Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 27, 1945

              I^UANTÄINA, TAMMIKUUN 27 PÄIVÄNÄ
raivoavaan mereen. —
• Sen-jälkeen rakennettiin tälle vaa­ralliselle
karille vielä kaksi majakkaa,
joista edellinen— puusta rakennettu
Jo vanhalla ajalla rakennettiin ma-jäkoita,
korkeita torneja, joiden hui­puilla
poltettiin avonaisia rovioita
purjehtijoiden ohjaamiseksi. Ensim­mäinen
mainetta saanut historioitsi-jain
majakka öli PhäYtf^ääärenä Alek­sandrian
edustalla ja se valmistui v.
283 e.Kr. Sen torni oli kokonaista 180
m. korkea ja tulen loiste näkyi aina 16
- peninkulman päähän. Nykyään ovat
majakan rauniotkin jo hävinneet.
Aikojen kuluessa ja merenkulun
— paloi ja jälkimmäinen, noin tonnin
painoisista graniittimöhkäleistä tehty
majakka, kesti yli sata vuotta vartio­paikallaan.
Tällöin kuitenkin huo­mattiin,
että laineet olivat pahasti ku­luttaneet
kallioperustaa. -Siksi pää-teittiinkin
neljäs majakka rakentaa 40
m: n päähän vanhasta tornista oleval­le
luodolle, joka kyllä tarjosi suurem­man
.varmuuden, mutta, jolla oli se
varjopuQ}!, -että se vuoksen aikana jäi
useita metrejä veden alle. Rakenta­minen
sujui sehvuoksi hankalasti.
kasvaessa rakennettiin yhä uusia ma^ ^ mutta v:187'8 alettu työ valmistui jo
jakoita, mutta valaistuslaitteet pysyi- kuitenkin neljän vuoden kuluttua
vät kehittymättöminä entisellään, kuuluisan insinöörin J. N . Douglasin
\'astaArgandin v. 1790 keksittyä ren- johtaessa ;jV-,uudemman ajan teknil-gassydämisen
öljylampun voitiin va- listen apuneuvojen helpottaessa työtä,
lonsäteet koota ja vahvistaa heijasti- Tämä neljäs ja uusin Eddystonemar
men ävtiliay: ja tästä voidaänkfft"las-^:"jakkä"Öft'raketo^ täysinäisen 6.8
kea ma:jakkavalaistuksen kehityksen m. korkean ja 136 m:n läpimittaisen
alkavan. '
Heijastuspeili korvattiin kuitenkin
jo 1800-luvun alussa hiotuilla lasi-'
linsseillä, joita ranskalainen A. Fres-nell
alkoi käyttää valon keskittämi-.
seen ja suuntaamiseen. Vähitellen
saatiin yhä tehokkaampia linssilait-teita,
joiden avuUa saatiin vilkkuva­loa,
niin että erilaisten valonväläh-ohjamuurin
päälle, jolta kohoaa 40
m.' korkuinen törni^ päättyen korke­aan
lyhtyrakenteeseen, joka meidän
aikanamme on varustettu voimakkail-la
uudenaikaisilla valaistuslaitteilla.
Majjakka oli silloin tullut maksamaan
yli 10 miljoonaa markkaa.
Toinen suurenmoisuudessaan Ed-dystonen
veroinen majakka on Seil-
»dysten luvun ja niiden välillä kulu- lysaarten lähettyvillä oleva Bishop-neen
ajan perusteella voidaan erottaa luodolle rakennettu majakka Atlantin
samalla alueella olevat majakat toi- meressä. Luoto oli vuosisatoja'^me­sistään,
rimiesten kauhuna, sillä sen kartio-
'Linssilaitteen vaikutuksesta sätei- maisena . vedenpintaan kohoavaa
lee valo määrätyssä tasossa, jorikä huippua saattoi niyrskyllä tuskin.ero.t-täytyy
olla vaakasuorassa, jotta me- taa. Nj^kyiseen vahvistettuun muo-renkulkijat
voisivat huomata valon.
