1937-05-15-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu s
T ^yrAM>rATVA TOUKOKUUN 15 PÄIVÄNÄ 1937
Kirj. Kyllikki Wanninen
OLI yö kuin ennen ei mitkään,
miten ulkona tuulikaan/
Joku katolla valitti pitkään —
löi vaahtera jkkunaan.
Kuin ammukset hedelmäpuista
lens' ruoholle omenaa,
joku puhui—-niitä — en muista,
olin lähellä kuolemaa.
Jhan äkkiä kaikki on toisin,
on hiljaista, hiljaista niin,
kuin yksin mä huoneessa öisin,
ja kuitenkin nukuksin
on vaipunut rintaani vastaan
eräs pieni ja lämpöinen.
Sitä katson viä ainoastaan,
sitä katson ja hymyilen.
Olen raukee ja väsynyt, mutia
ihan äkkiä tiedän sen:
ei lie sitä kauheutta,
jota vuoksensa kärsisi en.
Miten pehmeä nukka on posken,
mikä taivas sen läheisyys!
Kuin unessa kättänsä kosken '•—
on ulkona ihana syys.
iiako Suomen
12 •
Ennenvanhaan oli Suomen kirkoissa
hyvin tarkka penkki jako. Julkaisemme
seuraavassa tarkemman selonteon
jakoperusteista.
— Kuninkaallisen Majesteetin
penkki, jolla ei ollut mitään numeroa.
N ; o 1. Presidentti ja muut kuninkaalliset
neuvokset, sotamarsalkat ja
kenraalikuvernööri.
N: o 2. Maaherrat ja kenraalimajurit.
N:o 3. Everstit, hovioikeuden va-jräpresidentti,
everstiluutnantit ja laamannit.
N : o 4. Toisen luokan asessorit.
Nro 5. Kolmannen luokan asessorit.
.
N: o 10. Kreivilliset ja vapaaherralliset
ylioppilaat.
N: o 11. Piispa, yliopiston rehtori
ja Turun kaupungin kirkkoherra.
N: o 12. Jumaluusopin, lainopin ja
lääketieteen professorit.
N: o 14. Turun kaupungin pormestari.
N: o 15. Vanhemmat raatimiehet.
N: o 16. Nuoremmat raatimiehet
ja kaupungin sihteeri.
N:ot 17—27 oli\*at jaetut kauppa-miehille
ja alemmille virkamiehille
sekä muutamille käsityöläisille,
^^luut kirkonpenkit tuli kirkkoherran
jakaa kaupungin asukkaille.
Naisten puolella mainitsen muutamia
penkkejä:
— Kuningattaren peakki, jolla ei
ollut numeroa.
N: o 1. Kuninkaallisten neuvosten
kreivittäret;
N: o 2. Maaherran krei\itär ja
kenraalittaret.
N:o" 3. Everstien, varapresidentin,
everstiluutnanttien ja laamannien
rouvat.
K:o 4—6. Asessorien rouvsjt ja
tyttäret.
N: o S. Raatimiesten \^imot lapsineen.
" N:D 17. Piispattaret.
N.*o 25—^28. Kauppamiesten: j ä .
käsityöläisten sekä apteekkarien vaimot.
Muut penkit piti jaettaman sitä
myöten kuin v ä k ^ ilmoittautui.;
iv
Kirj. Iris
OTT AINA, onko se Laina? Joko tullen siis uudenvubdenlahjaksi. Tyt-i>
sinä vihdoinkin tulit? Oi, tönen oli noin vuoden vanha, kun ta.
ii
pahtui kauhea onnettomuus. Älies,
sanon häntä tässä vaikka Ilmariksi,
oli kovin innokas kalastamaaiL Näsi-
^järvi on hyvin suuri järvi ja sen le-^
veimmästä kohdasta pistää esiin n.s.*
'Koukkukari'. Täytyi soutaa yli suuren,
tumman Näsiselän, jos mieli
päästä tälle karille, josta joskus sai
jonkun hauvenvenkaleen pitkälläsii-mallä.
Joka sunnuntain tienoissa oli
nuori vaimo — sanon häntä vaikka
Kaarinaksi, seurannut miestään näil- •
le uhkarohkeille kalamatkoille. Usein
Näsiselkä lainehti vaahtöpäissä: Mutta
pienokaisen S3mnyttyä oli Kaarinan
täytynyt jättää nämä-kalamatkat ja
'Noin 25 vuotta sitten meni hyvin Ilmari kävi yksin, tai jonkun työtove-kuinka
olenkaan sinua odottanut!
