1943-07-10-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tm
-1,
#4 f
: SI
Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 10 PÄIVÄNÄ
sinne Ja ryhtyisin hänelle talouden*
hoitajaksi. Ei
tää mitä kärsin
U I . ja . o.s ittain, nostin iasvoni. Ovdla
kukaan voi jmmar- SÖSOI unelmani, vidä lomemnDai«
kupden vuoden ajal- kuinxpari väkkoa sitten. Hän
la loiseni tähden sellaisessa paikas- silmiään ja katsoi minuun tarkSa^
miccä f a l n c c t a AI n l l i i f vpttä ^ilrä SaUOeni
«räällä on vielä sellaista saalista
jota voin metsästää — eikä siinä tar-vita
mitään erityistä aikaa."
^IIinancSMi.pitempiä selityksiä hän
ist^ti illallispöytään kanssamme.
Jpaonattili ulos huoneestaan ja alkoi
myiisKn" syiJdä. Luvi Mffler katsoi
häneen ^ihanetellen, siBä metsästäjien
. , . farmilla ollessa olin ruokkinut tytön
tuneella hetkellä, josta m^^ kuttuaan katm^aunukon^an^^ leivoksien, kakkujen ja piir^oiden aikaisemmm-illalla ja lähettänj^hä.
aamulla-varhain mennyt kouluun, siis.
päivällä Mn ei ollut nähtävissä, kos-kahän
saapui koulusta vasta neljän
% ajoissa^
Joanna oli silloin maaibnan ihanin^
lapsi —tietysti hän.on vieläkin kau^
nisxMnalla omituisella tavallaan, vaan^
siitä myöhemmin. Silloin hän oii;
Kirj. LAItA LARSON
FIEH0ENI minulle usein sanoo, '
että teen tuttavuutta tuntemattomien
ihmisten kanssa liika helposti.
Myönnän, että korvani ovat aina a-voinna
ja että silmäni aina silloin tällöin
kuvaavat mieleeni jonkun ihmisen
käytöksen taikka liikenteen sat-ta.
Taliini ja hattuni olivat märkiä
siinä kulmassa odotellessani.
Tällä linjäUa bussit eivät nähtävästi
kulkeneet yhtä usein kuin toisilla
kaduilla. Hetken perästä viereeni
ilmestjä vanhanpuoleinen, hermostuneen
näköinen nainen. H&u-sa
missä talossa ei ollut vettä eikä
sähköä, sillä olin kaikkeen sellaiseen
tottunut. Tietysti sellainen, joka >on
asunut maalla, ymmärtää kuinka raskas
työni oli.
Kaikesta enimmän kauhistuin syksyä,
jolloin lintuJKi ja peurcgen metsästäjät
saapuivat Mr. Bathurstin
luokse. Joku vapaampi nainen olisi-silloin
työpaikkaa • jättäii}^, koska
voin sepittää kokp pitkän ke^rtomuk-sen.
Niin, korvani ovat kuin fonografin
levy ja silmäni kuin valoku-vauskone,
jotka ovat aina herkkiä.
"Näin paljon voin selittää, vaan
^5ijistä se johtuu, että usein aivan outo
ihminen kertoo minulle elämänsä historian,
on jotakin mitä en voi itse selittää.
Ovatko kasvoni niin ymmärtäväiset,
taikka silmäni niin eloisat,
en tiedä, tai onko joissain ihmisissä
ainoastaan suuri halu lieventää sit4
xaskasta taalikaa, m i t ä he mielessään
tai sydämessään kantavat.
jEsimerkiksi tämä^ Uudenvöoden
aattona odottelin bussia^ eiäitssäka-duhkulmassa.
kotikaupungissani; O-lin
juuri: jättänyt suuret; pidot. En
tiedä minkätäl^n ei kukaan-kau-pannnt
minulle autokj^jrtiä, enkä sellaista
viitsinyt kerjätä, sillä tiesm että
nyt, .kun sotateollisuus on täydessä
kukX)istuk5essa, katuvaunut ja
bussit kulkivat läpi yön. Aamuyön
ilma.oli verrattain lämmintä, pehmoiset
lumenhiutaleet putoilivat taivaal-heensa
lopulta kääntyi muihin asioihin.