Tämän vaatimuksen toteuttarninen
majakkalaivoilla ja välopöijuissa tuot­taa
tietysti vaikeuksia, siHä laivat ja
poijut valaistuslaitteineen rupeavat
toonsa valmistui se v. 1881. Sen valo
näkyy.32 km. päähän.
Utö, Suomen ensimmäinen har­maasta
kivestä rakennettu majakka,
saatiin valmiiksi v. 1753. Sen huipul-aallokossa
heilumaan. Epäkohdan la oii puinen lyhty, johon asetettiin
poistamiseksi majakkalaivoistä on Ii- i^alkometallista tehdyt heijastajat ja
senssilaite yhdistetty heiluriiri, ja si- lamput, joissa poltettiin puhdistama-ten
laivan liikkeiden vaikutus linssiin
suureksi osaksi saadaan estetyksi.
"Suunnittelemalla poijun muoto tar­koin
ja sijoittamalla sen painopiste si­ten,
että poiju pysyy pystyssä, saa­daan
valopoiju seuraamaan laineiden
liikkeitä ylös ja alas, ilman että, se
samalla pääsee paljoakaan kallistele­maan
siVilille päin.
Eddystonen # luodolla Englannin
rannikolla, 26 km. päässä Plymout­hista
on eräs maailman kuuluisimmis­ta
majakoista." Rikas panimomestari
Henry Winstanley ryhtyi v. 1619 ra­kentamaan
luodolle puista majakkaa
saaden valmiiksi* parin vuoden kulut­tua.
Mutta puusta rakennettuna ja ^
muodoltaan sellaisena, että siinä oli
aivan liian suuria vaikutuspintoja lai­neiden
iskuvoimalle, oli se elävänä
esimerkkinä siitä, kuinka ma jakoi ta ei
pidä rakentaa.
Valo sytytettiin kuitenkin tähän 18
m:n korkuiseen majakkaan ensi ker- ~
ran marraskuun 12 p:nä 1698. Pian
se osoittautui kuitenkin liian matalak­si,
sillä laineet löivät sen yli. Seuraa­vana
vuonna korotettiin torni 37 met­riin
ja alaosa ympäröitiin vahvalla-muurauksella.'
Ja nyt luottikin Win-slanley
siinä määrin majakkansa kes­tä
v\'y teen, että hän sanoi kernaasti
halua\'ansa olla siellä rajuimmankin
myrskyn raivotessa voidakseen nau­tinnolla
todeta meren voimattomuu­den
majakkaa vastaan. IVIutta hä­nen
kokeilunsa päätt^d onnettomasti:
suuri hirmumyrsky tempasi marras- "
kuussa V. 1703 tornin alustaltaan ja
Winstanley apulaisineen hautaantui
tonta pellavaöljyä, sekä lisäksi riippui
tornin huipusta pata, jossa poltettiin
kivihiillä. Ruotsinvallan aikana ra­kennettiin
Suomeen vielä toinenkin
majakka Porkkalaan, mutta v. 1808
sodassa tehtiin molemmat käyttökel-.
vottomiksi. Rauhan tultua rakennet­tiin
Utön majakka uudelleen ja Pork­kalan
korjattiin. Sen jälkeen on uu­sia
majakpita vuosien kuluessa raken­nettu
yhä lisää kasvavan liikenteen
turvaamiseksi, niin "että nykyisin on
maassa 39 majakkaa ja sitäpaitsi
kymmenkunta mäjakkalaivaa sekä
moniaita valopoiju ja.
