Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 3, 1956

              jää odottamaan
^ mdUe mää.
ikeässa ön.
maikka jostaria
nme. NäHle tie­sää
katselemaan
ällä tästälähtien
i>nsi, että sellai,
)loinen, ettei lä.
i mitä itsellään
•dämensä tähän
aan meiltä pois.
a aamuna asun-iinimäen
kylässä
lut asuntoa ky-
'i kylän, kirkon^
i Tapanilan to-oli
aina kuullut
heksi, joka mie-öläisiään
elämj,
ehti myös, että
•aisen torpparin
issä, kun Erkki
L talon tupaan,
allisella ja kun
tulijan, ikehoitti
an peremmä ja
kin varalle ruo-
1 samaan jouk-
•vankan aterian
Ateria virkisti
kuin olisi puo«
3is.
ttiin vain il-
, että tiet ovat
, joten en hen-
, jos kohta met-ssa,
olikin vielä
ihinkä minä oli-kun
valtatielle
a näin huonolla
mtä, kilometriä,
itattu matka —
lääritelty, totesi
nnarin puolelle,
«llä tarkemmin
lupuheena 'kuul-häätö
annettu,
ni, kyllä pitää
hen istua kun
iniltaan ilkesi
kumma se mies
se Ylimäkinen.
sella. työtä kah-ikunn^
l-dissa
ja
:sa< Jae
' naisten
dessa paikassa saman talon en-sin
torpan maat «muokata ja sitten ras­kaat
päK'ätyöt talossa itsessään. Kelju
oli. en paremmin sano ja sitten poika
oikea anastaja. M-utta ei välitetä, vaik­ka
oletkin parhaan nuoruutesi niille uh­rannut,
niin antaa se Luoja luoduilleen
vielä voimia, että voit aloittaa alusta.
— Sitä vartenhan minä jalansyten
tänne lähdin, että kysNTiiään, jos te an­taisitte
nyt \^iorostahne sen Ojalan
mökin, joka kuuluu useita vuosia tyhjil­lään
olleen, minun asuttavakseni, tai
paremmin vaikka torppariksenne oTtai-sitte.
Se näyttää olevan sillä tavalla,
että minut on luotu parantelemaan tois­ten
jälkiä — jos nimittäin nyt annatte
sen mökin?
— Jo vaan, sepä kun joutaa.. Läh­demme
paikan päälle katsomaan. Sinne
on täältä viitisen kilometriä ja se tien-tapainen
mitä sinne aikoinaan laitet­tiin,
on mennyt umpeen, mutta onhan
se koko matkan kuivaa kangasmaata,
joten sinne helposti tien saa auki.
Tapanilan isäntä lähti mielihyvin
Erkille näyttämään tyhjänä ollutta
mökkiä. Katsottiin pieni tupa, sauna
ja najvetta. Aivan kuin aikoinaan Au­tiossa,
ajatteli Erkki. Pienin korjauk-
.«;in siinä nyt ensfhätään asustaa, arv^eli
isäntä. Myöhemmin voisi rakentaa
kamarin ja voisi jos 'haluttaa, tällä pai­kalla
olla, kuokkia tuota maata, tosin
se on kivistä ei läheskään sen arvoista
kuin yleensä ruuhi järven ymipärysmaat
ovat.
Erkki sanoi, että maan, minkä hal-tunhi
luovutatte, täytyy olla niitattua
ja pyykitett3'ä, sillä sumnianiutikassa
en huoli haltuuni mitään.
Isäntää nauratti. >Jopas mies on op­pinut,
taisivat olla oppirahat niin tun­tuvat,
että muistissa pysyvät. Enkä
oninä sen puolesta ole suupuheisiin kos­kaan
luottanut, enkä vaatinut toisia­kaan
luottamaan. Kotiin palattua haet­ti
isäntä lautamiehen, jolla teetettiin
kauppakirjat, jossa tarkoin määrättiin
maan pinta-ala ja vuokra, ynnä muut
siihen kuuluvat asiat. X^t sai Erkki
paperit taskuunsa ja sopi hyvällä mie­lellä
siksi kävellä keväisellä, söhjuisella
tiellä kotiin.