Selitin miksikä satuin olemaan
täällä kaupungissa, niin pitkän mat-määrä
öli niin mahdoton^ että usein
pe&äsin sell^sen taia^n £^ä kaätti-i-vani.
Ukko Bitthurst^^ansaitsi h^stä'
kan päässä kotiseudultani, ja tästä j,yvät rahati minä ^ a s t a ^ sain
seurasi keskustelu, joka lopulta johti
omituiseen tarinaan, minkä kuulin
tältä naiselta.
"Teillä on siis ainoastaan .yksi lapsi
— no, ehkä siinä on taipeeksi^^
huokasi nainen. "Vail^eatahan on
yhtäkin lasta kasvattaa ja neuvoa.
Kaikesta hyvästä tahdostamme huolimatta
voi siltikin Jasteneläniär men-lul
vinoon. Jä joskus voi heidän elämänsä
mennä vinoon neuvoistamme,
huolimatta^ sillä emnse voi tietää Jos
osoitamme h^illte oikeata tietää?'
"Niin, vaikeatahan on tavallisen
ihmisen tietää sellaisia asioita
myönsin kohteliaasti.
pienen palkan tästä raatamisestani.
Ukko itse oli jo lähes ^eitsemänkym-mentäV
siis hän ei nsoittanut minkään
näöistä iimostustaniinuun^ ainoastaan
vaati Mrveästityötä^ Monet
metsästäj^tä sentääi^ katsoivat iise^- ympgrtiäincn ja-pehmoinen kuin kis.
amman kepranminuun, siBä^olkihan
vielävkonifö.mtori> nainen; En--voi^'
nut heitä sietää^ he^öHvattniklest^^
nim kai^«ita^ entbem maäkeBives^
rattnnaV .
-Ehvoihiit h ^
kaill6 Bniestyl e r ä i s I ^ a s ^ S^
oli; tode^lä^-komea nuireyi Jo^^ onusti -
tu]dieat,';^harat; nmsta^M^cset^poS''
kensa olivat "inmaisetijäihton]^
sanp6&ai»nf ja l3ai^iset-tmnniat i i ,
inffsä'^ jrnssa^^oli ru^eita ja punaisia^
Ini&sk.toisten^ seassa^ loistTOtrl^
tä#n% JdiQäJn^^ tymistyii
hetldseksi^v
- C:**Jav faBB^^ 4amä^ :iÄk^. jäabi
on?^; immviimein
'.^P^^t^irem^ Joasnai Aiidre^^^^
tasin*: ^ . .
'^Eini^ «e^vahäsen^nrauttaa asiöital*;.
"MinuUa on kolme lasta",^nainen pirf^. vilkaisin i l ^ » e n - u s e i nw Luvrmmi^ ite^seen.
jatkoi samalla faaikedla äänellä.
Kahden kanssa ei minulla ole tähän
saakka ollut minkään näköistä vaivaa^
vaan tQista oli Joannan kanssa.
Ensikerran hän alkoiThiskoittelemaan
siitä kun hänen täytyi kuudennella
luokalla opetella ^ansällistanssia.
Tietysti hänellä olivat riihen omat:
anteeksiaimcttaVai syyn^ — vaan
enhän voi siitä kohdasta alkaa- asioi*
ta.selittamään. Minun täytyyma^
nä kauemmaksi mertneisjvteeh.'*
Siinä, odotellessamme • Inissia ja.
