Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 9, 1940

              Sivu 2 LAUANTAINA, MAALISKUUN 9 PÄIVÄNÄ 1940
Siis
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Reglsterei at the Post Office Dept,
Ottawa, as seoond class matter.
TDaoshlnnat;
1 Vk. $2JOO e kk. 1.10
8 k k . J60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $250
6 kk. 1.40
'iSuomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3.00
«kk. IJ65
Ubätkk U m e s ^ lokBisen « i l k o n : l a u -
«ntaina: ta«8iTOlsena,-.<teaitagn parasta
kftnnnkirjallista farttavaa kaikUta aloU-
•ta.'
A a t e m f f h l H m m y f t n o e t a ä n ^ p i o s e a»
t t H i p ^ l ^ o . i^ytfikSft asiamiesvaii&eltä j :jo Jt&-
oftftn.
IIÄKaTGBHINNAT: :sKlrJeenmlhto-
Umoltukset ^;iUi>0 t kerta. / AvfoUl^oon
mems^e imnenialTOttdcset 4 ^
tuuma. rHiioeimiuuttöilmoitidcs^ ..OMk;
keita,>fl;!X>ktelmeifcertaa. fSytit^mg-ilmoitukset
$liX>;kerta^'^$3iK)k(äm&4Q^
taa. ^tiotemanilmoitukset^:$2.m kerta
SOdOis&makstr kUtosIauseelta tatmUistd-v
ä i ^ l t i l . i i H a l u t a a n t i e t ä ä - javosoiteU-m<
iltUkset'40Q.t)ptaLstatum&a.-'^TQ$«äis.
ihnottdiJieitouTaadittaessd l ä h e t e t t ä vä
iUrndttumiaksu ^ k ä t e e n .
. THetset ilmoitusfaimmt2^.palstatuu>
nm. vilinoitos.^i<&a -j^^
kertaa • « a a a n £ y s e n a : ? a t e r > | i a ] s t a t u n i z&
A l t n .:ilmoitashiztta 40c >:f)islstatumna,
kerta rumotttaessa.
Rtikintalsta : ilmottiishtnnoista voi: tie*
d u s t ^ a t ä m ä n l e h d e n . konttorista.
»ttstantaja: ^^irii|»us^^b^^
7To3iaitt«}a A T F^
Toimitusneuvosto: " J . J ä r v i s r R a u ha
JCäki. / H i l j a >Abo, -Suksi, Ester
, K a u s t i n e n , A l l i M a l m . Margit Laakso,
rYWlFS»iW>:JaJalmaf Saari.
L t d c k l i n aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
• ^ SanofmUebii^
kef^ähieniehiim tohniiuksiUe sad­epuu
aina isittoin toHöih nimettömiä
kirjeitä, joissa jotkut henkilöi pttr-kavat
sisuaan, viskaavat vihaiset
moitteensa tahi antavat toiminta­ohjeita.
Toimituksissa niitä tietysti
käsitellään oman arvonsa mukaan.
Ja mitäpä pahaa tässä olisikaan, jos
'moitteet ja neuvot olisivat asiallisia
ja reheliisiä. ^yvä vain. Mutta sitä­pä
ne useimmiten eivät olekaan. Jo
se seikka/että kirjoittaja ei merkitse
nimeään alle, osoittaa, että sisällöllä
on jokin shutarkoitus. Ja mahdol-
'lisesti kirjoittaja ei ole' koko lehden
tilaaja eikä vakituinen lukijakaan,
'muuten vain haluaa sivusta kiveroi-scn
viikata, toimitusta jä koko lii­kettä
hhrktm~ kolähuttaa.
• .Avonaiset, arvoistdutyoik^^^ toi­vomukset,
"ohjeet : jopa iuoitteetkin
ovat" kaikkien" lehtien tpimiiuksillc
Jervetulldia,' sMä ku ne
Javallaan eri lukijatn miefipiteitäj jot­ka
voi ottaa' huomioon^ vaikkapa nii-
' iä, kaikkia - ei voisikaan, käytännössä
toteuttaa. Mutta silloin kirjeet.i}vat-kin/
nimdlä varustetut ja niistä, iuo-maa-^
Aeti, että JtirjoUtaja tarkoittaa
juiiri sttä, mitä sanoo.
.Kevät Tähentclec, se tulee taas ja
sen p&rostä kesä. Tuo jahti mieleem­me
ajafuksen huomauttaa jotakin ky-tiäiltjoiUemme.
