Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 13, 1952

              i
Jatkoa ^ .
<SUko Phyllis tosiaan niin heikko, et­tä
oli rakastunut Jeri^^yaj^y^^^^^
Vai hurmasiko fian^ yain: fe ajatuli et­tä
hän pfön omistaisi inyos täniän :kal-lisaryo;
isen rak^uden, joka loikeastaap
^ i u i i^en sisarrfteen? j^^iiniuin
kaikki muufcui, riunÖi^
jrtij^lism^ >iivaa?ti, jtun hän
p a k i i t t a u ^ hiiiit£«mää i t s ^ ^ . Huo^
maieikn 1«rrv Detoksei) nähdessaaB ha-rättyna
pähluM L I E JK I N II U S I
na 17 jHiyö
järjestyviin, ja l a ö ^^
j p i t t i salintäylei^ae i a u ^ y ^^
CS<ew ' i M t - ^ K ^ ^ että jSei^a
i t o l x i s hurmiotilaa. ^oQia^
lehdet m&siimt' '^kol^^^LJisia "^ösastöj^
Toscaninille ja hänen musiikilleen.
Ijogca^ini on lyhyt mies, vaiii h i u -
<fcan y l i 150 cm pitkäy mutta vankkara­kenteinen
J a jäatevä. VaikJca häh on
. iMOjp^tecdt^rä^ an­kara
kuriopitä^^^^^^ musiikista o n
-kysyjroys. H voi
menettää 5 ^ huvttasi <>rihaisena
^M^teiil] KmaoiM^ heitti acvok^
d c a ^ k^(41a erästä muusikkpa, joka
ioli ^ soittanut fl?f^r^ että^
-erfis ^ t o ^ p ^ ^ pnmadoir-i^
a^^ax^^J^^e^^ ette
>«>?^ia im? Mtoä ^ ^ . j ^ ^ j ^ ^ ^ petoksen
^m^' • •-;:''iet?"'
E i , sitä ei voinut ainakaan i a v a i t a,
ä i ^ S a t o i , jg j u u H ^
t e r i p y s J C ^ ^ S S aikana
toisestr^tämään 1 ^ ^^«^«^"g^???::^^^
«caita aterioita. T b s c a ^ i n i j « i u u tS
esittärij^ s u i ^ P ^ t i i i i ^
.'^'^^^..•r^y:^.. T kättään Phyllisyayahtiivrfniima
P^piraunmi^tä^;; ncierjd^l l^!rftjtäytyi«^
^niääk oo^en^^^ syliin i a m ä l k s i^
: M «itta j u ä k ^ ^
ftCAv joka* järjfe^
suiiimStdk v«ljä»äB^ ^Siftä^oh jo - ^ f i t ^ ^ ^
mukaisiksi S^UötisMili^ bfieäferin^ -yiäaieka, sanoi ^^^j^^
taialle,
tytti taiteinkin Ica^Ju^^^^^H^
jOitukseB jokldsesäa- kaupungissa, jossa^
pysähdyttiiil jä kielskiy iän saat^
toi joskiis kiivdlä JuhaB päästä päähän
Jcat^baks^n; et^^luuieii orkesterina .jä­seniin
e^{»lutl«u^
Matkaifa . T ^ -^Sylviä ei «voi oikein Ay^di», vahtasi
Verdin^ «rthm iimap *
perhetti^ jäseÄtea^^^^^i^^ J£n
'liän^^^itäMi^yei:^--sU^
minh^Ä sä^täjäns^ Ei voi? Jcri^naäuu vääntyi ^ p ^
näkin. ^ , ' i: J i s c s t i j a Mneh luja*"^^^
teen. -ITsein luin ts^yivsyömääa'vain
leipä|i, l;eitt(M -ja se^ juö^
]tnaan pMOiayiin^i,
niillä on d l u t paljon tj^öta; tttko S y l -
via kotona? • ^
j e h r y ' o l i valvonut jaTajateUu^^
yöäakana ^a pa^
asiaan. Hän aikoi pakottaa S y l^
ita t ^^aikklaah lopiettamaälEi P sälaperäi*
^^^^^ 1 ^ perhe<^n l^uuluvät hä­nen
vaimohsasCaiia, joöäka^ han^^^^^^^^
1897;^hähen poikansa V a l t e r ; sekä kak­si
tytärtäy-kreivitär" Wally Castelbärco,
jonka mies on runoilija j a taidemaalari,
ja MrSi Vladknir ikorowltz> kuuluisan,
v^sääissyntyisea pianistin vaimo.
Toscanini asuu tRiverdalessä, lähellä
New; Yor)da aijaitsevalla 3 h^taarin
tilalla, 22 huonetta käsittävässä huvilas­sa.
