1954-03-13-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f.:
i •
K-
(KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
1
T.T»gTrr. the only Finnish Uterary weekly In Canad*
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Umited, 100-102 Elm Street We8t. Sudbury. Ontario.
Ragiatered at the Post Office Department. OtUwa, as
second class matt«r.
Liekki ilmestyy jok»lsen viikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaimokirjalhsta ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $4.50
6 kuukautta 2.65
1 vuosikerta 43.50
• kuukautta 2.00
• kuukautta 1.25
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoltus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ia kiitos S2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited.
100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
JToimlttaja: J. W. Saari.
iamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
L I E K K I
P. O. BOX 69 SUDBURY^NT.
s-
Toimituksen liulmasta
Viime numerossa loppui Annie Ruissalon kirjoittama jatkokertomuksemme
ja tässä numerossa loppuu Marjatan kertomus.
Moneen numeroon ei enää riitä 'Saarelaisistakaan".
'Meillä on varastossa "Kalle Kustaan"' kirjoittama lyhempi
jatkokertomus, nimeltään 'Pirstottua elämää, jonka aloitaim-
, jne seuraavassa numerossa ja "Saarelaisten"' loputtua meillä
«n pitempi kertomus, nimeltään "'\'aiinoJatkokertomukset
siis käyvät vähiin, mutta eivät ne ainakaan vielä toistaiseksi
lopu.
.Meille on moni maininnut, että kunhan saataisiin yhtä
fcaunis jatkokertomus kuin mitä oli "Kalmarin emäntä"' ja
'Karkkrvoittava rakkaus". 'Kiikarissa ei ole kuitenkaan tällä
erää yllämainittujen kaltaisia, mutta toivottavasti saamme
taas IMarjatalta pian kauniin ja pitkän kertomuksen. Ja odottelemme
totta puhuaksemme vähän muiltakin kirjoittajilta,
jotka tavallisesti ovat kirjoitelleet pitempiä kertomuksia, sillä
monetkin kirjoittajamme ovat olleet jo tarpeeksi kauan aivan
vaiti. Tekiköhän kukaan uuden vuoden lupausta, että
muistaisi Liekkiä tänä vuonna vähän paremmin kuin viime
vuonna? Sellainen lupaus olisi ollut itse kunkin kohdalta
erittäin tmainio lupaus.
Täällä kotikaupungis.samme sattui viikonvaihteessa merk
ikitapaus. sillä täällä pidettiin Canadan murtomaamestaruu
kilpailut hiihdossa. Kilpailuun osallistui myöskin vieras Suomen
^Hiihtoliitosta, mutta hän ei kuitenkaan voittanut, vaan
•vxjiton peri paikallinen mieliemme. 'Xämiä kilpailut olivat
muuten h\'\in onnistuneet arvokilpailut ja palkinnoille pääs-
-seet ansaitsivat hv-\'in palkintonsa, sillä hiihtäminen ei ole
suinkaan helppoa hommaa.
Toinen merkittävä urheilutapaus sattui tosin vähän kauempana,
nimittäin Tukholmassa, jossa canadalainen jääkiekkojoukkue
kärsi musertavan tappion ja menetti hockey-pelin
maailmanmestaruuden venäläiselle joukkueelle tuloksella 7
—2. Tästä canadalaisten häviöstä on puhuttu näiden parin
l^äivän aikana paljon ja vielä enemmän kirjoitettu, sillä canadalainen
joukkue oli päättänyt hinnalla millä tahansa vallata
nKiaiknanm^taruuden 'leipälajissaan ". Mutta on kuitenkin
todetta\-a, ettei missään ole niin hyvää, etteikö joku
toinen olisi aina vähän parempi.
Puhuttakoon ja väiteltäkixin t ä s t ä asiasta kninka paljon
tahansa.-mutta mielestämme parhaan vastauksen koko jutulle
antaa canadalaisen joukkueen johtai.in Don Prestonin ^au-sunto,
kun hän sanoi j^elin loputtua: ' \enäläiset ovat rhail-la^
ia hockey-t>elureita ja he ans:iitsivat saamansa voiton.'"
