
Niilläkin on ensi aikpitiaan tunne ke- Utuisen niemen netmssä taas asuu
Jttttyneempi kuin järki }a siksipä on- Ahtola, venyy Wellamon neidot pääkin
mmus,nmUkuvltuksen lapsi, dett kirjavan kylessä, siell' on "ruo-kansojen
sivistyksen ensi Uniaus.Ru' hoparta^
nomuotoon ovat kansat aina pukeneet mo, sotkattaret, "rannan ruohoiset ^^"^eon, joka itsessään on taideteos,
vanfiimmat nmtdmämä,. ielämänvii' kälykset** ym.—Me ihailemme luon- ^""°°»tteli äsken kunllnf arl'tJ**»iit;
sautensa ja säädoksensäy ei sentäb- nossa vaan sen vaihtelevia ntaisemia,
merikassa. Ensimmäisen lahjoitti
testamentillaan monimiljoneeri ja entinen
Yhdysvaltain rahastosihteeri
Mellon. Hän myöskin hankki sille
museon, joka aivan äskettäin valmistui
ja tuli maksamaan $15,000,000,
dett, että niitä siten :oli helpompi sopusulUaisuutta sen pienimmissäkin
muistaa, vaan siksi, että se oU fteiUe
UtnnoUisin kieli. ^1 }
.. YMeinenturmusntetkki' kaikkien
maiden kamanruiwUle&ti^se,etteifnii'
den^ tekijöttäMcfmetd;^^^^^ se juuri
trottaa ne, tfti^^runptstä^-^
tyy sellaisiakin kansanrunoja, ^ joiden
tekijöiden nimet ^ ovat säilyneet —
esim. useat Ruotsin kansan keskiaikaisista
balbiadei^ta-—^^^n^^ se ei
muuta asiaa, kuti tekijät • eivät kuitenkaan
. ole niihm panneet foitääM
omasta itsestään. Ja luonnollistahan
on, että jokaisella kansarunolla 6n
täytynyt olla oma sepittäjänsä. Mutta
sitten oh katj^sa omistanut sen, se
ott kulkenut suusta suuhun aina vaihdellen,
aina muuttuen lattlajiensa ja
kertojiensa nuelenlaadun ja. muiston
mukaan. Siten :onjtitä{kulunut pois
wnmncnkin ,;yksiifiU^^ siitä on
ttdUit kansanruno. .
Näin tullakseen" ' kansanomaksi,
täytyi runon käsitdlä. sellaisia aineita,
jotka olivat koko kansalle yhteisiä.
Sellaisia olivat etupäässä jutna-lat,
katisalliset sankarit ja sydämen
yksinkertaiset tunteet. Ne ne ovat
pääainekset meidänkin kansanrunoudessamme.
Loitsurunoissa kuvaillaan
jumdien ja ihmisten' väliä,':Kal€valas-sa
sankareita ja niiden töitä ja Kantelettaressa
ihnrnsydäiften salaisia
tunndmia. Mutta sitäpaitsi on meil-lä
tuhansia satuja^ sananlasku*-ja- ja
^iruoituksia^ jotka koskeltilevat joka-fäiväisen
elämän kaikkiä:aloja. Niis-ic
on, niin sanoakseni Suonen hansan
Mytännöllinen viisaus kätkettynä.
' Näissä kansanrunoutemme tuotoissa
avautuu efeeinme uusi maail-
Osisa, nuitta »leille on luonnon suuri
Patt kuoUut. Toisin oli kansamme
lapsmalen aikana; he onnelliset eivät
tienneet, että ukkonen on vain sähkön^
vaikutusta, tuulet vain lämmöti
liikettä.
Surtdlinen on pääsävel känsanru-noudessamtne.
