1938-02-19-08 |
Previous | 8 of 11 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
19JS LAUANTAIXA, HELMIKUUN 19 PÄIVÄNÄ Sivu 9
ti-ia.
pi-
>n-än
yä
10-
m-ina.
tiehen
;en
valun
uin
ua,
sen.
h-m-jär-olla
mi"
luoi
^1
koe- ; \
rv S talon isäntä, arvonsatunteva
'^ja karskinpuoleinen Sefast Sefast-ccii
oli lopettanut illällisaterian, nousi
Bernt Strole pöydästä. Nyökättyään
kc\ye5ti ja sanottuaan selvästi "kiitos
ruoasta' isännälle ja yhtä selvästi
"hy\'ää yötä" toisille, hän lähti no-pcnsti
ulos suurtuvästa.
Tultuaan ulos eteiseen han hellitti
vyo remmiään parin reiän verran, olihan
hän saanut sisäänsä oikein yltäkylläisen
aterian, kolmannen sinä päivänä,
niin että tuo temppu oli kyllä
tarpeen vaatima.
Nyt hänen sitten pitäisi järjestää
itselleen yösijja. Tosin hänelle pii tarjottu
makuupaikka sisällä talpssaj katon
alla ja oikeassa sängyssä, mutta
hän oli kieltäytynyt.
Sänky! Takkuiset tai kuluneet vällyt!
Tällaisena jumalallisena iltana!
Sänk>Tn' Kun oli tarjolla tuoksu-vi.
i heiniä äskenniitetyllä vainiolla...
Hiljaa ja vitkalleen hän asteli ulko-hiionerivejä
kohden. Mutta ne hän
kuitenkin sivuutti, sensijaan hän lähti
kulkemaan vainiolle päin. Mutta kulkiessaan
hän ajatteli väkeä siellä sisällä
suurtuvassa. Sefast Sefastson,
juro ja karkeatekoinen ja aika töykeä
mies, oli kuitenkin riuska ja kelpo
tyi)mies, eikä hän ollut kysellyt enempää,
kuin mitä oli tarpeellista. Vanha
renki Ola oli kyllä osoittanut>uu-rennpaa
uteliaisuutta, mutta hän oli
Ij tehnyt sen tavalla, johon ei voinut
pahastua, ja renkipoika Per oli selvästi
osoittanut toverillista mielen-kiitoa
vastatullutta, maankiertäjää,
kohtaan. Ja hän, Berit, talon ainoa
tytär. Xiin, tpsiasiallisesti juuri hän
oli järjestänyt, että mies oli saanut
yrittää, sillä isäntä ei totta tosiaan
oliut pahoin halukas. Niin, varmasti
hänen oli tyttöä ja sitten renkiä, Matti
hän varmasti oli nimeltään, kiitettävä
tästä tilapäisestä paikastaan.
Siinä hänellä oli suuri ja- komea hei-
Tiasuova.
Äluutamia minuutteja myöhemmin
oli Bernt Strole, joka aivan äskettäin
oli täyttänyt kaksikymmentäviisi
vi'ottaan, ryöminyt heinärukoon. Se
ei todellakaan ollut ensi kerta, jolloin
Beint Strole oli maannut paljaan tat^
vaan alla, eikä se luultavasti ollut
viimeinenkään. Mutta tällä kerralla
se oli kuin jotenkin omituista. Huomenna
ei olisi ketään, joka voisi-tulla
. ^ häätämään häntä pö\ Kukaah^ ei
uhkailisi sakolla eikä liimismiehellä.
1 Ja sitäpaitsi oli jotakin muutakin,
m.
saa
tel-lUu-nhi-jaa-aur-.,
kos-:
että'
' -as
(Jatkoa 8 :ta sivUlta)
uneen erään koirätorpan nurkkaan.
"^litä hyötyä oli hänen elämästään
'itselleen sekä toisille?
Olga matkusti kaupunkiin ja sai
palveluspaikan. Vapaa-aikansa hän
i iloista elämää juoppioseuroissa.
