1948-06-25-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Ahnaii ja Kallen bavipursi
Kirj. IRJA VILKMAN
Tämä ei ole pakina, vaan surtmvoit-toinen
muistokirjoitus sille monien tuulien
pieksamälle "jollalle", jonka viime
kesänä oli määrä sulostuttaa Alman ja
Kallen periieen viikonloppua.
Koko kevättalven oli perhe uneksinut
siitä purjeveneestä, jollasta, jota
perheenpää Kalle oli kuvaillut mahdollisimman
ihanin lausein. Ja jo monet
viikot etukäteen tehtiin unelmissa kirpaisevan
hauskoja purjehdusmatkoja,
viileteltiin valkein purjein sinistä Näsi\
selkää", jotta huvipurren mahtava keula
vaahtosi. Ja ankkuroitiin viimein johonkin
rauhalliseen valkamaan (jollaisia
näkee vain postikorteissa), keitettiin
tukevat papusopat, paisteltiin selkänahkoja
ja tirkisteltiin tyytyväisinä pil-venhahtuvia.
Sellaista se oli unelmissa!
Mutta kun totuus tuli eteen, oli se
toinen. Eräänä kirkkaana sunnuntaiaamuna
perheenpää Kalle komensi koko
sakin varustautumaan muonapuolel-la
ja keittopeleillä, jotta nyt on asia
sitten niin pitkällä, että lähdetään koe-ajelulle.
Oikein minäkin perheen vanhana
ystävänä pääsin mukaan pruuvai-lemaan
ostettavaa huvipurtta.
Kilisten Ja kalisten mukeja ja kattiloita
marssi kulkue halki unisen Pispalan.
Siinä oli nuttua ja paitaa monenlaista,
oli sukkaa ja huivia. Kalle oli nimittäin
neuvonut, että pitää pukea vah-
- vasti, purjehdusmätkoilla tulee kylmä.
Kahvipannun kylki loisteli ja puukengät
kopisivat, virittipä perheen nuoriso
^laija ja Pekka jo iloisen laulunpätkän-kin.
Pispalaiset raottelivat salusiinejaan,
jotta "Herranen aika! Tuleeko tänne
tivooli!"
Oikein siinä menossa sivullisenkin sydän
alkoi pampahdella odotuksen jännityksestä.
Oltiinhan nyt menossa tekemään
tuttavuutta perheen huvipurren
kanssa, jota ei kukaan muu kuin Kalle
ollut vielä nähnytkään.
Rantaan saavuttua kiersi jokaisen
katse hätäisesti yftipäri etsien valko-.
purjeista huvipurtta ja pysähtyi lopuksi
alakuloisena vesilastissa kelluvaan,
'pullakkaan laitokseen.
"Toiko se oni Tommonen amme!"
uskalsi Alma samm.
" E i tommosella pilkkumilla paljonkaan
seUata, koskei* näy edes purjeita
saatiHca tyyriä", jatkoi Maijakin.
Siinä sitten ravistdtiin päitä ja näytettiin
hapanta naamaa, vaikka isä-Kal-le
yritti sdittäa, ettei siinä mitään vikaa
ole, jotta nopeasti vain purkkiin ja soutamaan.
"Tommostako lotjaa nyt soutamaan,
keuhkot siinä ulos lentää", epäsi jo
Pekkakin, joka koko ajan hiljaisena oli
tutki^cellut laitosta,
."Uimapuvuthan .tänne pitais päälle
panna, vesi ulottuu kurkkuun asti, jos
sinne istumaan menee", mökötti Alma.
"Mutta menkää nyt lainaamaan jostakin
ämpäreitä, vaikka Pispalan palokunnalta,
ja alkakaa tyhjentää", innostuin
jo minäkin.
Kuuan täti lainasikin rannalla olevasta
pyykkituvasta pari lommoista tuoppia.
Ja pian kävi jollassa sellainen muls-kc
kuin oiisi viisi nM>ppauskonetta ollut
käynnissä. Vesi jollan ympärillä poreili
ja vaahtosi kuin kaljakeitoksessa.
"Koitta tämä punkka cm kuiva kuin
kansakoulunopat ta ja", mesosi isä-Kalle
toivoriUcaana ^ raapi naama hikiseml
tunaeisS :viBs%»sarotU jdlan pc^jalta.
