1949-11-26-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
TÄMÄ kertomus on ehdottomasti
totta. Sc^n askaireilut päässäni
Icaksikymmentä vuotta ja o l ^ sen joskus
kertonut ystävilleni. Pitkiin aikoihin
en ole kertonut sitä kenelle^ön, sfl-lä
ystäväiti; e^^^ ymmärrä' itamaaflaisf
ten mielijohteita. Mutta nyt minä kerron
sen uudestaan. ^-
Kun minä olin Amerikan luonnonhis^
toriallisen museon järjestämän keski-aasialaisen
tutkimusretkikunnan johtajana,
yritimme imennä Mongoliaan ja
jatkaa tutkimuksiamme Gobin erämaassa.
Mutta sota ja rosvot tukkivat
meiltä tien. Rosvojoukot samoilivat
kaikkialla suurilla tasangoilla.
Ainoa tie päämajastamme Peipingis-tä
olisi ollut mennä Kalganin ja Wans-han
solan kautta. Jo tuhannen vuotta
ennen Marco Polon aikaa olivat isot
karavaanit kulkeneet solan kautta, kuljettaen
teetä ja silkkiä Intiaan ja lähi-
•Itään. Samaa muinaista tietä pitkin
olivat karavaanit paJanneet, tuoden mukanaan
turkiksia, villaa ja nahkoja Halmista,
Turkestnista ja Venäjältä. Mutta
taisteituaan tomumyrskyjä, lumimyrskyjä
ja inuita luonnonvoimia vastaan,
täytyi karavaanien taistella, myöskin
ros\'oja vastaan ennen Kalganiin
tuloaan. Tällä viimeisen sadan mailin
matkalla menetettiin useinkin kaikki
tavarat.
Kuvernööri oli kokonaan voimaton.
Aika ajoittain hän lähetti sotilaskomen-nuskuntia
erämaahan, mutta ne joko
tapettiin tai ne liittyivät rosvoihin. Lopulta
tilanne tuli sellaiseksi, että kauppa
pysähtyi kokonaan. Mutta samalla
rosvotkin huomasivat, että ne olivat
tappaneen hanhen, joka muni kultaisia
munia — e i ollut enää ketä ryöstää.
Kun tällainen tilanne ilmenee, niin
•Kiinassa on aivan tavallista tehdä jonkinlainen
"järjestely". Kalganin viranomaiset
suostuivat päästämään puheilleen
joitain "välittäjärosvoja" tekemään
yksityisiä sopimuksia . karavaanien
omistajien kanssa. Ensimmäisellä
viikolla "välirauhan" jälkeen lähti
Kalganista 13,000 kameelia matkalle.
Niin pian kuin kuulin, että karavaanit
taas liikkuvat, menin Kalganiin
Mackenzie Youngin, retkikuntamme
erään jäsenen kanssa. Paikalliset viranomaiset
järjestivät meille epävirallisesti
neuvottelutilaisuuden IKung
Ching-wein kanssa, rosvopäällikön, joka
kontrolloi koko (Kalganin pohjoista
aluetta. Tietenkään ei kukaan paikallisista
viranomaisista ollut läsnä, sillä
se olisi ollut epätavallista, koska Kung
Ching-wein päästä oli luvattu iso palkinto.
Me tapasinmie eräässä kiinalaisessa
ravintolassa, jonka omistaja
esitti «meidät "kenraali Kung Ching-weille,
minun ystävälleni".
Iso mies, yli 6 jalkaa pitkä» oli piiet-
. tuna harmaaseen, kuluneeseen jäket^
tiin ja housuiihin. »Hän nousi istniinel-itaan
ja kumarsi kohteliaasti. Hänen
kasvonsa näyttivät aivankuin ne olisi
veistetty kivestä ja työ olisi jätetty lopettamatta.
Mutta hänen silmänsä
olivat eloisat. Niistä kuvastui älykkyys
|a niiden katse oli ehdottomasti suora,
rehellinen ja peloton.
