1938-07-30-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ms
KeSiHstQ urheiluluntua herättävän
hmn on saanut itsestään'"Miss At-
'kntic City", Eiken Mac Sherry; joka
•eikoo esiintyä emänlHnä •kuulttissa
hmrannikon kauneuskilpailuissa.
1 I 3ie valittamista Jämässämme.
Päinvastoin:' elämme tie-mukastä
aikaa: Latifaeli mekuljem-me
läpi elämämme! ''Näin kirjoittavat
Iljmskintraktoristit3^öt.Erik^
sesti he riemuitsevat miljoonieh Neuvostoliiton
naisten kanssa sen perustuskin
pykälän johdosta, jos^ sanotaan:
'.'h\ri5elle annetaan SSSR:ssä samat
oikeuijet kuin miehelle taloudellisen,
valiicllijen, kulttuurisen jä yhteis-kunnallis-
poliittisen elämän kaikilla
aloilla,"
- • • E i ole, eikä voi olla efiarvoi-simua
miehen ja naisen välillä. Nainen
voi työskennellä sillä ajalla jolla
hän haluaa. Ja minne haluat mennä
opiikeltmaan, sinne myös menet.
Niinpii mekin halusimme oppia trak-lön?
ie!':5i. Sen myös teimme. Me
emme työskennelleet miten sattui,
vaan riten. että nyt. olemme koko
alueen etumaisimpain ihmisten joukossa.''
• Bolsh.eviikkityttöjä I — voi huudahtaa.
Ja tosiaan, Itun tarkastaa
mitä Ve ovat saaneet aikaan opis-kehilla
ja työllä, on tuö huudahdus
aivan oikeaan osunut.
Eivät nämä tytöt olieiteskilksessa. •
Rautatielle on 50 kilometriä.
Kun noin vuosi sitten kuului ensimmäiset
mainirinät X^A:n organisoimisesta
ja traktorien lähÄmises-tä
lljinskiin/niin nousi eteenkysy°*^ys
^^istii }ttaa traktorien Ohjaajia:: Kukaan
ei tuntenut•'selljö^a konetta/
Alettiin etsiä ihinis^jötkä;!^
t^^siin traktoristiktir^illef^'^^^ .'
liäiden rohkeiden tyttöjei^-pääS^^heti
^^yi ajatus: Qvatkopt^öt^hiftMpm^
Ja niin he myfe-kirjoitta
kursseille. 1 . V ^ ^ : " >
Vanhoillisilla ajatuksilla varöstetut
te pakkasivat: ^ ^ ' • :
£i kone ole hevonen,'ette :siitä
^'^n ymmärrä,
^ BentsiinUle jä kerösiiiiiUe hai-
^^^e. eikä teitä silloin kiikaan> vai-
^k^eenkaan huoli. — Voi teitä typeriä.
Xvkyään ei enää kukaan puhu
^^in. Päinvastom pojat nyt keske-
LAtJANTAINÄ, HEINÄKtJUN 3Ö 1^.^^
Lahjanetsijä
Ja sitten, kerran, tuli mieleeni mtaa lahja,
lahja kaikille niille, joita rakastin.
•Kuljin ja katselin.
Näin vatkean talon ,puutarhan sen yynpärUlä
jahlkaii~eräällä polulla'
-^ehkä olivat'onnelliset, ruusuiset sorfffet
sen'^ih^ istuttaneet.
Katsdin-^kkaa ja ajattelin:
Ei vietä, ti "öidä tätä.
Ja siUen'luli vastaani häny
jotäyimiitetään viisaudeksi
(köskaMniietää kaiken, mikä on
luettMtu jd pistetty tietosaijakirjaan).
Hän pfsähtyi luokseni ja sa^
Näetkö, itiiteti kaikki on selvää,
ei fhuiita kuin valita kuH^
Vaäieilltmnat juuston,
tiimniille annat persikkaöljyä,
lihaville karnömillapulveriä ,
ja laikoilie kupillisen saippuavaahtoa.
Ja joS on sellaisia, jotka unelmoivat,
anna heille runo.
Sehän ei paljoa maksa ...
Huomasi hyvin, että hän oli ylioppilas
ja: projessori ja paljoa muilta.
Mutta kuitenkin ajattelin:
Ei tätä, ei sittenkään tätä.
Mutta Mioin tuli sydämeni epäilystä hiljaiseksi
{kUteth^kaikkien, jotka ajattelevat liikaa).
Jäminä olin tietenkirimyöhästynyt.