Nuo kellon viisarit ovat mataneet niin
sanomattoman hitaasti. Istu tuohon
vuoteeni reunalle ja anna kätesi käteeni,
niin kerron sinulle hyvin, hyvin
surullisen elämäntarinan. Minun täytyy
ripittäytyä sinulle, lapseni, ennenkuin
jätän tämän vaivaloisen, tus-kantäyteisen
matkani. Tunnen, että
minulla ei ole montaakaan päivää —
tuskin yhtäkään jälellä ja sinun täytyy,
saada tietää kaikki, kaikki!"
Pitkällistä keuhkotautia poteiva ja
nyt loppumaisillaan oleva äiti kertoo
seitsemäntoistavuotiaalle Laina tyttärelleen
seu raavaa:
(^jg^HTOA keinutan
toivossa suuressa..,
Kelle kasvatan lapseni?
Huokaus nousee rinnastain
kun ajattelen osaa
työläislapsen.
Rahavalta saa orjan mideny
kiin poikani varttuu mieheksi.
Koetan kmtenkhi kasvattaa,
tietojanijaellaji että ero
Oli stmrt
herroilta verrattuna työläiseen.
Muista se poikani kallis,
mitä sulle sanelen:
Vaikka sä oletkin-pieni,
vielä hoivaa vailla,
vartu miehieksi taistojen,
yhteisrintaman urhoksi!
kaunis ja nuori tyttö ja poika naimisiin.
He olivat niin onnellisia, että he
eivät luulleet maailmassa olevan toista
yhtä ormellista paria. He luulivat,
että heidän rakkautensa on sammumaton,
joka kestää hyvät, niinkuin
huonotkin päivät...
Usein, miehen palattua työstään iltaisin
ja kun oli nautittu nuoren vai-inon
valmistama maukas illallinen,
istuivat he sylikkäin takkavalkean ääressä,
keskustellen elämästä ja avioliitosta.
Molemmat olivat sitä mieltä,
että onnettomat avioliitot ovat ih-rinsa
karissa laskemassa jä kokemassa
koukut. Nuoren Kaarinan ilo oli ylimmillään,
kun Ilmari kotiin tuUessaaij^
suurta haukea jo ovessa heilutteli..
Sairas keskeyttää.
''Laina, nosta minua vähän pystympään,
että^^ jaksan paremmin.
Noin, nyt on hyvä. — Niin, sitten
eräänä lauantai-iltana, heinäkuun
maissa oli Ilmari kahden työtoverinsa
kanssa päättänyt mennä kalaan ja
olla yli yön — vasta sunnuntai-iltana
Omituinen avio-salaisuus
Cannesissa, Ranskassa on äskettäin
paljastunut omalaatuinen aviosalai-suus.
Muuan Camille Bertin-nimi-nen
tapaturmaisesti kuollut aviomies,
jolla on 4 lasta, todettiin naiseksi.
Tutkimuksissa selvisi, että kaksi
rakkausasioissaan pettynyttä naista
oli aikoinaan tutustunut toisiinsa. He
muuttivat toiselle paikkakunnalle ja
toinen heistä alkoi esiintyä miehenä,
palata. Yhdellä miehistä oli purje- joka meni avioliittoon naistoverinsa
vene, jölla oU päätetty mennä, kun oli kanssa. Vuosien kuluessa heille
misten omaa syytä. He ajattelivat, hyvä tuuli. Kaarina laittoi hyräillen karttui neljä lasta. He olivat kaikfö^
.1 ^^4. eväsreppua kuntoon. Vielä sa hiljaisuudessa hankkineet nämä
lähtösuudelma, ja niin oli kalamies lapset ottalapsiksi, jotka sitten kas-mätkassa.
Kaarina kävi pienen tyt- tettiin aviopuolisoiden nimiin, hei-tönsä
kanssa saunassa, kiehautti kah- dän omiksi lapsikseen. Paikkakun-via
ja leperteli pienokaiselleen. nalla ei kukaan aavistanut Betinien
että ihmiset, joiden onni avioliitossa
ei säily eheänä, eivät voi elää niin
kuin heidän tulisi. Itse he luulivat
voivansa ohjata purtensa läpi elämän
salakarien. Mies kuvitteli kantavansa
voimakkailla käsivarsillaan vaimonsa
pahimpien paikkojen yli ja
vaimo taas palkitsisi hyvyydellään ja
rakkaudellaan miehen urhoollisuuden.
