Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 18, 1957

              i^-i^on a^ukkaal elivät hUjaisu
vn el^n^^^- ^"^^ ihmi5te»a
vi^Jmänä. He eivät kavneet mls-
* tikä tc-rpa^sakaan paljon^ kelaäii
n7At F^f"^ oli mennyt Mykynsa
! ^ 3 T u n k a n Jaakolle työhön. Siellä
TdTttiin «letsää, jota myytiin tukke^^
.uoraän Ruob^iin. Siniie sai Pertti-kaikS
kaadetut tukkinsa kaupaksi.
Ikeniiiikset oli .Pertin pihassa nyt uu-
Uu. nÖn €ttä ylijaämätukit sai myydä.
Pertti kaatoi tukkia ja teki
»Ittopmti torppaan niin, että niitä oli
--taL=iiiäeh varallekin. Pertti hautor
ielesään uusia suunnitelmia, jotka lä-tulevafeuudessa
tulisivat tapahtui-iaaii
iDä tSila elämä ei voi Jatkua^ ainai-painostuksen
alla. Sillä hän "^Vihäär
ususti-isäntää nim, ettei kärsin5rt sii-/
Ides puhua kenenkään kanssa;' vHäh^^
ikoi tappaa sen, jos vielä hunen^eteen-,
iimestvy Pohjalainen luonne ei sie-v-
äärvyttä ja se on väärä mies Kuin
ukin sarvi.
]iIatkoilta tultuaan Augusti mepii
'ertin torppaan ja komensi Pertin, pur-ainaan
rakennukset alas ja tuomaan
aadetut tukit sahalle j a Mykyn karta-on
talliin sekä myös osan muista elu-sta,
joita oli siunaantunut tällä, ajalr
3. minkä he ovat eläneet torpassa. Eir
än hän antanut heille kuin alkua var-en
silloin kun kartanosta lähtivät. .Nyt
aika mak?aa laivaisin. —-Vai niin,
ai niin pain se nyt. on, että täältä lat­oja
takaisin. Missäs on ne vlainat,
otka kuuluisi sahan kontjoristavtänne?
appas nyt rakennukset ja otappas tu^ ;
it jootäppas Myky! Kyllä näet, mi-
"ne kyntesi polttavat. .
Augusti-isäntä värähti ^^^niin, ettäw is- ;
ahti .penkille ja alkoi lauhkeanmieilla-avalla
puhumaan. Samass%;hän näki, ^
uinka pikku punaposkinen Perttinuk- :
:ui kehdossa. Hän muisti, ettei tästä
jjiyustanun vain eroon .pääse.,
GD vielä tuo kasvamassa ja: i)(iikä, vas-
, sutaKn t^ ajan kanssa.
Pertti sanoi Augustille^ että milloin^
i annat sitä eläkerahaa Amaliaräidil-e,
sekä ösuusrahaa siitä, mitä saha on
ilirajaiia t u o t ^ .Sieltä ei vielä
tähän,piennessä ole. anneUu .niitään ja
tauppa|jrjoissa niin sanotaan.
Augusti-isäntä sanoi vam, että saha
tuottaa tappiota eikä voittoa, kun on
pitänyt laittaa niin paljon pystyyn,
kaikkimaksaaj vaikka lautaaineneekin
kaupaksi... Tähän päättyy taas tällä
kenellä asioitten vatvominen.
Augusti yrittää nyt houkutella Pert­tiä
nöyremmillä puheilla. Lupaa PertO-le
t\'ötä sahalla ja sanoo, että räkennuk-set
ovat hänen, samoin tukit; Jotka on _j^unaisista xuusuista tehty köyimös, jos-
3.tan,.K Sitten ripapuita saa ajaa sa- ^ paljon piikkejä ja okaita.. Emme
ik^sesti viliEiit^
tavat niinille pdisineauiyt^ . ^ ; t m - ^
henk^kset kertovat etämästä — ehkä
myös kuoleniasta. ,
Viikko talMiperinku^^
sa pihalla l^tselexnaissa;^!^
tä kauneutta. Riika kertoi kukistaan
V ja;:töiyeistaaJi^y;-2^
dotinime . . » Auringon kullassa, tai-
A^än s m e ^
jaa lännestä itään. Menevät kai kaus
vieraisiin maihin hakemaan matkaisia
sinne yhteiseen paikkaan, sinne missä
kaikki ovat saman arvoisia uskontoon,
rotuun ja väriin katsomatta. Mieliku­vituksessani
luon Riikalle onnellisen
matkan kevyen, vapaan . kultapilvea
päällä. On lohdullista aatella, että hä­nen
vaivansa ovat loppuneet. Hän on
täyttänyt osansa, nyt on kaikki hyvin.
Huomenna saatetaan hänet viime
vuoteeseensa . . . Tänään veimme Rii*
kan viimelepopaikkaaiisa.