1K in ei enää välittänyt elämästä mi-
; tään muuta kuin halusi vain iloita
1 K unohtaa kurjuutensa. Juuri kun
1 "^nen elämänsä disi kaikkien luonnon
lakien mukaan alkanut kukois-oli
se hänen kohdaltaan eletty,
^yy ei kuitenkaan ollut härieri,
'^m tämän nurinkuriseh yhteiskun-
'^•"^'^ ja vanhempiensa, jotka viinan
"Areina vaelsivat pimeydessä. Sai
j a n pimeyteen he johtivat lapsen-
R-^in. Sitä pimeyttä ei valaise kuu
N^ä aurinko, sillä alkoholi on pimey-r^'-
n jumala.
joka tuntui omituiselta, hänoli kyiläi-
: nen.. -
Sellaisissa: olosuhteissa ei ollut ihmeellistä,
että häh makasi ja kuvitteli
mielessään yhtä ja toista. Ehkä
. . . ehkä tämä "potkaus" olisi käänne
uuteen ja parempaan aikaan. Aikaan
järjestettyine toinuneen ja jarjestet-tyineolosuhteineen,
aikaan, jolloin olisi
ruokaa ja . . . Mnhän oli nyt päiväläinen
Selast Sefastsonin luona.
Olihan hän työskennellyt koko päivän
ja tuntui siltä, kuin he olisivat olleet
tyytyväisiä hänen aikaansaannoksiinsa.
Että hän oli saanut korjatuksi
sen pienen virheen, joka sitomakonee-seen
oli tulluty että lisäksi Sefast Sefastson
oli antanut anteeksi hänen
ajotottumukseri puutteensa. Niin,
päivä oli suurin piirtein luonnistunut
hyvin.-
Kuinka kauan Bernt Strole nrnkasi
ja uneksi Uusista ja paremmista ajois-.
ta, ei ole min helppo sanoa, mutta
kai siinä kului melko pitkä aika jä
kai noihm Jiuetteisim kytkeytyi myös
eräs määrätty reipas ja pirteä Berit...
Sisällä suurtuvassa istuivat Sctfast
ja vanha renki Gk ja lepäiliyät oikein
r,uoan ja päivän raskaan työn jälkeen
ulkona pelloilla ja niityillä.
Emäntä Anna ja Berit puuhasivat päi-vällisastiain
pesussa sillä aikaa kuin
Karna hoiti navetta-askareet ja renkipoika
oli mennyt hevosia hoitamaan.
Isäntä ja Ola istuiyat ja juttelivat,
v a n h a n tavan mukaan, mutta
tällä kerralla oli keskustelun esineenä
tuo "maankiertäjä" Bernt Strole.
Berit tuntui olevan kiinnostunut
heidän keskusteluunsa ja hänen kas-vpnpiirteensä
kuvastivat suurta tyy-tyyäisyyttä,
kun hän oli pää,ssyt sel-
V50^teen siitä, että he suurin piirtein
olivat tyytyväisiä "kulkurin" koepäivään,
sillä isäntä sanoi:
— Niin, kätevä ja ahkera hän oli,
ja huomenna jo kyllä selviää heyos-ten
kanssa siinä kuin joku tpinenkin,
n\ikäli minä ymmärjrän. Mutta kyllä
se oli kurjaa, että Matin piti mennä
ja laittaa itsensä työkyvyttömäksi
nyt juuri kiireimpähä aikana.
— Tietysti se oli kiusallista ja ikävää,,
ja sen mukaan, mitä tohtori sanoi,
siitä varmaan tulee pitkäaikainen
sairaus, hyvässä lykyssä kuukausi,
ilmoitti Ola ja jatkoi: Mutta ei s^n
puolesta ole\ mitään vaaraia. Tuo
pahuksen Etrole, vai mikä hän pn nimeltään,
tuli juuri kuin sallimuksen
lähettämänä. Ja sen- mukaan mitä
minä näen ja ynnniärrän, hän ei ole
mikään sellainen mokoma, joka kulkee
ja sa§Ö^tdee pitkin tietä
seen. Vään se pn kai; tiflnä hycMnp,
aika j itainiiöfciiU^hi
sanotaaa,#riisij jpkaoai ajanut hänet
tälle iieHe. Kuka tiet^^ vaikka hän
olisi suorastaan ollut herrasmies. Puhetavasta
voisi päätellä sitäkin...