'l"ämä on urheilijan puheita, sillä tosiurheilija ei kiristele hampaitaan
eikä vihoittele voittajalleen, sillä hän tietää, että
•kaikki eivät voi olla yhtä h>-AMä urheilussakaan, vaan siinäkin
on aina joku toistaan parempi.
Kil(Kiiluista puht^nollen juolahti mieleemme ensi kesänä
Timminsissä pidettävä laulu- ja .soittojuhla. Sielläkin kil-fjaillaan
heni?ellisenä alalla ja monelle on varmaankin mielenkiintoista
tehdä \-ertailuia eri kuoroista, kuinka ne ovat edistyneet
sitten viime kat.^lmuksen. pian kaksi vuotta sitten.
Pidämme tämän arvokilpailun ja merkittävinmiän suomalaisten
kulttuuritHaisuuden mieliss^imme. ,^illä silloin vierailevat
t>ohjoisess;» sellaisetkin maanmiehemme, jotka eivät
5ienä ole aikaisemmin käynet-t. Monellakaan ei ole oikeas-
Terveisiä Suomesta!
(Jatkoa 1. sivulta)
En ole unohtanut niitä aikoja, jollom
hän vanhana ukkina vanhanaikaisen
•kraakutakan"" ääressä minulle tarinoi
kaukaisesta maasta meren takana. N i i l lä
tarinoillaan hän loihti minun silloiseen
lapsen mieleeni erikoisen mieli-kirvituksien
sarjan. Yritin usein C a -
nadassa ollessani loihtia «mielikuvituk-sissani
kuvaa niiltä ajoilta ja niistä olosuhteista,
jolloin isovanhempani Erkki
j a ' K a i s a (molemmat jo kuolleet), nuorina
ihmisinä siellä uurastivat. Heille
syntyi Canadassa viisi lasta, joista
kolme elossa olevassa asuu vieläkin siellä,
nimittäin tätinin, enoni ja äitini..
Paljon on Port Arthurissa ja sen ympäristöllä
näkymää, ni^kä kertoo maanmiestemme
uraa uurtavasta t3'östä.
'Kaupungissa on kaksi suurta haalia,
kolme kirkkoa, osuustoiminta- ja yksityisyrityksiä.
Nxkyisen nuoren polven
ja sotien jälkeen mu.utta:-!?iden siirtolaisten
yhteisten h.u-r:i? .u.-t.n suhteen
on paljon toivomi:>ca %.iraa. Toivon
vain. että käsi kätehen. reiluun ja rehtiin
toimintaan kulttuuri- ja'aatetoimin-tojen
ympärillä. Yliolkainen itsetär-keys
ei kanna hedelmää puolin eikä toisin,
parempi naapurisopu kuin yhdellä
rajalla kaksi aitaa. Varmaa on, että
nj;.-t viime sotien jälkeen iCanadaan
muuttaneista suuri osa ottaa loppujen
lopuksi Canadan pysyväksi kotimaak-seen.
perustaa kotinsa ja kasvattaa lap-sensa
uuteen imaaperään. Lapset saavat
uuden kielen ja ainakin jossain määrässä
uudemman mielen kuin mitä meille
on kasvatettu. On se sitten parempaa
tai huonompaa, mutta selvää on, että
Canada antaa ja tulee antamaan edelleen
uutena suurena imaana enemmän
elämänmahdollisuuksia kuin mitä köyhä
synnyinmaamme voi tarjota. Canada
on eri kansallisuusryhmien koti ja ca-nadalaisella
ihmisellä on se etu puolellaan,
että hän on oppinut antamaan saman
arvon ihmiselle yksilöön ja rotuun
katsomatta jo silloin, 'kun vanhat maat
vasta opettelevat.
