Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 30, 1938

              4I
'A
* f
••••-Ji5; • a
tl?
I:ÄI'AXTAIXA. HEINÄKUUN- 50 PÄIVÄNÄ;
kt '
»•k
1 ''i
<<I2 v^Tilk. joTs^ri- ::z:i:t;i3-'^c-cks iän
Miiia'. ka-unif... oL sir>
..rtHsciijr • Chnsioioro Cc'k+Ss>c> kuvs-
. Kizi- v&, möölt. kairniin ;£iiv2^
Iiii -Dz-ÖeSLZSl"."
— '-Kdkz iiin^ tili täinmDisa- iflaisi^iik-
£13'••^er^ h2rikkisi:::
*-Ai2 — mikä täinis brrrai:! simi idi-
• •"ChTi5^ofccy:rCoic-mi«o! —• x ?-:-.ri
• / " M i r k s ' k D D l i ? " * •
-••pr-rr^ iScCs!.— Ei inma^voi
• •'"'Ebkä isc^Gi^&koDiir"
•—Ei niinä. i5cGä>-b^ htnzl —•
Ei miiiä litdä-. siiaiB kisDle.""- • ' '
'. "LL-uiiSTSsi tiihk£rcikkc»uc?""' • V
• "•Ebkä —^täiki — iniiiä .ei tieis —
••"Eläv£lkc' visbemniai? •••
mikä OS ksvHpsisa? }2. mikä
"Ab- kyOs.Bäsi. kyiH'-iiäcii — on •
~i5i'iir:'Ut' yMisirlina —. sangen on-
5:2iin 'ni5:i2r2:/vbfetimä.:osiz^—Onko.
sei5.! pcsm^itini-
Kimnicäitaen- Teidä:
t'skinp£ aavistäl. kninka .Soikea sö'.-
kires tie c»n- • ; , . . . . „•
j i * on .totia, eiiä •}XiS>i. kuusi k-sp- •
pm k&kvia • eäinuäTP;' kuiesi. "Hcoes-
BäYitämössä" saD.c4aaTi; el tunise ecks
piklie |a saaj •buoi^n.. vsisaii. • • •: •
lise jiion \-:2in piäölitöisia .k«2pHBsLa
pai%^^ Ola -SS esisjerkkiä- •' •
.• Pdiai myöskin .liikaa-, Minä.iy»--
dyn •kuuteeB savekkees^sen, .vaikka
Vaimaai kiei sdiaisäa. kinoja kiiin
Tobi*:^ W..: Eeran Welfec "Nerr?MiS
]Bieaköc-«n!ii~ • tHerasokDbiaiis.L ., Se'
' to cll^ui ntiisim raansttnni, ja se ait­taa
minua •esemnjin kjiin -lobiorit,
lääkkeet Ja • j^^-iessi. • kinduliöui..
•.Mina tarriti^sä lisein' viTkisrysiä.. ja .
. t£?isn3£n on, ioiisesd .besjn^in, työ
piiäl tätä Omaan temBeraiaesiitia ai-
Sijifisa.
Sinä. ia minä olfiniine •rC'mant5kr
koja. . kc«Äa väittää, e!ta %&n-
•fcenti ja vnsastin. .Paae vain .ninieni
ms^issäiriaas,, ja kim tienme leikkaa-vai^
voit.' •sixsleti ojö^taa ndnoBe kä­tesi.
L-JC4iaini:«S3', Minä dkz kaliaise- •
. Japanisia mlee lunnetiiije m:e~.
-.läbDelk senraava" innmisttis. joka
\äreifee. kuin. kirsikas xerälehtL •
. • '-Deai' —
An.takaa an.-etis- a i ä nain Teiiä
läbestyn ibnan eiikeitien mukaista
esudi-s TäMäsme, • '... .
• ' Nabdessäm ^erään dokm^anne.
V120S innctsniin. vaikkakin ke-
•v^äsii. \"5ine 'iijonna. ai\"an äkkiä, •
5n 5y\"Än vaiaitiissen. ^e
on mnumsEassBaan pysy^-aksiJ Esiin-rvTrisenne
barmonia ja n>-k},-aikainen.
tT%-li o^vai kokonaan Ti-alioitian-eei. mi-,
niT;-. Oks, levc^£s: • haaveileiko' tnr-
ArtarmiskseOa
Eräs ansatööri. libertää' kimlnsaSe.