Jm sSxä^km^^CSsm l^ui yhtlikkia kek-
* sf, ettS **fnennlan hakemaan purjeet ja
mastot jollaa omistajilta, jotka asuvat
Pispalassa. Timädbtän piti olla purjevene,
niin tottakai siihen silloin purjeet
ja mastotkin kuuluvat.*
Tuumasta toimeen, perheen miesväki
lähti ja palasi kohtapuoliin oikein riemumarssissa
raahaten totisesti jonkinlaista
purjereuhua ja mastoja, vieläpä
oli Pekalla-^kainalossa ravistunut peräsinkin.
^
Ja tödentotta koko Alma-Kalien perhekunta
kehitti niin äärimmäisen nopeuden
työtahdissa laittaessaan jollaa purjehduskuntoon,
etten minä ole ainakaan
aikaisemmin enkä myöhemminkään sellaista
vauhtia nähnyt. -
Isä-Kalle oli kuulemma kotoisin saaristosta,
ja näytti nyt oikein merimies-mentaliteettinsa
heiluessaan ja kieppu-essaan
kuin tuuliviiri^. Hän johti perheen
töitä innolla ja antaumuksella jaellen
tiukkoja Icomennuksiaan kuin rakeita
sinne tänne: "Hei, Alma, reivaa
seilit toiselle kyljelle. Ja Pekka siellä,
tyyri tukevasti häntäpäähän!"
, Voi sen hetken juhlallisuutta ja pyhää
tuntua, kim me kaikki viisi oliname
m3rttyinemme ja kaikkinaisine romui-nemme
sijoittuneet huvipurteen. Kaikki
istuivat jäykkäselkäisinä ja kireä hymy
huulilla kuin suurmiesten rintakuvilla,
kun isä-Kalle voitonriemuisesti
hjrmyillen antoi jollalle lopputöytöyk-sen
Pispalan rannasta. Jolla levitti valtavat
purjeensa, joilla home kukoisti
kuin kukkaset kesäisessä heinäpellossa,
pullisti halkeilevia kylkiään ja liukui
Pispalan rannasta niin ylhäisen välin-pitämättöfnästi
ja t3^esti, että sitä
tyyliä olisi varmaan muinainen Kleopatran
kuninkaallinen aluskin kadehtinut!
Aamu oli todella ihana, 'ja me purjehtijat
tunsimme olevamme oikein sun-nuntaituulella
ja onnemme korkeilla
kukkuloilla, kun purtemme melkoisella
vauhdilla viiletti pitkin Näsiselkää. Se
todella oikein viiletti! Vaahto poreili
nokkapuolesta ja taakse jäi sievä vana
kuin suuremmastakin laivasta.
Kohta alkuhätään voitettiin vauhdissa
erään uistinta vetävän äijän soutuvene
ja ohittaessa päästi peilieen nuoriso
sellaisen riemu-ulvonnan, että rauhallinen
ja iToitään aavistamaton sunnuntaikalastaja
luuli varmaan hottentottien
sotalaivaston ajaneen oiu ja oli
vähillä pyllähtää veteen siimansa jatkoksi.
,Kun sitten saatiin horisonttiin eräs
toinen purjelaitos, yritettiin senkin
kanssa kilpa-ajoa. Mutta rodultaan
heikompana ja kapeana se luikahti meidän
leveän purkkimme ohi, vaikka isä-
KaUe reivauli purjeita hampaat hiessä ja
loiset kokivat auttaa sen kun ymmärsivät
käsinkin meloen ja siirtyillen komennusten
tahdissa kuuliaisesti kyljdtä
toiselle.
Kun sitten oli hävitty ja tuore häviö
kirvclsi sydämissä ja mielissä, rupesi
nuori polvi suorastaan murjottamaan
ja epäilemään hyvän isänsä saaristolaista
syntyperääkin ja puljehdustaitoa.
"Kyllä tämä poika seilata osaa",
\^uutteli Kalle pahastuneena. "Mutta
täytyy totisesti myohtää, ettei tämä ole
mikään kilpapurjehdusvene."
Uskottiinhan se!
Kun sitten tunti pari oli kokeiltu purjehdusta
toisella ja toisella kyljdlä,
päätettiin vihdoin valita se ihanan-suloinen
lahden poukama ja lasäcea maihin,
sillä jokaisen vatsa rupesi jo vaatimaan
Jotakin tukevampaakin kuin
raitista järvi-ilmaa.