' Mitä, sen Ste hyvin
ymmärrätte. Olisi mukava saada
tätme nyt it^än toivottuja tttottei­tänne,
lyhyempiä^ tai pitempiä, vaik­kapa
varastoon $*tä' pikaa . värien,
jMöitf iuleeTsaäskel ja monmiisaiset
ja alkavat um^iapi paähd^^
icpolamat^ Antakaapa^nytreippäigi^t-sa
kevään hengessä tulla t \
; • Le%»tysryntäyksemme alkoi hyväl­tä
vokhdMlcJo ensimmäisena ryn--
Punainen neilikka
iJatfioa Irltä sivui:.-»»
ja kalkki ovat ne tärkieimmät ai­neet,
joista keinokumia valmistetaan.
Ne yhdistetään ensin karbidiksi säh­köuunien
2,500 asteen kuumuudes­sa.
Karbidi valuu ulos laavavirtana
ja joutuu asetylenikaasulaitteeseen.
Kaasu muodostuu vedestä ja karbi­dista,
minkä jälkeen seuraa rnoni-mutkainen
kehityssarja. .Asetyieni-kaasu
muuttuu tulenaraksi, m5rrkyl-liseksi
asetaldehydnesteeksi. Kun
siitä on vesi irroitettu, on tuloksena
butadie, kirkas neste; keinokumin pe­rustuote.
Siihen ^lisätään st>Troihi-mistä
nestettä ja' tuloksena on ker­manvärinen
tuote. Vielä käsitttelyä
etikkahapolla ja • keittösuolaliuoksel-
Ja, jonka jälkeen; juustomainen mas­sa;
puserretaan'sopiviksi nu^ikä
Ja sketsiicdraiaii.^-^j^^aäd^
. vaksi ii|iEd<)ckiiyi^K
5i- kaifc^iifstjen? i iÄ
: ihistukseen. itBun^umi »n tdsirt. käl-
^tiimpaa kuin ;-iuonnonkuini, .mutta
sensijaan-.se' ,on< 3CM40, iprQs.?fce3tä-ryämj:^.
jl^isaksi-:^ >stelää;^
matta • varastointia r.rajattomätäJat.
.Amerikassa % yalimstetaä^ -.saniatilais«
- -ta -tuotetta^' jofika-nJuBttiä?©^ neppxe-nCf
sanioin^myos JS^euvostc^Ven^^
V Jossa I kein(^:uinin r hiinenä ;on ^ sov-
Saksalaiset ovat viime aikoina al­kaneet
valmistaa vaahtoavaa pesu-saippuaa
kivihiilestä, ja samasta ai­neesta
saaden myös munanvalkuais-
. pitoista karjanrehua. Viimemainitun
valmistus on vielä kokeiluasteella,
mutta jos kemistien puuhat onnis^
tuvat, niin ennen pitkää lehmät itiä-rehti
vät mustaa aurinkoa — sitähän
kivihiili on — ja antavat runsaasti
valkoista maitoa.
Nykyajan kemisteillä on neljä pe­rusainetta
, kuten vanhan ajan vii­sailla
oli neljä elementtiään. Nämä
ovat vesi, josta saadaan happea ja
vetyä, ilma, joka antaa typpeä ja
happea, kivihiili ja sen yhdistykset
.hiili,vtyppi ja vety, sekä, .puu, joka
antaa selluloosaa.
;^Näistä neljästä raakaraineesta saa-
?däanv{kaksit«iste litä ; tuotetta,
^mim.^ «tikkafaaj^^
• vUa, ; anunoniäkkia, h hiOJhaiHSoa, sel-
Miiioosaa, r «tyleniä, ^Vformalddiydiä,
^ bensiiniä^ jglykoaa^ salpietarisuolaa ja
; tfehöHä. ,
^Maidosta v >valroistetaan nhiinikään
>moniä:ttwllbuustuott€ita, .mutta nyt
on; Italiaa fcefcsittyK keinä .^^Imistaä
siitä jinyösv kao^a^a. .Maidon kasei-
Tthiainec^inäetit^^idääh kuituja, jotka
kudotaan kabkaiksi.
me
Tämä tapahtui kesämökillä olles­sa.
£rä^iä kauniiim^ päivänä ehdo­tin,
että itiitähäh jos pistäytyisimme
katsomassa sitä saunaa, jossa taniä
Iikka on ensimmäisen piäuähyalon
nähnyt. Miten lienee mleä niin helläk­si
käjnoyt, «itä ihan^^\^
liisin päästä liiilie tanhuvilte, Joissa
pikkuisena taapersin ja lapsen tietä­mättömin
silmin maailmaa katselin.
Säin agiteeratuksi kaksi tyttöä jou­kosta
mukaani. Ja niin lähdimme
matkaan, repussa muutama voileipä.
