Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 1, 1950

              11; H.
I :
il)
töm M a i j a eräänä aamupäivänä as-
:tiii pienen .asuntonsa ovesta ulos»' -Naa-l>
iinii oven takana seisoi tuntematon
mies Mukaa Muvottomaa uäköisfinE,
Talo oH sellainen pieni •puutalo 'Hä-nimitien
varrella lähellä Arabiaa poslii-
.idtelidastä Jäisiltä lehtaastaliaa- suuriix
• sielläpäin asinia salkia-toifiieentu-
Rafeaakiii oli hiulian säästynyt pankkiin
:kuii oikein säästäi-äineH'oli ikänsä ollut
lonsa. Taliakin helkelU olivat melkein Ja ahkera työtä tekemääa. Ja-suuretko
kaiiiki asukkaat työssä, j a kun soissa
j.ienissä taloissa on. kirjoittamattomana
lakina, ettei tuntemattoman anneta sei-
•FoskelLi'kenenkään ofvieu talaana otta-jnatta
selvää millä asioilla tämä liikkuu,
niin Maijalan hiukan tuikealla äänellä
tokaisi:
, '-Ketlis te haette?''
"Eikös tässä asu rouva Lehtonen?;
imcB kysj'i.
"iC5"lHi, mutta ei siellä ole nyt ketään pieni, mutta kodikas :ja siisti. Mahtui-kotona.*'~
xnt sinne välttämättömät huonekalut-
Maijan ääni ei ollu£ yhtään lempeäni- kin. O l i peilipiironki \anottain mirkas-p
i , §illä jokaisenhan se nyt pitäisi tietää., sa, ikkunan edessä pöytä j a pari tuolia,
että Arabiassa alkaa aamlaistimti vasta Pitemmällä seinustalla rautasänky ka-kello
Xl, j a nyt o l i vielä tunti siihen ai- saan vedettynä päiväksi suuremman t i -
kaa. Mies oli päässyt piiheen. alkuun ja Isn saamiseksi ja vielä pöytäkaappi
menot sitten on yksinäisellä naisella
kun vähän syö ja vuokrakin oli halpa,
eikä tarvinnut pukeakaan viimeisim­män
muodin hepeniin. H y i i n hän o l i
i^iefctuaa. ilottahan nyt, aiutta kun osti
hyvää niin se kesti kauan.
Maija aukaisi huoneensa ovea ja he
astuivat sisään. Mies luikahti hy\in
nopeasti kuin peläten jäävänsä ulko-puoMle
jollei pidä kiirettä. Huone oli
. hm alkoikin i l m a n rauiita. selittää ,asi-,
; aansa. ; . .
*'Knhän sninä tunne koko Lehtosen
• rouvaa, mutta kuuluu 6kn:an leski ja jo­ku
tuttava sitä puhui, että sinne pääsisi
jisumaan tälläineu poikamies, heh-heh."
'rassi silmääkin Iskeä, ei M a i j a ollut
siitä aivan varoia, mutta hiukan pitem-
|-.ään hän kumminkin' miestä tarkasti..
• Kylläpä olildn sellainc^n Mrusilmä, ettei
• toista parempaa. Pienenläntä j a muu-
• tenkin aivan tavallisen näköinen, mutta
' tx^^asivatpas olla nuo silmät j a koko naa­ma
niin ystävällisesti kurtussa. Ikä
' tjjisi Ijihennellä siinä puolivälissä viittä-
• kyiniiientä, ''varmasti nuorempi minu:v\
- totesi Maija haikeudella. Tavallisen
. työmiehen näköinen, ammattia ei arvan-i
at, muttii mustat sormet kielivät hiu-
• kun siuitarista.
Mies keskeytti Maijan tarkastelun
>anomalb:
"Oletteko tekin leski, vai vieläkö mie-lienue
on elossa?"
Se oli oikeastaan liian julkea kysymys
\ ieraalta mieheltä, mutta kun tämä esit­ti
sen niin luonnollisesti, niin Maijalta­k
i n tuli vastaus kuin huomaamatta.