vielä sen jälkeen kuin siihen astuimme
jatkaaksenmie matkaamme, nainen/
kmoiminuUe^seuraavano
sen tarinan.;
Lapseni, Joanna, oli noin^ puiden-toista,
vuoden vaxdäj kun jäin leskeksi
äkillisen tapaturman, kautta^
tner^Uhim^-miektäi eräs mutarlta^
Uau. renessanssin yleisihmsia; joiden:
tavmlun, ei mahtunut- .mumstaan
kaikki olemassatdeva iietOi «ifl» jöt*
ka myäskht osoittivat luomhvmmaa •
taiieessa ja levittivät -yihpSrilleen ii-notoukovia
havaintoja^ ja: aatteita:
meikeinpä kaikilla aloilla — kuinka
häri^voi ikiktyäimosikausiakestäTmS'
su ystävällisessä yhteistyössä moisena
miehen kanssa? Samasta .syystä kuin-
Leonardo saattoi viihtyä;ykteistyössä
Lodovieail Moron ja Cesare.Borgian^
kanssa: koska ^ hänelle täaisuus työ- Työn etsintä ja. saaminen oli melkein,
kön, aatteittensa kehittämiseen, va- mahdotonta minulle, sillä olin: aino-paaseen
luomiseen merkitsi kaikkea astaan oleskellut lyhyen ajan täällä
ja koska sen hedelmät olivat ainoa eikä minulla ollut läheisiä sukulaisia
mikä oli Pysyväistä, .kun taas ihmis- tai ystäviä,. jotka,olisivat lasta vah-ien
uurastus i .(^i se- sitten mtttkäläis'! tineetsiiEaikaa kuin etsin työpaikka
tahansairikoksellista:tttiei,oH' kaa^ Lähitienoilla^dlä oli lasten
epäokelHsta. niinkuinr muurahaisten päivähoitolä, silloin ainoa laatuaan
ahertaminen, maojsoi katoavaa: ja^ kaupungissa,, vaan harkittuaan makaan
unohtuvaa-kuin vaahioajan-.vitt' sut: siellä jaiomateliiÄustannukseni,
rassa. AlbertisaiSigismondostatie'- tiäin^täjoansancsinne lähettäminen
oli mahdotonta. En oUut saanut o-petustas
selkiselle; uralle että. olisin
voinut ansaita:; suuria palkkoja, kelpasin;
ainoastaan^ halpapalkkaisiin
tehtaisiin tai- taloustyöhön. Näissä
viimemainituissa, ei: myöskään kat-sottuxläista:
mielihyyällä-tääD'^
tarjote^ani. Eikä^^hmtkäämölir
si minulle lainannut "noitaa iiuomid^
ta^ ellei viimeisenä' iUana keskustelu
kä^ttynyti tl^äix' kaupui&iih; -
"Olen siellä syirtynyt^jäkiasvacnut^',
hän huomautti lyi&äisesti,: melkeim-pä
tylysti, niuo^uinminulle^uomaut'^
taen^ etten-mitenkään^voinut pukas-ta
tietää niin paljon ^kuinliän. ~
"Sentäänirak^ttnnrpa^akunUian
kun siellä Ole^elin'V vastasin^ nrinä^
haltioituneella äänellä; '^Näinkin
monen vuodte päästä vietän kaaraan.'
siiä — useuiv iun en ole^iifca-^rasy-nyt,
otan päiväkhjani-jä'kuvaan sii-'
henyhtä^tai toistakatua-sleHä.^'
"Vai niin." MiHer katsoi nunuun
omituisesti, jonkun ulBcöisellä mielenkiinnolla.
Seuxaavana aamuna, nousin kovin
aikaisin: ja.valmistin hänelle toiselle:
aamiaisen. Hän. tarttui käteeni lur
jasti hyvästellessään.minua. "Näker
miin" hän,sanoi.
^I%»i; kyteiyyden \^ej kiiti sydä*
meni-läpi^ s31ä'pelkäsin että^ehkähän;
nyt'l»äntyisi takaisin; Sentäanloh-dutteHn
itseäni: "Hupsu, mistä edes
tiedät että l«in f on ^ tänne sinua töllut
katsonrnttfean.^*
Viimein^ uläio Bäthiirst nousi ja-,
haukotteli. *^len^ vanha mieSjeijr
voi olla hereillä näin myöhään illallaj'
Mrs.- AndFews herättää sinut aamulla,
niin-aikaism kuin haluat. Hyvää
yöta."
