1952-05-24-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tyi
nemm^ Tippuu siita,ettaiiiiri löy;
tyyj ...
Tyttö tuli esille kaihtimen takaa,
täysin pukeutuneenaj ihastuttavan
nuorena ja raikkaana, — Olen pahoillani^
monsieur,-niutta elukka on
tyystin hävinnytl häai ilmoitti. —
Voin vannoa, että se^ oli vaatteissani'
mutta nyt se on poissa.
Amiella nousi kuin loukattu kuningatar
ja katsoi toisesta toiseen.
Sehän on selvää — päivänselvää!
hän sanoi. — Paatuneet valehtelijat!.
Jos madame vain haluaisi kuun
nella, tyttö selitti, mutta vaikeni,
kun Amiella pyörähti häntä kohti.
— Kuinka uskallatte puhutella
minua!
Tyttö perääntyi kauhistuneena.
Amiellan silmien lieskat pelästyttivät.
Amiella yritti seurata häntä,
mutta Pierre asettui väliin, — Ole
toki järkevä, Ainiella! Käyttäydyt
kuin mikäkin tyttöhupakko! -
pöydän. ääreen, iliten herttaista!
hän ivasi. i^.]^puutarhakukkia,
paras pellavaUinahi Ja hienoimmat
posliinini! Ja hopeavatini, jota eji
käytä muulloin kuin jouluna! Ja
kaikki tuota . . . tuota naikkosta'
varten! Senkin petollinen olio!
Häri huomasi vGustayin maksumääräyksen
lai^ Välissä, otti
sen, repi sen raivoisaisti palasiksi ja
heitti palat liekkeihin. Enemimän
kilin mita minulla on talouteen kokonaiseksi
vuodeksi! Sinun rakas-najatt£
i«ll^si, V. järkyttä\r^^
rahamme aina: DVÄtn^^^ vähissä! Ja
nyt tahdon tietää: kuin^ tätä
on kesJilny^lCu^^
lic^ ~ häi^^växM irihosta eläneet
Xr-\XCOLTERIIX tulleella vieraili-y
jaDa on ainakin kaksi paikkaa, jossa
hän haluaa käydä. Ensimmäinen on
kaupungin laitamalla merenlahteen pistävä
niemeke, Stanley Park. Stanley-puisto
el sinänsä ole mikään ihmiskät-ten
valmistama ihmeellisyys; monipuolisuudessaan
on montakin puistoa sen
\x)ittajaa. Yhdessä suhteessa se kuitenkin
on ainutlaatuinen ja voittamaton
isojen kaupunkien liepeillä tai sisällä
olevista puistoista. Siellä nimittäin ta^
paa lännen jylhäii, raiskaamattoman ja
koristamattoman luonnon neitseellisessä
tilassaan. Siellä näkee rannil^oalu-een
jättiläismäisiä "föriä", siiteriä, hem-lokkia
ja muita rannikkoilmastossa viihtyviä
puita kaikessa mahtavuudessaan.
Ihmiskädet ovat vain vähäisen osan
puistosta "siistineet" ja laittaneet siitosin
-mutta ne
eivät ole puiston erikoisuus, '
Jokatapauksessa matkailijan kannattaa
Stanley-puistossa käydä.
. Toinen matkaiiijöUle (myöskin kaupungin
asukkaifle) välttämätön nähtävyys
pn WepsälähChair Lift, Jättää
sen näkemättä ja tuolilla vuorelle "rat-sastaniattä",
oh kaupungin nähtävyyksien
suipehtamista.
Kun vierailija on Stanley-puiston katsellut,
ohjaa autonsa läpi mainitun puiston
suurehmoiselle ja korkealle Lion
Gaten riippusillalle, joka johtaa North
Vancouveriin. Suuntaa autonsa (bussilla
pääsee myöskin periUe saa]^)
kaupungin pohjoislaidalle, ajaa baus-.
kannäkc^s^ asutusseudUn lävitse itär >
pohjoista köWen, nousee Ja öautkU
Vanhanakin nuortuu mennyttä -elä*
mää muistellessa . . .
Kylläisen poj^dän äärestä lähdettiin
'rakastuneitten*' kelkkaan^ kaksoisistui-met
ja sitten linnuntietä ylös, ylös, ylös,
Wepsälät rohkaisijoinai ettei hiuskar-
, vaakaan päästSl putoaman pidä.