Palaanpa omaan tekstiini, sillä maailmanparantajaksi
tiedän olevani liian
kitukasvuinen. Lausun tässä sydämelliset
terveiseni Port .Arthuriin ja ympäristöön
äidilleni ja isälleni, '"Piintiälle"'
Lindforsin perheelle, Devoon Backströ-min
perheelle. Lappiin iHannulan perheelle,
kaupunkiin Viidan perheelle, sekä
Beaver Lakelle erikoisesti siskoni
perheelle. Lopetan tähän. Ehkä saan
tilaisuuden piirrellä näkemyksiäni täältä
vanhasta maasta. Kuulemiin! '
u\SSER RIARBÄCK.
Mitä tunnetut henicilöt sai
maailman rauliasta? Ii
Aseistetut poliisit olivat
vähän hölmistyneitä
Muuan nuoripari Suffernissa, X . Y .
palasi jonkin päivän kestäneeltä lomalta
kotiinsa, ja koti näytti aivan siltä
kuin siellä olisi käynyt maanjäristys.
K a i k k i paikat olivat sekaisin ja pariskunta
pelkäsi, etta vorot olivat tehneet
vierailun asuntoon. Poliisi kutsuttiin
viipymättä paikalle.
K u n poliisit <;aapuivat paikalle, ryhtyivät
he heti toimintaan. Eräästä huoneesta
kuului outoa kolinaa ja lainvalvojat
vetivät pistoolinsa esille, avaten
varovasti oven. Heidän hämmästyksensä
oli suuri. huom;itessaan pienen harmaan
oravan tirkistelevän hyvin hermostuneen
tuntuisena heidän iMstoolin-
|Mip}->ujaan.
taan ollut sinne onnen mitään asiaa,
mutta n\t on.
Alamme siis tehdä hiljalleen valmisteluja
en<i kesän laulujuhlia varten
tarkoitan me sellaiset, jotka emme osallistu
ohjelmaan, sillä ohjelmaan osallistujat
ovat tehneet valmisteluja jo
pitkät ajat. Järjestämme loma- ja muut
asiamme niin. että voimme nauttia niin
laulujuhlasta kuin i>ohioisen kauniista
luonnostakin.
Kirjailija AARO HELL.AAKOSKI:
Jokainen tietää, mitä hävitystä kaksi viimeistä
sotaa ovat merkinneet inhimilliselle elämälle ja kultti.
Osapuilleen on aavisteltavissa, millaisia tulisivat olemaani
mannen sodan, atomisodan jäljet. Näissä oloissa '
sanan -rauha"', äänettiinpä se miltä taholta tahansa, j
heti myönteisen vastakaiun jokaisen ihmisen suusta,
asianlaita ole niin, kun rauhankin asiasta riidellään, kun.
han puoltajpia solvataan, sen t ä y t y y merkitä, että kokoi
neetalla on elämänjärjestys kohtalokkaassa häiriötUassa.
tä ehdottomammin on tällä^hetkellä uskallettava ojentaa y
jokaiselle,-jonka tunnussana on rauha. Vain siten ni^
piirin kallisarvoisin sana saa voimaa kasvaakseen toivomi
sesta vaatimukseksi ja pannakseÄ sulun sen sodan tielle, jo^
uhkaa tältä palloselta pian hävittää kaiken sen. mi]
v u c k s i ihmisen kannattaisi elää j a rakentaa . . .
X ä y t t e l i j ä T.XRMO M . \ N M :
R a u h a — sitä p y r i n t o t e u t t a m a a n sodankin aikana. J
.sotinut. Rauha on minussa lihana. Pidin itsestäni selväai,!
että rauhant\-ö teatteripiireissäkin saavuttaisi laajan kaikil
pohjan. :\lutta k u i n k a t y r m i s t y t t ä v ä ä : sana on kauhhiJ
X i i d e n t o i m i n t a , jotka osallistuvat tavaUa tai toisella rai:has.|
työhön, leimataan rikolliseksi. Ilahduttavaa on kuitenkin J
ennakkoluulottomuus, millä j o u k k o nuoria näytielijöiiä
tautuu asiaan.