Mutta yhtäkkiä tuntui tossähdys ja
tönähdys, ja jolla pysähtyi k<»meassa
menossaan. Isä-Kalle tutki vakavana
tibnnetta ja julisti: "Karilla, ihan oikein
karilla ollaan, kuin suuremmatkin
laivat suuremmallakin merellä!"
Siinä tönölettiin atittamattomasti^ Ja
tanta häämötti vielä kaukana.
Huljuteltiin, kallisteltiin ja meloskeltiin,
mutta jolla ei hievahtanutkaan. Se
oli juuttunut kivelle ja aikoi siljä pysyäkin.
Syt, molskuteltiin ja melottiin! Turhaan!
"Tämä on ihan kamalaa! Tähänkö
ane nyt sitten kuollaan", ulisi Alma. ~
. "-Asia on niin", sanoi Pekka, joka jo
tovin oli konttaillut jollan pohjalla ja.
tunnustellut sen pohjaa ja kylkiä. "Asia
on niin, että tämä hökötys hajoaa ihan
just, jos te vähänkin vielä ravistelette."
"Apua! Auttakaa!" kiljui Alma jo
täyttä, suuta ja alkoi kuoria vaatteita
päältään. -
"Hiljaa nyt!" huusi Pekka. "Jos hie-vahdatkin,
niin tämä savipilkkumi uppoaa.
Puuta tässä ei ole ollenkaan. Tämä
on niin paikattu, että se on pelkkää
pakkelia ja kittiä ja vähän maalia päällä!"
^ / ^
"No ilmankos ne tämän niin auliisti
olisivat myyneet ja halvalla, luulivat,
etten minä muka tutki ja tunnustele",
jyrisi isä-Kalien ukkonen. "Mutta kyllä
minä vielä niille näytän, ketä sopii
vetää huulesta!"
"Mitä sinä näjrtät!" uikutti Alma,
"On siinäkin mies, tuo rakkaan perheensä
kellumaan järvelle tällaisessa
kalkkiintuneessa kaukalossa. Ei edes
pelastusrenkaita ole, eikä korkkiliivejä."
"Njrt tulee vielä myrsky ja ukkonenkin
ruf>eaa käymään", maurusi Maijakin
sekaan ja kuulosteli käsi korvan takana.
"Se on kyllä mun vattani", ilmoitti
Pekka kuivasti. .
"Tämä on jo todellista haaksuikkoa
ja nälänhätää"^ rupesin jo minäkin valittelemaan
ja hieroin surkean näköisenä
nurisevaa keskipalkkaani.
Mitä tehdä? Isä-Kalle tiesi velvollisuutensa
,kuoriutui vaatteistaan ja muljahti
järveen, työnsi, ja polskutti . . .
Jolla ei liikahtanut.
"Naiset myöskin järveen, nuorimmasta
alkaen", komensi Kalle.
Maija seurasi kehoitusta ja minä vastahakoisesti
perässä'.
Mutta jolla istui kivellä ja Alma jollassa
melkein jo harmista kyynelehtien
ja parkui, että hän ei ainakaan lähde
järveen, ei hyppää äkkisyvälle, kun ei
osaa uidakaan.
Mutta muu ei auttanut, pian oli uikuttava
.Mmakin järvessä kynnet puristettuina
jollan halkeOevaan kylkeen.
Potkittiin, työnnettiin ja heiluteltiin
— ja yhfäkkiä se irtosi. Se irtosi!
Kiljuttiin riemusta ja kiivettiin takaisin
purkkiin.
Mutta Alma oli saanut purj^timises-ta
tarpeekseen. Hän ei saostunut ajattelemaan
enää-mitään id;^Ilisiä valkamia.
Kotiin ja. heti, (Ai h^ien äidoton
vaatimuksensa. Eivät auttaneet lasten
nälänhuudot, ei Kallen suostuttelut. Kotiin!
Käänsimme siis totisina komean keulan
päin Pispalaa ja nostimme homeesta
vihertävät purjeemme.
