Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 30, 1954

              MLA oli mustat sBxoMt ja
^gf, kultainen piste. Hinen tuk-
0^ vaaka- £n oUut kdcsmyt Jcei-
^ sanaa faändle^ että rakastin
£n edes tiennyt, että hänen
: oli Vanda.
aamuna han pysXbtyi omasta
-^«•a keskelle siltaa. Hän odpt>
'fdbkenisin tulla vidä pari askelta
SI ja sanoi:
a, tämä on piinallista. Jo
olette seurannut mmua kuin
Sanokaa, mitä teillä on sanotta­ja
sitten on välimme selvä."
uinka, ettekö ole ymmärtänyt?"
llä hetkellä kulki eräs nainen ohit-
Hän talutti pientä tytm ja
«isteli tältä Iäk5>-ä. Tyttönen än-
' «elä puolinukuksissa:
Sn lienee, te lienette, he lienevät."
rskaiiäimme molemmat nauruun ja
bsti meidät liämmennyksestä.
_s nojasi toisella kädellään sillan-
«seen. minä tein samoin. Katselin
a. ^ oli vihreä ja virtasi reunojen-taialla.,
kuvastaen suuria ikkunoita,
n takana kultasepät työskentelivät,
iin ;Somiellani virran keskikohtaa
noin:
:äeitekö tuota poikaa, joka sputaä
alaspäin.^''
iupiui minusta kaikkein tärkeim-asialta,
mitä minulla oli sanot-a.
Hän vastasi:
nuniuniiiiiiiiiiniiiiiin
Uutta ajanviete
kirjallisuutta
Uusi SaPo-sana
on BuaOmankaaluJen salapoUirf-ronuanien
valikoima, JoM» on
edostettoina alan huippnkirjaiM-msä
sarjassa on nyt ilmestynyt
seuraavat kirjat:
Agatha Christie:
Lordin kuolema
Jämutysromaani
313 sivua — Hinta nld. $1.75
[Dorothy Sayers:
Kuolema vierailee
kerhossa
Salapoliisiromaani
314 sivua — Hinta nid. $1.75
Ägatixa Christie:
Askel tyhjyyteen
235 sivua — Hinta nid. $1.75
Agatiui Christie:
Smeon Leen
testamentti
28» Sivua — Hinta nid. $1.75
Carter Dic&son:,
Kymmenen teekuppia
Mystillinen salaseura, kolme
selvittämätöntä rikosta.
333 sivua — Hinta xiid. $1.75
Agatha Christie:
Murha maalaiskylässä
317 sivua — Hinta nid. $1.75
Ägttha Christie:
Mykkä todistaja
331 sivua — Hinta nid. $1.75
C»rter Dickson:
Punainen leski
347 sivua - Hinta nid. $1.76
Cuter Dickson:
Valkoisen luostarin
murhat
•'«loitysromaani
»5 sivua - Hinta nld. $1.75
^ymond Chandler:
Nainen iärvessä
Hinta nid. $1.75
monta kuolemaa
Hinta nid. $1.75
Dickson:
Juudaksen ikkuna
Hinta nid. $1.75
Tilatkaa osolitcdla:
VAPAUS
PUBLISHING CO. LTD.
' 0. ll»x 69 Sodbary, Ontario
Va n da
*^auida**-4iov«iliii kkjoHuja VAKO
Px»loiiBi oa ^ ^ B ^ t ^ ^ l »
nykypiivien Italiaa'etorivfai
joSiin. iiän on ftsalligtimttt huomat-tavaUa
tavalla fasimktirastaiseen
taistduun kotknaassaaa ja timä tais-tda
kuvastuu monissa hänen teok­sissaan.
^'Npee, ettei hänellä ok n)uutakaan
tekemistä. Kadehdin häntä."
Sillan molemmissa päissä oli kuva­patsaat,
jotka esittivät neljää vuoden­aikaa.
