1938-08-06-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, ELOKUUN 6 PÄIVÄNÄ Sivu 5 «jssanniiaRnnnnnnmmnmianimnmta^ » ' l i i ; I I | i l | l l . | < ; i | | i i i i l i : i L I E k l t l . E KIRJOITTANUT R K A U S T I N EN Ei, pois tästä valheen ilmapiiristä! Valma tunsi kuin ketju hänen jmpä-rillään puristuisi tiukemmalle päivä päivältä Lopulta se salpaisi henkeä, tukahduttaisi, estäisi hänen elämänsä juoksun. Hän eli kuin aikansa murroskautta nyt vasta, taistellen, py-ristellen, tunnustellen, kuinka tiukasti hän tosiaan oli juurtunut "Taikayön' saviiun ja sekasotkuun. Hän päätti voittaa hinnalla millä tahansa! Mutta mikä hän oikeastaan oli tässä yhteiskunnan suuressa ilmapiirissä? Nainen, pieni isätön, aiditöri orpo, koditon. Oliko hänelle annettu muuta kuin tyhjät kädet ja ruumis, jossa elämä verscri, eli ja taisteli leivästä, ihmisarvosta, onnesta ja rakkaudesta! Ja rakkauttako oli olemassa? Rakkautta! Oli, sitäkin oli joskus ollut, mutta nyt se oli kuollut ia kuopattu. Kuinka hän olisikaan kestänyt menneet vuodet, ellei ollut jotain, joka katinusti häntä eteenpäin? Hän oli odottanut kuin lapsi lupauksen täyttymistä, odottanut kohtalonsa k ä s k y ä tietäen, että se tulee joskus varmasti, vaatien hänetkin onnesta osalliseksi... Se oli tullut — mutlia mennytkin ja hävittänyt kaiken mennessään. Mutta hän, Valma, ei murtuisi! Ei! Hänellä oli. jälellä vielä paljon, paljon... . „. , Äkkiä tyttö käsitti ulkonaisen ar-^ vonsa. Kumma, että hän ei ollut sitä ennen älynnyt! Ihmiset sanoivat, että hän oli kaunis ja herttainen.. Oli kai se sittenkin totta. Samassa tuokiossa hän ajatteli tulevaisuuttaan toisessa valossa — rikkaan ravintolan emäntänä, isäntänsä tavoiteltuna vaimona . ., •K * •. Isä Palin oli juuri laskemassa päivän kassaa, kun arka koputus oveen sekotti hänet laskussaan. Pikaisesti hän sulloi seteleitä laatlkkooii, joku putosi lattiallekin. Hänen kätensä ^•apisivat hermostuneesti kuin ryöstöstä yllätetyn. i\Iitä kummaa, omi-aanhan hän laski! Varmalla äänellä hän kutsui odottamattoman häiritsijän sisälle.. "alutta n ä k e v ä t k ö vanhat silmäni oikein, onko se todella Valma-tyttö i^aikessa suloudessaan, tullut ilostuttamaan isä Palinin yksinäisyyttä?" " % d ä n , säästäkää kauniit sananne toistaiseksi. Olen; tullut käskemättä ja pyydän anteeksi,:jos se on sopimatonta, kuten näen." Valma äkkäsi ukon: puuhat näh-aessään suuret setelipinkat sikin sokin pöydällä. Häntä inhotti samassa '«uistaessaan, minkälaisista vaikut- ;e>sta hän oli tullut — ikäänkuin ray>miään itsensä noista tuhruisista 'e^leistä, noista saastaisista välikappaleista, jotka oUvat vkuin ihmisen l^nkirahoja. Häntä kammotti-isä Pa-lihavat sormet ja.- kalju päähän nyt vapaasti, mikä nuorta sydän-täsi painaa. Et suinkaan ole rakastunut, vai...? Siinä-sitä oltiin. Isä Palmin kysy-m3rs tuli avuksi alkuun. "Olenpa väinkin. Tulin kysymään, että ette kai ole unohtanut keskusteluamme — tarkoitan sitä kertaa, kun pyysitte minua vaimoksenne? Olen ajatellut asiaa ja — suostun." 