öbjaajaile oross .ssösäniksessa , —
yfeietä niäsiä nilljoCTSta .tavc^isa.,
.JDilla e^c^uvahiillsi työntaväl i l -
sssän tai l e i Ä k a t ^ •ka;2pöksi.
Hyvä .berra V . . , .
Oka jznni saanut-; vairsiiksi cäc&ii-.
•. \'3rsäytcteän. cisore^ .mäs^iessä.. ty-tä5is'
ja; kalädesa •kfeakcsäiasta. lie-dctittacn'
täten^ TelBe' asiasta etjikä-teen.
.Xosn viistcäsia. kohtansta au­raavat
töissään tällaisessa iäriesiyk-
; sessa: Seikkaihn, joosittesiia,,, nkcs,
na^rettaTmjita, h ä m ns i s tjiiävää^
SQimnatonta, .masents^-aa,. loiäiEtia-svQttiimasta
seka li^^papos^ "
Tabtoisia mbdä ylläok^ss cnss^
köKsena koniedaia, taS my^ satS-ns^
m'XUQtelnänä':tai Kiek3»diaan*asa
byvia' di3mmtt3sin.;v(Kroake32K^
Otaksun, että näniyssa oa J<stakis
bvvin cnkoissa, isido^ on «aaiizKa sa-nitlta
vucssiec ailaE? kaäid aiaHEk-
Toisiapäh^-änä katselin Teiiä- jäl­leen
viimesäcssa kirjassanne. Suoraan
s£sc«n olbi. pois suunniltani. \-siä\äni
ebiä.1 ninisnee: minua, joiidiiin, eks-.
laasiin. jonka kaikki' ic>iesi%'at. •
. Nyt es- voi olla kinoitiamaiia suo­raan.
TeiBe.- Tosin engianninkieieni'
on pininediineii voidaksesi aniaa
. Tritäe iä\^ell2sen ^'akl^uI.nksen' inai-^
jnstazn, ns-sita bj^vässä sjiiäniessänne
v-n vamsasti aniöeksdanto läiä surun
Änrtanssa' ryttc^ kobtaan. • , •
• Jcis olism -Amerikassa, saattaisin
tav£i3 testiäi, n^utta \TÖ : x^älillämme
ojeva laaja.-vaitaniffi näjiteiee; eroi-laian
. Cisaa . /pitäes . meidäx' • loitoiia
loisisiainn:^ Mniia \Ältamen- on
dikä kisiej^in .b\-i-ä barrikaadi' suo-.^'
jeaensassa Tdtä lälisisen fantastisen
t>ics3 by^käykskä kuin minä.'
Kaivatesn TeäSn- voinsakasia- ler-vejiiäss^
Ja.. 'ponnistdnja 'tai'
...itescanije-' .
Te^är Q^äiHDen ' —.
SezHsava^aaraee-sacsiaan asiaan •
• R a k a s— •
LibaksesEien .kitii .on eslitänn, mi-
.nzBe: pPTkrn- a ä a a rakkaiiden imel- •
ESS-. LäljESäir itbdla \-akikuN-ani. jc.i-'
..ta •• TTSffiitt raHTf^^i . nnnnn' seuraax-an
T e ^ Vassstkaa nnnnlle. -niimme-bas.
janestis..' tapaamisen x^Äiva.uo-rsasiL.
Tehä ibaSeva —. • '
i
:>o lär^a' en?2 kerta.; ktin tälle
.jle-v:rcniä on patsasta tebtyr" '
,n:£ LikD-ibe ei enää..mennyt op-.
__ ;vän oli saanut kylläk-
Oirm-c koko lailla ylläpitäneet
lännän rooinalaisen oppaan mielen-kiittoa.
Eilen vietimme taas-kolme
ijd neljä luntia.. Vatikaanissa, tuossa-:
oiniruisten näniä\->yksien ihmemaa-ibnassa.
