Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 5, 1952

              . ja soittojuhla
jii^cMi^ 1. sivulta^
jo eimen.ohjelman.älkan^^ i
:;--^!j>i -vii..
tuultiin taajs^soilt^bnni^^
~, jotka olnrat"eräpis«
unm Sävelen naiis!aulaj[ien esi-jälkeen
esiintyi Sointu-kuoron
johtaja Glenys Rees varsin tai«
ti pianosooloja j a Alertsin t y - ^
ria Yorfc^ Nancy: Cooini>s jä M i i -
timäki tanssivat yiehättäväi^.in-anssin.
joka heidän o l i vielä tois-yleisön
vaatimuksestäT
Päi\'iön laidujuhlaa varten k i r -
juhlarunon lausui Eino Tar-
Torontosta hyvin tunnetulla t a i -
.\lli Pajunen Port ^Arthurista
hyvin kauniisti kaksi lauluay saa-:
imakkaat suosionosoitukset K u n
Vuori Soosta oli esittänyt t a i -
ti mustalaistanssin, pidettiin ^
liaika.
Arthurin kuoron nuori johtaja
"Dylinski esitti väliajan jälkeen
hiotun mandoliinlsookin^ ja
oli vielä soitettava toinenkin kap>
yleisön vaatimuksesta. Alertsin
aro lauloi Helen Grenonin job-suomeksi
ja englanniksi kohnelan-rsin
kauniisti,
tupletin eritti neljä miestä, n i -
Martti Vuori Torontosta, Ar-
Beek Port Arthurista, E m i l H a n .
So. Porcupinesta j a B i l l Salo Sud-ta,
kukin erikseen kuoronsa puo-uha
Mäki, Sudburyn nais- ja nnes-jien
johtaja, esitti kaksi laulua eri-
Valokuvannut: Miemi s t u d i o . Sudbuxy* O n t .
Enst kerran latdu^hUemme kisforiassa esUemnSudbiryn juhlassa kansantankuja. Jotka saivat polton huo-mtota
osakseen. Kuvassa kohtaus ^Pimnpojan polkas a^ Taustalla näkyy osa kojmsta, joissa myytiin kah^
vui, votletptä ja Virvokkeita, t *
PUNAISEN RISTIN luoja
Aurinkoisesta
Albertosta
detta ja aina vain sadetta, sd-se
on ollut täällä aurinkoisessa
rtassa tämän kevätkesän. Siis yuo-yttää
hyvin lupaavalta. Siitä on-
'erähtänyt monta vuotta, kun näin
tanut tähän aikaan vuodesta. V i i -
esänäkin saatiin ensimmäinen sade
'välissä heinäkuuta,
ituu, että pitäisi lähträ tässä ^es-kaiken
hakemaan novelleja vaikka
iiävin metsästä, kun en tiedä,
oikein k u j o i t t ^ i . Tässä jokin
sitten, heti kun saatiin keväthom-tehdyksi,
tuumattiin, että lähde­pä
katsomaan miltä tama meidän
tien pää myttää. «uskipoika oli
käynyt siellä ennemfOin, mutta
joittaneelle se o l i ensi kerta. JPäi-nimi
oli Lac L a Bech, mikä tarkoit-
Metsien järvi. Se sijaitsee kauniin
en rannalla «ja se on kalastus- ja
'perukkaa, jossa asua ranskalaisia
puoliverisiä mtiaaneja. - Mmullä ej
t paljon aikaa tarkkailla kylää, mut-isolta
se näytti. Sen tulin tie^
että kaloja sieltä lähetetään
markkinoille. Se oli hauska
tka, vaikka ei ollu&aair paljon aikaa
perillä, kun ilta-askareet odottivat
ja matka oli pitkä,
en saanut terveiset Isoäidiltä, joista
On niin kaunista, että h|n m i -
tuntematonta ystävi^msä muis-
Toivotan paljon onnea entisille naa-öHe
Amalle ja Kallefle h e ^ un-kodissaan.
Tervehdyksin,
_ Li^^NEN F L I K K A.
miestä.
^^nnät kiitokset meidän sieville
kahvin tarjoihista j a
kaikesta siitä suuresta työstä
« » « s t a . Toivomnie, että ensi
^ taas saadaan nähdä samanlab-
" " ^ ^ Ja viettää jännittävä ja
^ G U S T A Y A .
TT^iESÄiajiUSSA v. 1859 sattui ihmis-kunnan
historiassa merkitykselli­nen
tapaus, k im eräs solakka, valkoisiin
-pukeutunut herra laskeutui vaunuis­taan
keskelle Soiferinon taistelukenttää.