Mutta kärsimykset eivät olleet vielä
Iqpussa. Ohittaessamme Siilinkaria olimme
tipalla jäädä laivan alle tai o.keam-min
kahden laivan. Kaksi tohisevaa ja
pärskyvää laivaa tuUa höyrysi Mustastalahdesta
päin ja juuri silloin meidänkin
une!ias jollamme otti tuulta pur-jeisiiitsa
ja ehti parahiksi laivareilille
yht!aikaa laivojen kanssa.
Perhe tulisi taas pelosta ja jännityk-seslä,
vaikka i»^Ka|]e muka n^erilakia
tuntevana koetti lohduttaa, että "kyllä
ne viistJui, kun purjeven^ ei voi pysähdyttää
eikä helposti ohjata". -
Ensimmäinen laiva sivuuttikin onnellisesti
ja turvallisesti etäältä. Mutta
toista sen sijaan emme näyttäneet voivan
millään välttää. Se sihtasi terävän
nenänsä juuri kohti jollamme
keskikohtaa ja näytti lisääx^
Kauheaa! Isä-KaUenkm tanakka
varsi alkoi jo kelmetä ja Pekka
-istui silmät tapillaan ja kuin _
peräsimeen. Me naiset olimme -
lääjrallänune kuin kuolleet lahiat
lan pohjalla pressujen alla.
Mmä suljin sHmäni ja odotin,
kolahtaa j a läiskähtää. Koetin^
itsekseni, että jäänköhän nokkapu„.
vai peräpuoleen, kun purkkimmeoal
kattu kahtia ja onkohan mahdc
seilata kahtena kappaleena Pfe
asti.
Yhtäkkiä kuului mahtava kohha
pärske ja laiva — ajoi ohitsemme
inutta läheltä, hyvin läheltä!
Helpotuksesta huokasimme, kun^
leen kaikesta huolimatta ehjinä ja pe.
lastuneina seisoimme Pispalan ranu^
"sa. •- •
Alma puhkesi ensimmäisenä sanoika:
"Kyllä se ehdottomasti on terveelE.
semf^ä talsia omien tolppiensa vara^
kuivalla maalla kuin heilua järvellä tuol.
laisessa tiski vadissa henkensä kaupalla,
niin että fommosta meille ei osteta, ea-nen
ostetaan uus paperimatto tampua.
nm."
Ei kiikaan sanonut vastaan. Mutta
kaikilla oli mielessä sama ajatus: "Hyvästi,
huvipursi!"
Lääkekeskus €10 unieiile
New Yorkiin
Medical Center Unit niminen lääkintäkeskus,
jossa lakossa olevat työläiset
ja heidän i>)erheensä saavat vapaasti
lääkintäapua, avattiin kesäkuun 14 päivänä
Greater New York CIO Councila
nimessä.
Laitoksen palveluksessa on kaikkiaan
423 lääkäriä ja on se avoinna S
päivää viikossa. Lääkärien komiteaa
johdossa on kansainvälisesti tunnettua
rurgi tri Leo Davidoff. Toisena johtohenkilönä
mainitaan hammaslääkäri tri
Elizabeth Kalisher.
Kaikista lakki^aisista ja heidän perheistään
huolehditaan kuulukoot he niihin
unioon tahansa.
Kylä myytiin
Xorris, Tennesee Valley .Authority
hallinnon merkkipaikka viime 15 vuoden
ajalta, siirtyi äskettäin yksitv-iseDe
omistajalle. Se myytiin huutokaupalli
Epstein nimiselle kiinteimmistökauppi-aalle
$2,107,500 hinnasta. Ostaja ku-rehti
heti vakuuttamaan 1,250 asukkaalle,
ettei heitä tulla häätämään asua-noistaan.
Asukkaat olivar saaneet lainoja"
niin paljon, että tarjosivat kylästään
1,900,000 dollaria ja olivat hämmästyneitä
kun joku yksityinen tarjosi
suuremman hinnan.