'Valma, ihanko minä kuulen tämän omilla korvillani! Vihdoinkin olet tullut järkiisi. Olenkin aina sanonut, että sinä olet viisas nainen." "Lauhtukaahan sentään. Olen aja-tdlut, että se kukaties on sittenkin paras osa minulle, kun olen köyhä — tarkoitan.. neen liikemiehen intohimoa hiipi vähitellen hänen rauhalliselta näyttävään olemukseensa. Hänen silmiinsä leimahti verestävä, kuumeinen kiilto ja mustanpuiiainen veriaalto syöksähti hänen ohimoilleen. Kuin vapiseva viluinen hän aikoi tarttua Valmaan rasvaisilla sormillaan. Valma kävi ehkä elämänsä ankarimman kamppailun sillä hetkellä ja koko ajan takoi syytös: itse tulit, ota vastaan mitä edessäsi on! Mutta parkaisu kuin tapettavan eläimen huulilta pääsi tytöltä vapauttavasti, vihlaisten hetken hiljaisuutta: "Isä Palin, ei! Odottakaa, ei vielä! .'^ntakaa minun ajatella vielä kerran kaikki 3rmpari. En tiennyt mitä tein tullessani tänne, vain hetki pyydän!" ''Tyttö— tyttö — sinä teet minut hulluksi sulöudellasiT Odottaa, sanot, hah, hah, haa! Enkö ole jo tarpeeksi odottanut — kuusi, kohta Valman sormet elivät tavattoman nopeasti naputtaen topatun tuolin selkänojan kultapuitteisia ruusukkeita. Hän ei uskaltanut riisua päällys-takkiaan pois ja huone tuntui tukahduttavan hikiseltä. Hänen silmänsä kiersivät levottomasti kuin arvos- seitsemän vuotta? Liian pitkän ajan telien huoneen jokaisessa esineessä, olen odottanut, lapsukainen. Varoi- Tämän ummehtuneen ja päivän re- tan sinua enempää leikkimästä kans-hellistä valoa kaihtavan asunnon haltijattareksiko hän oli itseään täällä kauppaamassa? Raskaat itämaiset verhot, maljakot, tuhansia rhaksavat kayohön" pyrkisi. Ensikerran hän todella käsitti naisen turvattomuuden ja heikkouden miehen raa'an voiman rinnalla. Hän hidastutti askeleitaan, kulki tuokion väärään suuntaankin kiiin etsien jotain olematonta. Häpciillinen itsesyytös poltti kuin tulisen raudan jättärtiä jälki hänen tuntoaan. Hän melkein puhui ääneen itselleenj välittämättä siitä, kuuliko sen joku muukin. Eräästä kadunristeyksestä lähti liikkeelle kiiluvasilmäinen auto. Valma jatkoi matkaansa kiinnittämättä siihen enempää huomiota. Mutta kummallisen itsepäisesti seurasi auto hänen kulkuaan. Jo aukem auton ovi ja miehen hansikoitu käsi viittoili veltosti tyttöä tulemaan autoa kohti. Valma vilkaisi hätääntyneenä ympärilleen ja keksi erään matalan porttikäytävän, jonne hän katosi hämäännyttäen autoilijan epäluulon. "Helvetti, olin näkevinäni hänen tulevan 'Taikayöstä'. Muuten saamarin sieviä ajankuluja olen saanut sieltä joskus..." "Hiisi viekötm, anna hyrrätä." Valman korva piilopaikassaan oli taideteokset, alkuperäiset, suurten mestarien maalaamat tuotteet, veistokset ja monet kymmenet pienet esi-sani. Valma oli hiljaa alkanut lipua ovea kohti, jota mies ei intohimonsa sokeudessa huomannut. Jo seisoi tyttö yhtenä kuulona ja hänen hampaansa ovensuussa. Onneksi ovi oli jäänyt kalisivat jännityksestä, nojautuessaan menemättä lukkoon kun hän tuli si- viileäiii tiiliseinää vastaan. Nyt jos sälle. Äkkinäisellä nykäyksellä tem- koskaan, hän oli kuin ahdistettu jä-neet puhuivat omaa sy\'ää kieltään pasiValma oven auki ja livisti huo- nis loukossaan. Kunpa tässä-olisi jo jonka sisäpuolella oli koko epä-l^ ehe ],5yyden kuonan pesäpaikka. iEi-omit paljon kertomuksia köyhistä, ^unusta tytöistä ja lihavan pulleis-i^^';^^'^^^ ntuReista rähamiehistä, l^iumitsivat tilaisuutta tarttua '•^''^t^omaan karitsaan? • Valma 3JUS1 tällä hetkellä olevansa tuol- J l ^ turvaton olento. Mutta päät- ^^^^est. hän karkoitti mielestään 1.