Meidän ehkä kuuluisin majakkam­me
on pienellä kallioluodolla kaukana
Itämerellä kohoava Bogskärin ma­jakka,
joka on sanottu Suomen Ed-dyst^
eksi. Ehdotus siitä pH tehty
jo V. 1835, niittta vasta v. 1882 saa­tiin
sen rakennustyöt valmiiksi. Ra-kennusvaikeudet
ja kustannukset oli-i'at
aikaisemmin pelottaneet, sillä luo­to
on niin pieni, että laineet usein lyö­vät
sen ylitse, ja lähin maa on noin
60 m:n päässä. Majakka rakennet­tiin
raudasta ja muodosti sen^yksi si-sempi
ja yksi' ulompi tornl,^7a'tka oli­vat
rautasiteillä yhdistetyt toisiinsa ja
joista sisemmässä sijaitsivat majakka-henkilökunnan
asunnot. Tällaisena
torni ei kuitenkaan kestänyt Itämeren
raivoa, vaan helmikuussa v. 1889 lai­neet
mursivat ulompaan torniin suu­ren
aukon, jonka kautta majakan ala­osa
aina kolmanteen kerrokseen asti
täyttyi vedellä. Miehistö luuli lop-
. punsä jo tulleen, ja ellei myrsky olisi
pian tyyntynyt, se olisikin varmasti
syössyt koko maljakan Itämereen.
Kuusi kuukautta miehistö öli tämän
jälkeeni eristettjTiä niajakälläan, en­nenkuin
ohftettomuudesta saatiin tie^
to muuhun maailmaanr Majakka kor­jattiin
ja vahvistettiin siten, että
ulomman ja sisemmän tornin väli aina
kolmanteen kerrokseen asti täytettiin
betonilla. ' Myöhemmin varustettiin
se .langattomalla lennättimellä, niin
että miehistön eristetty asema helpot­tui
ja se saattoi ylläpitää yhteyttä
muuhun maailmaan. Majakka on tä­män
vahvistuksen jälkeen kestänyt
kaikki myrskyt, mutta maailmanso­dan
aikana se hävitettiin ja jo v. 1922
se' rakennettiin .uudelleen.
Majakan tehokkuuteen vaikuttaa
valonlähde ratkaisevasti. Älonenlai-silla
valaistuslaitteilla on aikojen ku­luessa
kokeiltu, mutta ranskalaisten
Clauheri ja Hessin v. 1806 keksimä
asetyleenikaasuvalaistus on niistä o-soittautunut
voittamattomaksi.
Nämä miehet keksivät tavan säilyt­tää
asetyleenikaasua paineen alaise­na
terässylintereissä, jotka-on täytetty
huokoisella massalla, johon kaasu ase­tonin
avulla imeytyy. Aikaisemmin
ei ilman räjähdysvaaraa oltu voitu pu­ristaa
asetyleenikaasua muuta kuin
ilmakehän paineeseen. Tämä uusi
puristusmenetelmä antoi ma;jakkain-sinööreille
erinomaisen arvokkaan va­lonlähteen.
Äskettäin manalle mennyt ruotsa­lainen
tohtori Gustaf Dalen täydensi
sitten keksintöä onnistuen aikaansaa­maan
koko maailman tunteman AGA-valon,
jonka eräs tärkeimmistä omi­naisuuksista
on se, että polttoaine ver­rattuna
siihen määrän valaistustunte-ja,
jolron se rii.ttää,-raati^ «rittäin ^
nen tilan. Kaasu saadaan käyttiivail
miina terässylintereissä, n.s. kaaspat
kunialaättorei?sa, jotka on varijstettl
venttiileillä, mihin valaistuslaite jil
manmuutaletkun avulla yhdistetään.?
AGA-akkumalaattorin terässylihte^?
riin voidaan saada sisältymään h^:
naista 1550 kertaa omaa tilavuu
vastaava määrä kaasua ja tyhjennyt
tyä voidaan sylinteri vaihtaa täysinäjP
seen. Tyhjä sylinteri taas lähetetään]
lähimpään kaasutehtaaseen, täyttö.-
• asenmlle; täytettäyaltsi; ja sen jälk^j^
se on uudelleen käyttökelpoinen ,
Vanhoissa vilkkumavaloissa sa^
tiin valon vilkkuminen aikaan siten;'
että heijastajat pantiin kiertämäi?