'"Minä olen neiti." ^
Oli aivan kuin olisi hiukan kohenta-iHit
ryhtiäiin viimeisellä sanalla, louka­tussa
naiseUtsuudessaan. Siitäkös mies
ihastui:
"Mutta"sehän hyvin sopii. Sittenhän
säänkin muuttaa teille asumaan, me
lain olemmekin jo kuin vanhoja tuttuja
ja yksinäisiä molemmat, l a tuskin Leh-toska
tietääkään käynnistäni, eikä tule
koskaan tietämäiinkää!).""
Maija el enää tuntenut itseään. A i -
\an kuin lumottuna hän alkoi kulkea
}• Uunottaan kohti miehen seuratessa pe­rässä,
koko ajiui puiiuen. mutta sitä ei
Alaiia kuunnellut, hän vain kuunteli it­seään.
Aivan kuin jokin olisi varoitta-vui
häntä, unitta kumminkin hän liik­kui
ja teki niinkuin joku toinen olisi
häntä ohjannut. Ehkä sen sai aikaan
iiiiehen avoin ystäväUinen olemus, !Mai-
; a oli yksjniiinen. Ei häneltä olisi puut-tinuit
miehen tarjokkaita, mutta mikä
lie ollut syynä ettei ollut tullut pappikian
sellaista asiaa. Hän oli ollut komea
ruorena. Xyt oli j>yöreys ja komeus
Inivinnyt, olipahan pieni, kuiva eukko
tniiii. IJsäksi oli luonne suljettu, niin
titä sivullinen sai ylpeiin käsityksen, eh­kä
aivan luuli häijyksi. Siksi olikin jo
ehtinyt järjestää elämänsä yksinäisen
va ilkenevä n naisen malliin. Pieni hel­lahuone
oli asuntona, puhdas j a siisti
samoin kuin Alaija itsekin. Nuommpa-rta
o l i hänkin ollut Arabiassa .työssä,
njutta äkkiä tuli mieleen mennä hierojan
oppiin, ja niin hiin o l i k in nyt jo «monia
•vuosia 'käynyt ihmisten kotona anta-mussR
lievitystä kolottaville jäsenille.
oven j a pienen uunin välissä. Oli vielä
pieni jakkara liikuteltavissa aina sopi-
_ vampaan paikkaan, mutta useimmin se
Äeistään o l i hellan tai pöytäkaapin edes­sä.
Siinä o l i helppo istuessaan samalla
lisätä puita uuniin ja kun avasi pöj-tä-haapista
ovet oli mokakin käden ulottu­villa.
Siinä oli mukava lämpimässä is­tahtaa
vaikka kutimen kanssa ja mikä­päs
esti pistelemästä herkkupaloja sa­malla
suuhunkin. Pianhan se yksinäi­sen
naisen näiltä on tyydytetty. Voilei­pää
ja jos sen päällä on vielä vielä mak­karaa
tai juustoa on aivan kylläinen kun
pitää vain huolen siitä, että kah\ipannu
on päivänmittaän hyvin usein kuuma­na.
Olihan Maijalla toki varaa juoda
kahvia niin usein kun halusi. Kirkkaan
raitaiset matot olivat vielä lattialla ja
Palsami j a Annansilmä ikkunalla kukki-x'at
kilpaa. Huone oli kuin nukkekoti ja
mieskin näytti olevan siihen tyytyväi­nen.
Muutamia tauluja oli seinillä, mut­ta
perimmiiisellä kunniapaikalla oli iso­kokoinen
valokuva Maijastii sairaanhoi­tajan
puvussa. Sen oteen mieskin py-
.*ähtyi.
'•Sehän se oli meikäläisteh kohtalo.
Mipäkin olin ensin Hermannin komppa-njian
kapteeni ja kaikki olisi oUuthjnin,
mutta joukossa on aina kadehtijoita ja
pettiireita. Lopulcsi o l in sitten vankina
minäkin. Mutta mitäs me näistä ikä-
".istä puhutaan kun on hauskempaakin
varmasti meillä yhdessä. Enhän ole
vielä ninieänikään sanonut, k i k k a ol­laan
jo näin tutut. Minä olen Kalle
Metso, eikös olekin pulska nimi? Heh­heh.
ICalle vain näin meidän kesken'',
ja silmänisku säesti taas juttua.
" M a i j a minä olen. Oikeastaan Maria
^ummi, mutta tuskinpa kukaan Maria
saa oikeata nimeään pitääj Maija hä­nestä
tehdään ilman-turhia hienouksia."
