1939-07-22-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 L. \ r.\XTAIXA, HSIN:^rUN 22 PÄIVÄNÄ Siva J
I
KIRJ. DANIEL TURIA
TIISTAN usein kuin utuisia unia, rinnöitään. Ohjelma siellä oli niin
-2- tapahtumia takaa vuosikymme- kansanomaista ja mukaansa tempaa-nten.
Minä olin silloin nuori ja mieleni
ke\7t kuin perhonen aurinkoisena
kesäpäivänä. Sydän puhdas kuin
lilja, joka on kasvatettu ansarin valiota
i siassa. Sitä ei ollut kouristellut
vaa, yksitoikkoiseen raetsäelämään
tottuneelle, että sitä katseli kuin kaunista
unta. Ja sitten se tapahtui.
Ramppivaloon ilmest3ri nuori neitonen.
Suloisena kum kevään hengetär,
enempi rakkauden surut kuin elämän joka kykenee hymyllään sulattamaan
huoletkaan. Koko maailma säkenöi talyen hangetkin. HTänen laulunsa
autuaallista onnea. ^ Meluava metsä-kämppä
räiskeineen ja riitoineen tuntui
minusta samalle kuin filmi, jota
näytetään valkealla kankaalla. Vaikka
olinkin yksi sen työläisistä, ei minua
liikuttanut heidän voitot eikä
tappiot kunhan vain minun palkkani
maksoivat säännöllisesti. Työn tuottama
suloinen väsymyskin illoin tuntui
nautinnolta, kun sai vaipua unien
autuaalliseien heliiiäan. " • -
Mirtta sitten fapiäiitui jotakin,'aivan
ennestään tuntematonta minulle.
Po ja t houkutteli\^t minutkin matkaansa
eräälle käupunkireisulle. Siel-helinä
hyväili korviani kuin ihanin
hymni. Ja hänen suloinen hymynsä
upposi sydämeni syvyyksiin aivan nii-tulevaisuuteen.
Käin kuinka tulevat
sukupolvetkin ahmien lukiv^at pientä
siroa'kirjaani, jonka jo kellastuneilla
lehdillä, kuin pyhien ilmestys, näkyi
hän, tuo unelmaini hengetär. Se i l mestyy
hetkeksi näyttäniön ramppi-
\'aloon ja jälleen katpaa kuin ke^ä
poutapilvi.
Olin sommitellut tuon kohtalokkaan
työni lause lauseelta, lehti leht
delta jo miltein valmiiksi ja säilytin
sitä matkalaukussani, joka metsämiehellä
on ainoa paikka, johon syrjäisellä
ei katsota olevaji asiaa.
Minä tiesin sen, että joukossamme
vallitsi oma, kenties parhaiten niihin
oloihin sopiva "yleinen mielipide'
nun tahtomattani. Hän yllätti minut jonka mukaan kaikki ne ihraiset, jot-aseettomana.
Olisihan saanut ymmär- ka pyrkivät kehittämään henkisiä ky-tää,
että ei metsämiehen sydän kestä* kyjä, ox^at tavalla tai toisella hieman
katsella kaupuhkielämän kaunista
puoltaJ ^
Kevät saapui nyt suloisempana
kuin ennen milloinkaan. Kirkkaampana
kuin aurinko, tuolla -ikuisten
lumivuorten huipuilla, säteili minun
salattu rakkauteni. Metsässä, pilvissä,
merenaalloilla ja kaikkialla näin jo-hupsuja.
Sen nSielipiteen orja olin
mtnäkfn, siksi tahdoin salaita touhuni
ja valitsin tuuhean metsänsiimeksen
työhuoneekseni.
Miesjoukossa oli yksi, aina valvova
kiusanhöiki, jota kutsuttiin "Tampereen
hummeriksi". Hänet jos osasi
varoa, niin toisten kanssa tuli joten-tain
joka puhui hänestä. Purojen lor - kin toimeen. Minä miltei vihasin hän-lä
iic veivät minut- suomalaisen yhdis- rinassa ja metsän huminassa oli hänen
tyksen talolle, katsomaan heidän py-liikkui
se tuhoa tuottaen koko maailmassa.
