Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 4, 1942

              r r u URi
auneuden runoi ija Gri parzer
SYLVI MANN/NEX
ntässä perheessä, miitä hänen täytyi
salata vieläpä runolliset taipumuksen­sa.
Sieltä lähdettyään hän toimi hovi-kirjastossa
ia vähän myöhemmin har­joittelijana
tullihallituksessa.
'Kaksikymmentäviisivuotiaana ta­pahtui
Grillparzenin elämässä ratkai­seva
käänne. Häur tutustui kirjailija
Joseph Schreyvogdiin, ja tämä ke-hoitti
häntä innokkaasti kirjoitta­maan
suunnittelemansa näytelmä *'E-siiiti,"
Kun Gr. väitti, ettei työ suju,
"Hän, jonka jumalat on valinneet,
maan lapsikin hän älköön liittykö,
€i ihmisten ja ylimaallisten
00 arpa samaan maljaan sekoitettu.
Vain toisen maailman voit valita
eik* ole paluuta sun välittuas;
yks puraisu jo maineen hcdelmähäft
se Proserpinen *) kranatien tavoin
sun riittää Uittamahan varjoihin,
ctk' enää elävitten joukkoon kuulu.'*
Sapphon suurenmoisen menestyk­sen
innoittamana Grillparzcr ryhtyi
kirjoittamaan suurta trilogiaansa
kertoi S. Goethen sanoneen:'^Täytyy l^f^?^^"
^^parzerin syntymäkoti Wt€nissä
^jaitsi vanhan kaupungin sokke-
Unsimmassa ja likaisimmqssd osassa,
ntinkä pimeät sopet ja kujat (^im^^ o-tuomaan.
pojalkJQ varhain
synkkiä ja kiduttavia mielikuvia. I-saansäkin
hän pelkäsi. Tämä pH arn-
^laoiHtaan asianiijaja, ,M^^wnm0r
jien ja itseensäsiäke^tmmt^^u^
miltei sairaalloisen öiketidcn-mukainett
järki-^himinen, jonka mie­lestä
kaikki uneksunänenjatunieUe-fmnen
oli iurmiollista.LRunoiUjdit.se
kertoo myöhemmin omadämäkerras-saan,
miten isä koetti, pelottclla häntä
Juopumaan runoilusta vetämällä lak­kaamatta
esille muuatta heidän tut-tavapmiinsä
kuuluvaa htonoa runoi^^
Ujoa ja ennustamalla karkeasti: "Niin
käy myös sinulle^ Suurista. taipumuk-astäsi
huolimatta kuolet tifpuita tutt-kiolUi."
Runoilijan äiti oli.fnusikaalis-ta
sukua. Hänen isänsäf tämäkin ju­risti,
oli tunnettu musiikinsuosija ja
Haydenin ja Mozartin läheinen ystä­vä.
Rouva Grillparz€r^"joka oli arka
ja bdposti kHhoittuva'*, mutta Jiyvä-sydämincn,
rakasti musiikkia intohi­moisesti.
Äidin hcllätunteisuusjaherkkäker-tnoisuus
periytyi hänen neljälle pojal-.
ken' muodostuen mille suorastaan
kohtalokkaaksi. Nuorin heistä, Adolf,
lopetti itse elämänsä jo nuorukaisena.
Karl ilmiantoi, elämään-kyllästynee- vin riippuvainen muista ihmisistä. Ih- luonteiden psykologisella syvyydellä
vain puhaltaa käsiin, niiri kyllä su­juu."
Grillparzer ihaili Goetkea suu­resti
jarnäUläsanoiHa oli aloittelevaan
runoilijaan kerrassaan mahtava vai­kutus.
