Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 21, 1940

              kun Eero ja Sanni kävivät ilmoitta­massa
että äiti luovuttaisi koko talon kaik­kine
elantoineen Helmille ja Willia-mille.
Itse saisi vapaan elannon kuo­linpäiväänsä
asti ja asunnon myös,
kaikki, tarvitsematta tehdä työtä
kuin sen minkä aikansa kuluksi ba-iuaisL
H^rvänä pitäisivät ja-kohteli­sivat
niin että ei tarvitsisi surra vaik­ka
Sanni joutuikin hunningolle.
Päivän toisensa perään kuvailivat
Hanna-äidille muorina olon autuutta
ja saivat naapureiltakin tukea ylly­tykseen.
Viimein suostui Hanna esf-kata
että sai yllään pysymään.
Kului niin vuosia kituutellen pari
kolmekin. Kuulopuheina sai Hanna
tietää että Eerolla ja Sannilla oli terve
ja reipas tyttönen, josta oli hupia van-
LAUANTAINA, SYYSKUUN 21 PÄIVÄNÄ
ei tahdo enää häntä äidikseen tun-piAa^
äksL ota; vastaan edes tervJeh-tiäkseen.
Tämä huomio koski; Han­naan
niin että hänen silmänsä inus-
HelmiltäkuuIIa Sannin :edesottarai-sista,
huomasi hän; olevanv otollisen
ajan panna käytäntöön kauan hai^i- tuivat ja häh tiedotonna kaatui katu­mansa
tuumingin. Alkoivat esittää, kä3rtävälle, pari katuneliötä tyttären-
Kirj. ESTER KALLBERG
sä upeasta talosta; Ohikulkijat löy­sivät
pyörtyneen ja. sairaalaan ku-lettivat.
Kun Hanna puolentoista kuukau­den
perästä pääsi sairaalasta, ei hän
enää ollenkaan tahtonutkaan ylpeätä
tytärtään tavata; Pois täältä kau­pungin
melusta p3aki pääsemään, ko­toiseen
salojen rauhaan.
Päästyään kotoiselle aukealle tun­tui
ifennasta kuin olisi jotakin vie­rasta
vaikutelmaa ollut ilmassa. Ko-toilma
ei tuntunut enää kotoiselta.
tyksiin ja ihan Hibbingiin asti me- Sydän alkoi sykkiä hätäisesti ja hätäi-nivät
kirjoja tekemään; Vahvistet- sesti nousi jalkakin. Aukaistessaan
tuna sai Hanna kaksoiskappaleen hai- tuvan oven keksi silmänsä oudostumi-tuunsa.
Sen haltuunsa saatuaan ai- sen syyn. Tuvassa askaroi aivan vie-koi
hän kohta huomata että kaikkia ras henkilö. Tuvassa askaroiva loi
lupauksia ei niin täydellisesti muis- kummastelevan silmäyksen tulijaan,
lettukaan. Jos ei ollut etunenässä jo- Ei vastannut tavanmukaiseen hyvä-kaisessa
työssä, niin jo murahteli Hei- päi\'än toivotukseen. Äänetönnä jäi
mi äidin laiskottelemisesta. Katosi vaan katselemaan. Tuvassa oli kaik-lihamojakasta
maukkaammat palat ki muukin muuttunut; Ei ollut oven-ennen
kuin muorin kuppiin ehtivät ja pielessä enää Hannan punaisella peit-pukimiakin
piti kymmenet kerrat pai- tedlä peitettyä vuodetta. Tuttu Ma-
Petruksen luuta kävi vinhassa tah­dissa
. . . Hänen tehtävänään oli kau­pungin
satama-alueen siistinä pitämi­nen.
On hullumpiakipjammatteja —
ja Petrus ainakin osasi omansa. Li­säksi
hänen ei tarvinimt pelätä me­nettävänsä
tointansa, sillä noilla vesi­suihkuilla,
joilla torikaupan jätteet
huuhdottiin suurdta torilta, ei olisi
voitettu mitään sataman sokkeloissa.
— Täällä kelpasivat vain luuta, harja
ja lapio. .
Työnsä lomassa Petrus silloin täl­löin
suuntasi katseensa läikehtivääii
veteen satamakiveyksen vieressä. Hä­nen
kauniisiin silmiinsä hiipi tällöin
kiihtynyt välke. — Meri, meri ja lai­va
olivat Petruksen heikko kohta.
Saada kerran hallita oroaa laivaansa,
nähdä isopurjeen pullistuvan tuuleen
ja laivan matkaavan vieraille vesille,
nu-,vainajan tekemä keinutuolikin oli
poissa. Mitä täällä oli tapahtunut?