Olohuoneen kuhunkm neljään n t r k -
kaan ovat insinöörit asentaneet ^]^^
äänisen, jotta maestro voisi kuvitella:
itsqxiisesti e t ^ n i ^ i n . Minun täytyy-puhusi
hänen kassaan: ^ i a i o n liyvip;
tärkiM. : •
— Onko se niin^tärkeäv ettette ehdi
juomaan edes k\i]t)illista teetä sillä va-i
i n , k u i i % l v i a l a i t U a itsensä kuntoon
—^ k i i t o s , en halua te^tä. Söin juuri
aamiaista. Sanoitte Sylvian olevan sai­raana?
— Xyllä, luuleu> että . . .
— Koska oleh lääkäri, voidaan tus^
l a n pitää sopin[^ttomatta> että käyn
luOsonoassaJiäntäi^^^^T Sylvian el-istuvansa
konserttisalissa;^loinhäne{^ Ja M l ^ ^valitti ankaraa^ psansärkyä.
levyjänsä soitetaan. ©Ien- levoton hänestä.
>seinän täyttöä^ valtaa i i ä n H ^ ^ ?MUs P y o k l ^ ja
J i U Q R M n : p e ^ L S ^ l r .OB JLOAr tfnutisi.j<)$a^ S^T^^^^y^ysMisyydes..
secttiffyygeliv Maestro; on erikoisen ^ t i ^ ^ : |^
ihastunut ti^eVoaoon.^ |^ kim fcuk-l^
atsdeepiamottehuta^^ ^^^l^i^Cj^^aiyaä^Mie^
^sityisia. ä^ ^ l ^^
:^^aMäkm.p^ sano- yiaa j a järjestäisi niia^^^t^Mnetjo
j u i t v ^ M h on y l ä ^ ^ «uMi^^^ j0bM>i^^^^^i^^
M n k i u i t ^ i i ^ ttsto
silöU^een^vapauteen. 3 ^
Mussolinin i k a i u ^ Juopui
jiänestaltooman marssin j a l k M . V:
mi hän^ k i n ^ u t m s a hyokättii^
i<^aniEadidhi,^06^ Mn''<dilueltäyty.
%ädet ottaa hitostäansa ja:
omaisui^ Nyt täytyi ^-ain pölata kort­tinsa
tait^va^i.
J^rry naputti Sylvian ovjelle j a astui
sisääp. Ilänen m i ^ n ^ o l i täynnä
nyt soitfiuiiasta italiat! laisistista kansal- - ikatkeruutta J a loukat^tia omanapvoa-lishymniä.
4unneUa; Sylvia d i pitänjrthän^^^^^^
V . 1 W T ^ a m n i i u d ^ y t y i Hitleriä Jmnaan; Poletit, jotka tjfttö oli piilot-ikbhtaaii
4ul!itemaaBsa l^atkecuuden joh­dosta
^ vierailemasta 'Bayceutiiiii, Sak-thurgin
J a W i e ^ V.
mö hän johti Palestiinan sinfonlaot-kesterin
easimniäisen konsertin Tel A -
iVtvissa osittain vastalauseeksi Saksassa
UpahluneiUe ^utalaisvaiiioille..
ian^t sohyan alle, - ilmaisivat petoksen.
Nyt hänen täytyisi saada vain selville.
musiikin alalla, on vielä tehostanut se
humaiiitäärinen ja tinkimätön uskolli-
«uus, Jota olette osoittanut vapauden
asialle. iCuten kaikki todeUiset ts^tei-
PicsidenttiRoosevdt kirjoitti kerran . liuat: ^^^^^ ko^o elämänne
Toscsfanioille: *^Niit8 korvaanmttbnnia y i o ^ ^ kiO^oistaa
4MA«elUksia>: joita Te olette suorittanut vain siellä, missä ihmiset.oKatMipalta."
J A T K O K E R T O M U S
mikä tarkoitus kaikella täilä oli. Sit­ten
selvitettäisim syy, miksi tytöt kuu­lusteluissa
olivat yaihtaneet osia. Jerry
rakasti Sylviaa yhä, kaipasi tyttöä jor
ika solullaan, mutta tunteet eivät saar
neet vaikuttaa asiaan, hän tahtoi saada
täydellisen tunnustuksen.
— Hjrvää' päivää, Sylvia, hän sanoi
sulkien oven jälkeensä, r r - T u l i n tänne
' S a ä d ^ n i tietää totuuden', oli Jer-l
y ajatellut sanoa, mutt|i keskeyttikin
läyus^ensa- Sylvia ahran säteili n ^
ssSri Jenryn, o l i k u i n v^o piisi syttynyt
hänen silrnSinsä.