Poika putosi kuudennesta
kerroksesta eikä edes
loukkaantunut
New Yorkista kerrotaan sellainen tapaus,
ehkä ainutlaatuinen maailmassa,
että kuusivuotias Kenneth Liebman patosi
kuudennes^ kerroksessa ole\-an kotinsa
ikkunasta kadulle, ravisteU its^
ään ja sanoi kadulla olevalle veljelleea:
"Minä putosinU" Lapsen äiti sattui parhaiksi
saapumaan katukäytävälle POP*
silmiään aukocssa ja kertoessa veljelle<a
ja säikähtyneiUe naapurcUlc lennostaao
Kenneth vietiin sairaalaan, jossa havaittiin,
että mitään ei oUut hänelle
paiitunut. Talossa ollaan hyvin häro-mästyncitä
tapauksen johdosta, ja tJ^
tysti jotkut ovat vakuutettuja
raisea enkelin kantaneen Kennethia lii-nen
pudotessaan. Kennclhissä ci näkynyt
mitään vammaa, ci haavaa, ci Tu%3i'
mua eikä mustelmaa.
SIVU s LAUANTAINA, KESi^CUUN 26 PAlVXNX^ 1943
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-06-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480625 |
Description
| Title | 1948-06-25-08 |
| OCR text | Ahnaii ja Kallen bavipursi Kirj. IRJA VILKMAN Tämä ei ole pakina, vaan surtmvoit-toinen muistokirjoitus sille monien tuulien pieksamälle "jollalle", jonka viime kesänä oli määrä sulostuttaa Alman ja Kallen periieen viikonloppua. Koko kevättalven oli perhe uneksinut siitä purjeveneestä, jollasta, jota perheenpää Kalle oli kuvaillut mahdollisimman ihanin lausein. Ja jo monet viikot etukäteen tehtiin unelmissa kirpaisevan hauskoja purjehdusmatkoja, viileteltiin valkein purjein sinistä Näsi\ selkää", jotta huvipurren mahtava keula vaahtosi. Ja ankkuroitiin viimein johonkin rauhalliseen valkamaan (jollaisia näkee vain postikorteissa), keitettiin tukevat papusopat, paisteltiin selkänahkoja ja tirkisteltiin tyytyväisinä pil-venhahtuvia. Sellaista se oli unelmissa! Mutta kun totuus tuli eteen, oli se toinen. Eräänä kirkkaana sunnuntaiaamuna perheenpää Kalle komensi koko sakin varustautumaan muonapuolel-la ja keittopeleillä, jotta nyt on asia sitten niin pitkällä, että lähdetään koe-ajelulle. Oikein minäkin perheen vanhana ystävänä pääsin mukaan pruuvai-lemaan ostettavaa huvipurtta. Kilisten Ja kalisten mukeja ja kattiloita marssi kulkue halki unisen Pispalan. Siinä oli nuttua ja paitaa monenlaista, oli sukkaa ja huivia. Kalle oli nimittäin neuvonut, että pitää pukea vah- - vasti, purjehdusmätkoilla tulee kylmä. Kahvipannun kylki loisteli ja puukengät kopisivat, virittipä perheen nuoriso ^laija ja Pekka jo iloisen laulunpätkän-kin. Pispalaiset raottelivat salusiinejaan, jotta "Herranen aika! Tuleeko tänne tivooli!" Oikein siinä menossa sivullisenkin sydän alkoi pampahdella odotuksen jännityksestä. Oltiinhan nyt menossa tekemään tuttavuutta perheen huvipurren kanssa, jota ei kukaan muu kuin Kalle ollut vielä nähnytkään. Rantaan saavuttua kiersi jokaisen katse hätäisesti yftipäri etsien valko-. purjeista huvipurtta ja pysähtyi lopuksi alakuloisena vesilastissa kelluvaan, 'pullakkaan laitokseen. "Toiko se oni Tommonen amme!" uskalsi Alma samm. " E i tommosella pilkkumilla paljonkaan seUata, koskei* näy edes purjeita saatiHca tyyriä", jatkoi Maijakin. Siinä sitten ravistdtiin päitä ja näytettiin hapanta naamaa, vaikka isä-Kal-le yritti sdittäa, ettei siinä mitään vikaa ole, jotta nopeasti vain purkkiin ja soutamaan. "Tommostako lotjaa nyt soutamaan, keuhkot