Hänen nimensä oli Henri Dunant. Se,
mitä hän sai kokea tuon historiallisen
vecilöylyn a^ana, muutti hänen elämän­sä
kokonaan. Henri Dunant muuttui
menestyvästä nuoresta pankkiirista sää­lin
ja laupevden evankelistaksi.
_ Tuota tapausta seuraavan puolen
vuosisadan aikana tuli Dunantin nimi
tunnetuksi kautta Euroopan; Hänestä
tuli Kansainvälisen Punaisten Ristin
luoja. 'Sitten hän äkkiä vaipui häpeään
j a köyhyyteen, katosi vuosikausiksi, ja
häntä pidettiin kuolleena. Ja lopuksi
hänet keksittiin uudestaan, hänelle osoi-koisen
onnistuneesti kauniilla äänellään.
Paavo Rivinen S t . C a t h a r i n ^ t a lauloi
ylimääräisenä numerona hauskan kuple*
tin. Torontolaiset Aino Heikkinen ja
Thora Neilläuloivat kaksi duettoa,^jot-ka
olivat niin onnistuneet, että heidän
oli laulettava vielä ylimääräinen duetto
yleisön vaatimuksesta.
Dolores Vubri esitti vielä mainion ja
hiotun tanssin, jota avusti -^elä neljä
muuta tyttöä varsin asianmukaisin pu­vuin
j a tanssein.
Ohjelman viimeisenä num^ona esiin­tyivät
Sudburyn Sävelen mieslaulajat
Rauha Mäen johdolla, laulaen kaksi on­nistunutta
laulua.
KeÖo 12 jälkeen pidettiin vielä F i n -
nish-haalilla tanssit; joissa oli runsaasti
yleisöä. ^
Sunnuntaina aamulla pidettiin laula­jien
j a soittajien yhteinen kokous, jossa
käsiteltiin useita eri ky^royksiä, Seu-xaava
laulu- j a soittojuhla pidetään
^mahdollisesti Sault Ster-Mariessa, jos
sinne saadaan p^stetuksi kuoro j a jos
soolaiset ovat yalnmt ottaniaan laulu­juhlan
isännyyden. Muussa tapauk­sessa
se pidetään Tinmunsissä kahden
vuoden kuluttua.
Yleensä voidaan sanoa, että huomat­tavaa
edistystä on tapahtunut kuoro-jemme
toiminnassa ja taiteellisessa ta-isossa
sitten viino^i^sipidetyn juMan, m i ­kä
onkin aivan oikein ja luonnollista^
koska harjoitellen edistytään. Toivotta­vasti
seuraavaan juhlaaiär saadaan usei­ta
kuoroja li^iä, sillä siihen on kyllä
mahdollisuuksia. Nyt osallistui juhlaan
kaikkiaan 9 kuoroa.
tettiin suurta kunniaa, ja hän sai ottaa
vastaan Nobelin ensimmäisen rauhan­palkinnon.
Matkustaen tärkeissä yksityisissä l i i ­keasioissa
Dunant pyrki v. 18S9 Rans­kan
keisarin Napoleon U I : n puheille.
Keisari oli parhaillaan sotaretkeltä
Ranskan armeijan mukana jossakin
Pohjois-Italiassa. Dunant tavoitti kei­sarin
Solferinossa.
Lombardian, laajalla tasangolla virta­si
veri punaisena sinä taistelun päiväi^,
joka on sotahistorian kauheimpia veri­löylyjä.
Viktor Emanuel I I johti tais­teluun
50,000 piedmontilaista isänmaan­ystävää,
jotka olivat vannoneet karkot-
^tavansa itävaltalaiset käskijät Italiasta.
Ludvig Napoleon oli tullut hänen avuk­seen
mukanaan 1()0,000 - ranskalaisen
suurumen armeija. Itävallan puolella
komensi 29-vuotias keisarf Frans Josef
160,000 miestä käsittävää armeijaansa.
Dunant asettui Castiglionen kaupuur
kiin ranskalaisten linjojisn taakse j a nä­ki,
miten haavoittuneita tuotiin rinta­malta
kolisevilla puuvankkureilla, jotka
keikkuivat j a jysähtelivät ankarasti nu-pukivillä.
15 tuntia kestäneen taistelun
aikana kaatui 45,000 miestä. 'Useunmat
jäivät ilman apua siihen, mihin olivat
kaatuneet.