Levottoman, kuumeisen yön
jälkeen hän aloitti näytelmänsä kir­joittamisen
ja^'vuodatti^ sen^paperil­le
vajaassa kolmessa viikossa. Näy­telmän
yleisömenestys oli erinomai­nen,
mutta kritiikki moitti ulkonaisia
ten ejjektien tavoittelusta. Päähen­kilönä
kappaleessa on kummitteleva
linnanrouva, ja vaikka Grillparzer
myöhemmin pilkkaa romanttisia ru­noilijoita
käyttää hän itse tässä run­saasti
näidett suosimia kaukukohtauk-sia.
ti** ja"Shappho** olivat tehneet hänet
äkkiä kuuluisaksi, kohdistui naisten
suosio häneen aivan erikoisessa mää'
rässä. Italian matkian aikana lahjoitti
hänelle rakkautensa rouva Chariotte
V. Paumgarten. Suhde kesti vuosikau'
sia ja tuotti runoilijalle paljon levotto­muutta
ja sisäistä tuskaa. Kotmekpn'
menvuotiaana hän rakastui Fröhlic*
hicr musikaalisen sisarusparven kau"
neimpaan ja vichkeämpään edusta-'
jaan' inust^tsukkaiseen Katherine
Fröchlichiin ja meni hänen kanssaan
kihloihin. SisarUsfen kodissa, missä
myösSchubert vieraili, GriHparser
vietti elämänsä onnellisimmat päivät.
Vähitellen ilmestyi kuitenkin eroitta-via-
tekijöitä rakastavaisten välille,
Grillparter oli itseensä sulkeutunut
luorme ja hänellä oli paha tapa arvos-telia
ankarasti toisten olemusta ja te­koa.
Kathi joutui nyt hänen kritHk»
kinsä alaiseksi. Tämä oli hänestä lii­an
itsenäinen persoonallistais. Hän
tarvitsi naista, joka unohti itsensä ko*
konaan ja mukautui hänen tahtoonsa»
kilönä barbaarikuninkaan tytär Me-dea,
joka rakkaudessa petettynä sur­maa
omat lapsensa. Onneton tapahtu­ma
keskeytti kuitenkin trilogin kir­joittamisen:
kirjailijan äiti Itirttäytyi
mielisairauden puuskassa. Tapauksen
järkyttämänä Grillparzer suistui hen­kisesti
kokonaan raiteHtaan,^ pelät- Gritlparzerh^tun,tinwrsianiäa^k^
taan kylmeni yhä enemmän, kun hän
joutui Marie von Smolenitzin petolli­sen
kauneuden lumouspiiriin. Siitä
huolimatta Kathi pysyi virallisesti
Itänen morsiamenaan^
Omantunmn tuska ja sekavat rak­kaussuhteet
saattoivat runoilijan min
epätoivoiseksi, että hän ajatteli jopa
itsemurhaa. Mutta ulkomaanmatka
ttdi nytkin pelastajana. Se suuntautui
tiinpä jo hänen henkensä puolesta. 1-
taltaan tekemällään matkalla pääsi
hän kuitenkin jälleen tasapainoon ja
työskenteli nyt kuumeisella kiireellä.
Huvittavana seikkana voi mainita, et­tä
hän kirjoitti laulun Kreusasta, Me-dean
kilpailijattaresta, poliisipresi-dentin
vastaanottohuoneessa vähää
ennen myrskyistä vastaanottoa. **Kul­tainen
talja'* on voimakasvärinen. Se
Luomistyössään GrUlparzer oli hy- vaikuttaa kauhealla tragiikallaan, tällä kertaa Pohjoiseenpäin, Saksaan.
ttä, itsensä syylliseksi erääseen mur­haan:
Kolmas veli,Gamilio, kaunis ja
Mkas poika-, jota onni näytti suosi­van,
vajosi- vanfiemmiten itseäänki-duttaviin
mietiskelyihin. . v
Paremmin kuin veljensä kykeni
Franz itsekuriin ja henkiseen keski­tykseen.
Välistä hän näyttää suoras­taan
kylmästi laskelmoivalta ja terä-väajatuksellisclta
nuorukaiselta. Mut­ta
näiden isältä perittyjen ominai­suuksien
ohella on hän saanut äidil­tään
tuntehJkkaan sydänten ja hel­posti
syttyvän mielikuvitusvoiman.
Näitä kahta niin vastakkaista ole­muksen
puolta oli hänen jopa vaikea
pitää tasapainossa. — G riU parzer in
koulunkäynti oli sängen hajanaista ja
opettajat huonoja. Itse valittaahan v.