siinä ulos lentää", epäsi jo Pekkakin, joka koko ajan hiljaisena oli tutki^cellut laitosta, ."Uimapuvuthan .tänne pitais päälle panna, vesi ulottuu kurkkuun asti, jos sinne istumaan menee", mökötti Alma. "Mutta menkää nyt lainaamaan jostakin ämpäreitä, vaikka Pispalan palokunnalta, ja alkakaa tyhjentää", innostuin jo minäkin. Kuuan täti lainasikin rannalla olevasta pyykkituvasta pari lommoista tuoppia. Ja pian kävi jollassa sellainen muls-kc kuin oiisi viisi nM>ppauskonetta ollut käynnissä. Vesi jollan ympärillä poreili ja vaahtosi kuin kaljakeitoksessa. "Koitta tämä punkka cm kuiva kuin kansakoulunopat ta ja", mesosi isä-Kalle toivoriUcaana ^ raapi naama hikiseml tunaeisS :viBs%»sarotU jdlan pc^jalta. Jm sSxä^km^^CSsm l^ui yhtlikkia kek- * sf, ettS **fnennlan hakemaan purjeet ja mastot jollaa omistajilta, jotka asuvat Pispalassa. Timädbtän piti olla purjevene, niin tottakai siihen silloin purjeet ja mastotkin kuuluvat.* Tuumasta toimeen, perheen miesväki lähti ja palasi kohtapuoliin oikein riemumarssissa raahaten totisesti jonkinlaista purjereuhua ja mastoja, vieläpä oli Pekalla-^kainalossa ravistunut peräsinkin. ^ Ja tödentotta koko Alma-Kalien perhekunta kehitti niin äärimmäisen nopeuden työtahdissa laittaessaan jollaa purjehduskuntoon, etten minä ole ainakaan aikaisemmin enkä myöhemminkään sellaista vauhtia nähnyt. - Isä-Kalle oli kuulemma kotoisin saaristosta, ja näytti nyt oikein merimies-mentaliteettinsa heiluessaan ja kieppu-essaan kuin tuuliviiri^. Hän johti perheen töitä innolla ja antaumuksella jaellen tiukkoja Icomennuksiaan kuin rakeita sinne tänne: "Hei, Alma, reivaa seilit toiselle kyljelle. Ja Pekka siellä, tyyri tukevasti häntäpäähän!" , Voi sen hetken juhlallisuutta ja pyhää tuntua, kim me kaikki viisi oliname m3rttyinemme ja kaikkinaisine romui-nemme sijoittuneet huvipurteen. Kaikki istuivat jäykkäselkäisinä ja kireä hymy huulilla kuin suurmiesten rintakuvilla, kun isä-Kalle voitonriemuisesti hjrmyillen antoi jollalle lopputöytöyk-sen Pispalan rannasta. Jolla levitti valtavat purjeensa, joilla home kukoisti kuin kukkaset kesäisessä heinäpellossa, pullisti halkeilevia kylkiään ja liukui Pispalan rannasta niin ylhäisen välin-pitämättöfnästi ja t3^esti, että sitä tyyliä olisi varmaan muinainen Kleopatran kuninkaallinen aluskin kadehtinut! Aamu oli todella ihana, 'ja me purjehtijat tunsimme olevamme oikein sun-nuntaituulella ja onnemme korkeilla kukkuloilla, kun purtemme melkoisella vauhdilla viiletti pitkin Näsiselkää. Se todella oikein viiletti! Vaahto poreili nokkapuolesta ja taakse jäi sievä vana kuin suuremmastakin laivasta. Kohta alkuhätään voitettiin vauhdissa erään uistinta vetävän äijän soutuvene ja ohittaessa päästi peilieen nuoriso sellaisen riemu-ulvonnan, että rauhallinen ja iToitään aavistamaton sunnuntaikalastaja luuli varmaan hottentottien sotalaivaston ajaneen oiu ja oli vähillä pyllähtää veteen siimansa jatkoksi. ,Kun sitten saatiin horisonttiin eräs toinen purjelaitos, yritettiin senkin kanssa kilpa-ajoa. Mutta rodultaan heikompana ja kapeana se luikahti meidän leveän purkkimme ohi, vaikka isä- KaUe reivauli purjeita hampaat hiessä ja loiset kokivat auttaa sen kun ymmärsivät käsinkin meloen ja siirtyillen komennusten tahdissa kuuliaisesti kyljdtä toiselle. Kun