— Täällä-ön selEjäsia^ sanoi $yivi^^
jhigaa j a nousi ^tttn^$m-J;^r^. T t ^ -
o d o t t^aj^r Btiaä> • ' • ^
' ;SyIyia'punasti4 Ja^;'^<Jäti^
^a}£Udlee^. Aiirxi^f^is^äidt^jö^
keiitulvät' i^rhojen rapistar^ a|i^a^t^^
^ vuoteensa- ot^aUe, hoiksUIe '.ty;tcäb^artä«-
- lolle' 'kulta)dm^teisen% bpl^b^^^* %|via jt^^
.kjäsybt olivat saälittä3väa>'kj|^ieat-. '
- : - Sinyn olisipitänyt en^io;. soittaa^ •
sanoi tyttö l^oett^nChy^yiiUi;.— EsC'
o l l u t ' välniistautunut ottaxnaaj^^
• vastaan, -kuten näet ; . .
' Jerry tukahdutti hahmsa::; vetää tyttö
äman miiutä* lujasti; syliinsä^^ sen- sijaan^
"häh istuutui vuoteen laidadTe. fa. kiersi
kätensä hdlästi Sylvonr niskan-taikse>
niin .että hiuksetr valuivat: lailtaisena
ryöppynä häxien ^ranteeo^sal y l i.
— Älä ajattele sitä; äuioi j e n y ' ma^
talaati. — En tuUut tänne vain^siksi,*^
ett|i o l o i . sinuun rakastunut] . - T ^
tänne lääkärinäsi, d l t «ilen sairas,
Sylvia*. TunLtuukö tänään;pä]«mBMlta?
E n tiedä.
— Onko smulla vielä päänsärkyä?
- —•- E i enää.
Tytön hiukset loistivat | e r ^ - t u n i -
maa takinhihaa vasten^ Sylvia sulki sil^
mänsä j a m j a s i hänen olkapääl^in^.
•-..^ Älä' sano mitään^ Jerry, kuiskasi.
Sylvia. ---Tuntuu niin U]taiialtä;Bii ih^
ineen ihanalta. Sinun luonasi OBUBT^
y^lista. Ei mikä^ voi vs^eingoittaa
miiuiatässä^ ei mikään^ .
iNyt Sylvia on jälleen kaltaisensa, a-jatteli
Jerry: Eilinen ^kiihko o l i poissa^
•Sylvia^Ultaas rjtuh^incn j a viileä k u ­ten
tavallisestikin. Jerry kumartui ja'
suuteli hellästi' tytän stiljettuja silmän
iucmaia. \~7
-T- Mikään ci v o i vahingoittaa; sinua,'
: rakkaani; sanoi Jerry; — XÄen läakäti
ja rlkkastan.sinua, suojelen sinua kaikel­ta
p i i a l t a . Kunhan vain iuotat ibinuun
j a kerrot ieheUisesti kaiken, koko to-
Sylvia katsahti Jerryyn tuiskalsena;:
M i ^ l i y m y i l i , mutta häneiLsilin^ d i -
yat vakavat.
r ^ ^ i i t o ^ d f t e^
j y , --- tooat Jiarbacffl^^
l»ätäsi särke;»^ ja anndin SEatdke^^; k o k
fae^f»ei«ä^ t a l ^ ^ ^ Muistatko?^ • • )
T ^ ja^ k^msi i a t s e ^ r
pois. Hänhän ei niuistaiiut,niitiilcLnen
pitäisi vastata. Hän ei voinut paljasr:
taa koko kauhuaan ja pelkoaan; Sehäö
olisi samaa kuin antautua j a luopua
taistelusta.
— Etkö niuistat sanoi Jen^y' uudel­leen
äänen väristessä jännityksestä.
— Kj^lä . . .ehkä.
— J a otit lääkkeen määräykseni mu*
kaisesti.
Kyllä, luulen ottaneeni . . . kyllä
otin;
Jerry hengitti kiivaasti j a työnsi ty­tön
luotaan. Ehkä hän o l i karkea;
mutta hänen täytyi .olla raaka saadak­seen
totuuden selville. Sylvian pää pai^
nui alas kuin kuihtunut kukfcalu Jet"
rysm kcöki, mutta hänen täitvi -
Sylvian itsensä vuoksi. ^
-rr Sylvia, sanoi hän rauhaiw.1
sinä valehtelet Sinulla
^ k y ä , eOcä «"anut tabletteja.
jaan piUotit ne sohvan aie%^
hieW5ti/ S y l v i a l IVOtta
miksi nä3rttelit? *'
Kyyneleet nousivat Syiviäi
kun hän katsoi Jerryyn riikoile
aviittoihana. Häh tunsi deväö^i
tymäisiUään, kun hän näki JeriJ
mien syyttä^rän iinieen; .Jtijes S
päänfeä pois Sylvian i i H e s a f i i^
Ibhduttomasti. Jerry tunsi kjirj ^
kuristavan; Kuihka häii <voi>
julma? ; ;
— Emme puhu enää t ä ^ sanöf]
ry, ' ^ n a anteeksi, rakkaimpajj.