Mies näytti kaikin puolin luottamusta
herättävältä. 'Hän ehkä tappoi ja
ryösti armottomana, mutta hän pitää
sahansa huolimatta mitä tapahtuu.
Kaikki ja kenen hyvänsä, yksinpä elä-mänsäkin,
hän uhraisi, jos se olisi välttämätöntä
sanansa pitämiseen. -Hän oli
rautainen mies. ^
Seuralaiseni Mac Young sahöi hänestä
tuntuvan samanlaiselta. Olimme
kumpikin tavanneet kiina]ai3ia rosvoja
ennenkin, mutta emme koskaan Kungin
kaltaista. - Emme tienneet mitääir M -
nen historiastaan paitsi sen, minkä ktiii-iimme.
Kiinan ulkoasiain virastossa;
Siellä meille sanottiin, että Kung täyt-
Kirj. Roy Chapman Andrews
tää tekemänsä sopimuksen sen viimeistä
kirjainta myöten.
Ravintolan tarjoilija toi meille teetä.
KiinalaisÄ; tapaan minä aloitin
keskustelun vieraan kanssa kys3m[iäilä
hänen täyttä himeään^t ikäänsä, asuinpaikkaansa
ja- lastensa. lukumäärää.
"Minun nimeni on Kung Ching-wei.
ölen 38-vti6tias ja asuinpaikkani on
Chang-peh-hsien. Perheeni — sitä ei
ole", vastasi Kung.
Uskon katseeni pettäneen minut, silla
harvoin kiinalainen sanoo, ettei hänellä
ole perhettä, mutta hänen kasvonsa
olivat aivankuin naamio. Kung teki
samat kysymykset minulle ja minä
vastasin hänelle kohteliaasti. Sen jälkeen
Kung kohautti leveitä olkapäitään
ja sanoi: — v
"Minä olen kansan niies. Unohta-
, kaamme 'kaupunkilaiset fraasit jä piihu
kaamme hifhkuiii mies piihiiu hnehelle.
Meillähän ön liikeasioita. Minulle on
kerrottu, että te haluatte lähettää karavaanin
Mongoliaan ja haluatte suojelusta.
Minä vöin suojella teitä. Kukaan
muu ei voi. Kysymys on va^n hinnasta."
Enpä olisi tullut enemmän hämilleni
mistään. En ole koskaan kuullut kiinalaisen
puhuvan noin suoraan mistään
asiasta. Päästyäni ensimmäisestä häm-mästyksestäni,
vastasin:
"Se sopii minulle ja sitä paitsi se on
maani tapa. Minulla on 125 kameelia,
jotka kuljettavat gasolinia ja ruokaa 37
miehelle. Me olemme erämaassa kuu:si
kuukautta." ^
"Tavallinen maksu on 5 dollaria ka-meelilta",
saiioi Kung.-
"Minä tiedän sen", vastasin, '^mutta
toiset kameelit kuljettavat tavaroita
kauppaa ja liikevoittoja varten. Me
olemme tiedemiehiä. Me emme osta
emmekä myy mitään. Maksu ei voi
siis meihin verraten olla sama."
Kung mietti hetkisen. .
" E i , ei todellakaan se ole sama. Maksu
teiltä pn puolet tavallisesta maksus-ta."
Tämä oli lausunto, jonka suhteen ei
olisi käynyt tinkiminen. .
"Lähettäkää karava^minne Chang-peh-
hsieniin ja tulkaa sen mukana autollanne.
Siellä maksatte^ Älkää ottako
aseita. Minun s^^ on teidän
Ukuunhe tiirvaiiisuudesta." ;
Minä tiesin, että asia oli.niin.
"Seitseinän päivän kuluessa tästä
aamusta me olemme solan luona. K a ravaanimme
ensimmäisen kajneelin
kuoitirian päällä on Amerikan lippu."