Lumirajoilla, ilmatien jräätyttj^ on
Snow Village, lähemmäs parisen sataa
asuntoa, ravintola ja tanssihaall. Isäntämme
ohjaili vieraansa ravintolaan, jossa
herttainen emäntä (\Vepsälöit^^ tytär)
kantoi parvekkeelle samista sekä
juomista. Tähyatiin parvekkeelta tyy-tyväisenä:^
suurenmoista panoraamaa, savujen
lakaisemaa kaupunkia kuten Nero
palavaa Roomaa .Vain jossain Rio
de Janeiron tai St. Moritzin ChairLiftit
tarjoavat matkaily^evtäUaisenn^^ HALUSI TIETÄÄ
vyyden . . . -Minun vaimoni j&ttl minut kun minä
*ryyltyyälseriä häkemäaftist m srupesiii^ käymään ^anasikbuimsal'»
I j ä t ^ ä p maailmaa
KttSBnUamtys tili.
,^iE^ SvKKÖen änneija^ oli
• vihoissaan a0^piimäharjoituk|issa« Alok^
kaat ampuivat Ja yksi ja toinen osasi
edes maalitauluun, mutta alokas Turakainen
saanut sattumaan tauluunkaan.
Vihoissaan sieppasi kersantti
alokkaan kiväärin, tähtäsi ja laukaisi.
Mutta kuula ei sattunut tauluun.
'^Tällä tavalla ampuu alokas Turakainen-',
sanoi kersantti, tähtäsi uudelleen
ja laukaisi. Taaskaan ei kuula sattunut
maalitauluun. Kersantti sanoi vihoissaan:
''Tällä tavalla ampuvat alokkaat Pulliainen
ja Tappurainen, ei yhtäkään
laukausta maaliin."
Kersantti tähtäsi kolmannen kerran
|a laukaisi. Kuula sattui keskelle maa»
litaulua.
"Katsokaas, näin ammun minä!'*
huudahti kersantti iloissaan. "Nyt, te
senkin halunkit, muistakaa, kuinka minä
näytin iesimerkkiä ja tehkää te samalla
tavalla!"
nimensä vieraiskirjaan piirtäneet.
Suomalainen vierailuun ja vierasva-raisuuteen
kuuluu tietenkin saunominen.
Jos iumirajoiiia olikin viileää> nim
, kaikkine mukaanluettiiine laitteineen ja
rakennuksineen on vaatinut paljon har-
•kinnallista työtä, myöskin rutkasti pääomaa,
ennenkuin se on nykyistä matkai-
-T £i, älä vastaa minidle! En h ^
^^ee, ^elä nous^ ja, i^mtyttdee^
muutanaa niutka jaijousu^
lua;>tie^ä-^t^^^r yli seitsc^hsataa jalkaa. yl^poiole^^^
;äid|n-4uo! v. ;' .^z'" ^, mereppinnao, &anteella, haiidcasti: ka-
• Piterre verretun^viwrcm k i i ^
estäi*§^^^ni^ :
ellarV TaySo^ ixirsv wipsäiah ihie^ linnaldLeeh
olipa saunassa sitä lämpimämpi, mr, Hjoita palvelevaa monifjuolisuuttaan
VV epsälän ollessa isäntänä sekä löylyn- saavuttanut.
lypjäna. ^ \ ^ ^ Kaupunkiin saavuttiin vasta, iltasella,
Vierailijan täytyniee vilpittömästi to- tyytyväisenä ja rikkaampana kokemuk-deta,
että tämä matkäilijain ja lumien sista sekä näkemyksistä. Kiitos ei ole
maassa urheilijain Mokka, ChairLift, paljon.
^inniHmntiiiiiMiiiimiiHimtimmittiiimiiiitnHHHutiiiiMuiinii^
• i^HiniU.^)^^ Maaarticin suomalaiset yllätyksestä
joiika:.jarje;5iitt«f.^^^ poismuuttomme johdosta.
|tii*i%M^ ja lahjoista jotka toitte tullessanne.
Ystävyydellä teitä muistaen,
mäa
, niaksc^^;isinua>}|^ yart^
Gtistet^jtoijiyiik^
maäKQ^iMih^
•me.^uliia^.^> V^^
Ifönen::^^ti^^
välähtiitttte^i^^
kalfieaJ^it^ j f e r i ^^ bähen
pyörtyv^ • ''"^^:" '• '
sairas? ' • ^ • " ' ^ • ^ • r ' - ' ^ ' r c • - ' • . ^ . -r
Anuelisc v ^ i ä ^ ^ rttmniin.
i n i n M o Ä
Pierfe4^ttui
sa. Puhu . . sano Herran mmes-sä,
mikä sinun t>n? Soitanko lääkärin?