" N i m se on. J a M a i j a j a Kalle, ne­hän
sopivat yhteen vai kuinka-se pas­saa?
Enkö saakin jäädä n j ^ tähän asu­maan
kun on näin nätti koti j a emäntä
pulska kuin ruusun nuppii", koetti Kalle
kehua.
'•'No jospa tuota koettaisi, pääseehän
sitten eroon jos ei ole hyvä yhdessä-
. tuumi Maija harvakseen. "Jospa kei-tänkin
sitten kahvit sen asian päälle
kun on tulikin jo valmiina uunissa. P i t i
j i u i r i menemäni maitokauppaan kun tuli
käännös takaisin:"
Ketteränä Kalle pyörähteli lattialla.
"Kyllä minä sinne kauppaan lähden.
Keitä sinä, Maija, vain ne kahvit, mut­ta
tuskin sinulla niin suurta pannua on­kaan
etten sitä joisi tyhjäksi yhdellä is­tumisella.
Vaiklia -ei taida sopia olla ko­vin
ahne heti alussa, emäntä pelästyy
heh-heh*', naureskeli vielä ovesta onen-iiessään
kun sai kuulla kaupan olevan
viereisessä talossa ja ohjeet mitä piti
ostaa. Ei millään raha kelvannut. Oli
niin rempseätä, että emäntä keittää kah­vit
ja hän ostaa särpimet.
Jäätyään ylisin ^laija torui itseään
^iinä kuppia pöytään asetellessaan. Mi­kä
hänet oli niin riivannut, vanhan va-laskeU^^-
mnrnn' joukko, .i^S'
nyt iuokiii,^ff^ -olla~ ollut m
männin-komppaniaa kapteeni,
kanssa. Mutta o l i se a %
ihminen osasi ^olla :ixiin.;eläyäiQ^"'|?^;
.kuin ^•^aiset-rihmlset--usein .-/^^
•sesti. -Ihailevat- .;Pwhel|aampia,;Sla^'^
jastaMnoli nmkäväai^k^
set olivat v i i k i a i t a . . Mutta y a r u ^
hän päätti olla, fittei Kalle t e lM
«mitään l^epposia^Ja rahat jeivät^^^
•käsiä lämmittäisi. 2s?äin lohduttaeQ.Jt
seään M a i j a valmistautui tähän eläag*
sä käänteeseen. •;5iihen«hti jo.Ka||g^^'
ostoksineen j a n i in heidän e n s i m n^
vhteinen ateriansa alkoi;
•s
kjintuneen ihmisen nyt tuollaisen huit-
"Jaa-ha, tämä on punakaartilaisten haperin kelkkaan? Ottaa sen vielä ko­tiinsa
niin ovat rauha j a rahat menneet.
Olihan niin paljon sellaista tapahtunut.
IVIutta yksinäistä se oli joskus elämä^
kun ei ollut edes puhetoveria kotona,
vaan piti sitäkin kylästä hakea. Tuolta
sairaanhoitaja. Mehän näytään olevan
aatetovereitakhi. . Missäs päin Te olit­te?"
" E n s i n etulinjoilla ja lopuksi vanki­na."
Kemällä smmu tapnkiua. iiiUaisiakm, Pojan täytyy mittaa Idkki-toverimu.
-Kuva-oiKlof-^g Brmickma, mhsä iidvavcdct täyttävät
kadut. '
Puuseppä K a l l e oli ammatiltani, aut-t
a ^ i hän kau^n \iihtynyt samassL^i
paikassa., Sellainen-äkkipikainea, ijj^j
4 i ^ ä - o l i , iettä. alnahäntä "sorrettiia? j
Mutta kun on mies niin ete\% nijji g-'
tarvitse kuunnella kaifclaen komeat^
-kertoi hän Maijalle. TyöpaikoiHa taas
kehuskeli, että on^ löytänyt .vargkh^a
vanhanpiian,-joten^ « i - ole suurta Ijäg:
työnteosta. ,
^ Siihenliän se vähitellen nieni, :«ttäi
elivät kuin mies,ja varmo, väikiil\feij^
toisin; alussa. päätti. : Joskus häueti
tuntui ettei Källeen^T^^^
kyi olevan Tiiielin kielin joka naiselle. Ja
sitten hänellä dli yksi .paha .vika jösii
Maija'ei'pitänjrt.-:.. .Hän oli-ko\'a5ti safe.