Kung joi teensä, mikä oli n?erkki siitä
että keskustelumme oli loppunut. Lähtiessämme
hän seurasi meitä ulkopor-tille
saakka, mikä tehdään aina kun
kurihioitetta\;at vieraat ovat kysymyksessä.
••
Seitsemän päivää myöhemrnin karavaanimme
lähestjd määrättyä paikkaa.
^Titäkkiä ilmest>'i kallioiden takaa 12
\-illin näköistä ratsumiestä, joiden rinnan
ympäri oli kiinnitetty panosvöitä,
ja jokaisella oli kivääri sekä puisessa
kotelossa oleva Mauser-pistooli. Yksi
miehbtä tuli lähemmäkä ja teki kunniaa.
"Me olemme täällä Kung Ching-wein
määräyksestä huolehidmassa karavaaninne
turvallisuud^l^ Minä ajan
kanssanne ja toiset tulevat kameelien
kanssa'^ sänibi mies.
Tuntia myf^beminin olimme Chan^-
pdi-hsienuoT portilla. Autossamme ^oleva
rosvo vei meidät erääseen ravinto- '
laah, missä sainune rhainiot huoneet.
Ravintolan omistaja sanoi,^ että olmi-me
Kungin vieraita.
Seuraavana aamuna tuli lähetti i l -
moittamaanj että Kung halusi tavata
meitä virastossaan^ Mukanamme raskas
pussillinen hopeadollareita, ajoimme
autollamme hyvin hoidettujen katujen
halki. Katujen varsilla olevien
kauppojen näyteikkunoilla oli paljon
kaikenlaista tavaraa. Koko kaupungissa
tuntui olevan aivan rauhan ja hy-
Ainvoinnin leima.
Kung otti meidät vastaan huoneessa,
joka minun käsitykseni mukaan oh* hänen
toimistonsa. Mitään edelläkäypiä
selityksiä minä kaadoin puss«mme sisällön
pöydälle. Hän järjesti rahat kasoihin,
20 kuhunkin kasaan. Sitten
hä.n kirjoitti kuitin ja painoi siihen sinettinsä.
"Teidän ei tarvitse sen enempää aja.
telia karavaaninne turvallisuutta-virkkoi
hän. *^'Se pn nyt minun huolenpitoni
alaisena niin kauan kuin se menee
Piankiangiin, erämaan laitaan."
Juotuamme teetä ja poltettuamme
savukkeen, palasin Macin kanssa majapaikkaamme.
Omistt»ja. toi. meille kupilliset
kuumaa kaoliang-viiniä.
"Kung on rosvo ja hän kontrolloi tätä
aluetta — siinä kaikki, mitä hänestä
tiedämme", sanoin isännällemme. "Ihmiset
täällä kaupungissa näyttävät olevan
iloisia ja en ole missään nähnyt
kauppoja niin täynnä tavaraa kuin
täällä. Se on merkillistä tällaiselle
rosvojen tukipaikalle."
Ettekö tunne Kungisi?" kysyi isäntämme.
"Emme. Ulkoasiain virastossa K.al-ganissa
meille sanottiin, että hän on
mies, jonka sanaan; voi ehdottomasti
luottaa ja jos pääsemme hänen kanssaan
sopirnukseen, on karavaanimme
turvattu."
"Merkillistä, hyvhimerkillis^. Minä
olen luullut, että jokainen mies ja
ILMESTYY
UUDEN VUODEN NUMERONA JOULUK. 24 PNÄ
Tässä numerossa julkaistaan yksityisten, järjestöjen ja liikelaitosten
uuden vuoden onnitteluja. Onnitelkaa ja tervehtikää ystäviänne ja
tuttavianne uuden vuoden johdosta.
Halvin joukkotervehdys erikoisessa kehyksessä on $6.00 ja'tavallisen
yksitsrisen tervehdyksen hinta on 25 senttiä.
KERÄÄJÄN NIMI
PAIKKAKUNTA
KIRJOITTAKAA NIMENNE SELVitSTI
NIMZ
' • , ••
. • . • „ . ? .