^ ^^^'leen ajatuksen.poimi latUalta ^»^tynyttä viiden mairkan.se- ^^^aja sanoi: ;|^lette pudottanut nämä ^'itos, kultaseni! Mutta kerro-aineellisen elämän hyvinvoinnista ja rahan kaikkimääräävästä mahdista. Suurella tammisella kirjoituspöydällä oh muutamia kuihtuneita kesän ensi kukkia maljakossa. Veden puutteessa olivat kuivuuttaan kuolleet. Noinko hänkin, Valma, tulisi kuihtumaan kuin kukka valon ja veden puutteessa tässä kultaisessa häkissä? Hänellä oli kuin kieli suuhun sal-pautunut, mutta hän sai kuitenkin puhekykynsä takaisin. "Kukkanne ovat lakastuneet. Näkee, että naisen käsi ei ole niitä hoi-vannut." Hänestä tuntuivat sanansa teennäisen kuivilta ja huonosti valituilta. Mies tuskin kuuli tytön huomautusta. Hän käveli arvokkaasti peilin eteen ja alkoi sukia harjalla muutamia harvoja haivenia kuultavalla päälaellaan. "Hm, tuota, Valma muruseni, teet minut turhamaiseksi, kun oikein ajattelen. Odotahan, niin tarkastan lähemmin - kuinka kirkkaat silmät si- • . i i nulla onkaan..." Tyttöä pöyristytti ajatus, että isä Palin koskettaisi häntä, nostaisi ehkä; polvelleen ja ehkä suutelisi kuin ainakin omaansa — ja totta kai miehellä on siihen oikeuskin. Itsehän hän oli tänne kävelyt ja sanonut: ottakaa nyt minut, tässä olen! Ei, hän ei enää halunnut palata kurjuuteensa - - j a se olisi ollut jo myöhäistäkin. Ärsytetty eläin on vaarallinen. Valman katse kiersi apua etsien. Jokin ovi näytti olevan auki. Se vei sänkyhuoneeseen. Syvä häpeäntunne puistatti Valmaa, ja hän painoi itsetiedottomasti päänsä alas. Sinnekö, tuotihe toiseen huoneeseen hänen sitten olisi isä Palinin vaimona mentävä? Ei, eitnen hän tappaa vaikka itsensä! Ei vieläkään ole myöhäistä palata, vaikka peto oli vaarallisesti ärsj1:etty ja se odotti tilaisuutta. Mies hieroi hyvinhoidettuja, työn säästämiä käsiään kuin kauppaa tekevä juutalainen, tyytyväisen imelän hymyn kareillessa huulillaan. Omistajan varmuutta ja ihneistä elähtä-kotiportti, mutta sille oli vielä pitkä matka — kaupungin toiseen laitaan. Hän tunsi suurta heikkoutta ruumiissaan. Hän kyyristyi hetkeksi pol-vien. sa varaan kuin epäilisi tasiipai-neesta minkä jalat jaksoivat portaita den pohjasta hän kuuli kaikuna peräs-alas ja edelleen kadulle. Kuin pimey-sään miehen kiroukset ja vannomiset. Kesän lämpö oli sulattanut päivällä asfalttikäytävät pehmeiksi. Valman nonsa horjuvan. Hänen täytyi pon-terävät kengänkannat tarttuivat kiin- nistaa, kootakseen kaikki voimansa ni haitallisesti joka askeleella. Hän kestämäiin kuluneen päivän vaikeu-hengitti täysin rinnoin raitista illan det loppuun .saakka. Pimeässä hän viileää ilmaa. Syvä vapauttava huo- eroitti, paikan epämukavuuden ja jos-kaus kohosi kipeää tekevästi hänen sain portaikossa vainusi koira vieraan povestaan. .Äskeinen elämä tuntui ihmisen läheisyyden, alkaen vimma-yhtäkkiä kuin painajaisunelta, oloti- tusti haukkua. Valma nousi ja lähti laita, josta hän oli selviytynyt voit- suuren kivitalon takaportista seuraa-tajanä. valle poikkikadulle ja sieltä edelleen Samassa hän käsitti asemansa to- asuntoansa kohti kuin jonkun takaa-dellisuuden kaikessa alastomuudes- ajamana Pitkänsillan taakse, komean saan. Hän oli työtön! Ei ikinä se päivä valkene, että hän takaisin "Tai-pääkaupungin vähävaraisten kortteleihin. (Jatkuu) Reipas ja nuori upseeri, toivehikas kiinalainen Yenan maakunnan stoilaskoulun oppilas.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 6, 1938 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1938-08-06 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki380806 |