Kukaan ei oikein tiennyt, miten
tauti levisi, mutta ihmisten kokoontumisella
mahtoi olla jotain syytä levenemiseen.
Kaikki jälkapallör ja nyrk-keilykilpailut
kiellettiih Amerikassa:
Kouluja suljettiin, kirjastot kieltäytyivät
jakamasta kirjoja. New Yorkin
puhelinkeskus, jonka hoitajista
oli 1,600 sairaslistalla, kehoitti puhelimenkäyttäjiä
puhumaan vain aivan
kireellisissä asioissa. Länsirannikolla
kiellettiin kaikki- julkiset kokoukset.
Jumalanpalveluksia pidettiin
liikoilmas&si, vieläpä kaduillakin.
Sotilasleireillä sairastui joka neljäs
mies. Ihmiset pukivat kasvoilleen
kummalliselta näyttävän naamarin,
jonka QH määrä suojella heitä basilleilta.
Kaivoksissa, tehtaissa ja laivate-lakoilla
jäivät työmiehet pois töistä
influenssan takia. Erään teksasilaisen
kaupungin väestöstä oli toisen
puolen pysyttäyd)^tävä vuoteessa.
Lääkiirit ja sairaanhoitajat olivat
nääntyä työtaakkansa alle. Filadel-liasta
löydettiin talo, jossa yksinäinen
nainen oli taudin kourissa saanut
surmansa ja ollut hautaamatta
viikon ajan. Eräs, sairaanhoitajatar
1 öysi eräästä huoneesta kuolleen mie-hen
sekä naisen, joka juuri oli synnyttänyt
kaksoset. Sairaalat olivat täpö
täynnä potilaita.
Vön aikana kuolleet siirrettiin nopeasti
pois niumishuorieisiifi, jotta
toisille kuoleville olisi voitu vuoteisiin
varata tilaa; Usein ^iraat toimivat
itse ruumiinkahtajinä. ICun sairaanhoitaja
kävi äamufeierr^
näki hän joskusi vuoteissa uusia kas-
^•oja. Joku oli siirtjmyt yöllä kuolleen
\-apaaseen vi^oteeseen. Lääkärit
ja sairaanhoitajattBret sairastelivat
itsekin ja kuolivat. Lehdissä ihnoi-tettiin,
että tarvittiin lisää haudankai-
^"ajia. Useissa kaupungeissa loppuivat
arkut kesken.
Influenssaepidemia oli ankara, mutta
se ei onneksi kestänyt kauan: Se
ä^koi piirillä tapauksella, seuraavalla
viikolla sairastuneita o l i jo enemmän,
sitten puhkesi se täyteen! raivoonsa
tyyntyäkseen Jälleen muutamien viikkojen
kuhittua.
Ja sitten ihmiset divät jäHeen, hengittivät
raikasta^flioaaj^
vain sillä tavalla, jolla ^^ihmiset
^'<}i\'at kanheimBiatknriisiat 1^
laulunsa poljento. '"Tuon hurmaavan
lumouksen kestäessä alkoi minun
mielessäni kehittyä kummallinen ajatus.