-
Anuellan lauldcii putosi lattialle.
— £n tiedä . . . l u u l^ . . . voih mina
kuolen! IToi, sydämeni!
— Odota hieman ; Amiella; Menen
soittamaan lääkärille, Piene
sanoi Mtääntimeenä.
lovenestih^sekä sauhäti. 10.r-^; •
j; MatjMija ; tietenkin ajää loiricauk- V
sen et«*päin ja kaiÄ^
riippuvia ''rakastuneitten:' tuoleja, jotka
ilmassa-^itäen^ tulervat lumirajoja
korkeuksista |(Ias, kiepsahtavat ^
\kuin nurkkaukseen joutanut tan^^
ja saman tien lähtee mailin matkalle,
soin kplmenkynunen^uude^ asteen
kubnassa ylös, ylös lumirajpilie. Sidlär
hän se sitten on hiihtäfain jayläUxnoissa -
«läjäin paratiisi.
Meidän joukkomme huusi jo kaukaa
halliK>ta kukkasten istutuksessa hääriville
mr. ja mrs. AVepsäläile. Kätten-s
puristuksen ja sisäänkutsun perästä sitten
verestetdin neljänkjrmmenenyiiden
vuoden takaisia tapahtumia Mini :Ti^n
(nu-s. Wepsäläh tyttöninii> kan^
loin nimittäin huoruuden innolla kuunneltiin
luennolta Bodganof f in taloustieteellisistä
termeistä ja taivutettiin laatusanoja:
ahkera>abkeräfl^i, ahkerin tai
Pierre haki, mit^niiäh vei; käten^^^ jotain muuta hipaisevan asiaan kuulu-sä
vasenunalle^yyelle^n ja ryntäsi vaa . . .
sitten kaihtimen taakse. ' Sama ^ »• • . .. .'——^—— V .. . -
huuto kuin'hetkistä a i k £^
tytön sm)sta:~^j^^ minä kuolen!
Ja sitten:
— Pierre, et saa mennä! Et saa
mermä luotani, rakas! Tule tänne,
tule pjan, Pieire, oina rakkaani!
Ja siinä »unaanu^sa tpqkiössa
Pierre oli himen luönasm kai^
takana. Kuului omituista kahinaa,
outoa viMnääu Sitten kaikki hiljeni,
.. ,
KIITOS
. , J^K^tän S3^dä^ naapuristoani jotka niin suurilukuisena
tk. i l p:iiä ilahduttamaan minua yksinäisyy-desis|
ini:^^^^
. A •T^dän t^^^^^ laulun^ musiikin, ihanien kukkien ja
herlaUiisteii 1^^^ todella elähdytti mielen ja jätti
yanhänpiojänkiii^^^^i^ arvokkaammasta elämästä, jota
kohti me; vaan rauhan m^^^
^ kiitokseni tytöille laulusta ja musiikista
sekaexqääm^
/y^^ier^il^^^
v : ' Teitä muistellen.
VICTOR PELTO
British Columbia
hellästi.
Kun Pierre vihdoin sai tilaisuuden
toivottaa vaimonsa tervetulleeksi
kotiin haluamallaan tavalla,
hänen kätensä ilmestyi kaihtimen
reunalle. H^n piti |i|qanästä pientä,
k^Q^^^l^^äy jpi^Epudotti lat-tiaUe,
sUla hän täm^ molempia
Jj;äsiään tervetidiaiase^^
Mutta tyttö, jolra oli ollut pai- •-.
nauttmeöM ateljeen riui*i»am,kil-'^
— Amiella, Pierre kuiskasi syyt* jahti hiljaa joihdessaän hiirivaina-tävan
li^ni&ti; ji^JÄ höP» sitten ä ä^
KUKKAIN TAIMIA
TARVITESSA
muistakaa katsoa meidänkin valilcoi-maamme,
ne ovat niitä laatua ja lajia,
joista istutetut kukk^ryhmai ovat
voittaneet parhaat palkinnot nikkeU»
alueella edellisinä vuosina.
Nähtävänä meillä kotona (Penagen
tien varrella, 6 mailia Whitefisnin
asemalta etelään) tai Sudbury mar«
ketissa.
SAIKKONEN
PENAGE IslURSERlES
R.R.1 White£ish, Ontario
L<qintffa«* tonlBpkottn 24 p i i T S a i , 1952 » t i l li
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 24, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-05-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520524 |
Description
| Title | 1952-05-24-11 |
| OCR text |
tyi
nemm^ Tippuu siita,ettaiiiiri löy;
tyyj ...