Kansakoulunopettaja F. VÄLITALO:
Jotkut sanovat: sehän on kommunistien asian ajamL"a|
k u n osallistuu rauhankonferensseihin. Minusta sellainen(B|
lievästi sanoen naivi käsitys. En ole kenenkään asialla, vaal
ajan oman sydämeni asiaa, osallistuessani rauhantyöhön,
kun tiedämme olevamme oikealla asialla, silloin meidän el
" tarvitse, emmekä saa pelätä enempää mitään nimityksiä. joiii|
kyllä aina tulee saamaan — k u i n mitään muutakaan.
Pientilallinen NIKOLAI KORELIN:
E i enää sotaa! On aivan kuin nämä vuosikausien raa-l
dannasta nousseet rakennukset ja vaivalloisesti avautunmj
pellot äänettöminä julistaisivat: '"Ei enää sotaa! Ihminenoaj
jo k y l l i k s i kärsinyt, älköön enää lisättäkö hänen taakkaatj
sa.'" Rauhan säilyminen on ensimmäinen edellytys myössilkj
että korvenraivaajien taakka kevenisi, että kaikki työtätek^
vät ihmiset voisivat turvallisesti katsoa tulevaisuuteen.
Yhdysvaltalainen pastori J O H N HARLEY TELFER:
Pitkän aikaa me kirkon ihmiset olemme puhuneet kaunol
puheisesti rauhasta ja veljeydestä, mutta odottaneet ihmetti
joka ne toteuttaisi. !Xyt alamme nähdä, että eivät ibmeei|
vaan rauhaarakastavien kansojen yhteinen taistelu kaikkialial
maapallollamme toteuttaa tämän ikivanhan unelman. Uskdl
non tehtävä on palvella ihmistä nyt yhtä hyvin kuin mpl
hemminkin. Voimme kärsivällisesti kestää sen pahan, etöI
emme löydä yhteisiä vastauksia meitä eroittaviin teologisiia
kysymyksiin, mutta emme voi sietää epäinhimillistä maailj
•maa . . .
Professori JOLIOT-CURIE:
K u n k i n yksilön niistä miljoonista ihmisistä, joita sota u^
kaa, on vakuuttauduttava siitä, että sodan ja rauhan kjj?-
mys on hänelle henkilökohtainen kysymys ja koskee nitnen-omaan
häntä itseään, että hänen on mahdotonta välttyä snta
Hän ei saa jättäytyä voimattomuuden tunteen valtaan, siili
samanaikaisesti kaikilla leveysasteilla miljoonat hänen
täisensä tekevät itselleen saman kysymyksen seka ryhtm'
toimimaan rauhan puolesta, liittävät ponnistuksensa
ponnistuksiinsa.
Brittiläinen professori .j. D. BERNAL:
Jos onnistumme toteuttamaan aseistariisumisen, ja rRt^ |
dän täytyy onnistua siinä niin kauan k u i n on vielä aikai
emme voi odottaa mitään hallituksilta, j o t k a ovat avoime-<.|
sitoutuneet varustautumi.^politiikkaan ja yhä kiihtyvään >^
danvalmisteluun. A-seistariisumiskomiteat j a '^^""^^'^^"r^.
mikäli niitä ei tue yhä laajempi julkinen mielipni^- f
saattaa äänensä kuuluviin voimakkaammin k u i n k^i-kaan j
kaisemmin, eivät saa mitään aikaan.