Jos he olisivat voineet nähdä eteensä,
kuinka kohtalo nauroi ivallista
nauruaan näille kuvitelmille. Mutta
on hyvä puoli elämässä, että ei näe
eteensä, eikä tiedä, mitä tulevat päivät
tuovat tullessaan — tietää vain
sen, mitä on nähnyt...
Oh, kuinka minua väsyttää. Kohenna
Laina kulta tuota tyynyä, ummistan
hetkeksi silmäni ja lepään.
Kokoan voimia, kertoakseni edelleen,
sillä minun täytyy jaksaa."
"Äiti, täytyykö sinun välttämättä
tehdä se? Se rasittaa sinua liiaksi."
J.,aina painaa nuoren, viileän kätensä
äitinsä polttavalle otsalle. Kyyneleet
Miota\'at virtanaan, kyntävät
vakoja ruusunlehteä muistuttavaa
poskea pitkin ja tippuvat \'aalean puseron
rinnustalle. Oi, kuinka kuihtunut
onkaan ennen niin kaunis äiti!
Kaikki olivat sanoneet hänen äitiään
kauniiksi. Nyt vain syvään painuneet
silmät — keltainen nahka peitti
luiseviksi käyneet kasvot. Ja äidin kädet,
joita oli sanottu erikoisen sieviksi,
näyttivät nyt luisevilta hoik-kine
sormineen. Ai\'an niitä pelkäsi!
.
Vaistomaisesti Laina koettaa irroit-taa
kätensä äidm kädestä, mutta äidin
sormet koukistuvat kipeää teke-
Mutta yöllä hän näki kauheaa unta.
Koko sunnuntaipäivän hän oli
hyvin levoton ja kun kello jo läheni
k3mimentä illalla, eikä Ilmaria vielär
kään kuulunut palaavaksi, oli hän
varma, että jotain oli tapahtunut.
Hän ei tiennyt, missä Ilmarin mukana
olevat miehet asuvat, että olisi voinut
käydä heidän vaimojaan puhuttelemassa.
Saatuaan tyttösensä nukkumaan,
kävi hän vähän väliä ulkona. Vihdoin
noin kello kahden ajoissa aamuyöllä
tuli joku ja koputti ovelle. Kaarina
avasi oven ja näki oviaukossa
miehen, jonka vaatteet olivat rikki,
hiukset veressä ja joka oli hyvin uupuneen
näköinen.
avioliitossa mitään erikoista, eikä neljän
lapsen isän salaisuus oUsi mah*
doUisesti koskaan paljastunut, ellei
hän olisi joiitunut tapaturman uhriksi.
'Sokeaksi; parkaisi Kaarina ja kaatui
pyörtyneenä lattialle...
Seuraavana päivänä hän kuulimie-hensä
olevan kaupungin kirurgisessa
sairaalassa. Seurasi tuskantäyteisiä
viikkoja. Kaarina kulki kuin houreissa,
hän ei tiennyt, mikä päiväkään
kulloinkin oli. Vielä ei oltu kaarinalle
sanottu, tulisiko Ilmari näkeväksi,
vai jäisikö hän sokeaksi ai-
Vihdoin lääkäri ilmoitti kau-ja
oli vähällä pyörtyä. Kauhea aavistus
valtasi hänen mielensä.
'Rauhoittukaa rouva! Istutaan,
minäkin olen hyvin uupunut ja tekin
jaksatte paremmin kuunnella', sanoi
mies.
Istuuduttuaan keitriöön, aloitti
mies:
'Minulla on hyvin ikävä asia ilmoitettavani,
mutta olkaa urhea. Olen
yksi miehenne kalastustovereista ja
ainoa, joka olen loukkaantumaton.
Oli hyvä, että minä olen terve, sillä
muuten, kuka ties, kumka kauan olisimme
saaneet olla ilman apua. Ka-lasthnme
dynamiitilla. Syystä tai toisesta
ei ammus lauennut. Miehenne
ja kolmas mies, Malmi, menivät katsomaan,
mikä on vikana. Malmi otti
niaaksi.