Tyttö tuli esille kaihtimen takaa,
täysin pukeutuneenaj ihastuttavan
nuorena ja raikkaana, — Olen pahoillani^
monsieur,-niutta elukka on
tyystin hävinnytl häai ilmoitti. —
Voin vannoa, että se^ oli vaatteissani'
mutta nyt se on poissa.
Amiella nousi kuin loukattu kuningatar
ja katsoi toisesta toiseen.
Sehän on selvää — päivänselvää!
hän sanoi. — Paatuneet valehtelijat!.
Jos madame vain haluaisi kuun
nella, tyttö selitti, mutta vaikeni,
kun Amiella pyörähti häntä kohti.
— Kuinka uskallatte puhutella
minua!
Tyttö perääntyi kauhistuneena.
Amiellan silmien lieskat pelästyttivät.
Amiella yritti seurata häntä,
mutta Pierre asettui väliin, — Ole
toki järkevä, Ainiella! Käyttäydyt
kuin mikäkin tyttöhupakko! -
pöydän. ääreen, iliten herttaista!
hän ivasi. i^.]^puutarhakukkia,
paras pellavaUinahi Ja hienoimmat
posliinini! Ja hopeavatini, jota eji
käytä muulloin kuin jouluna! Ja
kaikki tuota . . . tuota naikkosta'
varten! Senkin petollinen olio!
Häri huomasi vGustayin maksumääräyksen
lai^ Välissä, otti
sen, repi sen raivoisaisti palasiksi ja
heitti palat liekkeihin. Enemimän
kilin mita minulla on talouteen kokonaiseksi
vuodeksi! Sinun rakas-najatt£
i«ll^si, V. järkyttä\r^^
rahamme aina: DVÄtn^^^ vähissä! Ja
nyt tahdon tietää: kuin^ tätä
on kesJilny^lCu^^
lic^ ~ häi^^växM irihosta eläneet
Xr-\XCOLTERIIX tulleella vieraili-y
jaDa on ainakin kaksi paikkaa, jossa
hän haluaa käydä. Ensimmäinen on
kaupungin laitamalla merenlahteen pistävä
niemeke, Stanley Park. Stanley-puisto
el sinänsä ole mikään ihmiskät-ten
valmistama ihmeellisyys; monipuolisuudessaan
on montakin puistoa sen
\x)ittajaa. Yhdessä suhteessa se kuitenkin
on ainutlaatuinen ja voittamaton
isojen kaupunkien liepeillä tai sisällä
olevista puistoista. Siellä nimittäin ta^
paa lännen jylhäii, raiskaamattoman ja
koristamattoman luonnon neitseellisessä
tilassaan. Siellä näkee rannil^oalu-een
jättiläismäisiä "föriä", siiteriä, hem-lokkia
ja muita rannikkoilmastossa viihtyviä
puita kaikessa mahtavuudessaan.
Ihmiskädet ovat vain vähäisen osan
puistosta "siistineet" ja laittaneet siitosin
-mutta ne
eivät ole puiston erikoisuus, '
Jokatapauksessa matkailijan kannattaa
Stanley-puistossa käydä.
. Toinen matkaiiijöUle (myöskin kaupungin
asukkaifle) välttämätön nähtävyys
pn WepsälähChair Lift, Jättää
sen näkemättä ja tuolilla vuorelle "rat-sastaniattä",
oh kaupungin nähtävyyksien
suipehtamista.
Kun vierailija on Stanley-puiston katsellut,
ohjaa autonsa läpi mainitun puiston
suurehmoiselle ja korkealle Lion
Gaten riippusillalle, joka johtaa North
Vancouveriin. Suuntaa autonsa (bussilla
pääsee myöskin periUe saa]^)
kaupungin pohjoislaidalle, ajaa baus-.
kannäkc^s^ asutusseudUn lävitse itär >
pohjoista köWen, nousee Ja öautkU
Vanhanakin nuortuu mennyttä -elä*
mää muistellessa . . .
Kylläisen poj^dän äärestä lähdettiin
'rakastuneitten*' kelkkaan^ kaksoisistui-met
ja sitten linnuntietä ylös, ylös, ylös,
Wepsälät rohkaisijoinai ettei hiuskar-
, vaakaan päästSl putoaman pidä.