- - ^
.. - •.• ••• • •
1 •
SIVU 8 lAUÄNTAES'^^ M-^OfciL^^ PÄIVÄNÄ, 1949
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 26, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-11-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491126 |
Description
| Title | 1949-11-26-08 |
| OCR text | TÄMÄ kertomus on ehdottomasti totta. Sc^n askaireilut päässäni Icaksikymmentä vuotta ja o l ^ sen joskus kertonut ystävilleni. Pitkiin aikoihin en ole kertonut sitä kenelle^ön, sfl-lä ystäväiti; e^^^ ymmärrä' itamaaflaisf ten mielijohteita. Mutta nyt minä kerron sen uudestaan. ^- Kun minä olin Amerikan luonnonhis^ toriallisen museon järjestämän keski-aasialaisen tutkimusretkikunnan johtajana, yritimme imennä Mongoliaan ja jatkaa tutkimuksiamme Gobin erämaassa. Mutta sota ja rosvot tukkivat meiltä tien. Rosvojoukot samoilivat kaikkialla suurilla tasangoilla. Ainoa tie päämajastamme Peipingis-tä olisi ollut mennä Kalganin ja Wans-han solan kautta. Jo tuhannen vuotta ennen Marco Polon aikaa olivat isot karavaanit kulkeneet solan kautta, kuljettaen teetä ja silkkiä Intiaan ja lähi- •Itään. Samaa muinaista tietä pitkin olivat karavaanit paJanneet, tuoden mukanaan turkiksia, villaa ja nahkoja Halmista, Turkestnista ja Venäjältä. Mutta taisteituaan tomumyrskyjä, lumimyrskyjä ja inuita luonnonvoimia vastaan, täytyi karavaanien taistella, myöskin ros\'oja vastaan ennen Kalganiin tuloaan. Tällä viimeisen sadan mailin matkalla menetettiin useinkin kaikki tavarat. Kuvernööri oli kokonaan voimaton. Aika ajoittain hän lähetti sotilaskomen-nuskuntia erämaahan, mutta ne joko tapettiin tai ne liittyivät rosvoihin. Lopulta tilanne tuli sellaiseksi, että kauppa pysähtyi kokonaan. Mutta samalla rosvotkin huomasivat, että ne olivat tappaneen hanhen, joka muni kultaisia munia — e i ollut enää ketä ryöstää. Kun tällainen tilanne ilmenee, niin •Kiinassa on aivan tavallista tehdä jonkinlainen "järjestely". Kalganin viranomaiset suostuivat päästämään puheilleen joitain "välittäjärosvoja" tekemään yksityisiä sopimuksia . karavaanien omistajien kanssa. Ensimmäisellä viikolla "välirauhan" jälkeen lähti Kalganista 13,000 kameelia matkalle. Niin pian kuin kuulin, että karavaanit taas liikkuvat, menin Kalganiin Mackenzie Youngin, retkikuntamme erään jäsenen kanssa. Paikalliset viranomaiset järjestivät meille epävirallisesti neuvottelutilaisuuden IKung Ching-wein kanssa, rosvopäällikön, joka kontrolloi koko (Kalganin pohjoista aluetta. Tietenkään ei kukaan paikallisista viranomaisista ollut läsnä, sillä se olisi ollut epätavallista, koska Kung Ching-wein päästä oli luvattu iso palkinto. Me tapasinmie eräässä kiinalaisessa ravintolassa, jonka omistaja esitti «meidät "kenraali Kung Ching-weille, minun ystävälleni". Iso mies, yli 6 jalkaa pitkä» oli piiet- . tuna harmaaseen, kuluneeseen jäket^ tiin ja housuiihin. »Hän nousi istniinel-itaan ja kumarsi kohteliaasti. Hänen kasvonsa näyttivät aivankuin ne olisi veistetty kivestä ja työ olisi jätetty lopettamatta. Mutta hänen silmänsä olivat eloisat. Niistä kuvastui älykkyys |a niiden katse oli ehdottomasti suora, rehellinen ja peloton. Mies näytti kaikin puolin luottamusta herättävältä. 