K a i k k i i n ammatteihin kuuluvat ihmi.set. an.;iiatill-^-'|
järjestyneet tyiiläiset, perheenäidit, nuoriso j a viflapa k-'^
miehet kin^ovat alkaneet havaita, että he eivät voi ^'^""'^ J
mitään toiveita nykyiseen vaikeasti siedettävään htiikka^-1
joka ei tarjoa muita tule\-aisuuden näkymiä kuin _
Heillä on epätoivoinen tarve saada jotakin järkrNaa lo^M
uhkaavan kohtalon välttämisestä. Kuten ticdainnie. »3
toivo perustuu neuvotteluihin ja aseistuksen supi^^t-^"^'- n
mutta ei riitä, että vain me sen tiedämme. -^''''^^ '
esitettiivä aseistariisumisen suunnitelma .vellai.^e--a niu»
että ihmisot voivat sen hyväksyä ja kannattaa ^i^^
Lauaniaina, maali&kuim 13 päivänau 1954
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 13, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-03-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540313 |
Description
| Title | 1954-03-13-02 |
| OCR text | f.: i • K- (KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI) 1 T.T»gTrr. the only Finnish Uterary weekly In Canad* Published and printed by the Vapaus Publishing Company Umited, 100-102 Elm Street We8t. Sudbury. Ontario. Ragiatered at the Post Office Department. OtUwa, as second class matt«r. Liekki ilmestyy jok»lsen viikon lauantaina 12 sivuisena, sisältäen parasta kaimokirjalhsta ja tieteellistä luettavaa. TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN: 1 vuosikerta $4.50 6 kuukautta 2.65 1 vuosikerta 43.50 • kuukautta 2.00 • kuukautta 1.25 SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75 ILMOITUSHINNAT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoltus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy $1.00 ia kiitos S2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario. JToimlttaja: J. W. Saari. iamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio. L I E K K I P. O. BOX 69 SUDBURY^NT. s- Toimituksen liulmasta Viime numerossa loppui Annie Ruissalon kirjoittama jatkokertomuksemme ja tässä numerossa loppuu Marjatan kertomus. Moneen numeroon ei enää riitä 'Saarelaisistakaan". 'Meillä on varastossa "Kalle Kustaan"' kirjoittama lyhempi jatkokertomus, nimeltään 'Pirstottua elämää, jonka aloitaim- , jne seuraavassa numerossa ja "Saarelaisten"' loputtua meillä «n pitempi kertomus, nimeltään "'\'aiinoJatkokertomukset siis käyvät vähiin, mutta eivät ne ainakaan vielä toistaiseksi lopu. .Meille on moni maininnut, että kunhan saataisiin yhtä fcaunis jatkokertomus kuin mitä oli "Kalmarin emäntä"' ja 'Karkkrvoittava rakkaus". 'Kiikarissa ei ole kuitenkaan tällä erää yllämainittujen kaltaisia, mutta toivottavasti saamme taas IMarjatalta pian kauniin ja pitkän kertomuksen. Ja odottelemme totta puhuaksemme vähän muiltakin kirjoittajilta, jotka tavallisesti ovat kirjoitelleet pitempiä kertomuksia, sillä monetkin kirjoittajamme ovat olleet jo tarpeeksi kauan aivan vaiti. Tekiköhän kukaan uuden vuoden lupausta, että muistaisi Liekkiä tänä vuonna vähän paremmin kuin viime vuonna? Sellainen lupaus olisi ollut itse kunkin kohdalta erittäin tmainio lupaus. Täällä kotikaupungis.samme sattui viikonvaihteessa merk ikitapaus. sillä täällä pidettiin Canadan murtomaamestaruu kilpailut hiihdossa. Kilpailuun osallistui myöskin vieras Suomen ^Hiihtoliitosta, mutta hän ei kuitenkaan voittanut, vaan •vxjiton peri paikallinen mieliemme. 