Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1937

              V Hyvästi
Sanottuaan pybräyttrH^
voaerisa White Sägea kohti. Sivuu-tettuaaii
aitaukset huomasi hän ky­län
olevankin lähempänä kuin hän oli
luullutkaan^ Hän. antoi Hopeaharjan
kävellä mefeeih koko matkan, ajaen
hölkkää vaste: topulla, ja saapui ky­lään
hämärissä. Hän muisti paikat
hyvin. HäÄ:rä
tä August I ^ b ^ ^
pois, ja sEa|Mii.^i^^
jonne hari sitoi heyosensa kiinni. Sit­ten
hän meni tupaan. Hänen oli pako­ko
ilmaista nimensä/ sillä:«vätke^
kään piispan perheen j ä ä n e t , t t o e -
neet häntä samaksi nupiii^^
ta<^e olivsU: ^errari Ä)itan Vanha
piispa rukoilC ja muistutti häntä
tuosta silloin tapahtuneesta ^esiru-
V kouksesta. Naiset tarjoilivat hänelle
ruokaa ja pojat toivat hänelle uudet
ken^t ja vaatteet' fentisten aivan
riekaleiksi kuluneiden sijaan. Sitten
he rupesivat k3rselemään häneltä
•Naabeistä, joita he eivät olleet tavan­neet
melkein vuoteen. Hänen pa­rantumisensa
ilahdu^i heitä ja he
lausuivat hänet tervetulleeksi läm­pimin
sanoin.-
Myöhemmm keiskustdi Hare piis­pan
poikien kanssa, kertoi heille lam­paiden
tuhoutumisesta, u^^ aita­uksien
polttamisesta jä Holdemessin
kartanoon johtavista jäljistä. Pojat
puolestaan varoittivat häntä vaa­rasta
kertoen hänelle sitten juuri noi­ta
August Naabin haluarhiä tietoja.
Holderne^in valta etäisimpiin laitu­miin
ja lähteihin oli hitaasti, miftta
varmasti lujittunut, jokaisen uuden
kilibkaud^n kuluessa valtasi häh yhä
uusia alueita, a-joi saännöllis^ö kar­jaa
Lundiin, ja mikään salaisuus ei
ränraan
vilassa, ja kun jäähyväisten aika tuli,
hymyili hän heidän levottomuudel­leen.
"Ellen* olisi pätevä pitämään
huolta itsestäni, ei August Naab olisi
milloinkaan sellaista sanonut."
Jos Hare olisi kysynyt itseltään,
mitä hän aikoi tehdä tavattuaan Hol­demessin,
ei hän olisi^ voinut vastata.
Hänen, tunteensa olivat vie^ epä­määräiset,
sidotut, mutta kumriiin-k
i n j b pohjaltaan Mi^man laajentu­neet."
EKnen vihansa "tuntui vähitdr
Ien kiihtyvän oikeaksi raivoksi.
Kuinka hyvin hän muistikaan tä­män
omituisen leveän kadun ja har­maan
kirkon! Kun hän ratsasti, py­sähtyivät
ij^eat ihmiset katsomaan
Höpeaharjaa. Hän kiersi erään nur­kan
jmapäri valtakadulle. Muudan
uusi rakennus oli ilmestynyt kaup­pojen
viereen. Mustangeja seisoi oh­jakset
maassa ovien edustoilla ja
miehiä nojautui kaiteihin.
Kun hän laskeutui satulasta, kuuli
_hän tyhjäntoimittajan keskustelevan
hänen hevosestaan ja huomasi niiden
välinpitämättÖm3ryden katoavan. Hän
meni kauppaan, jossa oli muitakin
miehiäv luiden joukossa August Naa­bin
i^tä\^Abekin. Hare sai niin
paljon huoQiiota osakseen kuin hän
ei enneh ikinä olisi pllutkaan White
huomaten kumminkin sa-enaa
että siiurm >'osa noista
naudoista oli kerätty Cpconinan itäi­siltä
rinteiltä. Paimenia ei ollut niin
paljon kilin hän olisi halunnut pal­kata
töihinsä. Epäluulo; ettei hän
ollutkaanmikään oikea karjarijalos-taja,
vaan tavallinen ryöväri; oli hi­taasti
vahvistunut, sitä ei oltu vielä
sanottu hänelle suoraan, mutta huhua
kumminkin uskottiin. Hänen ja De-nen
välinen ystäv3rys oli loukannut
, niitäkin mormooneja, jotka ennen oli­vat
olleet h)ndssä väleissä hänen
kanssaan. Luultiin yleisesti/ että De-
• ne oli äinpunut Martin Golen Hol­demessin
kehoituksesta. Cole oli
nimittäin uhannut Holdern^a. Sit­ten
olivat Dene ja Col§ tavanneet
toisensa White iSagen valtakadulla.