He kulkivat jokainen omia teitään, '
ja minä en ehtinyt yhdellekään mitään antaa.
Niinpä menin takaisin valkean talon luo,
kukan luo — ajattelin, lähetän Sen heille postissa.
Mutta, voi/puutarkaa! He diivat matkallaan kulkeneet sen läpi
ja polkeneet kaiken maahan.
Ruusuisten sormien istuttamaa kukkaa
en enää löytänyt. Itkin.
Itkin nenäliirmni kosteaksi.
Ia silloin tuli luokseni eräs hymyilevä.
Hän tuli ja sanoi minulle: ,
Älä siinä turhia koUota.
Siitä kukasta ei nyt kuitenkaan kukaan olisi
miksikään tullut.
Mutta perunat, ne ovat toista, ne!
Ia jos nyt ihmisiä, jotka pitävät perunaa arkipäiväisenä,
niin kirjoita heille runo . . ,
Sitähän sinun mielesi kuitenkin tekee
— ]a se nvt ei paljoa maksa.
ARVO TURTIAINEN.
•'KdttÄhaÄii3rt; pysyä siinä Max, että
saammö-^iit kuvatuksi."
eniten koko • fcone-traktoriasen^alla.
Rahassa hän sai yli 2000 ruplaa ja
viljaa^niin paljon, ettei kerralla trak-torilla=
kulfettanut." .
;inä eikä suotta — kertoX^at
tytött miten 'heitä peloiteltiin, että
tulevat kulkemaan muka likaisina.
Mutta hepä muistivat sananlaskua:
^'Pesemällä lika lähtee". Likaisesta
työstä huolimatta tytöt ja heidän
traktorinsa olivatkin aina puhtaina,
hiin että jo useat ihmetellen kjrsyivät:
— Milloinkahan nuo tytöt työskentelevät,
kun heitä ei koskaan näe
tahraisina. -
Tytötpä heti työn päätyttyä puhdistivat
traktorinsa, peseytyivät ja: ripustivat
työmekkonsa kaappiin —
ja^ittertväsia4ähtivät kävelylle.
Trafetöristitytöistä tuli koko nuorison
keskiö: He tiesivät uutisia-. He
osasivatuusimmat laulut. Heitä koko
kylä rakasti.'"Koihoosilaiset puhui-vatkin:
— ikäviä olisivat illat ilman trakto-ristityttöjä.
^Nämä reippaat tytöt osoittivat
koko'^ nuorisolle, miten pitää työskennellä
ja* Yniten elää kulttuurisesti.
He pukeutuivat hyvin. Silkkipuku ei
heille oleharvmaisuus. Ja minne ikänä
he menevätkin, kaikkialla tunne-^
taan traktoristitytöt.
Nykyään' he työskentelevät traktorien
remontteerauksessa ja ahkerasti
opiskelevat, jotta tulevana kesänä
voivat työskennellä vieläkin piarem-mjn.
— "Usein iltaisilla kokoonnumme,
nään keskustelevat:
—; Traktoristityttöjen kanssa pitää
mennä... . ,
Ainoastaan yksi vuosi on näin muuttanut
mielipiteet.
Miten nämä tytöt työskentelevät
teräksisillä hevosillaan? Kerrassaan
mainiosti! Jokainen täyttää reilusti
norminsa.
_ — 'Trikadiirimme ei alussa luottanut
meihin" — kertovat tytöt. —
"Hän pelkäsi, ettei naisprikaadin
kanssa ansaitse mitään. Mutta osoittautuikin,
että hän ansaitsi-kaikkein
'i ' •^r iHtti^MMMaMi; i n T i f i i in-f im" i i ii
— kertoo Ljuba Bakalina — ja haaveilemme,
haaveilemme tulevaisuudestamme
viiden, kymmenen vuoden
kuluttua. — Ensiksi meistä tulee pri-kaadiireja,
sitten mekanikkoja. Sitten
. . . vaikea on sitä sanoa. Kymmenen
vuoden kuluttua meidän elämämme
tulee niin varakkaaksi ja mainioksi,
että "Mielikuvituskaan ei pysty
sinne saakka lentämään." .