— Niin, renkinä hän ei ole ollut,
sen näkee jo ulkonäöstä; Mutta, hän
ei ollut niin kovin ymmällä myöskään,
niin ettei tosiaankaan tiedä, mihin hänet
sijoittaa, tuli hiukan'mietti väises-ti
isännän taiholta.
— Uikohako osoittaa maankiertäjän
hyilttyitä, mutta... Se onkin
kai niinkuin minä sanon, että tämä
kirottu kriisi on ajanut hänet maantielle,
ja koska hänessä on .hyvää ainesta,
hän ei pidä itseään liian hyvänä
ottamaan vastaan sitä työtä, mitä on
tarjolla. Bän oli liioittelematta sanoen
sekä kiitollinen että iloinen saadessaan
työtä. Enkä minä usko, että
hän on tehnyt mitään, mitä hänen
tarvitsisi hävetä, vaikka hän ei huu-telekaari
itsestään kaikkea ihmisille.
Hän on saanut paikan päiväläisenä ja
renkinä, silloin häh tahtoo olla sitä
ilman ^mtääh enemi^ sdityksiä, lausui
Ola hiukan kiivaammassa sävys-
— Niin, sen jokainen mieluummin
uskoisi, vastasi isäntä ja johti hetken
Mjaisuuden jälkeen keskustelun huomispäivän
töihin, -
Berit yllätti iiiiomatessaan tuntevansa
ihmeellistä tyydytystä ja t}^y-väis}^
tä siitä, että isä ja Ola tuntuivat
olevan mieltyneitä hänen "kulkuriinsa."
Hän koetti tosin Vakuuttaa
itselleen, ettei se liikuttanut häntä v^-
hääkään. Maan kiertäjä . . . Mutta
se ei auttanut. Hän tunsi tuntevansa
kasvoillaan yhä hänen iloisen, avoimen,
Bernt Strolen katseen, kun täniä
pii kiittänyt hyvästä avusta.
Kokonainen kuukausi oli vierähtänyt
siitä ajasta, jolloin "kulkuri"
Bernt Strole tuli Högerstan talpon.
Eikä Sefast Sefastspn ollut saanut
mitään aihetta katua sitä koepäivää,
jonka hän Beritin pyynnöstä oli "kulkurille"
nTyöntähyt.
Siitä, ettei hän ollut tavallinen renkimies,
he olivat kaikki yksimielisiä.
Mutta mitä hän oli aikaisemmin hommaillut,
siinä oli avoin kenttä arvailuille
ja tuumailuille. Että hän oli
kelvollinen ja osaava monella alalla,
ei tosiaankaan helpottanut heidän arvailujaan.
He saivat tyytyä tunnustamaan,
että hän oli tehnyt itsensä
melkein korvaamattomaksi talossa.
Ja-että hän itse viihtyi siellä, näkyi
selvästi silloin, kun hän seisoi ja
syöki puiniakönetta. Hän lauloi ja
rallatteli, min että kaikui aina vanhassa
luuvahkatossa asti. Silloin ja
tällöm hän sinkosi pienen leikkisän
sutkauksen* Beritille, hän ja renkipoika
olivat apulaisina, mutta Berit ei
totta tosiaan jäänyt vastausta velkaa.
Ja että heitä kahta tuntui vetävän
toistensa puoleen sekä leikissä että
todessa, oli jotakin, minkä vanha renki
Ola oli pannut merkille jo ensimmäisestä
päivästä alkaen. Alussa hänellä
kai oli ollut omat mietteensä siitä,
mitä tyttö ajatteli, mutta sitä mukaa
kuin aika oli kulunut, oli kuin hän
olisi ihmetellyt väheihmän, ja nyt
hän piti heitä- suorastaan kuin toisilleen
kuuluvina.
Juuri nyt hän seisoi luuvanovella ja
kuunteli heidän pilapuheitaan, ja kun
hänellä oli taipumusta ajatella ääneen,
hän mutisi:
^ Minä luulen tosiaan, että te
neet ruumista myöten/vain muutamat
risat verhosivat enää häntä osittain.
Häntä pyörrytti. Miitta yhtäkkiä
hän kiiuli pfehmeäh mätk^dyksen ja
sitten vielä yhden.
— Bernt! Bernt!
Voimat palasivat, ja hän syöksyi
kuin mieletön Olan ohi ulos pitkää siltaa
tielle alas jyväaittaa kohden — ja
ehkä kuolleen ja runnellun Berhtin
iuo.