Kaarina säikähti hean totuuden, että Ilmari jää elin-
. . . . ' •—^ ov/iiiaati, uima un viKana. Mai
i^^: P'"^^" Miehenne oli ai-
" E i , älä ota kättäsi pois, kohta mi
nä jaksan taas kertoa."
• ^ l A ^ x . u ^ ^ x t J l ^ OLI-van
hänen vieressään. Yhtäkkiä panos
laukesi. — Ei, olkaa rauhallinen,
T ö « o " v * i 1 , '^ouva. Malmista ei jäänyt jäleUe kuin
T a a ^ t i jatkaa keskeytynyttäkö mmäomrnia m i i t ^ ^
iäkseen sokeaksi...
Se oli kova isku heille molemmffle,
Ilmari oli menettää järkensä, niin
kovaa se öli-
Jonkun ajan kuluttua meni Ilmari
sokeamkouluun, oppiakseen näpertelemään
käsitöitä. Niin hän vidä ki-tuutri
perhettään eteenpäin. Käännän
täytyi mennä tehtaaseen työhiffl
ja Ilmari oppi hoitamaan heidän unelmiensa
tyttöä JuUaa ja näpertelemään
juurikoreja..
Sairas keskeytti. "Nyt taas va^
hän levähdän", sanoi hän vaivaloises-tX.
"Eikö haluaisi vähän raitista vettä,
äiti!»" Laina sanoi tämän, päästäkseen
>edes hetkiseni vetämään raitista
ilmaa keuhkoihinsa ja tyyntyy
seen. Hänen nuori sydämensä aavisti
saavansa kuuUä ja kestää jotain^hy-vi
» järkyttävää. Hän mem keit-tlööny
a• vas•i ulösvievän oven vetäisi
-Joita kokoi- keuhkonsa täyteen h e l ^
lm veneeseen — siksi olen näin veres- kasilöiaa^ valeli kasvonsa kyl
sä vedeUä Ja täytti adiia^ juoma-astian
tomustaan
"Nuorten onni oli vielä täydelli-sempi
silloin kuin heille vuoden ne- <Fntö i. - , . ..
vatJahdUvätpientätyttöstään T « <J «Kiitos jtyttösemf Sehän virBs»
töiBtt syw3^ uudanm^ luultavasti „äkön^ Nyt^itttaas^jatkto^.. .
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-05-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370515 |
Description
| Title | 1937-05-15-08 |
| OCR text |
Sivu s
T ^yrAM>rATVA TOUKOKUUN 15 PÄIVÄNÄ 1937
Kirj. Kyllikki Wanninen
OLI yö kuin ennen ei mitkään,
miten ulkona tuulikaan/
Joku katolla valitti pitkään —
löi vaahtera jkkunaan.
Kuin ammukset hedelmäpuista
lens' ruoholle omenaa,
joku puhui—-niitä — en muista,
olin lähellä kuolemaa.
Jhan äkkiä kaikki on toisin,
on hiljaista, hiljaista niin,
kuin yksin mä huoneessa öisin,
ja kuitenkin nukuksin
on vaipunut rintaani vastaan
eräs pieni ja lämpöinen.
Sitä katson viä ainoastaan,
sitä katson ja hymyilen.
Olen raukee ja väsynyt, mutia
ihan äkkiä tiedän sen:
ei lie sitä kauheutta,
jota vuoksensa kärsisi en.
Miten pehmeä nukka on posken,
mikä taivas sen läheisyys!
Kuin unessa kättänsä kosken '•—
on ulkona ihana syys.
iiako Suomen
12 •
Ennenvanhaan oli Suomen kirkoissa
hyvin tarkka penkki jako. Julkaisemme
seuraavassa tarkemman selonteon
jakoperusteista.
— Kuninkaallisen Majesteetin
penkki, jolla ei ollut mitään numeroa.
N ; o 1. Presidentti ja muut kuninkaalliset
neuvokset, sotamarsalkat ja
kenraalikuvernööri.
N: o 2. Maaherrat ja kenraalimajurit.
N:o 3. Everstit, hovioikeuden va-jräpresidentti,
everstiluutnantit ja laamannit.
N : o 4. Toisen luokan asessorit.
Nro 5. Kolmannen luokan asessorit.
.
N: o 10. Kreivilliset ja vapaaherralliset
ylioppilaat.
N: o 11. Piispa, yliopiston rehtori
ja Turun kaupungin kirkkoherra.