Täysin varustautumattomana näin
suunnattomien onnettomuustapaustein
varalta oli molempien anneijain lääkin­tähuolto
aivan avuton. Jokainen Cas-tiglionen
talo oli sairaalana. 500 kuole­vaa
ja haavoittunutta oli ahdettu pie­neen
kirkkoon. Kuolioita j a jäykkä­kouristusta
oli runsaasti.
Dimant ei voinut enää jäädä katseli­jaksi.
Tuo 31-vuotias pankkiiri unohti
asian, joka oli tuonut*hänet Solferinoon,
otti itselleen käskyvallan j a järjesti 300
sotilasta ja kaupunkilaista avustus- ja
hoitojoukoiksL '
Ystäviä ja vihollisia kohdeltiin samal­la
tavoin. Kun Dunant astui kirkkoon,
hän pidätti italialaisia sotHaita, jotka
parhaillaan olivat töyk«isti karkotta­massa
paria haavoittunutta itävaltalais­ta.
''Sono fratellil" hän huusi. ' ' H e ovat
veljiämmel" Tuo lauseparsi levisi y l i
kaupungin. Pian se oli leviävä y l i koko
maailman.
Kuukauden ajan Dunant teki> työtä
haavoittuneiden keskuudessa. Sitten
kun koko Ranska oli herännyt j a avus­tusvaroja
tuli tulvimalla, hän vetäytyi
hiljaa syrjään
Henri Dunant oli vanhan, hienon
sveitsiläisen porvarisperheen jälkeläi^
nen. Tämä perhe oli kauan harjoitta­nut
kaikessa hiljaisuudessa laajaa hy­väntekeväisyyttä.
Saatuaan Geneve^is-sä
parhaan mahdollisen kasvatuksen as­tui
nuori Dunant johtavan sveitsiläisen
pankkiliikkeen palvelukseen.
- Kun hänen oppiaikansa oli päätty­nyt,
hän muodosti miljoonan frangin
osakeyhtiön, jonka tarkoituksena oli pe­rustaa
viljamyllyjä Ranskan Algeriaan.
Ystävät tukivat häntä sijoittamalla ra­haa
yritykseen. Mutta Dunant oli lyö­nyt
laimin vesivoimaoikeuksien hankki­misen
näille myllyille, ja noiden oikeuk­sien
saamiseksi hän oli turhaan yrittänyt
päästä iLudvig Napoleonin puheille Sol­ferinossa.
Palattuaan Geneve'iin Dunant kirjoit­ti
selostuksen taistelun traagiUisesta jäl-kinäytöksestif
j a suunnitteli ehdotuksen,
jonka mukaan kaikki kansat perustaisi­vat
vapaaehtoisia avustamisyhdistyksiä.
Tuo lentolehtinen, joka ilmestyi 1862,
sytytti Euroopan. Geneve^iläinen Gus-tave
Moynier, yleisbyvän yhdbtyksen
puheenjohtaja, tarjoutui perustamaan
komitean, jonka tehtävänä olisi sen D u ­nantin
ehdotuksen toimeenpaneminen,
että kaikki sivistysmaat muodostaisivat
avustamisseuroja, jotka sodan aikana
auttaisivat haavoittuneita kansallisuu­teen
katsomatta.
Dunant otti vastaan Moynier'n tar­jouksen,
j a kolme muuta huomattavaa
sveitsiläistä kutsuttiin mukaan. He n i ­mittivät
itseään Kansainväliseksi viiden
miehen komiteaksi, j a he olivat nykyisen
Kansainvälisen Punaisen ristin komitean
edeltäjiä.
Bismarck varustautui niihin aikoihin
sotiin, j o t k a seuraavien, seitsemän vuo­den
aikana riehuivat Euroopassa. Du­nant
tajusi uhkaavan vaaran j a päätti
rohkeasti laajentaa suunnitelmaansa,
niin kauan kuin vielä oli aikaa. Komi­tea
kutsui kaikkien valtojen edustajat
kokoukseen <jeneVe'iin. Yritys oli roh­kea,
mutta Dunant pani v. 1863 toinieen
salamakiertue^ Eurocqian pääkaupun­keihin
j a boveihin. Kdmen kuukauden
kuluessa hän taivutti 16 maata lahettär
mään edustajan Geneve*iitt. Hekokou-tuivat
saman vuoden --lokakuussa ja
omaksuivat ne periaatteet, joille koko
maailman käsittävä Punainen risti ny­kyään
lakentuu.
. Dunant vaati, että k u n sotilas o l i h^Mf
Sivu 7