*'Soitto on suruista
(ehty—". Kuinkapa muutenkaan
uunnitteli äsken kuollut arkkitehti
John Russell Pope. Se on klassillista
kreikkalaista mallia, ollen ulkopuolinen
osa vaaleanpunaista Tennesseen
marmoria. Museoon-, mennään kahden
kaksitoista tonnia painavan
pronssioven kautta, Ovet ovat levd-den
portaiden yläpäässä ja on edesMi
kaksitoista Tenness^ coarmorista
veistettyä pylvästä. Ovista tullaan
suunnattoman suureen rotundaan, joka
on muovaeltu Pantheonin mukaiseksi,
vaikka erilaisissa suhteissa. Sen
voisi olla / Vakavasti humisevat hon- yllä on mahtava lasinen kupu. Tai-gat
Suomen saloilla, jylhät ovat tai- demaalaukset ripustetaan kahteen siipiosaan,
jotka lähtevät rotundasta.' nainen
Nämä galleriat on valmistettu sitä
silmälläpitäen, että eri koulukuntien
maalaukset tulevat hiiden vaatimalle
pohjalle. Italialaiset taulut ripustetaan
laastaroiduille seinille ja reunustetaan
kivinä, jollaisia vielä löytyy
Italiassa. Hollantilaiset ja flaamilaiset
taulut ripustetaan tammiseiniin.
vemme maisemat, vaivoja ja vastuksia
vastaan on kansamme, saanut taistella
— kaikki tuo ei ole voinut olla
painamatta leifnaansa: kansanhengen
tuotteisiin. Mutta karvoin vaan suru
kansanruHoissamtne muuttuu
synkkämielisyydeksi — sellaisia esi-merkkejä
kuitenkin ovat esim. Katitc-lettaren
kelttolaidu " Tuuti tuuti
tummaistani" ja myöskin laulut jauhaessa.
— Enimmäkseen se on vaan
tuliaista sanatonta kaihoa, jota sezi-raavat
säkeet mestarillisesti kuvaavat:
- ' '
^'Isttu immikki aholla,
Nuori neitonen ttoroUa,
Ei se impi itkenynnä,
' Ei varsin Uoinnutkäna,
Ilman lauloi itseksensä,
Lauloi iltansa kuluksi,
StdJion- toivossa tulevan,
Armahansa aikehessa.**-
Englantilaiset, ranskalaiset ja ame^
rikalaiset taulut tulevat maalatuille
puuseiniUe, jotka on paneloitu.
Mellonin kokoelmaan kuuluu vanhojen
mestarien tauluja, m.m. v, 1930
Neuvostoliiton hallitukselta ostettu
kaksikymmentäyksi taulua, joiden
kerrotaan maksaneen 6,000,000 dollaria,
Aikoinaan ne olivat kuuluneet
Leningradin kuuluisaan galleriaan.
Niiden joukossa on kuuluisa Raphae-
Iin taulu. Mitään näistä tauluista ei
ole vielä tähän saakka julkisesti asetettu
näytteille Amerikassa. Mellonin
kokelmiin vielä kuuluu toistasataa
maalausta ja useita veistoksia,
Velasquezin ja useita El Grecosin
teoksia,.. Gainsborougfain tunnettu
maalaus ja Stuart Gilbertin muotokuvamaalaus
George Washmgtonista.
Joukossa on myöhin Rembrandtih
itse maalaamansa muotokuva ja
Franz Haisin tunnettu maalaus "vanha
nainen istumassa'\
Toinen kuuluisa kokoelma, joka
on saatu tähän museoon, on Samud
Kressin taidekokoelma. Kressin kokoelmassa
on monta huomattua maalausta,
m.m. Titianin "tytön muoto-kuva'%
Giorgionen "Paimenen jumaloiminen"
ja Fra Angelicon "hautaa-
Joseph E. VVidenerin kokoelmaan,
joka on jo luvattu, mutta ei ole vielä
luovutettu, kuuluu 100 taulua, joiden
on arvioitu maksavan 50,000,000
dollaria. Siihen kuuluu El Grecon,
Varmeerin, Rembrandtin, Van Dyc-kin,
Kenoirin, Turnerin y.m. maalauksia.
olla levätessään löivät uroot käden
kätehen, sonnet sormien lomahan ja
latdoivat noita "syntyjä syviä, ajan
alktduottehia".