Ne olivat meihin selin. Olimme
kahdeksantoista vuotiaita. (Minä olin
harjoittelijana sanoinalehdesäs, hän o li
J^yyiättärenä muotiliikkeessä. Hän an­saitsi
seitsemän liiraa päivässä ja asui
isänsä ja isoäitinsä kanssa. (Hänen isän­sä
oli ulosottomies, joka kävi ihnjisten
luona toteamassa, että nämä kieltäytyi­vät
maksamasta vekseleitä. iKohtasim-me
sopimuksesta toisemme joka aamu
sillalla ja näin tapahtui vuoden ajan.
Hän asui virran sillä puolella, missä
olivat patsaat Kevät ja Kesä. Joimme
kahvia baarissa. Siellä oli juuri uunista
tu^eita briosheja. Ositimme yhden ja
panimme sen; puoliksi. Hän musersi
omansa, soi sitä pienen palasen ja joi
hiukan kahvia. Hän moitti minua siitä,
että panin kaiken suuhuni yhtä aikaa.
Seurasin häntä aina liikkeeseen asti.
Jäin hetkeksi siihen seisomaan ja hän
^katsoi -minua vielä kerran ikkunan ta­kaa,
ollen jäsjestävinään näyteikkunaa.
Päivällistunnilla ja illalla kuljinmie
jälleen yhdessä sillalla. Päivät kuvas­tuivat
joessa, joka virtasi allamme kel­taisena
ja sameana, kun oli nousuveden
aikana, tammikuussa. Se kuljetti pui­den
runkoja ja sianraatoja, joita se t u l -
viessaan oli temmannut mukaansa maa-setidulta.
Silloin kultasepät kumartui­vat
ikkunoissaan katsoakseen vesimitta­ria.
Laskuveden aikana loppukesällä
kohosi vedestä hiekkasaaria. Pato oli
kuiva j a pojat leikkivät siellä alastomi­na
kaiket päivät. Vain sillan alla vesi
oli heikossa liikkeessä. Se oli niin kir­kasta,
että näki pohjaan asti. iMutta ke­väällä
se oli vihreää. Iltaisin, kun
olimme siellä myöhään, Vanda lauloi.
Nojaten kaiteeseen kyynärpäillään ja
kädet poskillaan hän katseli virtaa ja
lauloi. Sanoin hänelle "Rakas ja hyväi­l
i n häntä, mutta hän ei kuunnellut mi­nua.
Sanoin hänelle leikilläni:
"Rakastat enenunän jokea kuin mi-nua.
"Oletko ihan hupsu I" sanoi hän nau­raen.
Tuli kesä. Ihmiset istuivat sillan­kaiteella.
Poikajoukkoja käveli sillalla,
soittaen mandoliinia. Sillan korvaan
oli piirakkakauppias levittänyt myynti­pöytänsä
paljaan taivaan alle.
Tämä tapahtui vuonna 1939. Espan­jassa
olivat punaiset menettäneet B r u -
neten, muuan aviomies oli tappanut vai­monsa,
hallitus "hyväksyi rotulain. M u t ­ta
nämä asiat tapahtuivat kaukana
meistä, ne olivat lehtien otsikoita. M e i l ­le
merkitsivät vain sillalla vietetyt tun­nit,
kävely puistokaduilla ja hänen isän­sä,
joka ei halunnut tuntea minua.
"Saan hänet suostumaan varmasti",
sanoi Vanda. "Oikeastaan ei hänellä
ole mitään sinua vastaan, kaikki johtuu
vain siitä, että olemme alaikäisiä."
Päivä päivältä hän muuttui yhä
enemmän naiseksi. Hänen muotonsa
kehittyi sitä mukaa kuin opimme sylei­lemään
toisiamme. Asiat muuttuivat.
Hänessä oli eräänlainen levottomuus,
tuskallinen tapa esittää kysymyksiä,
vieläpä asioista, joilla ei ollut mitään
merkitystä. Oli niinkuin hän olisi elä­nyt
alituisen painajaisen vallassa, joka
aika ajoin nousi esiin ja hämmensi hä­nen
ajatuksensa.
"Tuntuu piinalliselta, samoin kuin
ensi kerta tavatessanMne", hän sanoi.