— On kai paras puhua, ^^vaäkj,
tuntuukin tuskalliselta, nastasi
— M i l l i i n täytyy tunnustaa, ettet i
BuUa ole aavistustakaan 4j
luonasi. Olen. unohtanut k&äi
Ää&tfe^^ii^millomkin teen.^0.
r ^läi<illidlä'ment^^ijo W0te^.j
: Idnidmn ja lahdin ulos. .-«lyflfej
SAik- tuulen, «ttäiahdinrsimml
Otr kauheaa.-ettei-tiedäj-mitä ti^i^j
j^v^.vOit:parastai-*ttäiä^^
mö^rsäfaap, ehkä vielä par^a;!ias|
hän nöyrästi.
. ' Jörry" kuunteli :^nitfy»eenä.' 4t!
pinl^^äani hänen sistmmäs^
valattaa, - ettfei Sylvia
fy^^el ollut mitään valMisuQ
Itän oit^^kyHih hyvä lääkäri k}
totc^amaan sen. Sylvia- ei. muistanut (
leensa-Mnen luonaan. Joko Sylvia i
tulossa' he^mosairaäksi, jota Jerry id^]
tä^yi uskobiastaV toi sitten tyttä^
siaankaan- ollut oHut luinen
Jeiry tunsi'yht'äkkiä kuilun avautyi|
eteensä'; Heidivat vaaralllseii
seM: reunaa^ sekii Sylvia että hää itse.
— Soitin sinulle, sanoi Jerry. — E-l
päröit Meman^ ennenkuin lupasit tuE]
Ajattele tarkasti. Muistatko sä>?
— En, .Sylvia ravisti pauitaan::--Bil
muista, mutta se ei voi olla'inahdollisti,|
M0Mn :heti vuoteeseeea. Tiedän i ]
kaihtaneeni ja . . .
^Sylvia raä^i- Jerry muisteli Jokaisl
UL-pvhelijaieskustelun sanaa. Sen «j
mm^ty^^^^^ ajatteli Ma äkj
I t i ^ • i^öhjäiffle^ 9^annuttytti^^ *|
lutl>hyll|^ Mutta sUtoin täytyi mysj
i ^ e n l u p k s ^ n tulten oUa Phyllisin.
J ^ r y |)W ^tiin salaman valossa to-j
t u i ^ f l ^ : Phyllis^oli paholainen jäSjl-j
via enkeli. Mutta syy? Hän ei oDntj
fujyoi? It^rakas, eitä olisi voinut kovitd-l
la ©plempien sisarusten rakastavan iti
Jblftiletk^; että olen tulossa miefc]
j i i r a s ^ i ? kysyi Sylvia lapsekkaasti.
Ty|<^ : huulet vapisivat Jenyn^kat^j
^ $ s a tutkivasti häneen. Jerryn iatsej
d i lä^ärin^:tunt4«tön ja M
r - E n , sanoi hän. — Etka myösiai
tulej O l ^ t v a i n tilapäis^^ sidiiDiseö
3 ^ c ^ j ^ ä tttinka oi» ferhanalqTfll
: Jfe»y>^a^t4i. I^lisiko hänenpJ
SMOiaaiie jarkertoa^ ; S^
äjamMymsmi p i i s e s t ä l u o i«
Ä ^ i ^ o S ^ « ^ t l e ^ ^
i^ÖfflpiMäj Ä sisa^
«ijöi i ^ i n h i n i i H i s ^ i^^Z;}
päriHeeni tuolla oven takana oloii^^
I»ess4 istui Phyilis vannaankin mu»,
vassa »oj^uoKssa odottamassa
iehiäi pelätei&in ihnituloaan.
n ä y t— niin. Jospa hän voisi aavistaa,]
mitanuden taakse kätkeytyi.
•SaniaHa h^kellä hiipi PJ>3^.f^
tim <weB taakse. H ä n ^ *
ennenkuin asettui kuuntelemaan^''^^
häöen midestään Jerry vi4)yj
an *awatt. mn tuli jUun
kuullakseen-Jerryn sanovan:
--Enuskölensinkään hai-
SI. K a i k d l e näkemällesi täytyy^
humnoiUnenselitys.
- - - M i t ä tarkoitat?