L. L-nen.
'4A
• 1 "
'^Amerikan manteteen Krivanis-seU' f^i^g^faPSlsiUa.VUsisataa Kirojen
yhteinen ja yhteUytnmärryksen ^a„is'Seurojen jäsentä-osaUistui f at-pmsas
Canadan ja Yhdysvaltain ra-saan
uvaiistilaisuut^en ja saapuvitta
oli m. m. Louisiana- ja MissisSippi-vidtioidett'kuvernöörit.
m:.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 30, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-07-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380730 |
Description
| Title | 1938-07-30-09 |
| OCR text | ms KeSiHstQ urheiluluntua herättävän hmn on saanut itsestään'"Miss At- 'kntic City", Eiken Mac Sherry; joka •eikoo esiintyä emänlHnä •kuulttissa hmrannikon kauneuskilpailuissa. 1 I 3ie valittamista Jämässämme. Päinvastoin:' elämme tie-mukastä aikaa: Latifaeli mekuljem-me läpi elämämme! ''Näin kirjoittavat Iljmskintraktoristit3^öt.Erik^ sesti he riemuitsevat miljoonieh Neuvostoliiton naisten kanssa sen perustuskin pykälän johdosta, jos^ sanotaan: '.'h\ri5elle annetaan SSSR:ssä samat oikeuijet kuin miehelle taloudellisen, valiicllijen, kulttuurisen jä yhteis-kunnallis- poliittisen elämän kaikilla aloilla," - • • E i ole, eikä voi olla efiarvoi-simua miehen ja naisen välillä. Nainen voi työskennellä sillä ajalla jolla hän haluaa. Ja minne haluat mennä opiikeltmaan, sinne myös menet. Niinpii mekin halusimme oppia trak-lön? ie!':5i. Sen myös teimme. Me emme työskennelleet miten sattui, vaan riten. että nyt. olemme koko alueen etumaisimpain ihmisten joukossa.'' • Bolsh.eviikkityttöjä I — voi huudahtaa. Ja tosiaan, Itun tarkastaa mitä Ve ovat saaneet aikaan opis-kehilla ja työllä, on tuö huudahdus aivan oikeaan osunut. Eivät nämä tytöt olieiteskilksessa. • Rautatielle on 50 kilometriä. Kun noin vuosi sitten kuului ensimmäiset mainirinät X^A:n organisoimisesta ja traktorien lähÄmises-tä lljinskiin/niin nousi eteenkysy°*^ys ^^istii }ttaa traktorien Ohjaajia:: Kukaan ei tuntenut•'selljö^a konetta/ Alettiin etsiä ihinis^jötkä;!^ t^^siin traktoristiktir^illef^'^^^ .' liäiden rohkeiden tyttöjei^-pääS^^heti ^^yi ajatus: Qvatkopt^öt^hiftMpm^ Ja niin he myfe-kirjoitta kursseille. 1 . V ^ ^ : " > Vanhoillisilla ajatuksilla varöstetut te pakkasivat: ^ ^ ' • : £i kone ole hevonen,'ette :siitä ^'^n ymmärrä, ^ BentsiinUle jä kerösiiiiiUe hai- ^^^e. eikä teitä silloin kiikaan> vai- ^k^eenkaan huoli. — Voi teitä typeriä. Xvkyään ei enää kukaan puhu ^^in. Päinvastom pojat nyt keske- LAtJANTAINÄ, HEINÄKtJUN 3Ö 1^.^^ Lahjanetsijä Ja sitten, kerran, tuli mieleeni mtaa lahja, lahja kaikille niille, joita rakastin. •Kuljin ja katselin. Näin vatkean talon ,puutarhan sen yynpärUlä jahlkaii~eräällä polulla' -^ehkä olivat'onnelliset, ruusuiset sorfffet sen'^ih^ istuttaneet. Katsdin-^kkaa ja ajattelin: Ei vietä, ti "öidä tätä. Ja siUen'luli vastaani häny jotäyimiitetään viisaudeksi (köskaMniietää kaiken, mikä on luettMtu jd pistetty tietosaijakirjaan). Hän pfsähtyi luokseni ja sa^ Näetkö, itiiteti kaikki on selvää, ei fhuiita kuin valita kuH^ Vaäieilltmnat juuston, tiimniille annat persikkaöljyä, lihaville karnömillapulveriä , ja laikoilie kupillisen saippuavaahtoa. Ja joS on sellaisia, jotka unelmoivat, anna heille runo. Sehän ei paljoa maksa ... Huomasi hyvin, että hän oli ylioppilas ja: projessori ja paljoa muilta. Mutta kuitenkin ajattelin: Ei tätä, ei sittenkään tätä. Mutta Mioin