Joskin kansanrunous sittemmin on
saanut väistyä entisestä asemastaan,
niin ei sen merkitys silti ole sen vähempi
meille. Siitä me saamme tietoja
kansamme mmnaisuudesta, sen o-loista
ja tavoista, sillä kirjallisutts ja
erittäinkin juuri kansanrunous on aikakautensa
peili. Sen ikuisista aarteista
amtnefitaa nuorekai kaunokirjallisuutemme
yhä uutta dinvoimaa,
raittiita vertauksia, sointuvia sanoja.
Siinä on se. vahva perustus, jolle tulevaisuutemme
kehitys on rakennettava.
—
Syyllä voimme sanoa, että kansan-runotttemme
tuli vasta yhdennellätoista
hetkellä pelastetuksi unholasta.
Kauvan se piili salassa sydänmailla
Niin, sellainen se on Sttomen kansan
Runotar.
Silti älköön luultako, että kansamme
runous on vaan pelkkää vaikeroi-nusta,
kyytieleitä ja kaihomieltä. Eipä
meidän luontommekaan ole vaan
fna, kansati/tengen äärettömät alat. hortfcien humua ja talven jylhyyttä;
tosiaankin hämmästyttävä on tuo on meilläkin kesämme, joskin lyhyet,
tunne-elämän rikkaus, värien vaihte- mutta sitä kauniimmat ja lietoina sil-levaisuus
ja mielikuvituksen lento, jo- loin välkkyvät haapojen lehdet ja kir- odottaen kokoajaansa, seppoansa. Tahmeita
missä maaUmoissa kohtaa, kasna välkkyy aaUoUla vaahto. Ja sin oli vanhemmilla tiedemiehUlämme
Entä luonto sitten!. Siihenkin on vai- olivat/tan kisat ja karkelot myös ta- aina Agrikolasta asti hieman aavistus-kuUanut
kansanheftgen tenhovoima, vdliset töiden lomassa. Tuokin puoli ta sen aarteista, mutta vasta Porthan
se on lumonnut eläimet puhumaan, luonnosta ja kansanelämästä on kan- se oli, joka tässäkin, kuten monessa
P^^t ja pensaat-haastelemaani lehdot sanrunoudessamme edustettuna sen
laulamaan. Se - on kansoittanut maat raittiin leikillisyyden kautta, joka sii-k
taivat. PUvissä jyrisee Ukko, nä aina surun ohdla uhktiu. Se Ume-
'-puhki pilvien puhuja"; siellä käysken nee milloin henkUöidcn tai tapausten
^^'ät ilman immet pilven äärtä ptt- kuvauksissa, milloin lyhyissä, epi-
^inja Kuutar ja Paivätär kehräävät grammintapaisissa runonpäissä (esim.
- _ ' Kantel. "Kummoistako kuulemi-
- - nenf"), mutta erittäinkin sadiässa ja
lukemattomissa sananparsissa- ja arvoituksissa.
Tämän kansanrunoutemme run-
Eikä tätä tarvitse uskoa, vaaiv kokeilla.
Sattuu tietysti. poikkeuksia, että
Päänsärky jcAtuu muusta eikä ruuan- . satiden ja monipuolisuuden sdittää se
huomattava asema, mikä sillä oli
Wäinön kansan elämässä. Siihen si-säUyi
kansamme jumalanpdvdus,sen
muussakin "ladun hiihti, latvan taittoi".
Sittemmin yritti yksi ja toinen
tunkeutua kansanrunouden syvyyk-.
siin, mutta ilman suurempaa menestystä.
Vihdoin tuli Lönnrot — hän-olkoon
tässä mainittu enemmän vaan
"honoris causa" kuin tarpeen takia,
stUä Itänen työnsä on niin tunnettu,
että tuntuu lapsellisdta ruveta sitä
ylistelemään: Eikä kiitoksia kaipaa-,
kaan se mies, joka niitä däessäänkin
kammosi. Tahdomme - huomauttaa
vaan lopuksi siitä, dtä 50 vuotta jäi'
keenpäin tuskin Kalevalaa olisi voi-,
tukaan saada kokoon. Nmt ovatkan-
^^tsesta] vaan olkoon tämä li^-
«»«n-o cdellisiUe. I^finä näet en an-tänä
kesänä lomaa'serkuHe mie-" «»ty* y—"——r - ^ - f« «
"•ään. rähkhän tckkmakean iärasä
RADIONI
Huoneheni nurkassa
. on kone Joka ääntää,
puhuu, soittaa, laulelee,
kun tiapptdoita vääntää.