Kun ei Hanna ymmärtänyt mitä
tuo viras vaimo sanoi eikä tämä myös­kään
ymmärtänyt Hannan kyselyä,
esteaitana
hemmille ja ilokseen sen hommia naa- poistui Hanna tuvasta. Koetteli ka-puritkin
katselivat Eeron talolla ky- marin ovea, mutta se oli,lukossa. Kai­lassa
käydessään. Mieli teki isoäidin vokin oli saanut uuden kannen. Laho
tyttöstä katsomaan, mutta lausuman- se olikin jo, vanha. Kaivon kannelle
istui Hanna. Ajatuksiinsa vaipui.
Talon asuja, suomalaiseen naapuriin
sanan laittoi, että, kummallinen nai­nen
oli talooff tullut ja ei se ymmärrä
mitä sille sanoo. Täältä naapurin -
vaimo kiirehtii katsomaan. Tuttuhan
se oli taloon tullut vieras. Nyt sai
Hanna kuulla kummia. Heti kun
sa katkerat sanat olivat
äidin ja tyttären välillä.
Tuumailtiin Sikkilässä, että eikö
äiti haluaisi käydä Meeriä katsomas­sa.
Kuului Meeri äitiä kaivanneen
ja Williamilta kuulustelleen voimisia.
Kun Hannalla oli itselläkin mielf sin­nepäin,
niin hankkiutumahan vaan
matkaan. Helmi muovaili omista pu- hän oli mennyt kaupunkiin, oli tullut
vuistaan äidille mukiinmenevän vie- Sikkilään tämä siellä nyt asuva ja oli
rastelupuvun ja VVilliam antoi viisi- ostanut Sikkiläii talon kaikkineen,
dollarisen, että äiti saisi maksaa yö- Todellisuudessa oli Jo kaupat ennen
majansa ja ruokansa. Arveltiin, että tehty. Katsomassakin taloa oli jo
kyllä äiti kävelemällä sellaisen mat- käynyt ennen, mutta mitä Hanna tie-kan
tekee kun ei tar\atse mitään kii- si Williamin vieraista mitään. Pois
rettä pitää. piti Hanna talosta saada vissiksi päi-
Matkaa tekee Hanna. Matkara- vaksi, jolloin kauppa varsinaisesti
hoihin ei juuri lovea tule, sillä Minne- tehtiin ja tekosyyllä saatiinkin lähte-
. sotan farmarit olivat siihen aikaan ja "^ään.
vin päähänsä ja huusi sivu juostessaan
Eerolle, joka navetan takana loi lan-takuormaa
Ruskonsa kärryille, että
nyt on äiti Simolassa ja hän menee
tapaamaan. Siihen iski Eerokin lan-tatalikkonsa
tunkioon ja kiirehti San­nin
jälkeen.
. Eero oli kuitenkin hitaampi kuin
Sanni. Simolan tuvassa löysi E^ro
Hannan ja Sannin syleilyssä. Eeror
kin lähestyi kolmanneksi. Tarttui
kannan hartioihin ja \'akavana sanoi:
"Äiti. Mennään kotiin."
Tässä sanassa oli lohtua koditto­maksi
joutuneelle vanhukselle. Rie­mu
ja kiitollisuus täytti rinnan. Mitä
hän puheli vävylleen ja tyttärelleen,
se jää meiltä tietämättä. Sen vaan
tiedämme, että Simolan Liisakin pyyh­ki
silmistään vuolaina valuvia runsai­ta
liikutuksen kyyneliä.
Hakalaan saavuttua siellä pikku
Hanna heti kiipesi vanhan Hannan sy­liin,
tarttui kaulaan ja puheli:
"Hyvä mummo. Kiltti mummo."
Oudoksuen Eero ja Hanna tapausta
katselivat, mutta veitikka silmissä
pikku Hannan opettaja Simolan Elli
tuolla akkunan pielessä katseli tapaus­ta.
Hän se olisi voinut selitää miten
pikku Hanna noin kohteli mummoaan,
mutta se selitys ei ollut tarpeellista,
oli unehna, jonka oli Petruks
nyt toteutumattomaksi hän<
jalkansa. Hyvää puuta kylli
ja uskollinen palvelija sitäpait
ta kylmä kappale ilman ^
kaita jänteitä, punaista syk
verta ja lihasten ja luuston iki-listä
verkkoa. — Meren palve
ryhtyessään piti miehen olla i
vaikka hän myöhemmin sa<
joutua hankkimaan itselleen
jalan, ehkäpä tekokäden, jopa
mankin.