N: o 12. Jumaluusopin, lainopin ja
lääketieteen professorit.
N: o 14. Turun kaupungin pormestari.
N: o 15. Vanhemmat raatimiehet.
N: o 16. Nuoremmat raatimiehet
ja kaupungin sihteeri.
N:ot 17—27 oli\*at jaetut kauppa-miehille
ja alemmille virkamiehille
sekä muutamille käsityöläisille,
^^luut kirkonpenkit tuli kirkkoherran
jakaa kaupungin asukkaille.
Naisten puolella mainitsen muutamia
penkkejä:
— Kuningattaren peakki, jolla ei
ollut numeroa.
N: o 1. Kuninkaallisten neuvosten
kreivittäret;
N: o 2. Maaherran krei\itär ja
kenraalittaret.
N:o" 3. Everstien, varapresidentin,
everstiluutnanttien ja laamannien
rouvat.
K:o 4—6. Asessorien rouvsjt ja
tyttäret.
N: o S. Raatimiesten \^imot lapsineen.
" N:D 17. Piispattaret.
N.*o 25—^28. Kauppamiesten: j ä .
käsityöläisten sekä apteekkarien vaimot.
Muut penkit piti jaettaman sitä
myöten kuin v ä k ^ ilmoittautui.;
iv
Kirj. Iris
OTT AINA, onko se Laina? Joko tullen siis uudenvubdenlahjaksi. Tyt-i>
sinä vihdoinkin tulit? Oi, tönen oli noin vuoden vanha, kun ta.
ii
pahtui kauhea onnettomuus. Älies,
sanon häntä tässä vaikka Ilmariksi,
oli kovin innokas kalastamaaiL Näsi-
^järvi on hyvin suuri järvi ja sen le-^
veimmästä kohdasta pistää esiin n.s.*
'Koukkukari'. Täytyi soutaa yli suuren,
tumman Näsiselän, jos mieli
päästä tälle karille, josta joskus sai
jonkun hauvenvenkaleen pitkälläsii-mallä.
Joka sunnuntain tienoissa oli
nuori vaimo — sanon häntä vaikka
Kaarinaksi, seurannut miestään näil- •
le uhkarohkeille kalamatkoille. Usein
Näsiselkä lainehti vaahtöpäissä: Mutta
pienokaisen S3mnyttyä oli Kaarinan
täytynyt jättää nämä-kalamatkat ja
'Noin 25 vuotta sitten meni hyvin Ilmari kävi yksin, tai jonkun työtove-kuinka
olenkaan sinua odottanut!
Nuo kellon viisarit ovat mataneet niin
sanomattoman hitaasti. Istu tuohon
vuoteeni reunalle ja anna kätesi käteeni,
niin kerron sinulle hyvin, hyvin
surullisen elämäntarinan. Minun täytyy
ripittäytyä sinulle, lapseni, ennenkuin
jätän tämän vaivaloisen, tus-kantäyteisen
matkani. Tunnen, että
minulla ei ole montaakaan päivää —
tuskin yhtäkään jälellä ja sinun täytyy,
saada tietää kaikki, kaikki!"
Pitkällistä keuhkotautia poteiva ja
nyt loppumaisillaan oleva äiti kertoo
seitsemäntoistavuotiaalle Laina tyttärelleen
seu raavaa:
(^jg^HTOA keinutan
toivossa suuressa..,
Kelle kasvatan lapseni?
Huokaus nousee rinnastain
kun ajattelen osaa
työläislapsen.
Rahavalta saa orjan mideny
kiin poikani varttuu mieheksi.
Koetan kmtenkhi kasvattaa,
tietojanijaellaji että ero
Oli stmrt
herroilta verrattuna työläiseen.
Muista se poikani kallis,
mitä sulle sanelen:
Vaikka sä oletkin-pieni,
vielä hoivaa vailla,
vartu miehieksi taistojen,
yhteisrintaman urhoksi!
kaunis ja nuori tyttö ja poika naimisiin.
He olivat niin onnellisia, että he
eivät luulleet maailmassa olevan toista
yhtä ormellista paria. He luulivat,
että heidän rakkautensa on sammumaton,
joka kestää hyvät, niinkuin
huonotkin päivät...
Usein, miehen palattua työstään iltaisin
ja kun oli nautittu nuoren vai-inon
valmistama maukas illallinen,
istuivat he sylikkäin takkavalkean ääressä,
keskustellen elämästä ja avioliitosta.