Saatuain sen tietenkin
rupesin mä kolttaan
tuota ihmekonetta,
osaanko sitä soittaa.
Nappuloita vääntdin,
' vein lähemmäksi pääni,
se kauheasti rämisi,
vaan viimein kuului ääni.
Selvästi kuuliU neuvovan:
'*^Nttordf Jos ta/tdot näyttää,
. ala tänä aamuna
. jo saippuaatrane käyttää.*'
"Jos hampaas ovat tahmaiset,
sua itseäsi parjaan, -
kun käyttänyt et ennemmin
00 meidän Iiammasharjaa."
"Jos pienet ovat kenkäsi
ja varpaitasi kalvaa,
mene nurkka-apteekkiin
ja osta koomisalvaa.**
"Tytöille erikoisesti
on oiva neuvo muUa, -
siis koettakaan lähemmäksi
radiota tulla.
"Uus* htmlimaalikeksifttö
on ihmedlinen tnuUa.—
pliis, koettakaahan vieläkin.
läkemmäksi tidla.
"Kun tätä panee hutdiUe,
niin turhaa työtä estaäf
voi sata kertaa suudella, •
viel* toisen sata kestää."
Tuo jo hermostutti mua,
*taas: väänsin nappuloita,.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 3, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-05-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410503 |
Description
| Title | 1941-05-03-03 |
| OCR text | 1941 LAUANTAINA, TOUKOKUUN 3 PÄIVÄNÄ Sivu 3 T rruuRi (EiftoLemonyUoppUasaim^.lSPS.) Lapsena on ihnUseii mkUkuvitus kuittaan, kuolittavat kopeitaan. Sini' rikkain. Silloin ei sen lentoa sidg salojen sumeksessä isämiotpi Tapio, järjen eikä elämänkokemuksen jäiset emännöi Mielikki, Metsolan metiset Uusi koko maata kä ottava taidegalleria on vihitty tarkoitukseensa VVashing-tonissa äskettäin. Tähän on saatu jo lahjaksi kaksi suurta taidekokoelmaa ja kolmas on luvissa. Taiteen tuntijat pitävät näitä kokoelmia hie-kaJdeet, vaan se liitelee vapaana ja vallat, poikineen ja tyttärineen. Joka yksityisinä kokoelmina A-vallatonna huolimatta ajan tai paikan puulla, joka norolla ja hetteellä on rajoista. Samoin on kansojen laita, oma haltiansa, oma peri^isäntänsä. Niilläkin on ensi aikpitiaan tunne ke- Utuisen niemen netmssä taas asuu Jttttyneempi kuin järki }a siksipä on- Ahtola, venyy Wellamon neidot pääkin mmus,nmUkuvltuksen lapsi, dett kirjavan kylessä, siell' on "ruo-kansojen sivistyksen ensi Uniaus.Ru' hoparta^ nomuotoon ovat kansat aina pukeneet mo, sotkattaret, "rannan ruohoiset ^^"^eon, joka itsessään on taideteos, vanfiimmat nmtdmämä,. ielämänvii' kälykset** ym.—Me ihailemme luon- ^""°°»tteli äsken kunllnf arl'tJ**»iit; sautensa ja säädoksensäy ei sentäb- nossa vaan sen vaihtelevia ntaisemia, merikassa. Ensimmäisen lahjoitti testamentillaan monimiljoneeri ja entinen Yhdysvaltain rahastosihteeri Mellon. Hän myöskin hankki sille museon, joka aivan äskettäin valmistui ja tuli maksamaan $15,000,000, dett, että niitä siten :oli helpompi sopusulUaisuutta sen pienimmissäkin muistaa, vaan siksi, että se oU fteiUe UtnnoUisin kieli. ^1 } .. YMeinenturmusntetkki' kaikkien maiden kamanruiwUle&ti^se,etteifnii' den^ tekijöttäMcfmetd;^^^^^ se juuri trottaa ne, tfti^^runptstä^-^ tyy sellaisiakin kansanrunoja, ^ joiden