peräinen Omista asioistaan. Srjtiö
•aisein -kirjoitteli - j a ' s a i vastauksia, tmu
heti luettuaan poltti;4ie. Eipä silti, e i
Maija' Olisi -niitä sälää lueskellut' jösol
. - si 'käsiinsä •saanut, '-mutta -kun."elämä.i
jo niin yhteistä niin häntä kiiisasi-Sallej
•salaperäisyys. ...Slaija -ei-Jtur.hia.-kysell«l
kun htfomasi ettei Kalle äsioitaaii km
j a ijosktis tuntui nuorastaan valebtfikm
Ja sillä Kalle o l i jo -monasti ;kertomisesli
päässyt kunAoli jostakin ituri^astasan©
ta suuttunut^ heittänyt takin selkääsi
ja'painunut ovesta ulos. ..Hetkett-päsi
tuli takaisin loistavin naäiuoin Biinki
ei niitään olisi tapahtunut, ja rallatts®
tanssittanut Maijaa ympäri
huonetta, j a siihen se asia jäi. Mitb
Maijaa tällainen elämä kiusasi.
Kaiken lisäksi oli Lehtoska mm
tietoonsa, että Kalle oli ensin pjÄt
hänelle asumaan, mutta kun ei olkitfe
tään kotona niin Maija oli hänet M.
leen Ottanut. Naapurusten välit hs^
nonivat ja aina tavatessa oli LehtosK
l a jokin pistävä sana ^Maijalle varatl-na.
Tällaisessa pienessä talossa tuiei^
toisten asiat pian tunnetuksi;
Maijan ja Kalienkin yhteiselämä olilai
k i i la puheenaiheena kun ei muutakas
sillä kertaa tapahtunut. Kalle nä}t
nauttivan tilanteesta. Häu oikein i .
kisteli, oli kohtelias kaikille talon nal-puoiisille
asukkaille ja sanoi aina tar.
lessaan muutaman hauskan sanan. Si^^
talossa olikin kaksi eriävää mielipi*!^
hänestä. Toiset,, jotka eivät olleet täl­laiseen
huomaavaisuuteen tottuneet, f
trvät häntä hyvänä mukavana miefer*
Toiset taas säälivät Maijaa, joka oli vai:
hoilla päi\illään joutunut sellaisen
iäntoimittajan narrattavaksi,
"komeljanttari lie ollut koko xrn^^
edes pappilaan uskaltanut Maijri
dä. Lie vaikka akka jossakin F
ken kuluttua häviää samoin bnn i-tyikin,
kun on ensin hävittänyt l^-
rahat ja. tavarat. Näin naisetv^
miehet pitivät Kallea aivan pil^^^n
' E i se mies muuta osaa kuin su
soittaa, mutta siihen se onkin sittef-tari.^'
Jos joku oli jotakin -'^P^'''* "'i^^lp
neuvottiin, että "hae Kalle te^^'"^-'^*^-^
kaikkeahan se mies osaa", ja »^^'^
hakka seurasi sanoja-
Jatkuu.
—OQO "' '
...liekin tilau.ksen..katkeani5neri tm^^
..see kiusallista .^keskeytystä lemn-n
-nissa. . •
•n pÖydl
iin jo ai
Ifatti-eni
|ikossa k
jtkailijoit
lähtyivät
tkan var
llilia, jor
|hänelle
|oilla, sil
lila.
pussi tul
liitä asti
sissään a
Ikalaukk
ikä t
soi ja k
|do 'muis'
mmin i
un Rii]
;e, huudi
;)ä:
^ 0 voi
lert?"
'|No sehä
liriltä!
veli?"
|Tämähä
k a . J;
jsi takai,
?wna ali
p, ja ny
ilkona.
|iä ulos,
aan oikj
I kuin j
ji^o voi 1
N . jotj
onta vu
'ulin ta
f vastasi
icena b
a poika
i^e ja L e
sillä
oikeir
,f|^;fWi5ta
kuolle!
i^tteri SO
suure
rirkahti
inu n Pf
• S *^^^ui o:
W ^'Jnä k
ou ka
ia ja ni
1' jos hä:
ttelen si
teii ei
Poberiii
»
'M