sitten oli hävitty ja tuore häviö kirvclsi sydämissä ja mielissä, rupesi nuori polvi suorastaan murjottamaan ja epäilemään hyvän isänsä saaristolaista syntyperääkin ja puljehdustaitoa. "Kyllä tämä poika seilata osaa", \^uutteli Kalle pahastuneena. "Mutta täytyy totisesti myohtää, ettei tämä ole mikään kilpapurjehdusvene." Uskottiinhan se! Kun sitten tunti pari oli kokeiltu purjehdusta toisella ja toisella kyljdlä, päätettiin vihdoin valita se ihanan-suloinen lahden poukama ja lasäcea maihin, sillä jokaisen vatsa rupesi jo vaatimaan Jotakin tukevampaakin kuin raitista järvi-ilmaa. Mutta yhtäkkiä tuntui tossähdys ja tönähdys, ja jolla pysähtyi k<»meassa menossaan. Isä-Kalle tutki vakavana tibnnetta ja julisti: "Karilla, ihan oikein karilla ollaan, kuin suuremmatkin laivat suuremmallakin merellä!" Siinä tönölettiin atittamattomasti^ Ja tanta häämötti vielä kaukana. Huljuteltiin, kallisteltiin ja meloskeltiin, mutta jolla ei hievahtanutkaan. Se oli juuttunut kivelle ja aikoi siljä pysyäkin. Syt, molskuteltiin ja melottiin! Turhaan! "Tämä on ihan kamalaa! Tähänkö ane nyt sitten kuollaan", ulisi Alma. ~ . "-Asia on niin", sanoi Pekka, joka jo tovin oli konttaillut jollan pohjalla ja. tunnustellut sen pohjaa ja kylkiä. "Asia on niin, että tämä hökötys hajoaa ihan just, jos te vähänkin vielä ravistelette." "Apua! Auttakaa!" kiljui Alma jo täyttä, suuta ja alkoi kuoria vaatteita päältään. - "Hiljaa nyt!" huusi Pekka. "Jos hie-vahdatkin, niin tämä savipilkkumi uppoaa. Puuta tässä ei ole ollenkaan. Tämä on niin paikattu, että se on pelkkää pakkelia ja kittiä ja vähän maalia päällä!" ^ / ^ "No ilmankos ne tämän niin auliisti olisivat myyneet ja halvalla, luulivat, etten minä muka tutki ja tunnustele", jyrisi isä-Kalien ukkonen. "Mutta kyllä minä vielä niille näytän, ketä sopii vetää huulesta!" "Mitä sinä näjrtät!" uikutti Alma, "On siinäkin mies, tuo rakkaan perheensä kellumaan järvelle tällaisessa kalkkiintuneessa kaukalossa. Ei edes pelastusrenkaita ole, eikä korkkiliivejä." "Njrt tulee vielä myrsky ja ukkonenkin ruf>eaa käymään", maurusi Maijakin sekaan ja kuulosteli käsi korvan takana. "Se on kyllä mun vattani", ilmoitti Pekka kuivasti. . "Tämä on jo todellista haaksuikkoa ja nälänhätää"^ rupesin jo minäkin valittelemaan ja hieroin surkean näköisenä nurisevaa keskipalkkaani. Mitä tehdä? Isä-Kalle tiesi velvollisuutensa ,kuoriutui vaatteistaan ja muljahti järveen, työnsi, ja polskutti . . . Jolla ei liikahtanut. "Naiset myöskin järveen, nuorimmasta alkaen", komensi Kalle. Maija seurasi kehoitusta ja minä vastahakoisesti perässä'. Mutta jolla istui kivellä ja Alma jollassa melkein jo harmista kyynelehtien ja parkui, että hän ei ainakaan lähde järveen, ei hyppää äkkisyvälle, kun ei osaa uidakaan. Mutta muu ei auttanut, pian oli uikuttava .Mmakin järvessä kynnet puristettuina jollan halkeOevaan kylkeen. Potkittiin, työnnettiin ja heiluteltiin — ja yhfäkkiä se irtosi. Se irtosi! Kiljuttiin riemusta ja kiivettiin takaisin purkkiin. Mutta Alma oli saanut purj^timises-ta tarpeekseen. Hän ei saostunut ajattelemaan enää-mitään id;^Ilisiä valkamia. Kotiin ja. heti, (Ai h^ien äidoton vaatimuksensa. Eivät auttaneet lasten nälänhuudot, ei Kallen suostuttelut. Kotiin! Käänsimme siis totisina komean keulan päin Pispalaa ja