• Me^ kävelimme. Se on mukavaa
hommaa,t kun on vain-sopivat jalki­neet
f a kevyt p«ku. Leikiltä tuntuu
kikHnetrten taittaminen. Mutta sit­ten
rupesi kahvia mieli.^ekemään.
—i E i mennä taloon j v-aan mennään
Johtein pieneen tönöön. Sellaiset
mökit orat minusta niin romanttisiin
sanoi Marja, joka harrasti kaikkea* ro­manttista.
.Me muut olimme samaa mieltä^ si­vutimme
taloja ja etsimme pientä,
somaa tölliä. Tulihan se viimein tien
vie^Uä' esön; ja : me smmnistimme
ibhkeasti pihaan.
Vanha jti^om köppänä istui^.^^^
silla Ja poltteli auiingon paisteessa
piippua. .
— KaV tyttöjä, päivee.
' — Päiye^, päevee, sanoimme ja ky­psyimme
saisiko kahvia.
, Ka,' suapi sitä. Jo .tok pittää
tytöille .kahvia. Etikka on tuolla ky­lällä,
hnitta suanhan minä kahvin
keittee. Menkeehan tuppaa.
Menimme. Siellä puuhaili rasynuk-kensa
kimpussa noin- 6—^7' \'uoti£^s
tyttönen ja Jäi uteliaana katsomaan
kolmea housuniekkaa tyttölasta.
: .iHkkuinen ukko tulla köpitti tu­pakin
perässämme ja laittoi tulen hel­laan.
Pieneen» kiiltävänmustaan-päd-nuim
hän kaatoi vettäj "asetti-^sen tu-
'^tdyspäiväitä-sttapur ^7 JUtJm titeuka
:fd JSmausht StaHon^^Trodu^ tiea-
^ äaof.- ^oztase, tJi€&$or - / a > TkarMld
Jäyitttmt^^jomutensa. - T - . ^ Täm^ Jun-fuu
joitakin! — AP, _
Via
IdK.Ja. alkoi sitten.uunin.kiololta et­siä
kahvia ja myllyä. Me tytöt seu­rasimme
vesi suussa ukon puuhia.,
— Kuules, tyttö, mit^käs.se äitisi
sen kahvin keittää? kynisi ukkeli
tiput^Uessaan JyViäniyilyn tuuttiin.
-^Kab^ luSikaUistasakunavja^y^
kahvia^ heläytti tsrttö. kerkeästi- .vas •
tauksensa.
~;Kaksi.sikuFia ja yksi kahvia,
kertasi: ukko ja nyökäytti päätään. —
JBaköpä tuosta hyvää tidle.
Me jalkapatikkalaiset istuimme: hil­jaa,
emme uskaltaneet edes toisiamme
silmätä. Ukon kysellessä;.ummet ja
lammet meiltä kiehui kahvikin ja ka-fettiinpöydälle.
—-.Kun Qotte vieraita,;: niin. luon
ihan; kermoo. Ön se vähän:i h^an-nutta,
mutta eihän se ntjitä haittaa,
kuri kerran kermoo on.: Kun se. tviia
x-ähän on hapanta* ei se: muuta knin
.makua parantaa. No /niin, .Juökee-
; pas tytöt, jotta jak^tte sitten.; tuas
;|uosta. : :
Me menimmei :pöydän;c^ceen . ja
ryhdyimmc-uljaastikahville.. Hapan
kerma jnukkelehti kokkelina kupissa
ja .pani luonnon kovalle koetuelle
ryyppäämishetkellä. Onneksi muis­tin
sanonnan tahdosta ja harmaasta
kivestä.. Eihän tässä nyt ollut kysy­myksessä
vielä muu kuin kahvin­juonti.
Jota olimme niin himoinneet.
Marja polki varpaalle ja tirskahti.
Laskin kupin pöydälle jä kiitin.
— Olko hyvvee? kysyi ukko.
— Oikein hyx^ää, sanoin hymyillen,
vastoin parempaa tietoani.
— No, lissee sitten vua.
• Tietysti me Joimme toiset kupilli­set,
mutta herttainen ukko pakoitti
meidät.naureskellen Ja kehoittaeh kol­mannenkin
kupin tyhjentämiseen, ei­kä
suostunut ottamaan edes maksua.
• Koreita tyttöjä k^hyittaa mie-
Idlään,. naureskdi hän ja tylonsi ra-hanime
pois. "
.§e oli kahvikesti, jonka muistam­me
iäti. En ikinä uiiohda tytön ter­hakka,
peuvoxraa ääntä, kun hän sa­unoa
nappasi **reseptin" vänhuk^e.