Ensin vain arkana, ujosti, vaan
kuta enemmän taistelin sitä vastaan,
sen vaativammin se alkoi käskeä ja
kehoittaa. Ja vihdoin kuin uhissa-kävijä-
otin kynän ja paperia taskuihi-ni
ja niiden kanssa painuin tiheim-pään
metsään. Aloin kirjoittaa. Jatkuvasti
kehittyi mielessäni lauseita,
jotka vaativat päästä paperille. M i nun
täytyi kirjoittaa. Kuinka olisinkaan
voinut vaieta. Eihän kukaan
toinen voinut tuntea elämää niin
kauniiksi kuin minä tunsin sen niinä
päivinä. Meri, metsät ja mantereet
sulautuivat yhtleksi läheiseksi ystäväksi,
jolle ihminen voi uskoa huolensa^
avata sydämensä, eikä se sinua
ivaile. Onneni huumassa annoin kir-
Joituksiini koko viattoman nuoren
tä siitä syystä, kun hän kaikessanäki
aina tilaisuudien lasketella kaksimielisiä
sukkeluuksiaan. Usein hän huvitti
ympäristöään lukemalla ääneen kirjoituksia
kuukausijulkaisuista, lisäten
sinne tänne typeriä .letkauksiaan,
joille hänen ihailijansa nauroivat kuorossa.
Kysyin häneltä kerran, millä
oikeudella hän kehtaa rääpiä ja vääristellä
noita aivan moitteettomia kirjoituksia.
Hän vastasi: "Se on vain
viatonta leikkiä, jota eivät hupsut
ynmiärrä." Hän sai silloinkin ihailijansa
nauraa hottamaan. En silloin
vielä osjmnut aavistaakaan, että tuo
samainen koiranleuka kerran tulee minut
niin raa'asti häväisemään.
Muutamia viikkoja- myöhemmin,
eräänä sunnuntaina, kun palasin
kämppään tavallista aikaisemmin,
kuului sieltä entistä valtavampi nau-runhohotus.
Astuessani sisään huomasin
matkalaukkuni olevan auki ja
• sieluni niin alastonna ja yksinkertaise- 'Tampereen hummerin" selailemassa
nä kuin vain turmeltumaton maalais- minun käsikirjoitustani. Eipä enää
poika voi antaa. tarvinnut arvailla, mistä naurun aihe.
Koko kesän minä kirjoitin, kaikki oli saatu. Jos olisin yllättänyt spita-
•joutohetkeni kulutin siihen. Unelmie- lisairaan tekemässä väkivaltaa alai-ni
silmillä katselin kauas hämärään käiselle lapselle, en olisi voinut tuntea
Tk kutsui: Lähde, kuijemnte pois
näkppimtitmetoiseU&p^^
Kotimökki se kicileii: Tonnc Jaäf
pois poluUta mtJtrheen ja huolen.
Tie kutsui: Suora ja kaunis tie\
käy miftkaan, onncas koita.
Koiikielieli: Lapseni^ tänne jää,
täältä muistojes huilua soita<
Tie kutstti: SuUe mä näyttää voin
elon ihmeitä, suurta ja nujnta.
Kotimökki se kielteli: Tiellä jo on
monia orpoa onnetonta.
Tie kutsui: Kauaksi vien sun pois
kotimökkisi veräjän suulta.
Kaunis on maailnm, mutta siellä
on myös
monta kohtalon kovaa tuulta.
Koti vartobiastaqn, jonka vei tie
^ joka kohiahn tuulia s^^
Vieläkö kotinsa veräjän luo v
Ihps* koMan mamtmatta jöiitaa?
Tie vei. ^Koti estää voinut ei.
Veren nuoren maailma voittaa,
• M lapsi nyt^naailmalla murheissaan
muisioinsa kuilua soittaa,
MATTI ANTILA.
sy\'empää inhoa ja vihaa sydämessäni
kuin tunsin sillä hetkellä.
Koko loukatun sydämeni raivolla
syöksyin joukkoon, kuin tiikeri susilaumaan,
joka siltä on ryöstänyt penikan.
Löin oikeaan ja vasempaan.
Sekunttia myöhemmin juoksin ulos
kämpästä kourassani tukko repeytyneitä
käsikirjoituksia, jotka hetkeäkään
arvelematta heitin pihamaalla
palavaan rovioon.
Se oli raskas luovutus. Minä katselin
kuinka ahnaasti tulenliekit nielasi-vat
kalliin uhrini, minun esikoiseni
. . . Sillä hetkellä tunsin seisovani
alasti riisuttuna, lian tahraamin, revityin
nahoin, koko maailman irvistettävänä.