Lumirajoilla, ilmatien jräätyttj^ on
Snow Village, lähemmäs parisen sataa
asuntoa, ravintola ja tanssihaall. Isäntämme
ohjaili vieraansa ravintolaan, jossa
herttainen emäntä (\Vepsälöit^^ tytär)
kantoi parvekkeelle samista sekä
juomista. Tähyatiin parvekkeelta tyy-tyväisenä:^
suurenmoista panoraamaa, savujen
lakaisemaa kaupunkia kuten Nero
palavaa Roomaa .Vain jossain Rio
de Janeiron tai St. Moritzin ChairLiftit
tarjoavat matkaily^evtäUaisenn^^ HALUSI TIETÄÄ
vyyden . . . -Minun vaimoni j&ttl minut kun minä
*ryyltyyälseriä häkemäaftist m srupesiii^ käymään ^anasikbuimsal'»
I j ä t ^ ä p maailmaa
KttSBnUamtys tili.
,^iE^ SvKKÖen änneija^ oli
• vihoissaan a0^piimäharjoituk|issa« Alok^
kaat ampuivat Ja yksi ja toinen osasi
edes maalitauluun, mutta alokas Turakainen
saanut sattumaan tauluunkaan.
Vihoissaan sieppasi kersantti
alokkaan kiväärin, tähtäsi ja laukaisi.
Mutta kuula ei sattunut tauluun.
'^Tällä tavalla ampuu alokas Turakainen-',
sanoi kersantti, tähtäsi uudelleen
ja laukaisi. Taaskaan ei kuula sattunut
maalitauluun. Kersantti sanoi vihoissaan:
''Tällä tavalla ampuvat alokkaat Pulliainen
ja Tappurainen, ei yhtäkään
laukausta maaliin."
Kersantti tähtäsi kolmannen kerran
|a laukaisi. Kuula sattui keskelle maa»
litaulua.
"Katsokaas, näin ammun minä!'*
huudahti kersantti iloissaan. "Nyt, te
senkin halunkit, muistakaa, kuinka minä
näytin iesimerkkiä ja tehkää te samalla
tavalla!"
nimensä vieraiskirjaan piirtäneet.
Suomalainen vierailuun ja vierasva-raisuuteen
kuuluu tietenkin saunominen.
Jos iumirajoiiia olikin viileää> nim
, kaikkine mukaanluettiiine laitteineen ja
rakennuksineen on vaatinut paljon har-
•kinnallista työtä, myöskin rutkasti pääomaa,
ennenkuin se on nykyistä matkai-
-T £i, älä vastaa minidle! En h ^
^^ee, ^elä nous^ ja, i^mtyttdee^
muutanaa niutka jaijousu^
lua;>tie^ä-^t^^^r yli seitsc^hsataa jalkaa. yl^poiole^^^
;äid|n-4uo! v. ;' .^z'" ^, mereppinnao, &anteella, haiidcasti: ka-
• Piterre verretun^viwrcm k i i ^
estäi*§^^^ni^ :
ellarV TaySo^ ixirsv wipsäiah ihie^ linnaldLeeh
olipa saunassa sitä lämpimämpi, mr, Hjoita palvelevaa monifjuolisuuttaan
VV epsälän ollessa isäntänä sekä löylyn- saavuttanut.
lypjäna. ^ \ ^ ^ Kaupunkiin saavuttiin vasta, iltasella,
Vierailijan täytyniee vilpittömästi to- tyytyväisenä ja rikkaampana kokemuk-deta,
että tämä matkäilijain ja lumien sista sekä näkemyksistä. Kiitos ei ole
maassa urheilijain Mokka, ChairLift, paljon.
^inniHmntiiiiiMiiiimiiHimtimmittiiimiiiitnHHHutiiiiMuiinii^
• i^HiniU.^)^^ Maaarticin suomalaiset yllätyksestä
joiika:.jarje;5iitt«f.^^^ poismuuttomme johdosta.
|tii*i%M^ ja lahjoista jotka toitte tullessanne.
Ystävyydellä teitä muistaen,
mäa
, niaksc^^;isinua>}|^ yart^
Gtistet^jtoijiyiik^
maäKQ^iMih^
•me.^uliia^.^> V^^
Ifönen::^^ti^^
välähtiitttte^i^^
kalfieaJ^it^ j f e r i ^^ bähen
pyörtyv^ • ''"^^:" '• '
sairas? ' • ^ • " ' ^ • ^ • r ' - ' ^ ' r c • - ' • . ^ . -r
Anuelisc v ^ i ä ^ ^ rttmniin.
i n i n M o Ä
Pierfe4^ttui
sa. Puhu . . sano Herran mmes-sä,
mikä sinun t>n? Soitanko lääkärin?