Kehtonsa, jonka elämäntoveri oli hä« <
nelle ostanut ,oli kauris. Silitin sen
s Ikkityynyä ja ajattelin, sen kehdon si­sustaa,
jossa tyttölapsi nukkui 54 vuot­ta
sitten. Nyt tuo tyttö nukkui v i i -
miestä unta hymyhuulin , . , Eräs ys­tävätär
laittoi vaaleanpunaisen narsissin
nukkujan riiiiÖ|in;V^^^ pisti purtäi-sen
ruusun vaaleisiin hiuksiin . . . Olin
päättänyt etten itke r—v mutta Jtkin
tävämme Fredrika Pennameni pois kes- vain lauseeksi, ellei ole muuta joka yh- katsellessani noita ystäv>'jrden osoituk-
TällaisenMmkan lault^esityksen antoivat Doug Bdrr, Arnold XVignal,
Louis Simconi ja Graiaford Kane Hamiltonin kevätjestivaalissa.
YSTÄVÄN MUISTOLLE
TAASEN katkesi yksi side, side rak- telkö. piikit pistelisi jneitä,
kauden, side ystävyyden. Se katkesi Pappi lukee vihkUuviista:
luonnollista tietä, kuoleman kautta. Ys- nes kuolema eroittaa", mutta
. , kun-se
jää
kuudestamme.
Kolme päivää sitten hänelle tuli kut­su
viime matkalle. Tuonelan kesäisille
kukkakentilIe,sopusointuea. maahan,
jossa ei ole sairautta, ei huoltaj ei sotaa.
Hän oli kyllä sairastanut kauan, mut­ta
silti tuli kutsu yllättäen hänen olles­saan
yksin kotona^ Tuntuu vaikealle a-distää.
Pitää olla rakkaus ja v^volli- sia. Jöispa^^in tmkj^
suuden tunne, jotta ylitämme, täyttää huomata . . , iOli rauhoittavaa,niihdä,
oman .osamme elämässä^ olkoonpa osa ett^ku^
millainen tahansa. käsin. Hellästi oli taittanut. Ei ollut
Meillä on hauskat hetkem*ne, onnelli- tuskan uurteita kasvoissa, Ja hiuksissa
set päivämme Jacläir«än suuret juhlat olikaunis värinsä. ,
kod'n rauhassa kunDcllisen"elämäntor K^ippelissa öU
verin kanssa. Elämän varrella nuo musiikki, soi, paljon kauniita kukkia>^
jatella; ettei miehensä tai jokin ystävä hetket voivat tuntua vähiltä, aina on Riikan lempivärejä: valkoista, vaalean-ollut
lähellä lähdön tapahtuessa. Mie- olevinaan työ ja huoii. Vuosien «vloi ies- sini^tä^retliiniä ja kaikkia, muita ihania
Jhellese,pii varmaan, kova Ssku, kun . sä ikävät ajat unolitjuvat,,iloiset hetket... värejä. Kumpa.varn Riika olisi voinut
työstärtullbuaan.^ löysi elämäntoverinsa ^ kirkastuvat,, tunsemirif^. olevamme.-luiix.,. .ne oähdä. K. . .
kuolleena. . .
Side; rakkauden oli katkennut.
Tiio hetki^- kun viikatemies lyö, on
lyhytjä tuntuva. Tahtoisin auttaa lyö­tyä,
mutta olemme-pieniä ja voimatto-iQia.
Jokaiben ihminen on silloin yk­sin,
aivan- yksin, vaikka olisi, kuinka
onnellisia. JEmme hUPmaa .mitään., si­dettä
emmekä piikkejä.ruusuissa. ^ On
vain onni ja rakkaus.
Mutta meillä on pahat päivämme',
kun piikit pistelevät ja side kiristää. Me
väittelemme, murisemme: ja riitelemm&
kin — jos asia näytläa vaativan.: 3ide
on tiukalla.' Joskus-^e katkeaa ennen
Pälyä oli kajunis.mutta kylmä r et
kuitenkaan kukkia jäätävä. Keväinen-nukkujain
puisto oli kaunis. Sinne au-paljon
rakkaita^ ystäviä ypipärillä.
. ^Uudet syntyvät; entiset kuolevat aikojaan. Mutta jos yritämme reheUi-pois.\
Ainainen kiertokulku,, sehän on sesti-side lujittuu, opimme ymmärtä-luonnon
laki. Mutta kun jokin tuttu, mään ja antamaan arvon-toverillemme.
voi koskaan sitä sidettä kantaa niin, et-iaa
tanut;
haita niin paljon kuin haluaa, vaikka 12
syitä,,ettei tarvitse enää ottaa metsästä
Polttppuita. Antaa metsän kasvaa tule­via
a koja varten. Tässä kohtaa taas
mustalaisakan ennustu.- tuli mieleen, et-
^ on annettava periksi, ettei tule suu­rempia
välien selvittelyjä.