Aivan mahdottomalle tuntui
enää kääntyä katsomaan silmiin
noita hölmistyneitä ihmisiä, jotka seisoivat
kaaressa ympärilläni, valmiina
torumaan, nuhtelemaan, ehkäpä lyö-määnkin
minua siitä syystä, että olin
leikistä suuttunut.
Sellainen oli ensimmäinen vihuri,
joka teki tuhotöitään minun sydämeni
yrttitarhassa. Sittemmin niitä
on ollut monia, toinen toistaan tuhoisampia.
Mutta miksi ottaa niitä noin
vakavalta kannalta. Nehän ovat vain
sitä "viatonta leikkiä, jota eivät hupsut
vmmärrä".
Pirie voittanut Wolfin
Eräälk Pariisin esphnadilk m-p^^ kuuluisan mof-salkkaFochitt
muistopatsaan luomwsf jotta arkkit^^
^jakioriteeteistwmuodostettu komitea vn^
lausuntansa sen viimeistelyä varten^^^^^^-
Canadan kuuluisa vapaauimari Robert
Pirie voitti joitakin päiviä sitten
Honolulussa sadan metrin kilpailussa
Yhdysvaltain kuuluisuuden
Paul \Volfin, mutta kuitenkin vain
hyvin täpärästi. Pirien ajaksi tuli
59.1 sek. Kilpailu tapahtui VVaikkikin
altaassa, jossa pidetään Ty3menmercn
uintikarnevaaleja.
Klyoki Nakama, Ha\vaiin mestari,
voitti 800 metrin kilpailussa Pirien ja
Robin Biddulphin^ australialaisen uimarin.
Hänen aikansa oli 10 mm.
15 sek.
• oOo- -
Csmadan vanhin
sanomalehti
Quebec Chronicle-Telegraph täytti
tJc. S i»ivänä 175 vuotta. Merkkipäivän
johdostaoli järjestetty juhlatilaisuus,
johon osallistui huomattuja
henkilöitä, r - Lehti oa perustettu .v.
1764 Quebec Gazetten nimellä;
•,,,|lj»^*S«i^(^W•».•»ii)W*>»l .mmmmmmmmmmmm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 22, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-07-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390722 |
Description
| Title | 1939-07-22-03 |
| OCR text | 1939 L. \ r.\XTAIXA, HSIN:^rUN 22 PÄIVÄNÄ Siva J I KIRJ. DANIEL TURIA TIISTAN usein kuin utuisia unia, rinnöitään. Ohjelma siellä oli niin -2- tapahtumia takaa vuosikymme- kansanomaista ja mukaansa tempaa-nten. Minä olin silloin nuori ja mieleni ke\7t kuin perhonen aurinkoisena kesäpäivänä. Sydän puhdas kuin lilja, joka on kasvatettu ansarin valiota i siassa. Sitä ei ollut kouristellut vaa, yksitoikkoiseen raetsäelämään tottuneelle, että sitä katseli kuin kaunista unta. Ja sitten se tapahtui. Ramppivaloon ilmest3ri nuori neitonen. Suloisena kum kevään hengetär, enempi rakkauden surut kuin elämän joka kykenee hymyllään sulattamaan huoletkaan. Koko maailma säkenöi talyen hangetkin. HTänen laulunsa autuaallista onnea. ^ Meluava metsä-kämppä räiskeineen ja riitoineen tuntui minusta samalle kuin filmi, jota näytetään valkealla kankaalla. Vaikka olinkin yksi sen työläisistä, ei minua liikuttanut heidän voitot eikä tappiot kunhan vain minun palkkani maksoivat säännöllisesti. Työn tuottama suloinen väsymyskin illoin tuntui nautinnolta, kun sai vaipua unien autuaalliseien heliiiäan. " • - Mirtta sitten fapiäiitui jotakin,'aivan ennestään tuntematonta minulle. Po ja t houkutteli\^t minutkin matkaansa