Tällä aikaa oli Maija emäntä katsel­lut
ympäristöä eron haikeus silmissä.
Pian pitäisi alkaa kyntää ja. kylvää
nuo heidän peltonsa — kukahan senkin
työn tänä kevännä suorittaa. Joka ke­väinen
suursiivous <myös olisi jo tehtävä
mutta nyt ne saisivat kaikki jäädä hei­dän
kohdaltaan tekemättä, täytyi vaan
kävellä ja katsella entisten töittensä
jälkiä ja todeta, kuinka katkeraa niistä
kaikista oli erota.
Erkin kotiin saapuessa sattui Maija
olemaan saiman kupeella seisomassa ja
tähyilemässä järven harmaata jääpin­taa.
Niin vakavana omissa ajatuksis­saan
vaimo siinä seisoi, ettei kuullut
askelten ääntä vaikka iraies meni aivan
hänen vierellensä. Siinä hän sitten säp­sähti
kuin pahasta teosta tavattuna.
Mutta Erkin ääni oli reipas, kun hän
otti vaimoaan kädestä kiini ja sanoi:
Kuulehan sinä Maija, ei meiltä elä­miä
tähän pysähdy,- jos keljut laiskurit
meidän omaisuutemme riistivät ja alas­tomaksi
riisuivat, niin tokihan meille
(hankkimalupa vielä jäi . . . Siellä on
Ojalan mökki nyt vuorostaan Koi\ai-lan
pariskunnan käsivarsien töitä odot-lamassa.
Tehkäämme siitäkin kukois­tava
yTttitarha, niin saapa oneidän jäl­keemme
joku siitäkin nauttia.
— Niinkö arvelet, Maija vilkaisi
miestään j a jälleen tovin ulapalle kat- .
sottuaan, alkoi sitten puhella kuin itsel­leen,
erkä toise»n kuultavaksi. Vai sait
iuvan Ojalan (mökkiin. . . Minun serk-
'^uni sinne kerran yritti asentoa laittaa,
vaan pois. muuttivat ja sitten siinä on
yritellji: yksi ja toinen vuoden pari olla
ja aina hyljänneet — miksi liene%'ät
meet. 'Mutta en jalallani astu
Tämä kahden vuoden ikäinen pesukarhu (raccoon) ei ole
juopottelun eikä liikcnnesäädösten rikkomisen takia joutu­nut
kalterien taakse, vaikka niin saatettaisiin luulla. Po­liisit
löysivät sen pellolta läheltä Dunbartonia, Ont. nel­jän
luodikonkuulan lävistämänä ja päättivät ottaa sen
turvtiinsa siksi aikaa kun haavat parantuvat, jonka jälkeen
päästävät sen vapaaksi metsään. Se on alkanut parantua
nopeasti ja tykkää koiria varten valmistetusta kannu-riioasta.
siihen, enkä muuhunkaan mökkiin en­nenkuin
on sopimuspaperit taskussa.
— Jo aivan se sopii, tulehan tuonne
tuvan puolelle niin koitetaan, sopiiko
ne kirjat sinne sinun hameesi taskuun,
että saat ne siellä kantaa, että uskallat
sitten ruveta muuttotouhuihin. Erkin
näin puhuessa kuulsi äänestä hyvänmie­len
ja leikillisyyden tunto. ^Maijakin
jo innostui!
— Hyvänen aika, minulla kun jo oli
uskonpuute kaikkeen hyvään mitä meil­le
voisi koitua, mutta jos totta on, että
jo paperitkin valmiina, niin mikäs tässä
silloin. Hankkimalupa on jäänyt ja me
'hankimme, onhan meillä valmiita riskiä
lapsia, niin mikäs nyt, piti tuota pärjätä
heidän pieninä ollessakin.
Reippaasti Maija riensi illallista lait­tamaan
ja siinä touhutessa he suunnit­telivat
nnmttoa.
— Kun .siellä kerran on ehjät muurit,
niin mennään heti ja korjaillaan .siellä
paikanpäällä asuessa mitä tärkeintä
korjattavaa on, pitkin kesää lisää.