Description
Title | 1938-08-06-05 |
OCR text | LAUANTAINA, ELOKUUN 6 PÄIVÄNÄ Sivu 5 «jssanniiaRnnnnnnmmnmianimnmta^ » ' l i i ; I I | i l | l l . | < ; i | | i i i i l i : i L I E k l t l . E KIRJOITTANUT R K A U S T I N EN Ei, pois tästä valheen ilmapiiristä! Valma tunsi kuin ketju hänen jmpä-rillään puristuisi tiukemmalle päivä päivältä Lopulta se salpaisi henkeä, tukahduttaisi, estäisi hänen elämänsä juoksun. Hän eli kuin aikansa murroskautta nyt vasta, taistellen, py-ristellen, tunnustellen, kuinka tiukasti hän tosiaan oli juurtunut "Taikayön' saviiun ja sekasotkuun. Hän päätti voittaa hinnalla millä tahansa! Mutta mikä hän oikeastaan oli tässä yhteiskunnan suuressa ilmapiirissä? Nainen, pieni isätön, aiditöri orpo, koditon. Oliko hänelle annettu muuta kuin tyhjät kädet ja ruumis, jossa elämä verscri, eli ja taisteli leivästä, ihmisarvosta, onnesta ja rakkaudesta! Ja rakkauttako oli olemassa? Rakkautta! Oli, sitäkin oli joskus ollut, mutta nyt se oli kuollut ia kuopattu. Kuinka hän olisikaan kestänyt menneet vuodet, ellei ollut jotain, joka katinusti häntä eteenpäin? Hän oli odottanut kuin lapsi lupauksen täyttymistä, odottanut kohtalonsa k ä s k y ä tietäen, että se tulee joskus varmasti, vaatien hänetkin onnesta osalliseksi... Se oli tullut — mutlia mennytkin ja hävittänyt kaiken mennessään. Mutta hän, Valma, ei murtuisi! Ei! Hänellä oli. jälellä vielä paljon, paljon... . „. , Äkkiä tyttö käsitti ulkonaisen ar-^ vonsa. Kumma, että hän ei ollut sitä ennen älynnyt! Ihmiset sanoivat, että hän oli kaunis ja herttainen.. Oli kai se sittenkin totta. Samassa tuokiossa hän ajatteli tulevaisuuttaan toisessa valossa — rikkaan ravintolan emäntänä, isäntänsä tavoiteltuna vaimona . ., •K * •. Isä Palin oli juuri laskemassa päivän kassaa, kun arka koputus oveen sekotti hänet laskussaan. Pikaisesti hän sulloi seteleitä laatlkkooii, joku putosi lattiallekin. Hänen kätensä ^•apisivat hermostuneesti kuin ryöstöstä yllätetyn. i\Iitä kummaa, omi-aanhan hän laski! Varmalla äänellä hän kutsui odottamattoman häiritsijän sisälle.. "alutta n ä k e v ä t k ö vanhat silmäni oikein, onko se todella Valma-tyttö i^aikessa suloudessaan, tullut ilostuttamaan isä Palinin yksinäisyyttä?" " % d ä n , säästäkää kauniit sananne toistaiseksi. Olen; tullut käskemättä ja pyydän anteeksi,:jos se on sopimatonta, kuten näen." Valma äkkäsi ukon: puuhat näh-aessään suuret setelipinkat sikin sokin pöydällä. Häntä inhotti samassa '«uistaessaan, minkälaisista vaikut- ;e>sta hän oli tullut — ikäänkuin ray>miään itsensä noista tuhruisista 'e^leistä, noista saastaisista välikappaleista, jotka oUvat vkuin ihmisen l^nkirahoja. Häntä kammotti-isä Pa-lihavat sormet ja.- kalju päähän nyt vapaasti, mikä nuorta sydän-täsi painaa. Et suinkaan ole rakastunut, vai...? Siinä-sitä oltiin. Isä Palmin kysy-m3rs tuli avuksi alkuun. "Olenpa väinkin. Tulin kysymään, että ette kai ole unohtanut keskusteluamme — tarkoitan sitä kertaa, kun pyysitte minua vaimoksenne? Olen ajatellut asiaa ja — suostun." 