'Xämiä kilpailut olivat muuten h\'\in onnistuneet arvokilpailut ja palkinnoille pääs- -seet ansaitsivat hv-\'in palkintonsa, sillä hiihtäminen ei ole suinkaan helppoa hommaa. Toinen merkittävä urheilutapaus sattui tosin vähän kauempana, nimittäin Tukholmassa, jossa canadalainen jääkiekkojoukkue kärsi musertavan tappion ja menetti hockey-pelin maailmanmestaruuden venäläiselle joukkueelle tuloksella 7 —2. Tästä canadalaisten häviöstä on puhuttu näiden parin l^äivän aikana paljon ja vielä enemmän kirjoitettu, sillä canadalainen joukkue oli päättänyt hinnalla millä tahansa vallata nKiaiknanm^taruuden 'leipälajissaan ". Mutta on kuitenkin todetta\-a, ettei missään ole niin hyvää, etteikö joku toinen olisi aina vähän parempi. Puhuttakoon ja väiteltäkixin t ä s t ä asiasta kninka paljon tahansa.-mutta mielestämme parhaan vastauksen koko jutulle antaa canadalaisen joukkueen johtai.in Don Prestonin ^au-sunto, kun hän sanoi j^elin loputtua: ' \enäläiset ovat rhail-la^ ia hockey-t>elureita ja he ans:iitsivat saamansa voiton.'" 'l"ämä on urheilijan puheita, sillä tosiurheilija ei kiristele hampaitaan eikä vihoittele voittajalleen, sillä hän tietää, että •kaikki eivät voi olla yhtä h>-AMä urheilussakaan, vaan siinäkin on aina joku toistaan parempi. Kil(Kiiluista puht^nollen juolahti mieleemme ensi kesänä Timminsissä pidettävä laulu- ja .soittojuhla. Sielläkin kil-fjaillaan heni?ellisenä alalla ja monelle on varmaankin mielenkiintoista tehdä \-ertailuia eri kuoroista, kuinka ne ovat edistyneet sitten viime kat.^lmuksen. pian kaksi vuotta sitten. Pidämme tämän arvokilpailun ja merkittävinmiän suomalaisten kulttuuritHaisuuden mieliss^imme. ,^illä silloin vierailevat t>ohjoisess;» sellaisetkin maanmiehemme, jotka eivät 5ienä ole aikaisemmin käynet-t. Monellakaan ei ole oikeas- Terveisiä Suomesta! (Jatkoa 1. sivulta) En ole unohtanut niitä aikoja, jollom hän vanhana ukkina vanhanaikaisen •kraakutakan"" ääressä minulle tarinoi kaukaisesta maasta meren takana. N i i l lä tarinoillaan hän loihti minun silloiseen lapsen mieleeni erikoisen mieli-kirvituksien sarjan. Yritin usein C a - nadassa ollessani loihtia «mielikuvituk-sissani kuvaa niiltä ajoilta ja niistä olosuhteista, jolloin isovanhempani Erkki j a ' K a i s a (molemmat jo kuolleet), nuorina ihmisinä siellä uurastivat. Heille syntyi Canadassa viisi lasta, joista kolme elossa olevassa asuu vieläkin siellä, nimittäin tätinin, enoni ja äitini.. Paljon on Port Arthurissa ja sen ympäristöllä näkymää, ni^kä kertoo maanmiestemme uraa uurtavasta t3'östä. 'Kaupungissa on kaksi suurta haalia, kolme kirkkoa, osuustoiminta- ja yksityisyrityksiä. Nxkyisen nuoren polven ja sotien jälkeen mu.utta:-!?iden siirtolaisten yhteisten h.u-r:i? .u.-t.n suhteen on paljon toivomi:>ca %.iraa. Toivon vain. että käsi kätehen. reiluun ja rehtiin toimintaan kulttuuri- ja'aatetoimin-tojen ympärillä. Yliolkainen itsetär-keys ei kanna hedelmää puolin eikä toisin, parempi naapurisopu kuin yhdellä rajalla kaksi aitaa. Varmaa on, että nj;.