Häh ei saa olla kuollut! Anna. hänen
elää — Bernt, Bernt!
M . , » « . « ^ . « ^ ^ ^ pian,
ka tifetää, mitä Sefast tästä #iioo?
Samassa Mlhiänräpäyksessä, kun
Bernt aikoi vastata Olalle, käi^
kan täyteinen ävuhhiluto. Se oli Be-rit.
^'-'^ ^^•/'•^••V:':^'-:^
Pysäytä moottori, poika! Pian
huusi Bernt ja hjppäsi syöttypöydän
ääressä ofevalle rummulle.
Tyttö oli tarttunut IdihniMyttö-hihnaan
ja kulki sen mukana varmaa
kuolemaa kohti alhaaUa ruhunussa.
Berntin onnistui viime hetkessä kiskaista
hänet pois kuoleman otteesta.
Mutta kiihtymys, pelko Bentin kohtalosta
oli tehnyt häiiet vähenimän
tarkkaavaiseksi, hän tarttui kiinni ja '
kulki hihnan mukana ; alas varhi^
kuolemaa koMi.^^^^^ ^^^^^
Berit jäi sefsoniaan kuin kivettyneenä,
puoliksi tuskan laniauttahiaha,
hänen vaattefensahan. olivat tepeyty-
Jyyäaitan kynhykseliä häh vaya
taaksepäin, siellä makasi Bernt veri?
senä ja tiedottaman. Qli kuin lattia
olisi avautunut, pohjaton syvyys,
mutta siellä alhajdla tuossa syvyydessä
pilkotti lyliyen hetken Bernt,
Bernt, joka h3rmyili ja pyytäen etsi
hänen katsettaan.
-Hänen sydämessään riemuitsi.
Bernt eji. Tyttö sylejili loukkaanfu-rnutta
ruumista^ suuteli kalpeita huulia.
Sef^t Sefastson, jonka tuskaiset
avun huudot olivat kutsuneet paikalle,
sai tpc^istaa Beritin ripittäytymi-sen.
Mutta tällä hetkellä händlekin
kaikki muu kuin Berntin elämä merkitsi
tavattoman vähän.
Isäntä astui tyttären§ä luo ja pani
kätensä tämän olalle sanoessaan:
— Katsos nyt! Rauhoituhan nyt
vähän! Kyllä tämä tästä paranee.
Heidän silmänsä kohtasivat, isä ja
tytär ymmärsivät toisensa ja olivat
yksimielisiä. Nyt piti vain tehta*
män, mitä tehtävissä oli herättääk-seen
sen elonkipinän, joka toisi Berntin
elämään heidän luokseen takaisilta
Varovasti kantoivat Sefastson ja
Ola tiedottoman suurtupaan, missä
emäntä , jo oli järjestähyf valmiiksi
sidetarpeita ja sängyn kuntoon. Renkipoika
oli jo» saanut ijiääräyksen
rientää lääkäriä noutamaan.
Tohtori oli ollut Hägerstassa ja
tehnyt, mitä tehtävissä oli. Hän oli
tutkinut, antanut hoito-ohjeet ja antanut
pikaisen paranemisen toiveita,
jos ei mitään odottamatonta sattuisi.
Sinä iltana Bernt ja Berit vaihtpivat
hiljaisia kysymyksiä ja vastauksia.
Kys)miyksiä ja vastauksia, jotka varmasti
jouduttivat paranemista.
Ja että tohtorin .tiedonanto 't)li
saattahut Sefast Sefastsonin hyvälle
tuulelle, voMaan päätellä siitä, että
hän antoi renkipojalle ylimääräisen
setelin, sen vuoksi että tämä oli ollut
kelvollinen ja sovelias. Hähhän se
juuri pii pysähdyttänyt moottorin oikeaan
aikaan .
Harvinaisten kaövien
Juan Fknaiiäez-saari ryhmän suurin
saari, joka pn .pllut esikuvana Daniel
Datoen kuuluisalle "Robinson"-saa-rella,
sijaitsee npin 770 maijin etäisyydessä
Chilestä länteen. Saari pn kasvitieteellisessä
suhteessa erittäin mielenkiintoinen,
sillä,sen 32 mailia pitkällä
ja 8 mailia leveällä alueella
kasvaa satakunta sellaista kasvia,
mitä ci kasva missään muualla maailmassa.