tuli sydämeni epäilystä hiljaiseksi {kUteth^kaikkien, jotka ajattelevat liikaa). Jäminä olin tietenkirimyöhästynyt. He kulkivat jokainen omia teitään, ' ja minä en ehtinyt yhdellekään mitään antaa. Niinpä menin takaisin valkean talon luo, kukan luo — ajattelin, lähetän Sen heille postissa. Mutta, voi/puutarkaa! He diivat matkallaan kulkeneet sen läpi ja polkeneet kaiken maahan. Ruusuisten sormien istuttamaa kukkaa en enää löytänyt. Itkin. Itkin nenäliirmni kosteaksi. Ia silloin tuli luokseni eräs hymyilevä. Hän tuli ja sanoi minulle: , Älä siinä turhia koUota. Siitä kukasta ei nyt kuitenkaan kukaan olisi miksikään tullut. Mutta perunat, ne ovat toista, ne! Ia jos nyt ihmisiä, jotka pitävät perunaa arkipäiväisenä, niin kirjoita heille runo . . , Sitähän sinun mielesi kuitenkin tekee — ]a se nvt ei paljoa maksa. ARVO TURTIAINEN. •'KdttÄhaÄii3rt; pysyä siinä Max, että saammö-^iit kuvatuksi." eniten koko • fcone-traktoriasen^alla. Rahassa hän sai yli 2000 ruplaa ja viljaa^niin paljon, ettei kerralla trak-torilla= kulfettanut." . ;inä eikä suotta — kertoX^at tytött miten 'heitä peloiteltiin, että tulevat kulkemaan muka likaisina. Mutta hepä muistivat sananlaskua: ^'Pesemällä lika lähtee". Likaisesta työstä huolimatta tytöt ja heidän traktorinsa olivatkin aina puhtaina, hiin että jo useat ihmetellen kjrsyivät: — Milloinkahan nuo tytöt työskentelevät, kun heitä ei koskaan näe tahraisina. - Tytötpä heti työn päätyttyä puhdistivat traktorinsa, peseytyivät ja: ripustivat työmekkonsa kaappiin — ja^ittertväsia4ähtivät kävelylle. Trafetöristitytöistä tuli koko nuorison keskiö: He tiesivät uutisia-. He osasivatuusimmat laulut. Heitä koko kylä rakasti.'"Koihoosilaiset puhui-vatkin: — ikäviä olisivat illat ilman trakto-ristityttöjä. ^Nämä reippaat tytöt osoittivat koko'^ nuorisolle, miten pitää työskennellä ja* Yniten elää kulttuurisesti. He pukeutuivat hyvin. Silkkipuku ei heille oleharvmaisuus. Ja minne ikänä he menevätkin, kaikkialla tunne-^ taan traktoristitytöt. Nykyään' he työskentelevät traktorien remontteerauksessa ja ahkerasti opiskelevat, jotta tulevana kesänä voivat työskennellä vieläkin piarem-mjn. — "Usein iltaisilla kokoonnumme, nään keskustelevat: —; Traktoristityttöjen kanssa pitää mennä... . , Ainoastaan yksi vuosi on näin muuttanut mielipiteet. Miten nämä tytöt työskentelevät teräksisillä hevosillaan? Kerrassaan mainiosti! Jokainen täyttää reilusti norminsa. _ — 'Trikadiirimme ei alussa luottanut meihin" — kertovat tytöt. — "Hän pelkäsi, ettei naisprikaadin kanssa ansaitse mitään. Mutta osoittautuikin, että hän ansaitsi-kaikkein 'i ' •^r iHtti^MMMaMi; i n T i f i i in-f im" i i ii — kertoo Ljuba Bakalina — ja haaveilemme, haaveilemme tulevaisuudestamme viiden, kymmenen vuoden kuluttua. — Ensiksi meistä tulee pri-kaadiireja, sitten mekanikkoja. Sitten . . . vaikea on sitä sanoa. Kymmenen vuoden kuluttua meidän elämämme tulee niin varakkaaksi ja mainioksi, että "Mielikuvituskaan ei pysty sinne saakka lentämään." . L. L-nen. '4A • 1 " '^Amerikan manteteen Krivanis-seU' f^i^g^faPSlsiUa.VUsisataa Kirojen yhteinen ja yhteUytnmärryksen ^a„is'Seurojen jäsentä-osaUistui f at-pmsas Canadan ja Yhdysvaltain ra-saan uvaiistilaisuut^en ja saapuvitta oli m. m. Louisiana- ja MissisSippi-vidtioidett'kuvernöörit. m:. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-07-30-09