-t viime sotien jälkeen iCanadaan muuttaneista suuri osa ottaa loppujen lopuksi Canadan pysyväksi kotimaak-seen. perustaa kotinsa ja kasvattaa lap-sensa uuteen imaaperään. Lapset saavat uuden kielen ja ainakin jossain määrässä uudemman mielen kuin mitä meille on kasvatettu. On se sitten parempaa tai huonompaa, mutta selvää on, että Canada antaa ja tulee antamaan edelleen uutena suurena imaana enemmän elämänmahdollisuuksia kuin mitä köyhä synnyinmaamme voi tarjota. Canada on eri kansallisuusryhmien koti ja ca-nadalaisella ihmisellä on se etu puolellaan, että hän on oppinut antamaan saman arvon ihmiselle yksilöön ja rotuun katsomatta jo silloin, 'kun vanhat maat vasta opettelevat. Palaanpa omaan tekstiini, sillä maailmanparantajaksi tiedän olevani liian kitukasvuinen. Lausun tässä sydämelliset terveiseni Port .Arthuriin ja ympäristöön äidilleni ja isälleni, '"Piintiälle"' Lindforsin perheelle, Devoon Backströ-min perheelle. Lappiin iHannulan perheelle, kaupunkiin Viidan perheelle, sekä Beaver Lakelle erikoisesti siskoni perheelle. Lopetan tähän. Ehkä saan tilaisuuden piirrellä näkemyksiäni täältä vanhasta maasta. Kuulemiin! ' u\SSER RIARBÄCK. Mitä tunnetut henicilöt sai maailman rauliasta? Ii Aseistetut poliisit olivat vähän hölmistyneitä Muuan nuoripari Suffernissa, X . Y . palasi jonkin päivän kestäneeltä lomalta kotiinsa, ja koti näytti aivan siltä kuin siellä olisi käynyt maanjäristys. K a i k k i paikat olivat sekaisin ja pariskunta pelkäsi, etta vorot olivat tehneet vierailun asuntoon. Poliisi kutsuttiin viipymättä paikalle. K u n poliisit <;aapuivat paikalle, ryhtyivät he heti toimintaan. Eräästä huoneesta kuului outoa kolinaa ja lainvalvojat vetivät pistoolinsa esille, avaten varovasti oven. Heidän hämmästyksensä oli suuri. huom;itessaan pienen harmaan oravan tirkistelevän hyvin hermostuneen tuntuisena heidän iMstoolin- |Mip}->ujaan. taan ollut sinne onnen mitään asiaa, mutta n\t on. Alamme siis tehdä hiljalleen valmisteluja enohioisen kauniista luonnostakin. Kirjailija AARO HELL.AAKOSKI: Jokainen tietää, mitä hävitystä kaksi viimeistä sotaa ovat merkinneet inhimilliselle elämälle ja kultti. Osapuilleen on aavisteltavissa, millaisia tulisivat olemaani mannen sodan, atomisodan jäljet. Näissä oloissa ' sanan -rauha"', äänettiinpä se miltä taholta tahansa, j heti myönteisen vastakaiun jokaisen ihmisen suusta, asianlaita ole niin, kun rauhankin asiasta riidellään, kun. han puoltajpia solvataan, sen t ä y t y y merkitä, että kokoi neetalla on elämänjärjestys kohtalokkaassa häiriötUassa. tä ehdottomammin on tällä^hetkellä uskallettava ojentaa y jokaiselle,-jonka tunnussana on rauha. Vain siten ni^ piirin kallisarvoisin sana saa voimaa kasvaakseen toivomi sesta vaatimukseksi ja pannakseÄ sulun sen sodan tielle, jo^ uhkaa tältä palloselta pian hävittää kaiken sen. mi] v u c k s i ihmisen kannattaisi elää j a rakentaa . . . X ä y t t e l i j ä T.XRMO M . \ N M : R a u h a — sitä p y r i n t o t e u t t a m a a n sodankin aikana. J .sotinut. Rauha on minussa lihana. Pidin itsestäni selväai,! että rauhant\-ö teatteripiireissäkin saavuttaisi laajan kaikil pohjan. :\lutta k u i n k a t y r m i s t y t t ä v ä ä : sana on kauhhiJ X i i d e n t o i m i n t a , jotka osallistuvat tavaUa tai toisella rai:has.