Colen kuolema oli varmasti noiden
veristen aikojeii alku, joita hän oli
• ennustanut. 'Denen joukko oli kas­vanut
niin suureksij ettei kukaan voi-l)
ut sanoa, paljonko heitä olija missä
he piileskelivät. Chjince ja Culver
olivat avoimesti hänen luutnanttejaan
ja milloin tahansa he tulivat kylään,
ammuttiin sielläv Liikkeessä oli m-mia
huhuja heidän käyttä)rt3rmises-tään
mormooninaisia' kohtaan. Ker­ran
niin rauhallisen \Vhite Sagen nai­set
ja tytöt eivät uskaltaneet enää
poistua kodeistaan pimäUlä. Kyläs­sä
oli enemmän vaihtorahaa ja whis- ^
kyä kuin milloinkaan <^en. Lund
ja muutamat toiset ^pohjpisessa päin
olevat kylät olivat yhtä huonossa ase­massa
kuin W h i t e S a ^ i n . Kerto­mus
oli hyvin synÖ:ä. '
JPiispa ja hänen poikansa koettivat
taivuttaa Harea seuraavana aamuna
poistumaan kylästä tapaaniatta Hol-demessia,
selittäen, ettei tuo koh­taus
tulisi, hyödyttämään häntä ol-lenkaan.'
"Haluan puhutella häntä'*, sanoi
Hare. Hän vietti aamun vielä hu­malia,
että tuohon nuelei^^ si­sältyi
jotakm mui|i^%r^^
iitMiaisuutp^ Hä^^iilÄmukseit,
ImkkuVlitseh ja mufitänlid! M^^^ tar­peita^,
ja onnistui joutuessaan hetkek-
: si muiden näkyvistä laatikoiden taak­se
kuiäcata nimensä Abelle: Mor-
• mopni hämmästyi sanattomaksi. Kun
hän tointui, osoitti hän iloasm, ja
Vastaukseksi Haren kysymykseen
viittasi äänettömästi kapakkaan. :
Hare meni ovelle. Huonetta oli
suurennettu, ja sen lattia oli n3rt yhtä
korkealla kuin kaupankin permanto.
Se oli aivan sinisenä savua, täynnä
vastenmielistä rommm hajua ja ko­vasti
• puhuvia karskinnäköisiä päi­vettyneitä
miehiä.
Eräs mies tanssi huoneen keskellä
J»gia.
"Halloo, kuka tuo on?" kysyi hän
suoristautuen.
Joko tanssin taukoaminen tahi
Haren silmien nopea välähdys hiljensi
huoneessa vallitsevan melun nopeas­ti.
Hare oli kerran vannonut itsel-
"Utahissa ei olekuuttamiestä use­ampaa,
joideci pistooli \ on noin tu-"
pessa.
Chance kuuli nuo kuiskaukset, sil­lä
hänen katseensa liukui kymme-nemieksjosaksi
sekuntia alaspäin. Hä­nen
mskeat kasvonsa muuttuivat l i ­kaisen
harmaiksi.
"Tunnetteko, minut?^' tiukkasi Har
~ re.
Chancen vastaus oli hänen kätensä
suonenvedontapainen : liikahdus lan­netta
kohti. Mutta Haren käsivarsi
liikkui nopeammin ja Chancen colt
lensi kolisten lattialle.
"Liian hitaasti", sanoi Hare. Sit­ten
hän pukkasi Chancen taaksepäin
antaen hänelle sellaisia iskuja, että-
Chance lensi päälleen ^seinään kaa­tuen
sitten lattialle yhteen kasaan..