Lapsetkin tavallaan innostuivat muu­tosta,
vaikka aina väliin valittelivat, et­tä
kun pitää jättää mitä milloinkin mie­leen
sattui muistumaan ja paljonhan
sitä muistamista oli. Mutta vaikka
mielialaa koitettiinkin kuin yksistä
tuumin pitää reippaana, aivan kuin tä­mä
touhu olisi vapaaehtoista ja mieluis­takin,
niin kyllä sen jokainen toisistan­sa
näki, miten rtsekunkin kurkussa tus­ka
kuristi. Lähtöpäivän aamuna tou­huttiin
kuin tulipalossa, ci paljon toi­silleen
muutosta puhuttu. Puhuttiin
muuta mitä sattui mieleen juolahta­maan,
että ääntä vain oli, ettei olisi tar­vinnut
ajatella. Sitten silmäys yli pel^
tojen, juuri sulavan laajan järven, joka
pian ryskyen viimeiset jäät rannoille
loiskisi se oli 'joka keväinen juhlallinen
'hetki. Usein oli noustu keskeHä yötä-kin
katsomaan tuota komeata pauhinaa,
kun sattui niin, että tuolta vastakkai-seita
rannalta oikea vihuri puhalsi, niin
silloin heikot jäät pirstoutuivat ja rat­sastus
alkoi. Jäälohkareet ajautuivat
toistensa selkään, niitä kerääntyi yhä
suurempia ja suurempia röykkiöitä aa­valla
selällä jä kova tukilenpaine työnsi
ne rantaa kohden niin kovalla voimal­la,
että saattoi rannalle muodostua mel­koiset
jäävuoret, jotka siihen hiljalleen
sulivat. Muistuivat ne monet ihanat
kesäpäivät, illat ja yöt ne monen mo-
. net onnen jos tuskankin hetket, jotka
tässä puhtaan luonnon keskessä oli saa­tu
elää. Ne kuvina kulkivat lähtijäin
siknien ohi noina muutamina minuut­teina,
silloin kuin viimeiset katseet luo­tiin
tupaan, navettaan ja saunaan ja
suljettiin kotiveräjä. Silloin kun por­tin
.salpa loksahti kiinni, tunsi jokai­nen
matkalainen, että heistä oli osa jää­nyt
tuon aidan toiselle puolelle ja vaan
puolinainen minä tässä matkanteon
aloittaa tuntematonta tulevaisuutta
kohden, samassa pillahtaa seitsenvuo­tias
Akupoika katkeraan itkuun ja huu­taa:
Minä en lähde kotoa minnekään
en, en, en — palataan Anna takaisin
kotiin, palataan. Hätä tarttuii pian
siskoonkin ja niin he ryntäävät aidan-raosta
pihalle ja sen yli juosta vilistä­vät
kuin henkensä hädässä. Toiset
huutavat heidän {^eräänsä, palaamaan
takaisin, mutta he eivät huudosta väli­tä.
Isompien on mentävä hakemaan
karkulaisia. Saunan nurkkaan kyyris-tyneenä,
hysteerisesti itkevänä heidät
tavattiin ja houkutuksin saatiin matkal­le.
Tavarakuormat ja ainoa lehmä oli-,
vät jo pitkjiiii matkan päässä ennenkuin
ne saavutettiin.
(Jatkuu)
SOTA "MUSTIA"
VASTAAN ALKAA
Otta\v;isia ilmoitettiin helmikuim 12
päivänä, että cana(hilaiset tiedemiehiii
ovat päättäneet ryhtyä hyökkäyk.<jeen
mustia lentäviä vihollisia vastaan.
Mustat kärpiiset ja .«sääsket, jotka
ovat hallinneet pohjoisia alueita, tulevat
huomaamaan, että ihminen pystyy isk«*-
mään vastaan muutenkin kuin läimäyi-telemälUi
kämmeneiUiän niitä kuoliaak­si.