. oOo ,
INTIAN kauppiaat ovat protestee-ranneet,
kuh hindulaisilla oh niin monta
juhlapäivää vuodessa.
—oÖo
KIINANKIELTÄ puhuvia on
maailmassa enimmän kuin hiinkään
muun kielen puhujia.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-02-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380219 |
Description
| Title | 1938-02-19-08 |
| OCR text | 19JS LAUANTAIXA, HELMIKUUN 19 PÄIVÄNÄ Sivu 9 ti-ia. pi- >n-än yä 10- m-ina. tiehen ;en valun uin ua, sen. h-m-jär-olla mi" luoi ^1 koe- ; \ rv S talon isäntä, arvonsatunteva '^ja karskinpuoleinen Sefast Sefast-ccii oli lopettanut illällisaterian, nousi Bernt Strole pöydästä. Nyökättyään kc\ye5ti ja sanottuaan selvästi "kiitos ruoasta' isännälle ja yhtä selvästi "hy\'ää yötä" toisille, hän lähti no-pcnsti ulos suurtuvästa. Tultuaan ulos eteiseen han hellitti vyo remmiään parin reiän verran, olihan hän saanut sisäänsä oikein yltäkylläisen aterian, kolmannen sinä päivänä, niin että tuo temppu oli kyllä tarpeen vaatima. Nyt hänen sitten pitäisi järjestää itselleen yösijja. Tosin hänelle pii tarjottu makuupaikka sisällä talpssaj katon alla ja oikeassa sängyssä, mutta hän oli kieltäytynyt. Sänky! Takkuiset tai kuluneet vällyt! Tällaisena jumalallisena iltana! Sänk>Tn' Kun oli tarjolla tuoksu-vi. i heiniä äskenniitetyllä vainiolla... Hiljaa ja vitkalleen hän asteli ulko-hiionerivejä kohden. Mutta ne hän kuitenkin sivuutti, sensijaan hän lähti kulkemaan vainiolle päin. Mutta kulkiessaan hän ajatteli väkeä siellä sisällä suurtuvassa. Sefast Sefastson, juro ja karkeatekoinen ja aika töykeä mies, oli kuitenkin riuska ja kelpo tyi)mies, eikä hän ollut kysellyt enempää, kuin mitä oli tarpeellista. Vanha renki Ola oli kyllä osoittanut>uu-rennpaa uteliaisuutta, mutta hän oli Ij tehnyt sen tavalla, johon ei voinut pahastua, ja renkipoika Per oli selvästi osoittanut toverillista mielen-kiitoa vastatullutta, maankiertäjää, kohtaan. Ja hän, Berit, talon ainoa tytär. Xiin, tpsiasiallisesti juuri hän oli järjestänyt, että mies oli saanut yrittää, sillä isäntä ei totta tosiaan oliut pahoin halukas. Niin, varmasti hänen oli tyttöä ja sitten renkiä, Matti hän varmasti oli nimeltään, kiitettävä tästä tilapäisestä paikastaan. Siinä hänellä oli suuri ja- komea hei- Tiasuova. Äluutamia minuutteja myöhemmin oli Bernt Strole, joka aivan äskettäin oli täyttänyt kaksikymmentäviisi vi'ottaan, ryöminyt heinärukoon. Se ei todellakaan ollut ensi kerta, jolloin Beint Strole oli maannut paljaan tat^ vaan alla, eikä se luultavasti ollut viimeinenkään. Mutta tällä kerralla se oli kuin jotenkin omituista. Huomenna ei olisi ketään, joka voisi-tulla . ^ häätämään häntä pö\ Kukaah^ ei uhkailisi sakolla eikä liimismiehellä. 1 Ja sitäpaitsi oli jotakin muutakin, m. saa tel-lUu-nhi-jaa-aur-., kos-: että' ' -as (Jatkoa 8 :ta sivUlta) uneen erään koirätorpan nurkkaan. "^litä hyötyä oli hänen elämästään 'itselleen sekä toisille? Olga matkusti kaupunkiin ja sai palveluspaikan. Vapaa-aikansa hän i iloista elämää juoppioseuroissa. 