Hare potkaisi lainsuojattoman pis­toolin
syrjään pyörähtäen joukkoon
päin. Holdemess seisoi lähinnä no­jautuen
tarjoilupöytääri jääpälasilta
, näyttävin kirkkain kimaltelevin sil-min.
"•Tunnetteko minut?" kysjri Hare
lyhyesti. -
Holdemess säpsähti hieman. " En
luullakseni", vastasi i ä n .
"Läimäytitte minua korvalle ker-rai^".
Hare nojautui. lähenunäksi
karjanomistajaa. "Koettakaapas läi­mäyttää
nytkin, jos uskallatte^ ryö­väri!"
.
• Tuon lyhyen hetken kuluessa, jol-
Ipin Haren.,kats^g; piti.Holde^essia
ja muita miehiä vangittuina-j "kuului
huoneesta hiljaista mumiiiaa;>
: "Denen vakoilija!" huuds^U;Hoi-'
derness äkkiä.
Hare löiJbäntä korvalle. Sittenhän
peräytyi muutamia askelia ojentaen
oikean käsivartensa suoraksi eteen­päin
melkein olkapään tasalle jäykin
rantein ja vapiseviiT sormin..
"Älä koetakaan vetäistä, Holder-ness!
Tuo on August Naabin pistoo-litemppu,"
kuiskasi muudan mies
nopeasti. '
"Holdemess^^panin toimeen- ilotuli­tuksen
Lorisevalla lähteeUä", saQoi
Hare.' "Poltin nuo teidän miestenne
rakentamat uudet aitaukset ja seu­rasin
miesten jälkiä teidän karta­noonne
asti. Kun Snood kuuli ^ n , '
lopetti hän työnsä. Hän on kunni­allinen
mies, eikä kukaan rehellinen
inies rupea kenenkään veden var-leen;
ettei hän milloinkaan unhottaisi karjan ryöstäjän, eikä lampain
lainsuojattoman Chancen arpista naa­maa.
Sen näkeminen valaisi Haren muis­tin
kuin meteori pimeän yön! Nopea
raivonpuuska kuumensi hänen sor­miaan.
"Halloo 1 Ettekö tunne minua?"
kysyi hän astuen pitkän askeleen,
joka vei hänet aivan Chancen vie­reen.
, ••/'^ \ "\':v.
Lainsuojaton näytti epäröivän. Oli
ko tämä vieras joku vanha ystävä,
vaiko vihollinen? Hänen pienet sil­mänsä
säkenöivät" ja vilkuilivat kuin
tarkastaakseen muukalaisen koko­naan,
mutta eivät uskaltaneet kään­tyä
syrjään, sillä kasvoistaanhan ih­minen
aina Därhaiten tunnetaan.
maasta; ennenkuin joku ampuu tei­dät,
ymmärrättekö, ennenkuin joku
ampuu teidät." '
Holdemess seisoi liikkumatta tar-joilupöytää
vasten intohimoisesta vi­hasta
kiiluvin silmin.
Hare peräytyi askel askeleelta
ulommaiselle ovelle yhä vieläkin ko­hotetuin
käsivarsin^ ja katsein, jotka
pitivät joukkoa kahleissa viimeiseen
silmänräpäykseen asti. Sitten hari
livahti ulos, hajoitti Hopeaharjan
ympärille keräytyneen joufeon ja pai­noi
kannukset hevosen kylkiin.
Harmaa, jota ei milloinka^ ennen
oltu kannustettu, läksi laukkaamaan
Jonkun käheä kuiskaus katkaisi ^^^"a pitkin entisin hurjin vauhdm.
^""Kt^T..^"''-^ ^I~a miehiä oli tulossa' ka-l
i n s f : : ^ ^ dun^r^ki^pi^^^
rp ..^ ,. kohdalta. Eras tumma, pieni, liha-
^^Touien vastasi snhen myöskin kui^ vahko, reipas ja keikariinainen mies
. . lamsuojattomien -johta»
: . - [ : Dene, Hän pysähtyi tovereiacöial!
• - - ; taakseen ratsastajan mennä ohitse
- Häre ohjasi laukkaavan
' sa hieman vasemmalle. H o f ^ ; -
kääntyi syöksyen p a r i l l a i i ö i | |^
pyUä lainsuojatonta kohti: pgne
koetti Väistää hyppäämällä n o ^
syrjään, mutta vaikka hän liikkuikin
paiskasi Hopeaharja hänet vasem-
^.malla etujalallaan kumoon tomuun.