eräälle käupunkireisulle. Siel-helinä hyväili korviani kuin ihanin hymni. Ja hänen suloinen hymynsä upposi sydämeni syvyyksiin aivan nii-tulevaisuuteen. Käin kuinka tulevat sukupolvetkin ahmien lukiv^at pientä siroa'kirjaani, jonka jo kellastuneilla lehdillä, kuin pyhien ilmestys, näkyi hän, tuo unelmaini hengetär. Se i l mestyy hetkeksi näyttäniön ramppi- \'aloon ja jälleen katpaa kuin ke^ä poutapilvi. Olin sommitellut tuon kohtalokkaan työni lause lauseelta, lehti leht delta jo miltein valmiiksi ja säilytin sitä matkalaukussani, joka metsämiehellä on ainoa paikka, johon syrjäisellä ei katsota olevaji asiaa. Minä tiesin sen, että joukossamme vallitsi oma, kenties parhaiten niihin oloihin sopiva "yleinen mielipide' nun tahtomattani. Hän yllätti minut jonka mukaan kaikki ne ihraiset, jot-aseettomana. Olisihan saanut ymmär- ka pyrkivät kehittämään henkisiä ky-tää, että ei metsämiehen sydän kestä* kyjä, ox^at tavalla tai toisella hieman katsella kaupuhkielämän kaunista puoltaJ ^ Kevät saapui nyt suloisempana kuin ennen milloinkaan. Kirkkaampana kuin aurinko, tuolla -ikuisten lumivuorten huipuilla, säteili minun salattu rakkauteni. Metsässä, pilvissä, merenaalloilla ja kaikkialla näin jo-hupsuja. Sen nSielipiteen orja olin mtnäkfn, siksi tahdoin salaita touhuni ja valitsin tuuhean metsänsiimeksen työhuoneekseni. Miesjoukossa oli yksi, aina valvova kiusanhöiki, jota kutsuttiin "Tampereen hummeriksi". Hänet jos osasi varoa, niin toisten kanssa tuli joten-tain joka puhui hänestä. Purojen lor - kin toimeen. Minä miltei vihasin hän-lä iic veivät minut- suomalaisen yhdis- rinassa ja metsän huminassa oli hänen tyksen talolle, katsomaan heidän py-liikkui se tuhoa tuottaen koko maailmassa. Kukaan ei oikein tiennyt, miten tauti levisi, mutta ihmisten kokoontumisella mahtoi olla jotain syytä levenemiseen. Kaikki jälkapallör ja nyrk-keilykilpailut kiellettiih Amerikassa: Kouluja suljettiin, kirjastot kieltäytyivät jakamasta kirjoja. New Yorkin puhelinkeskus, jonka hoitajista oli 1,600 sairaslistalla, kehoitti puhelimenkäyttäjiä puhumaan vain aivan kireellisissä asioissa. Länsirannikolla kiellettiin kaikki- julkiset kokoukset. Jumalanpalveluksia pidettiin liikoilmas&si, vieläpä kaduillakin. Sotilasleireillä sairastui joka neljäs mies. Ihmiset pukivat kasvoilleen kummalliselta näyttävän naamarin, jonka QH määrä suojella heitä basilleilta. Kaivoksissa, tehtaissa ja laivate-lakoilla jäivät työmiehet pois töistä influenssan takia. Erään teksasilaisen kaupungin väestöstä oli toisen puolen pysyttäyd)^tävä vuoteessa. Lääkiirit ja sairaanhoitajat olivat nääntyä työtaakkansa alle. Filadel-liasta löydettiin talo, jossa yksinäinen nainen oli taudin kourissa saanut surmansa ja ollut hautaamatta viikon ajan. Eräs, sairaanhoitajatar 1 öysi eräästä huoneesta kuolleen mie-hen sekä naisen, joka juuri oli synnyttänyt kaksoset. Sairaalat olivat täpö täynnä