1K in ei enää välittänyt elämästä mi- ; tään muuta kuin halusi vain iloita 1 K unohtaa kurjuutensa. Juuri kun 1 "^nen elämänsä disi kaikkien luonnon lakien mukaan alkanut kukois-oli se hänen kohdaltaan eletty, ^yy ei kuitenkaan ollut härieri, '^m tämän nurinkuriseh yhteiskun- '^•"^'^ ja vanhempiensa, jotka viinan "Areina vaelsivat pimeydessä. Sai j a n pimeyteen he johtivat lapsen- R-^in. Sitä pimeyttä ei valaise kuu N^ä aurinko, sillä alkoholi on pimey-r^'- n jumala. joka tuntui omituiselta, hänoli kyiläi- : nen.. - Sellaisissa: olosuhteissa ei ollut ihmeellistä, että häh makasi ja kuvitteli mielessään yhtä ja toista. Ehkä . . . ehkä tämä "potkaus" olisi käänne uuteen ja parempaan aikaan. Aikaan järjestettyine toinuneen ja jarjestet-tyineolosuhteineen, aikaan, jolloin olisi ruokaa ja . . . Mnhän oli nyt päiväläinen Selast Sefastsonin luona. Olihan hän työskennellyt koko päivän ja tuntui siltä, kuin he olisivat olleet tyytyväisiä hänen aikaansaannoksiinsa. Että hän oli saanut korjatuksi sen pienen virheen, joka sitomakonee-seen oli tulluty että lisäksi Sefast Sefastson oli antanut anteeksi hänen ajotottumukseri puutteensa. Niin, päivä oli suurin piirtein luonnistunut hyvin.- Kuinka kauan Bernt Strole nrnkasi ja uneksi Uusista ja paremmista ajois-. ta, ei ole min helppo sanoa, mutta kai siinä kului melko pitkä aika jä kai noihm Jiuetteisim kytkeytyi myös eräs määrätty reipas ja pirteä Berit... Sisällä suurtuvassa istuivat Sctfast ja vanha renki Gk ja lepäiliyät oikein r,uoan ja päivän raskaan työn jälkeen ulkona pelloilla ja niityillä. Emäntä Anna ja Berit puuhasivat päi-vällisastiain pesussa sillä aikaa kuin Karna hoiti navetta-askareet ja renkipoika oli mennyt hevosia hoitamaan. Isäntä ja Ola istuiyat ja juttelivat, v a n h a n tavan mukaan, mutta tällä kerralla oli keskustelun esineenä tuo "maankiertäjä" Bernt Strole. Berit tuntui olevan kiinnostunut heidän keskusteluunsa ja hänen kas-vpnpiirteensä kuvastivat suurta tyy-tyyäisyyttä, kun hän oli pää,ssyt sel- V50^teen siitä, että he suurin piirtein olivat tyytyväisiä "kulkurin" koepäivään, sillä isäntä sanoi: — Niin, kätevä ja ahkera hän oli, ja huomenna jo kyllä selviää heyos-ten kanssa siinä kuin joku tpinenkin, n\ikäli minä ymmärjrän. Mutta kyllä se oli kurjaa, että Matin piti mennä ja laittaa itsensä työkyvyttömäksi nyt juuri kiireimpähä aikana. — Tietysti se oli kiusallista ja ikävää,, ja sen mukaan, mitä tohtori sanoi, siitä varmaan tulee pitkäaikainen sairaus, hyvässä lykyssä kuukausi, ilmoitti Ola ja jatkoi: Mutta ei s^n puolesta ole\ mitään vaaraia. Tuo pahuksen Etrole, vai mikä hän pn nimeltään, tuli juuri kuin sallimuksen lähettämänä. Ja sen- mukaan mitä minä näen ja ynnniärrän, hän ei ole mikään sellainen mokoma, joka kulkee ja sa§Ö^tdee pitkin tietä seen. Vään se pn kai; tiflnä hycMnp, aika j itainiiöfciiU^hi sanotaaa,#riisij jpkaoai ajanut hänet tälle iieHe. Kuka tiet^^ vaikka hän olisi suorastaan ollut herrasmies. Puhetavasta voisi päätellä sitäkin... — Niin, renkinä hän ei ole ollut, sen näkee jo ulkonäöstä; Mutta, hän ei ollut niin kovin ymmällä myöskään, niin ettei tosiaankaan tiedä, mihin hänet sijoittaa, tuli hiukan'mietti