Olimme jo hyvin vähällä
ilmaista mielenkiintoa, toisinaan —
j£ ibastUitakin — p i i sangen A^aikeata
pidättyä siitä. Mutta onnistui se
maille kuitenkin. Opas oli ymmäi;
lään
£ii2sa-:asäoJta rakkans teet­tää
.fnrnyy^. Msna icskiis' rs-tsn
: s2tä, . « l ä ' s b r ä ^ ö p i r a . k i n a ^ -
E^as" eEsec -luin- . o c Ä s i siände-lei
tiennyt mitä tehdä. Hän:
juoksi itsensä miltei läkähdyksiin et­siessään
kajkeoiaisia kummallisia näir-iä\
y3-ksiä ja kävtti meitä kohtaan
kaiken kekseliäisyytensä, mutta yhta-biionoUa
seurauksella, emme kertaa-r
kaan osoittaneet minkäänlaista mie-
]enkiinic»a. Lopun lopuksi hän oli
säästän\i sen. mitä hän piti suurim­pana
ihmeenä — kuninkaallisen ^"p^
tilaisen muumion, ehkä parhaiten
säil>xeen. mitä on koko maailmassa.
Hän vei meidät sen luo. Hän pii tällä*
kertaa niin varma asiastaan, että hiuk­kanen
Nannasta innostuksesta {»lasi
häneen takaisin:
.'"H\-\ä heira katso! — Muumio!
Muumia!
Monokkeli kohosi silmään yhtä
i>->-nesti. yhtä tutkistelevasti kuin
koskaan. •
"J\h — minkä sanoittekaan ole%*an
tämän he.Trasmiehen nimen?"
/'Nimen? — ei hänellä ole nimi! —
Muumio! — eg>ptiläinen muumio!"
••Tiet>-sti, tietysti. Täällä s>Tity-nyir"
" E i ! EgjptHäinen muumio!"
"•-•\h. ai\-an niin. Luulta\-asti rans­kalainen?"'
" E i : — ei ranskalainen, ei rooma­lainen!
— s>mt.vn\t Egyptassa!"'
••S\i3t}-n\-t Egvptassa. En ole kos­kaan
ennen kuullut Egjptasta. .Ar-
\-atenkin joku ulkomainen paikka.
Muumio — muumio. Kuinka rau­hallinen
hän on — kuinka maltilli­nen.
Onko. ah — onko hän kuollut?"
'"Oc». sacre bleu. kuoUu kolme tu­hannen
\-uosi'" . .
Tohtori kääntyi hänen puoleensa
\ihaisesti:
"Kuulkaas n>-t. mitä tarkoitatte
tuommoisella kä\-töksellä? Pidätte
meitä narrinanne, kun me olemme
muukalaisia ja koetamme oppia!
Koetatte t\Tkntää \-anhäa kehnoa
romuraatoanne meille! — tuli ja lei­maus,
minun tekee mieleni teiUe •—
teille — jos teillä pn näjiettä\-änä
b\-\-ä veres ruumis, niin tuokaa tänne!
— tai kautta Yrjön me A-äännämroe
teiltä niskat nurin!"
Me pidämme tämän ranskalaisen
mielenkintioa kaikin puolin virellä.
Hän on kuitenkin, ainakin osaksi,
niaksanut meille samalla mitalla, \-aik-kei
tiennn siitä. Hän tuU tähä aa­muna
hotelliin k^-svinään, oHmm^o
jo liikkeellä, ja koetti parhaan taiton­sa
mukaan ku\-ata meitä, iotta ra\iD.
tolan isäntä tietäisi, kenestä d i kysy-nsy?^
Lopuksi hän sivumennen huo­mautti,
että me olimme buUuia. Tämä
huomautus oli niin viaton iä niin re-
^ e n , että se oppaan sanaksi oli
Kaikin puolin kunnioitusta heratta-
N-ä,
Oiemme käjueet katakombeissa. Se
c^" kuin olisi laskeutunut hv-vin sy-
>oan kellariin, se vain oli keUari, joi*
^ ei ollut päätä ensinkään. Ka5)eat
^ytävät on karkeasti. kalKosta lou­hin
ja kummallekin puolelle on sei-louhittu
hyilyjä; kullakin hvi-lyöä
on kerran olhit ruumis, MHkdn
josa rouimsarkkuun on kaiverrettu
,ia kristitt>-jä .^Tnboleja Ja nj^
ko-uksia tai kristillisiä toiveita ilira^^e
via lauseita: ^Päivämäärät, ovat de'
-tysti kaukaa: kristiliisen.^ aiankskun
aiiuajoilta saakka. Täällä .yvälia
maanalaisissa luolissa / ensimmäiset
kristityt, aika ajoin .piilivät vainoa
välttääkseen. Öisin he hiipi^-äl ulos
mokaa hakemaan, päivät ppyiväj
piilossa. Pappi kertoi meille'pyijäQ
Sebastianpn däneen maan alia ion.