"Miksi sytytetään lyhdyt niin cny5-
luMin? Miksi olet ^ ^ n u t l ^ t a liik­kasi
juuri tänään? Miksi on ollut täy­sikuu
jo niin monta iltaa peräkkäin?"
Minä taas haaveilin yhteisestä kodis­tamme,
jossa olisi leikkikalua muistut­tava
kuuntelulaite väännettävin nappu­loin.
Kesäkuussa lahjoitin hänelle tum­manpunaisen
huivin. Iltaisin kun tuli
viileää hä|( heitti sen hartioilleen val­kean
puvun päälle.
" E n olisi halunnut rakastua. Kun
lähestyin sinua silloin ensimmäisenä päi­vänä,
tein sen siksi, että jättäisit minut
rauhaan", hän sanoi.
"Tiedän sen", vastasin hänelle type­rästi
ja nauroin. Sitten kysyin häneltä:
"Entä milloin uskot minulle salaisuu­tesi?
Etkö usko, että rakastan sinua
niin paljon, ettei mikään voi minua pe­lästyttää?"
^ .
" E i vielä." Hän katsoi minuun vaka­van
näköisenä, enkä osannut muuta
kuin sulkea hänet syliini.
Hän kävi yhä kalpeammaksi, yhä ha-jamielisemmäksi
ja levottomanmiaksi.
"Työsi rasittaa sinua liikaa", sanoin
hänelle. " E t voi jatkaa."
Hän hyväili minua kysyen:
"Rakastatko todella minua niin pal­jon?
Jos rakastat minua niin paljon,
niin miksi et yritä nähdä sisimpääni?
Olen odottanut sitä hetkeä uskoakseni
sinulle salaisuuteni."
"Tunnen kaiken -sinussa, olet kuin
ilma, jota hengitän. Olet minulle kuin
avoin k i r j a " , vastasin.
" V o i , miten olet typerä", hän sanoi
äänessään yhtä aikaa rakkautta ja ma­sennusta,
mikä muistui mieleeni jälkeen­päin.
Nojasimme kaiteeseen. Tuuli p u ­halsi
ja puisto oli sumun peitossa. Kaksi
lamppuriviä hukkui sumuun. Joki oli
musta vellova massa, jota purkautui
sillan alta, kuului vesihyökyjen jatkuva
murskautuminen sillan tukipilareita vas­taan.
Vanda sanoi:
'"On piinallista. Sanot aina: 'Tiedän
sen, tiedän sen!' Etkä tiedä mitään.
Miksi olen vaalea? Minun ei pitäisi
olla vaalea. Ja tiedätkö miksi?"
"Olet vaalea, koska olet vaalea", sa­noin.
"Minun ei pitäisi olla vaalea. Se on
piinallista. Rakastan sinua. Miksi ra­kastan
sinua? Sinä tiedät sen varmasti
ja haluan sen kuulla. Miksi? Sitä m i ­nien
tiedi. Tkdin vain, eta rakastan
sinua, mutta en osaa sanoa miksL"
mn oli oudon imubafiintn. Vain M -
aen |Ndietttensa ajatus oU stiEava, ci
hänen iinenai, joka oli kirkas, tlynni
beUyytti, cnatU nIidMi bdlyyttä, jotka
ovat kirsineet viiryytti ja koetUvat
antaa antedcsi.
"Tiedät kuitenkin kaikki"» hän sanoi.
"Tiedät, että joki laskee meraen. MutU
et tiedä, että en ole koskaan nähnyt
merta, den kaksikynunenfvuo|ias, enkä
kpslsaan ole nähnyt merta. Ci| ole edes
koskaan noussut junaan. Tiedätkö
sen?"
"Pieni tyhmeliini", sanoin hänelle,
"sekö oli sinun salaisuutesi?"
Hän nosti kädet poskilleen j a nojasi
kyynärpäillään kaiteeseen. .
" N y t luulet, että se o l i salaisuuteni.
Se on piinallista."
Kiersin käsivarteni hänen hartioitten-sa
ympäri ja käänsin toisella kädellä
hänen kasvonsa puoleeni. Huomasin,
että hän itki. Otin sormeeni kyyneleen
ja kostutin sillä hänen huuliaan.