-augusti tiesi olevansa väärässä, jo­ten
täytyi lauhtua. Jos nuo vähä nä-
«oiset. ihmiset oPsivat saaneet tietoonsa
^aikett^kuinka paljon saha oli tuottanut
ne olisivat pan- tuon metsän kaadon"ja puut ulkomaille,
niin kaikki menisi niin kuin olen ajatel­lut.''
'
rinkoiselle rinteelle päättsd kulkumme
. . . Sinne jäi Riika nukkumaan kau­niin
kukkapeitonalle. ^^
;Me?i
kunnes vuoromme tulee. . - ;
mossaj Suomessa^ V H & ^ ^
tnapissa n pitkäsi £ < k ^^
l^dren,*"rIkas^'*lähieTT^^^^^ J^^^us- side kiristää niin, että seons.n vuotta. Hän oli naisliit9n jäsen j a aina
dymmeajattelemaan.elämää-ajatte- meille kaikki kaikessa, osa elämäämme ^ " - i . ^ i^^^i-"^ «--^ ~
iemaan sidettä, joka sitoo meidät toi- Ja rakkautta. Emme enää haluakaan
siin ihmisiin. ^ Side elämäntoveriin on siitä vapautua. Kun sitten tulee kuole­ma
ja- katkaisee .«viteen, tunnemme ole­vamme
tuuliajoilä.
Sitten se ystävyyden side. Se>on silk-
- '• -'^ • - • ; • _ ^ ^ • , '' • kinauha, jossa on paljon vaaleanpunai-sanoa,
että pysy pois torpasta ja katso siaTuusuja ja—-paljon piikkejä.' Pii-^
kirjat. On parasta antaa niille muuta- kit kuluvat pois vuosien variella, vain^ sa, on syntyperältään suomalainen, ker».
ma markka eläkerahaa, niin pysyvät kukat j.äävät . . . Nyt katkesi side rottiin Suomen tietotoimiston tiedonan-hiljaa.
Eikä kannata tehdä enää rptte- minun ja Riikan väiltä, Riikan ja,mo- nossa äskettäin. Hänen isänsä on Sie-löitä,.
siitä peuraa pahuutta vaan. On- nen muun naisen väliltä. Vaan minulla vin Kiiskilän kylästä kotoisin.oleva j o - '
han niJlä elämistä yltäkyllin, mutta on tunne, ettei se side ole silti.aivan , han Huoman, joka v. 1910 lähti Ame^
pitää-niiden-mieltä noudattaa justnn poOski. Ajatuksissani voin aina saa- rikkaan. Tieto ön saatu Anita Carro^ •
avulias haalilla,>un vain terveys 3alli.
SIRKKA.
Iranissa murhattu *
Anita Carrol oli
suomalaista perua
Mrs. Anita Carrol, jonka iranilaineiv
rosvojoukko surmasi viime maaliskuus-sen
verran, etteivät rupea asioita tonki­maan^
Saisin nyt vaan kovaan vauhtiin
«eet hänet rautoihin. Siinä oli hyvä
puoH, kun eivät osanneet lukea, eivät-
^ juuri laskea. Saivat olla iloisia, että
o »sellainen ihminen, joka pysytti rem- senverran hän antaa, miUä ne saavat
•»»a elämän menossa. ^ '
vuttaa Riikan, nähdä kuinka hän kuun- Iin isän luomessa olevalta vfi^ljeltä;^ ;
telee minua ja hymyilee.. Terroriteko, jossa Mrs. Carrolinlisafe •
Nyt on sunnuntain rauha kaiken yi- sl minrhattiin h ä i ^
lä täällä maaseudulla. Aurinkö; tuhlaa me y i i^
meille'kultaloistettaan. T^fiu-mi on v o i ^ k u u i i 24 ;pnä. Aluksi :Iöydettiin^^^^,^^
Augusti-isäntä, las|cee rahat. Juuri makkaan vihreää, luumupuu valkoisessa f murhattujen miesten ruumiit ja havaitr.'
i - _ . - _ M i : : „„„..^f kuicassaan kuin morsian. Mantelipuus-^ tiin, että Mrs. Carrol öU kidnapattu.
^ P m t i ^ o i Augustille, että pysy pois
«aita mökistä. Äläkä tulemääräyk- tyytyä.ja . . . . .
?asi jakelemaan. En tule sinuUe työ- pasta, että voitto tulee meille. Augusti- yaahteram nuput paisuvat ja kukkatej>^ het, löydettim.
ruuiniiria nuokkuvat tuulessa, gra-
^"^^ti lähuVniietUenmenÄes^ et- kei annakaan. Uskoohan ne, kun an- pe hyacinthii seisovat kuin kuninkaal4
oasi^hanj^^y P^^tillclsanonut asian
""^ean laidan, kun in oin uskalsi hänelle
taa vähän eläkera^i^
(Jatkuu)
liset syvän sinisissä .puvuissaan. Kevätt
esikot katselevat meitä numivärisinä ja tulla siisälle.
— Kiire on ilÄlIa, joka puhdee oveh^'
r a o ^ - 20 minuuttia^ kun'ei 'ö!e;äi)b2i f
' U I