väises-ti isännän taiholta. — Uikohako osoittaa maankiertäjän hyilttyitä, mutta... Se onkin kai niinkuin minä sanon, että tämä kirottu kriisi on ajanut hänet maantielle, ja koska hänessä on .hyvää ainesta, hän ei pidä itseään liian hyvänä ottamaan vastaan sitä työtä, mitä on tarjolla. Bän oli liioittelematta sanoen sekä kiitollinen että iloinen saadessaan työtä. Enkä minä usko, että hän on tehnyt mitään, mitä hänen tarvitsisi hävetä, vaikka hän ei huu-telekaari itsestään kaikkea ihmisille. Hän on saanut paikan päiväläisenä ja renkinä, silloin häh tahtoo olla sitä ilman ^mtääh enemi^ sdityksiä, lausui Ola hiukan kiivaammassa sävys- — Niin, sen jokainen mieluummin uskoisi, vastasi isäntä ja johti hetken Mjaisuuden jälkeen keskustelun huomispäivän töihin, - Berit yllätti iiiiomatessaan tuntevansa ihmeellistä tyydytystä ja t}^y-väis}^ tä siitä, että isä ja Ola tuntuivat olevan mieltyneitä hänen "kulkuriinsa." Hän koetti tosin Vakuuttaa itselleen, ettei se liikuttanut häntä v^- hääkään. Maan kiertäjä . . . Mutta se ei auttanut. Hän tunsi tuntevansa kasvoillaan yhä hänen iloisen, avoimen, Bernt Strolen katseen, kun täniä pii kiittänyt hyvästä avusta. Kokonainen kuukausi oli vierähtänyt siitä ajasta, jolloin "kulkuri" Bernt Strole tuli Högerstan talpon. Eikä Sefast Sefastspn ollut saanut mitään aihetta katua sitä koepäivää, jonka hän Beritin pyynnöstä oli "kulkurille" nTyöntähyt. Siitä, ettei hän ollut tavallinen renkimies, he olivat kaikki yksimielisiä. Mutta mitä hän oli aikaisemmin hommaillut, siinä oli avoin kenttä arvailuille ja tuumailuille. Että hän oli kelvollinen ja osaava monella alalla, ei tosiaankaan helpottanut heidän arvailujaan. He saivat tyytyä tunnustamaan, että hän oli tehnyt itsensä melkein korvaamattomaksi talossa. Ja-että hän itse viihtyi siellä, näkyi selvästi silloin, kun hän seisoi ja syöki puiniakönetta. Hän lauloi ja rallatteli, min että kaikui aina vanhassa luuvahkatossa asti. Silloin ja tällöm hän sinkosi pienen leikkisän sutkauksen* Beritille, hän ja renkipoika olivat apulaisina, mutta Berit ei totta tosiaan jäänyt vastausta velkaa. Ja että heitä kahta tuntui vetävän toistensa puoleen sekä leikissä että todessa, oli jotakin, minkä vanha renki Ola oli pannut merkille jo ensimmäisestä päivästä alkaen. Alussa hänellä kai oli ollut omat mietteensä siitä, mitä tyttö ajatteli, mutta sitä mukaa kuin aika oli kulunut, oli kuin hän olisi ihmetellyt väheihmän, ja nyt hän piti heitä- suorastaan kuin toisilleen kuuluvina. Juuri nyt hän seisoi luuvanovella ja kuunteli heidän pilapuheitaan, ja kun hänellä oli taipumusta ajatella ääneen, hän mutisi: ^ Minä luulen tosiaan, että te neet ruumista myöten/vain muutamat risat verhosivat enää häntä osittain. Häntä pyörrytti. Miitta yhtäkkiä hän kiiuli pfehmeäh mätk^dyksen ja sitten vielä yhden. — Bernt! Bernt! Voimat palasivat, ja hän syöksyi kuin mieletön Olan ohi ulos pitkää siltaa tielle alas jyväaittaa kohden — ja ehkä kuolleen ja runnellun Berhtin iuo. Häh ei saa olla kuollut! Anna. hänen elää — Bernt, Bernt! M . , » « . « ^ . « ^ ^ ^ pian, ka tifetää, mitä