'Valma, ihanko minä kuulen tämän omilla korvillani! Vihdoinkin olet tullut järkiisi. Olenkin aina sanonut, että sinä olet viisas nainen." "Lauhtukaahan sentään. Olen aja-tdlut, että se kukaties on sittenkin paras osa minulle, kun olen köyhä — tarkoitan.. neen liikemiehen intohimoa hiipi vähitellen hänen rauhalliselta näyttävään olemukseensa. Hänen silmiinsä leimahti verestävä, kuumeinen kiilto ja mustanpuiiainen veriaalto syöksähti hänen ohimoilleen. Kuin vapiseva viluinen hän aikoi tarttua Valmaan rasvaisilla sormillaan. Valma kävi ehkä elämänsä ankarimman kamppailun sillä hetkellä ja koko ajan takoi syytös: itse tulit, ota vastaan mitä edessäsi on! Mutta parkaisu kuin tapettavan eläimen huulilta pääsi tytöltä vapauttavasti, vihlaisten hetken hiljaisuutta: "Isä Palin, ei! Odottakaa, ei vielä! .'^ntakaa minun ajatella vielä kerran kaikki 3rmpari. En tiennyt mitä tein tullessani tänne, vain hetki pyydän!" ''Tyttö— tyttö — sinä teet minut hulluksi sulöudellasiT Odottaa, sanot, hah, hah, haa! Enkö ole jo tarpeeksi odottanut — kuusi, kohta Valman sormet elivät tavattoman nopeasti naputtaen topatun tuolin selkänojan kultapuitteisia ruusukkeita. Hän ei uskaltanut riisua päällys-takkiaan pois ja huone tuntui tukahduttavan hikiseltä. Hänen silmänsä kiersivät levottomasti kuin arvos- seitsemän vuotta? Liian pitkän ajan telien huoneen jokaisessa esineessä, olen odottanut, lapsukainen. Varoi- Tämän ummehtuneen ja päivän re- tan sinua enempää leikkimästä kans-hellistä valoa kaihtavan asunnon haltijattareksiko hän oli itseään täällä kauppaamassa? Raskaat itämaiset verhot, maljakot, tuhansia rhaksavat kayohön" pyrkisi. Ensikerran hän todella käsitti naisen turvattomuuden ja heikkouden miehen raa'an voiman rinnalla. Hän hidastutti askeleitaan, kulki tuokion väärään suuntaankin kiiin etsien jotain olematonta. Häpciillinen itsesyytös poltti kuin tulisen raudan jättärtiä jälki hänen tuntoaan. Hän melkein puhui ääneen itselleenj välittämättä siitä, kuuliko sen joku muukin. Eräästä kadunristeyksestä lähti liikkeelle kiiluvasilmäinen auto. Valma jatkoi matkaansa kiinnittämättä siihen enempää huomiota. Mutta kummallisen itsepäisesti seurasi auto hänen kulkuaan. Jo aukem auton ovi ja miehen hansikoitu käsi viittoili veltosti tyttöä tulemaan autoa kohti. Valma vilkaisi hätääntyneenä ympärilleen ja keksi erään matalan porttikäytävän, jonne hän katosi hämäännyttäen autoilijan epäluulon. "Helvetti, olin näkevinäni hänen tulevan 'Taikayöstä'. Muuten saamarin sieviä ajankuluja olen saanut sieltä joskus..." "Hiisi viekötm, anna hyrrätä." Valman korva piilopaikassaan oli taideteokset, alkuperäiset, suurten mestarien maalaamat tuotteet, veistokset ja monet kymmenet pienet esi-sani. Valma oli hiljaa alkanut lipua ovea kohti, jota mies ei intohimonsa sokeudessa huomannut. Jo seisoi tyttö yhtenä kuulona ja hänen hampaansa ovensuussa. Onneksi ovi oli jäänyt kalisivat jännityksestä, nojautuessaan menemättä lukkoon kun hän tuli si- viileäiii tiiliseinää vastaan. Nyt jos sälle. Äkkinäisellä nykäyksellä tem- koskaan, hän oli kuin ahdistettu jä-neet puhuivat omaa sy\'ää kieltään pasiValma oven auki ja livisti huo- nis loukossaan. Kunpa tässä-olisi jo jonka sisäpuolella oli koko epä-l^ ehe ],5yyden kuonan pesäpaikka. iEi-omit paljon kertomuksia köyhistä, ^unusta tytöistä ja lihavan pulleis-i^^';^^'^^^ ntuReista rähamiehistä, l^iumitsivat tilaisuutta tarttua '•^''^t^omaan karitsaan? • Valma 3JUS1 tällä hetkellä olevansa tuol- J l ^ turvaton olento. Mutta päät- ^^^^est. hän karkoitti mielestään 1.