1S30 päiväkirjassaan, että omiin o-loikin
jätettynä. hän antautui luke­maan
ryöväri- ja kummituskertomuk-i}
a, mikä vieroitti hänet yhtäjaksoi-
^'-sta ja johdonmukaisesta työskente­lystä.
yiio pistoon
misten kiitos ja ihailu oli hänelle vält­tämätön
työskentelyn ehto. Sappho
puhuu hänen suuttaan sanoessaan:
"Se mainett* älköön pilkatko,
keli on se,
se ei 00 turhcr, tyhjä kaiku vain,
on jumalvoima kosketuksessaan."
Myöhemmin Grillparzenin luomis-into
tyrehtyi, koska hän omasta mie­lestään
ei saanut osakseen tarpeeksi
tunnustusta. Mutta myöskin toisella
tavalla, välittömän aloitteentekijöinä,
Grillparzerin ystävät olivat hänelle
tärkeitä. Niinpä aihe seuraavaan näy­telmään,
edellisestä jyrkästi eroavaan,
klassilliseen "Shapphoon" kehkeytyi
kävelyretken aikana erään ystävän
kanssa keskusteltaessa. Antiikin näy­telmät
ja Goethen "hchigcnic" ja
"Tasso" esikuvinaan GrUlparzer pyr­ki
tietoisesti yksinkertaisuuteen, le­vollisuuteen,
luontevuuteen ja selvyy­teen.
Myöskin tämän jalomuotoiscn,
kreikkalaista veistosta muistuttavaan
kirjoittauduttuaan .^^^.t^yit^oksen hän kirjoitti hyvin pic-
^^iori Grillparzer harjoitti aluksi, to-.
«'z erikoiseni matta innotta, filoso jisia
opintoja. Kolmen vuoden kuluttua
f^n aloitti lainopilliset.hikurisa, joita
tuohtaan ej myöskään tuntenut erikoi-i^
mpaa vetovoimaa. Sitä vastoin to-,
^^ipiirissä muodostettu:''keskinäisen
^^Viyksen seura", missä luettiin omia
ihmisia tuotteita ja järjestettiin
^ottnäytäntöjä, sai hänestä yhden ak-i
^;''-''^impia jäseniään. 1 ' • .
Vaikka Gr. jo tähäh aikaan ahke-
^''joitten, -ei hän-suinkäan ollut
«f^a näinä vuosiiia selviUä lahjois-
Isä kuoli pojan ollessa'kahdek-
^"toista ikäinen ja kiiUinpesä julis-
-if Itiin
jiessä ajassa. Sen kieli on harmonista
ja selvää. Monissa sen kohtauksissa
on sanoinkuvaamatonta lumousta.
Sa p pho, kreikkalainen runoil ijatar,
sortuu samaan ristiriitaan, minkä kir­jailija
itse kipeästi koki omassa elä­mässään:
unen ja toden vastakohdan.
Jalo, intohimoisesti tunteva Sappho
on taiteen ihanncmailla liian kauan
viipyessdän tullut kelvottomaksi to­delliseen
elämään. Hän on, kuten hän
itse sanoo, seisonut tyynenä runon
kentillä, kultalyyra kädessään, eivät­kä
häneen ole ulottuneet maiset tus­kat.
Mutta Sappho kaipaa myöskin
ja valtavan dramaattisen rakenteen
kiinteydellä.
Näihin aikoihin Grillparzer pääsee
Beethovenin tuttavuuteen ja molem­mat
etevät miehet keskustelevat usein
yhdessä kirjallisuudesta ja musiikista.
Tämän jälkeen Grillparzer kääntyy
luomistyössään aivan uusille urille.
Hän jättää kiinteä rakenteisen, enem­män
tyyppejä karakterisoivan kreik­kalaisen
näytelmän ja siirtyy käsitte­lemään
kotimaansa historiaa näytel­missä,
missä on monimutkainen juo­ni,
runsaasti sivuhcnkilöitä ja indivi­dualistinen
karakteristiikka. Shakes­pearen
vaikutus on tässä ihneinen.
Historiallisilla näytelmillään Gr. jou­tui
tekemisiin sensuurin kanssa — e-
Icttiinhän juuri Mctternichin vanhoil­lista
ja varovaista aikaa — ja tästä
aiheutui hänelle paljon harmia. Ku­vaavaa
sofi ajan sortovaltaisclle hen­gelle
oli, että jo Grillparzerin ensim­mäinen
isänmaallishenkinen histori­allinen
näytelmä kuningas Ottokarista
jäi sensuurin käsiin. Ei ollut enää mi­tään
toivoa saada sitä julkisuuteen.