potilaita. Vön aikana kuolleet siirrettiin nopeasti pois niumishuorieisiifi, jotta toisille kuoleville olisi voitu vuoteisiin varata tilaa; Usein ^iraat toimivat itse ruumiinkahtajinä. ICun sairaanhoitaja kävi äamufeierr^ näki hän joskusi vuoteissa uusia kas- ^•oja. Joku oli siirtjmyt yöllä kuolleen \-apaaseen vi^oteeseen. Lääkärit ja sairaanhoitajattBret sairastelivat itsekin ja kuolivat. Lehdissä ihnoi-tettiin, että tarvittiin lisää haudankai- ^"ajia. Useissa kaupungeissa loppuivat arkut kesken. Influenssaepidemia oli ankara, mutta se ei onneksi kestänyt kauan: Se ä^koi piirillä tapauksella, seuraavalla viikolla sairastuneita o l i jo enemmän, sitten puhkesi se täyteen! raivoonsa tyyntyäkseen Jälleen muutamien viikkojen kuhittua. Ja sitten ihmiset divät jäHeen, hengittivät raikasta^flioaaj^ vain sillä tavalla, jolla ^^ihmiset ^'<}i\'at kanheimBiatknriisiat 1^ laulunsa poljento. '"Tuon hurmaavan lumouksen kestäessä alkoi minun mielessäni kehittyä kummallinen ajatus. Ensin vain arkana, ujosti, vaan kuta enemmän taistelin sitä vastaan, sen vaativammin se alkoi käskeä ja kehoittaa. Ja vihdoin kuin uhissa-kävijä- otin kynän ja paperia taskuihi-ni ja niiden kanssa painuin tiheim-pään metsään. Aloin kirjoittaa. Jatkuvasti kehittyi mielessäni lauseita, jotka vaativat päästä paperille. M i nun täytyi kirjoittaa. Kuinka olisinkaan voinut vaieta. Eihän kukaan toinen voinut tuntea elämää niin kauniiksi kuin minä tunsin sen niinä päivinä. Meri, metsät ja mantereet sulautuivat yhtleksi läheiseksi ystäväksi, jolle ihminen voi uskoa huolensa^ avata sydämensä, eikä se sinua ivaile. Onneni huumassa annoin kir- Joituksiini koko viattoman nuoren tä siitä syystä, kun hän kaikessanäki aina tilaisuudien lasketella kaksimielisiä sukkeluuksiaan. Usein hän huvitti ympäristöään lukemalla ääneen kirjoituksia kuukausijulkaisuista, lisäten sinne tänne typeriä .letkauksiaan, joille hänen ihailijansa nauroivat kuorossa. Kysyin häneltä kerran, millä oikeudella hän kehtaa rääpiä ja vääristellä noita aivan moitteettomia kirjoituksia. Hän vastasi: "Se on vain viatonta leikkiä, jota eivät hupsut ynmiärrä." Hän sai silloinkin ihailijansa nauraa hottamaan. En silloin vielä osjmnut aavistaakaan, että tuo samainen koiranleuka kerran tulee minut niin raa'asti häväisemään. Muutamia viikkoja- myöhemmin, eräänä sunnuntaina, kun palasin kämppään tavallista aikaisemmin, kuului sieltä entistä valtavampi nau-runhohotus. Astuessani sisään huomasin matkalaukkuni olevan auki ja • sieluni niin alastonna ja yksinkertaise- 'Tampereen hummerin" selailemassa nä kuin vain turmeltumaton maalais- minun käsikirjoitustani. Eipä enää poika voi antaa. tarvinnut arvailla, mistä naurun aihe. Koko kesän minä kirjoitin, kaikki oli saatu. Jos olisin yllättänyt spita- •joutohetkeni kulutin siihen. Unelmie- lisairaan tekemässä väkivaltaa alai-ni silmillä katselin kauas hämärään käiselle lapselle, en