^ ^^^'leen ajatuksen.poimi latUalta ^»^tynyttä viiden mairkan.se- ^^^aja sanoi: ;|^lette pudottanut nämä ^'itos, kultaseni! Mutta kerro-aineellisen elämän hyvinvoinnista ja rahan kaikkimääräävästä mahdista. Suurella tammisella kirjoituspöydällä oh muutamia kuihtuneita kesän ensi kukkia maljakossa. Veden puutteessa olivat kuivuuttaan kuolleet. Noinko hänkin, Valma, tulisi kuihtumaan kuin kukka valon ja veden puutteessa tässä kultaisessa häkissä? Hänellä oli kuin kieli suuhun sal-pautunut, mutta hän sai kuitenkin puhekykynsä takaisin. "Kukkanne ovat lakastuneet. Näkee, että naisen käsi ei ole niitä hoi-vannut." Hänestä tuntuivat sanansa teennäisen kuivilta ja huonosti valituilta. Mies tuskin kuuli tytön huomautusta. Hän käveli arvokkaasti peilin eteen ja alkoi sukia harjalla muutamia harvoja haivenia kuultavalla päälaellaan. "Hm, tuota, Valma muruseni, teet minut turhamaiseksi, kun oikein ajattelen. Odotahan, niin tarkastan lähemmin - kuinka kirkkaat silmät si- • . i i nulla onkaan..." Tyttöä pöyristytti ajatus, että isä Palin koskettaisi häntä, nostaisi ehkä; polvelleen ja ehkä suutelisi kuin ainakin omaansa — ja totta kai miehellä on siihen oikeuskin. Itsehän hän oli tänne kävelyt ja sanonut: ottakaa nyt minut, tässä olen! Ei, hän ei enää halunnut palata kurjuuteensa - - j a se olisi ollut jo myöhäistäkin. Ärsytetty eläin on vaarallinen. Valman katse kiersi apua etsien. Jokin ovi näytti olevan auki. Se vei sänkyhuoneeseen. Syvä häpeäntunne puistatti Valmaa, ja hän painoi itsetiedottomasti päänsä alas. Sinnekö, tuotihe toiseen huoneeseen hänen sitten olisi isä Palinin vaimona mentävä? Ei, eitnen hän tappaa vaikka itsensä! Ei vieläkään ole myöhäistä palata, vaikka peto oli vaarallisesti ärsj1:etty ja se odotti tilaisuutta. Mies hieroi hyvinhoidettuja, työn säästämiä käsiään kuin kauppaa tekevä juutalainen, tyytyväisen imelän hymyn kareillessa huulillaan. Omistajan varmuutta ja ihneistä elähtä-kotiportti, mutta sille oli vielä pitkä matka — kaupungin toiseen laitaan. Hän tunsi suurta heikkoutta ruumiissaan. Hän kyyristyi hetkeksi pol-vien. sa varaan kuin epäilisi tasiipai-neesta minkä jalat jaksoivat portaita den pohjasta hän kuuli kaikuna peräs-alas ja edelleen kadulle. Kuin pimey-sään miehen kiroukset ja vannomiset. Kesän lämpö oli sulattanut päivällä asfalttikäytävät pehmeiksi. Valman nonsa horjuvan. Hänen täytyi pon-terävät kengänkannat tarttuivat kiin- nistaa, kootakseen kaikki voimansa ni haitallisesti joka askeleella. Hän kestämäiin kuluneen päivän vaikeu-hengitti täysin rinnoin raitista illan det loppuun .saakka. Pimeässä hän viileää ilmaa. Syvä vapauttava huo- eroitti, paikan epämukavuuden ja jos-kaus kohosi kipeää tekevästi hänen sain portaikossa vainusi koira vieraan povestaan. .Äskeinen elämä tuntui ihmisen läheisyyden, alkaen vimma-yhtäkkiä kuin painajaisunelta, oloti- tusti haukkua. Valma nousi ja lähti laita, josta hän oli selviytynyt voit- suuren kivitalon takaportista seuraa-tajanä. valle poikkikadulle ja sieltä edelleen Samassa hän käsitti asemansa to- asuntoansa kohti kuin jonkun takaa-dellisuuden kaikessa alastomuudes- ajamana Pitkänsillan taakse, komean saan. Hän oli työtön! Ei ikinä se päivä valkene, että hän takaisin "Tai-pääkaupungin vähävaraisten kortteleihin. (Jatkuu) Reipas ja nuori upseeri, toivehikas kiinalainen Yenan maakunnan stoilaskoulun oppilas. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-08-06-05