nostimme homeesta vihertävät purjeemme. Mutta kärsimykset eivät olleet vielä Iqpussa. Ohittaessamme Siilinkaria olimme tipalla jäädä laivan alle tai o.keam-min kahden laivan. Kaksi tohisevaa ja pärskyvää laivaa tuUa höyrysi Mustastalahdesta päin ja juuri silloin meidänkin une!ias jollamme otti tuulta pur-jeisiiitsa ja ehti parahiksi laivareilille yht!aikaa laivojen kanssa. Perhe tulisi taas pelosta ja jännityk-seslä, vaikka i»^Ka|]e muka n^erilakia tuntevana koetti lohduttaa, että "kyllä ne viistJui, kun purjeven^ ei voi pysähdyttää eikä helposti ohjata". - Ensimmäinen laiva sivuuttikin onnellisesti ja turvallisesti etäältä. Mutta toista sen sijaan emme näyttäneet voivan millään välttää. Se sihtasi terävän nenänsä juuri kohti jollamme keskikohtaa ja näytti lisääx^ Kauheaa! Isä-KaUenkm tanakka varsi alkoi jo kelmetä ja Pekka -istui silmät tapillaan ja kuin _ peräsimeen. Me naiset olimme - lääjrallänune kuin kuolleet lahiat lan pohjalla pressujen alla. Mmä suljin sHmäni ja odotin, kolahtaa j a läiskähtää. Koetin^ itsekseni, että jäänköhän nokkapu„. vai peräpuoleen, kun purkkimmeoal kattu kahtia ja onkohan mahdc seilata kahtena kappaleena Pfe asti. Yhtäkkiä kuului mahtava kohha pärske ja laiva — ajoi ohitsemme inutta läheltä, hyvin läheltä! Helpotuksesta huokasimme, kun^ leen kaikesta huolimatta ehjinä ja pe. lastuneina seisoimme Pispalan ranu^ "sa. •- • Alma puhkesi ensimmäisenä sanoika: "Kyllä se ehdottomasti on terveelE. semf^ä talsia omien tolppiensa vara^ kuivalla maalla kuin heilua järvellä tuol. laisessa tiski vadissa henkensä kaupalla, niin että fommosta meille ei osteta, ea-nen ostetaan uus paperimatto tampua. nm." Ei kiikaan sanonut vastaan. Mutta kaikilla oli mielessä sama ajatus: "Hyvästi, huvipursi!" Lääkekeskus €10 unieiile New Yorkiin Medical Center Unit niminen lääkintäkeskus, jossa lakossa olevat työläiset ja heidän i>)erheensä saavat vapaasti lääkintäapua, avattiin kesäkuun 14 päivänä Greater New York CIO Councila nimessä. Laitoksen palveluksessa on kaikkiaan 423 lääkäriä ja on se avoinna S päivää viikossa. Lääkärien komiteaa johdossa on kansainvälisesti tunnettua rurgi tri Leo Davidoff. Toisena johtohenkilönä mainitaan hammaslääkäri tri Elizabeth Kalisher. Kaikista lakki^aisista ja heidän perheistään huolehditaan kuulukoot he niihin unioon tahansa. Kylä myytiin Xorris, Tennesee Valley .Authority hallinnon merkkipaikka viime 15 vuoden ajalta, siirtyi äskettäin yksitv-iseDe omistajalle. Se myytiin huutokaupalli Epstein nimiselle kiinteimmistökauppi-aalle $2,107,500 hinnasta. Ostaja ku-rehti heti vakuuttamaan 1,250 asukkaalle, ettei heitä tulla häätämään asua-noistaan. Asukkaat olivar saaneet lainoja" niin paljon, että tarjosivat kylästään 1,900,000 dollaria ja olivat hämmästyneitä kun joku yksityinen tarjosi suuremman hinnan. Poika putosi kuudennesta kerroksesta eikä edes loukkaantunut New Yorkista kerrotaan sellainen tapaus, ehkä ainutlaatuinen maailmassa, että kuusivuotias Kenneth Liebman patosi kuudennes^ kerroksessa ole\-an kotinsa ikkunasta kadulle, ravisteU its^ ään ja sanoi kadulla olevalle veljelleea: "Minä putosinU" Lapsen äiti sattui parhaiksi saapumaan katukäytävälle POP* silmiään aukocssa ja kertoessa veljelle |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-06-25-08