Silloin sattui, että keisarinna tuli pa­hoinvoivaksi
ja pyysi jotain luettavaa.
Hänelle tuotiin Kuningas Ottokarin
käsikirjoitus ja nyt saatiin kappaleel­le
esityslupa. Seuraavan näytelmänsä
"Herransa uskollinen palvelija" ru­noilija
kirjoitti hovin tilauksesta. Kei­sari
ilmoitti kamariherransa kautta
teki iälle mieltymyksensä, mutta jä-l
es tapain keksi hän kappaleessa jo­tain
epäilyttävää. Gr. kutsuttiin po­liisi
presidentin luo ja tämä ilmoitti
irooniscsti kappaleen miellyttäneen
niin hänen majesteettiaan, että hän
tahtoi päästä sen yksinomista jaksi.
maallista onnea. Hän tuo Olympian Grillparzer oli myöskin erikoisen
^^^n vararikkoon. Fränzlri öli nyt juhlilta mukanaan kauniin nuorukai- }^f.,kkä\jaiskauncud'ellc. Kun "Esiäi-
^^ittava paitsi omasta, niyösäi- sen Phaonin. Tämä pettää hänet.
2" ^'^iuksesta. Aluksi hän toimi ko- Sappho huomaa erehdyksensä, runon
erään kreivin aatelisyl- maailmaa ja todellisuutta ci vöt yh-
^^^opyhässä ja sivistymättö- distää:
*) Proserpine
tar.
manalan kuninga-
Hän kävi m.m. IVeimarissa, missä ta­pasi
Goethen. Tämän suuren, ihaitc-nuinsa
mestarin kohtaaminen saattoi
hänet alemmuuskompleksin valtaan
ja vielä kahta vuotta myöhemtnin kir­joitti
hän päiväkirjaansa: "Sellaista
kykenemättömyyden tunnetta ci mi­nulla
ole koskaan ollut. Huomionoso-tus
minkä kohteeksi jouduin, oli mi­nusta
^miltei kauhea." — Matkan ko­konaisvaikutus
oli kuitenkin edulli­nen.
Sensuurin katkeroittamana Grill­parzcr
jätti historialliset näytelmät
ja kirjoitti moralisecraavan satunäy­telmän
"Unelma-Elämä", mihin on
jonkinverran vaikuttanut espanjalai­sen
Caldcronin samanniminen näytel­mä.
Sen tarkoitus oli opettaa vapau­tumaan
liiallisesta kunnianhimosta.
Sielukkain runoilijan luomus oli
näytelmä "Meren ja lemmen aallot".
Siinä henkii Fröhlichirn sisarusten
luona koettua, henkevää sulokkuutta.
Hera, juuri naiseksi kypsyvä ja rak­kauteen
heräävä papitar, omaa runou­den
koko luomuksen. Grillparzerin
säkeet ovat tässä laulavimmillaan ja
herkimmillään. Kappale sai kuiten­kin
jokseenkin kylmän vastaanoton.
Gr. alkoi epäillä kykyään, samalla us­koen,
että hänen kansansa ja aikansa
olivat sanoutuneet hänestä irti.
. Xeljäkymmcntäviisivuotiaana Grill­parzer
teki matkan Pariisiin, missä
hän tapasi useita ajan kuuluisuuksia.
H einestä hän ci pitänyt ja lopetti ko­konaan
seuruitelunsa tämän kanssa,
kun H. Rotschildien päivälliskutsuis­sa
teki salavihkaa pilkkaa isäntäväes­tään.
Gr:n oikeudenmukaisuus ei sel­laista
suvainnut. Pariisista matka
suuntautui vielä Lontooseen, mistä
hän sai erittäin edullisen kuvan.
Kotiin palattuaan Grillparzer kir"
joitti ainoan huvinäytelmänsä "Voi
sitä, joka valehtelee". Ensiesityksessä,
yleisö osoitti loukkaavalla tavalla e-päsuosiotaan
ja tämä katkeroitti niin