Molemmat olivat sitä mieltä,
että onnettomat avioliitot ovat ih-rinsa
karissa laskemassa jä kokemassa
koukut. Nuoren Kaarinan ilo oli ylimmillään,
kun Ilmari kotiin tuUessaaij^
suurta haukea jo ovessa heilutteli..
Sairas keskeyttää.
''Laina, nosta minua vähän pystympään,
että^^ jaksan paremmin.
Noin, nyt on hyvä. — Niin, sitten
eräänä lauantai-iltana, heinäkuun
maissa oli Ilmari kahden työtoverinsa
kanssa päättänyt mennä kalaan ja
olla yli yön — vasta sunnuntai-iltana
Omituinen avio-salaisuus
Cannesissa, Ranskassa on äskettäin
paljastunut omalaatuinen aviosalai-suus.
Muuan Camille Bertin-nimi-nen
tapaturmaisesti kuollut aviomies,
jolla on 4 lasta, todettiin naiseksi.
Tutkimuksissa selvisi, että kaksi
rakkausasioissaan pettynyttä naista
oli aikoinaan tutustunut toisiinsa. He
muuttivat toiselle paikkakunnalle ja
toinen heistä alkoi esiintyä miehenä,
palata. Yhdellä miehistä oli purje- joka meni avioliittoon naistoverinsa
vene, jölla oU päätetty mennä, kun oli kanssa. Vuosien kuluessa heille
misten omaa syytä. He ajattelivat, hyvä tuuli. Kaarina laittoi hyräillen karttui neljä lasta. He olivat kaikfö^
.1 ^^4. eväsreppua kuntoon. Vielä sa hiljaisuudessa hankkineet nämä
lähtösuudelma, ja niin oli kalamies lapset ottalapsiksi, jotka sitten kas-mätkassa.
Kaarina kävi pienen tyt- tettiin aviopuolisoiden nimiin, hei-tönsä
kanssa saunassa, kiehautti kah- dän omiksi lapsikseen. Paikkakun-via
ja leperteli pienokaiselleen. nalla ei kukaan aavistanut Betinien
että ihmiset, joiden onni avioliitossa
ei säily eheänä, eivät voi elää niin
kuin heidän tulisi. Itse he luulivat
voivansa ohjata purtensa läpi elämän
salakarien. Mies kuvitteli kantavansa
voimakkailla käsivarsillaan vaimonsa
pahimpien paikkojen yli ja
vaimo taas palkitsisi hyvyydellään ja
rakkaudellaan miehen urhoollisuuden.
Jos he olisivat voineet nähdä eteensä,
kuinka kohtalo nauroi ivallista
nauruaan näille kuvitelmille. Mutta
on hyvä puoli elämässä, että ei näe
eteensä, eikä tiedä, mitä tulevat päivät
tuovat tullessaan — tietää vain
sen, mitä on nähnyt...
Oh, kuinka minua väsyttää. Kohenna
Laina kulta tuota tyynyä, ummistan
hetkeksi silmäni ja lepään.
Kokoan voimia, kertoakseni edelleen,
sillä minun täytyy jaksaa."
"Äiti, täytyykö sinun välttämättä
tehdä se? Se rasittaa sinua liiaksi."
J.,aina painaa nuoren, viileän kätensä
äitinsä polttavalle otsalle. Kyyneleet
Miota\'at virtanaan, kyntävät
vakoja ruusunlehteä muistuttavaa
poskea pitkin ja tippuvat \'aalean puseron
rinnustalle. Oi, kuinka kuihtunut
onkaan ennen niin kaunis äiti!
Kaikki olivat sanoneet hänen äitiään
kauniiksi. Nyt vain syvään painuneet
silmät — keltainen nahka peitti
luiseviksi käyneet kasvot. Ja äidin kädet,
joita oli sanottu erikoisen sieviksi,
näyttivät nyt luisevilta hoik-kine
sormineen. Ai\'an niitä pelkäsi!
.
Vaistomaisesti Laina koettaa irroit-taa
kätensä äidm kädestä, mutta äidin
sormet koukistuvat kipeää teke-
Mutta yöllä hän näki kauheaa unta.
Koko sunnuntaipäivän hän oli
hyvin levoton ja kun kello jo läheni
k3mimentä illalla, eikä Ilmaria vielär
kään kuulunut palaavaksi, oli hän
varma, että jotain oli tapahtunut.