"Kuule", sanoin hänelle, "meri on
yhtä suolaista kuin tämä." Suutelin
häntä poskelle. "Sunnuntaina menem­me
meren rantaan — ja juuri junalla.
Järjestämme niin, että voimme palata
Jatkuu 11. sivulla
Syvällä surulla ilmoitamme, että rakas
isämme Ja isoisämme
DAVID SIITERI
nukkui Ikuiseen uneen kodissaan tyttä­rensä
Kaarinin luona Vancouverissa, B.
C, syyskuun 5 p. 1954. Hän <4i synty­nyt
Suomesfa Kuopiossa Joulukuon 26
p. 18S9.
Lähinnä kaipaamaan Jäivät kolmo
tyiärOT periieineen Vancouverissa, B. C.
Ja kaksi poikaa Solntnlassa. B. C. sekä
kolme lastenlasta Ja yksi lastenlaalen-laiieii
yksi veli Suomessa seicä muita
si$culais&t Ja suuri tuttavapiiri tässä
On kotitalon kulku niin kumma,
läpi tuskien käy elontie.
Lepää rauhassa isä kulta,
sydän liyvä on Jäähtynyt suita.
Muistosi elää ain.
K I I T O S
Lapsesi.
Sydämellinen kiitos kantajille Ja Ville
Aholalle kauniista muistosanoista hau-daUa.
KUt09 kukista Ja kaikille. Jotka
olitte saattamassa Isää viimeiselle mat-kaUe.
Kiitos kaikesta.
MR. J A M B S . HANS SJÖVIK
511 S. Renfrew Vancouver 6, B.C.
^ f
(Syvänä somlla Ja IcaipankseUa ilmoitamme, että rakas ättimmr
LEMPI MARIA MYRTLE
(OJB. Kaija) «
knoli sydänhalvaukseen Vancouverin General-sairaalassa IiAakunn 5 pnä 1954.
Hän oU syntynyt Suomessa, VähähjiOssä. Vaassa liinlssi, elokaan 25 p. 1S81.
Äidin muistotUaisams pMettiin lokaknan 9 pnä BcU häntmtoimistossa Van­couverissa,
B. C. ^
Lähinnä suremaan Jäivät kolme poikaa perheineen Ja kaksi t^iärtä, viisi
lastenlasta, kaikki Vanconverissa, B. C, kaksi sUum M vcU Soomess» sekä
multa sukulaisia, Lempi Päivärinta Ja Matti Nivala siskon lapsia Ladysmithissa,
B. C. Ja laaja toveripiiri tässä maassa Ja Snoi
Oi äiti. kuinka kallis sä oletkaan,
sen harvoin tarpeeksi huomaamme.
Sä annat niin paljon.
et vaadi sä mitään.
Siksi muistosi niin kallis on meille.
Judith, Jorma. JsUns. Julia Ja Jouko.
Meille aina sä hyvä olit,
siksi kaihon kyynel silmämme tä3^tää.
Sinä kaiken annoit, mitä-antaa voi,
kUtos kaikesta, rakas täti.
L«mpi Päivärinta Ja perhe
Sanni Ja MatU Nlvato
K I I T O S
/Sydämellinen kiitos kaijdlle niille ystäville. Jotka olivat niin suurilukuisina
saattamassa rakasta äitiänmie viimeiselle matkaUe. Kiitos Aapolle Ja Matille
paljon sisältävistä muistosanoista sekä Liisalle Ja Kertulle kauniista lauluista.
Kiitos kantajille Ja kaikille kauniista kukkalaitteista Ja muistokorteista. Kaunis
kiitos OSJ:n Vancouverin osastolle, kim osaston toimesta Järjestettim kahvi-
U r j o l l u Clinton-haaliUe äitimme muistoksL Kiitos kaikille Jotka ottivat
osaa suruumme.
OMAISET
3395 Charies St. Vancouver S, B . C.
•> l i ; i .1.1
Lauantaina, lokakutm 30 palvaiUL 1954 S i T U 9