tekijöiden nimet ^ ovat säilyneet — esim. useat Ruotsin kansan keskiaikaisista balbiadei^ta-—^^^n^^ se ei muuta asiaa, kuti tekijät • eivät kuitenkaan . ole niihm panneet foitääM omasta itsestään. Ja luonnollistahan on, että jokaisella kansarunolla 6n täytynyt olla oma sepittäjänsä. Mutta sitten oh katj^sa omistanut sen, se ott kulkenut suusta suuhun aina vaihdellen, aina muuttuen lattlajiensa ja kertojiensa nuelenlaadun ja. muiston mukaan. Siten :onjtitä{kulunut pois wnmncnkin ,;yksiifiU^^ siitä on ttdUit kansanruno. . Näin tullakseen" ' kansanomaksi, täytyi runon käsitdlä. sellaisia aineita, jotka olivat koko kansalle yhteisiä. Sellaisia olivat etupäässä jutna-lat, katisalliset sankarit ja sydämen yksinkertaiset tunteet. Ne ne ovat pääainekset meidänkin kansanrunoudessamme. Loitsurunoissa kuvaillaan jumdien ja ihmisten' väliä,':Kal€valas-sa sankareita ja niiden töitä ja Kantelettaressa ihnrnsydäiften salaisia tunndmia. Mutta sitäpaitsi on meil-lä tuhansia satuja^ sananlasku*-ja- ja ^iruoituksia^ jotka koskeltilevat joka-fäiväisen elämän kaikkiä:aloja. Niis-ic on, niin sanoakseni Suonen hansan Mytännöllinen viisaus kätkettynä. ' Näissä kansanrunoutemme tuotoissa avautuu efeeinme uusi maail- Osisa, nuitta »leille on luonnon suuri Patt kuoUut. Toisin oli kansamme lapsmalen aikana; he onnelliset eivät tienneet, että ukkonen on vain sähkön^ vaikutusta, tuulet vain lämmöti liikettä. Surtdlinen on pääsävel känsanru-noudessamtne. *'Soitto on suruista (ehty—". Kuinkapa muutenkaan uunnitteli äsken kuollut arkkitehti John Russell Pope. Se on klassillista kreikkalaista mallia, ollen ulkopuolinen osa vaaleanpunaista Tennesseen marmoria. Museoon-, mennään kahden kaksitoista tonnia painavan pronssioven kautta, Ovet ovat levd-den portaiden yläpäässä ja on edesMi kaksitoista Tenness^ coarmorista veistettyä pylvästä. Ovista tullaan suunnattoman suureen rotundaan, joka on muovaeltu Pantheonin mukaiseksi, vaikka erilaisissa suhteissa. Sen voisi olla / Vakavasti humisevat hon- yllä on mahtava lasinen kupu. Tai-gat Suomen saloilla, jylhät ovat tai- demaalaukset ripustetaan kahteen siipiosaan, jotka lähtevät rotundasta.' nainen Nämä galleriat on valmistettu sitä silmälläpitäen, että eri koulukuntien maalaukset tulevat hiiden vaatimalle pohjalle. Italialaiset taulut ripustetaan laastaroiduille seinille ja reunustetaan kivinä, jollaisia vielä löytyy Italiassa. Hollantilaiset ja flaamilaiset taulut ripustetaan tammiseiniin. vemme maisemat, vaivoja ja vastuksia vastaan on kansamme, saanut taistella — kaikki tuo ei ole voinut olla painamatta leifnaansa: kansanhengen tuotteisiin. Mutta karvoin vaan suru kansanruHoissamtne muuttuu synkkämielisyydeksi — sellaisia esi-merkkejä kuitenkin ovat esim. Katitc-lettaren kelttolaidu " Tuuti tuuti tummaistani" ja myöskin laulut jauhaessa. — Enimmäkseen se on vaan tuliaista sanatonta kaihoa, jota sezi-raavat säkeet mestarillisesti kuvaavat: - ' ' ^'Isttu immikki aholla, Nuori neitonen ttoroUa, Ei se impi itkenynnä, ' Ei varsin Uoinnutkäna, Ilman lauloi itseksensä, Lauloi iltansa kuluksi, StdJion- toivossa tulevan, Armahansa aikehessa.