Tästä on antanut lausunnon iri
Cecil R. T\vinn, <^anadan maatalous-
<lepartmentin hyöntei.-tieteilijä, joka
toimii verenhimoisia hyönteisiä vastaan
taistelua käyvän tiedemiesryhmän joh­tajana.
Taistelu siiäskiä ja mustia kär|>iisiä
vastaan ei ole päättynyt, sanoo, tri
Twinn lausunnos.saan. nuitia tiedemir-het
ovat löytäneet näiden hyönteisten
heikon kohdan ja suunnitelleet entislii
paremman menetelmän hyökkäykselle
niitä rastaan. *
Kdellämainiituion hvönte'sten vksi
kehitysvaihe tapahtuu vede.ssä. Juuri
ennenkuin ne ovat kehittyneet siihen
pisteeseen, eltX kykeneA'ät lähtemäiiii
lenttx)n ja imemään verta, on paras aika
hyökätä niitä vastaan.
Sääskien toukat ovat .>;«Msovassa ve­dessä
ja mustien kärpästen toukat uis­kentelevat
puroissa ja joissa.
Hyökkäyksen jnrkimykstMiä on r i i -
koisesti asutuksien suojeleminfu, Hyiiii-
'toistieteilijäin tarkoituksena on keskit­tää
toimenpiteensä lainmikoihin. soihin
ja jokiin asutuksien yin|)änstöillä.
Lentokoneista käsin tullaan laske­maan
U D T sekoitusta lammikoihin, jo­kiin
ja puroihin mahdollisinvman oi­kealla
ajalla, jotta voitaisiin tuhota
hvönteisiä suurin mahdollinen määrii.
Kun esim. DI)T:ä lasketaan JO<MI ylä­juoksulle,
tappaa se mustien kihpästeii
toukat vielä monien mailien päässii
alempana.
Mikäli mustia kiirpäsiä siitä hu(jJi-matta
päiisee kehitlymiiiin tiiyskasvui-siksi
tai mikäli uiitii tulee ulkopuf>It'Jta
nn-rkytysalueen, voidaan uiistii suuri
osa tuhota ruiskuttamalla DDT st-koi-tnsla
ilmaan. On todettu, että aiiia-kaan
tähän meimessä eivät mustat kiir-jiäset
ja sääsket ole kehittyneet im-jnuuneiksi
myrkkyä vastaan.
Huolelliset kokeilut ovat o.soittaneet,
että parhain mustien kärpästen tappaja
on seos, missä on veteen .sekoitettu
J 10,000,000 JJDT:ä. Sen vaikutus
kestää esim. joessii noin 15 minuuttia.
Se pystyjä tappamaan kaikki mustien
kärpästen toukat aiheuttamatta vahin­koa
kaloille ja monien muiden hyiin-teisten
toukille.
Tätä hj-önteisten tuhoamismeuetel-mää
kokeiltiin muutamia vuosia sitten
Churchillissa, Man. ja on se omaksuttu
sen jälkeen monilla puolilla maailmaa.
Maailman korkein vesi­putous
on Nepalissa
Intialaiset insinöörit, jotka ovat suo­rittaneet
tutkimuksia Intian ja Nepalin
rajamailla olevassa vuoristossa, ilmoit-ta\'
at löytäneensä maailman korkeim­man
vesiputouksen. Putous on 800
metrin korkuinen jasijäitsee Butwallin
kaupungin lähellä Nepalissa, Kunhra-joessa.
Tähän asti on Ribbonin putousta
Yosemit^ssa, Yhdysvalloissa, pidetty
jnaailman korkeimpana. Ribbonin
tous on 540 metriä korkea.
— Rakkaus on kuin kulkutauti, mitä
enemmän sitä pelkää sHä helpommin se
tarttuu.
Chaplin ryhtyy valmis­tamaan
iiutta elokuvaa
Englantilainen näyttelijätär I)a\vn
.\ddams, joka nykyään oleskelee Roo­massa,
on ilmoittanut saavansa osan
uudessa Charlie Chaplim'n elokuvas­sa
"The King in New York", jota ryh­dytään
filmaamaan huhtikuun aikana.
pll^U-5