Pyörittelin juuri pannaani ja mie­tin,
mistä nyt napata- pakinake tä­hän
nurkkaan, kun luokseni tuli ar­mahin
tätini. Jo ovella tullessaan
hän huuteli:
"Hoi, serkku, kuulehan, ota nyt
kiireesti kynä ja paperia — — jaa
: sinullahan onkin ne jo valmiina. Min,
kuule, ajattelin juuri äsken niin pal­jon
kaunista, että sinun on kirjoi­tettava
ne kiireesti mitistiin ennen­kuin
ne unhot an.' Haluan lukea ne
sitten neilikkani kitkkiessa".
"Neilikkasi kukkiessa? Mitä sinä
nyt höpiset, ja mitä minun pitäisi
kirjoittaa?"
"Niin juuri, neilikkani kukkiessa.
Etkö huomaa, että kevät on kyn­nyksellä
ja keväällä. aina. istutetaan
kukkia. ' Muutetaan Mitteen omiltaan
jä hoivataan vätthe?npiä kukkia ja
^istutetaan zttisia-pikku taimia. Minä
istutin juuri pietien:neilikan taimen
jä sitä istuttaissäni.. ajattelin ..."
"Ajattelit ja haaveilit keväästä ja
rakkaudesta''^ Postin väliin.
"Ole nyt Jttljäa ja kimntele, äläkä
'keskeytä. Niin, ajattelin^ —mitäs
ininä ajattelinkaan nyt sinä sot­kit
kokff ininun ajatukseni sillä rak­kaudellasi.
' KyUShäii sitä jo tällä
ijällä oh rakkauskin, hiin, vakiintu­nutta,
että ei sitä tarvitse keväisin
haikailla sen'kuninienimin'kun mui-näkaan
•. vuoden aikoina. . Kas niin,
nytpä muistinkin: mitä sinun piti kir­joittaa.
Kirjota nyt ensiksi pimainen
neilikka, siUä pitäähän minunkin aja­tuksilleni
nimi löytää^.
"Tietenkin kaikitenkin, siis "Pu­nainen
neilikka'*—- jatka.*'
"Ai,A kuunhan, ^^n^ minä en taas
muista mistä päässä saneluni alot-taisin.^^
Katsös, djattdin hiin paljon
ja nopeasti, ehkä osaa hiit^ siinä jär­jestyksessä
kertoa., J-oimniminä ajat­telin
siitä,'• kuinka uiein verrataan
ihmiselämää kukkaan, mutta kuiten­kin
niiUä.Jzahdella on ero — suuri
4r0. Tuokin neilikka,, pieni taimi,
se on kuin laPsi, jota tulen hoivaa­maan
Ja. vaalimaan., saadakseni sen
kasvamaan voimakkaaksi, kukkivaksi
kauneudeksi, mutta neilikkaa saan
hoivata s^en kukkiessa, ilokseni niin
kauan ktmms se on väsynyt kuin van­hus
ja kuihtuu pois. Mutta
ihmistaimi viipyy .hoidossani vain
uihi kaiuin Jiun olen kasvattama sen
isoksi, silloin aloittaa häti oman tais­telun
olemassaolonsa puolesta. Sil­loin
ei enää ylety minun varjeleva
käteni suojaamaan häntä elämän
myrskyätäijavastttksiltai Itänen täy­tyy
selvitä niistä-4fmin voimin. Siis
. ^möastaanlapSMUttar voi jossain ta-
^pauksessa^rratQiuJikaa miehuu­dessa-
nMtteh^t^— ktikan
§lamän jatkuessarjrauhallisena lop-^
. puun asH» ihmiselämä siirtyessä
myrskystä: toiseen. - Eikö se olekin
min. Serkku?"
. Taitaa,.oHay vai mitä iukija^rve-le^?-^
SIRPA-SERKKU.
Enkä unohda ukon sUfnien tuiketta,
kun hän kantoi hapannutta kermaa
pöjnään, enkä omia sekavia tunteita­ni,
kun Join kolme kupillista tätä ai­nutlaatuista
^ ^ v i a . - ^Marja meistä
tuli^iraaksi ja antoi ylen; ja pla^*
fcasi siten itsensä. Me toiset kestim­me^
ja naupeskeHrame hänelle
muistdimme teavaten sydämellistä
vanhusta, joka.ä tÄu^ edes maksua
-ottanut.
Ja aian suussa sitten saa\Tiiron»f
^allefcitjoittaneen syntynäkotiin yhta
damystä- ni:käampina:
: SIRKKA