**- Englantilaiset, ranskalaiset ja ame^ rikalaiset taulut tulevat maalatuille puuseiniUe, jotka on paneloitu. Mellonin kokoelmaan kuuluu vanhojen mestarien tauluja, m.m. v, 1930 Neuvostoliiton hallitukselta ostettu kaksikymmentäyksi taulua, joiden kerrotaan maksaneen 6,000,000 dollaria, Aikoinaan ne olivat kuuluneet Leningradin kuuluisaan galleriaan. Niiden joukossa on kuuluisa Raphae- Iin taulu. Mitään näistä tauluista ei ole vielä tähän saakka julkisesti asetettu näytteille Amerikassa. Mellonin kokelmiin vielä kuuluu toistasataa maalausta ja useita veistoksia, Velasquezin ja useita El Grecosin teoksia,.. Gainsborougfain tunnettu maalaus ja Stuart Gilbertin muotokuvamaalaus George Washmgtonista. Joukossa on myöhin Rembrandtih itse maalaamansa muotokuva ja Franz Haisin tunnettu maalaus "vanha nainen istumassa'\ Toinen kuuluisa kokoelma, joka on saatu tähän museoon, on Samud Kressin taidekokoelma. Kressin kokoelmassa on monta huomattua maalausta, m.m. Titianin "tytön muoto-kuva'% Giorgionen "Paimenen jumaloiminen" ja Fra Angelicon "hautaa- Joseph E. VVidenerin kokoelmaan, joka on jo luvattu, mutta ei ole vielä luovutettu, kuuluu 100 taulua, joiden on arvioitu maksavan 50,000,000 dollaria. Siihen kuuluu El Grecon, Varmeerin, Rembrandtin, Van Dyc-kin, Kenoirin, Turnerin y.m. maalauksia. olla levätessään löivät uroot käden kätehen, sonnet sormien lomahan ja latdoivat noita "syntyjä syviä, ajan alktduottehia". Joskin kansanrunous sittemmin on saanut väistyä entisestä asemastaan, niin ei sen merkitys silti ole sen vähempi meille. Siitä me saamme tietoja kansamme mmnaisuudesta, sen o-loista ja tavoista, sillä kirjallisutts ja erittäinkin juuri kansanrunous on aikakautensa peili. Sen ikuisista aarteista amtnefitaa nuorekai kaunokirjallisuutemme yhä uutta dinvoimaa, raittiita vertauksia, sointuvia sanoja. Siinä on se. vahva perustus, jolle tulevaisuutemme kehitys on rakennettava. — Syyllä voimme sanoa, että kansan-runotttemme tuli vasta yhdennellätoista hetkellä pelastetuksi unholasta. Kauvan se piili salassa sydänmailla Niin, sellainen se on Sttomen kansan Runotar. Silti älköön luultako, että kansamme runous on vaan pelkkää vaikeroi-nusta, kyytieleitä ja kaihomieltä. Eipä meidän luontommekaan ole vaan fna, kansati/tengen äärettömät alat. hortfcien humua ja talven jylhyyttä; tosiaankin hämmästyttävä on tuo on meilläkin kesämme, joskin lyhyet, tunne-elämän rikkaus, värien vaihte- mutta sitä kauniimmat ja lietoina sil-levaisuus ja mielikuvituksen lento, jo- loin välkkyvät haapojen lehdet ja kir- odottaen kokoajaansa, seppoansa. Tahmeita missä maaUmoissa kohtaa, kasna välkkyy aaUoUla vaahto. Ja sin oli