Kadun kulmauksessa kai sahti Ha­re
taakseen. Huutavia miehiä syök-syi
kapakasta ja muutamat niistä
ampuivat hänen jälkeensä. Luodit
vinkuivat Haren ohi vahingoittamat­ta
häntä. Sitten piilotti nurkkatalo
.häneltä;'näköalan.
Hopeaharja paransi vauhtiaan pi-tentäen
välimatkaa pitentämistään.
- Sen valkomen harja liehui tuulessa
ja kaula ojentautui-suoraan erämaata
kohti.
X I .
ERÄMAAN HAUKKA
-Oli jo melkem seuraavan päivän
ilta, kun Hare saapui Lorisevalle läh­teelle.
Harmaa tuhkakasa ilmaisi hä­nelle
paikan, missä veistetyt hinet
olivat olleet. Lammikon rannalla oli
monien kavioiden polkema musta
maahan painunut ympyrä. Leveä
rännikin oli palanut siinä virtaavan
kimaltelevan veden tasalle. Hare oli
juuri ojttamaisillaan kuolaimia Ho-'
-peaharjan suusta, että tämä saattaisi
juoda, kun hän kuuli huudettavan:
l*Halloo!" Dave Naab ilmestyi seet-rimetsiköstä
jä pian tuli August Naab
suurine poikineen ja kuormahevosi-neen
näkyviin.
"Nyt olet tehnyt tyhmyjitsiä!"
huudahti Dave. Hän laskeutui satu­lasta
ja tarttui Hareen moiemmin
käsin. "Tiedän, mitä olet tehnyt;
- tiedän, missä olet ollut. Isä raivos­tuu,
mutta älä välitä siitä;"
Toiset Näabit laskeutuivat tinteen
juurelle ohjaten hevosensa lammikon
rannalle. Pojat katselivat ympäril­leen
hyvin hämmästyneinäj isä tar­kasti
kaikkia hitaasti kats66n sitten
- Hareen vihaisesti.
"Mitä tämä kaikki tarkoittaa?"
kysyi hän tiukasti ankarin^ whaisin
äänin.' --]']''••''' ' ''•-'/.
August Naabin synkät kasvot vä-rähtelivätija
hahen kotkankatsees-saan
oli bmitmnen kauasnäkeyä valo
salaperäisen ennustusvoimansa kiin­nittäessä
häiien ajatuksensa.
- "Näen ah, minä näen", sanoi
hän pysähdellen.
"Ä:«-3;i-f-i/" huusi Dave Naab keuh-kojensakeko
voimalla. Hänen pään­sä
oli takakenossa, suu ammollaan,
kasvot punaisina ja niska rypyssä ja
paisufcsissa hänen vihansa voimasta.
"Hiljaa, poika!" komensi hänen
isänsä. ^*Hare, tuo oli suoraa hulluut-
, mutta kerro minulle mitä kuuht.
Häre toisti lyhyesti, mitä hän oli
kuullut piispan talossa, ja lopetU
ilmoituksella; että Dene oli ampunut
Martin Colen.
den tappajan't)alvelukseen. Olette , ' . „ tsirmiUt"
paljastettu,' Holdemess.^ 'Poistukaa * ^r«^^^'".'^r"^!!: S
August Naab taivutti päänsä, ja
hänen •s uu-r i' ru• umi-i•n-•s-.a^ vapisi mielen-liikutuksen
voimasta. Martin Cole
oli ollut hänen viimeinen vanha ys-tavansa^
"Sanoitko ajaneesi tuon lainsuo­jattoman
kumoon?" kysyi hän vih-
•doin sumrisa murtamana. •
"Sanoin. Hän ei tuntenut minua,
.eikä tienriyt, mitä oli tulossa, emien-kyin
Hopeaharja oli hänen km^^
saan. Mutta hän oli vikkelä ja paa­tui
sivuUe. Hopeaharjan polvi P^^;
kasi hänet maahan sätkyttelemaan-f
Jatkuu)
, . "SKOTLANNIN väkiluvun arvioi-jonka
mustat hiukset hehuivattuu- daan olevan 4,966,300.