Hän ei tiennyt, missä Ilmarin mukana
olevat miehet asuvat, että olisi voinut
käydä heidän vaimojaan puhuttelemassa.
Saatuaan tyttösensä nukkumaan,
kävi hän vähän väliä ulkona. Vihdoin
noin kello kahden ajoissa aamuyöllä
tuli joku ja koputti ovelle. Kaarina
avasi oven ja näki oviaukossa
miehen, jonka vaatteet olivat rikki,
hiukset veressä ja joka oli hyvin uupuneen
näköinen.
avioliitossa mitään erikoista, eikä neljän
lapsen isän salaisuus oUsi mah*
doUisesti koskaan paljastunut, ellei
hän olisi joiitunut tapaturman uhriksi.
'Sokeaksi; parkaisi Kaarina ja kaatui
pyörtyneenä lattialle...
Seuraavana päivänä hän kuulimie-hensä
olevan kaupungin kirurgisessa
sairaalassa. Seurasi tuskantäyteisiä
viikkoja. Kaarina kulki kuin houreissa,
hän ei tiennyt, mikä päiväkään
kulloinkin oli. Vielä ei oltu kaarinalle
sanottu, tulisiko Ilmari näkeväksi,
vai jäisikö hän sokeaksi ai-
Vihdoin lääkäri ilmoitti kau-ja
oli vähällä pyörtyä. Kauhea aavistus
valtasi hänen mielensä.
'Rauhoittukaa rouva! Istutaan,
minäkin olen hyvin uupunut ja tekin
jaksatte paremmin kuunnella', sanoi
mies.
Istuuduttuaan keitriöön, aloitti
mies:
'Minulla on hyvin ikävä asia ilmoitettavani,
mutta olkaa urhea. Olen
yksi miehenne kalastustovereista ja
ainoa, joka olen loukkaantumaton.
Oli hyvä, että minä olen terve, sillä
muuten, kuka ties, kumka kauan olisimme
saaneet olla ilman apua. Ka-lasthnme
dynamiitilla. Syystä tai toisesta
ei ammus lauennut. Miehenne
ja kolmas mies, Malmi, menivät katsomaan,
mikä on vikana. Malmi otti
niaaksi.
Kaarina säikähti hean totuuden, että Ilmari jää elin-
. . . . ' •—^ ov/iiiaati, uima un viKana. Mai
i^^: P'"^^" Miehenne oli ai-
" E i , älä ota kättäsi pois, kohta mi
nä jaksan taas kertoa."
• ^ l A ^ x . u ^ ^ x t J l ^ OLI-van
hänen vieressään. Yhtäkkiä panos
laukesi. — Ei, olkaa rauhallinen,
T ö « o " v * i 1 , '^ouva. Malmista ei jäänyt jäleUe kuin
T a a ^ t i jatkaa keskeytynyttäkö mmäomrnia m i i t ^ ^
iäkseen sokeaksi...
Se oli kova isku heille molemmffle,
Ilmari oli menettää järkensä, niin
kovaa se öli-
Jonkun ajan kuluttua meni Ilmari
sokeamkouluun, oppiakseen näpertelemään
käsitöitä. Niin hän vidä ki-tuutri
perhettään eteenpäin. Käännän
täytyi mennä tehtaaseen työhiffl
ja Ilmari oppi hoitamaan heidän unelmiensa
tyttöä JuUaa ja näpertelemään
juurikoreja..
Sairas keskeytti. "Nyt taas va^
hän levähdän", sanoi hän vaivaloises-tX.
"Eikö haluaisi vähän raitista vettä,
äiti!»" Laina sanoi tämän, päästäkseen
>edes hetkiseni vetämään raitista
ilmaa keuhkoihinsa ja tyyntyy
seen. Hänen nuori sydämensä aavisti
saavansa kuuUä ja kestää jotain^hy-vi
» järkyttävää. Hän mem keit-tlööny
a• vas•i ulösvievän oven vetäisi
-Joita kokoi- keuhkonsa täyteen h e l ^
lm veneeseen — siksi olen näin veres- kasilöiaa^ valeli kasvonsa kyl
sä vedeUä Ja täytti adiia^ juoma-astian
tomustaan
"Nuorten onni oli vielä täydelli-sempi
silloin kuin heille vuoden ne- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-05-15-08