'Hän ehkä tappoi ja ryösti armottomana, mutta hän pitää sahansa huolimatta mitä tapahtuu. Kaikki ja kenen hyvänsä, yksinpä elä-mänsäkin, hän uhraisi, jos se olisi välttämätöntä sanansa pitämiseen. -Hän oli rautainen mies. ^ Seuralaiseni Mac Young sahöi hänestä tuntuvan samanlaiselta. Olimme kumpikin tavanneet kiina]ai3ia rosvoja ennenkin, mutta emme koskaan Kungin kaltaista. - Emme tienneet mitääir M - nen historiastaan paitsi sen, minkä ktiii-iimme. Kiinan ulkoasiain virastossa; Siellä meille sanottiin, että Kung täyt- Kirj. Roy Chapman Andrews tää tekemänsä sopimuksen sen viimeistä kirjainta myöten. Ravintolan tarjoilija toi meille teetä. KiinalaisÄ; tapaan minä aloitin keskustelun vieraan kanssa kys3m[iäilä hänen täyttä himeään^t ikäänsä, asuinpaikkaansa ja- lastensa. lukumäärää. "Minun nimeni on Kung Ching-wei. ölen 38-vti6tias ja asuinpaikkani on Chang-peh-hsien. Perheeni — sitä ei ole", vastasi Kung. Uskon katseeni pettäneen minut, silla harvoin kiinalainen sanoo, ettei hänellä ole perhettä, mutta hänen kasvonsa olivat aivankuin naamio. Kung teki samat kysymykset minulle ja minä vastasin hänelle kohteliaasti. Sen jälkeen Kung kohautti leveitä olkapäitään ja sanoi: — v "Minä olen kansan niies. Unohta- , kaamme 'kaupunkilaiset fraasit jä piihu kaamme hifhkuiii mies piihiiu hnehelle. Meillähän ön liikeasioita. Minulle on kerrottu, että te haluatte lähettää karavaanin Mongoliaan ja haluatte suojelusta. Minä vöin suojella teitä. Kukaan muu ei voi. Kysymys on va^n hinnasta." Enpä olisi tullut enemmän hämilleni mistään. En ole koskaan kuullut kiinalaisen puhuvan noin suoraan mistään asiasta. Päästyäni ensimmäisestä häm-mästyksestäni, vastasin: "Se sopii minulle ja sitä paitsi se on maani tapa. Minulla on 125 kameelia, jotka kuljettavat gasolinia ja ruokaa 37 miehelle. Me olemme erämaassa kuu:si kuukautta." ^ "Tavallinen maksu on 5 dollaria ka-meelilta", saiioi Kung.- "Minä tiedän sen", vastasin, '^mutta toiset kameelit kuljettavat tavaroita kauppaa ja liikevoittoja varten. Me olemme tiedemiehiä. Me emme osta emmekä myy mitään. Maksu ei voi siis meihin verraten olla sama." Kung mietti hetkisen. . " E i , ei todellakaan se ole sama. Maksu teiltä pn puolet tavallisesta maksus-ta." Tämä oli lausunto, jonka suhteen ei olisi käynyt tinkiminen. . "Lähettäkää karava^minne Chang-peh- hsieniin ja tulkaa sen mukana autollanne. Siellä maksatte^ Älkää ottako aseita. Minun s^^ on teidän Ukuunhe tiirvaiiisuudesta." ; Minä tiesin, että asia oli.niin. "Seitseinän päivän kuluessa tästä aamusta me olemme solan luona. K a ravaanimme ensimmäisen kajneelin kuoitirian päällä on Amerikan lippu." Kung joi teensä, mikä oli n?erkki