kun aikaa häntä takaa ajetta^^a*
Eräänä päivänä hän lähti ulos. mutta
sotamiehet keksivät hänet ja ampui,
vat hänet nuolillaan kuöliaabi. Viiji
tai kuusi vanhimmista paaveista ~ ne
jotka hallitsivat nom kuusitobta vuo-sisataa
takaperin — piti paa\TlIht3
hoviaan ja opetti papistöaan s y^
maan uumenissa. Seitsemääntoista,
ATioteen — armon \Tiodesta 255 vuo­teen
252 — ^ \ i t eivät ensi
nousseet maan pinnalle. Neliä
ajalla x^ttiin tuohon korkeaaa, toi-nieen.
Kukin hallitsi nelisen vTJotta
tai niille A^aiheiile. Tuo puhuu kyliä-kin
s e h ^ kieltä näiden maanalaista
kaimistojai ^ter\'eellisyydestä asuin
paikkana. Myöhemmin eräs paa\i
\ietti katakombeissa koko poatifi-kaattinsa
— kahdeksan \iiotta. Eräs
toinen saatiin siellä kiinni ja mur­hattiin
piispanistuimeensa. Paavona ei
olhit hauska olla niihin aikoihin. Ilä-x-
yyksiä oli liian paljon. Rooman alla
on satakuusikvTnmentä katakombia,
jokaisessa sokkelo ristiinrastiin'ristei
le\iä käytäxiä ja jokaisen kä\täv2D
seinät päästä päähän ja peraiannosU
kattocMJ täynnään kallioon koverret­tuja
hautoja. Tarkan laskun mukaan
on kaikkien näiden hautakävtäräin
pituus yhteensä yhdeksänsataa mai­lia
ja hautain luku on seitsemän mil­joonaa.
Emme kulkeneet kaikkien ka-takombikäytäväin
läpi. Olisimme ko­viin
niidellämme sen tehneet ja olim­mekin
sitä varten n^tjmeet asianmu­kaisiin
valmistuksiin, mutta ajan
niukkuus pakotti luopumaan tuumas­ta.
Haparoimme sen vuoksi \'ain Py­hän
Calixtuksen kammottavan käy-tä\-
äsokkelikon läpi, joka on Pyhän
Sebastianön kirkon alla. Kaikissa
katakombeissa on pieniä, kallioon
karkeasti hakattuja kirkkoja, ioL=sa
ennen muinoin kristityt iänärässa,
aavemaisessa valossa pitirät juma­lanpalvelusta.
Ku\-itelkaahan messua
ja saamaa tuolla s>'\'ällä maan alla
mutkikkaissa sokkeloissa!
Katakombeihm haudattim PyK
Cecilia, Pyhä .Agnes ja useita muita:
kuuluimmista p>4iimyfcsistä. FyMu
Calixtuksen katakombissa oli P}'läD
Brigitan tapaiia viettää monet tunnit
pyhissä tutkisteluissa ja Carlo Bor-romeon
oli tapa viettää siellä j-ökaii-sia
rukouksissa. Siellä tapahtui sangen
IhmedliisiäkiQ asioita.
"•Tässä Pyhän Philip Nerm sydä­men
täytti JufelalKnen rakkaus siitei
määrään, että se mursi hänen kylfa-luimsa,"
. •
ö l a i hikeout tämän vakavaii jtf-don
kirjasta, loka on painettu Nc«
Yorkissa ISSSja jonka on kirjoittaniit
^^Päst \lTHiam H. Ndigan, oikeustie­teen
t<*ton ja iitosofian
Dublinin Trinity CoUegesta, ja S^«l^
Britannian mumaistieteellisen se«if
^sen." Täytyy siis uskoa. M u ^
ei vois. Muutoin olisin ollut utei»
kuulemaan, mitä Philip oli p i i ­seksi
siyönyt. • -
Jds heimtiuBtea smtrints
am jatka tuiutsnSoc
Eicmä on dcntää varik­sen
elemm^i S€ onUfinen jutt'^-
I^UAIJJV suoritetaan 1^^,
Jaan museoesineklefl keiar--^/'
kallista museota varten.
Ui-