olisi voinut tuntea Tk kutsui: Lähde, kuijemnte pois näkppimtitmetoiseU&p^^ Kotimökki se kicileii: Tonnc Jaäf pois poluUta mtJtrheen ja huolen. Tie kutsui: Suora ja kaunis tie\ käy miftkaan, onncas koita. Koiikielieli: Lapseni^ tänne jää, täältä muistojes huilua soita< Tie kutstti: SuUe mä näyttää voin elon ihmeitä, suurta ja nujnta. Kotimökki se kielteli: Tiellä jo on monia orpoa onnetonta. Tie kutsui: Kauaksi vien sun pois kotimökkisi veräjän suulta. Kaunis on maailnm, mutta siellä on myös monta kohtalon kovaa tuulta. Koti vartobiastaqn, jonka vei tie ^ joka kohiahn tuulia s^^ Vieläkö kotinsa veräjän luo v Ihps* koMan mamtmatta jöiitaa? Tie vei. ^Koti estää voinut ei. Veren nuoren maailma voittaa, • M lapsi nyt^naailmalla murheissaan muisioinsa kuilua soittaa, MATTI ANTILA. sy\'empää inhoa ja vihaa sydämessäni kuin tunsin sillä hetkellä. Koko loukatun sydämeni raivolla syöksyin joukkoon, kuin tiikeri susilaumaan, joka siltä on ryöstänyt penikan. Löin oikeaan ja vasempaan. Sekunttia myöhemmin juoksin ulos kämpästä kourassani tukko repeytyneitä käsikirjoituksia, jotka hetkeäkään arvelematta heitin pihamaalla palavaan rovioon. Se oli raskas luovutus. Minä katselin kuinka ahnaasti tulenliekit nielasi-vat kalliin uhrini, minun esikoiseni . . . Sillä hetkellä tunsin seisovani alasti riisuttuna, lian tahraamin, revityin nahoin, koko maailman irvistettävänä. Aivan mahdottomalle tuntui enää kääntyä katsomaan silmiin noita hölmistyneitä ihmisiä, jotka seisoivat kaaressa ympärilläni, valmiina torumaan, nuhtelemaan, ehkäpä lyö-määnkin minua siitä syystä, että olin leikistä suuttunut. Sellainen oli ensimmäinen vihuri, joka teki tuhotöitään minun sydämeni yrttitarhassa. Sittemmin niitä on ollut monia, toinen toistaan tuhoisampia. Mutta miksi ottaa niitä noin vakavalta kannalta. Nehän ovat vain sitä "viatonta leikkiä, jota eivät hupsut vmmärrä". Pirie voittanut Wolfin Eräälk Pariisin esphnadilk m-p^^ kuuluisan mof-salkkaFochitt muistopatsaan luomwsf jotta arkkit^^ ^jakioriteeteistwmuodostettu komitea vn^ lausuntansa sen viimeistelyä varten^^^^^^- Canadan kuuluisa vapaauimari Robert Pirie voitti joitakin päiviä sitten Honolulussa sadan metrin kilpailussa Yhdysvaltain kuuluisuuden Paul \Volfin, mutta kuitenkin vain hyvin täpärästi. Pirien ajaksi tuli 59.1 sek. Kilpailu tapahtui VVaikkikin altaassa, jossa pidetään Ty3menmercn uintikarnevaaleja. Klyoki Nakama, Ha\vaiin mestari, voitti 800 metrin kilpailussa Pirien ja Robin Biddulphin^ australialaisen uimarin. Hänen aikansa oli 10 mm. 15 sek. • oOo- - Csmadan vanhin sanomalehti Quebec Chronicle-Telegraph täytti tJc. S i»ivänä 175 vuotta. Merkkipäivän johdostaoli järjestetty juhlatilaisuus, johon osallistui huomattuja henkilöitä, r - Lehti oa perustettu .v. 1764 Quebec Gazetten nimellä; •,,,|lj»^*S«i^(^W•».•»ii)W*>»l .mmmmmmmmmmmm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-07-22-03