siitä että keskustelumme oli loppunut. Lähtiessämme hän seurasi meitä ulkopor-tille saakka, mikä tehdään aina kun kurihioitetta\;at vieraat ovat kysymyksessä. •• Seitsemän päivää myöhemrnin karavaanimme lähestjd määrättyä paikkaa. ^Titäkkiä ilmest>'i kallioiden takaa 12 \-illin näköistä ratsumiestä, joiden rinnan ympäri oli kiinnitetty panosvöitä, ja jokaisella oli kivääri sekä puisessa kotelossa oleva Mauser-pistooli. Yksi miehbtä tuli lähemmäkä ja teki kunniaa. "Me olemme täällä Kung Ching-wein määräyksestä huolehidmassa karavaaninne turvallisuud^l^ Minä ajan kanssanne ja toiset tulevat kameelien kanssa'^ sänibi mies. Tuntia myf^beminin olimme Chan^- pdi-hsienuoT portilla. Autossamme ^oleva rosvo vei meidät erääseen ravinto- ' laah, missä sainune rhainiot huoneet. Ravintolan omistaja sanoi,^ että olmi-me Kungin vieraita. Seuraavana aamuna tuli lähetti i l - moittamaanj että Kung halusi tavata meitä virastossaan^ Mukanamme raskas pussillinen hopeadollareita, ajoimme autollamme hyvin hoidettujen katujen halki. Katujen varsilla olevien kauppojen näyteikkunoilla oli paljon kaikenlaista tavaraa. Koko kaupungissa tuntui olevan aivan rauhan ja hy- Ainvoinnin leima. Kung otti meidät vastaan huoneessa, joka minun käsitykseni mukaan oh* hänen toimistonsa. Mitään edelläkäypiä selityksiä minä kaadoin puss«mme sisällön pöydälle. Hän järjesti rahat kasoihin, 20 kuhunkin kasaan. Sitten hä.n kirjoitti kuitin ja painoi siihen sinettinsä. "Teidän ei tarvitse sen enempää aja. telia karavaaninne turvallisuutta-virkkoi hän. *^'Se pn nyt minun huolenpitoni alaisena niin kauan kuin se menee Piankiangiin, erämaan laitaan." Juotuamme teetä ja poltettuamme savukkeen, palasin Macin kanssa majapaikkaamme. Omistt»ja. toi. meille kupilliset kuumaa kaoliang-viiniä. "Kung on rosvo ja hän kontrolloi tätä aluetta — siinä kaikki, mitä hänestä tiedämme", sanoin isännällemme. "Ihmiset täällä kaupungissa näyttävät olevan iloisia ja en ole missään nähnyt kauppoja niin täynnä tavaraa kuin täällä. Se on merkillistä tällaiselle rosvojen tukipaikalle." Ettekö tunne Kungisi?" kysyi isäntämme. "Emme. Ulkoasiain virastossa K.al-ganissa meille sanottiin, että hän on mies, jonka sanaan; voi ehdottomasti luottaa ja jos pääsemme hänen kanssaan sopirnukseen, on karavaanimme turvattu." "Merkillistä, hyvhimerkillis^. Minä olen luullut, että jokainen mies ja ILMESTYY UUDEN VUODEN NUMERONA JOULUK. 24 PNÄ Tässä numerossa julkaistaan yksityisten, järjestöjen ja liikelaitosten uuden vuoden onnitteluja. Onnitelkaa ja tervehtikää ystäviänne ja tuttavianne uuden vuoden johdosta. Halvin joukkotervehdys erikoisessa kehyksessä on $6.00 ja'tavallisen yksitsrisen tervehdyksen hinta on 25 senttiä. KERÄÄJÄN NIMI PAIKKAKUNTA KIRJOITTAKAA NIMENNE SELVitSTI NIMZ ' • , •• . • . • „ . ? . - - ^ .. - •.• ••• • • 1 • SIVU 8 lAUÄNTAES'^^ M-^OfciL^^ PÄIVÄNÄ, 1949 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-11-26-08