| työhön, leimataan rikolliseksi. Ilahduttavaa on kuitenkin J ennakkoluulottomuus, millä j o u k k o nuoria näytielijöiiä tautuu asiaan. Kansakoulunopettaja F. VÄLITALO: Jotkut sanovat: sehän on kommunistien asian ajamL"a| k u n osallistuu rauhankonferensseihin. Minusta sellainen(B| lievästi sanoen naivi käsitys. En ole kenenkään asialla, vaal ajan oman sydämeni asiaa, osallistuessani rauhantyöhön, kun tiedämme olevamme oikealla asialla, silloin meidän el " tarvitse, emmekä saa pelätä enempää mitään nimityksiä. joiii| kyllä aina tulee saamaan — k u i n mitään muutakaan. Pientilallinen NIKOLAI KORELIN: E i enää sotaa! On aivan kuin nämä vuosikausien raa-l dannasta nousseet rakennukset ja vaivalloisesti avautunmj pellot äänettöminä julistaisivat: '"Ei enää sotaa! Ihminenoaj jo k y l l i k s i kärsinyt, älköön enää lisättäkö hänen taakkaatj sa.'" Rauhan säilyminen on ensimmäinen edellytys myössilkj että korvenraivaajien taakka kevenisi, että kaikki työtätek^ vät ihmiset voisivat turvallisesti katsoa tulevaisuuteen. Yhdysvaltalainen pastori J O H N HARLEY TELFER: Pitkän aikaa me kirkon ihmiset olemme puhuneet kaunol puheisesti rauhasta ja veljeydestä, mutta odottaneet ihmetti joka ne toteuttaisi. !Xyt alamme nähdä, että eivät ibmeei| vaan rauhaarakastavien kansojen yhteinen taistelu kaikkialial maapallollamme toteuttaa tämän ikivanhan unelman. Uskdl non tehtävä on palvella ihmistä nyt yhtä hyvin kuin mpl hemminkin. Voimme kärsivällisesti kestää sen pahan, etöI emme löydä yhteisiä vastauksia meitä eroittaviin teologisiia kysymyksiin, mutta emme voi sietää epäinhimillistä maailj •maa . . . Professori JOLIOT-CURIE: K u n k i n yksilön niistä miljoonista ihmisistä, joita sota u^ kaa, on vakuuttauduttava siitä, että sodan ja rauhan kjj?- mys on hänelle henkilökohtainen kysymys ja koskee nitnen-omaan häntä itseään, että hänen on mahdotonta välttyä snta Hän ei saa jättäytyä voimattomuuden tunteen valtaan, siili samanaikaisesti kaikilla leveysasteilla miljoonat hänen täisensä tekevät itselleen saman kysymyksen seka ryhtm' toimimaan rauhan puolesta, liittävät ponnistuksensa ponnistuksiinsa. Brittiläinen professori .j. D. BERNAL: Jos onnistumme toteuttamaan aseistariisumisen, ja rRt^ | dän täytyy onnistua siinä niin kauan k u i n on vielä aikai emme voi odottaa mitään hallituksilta, j o t k a ovat avoime-<.| sitoutuneet varustautumi.^politiikkaan ja yhä kiihtyvään >^ danvalmisteluun. A-seistariisumiskomiteat j a '^^""^^'^^"r^. mikäli niitä ei tue yhä laajempi julkinen mielipni^- f saattaa äänensä kuuluviin voimakkaammin k u i n k^i-kaan j kaisemmin, eivät saa mitään aikaan. K a i k k i i n ammatteihin kuuluvat ihmi.set. an.;iiatill-^-'| järjestyneet tyiiläiset, perheenäidit, nuoriso j a viflapa k-'^ miehet kin^ovat alkaneet havaita, että he eivät voi ^'^""'^ J mitään toiveita nykyiseen vaikeasti siedettävään htiikka^-1 joka ei tarjoa muita tule\-aisuuden näkymiä kuin _ Heillä on epätoivoinen tarve saada jotakin järkrNaa lo^M uhkaavan kohtalon välttämisestä. Kuten ticdainnie. »3 toivo perustuu neuvotteluihin ja aseistuksen supi^^t-^"^'- n mutta ei riitä, että vain me sen tiedämme. -^''''^^ ' esitettiivä aseistariisumisen suunnitelma .vellai.^e--a niu» että ihmisot voivat sen hyväksyä ja kannattaa ^i^^ Lauaniaina, maali&kuim 13 päivänau 1954 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-03-13-02