Sefast tästä #iioo? Samassa Mlhiänräpäyksessä, kun Bernt aikoi vastata Olalle, käi^ kan täyteinen ävuhhiluto. Se oli Be-rit. ^'-'^ ^^•/'•^••V:':^'-:^ Pysäytä moottori, poika! Pian huusi Bernt ja hjppäsi syöttypöydän ääressä ofevalle rummulle. Tyttö oli tarttunut IdihniMyttö-hihnaan ja kulki sen mukana varmaa kuolemaa kohti alhaaUa ruhunussa. Berntin onnistui viime hetkessä kiskaista hänet pois kuoleman otteesta. Mutta kiihtymys, pelko Bentin kohtalosta oli tehnyt häiiet vähenimän tarkkaavaiseksi, hän tarttui kiinni ja ' kulki hihnan mukana ; alas varhi^ kuolemaa koMi.^^^^^ ^^^^^ Berit jäi sefsoniaan kuin kivettyneenä, puoliksi tuskan laniauttahiaha, hänen vaattefensahan. olivat tepeyty- Jyyäaitan kynhykseliä häh vaya taaksepäin, siellä makasi Bernt veri? senä ja tiedottaman. Qli kuin lattia olisi avautunut, pohjaton syvyys, mutta siellä alhajdla tuossa syvyydessä pilkotti lyliyen hetken Bernt, Bernt, joka h3rmyili ja pyytäen etsi hänen katsettaan. -Hänen sydämessään riemuitsi. Bernt eji. Tyttö sylejili loukkaanfu-rnutta ruumista^ suuteli kalpeita huulia. Sef^t Sefastson, jonka tuskaiset avun huudot olivat kutsuneet paikalle, sai tpc^istaa Beritin ripittäytymi-sen. Mutta tällä hetkellä händlekin kaikki muu kuin Berntin elämä merkitsi tavattoman vähän. Isäntä astui tyttären§ä luo ja pani kätensä tämän olalle sanoessaan: — Katsos nyt! Rauhoituhan nyt vähän! Kyllä tämä tästä paranee. Heidän silmänsä kohtasivat, isä ja tytär ymmärsivät toisensa ja olivat yksimielisiä. Nyt piti vain tehta* män, mitä tehtävissä oli herättääk-seen sen elonkipinän, joka toisi Berntin elämään heidän luokseen takaisilta Varovasti kantoivat Sefastson ja Ola tiedottoman suurtupaan, missä emäntä , jo oli järjestähyf valmiiksi sidetarpeita ja sängyn kuntoon. Renkipoika oli jo» saanut ijiääräyksen rientää lääkäriä noutamaan. Tohtori oli ollut Hägerstassa ja tehnyt, mitä tehtävissä oli. Hän oli tutkinut, antanut hoito-ohjeet ja antanut pikaisen paranemisen toiveita, jos ei mitään odottamatonta sattuisi. Sinä iltana Bernt ja Berit vaihtpivat hiljaisia kysymyksiä ja vastauksia. Kys)miyksiä ja vastauksia, jotka varmasti jouduttivat paranemista. Ja että tohtorin .tiedonanto 't)li saattahut Sefast Sefastsonin hyvälle tuulelle, voMaan päätellä siitä, että hän antoi renkipojalle ylimääräisen setelin, sen vuoksi että tämä oli ollut kelvollinen ja sovelias. Hähhän se juuri pii pysähdyttänyt moottorin oikeaan aikaan . Harvinaisten kaövien Juan Fknaiiäez-saari ryhmän suurin saari, joka pn .pllut esikuvana Daniel Datoen kuuluisalle "Robinson"-saa-rella, sijaitsee npin 770 maijin etäisyydessä Chilestä länteen. Saari pn kasvitieteellisessä suhteessa erittäin mielenkiintoinen, sillä,sen 32 mailia pitkällä ja 8 mailia leveällä alueella kasvaa satakunta sellaista kasvia, mitä ci kasva missään muualla maailmassa. . oOo , INTIAN kauppiaat ovat protestee-ranneet, kuh hindulaisilla oh niin monta juhlapäivää vuodessa. —oÖo KIINANKIELTÄ puhuvia on maailmassa enimmän kuin hiinkään muun kielen puhujia. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-02-19-08