-sen lämmön avulla, joka kehittyi sii-hen
aikaan käytännössä olleissa öljy: ^
lampuissa. Äsetyleeniliekistä ei kui^^
tenkaan säteile, niin paljon lämpöä
kuin vaaditaan heijastajia liikutta­maan;
AGA^aloa käytettäessä oli;!
siis vilkutus saatava aikaan jotakin'
muuta keinoa käyttämällä. Tri D^
Ien ratkaisi tehtävän konstruöirnalla
itse töiniivan vilkkuventtiilin, joka'
töiriiii erinomaisen tarkasti ja talou.
dellisesti ja vaatii, kuten AGA-valo
^yleensäkin, hyvin vähän hoitoa, AGA-
. vilkkuventtiilin avulla voidaan 1 Iit-rasta
kaasua saada kokonaista lO,-^"-
OOOikin valonvälähdystä.
Ja edelleen on Dalenin keksimän
aurinkoventtiilin avulla päästy entis:
aikojen majakoiden suunnattomasta
tarkastustyöstä kokonaan. Nykyai­kaista
majakkaa ei tarvitse, kun se
kerran aluksi on sytetty, uudelleen sy-
• tyttää ja sammuttaa kuin akkuma-laattöria.
vaihdettaessa. Aurinkovent-tiili
pitää itsestään huolta siitä, että
majakka syttyy illalla ja sammuu aa­mulla
auringon noustua.
Aurinkoventtiili on siksi merkilli­nen
laitos, että on hupaisaa katsastaa
sitä tarkemmin. Sen muodostaa en­sinnäkin
neljä metallitankoa, joista
kolme on kirkkaaksi kiilloitettua ja
yksi, joka on vipulaitteen yhteydessä,
mustattu. Vipulaite vaikuttaa taas
toiselta kaasuventtiiliin.
Auringonsäteet heijast-avat kiiltävä-pintaisesta
esineestä, kun taas musta
esine imee ne itseensä. Aurinkovent­tiilin
kirkkaat metallitangot heijasta­vat
siis auringonsäteet, mutta musta
tanko imee ne itseensä. Tämän takia.
tulee musta tanko lämpöisemmäksi
kuin kiiltävä jä siis pitemmäksi kuin
ne, sillä metalliesineet, kuten kaikki
muutkin kappaleet, laajenevat lämme-tessään.
Kun siis musta metallitanko
auringonsäteiden vaikutuksesta pite­nee,
vaikuttaa se samassa suhteessa
vipulaitteen avulla kaasuventtiiliin
kuristaen sitä. Kun aurinko laskee,
JUHLA KORVESSA P. AHOLAINEN
On ympärillä aava erämaa.
Vain harvoin hiihtäjien lattiviirtit
pois johtaa jänkien ja aavain taa.
Ei kuulu tänne suurten kyläin kiirut,
ci häly kaupunkien katujen.
A'c taa jää loputontcn latujen.
Ken kcrkis, aamulla jo hiihtämään
häh lähti korven yli maalikyliin.
Vain harvat juhlaa jäivät viettämään
kämpälle talvcnkarun korven syliin. -
Minne se kiiruhtaisi kotoaan,
jolla on korpimaa vain kotinaan?
Vain korpi . . . MuHa eihän itkemään
mies hevin helly paaluttama salon.
Hän seuraa yksinäistä tähicään
loimussa sähisevän pohjanpalon.
Ja: vaikka vaimokin, tai lapsi ois
hcit* eihän murehtien auttaa voisi
Jos joku mkrjottaiskin, alamaan
riemuja kaukaisia ikävöiden,
ei hätää — sinnehän taas saavutaan
keväällä, aljettua uittotöiden,
noin joku lentojätkä leikin lyö.
Lähenee tukkikämpän jouluyö.
Kas, juhla korvessakin juhla on,
ja muistot lapsmtsaikain täyttää rintaa.
Ja ky sannatta mieltä kukkaron
nyt syödään puuroa, eijnrra hintaa!
Taas aljettua arjen leipätyön
on aikaa kiristyä tuppivyöni
Niin kuluu ehtoo. Alkaa jouluyö
keskellä rannattoman korven karffn.
Taivaalla revontulten loimut lyö
ja tähdet mieleen johtaa joulun tarun.
Pakkanen nurkka pieliin paukahtaa. .
Ympäri aa'jaa nukkuu erämaa.