Pimeyden laskeutuessa sai
ja miljoonakaupungin valojen s
sä palamaan lukemattomina k
na läikkinä altaan vedessä, Peti
vahtui. Likeltä kuului satair
sin tahdikasta astelua . . . Peti
nytti huultaan.-— Siellä oli taa
nuori koukkuleukainen konst
joka oli kerran uhannut ajaa P
sen matkoihinsa löydettyään
tuijottamassa merelle varasto
nuksen suojassa. — Luuta ja
olivat pelastaneet Petruksen,
konstaapeli oli varoittanut hänt
leksimasta tESiliaä ppiimmeeäänn n
Ikään kuin ei Petrus olisi säanui
tää vaikka yötään satamassa, jo:
tä olisi sattunut huvittamaan.
Hän viivytteli vielä tahallaan
kalukojun lähett5rvillä, ja kun
taapeli saapui paikalle, oli I
avannut vajan oven ja asettunui
aukkoon selkä konstaapeliin —
puuhaavinaan jotakin vajan lat(
Hän oli koettanut tätä temppua
ran aikaisemmin ja tiesi, mikä
oli seurauksensa, — Koukkuleuk;
ei näyttäytynyt täällä päin koit
seen tuntiin.
Sataman vedestä ja varastoista
tevä haju aivan kuin humallutti
ruksen. Siinä tuntui jodin väk
löyhkää sekoittuneena tervan ja
jekankaan suolaiseen kirpeään
muun. Erikoisesti iltaisin Petrul
ta oli vaikeaa irtautua sataman
makkaasta lumosta... Miljoonal
pungin suurille kaduille hän vain
voin pistäytyi. Hän halveksi
kiihkosta läähättävää iltaelämää
ovat vieläkin vieraanvaraisia ainakin
vanhoja ihmisiä kohtaan. Tulee hän
kaupunkiin. Kyselemällä löytää tyt-
. tärensä upean talon. Toiselta puo­len
katua sitä silmäilee. Kukilla ja
"No nyt minä olen lapseton ja ta-loton",
tuskitteh Hanna. "Ei ole suo­jaa
eikä turvaa vaivaisella."
"Onhan sinulla vielä Sanna", loh­dutteli
naapurin vaimo. "Hän on hy-kasveilla
on kaunistettu talon edusta, ^'illä päivillä ja siellä on sinullekin
Komea on portaikko ja portaikolla leipää ja turvaa vaikka vanhaksikin
istuu Meeri keinutuolissa. Huomaa eläisit".
äitinsä poikki kadun kävelemässä.
Kiireesti nousee, sisään pistäytyy.
Sulkee oven, uskoen että ei äitinsä
häntä tuntenut.
Hanna nousee korkeat portaat.
Koettaa aukaista ovea, josta näki
tyttärensä juuri sisään menneen. Lu­kossa
oli ovi. Nyrkillään kopisteli
Hanna ovea. Pitkän aikaa sai kopu-
"Ei ole minulla Sannista suojaa ei­kä
hänen talostaan turvaa", tuskitteli
Hanna. "Pois olen tux^astani käske­nyt
heidät ja pois suvustani kirormut,
kun yhteen menivät. Vihalla hc mi­nua
muistelevat."
"Kadutko sitä, että heitä niin Koh­telit?"
kysyi naapurin emäntä.
"Kadun. Kalun. Olen jo kauan
telia ennenkuin aukasemaan tuli yn- katunut", huusi Hanna sieluntuskis-seän
näköinen palvelustyttö. Kysyi saan.
tiuskealla äänellä asiaa. Hanna sa- "Katuv^aiselle annetaan, kaikki an-noi
tulleensa tytärtään tapaamaan, teeksi", vakuutti naapuri. "Jumala-
Joka kuuluu olevan tämän talon rou- kin on luvannut katu\'aiselle anteeksi
va. Väitti palvelustyttö, että ei rouva antaa, niin eikös sitä myöskin ihmi-suinkaan
ole Hannan tytär. Viimein
näytti uskovan, mutta tuli niin mah­dottoman
surulliseksi kun se nyt niin
kävi että rouva on ihan lännellä asti
kuunuUa lähteillä ja on siellä aina­kin
viisi viikkoa. Ehdotti että eikö
nen tekisi."
Hanna ei kuitenkaan antanut it­seään
kohduttaa. Naapurin \^mo
kuletti melkein väkisellä Hannan
asuntoonsa ja lähetti heti tyttönsä
tietoa viemään Hakalaan ja käski olla
muorm sopisi tulla sitte joku toinen pikku Hannaa kumppanina niin
• kauan kun Sanni kävisi äitiään pu-
Nyt Hanna-muori huomasi missä huttelemassa.
mcainään. Ymmärsi, että oma tytär
Maailman suurin "feripaatte' eli ylikuljetuslaiva "Miss iiiciemassa P^Äfl» reiän kylkeensä, kun panssarilaiva "Mai-
Tiedon saatuaan heitti Samii hui- "xJ!"' f V'/'t^^^"" satamassa sakeassa sumussa. ''Ä€w Vorhssa" olt 700 matkustajaa, joista kuusi loukkaantui.