-
Anuellan lauldcii putosi lattialle.
— £n tiedä . . . l u u l^ . . . voih mina
kuolen! IToi, sydämeni!
— Odota hieman ; Amiella; Menen
soittamaan lääkärille, Piene
sanoi Mtääntimeenä.
lovenestih^sekä sauhäti. 10.r-^; •
j; MatjMija ; tietenkin ajää loiricauk- V
sen et«*päin ja kaiÄ^
riippuvia ''rakastuneitten:' tuoleja, jotka
ilmassa-^itäen^ tulervat lumirajoja
korkeuksista |(Ias, kiepsahtavat ^
\kuin nurkkaukseen joutanut tan^^
ja saman tien lähtee mailin matkalle,
soin kplmenkynunen^uude^ asteen
kubnassa ylös, ylös lumirajpilie. Sidlär
hän se sitten on hiihtäfain jayläUxnoissa -
«läjäin paratiisi.
Meidän joukkomme huusi jo kaukaa
halliK>ta kukkasten istutuksessa hääriville
mr. ja mrs. AVepsäläile. Kätten-s
puristuksen ja sisäänkutsun perästä sitten
verestetdin neljänkjrmmenenyiiden
vuoden takaisia tapahtumia Mini :Ti^n
(nu-s. Wepsäläh tyttöninii> kan^
loin nimittäin huoruuden innolla kuunneltiin
luennolta Bodganof f in taloustieteellisistä
termeistä ja taivutettiin laatusanoja:
ahkera>abkeräfl^i, ahkerin tai
Pierre haki, mit^niiäh vei; käten^^^ jotain muuta hipaisevan asiaan kuulu-sä
vasenunalle^yyelle^n ja ryntäsi vaa . . .
sitten kaihtimen taakse. ' Sama ^ »• • . .. .'——^—— V .. . -
huuto kuin'hetkistä a i k £^
tytön sm)sta:~^j^^ minä kuolen!
Ja sitten:
— Pierre, et saa mennä! Et saa
mermä luotani, rakas! Tule tänne,
tule pjan, Pieire, oina rakkaani!
Ja siinä »unaanu^sa tpqkiössa
Pierre oli himen luönasm kai^
takana. Kuului omituista kahinaa,
outoa viMnääu Sitten kaikki hiljeni,
.. ,
KIITOS
. , J^K^tän S3^dä^ naapuristoani jotka niin suurilukuisena
tk. i l p:iiä ilahduttamaan minua yksinäisyy-desis|
ini:^^^^
. A •T^dän t^^^^^ laulun^ musiikin, ihanien kukkien ja
herlaUiisteii 1^^^ todella elähdytti mielen ja jätti
yanhänpiojänkiii^^^^i^ arvokkaammasta elämästä, jota
kohti me; vaan rauhan m^^^
^ kiitokseni tytöille laulusta ja musiikista
sekaexqääm^
/y^^ier^il^^^
v : ' Teitä muistellen.
VICTOR PELTO
British Columbia
hellästi.
Kun Pierre vihdoin sai tilaisuuden
toivottaa vaimonsa tervetulleeksi
kotiin haluamallaan tavalla,
hänen kätensä ilmestyi kaihtimen
reunalle. H^n piti |i|qanästä pientä,
k^Q^^^l^^äy jpi^Epudotti lat-tiaUe,
sUla hän täm^ molempia
Jj;äsiään tervetidiaiase^^
Mutta tyttö, jolra oli ollut pai- •-.
nauttmeöM ateljeen riui*i»am,kil-'^
— Amiella, Pierre kuiskasi syyt* jahti hiljaa joihdessaän hiirivaina-tävan
li^ni&ti; ji^JÄ höP» sitten ä ä^
KUKKAIN TAIMIA
TARVITESSA
muistakaa katsoa meidänkin valilcoi-maamme,
ne ovat niitä laatua ja lajia,
joista istutetut kukk^ryhmai ovat
voittaneet parhaat palkinnot nikkeU»
alueella edellisinä vuosina.
Nähtävänä meillä kotona (Penagen
tien varrella, 6 mailia Whitefisnin
asemalta etelään) tai Sudbury mar«
ketissa.
SAIKKONEN
PENAGE IslURSERlES
R.R.1 White£ish, Ontario
L |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-05-24-11