vanhemmilla tiedemiehUlämme Entä luonto sitten!. Siihenkin on vai- olivat/tan kisat ja karkelot myös ta- aina Agrikolasta asti hieman aavistus-kuUanut kansanheftgen tenhovoima, vdliset töiden lomassa. Tuokin puoli ta sen aarteista, mutta vasta Porthan se on lumonnut eläimet puhumaan, luonnosta ja kansanelämästä on kan- se oli, joka tässäkin, kuten monessa P^^t ja pensaat-haastelemaani lehdot sanrunoudessamme edustettuna sen laulamaan. Se - on kansoittanut maat raittiin leikillisyyden kautta, joka sii-k taivat. PUvissä jyrisee Ukko, nä aina surun ohdla uhktiu. Se Ume- '-puhki pilvien puhuja"; siellä käysken nee milloin henkUöidcn tai tapausten ^^'ät ilman immet pilven äärtä ptt- kuvauksissa, milloin lyhyissä, epi- ^inja Kuutar ja Paivätär kehräävät grammintapaisissa runonpäissä (esim. - _ ' Kantel. "Kummoistako kuulemi- - - nenf"), mutta erittäinkin sadiässa ja lukemattomissa sananparsissa- ja arvoituksissa. Tämän kansanrunoutemme run- Eikä tätä tarvitse uskoa, vaaiv kokeilla. Sattuu tietysti. poikkeuksia, että Päänsärky jcAtuu muusta eikä ruuan- . satiden ja monipuolisuuden sdittää se huomattava asema, mikä sillä oli Wäinön kansan elämässä. Siihen si-säUyi kansamme jumalanpdvdus,sen muussakin "ladun hiihti, latvan taittoi". Sittemmin yritti yksi ja toinen tunkeutua kansanrunouden syvyyk-. siin, mutta ilman suurempaa menestystä. Vihdoin tuli Lönnrot — hän-olkoon tässä mainittu enemmän vaan "honoris causa" kuin tarpeen takia, stUä Itänen työnsä on niin tunnettu, että tuntuu lapsellisdta ruveta sitä ylistelemään: Eikä kiitoksia kaipaa-, kaan se mies, joka niitä däessäänkin kammosi. Tahdomme - huomauttaa vaan lopuksi siitä, dtä 50 vuotta jäi' keenpäin tuskin Kalevalaa olisi voi-, tukaan saada kokoon. Nmt ovatkan- ^^tsesta] vaan olkoon tämä li^- «»«n-o cdellisiUe. I^finä näet en an-tänä kesänä lomaa'serkuHe mie-" «»ty* y—"——r - ^ - f« « "•ään. rähkhän tckkmakean iärasä RADIONI Huoneheni nurkassa . on kone Joka ääntää, puhuu, soittaa, laulelee, kun tiapptdoita vääntää. Saatuain sen tietenkin rupesin mä kolttaan tuota ihmekonetta, osaanko sitä soittaa. Nappuloita vääntdin, ' vein lähemmäksi pääni, se kauheasti rämisi, vaan viimein kuului ääni. Selvästi kuuliU neuvovan: '*^Nttordf Jos ta/tdot näyttää, . ala tänä aamuna . jo saippuaatrane käyttää.*' "Jos hampaas ovat tahmaiset, sua itseäsi parjaan, - kun käyttänyt et ennemmin 00 meidän Iiammasharjaa." "Jos pienet ovat kenkäsi ja varpaitasi kalvaa, mene nurkka-apteekkiin ja osta koomisalvaa.** "Tytöille erikoisesti on oiva neuvo muUa, - siis koettakaan lähemmäksi radiota tulla. "Uus* htmlimaalikeksifttö on ihmedlinen tnuUa.— pliis, koettakaahan vieläkin. läkemmäksi tidla. "Kun tätä panee hutdiUe, niin turhaa työtä estaäf voi sata kertaa suudella, • viel* toisen sata kestää." Tuo jo hermostutti mua, *taas: väänsin nappuloita,. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-05-03-03