•Besin astioita' ja- käteni vapisivat,.
siöäMaier ei jättänyt keittiötä* vaan?
istui ja tuijotti minuun. Joanna suuteli
minua^pq^eile ja katosi nukku^
maan. Mftöan hän ei ollut koko iltana-
puhunut; ainoastaan silloin täW
löin-h^yHiyt: tai naurahtanut seitsemän
vuotiaan-veikeydellä. Asetin
pyyhinlimat uunin utaakse kuivamaan,
lisäsin suuren puun uuniin ja^
aioin myöhin mennä levolle. Käännyin-
Milleriä kohden hermostuneella
Tietysti tuo on tavalliuen..sanan- nauniHä, jolloin hän tarttui rajusti^
parsi, jota monet käyttävät iiyyästel- käteeni,
lessään, eikji se kerrassaan mitään,
merkitse, vaan sydämeni lauloi - ala-dokkaan
seuralaisen sekä: työnottta'
jan, jonka suuttttiteimai olivat Jtätttn
neronsa arvoiset; Albjgrti: se on ra-'
kentanut Riminiin :tuenjnerk^isenS.
FrancescoMrkoUf erään mitä: räkien*
nuksia, joista: parhaiten^ihtenee- renessanssin
' yhteys muinaisajan pakanuuden
kanssa. Se dok ktistillinen Btäs naapurini,, puhelias eukko, eh-kirkko,
vaau' pikemmin: pakitnalUnen' dotti että^etsisin naaälaispaikkoja, sil-temppeli,
jonka.'jumuUuudet'ovat: Si- lä- usein farmarit- eivät olleet yhtä
gismondd- itse nO»: taajassa siinä tarKkoja;ketä:het<ahinsä ottivat kuin
on kuviaf hänestä itsestään ja hänen kaupunkilaiset; Siis kävelin lainas-vertaushtviaan^.
elefanttejaihistristeel- toonija.sidtälöysin hänen naainitse-roansa:
lehden; Vikstasin useampaan
ihnoitukseen ja Jäin .odottamtaan. Ei
edes suuri suruni: mieheni kuolemasta
voinut" minua masentaa, sillä tiesin
että minun' täytyisi saada työtä
ja. nopeasti^ että voisin elättää pikku
tyttöseni. Mieheni oli jättänyt ni?n
vähän vakuutusta ja muita varoja
katolisten pyhimysten jäänaäksia, että olin melkein pennitön.
vaan humanisti. Gtmistos PUthomn Viiroin yksi vastaus saapui van-fuut,
jotka Sigismondo itse toi muka- haita farmarilta, joka asui-jossain yl-naan
Kreikasta. häällä vuoristossa. HäneUä ei ollut
/ Jatkuu. mitään sitä vastaan jos toisin lapsem'
ti lauloi. Viikko meni ;umpeen ja ilo
alkoi, haihtua sydämestäni. Toisen
viikon loppupuolella olin jo päättänyt
että olin hupsu — enkä siiurta,^
komeatamiestä koskaan näkisi.
"Ehkä hän sentään, tulee ensi
vuonna
duttelin
"Istahda hetkiseksi, minulla on si-nulle
puhumista."
Minä istum tuolille hänen \aereen-sä
ja hän vieläkin piti lujasti kädestäni
kunni. "En ole enää aivan nuori
mies", hän alkoi, "parin vuoden
päästä vietän neljättäkymmentä syn-tymapäivääni.
Minulla oli morsian,
— metsästysaikana", loh- vitkastelm hänen kanssaan noin kah-itseäni.
Rakastunut aina deksan vuotta. Viimein hän väsyi mi-odottaa
— odottaa jotakin. Tiesin
Itsessä muodossaan:— sekaihänenra
kastajattarensa, ;fl»4o. hän lopulta
otti puolisokseen ja jota kbhtaan.hän
tunsi intohinoista ja vähtntymälön-tä
rakkautta: divae Isottae sacrumy
pyhitettyjumalliselie Isottalle, on khr^
joitettuna hänen hautapatsaaseensa^,
iässä kirkossa d säUyteiä minkään
nuun ja otti jonkun toisen. Siis pää-että
petin itseäni, sillä eihän se ollut tin, että jos joskus jonkun sopivan
yhtään taattua että kukaan metsäs- uudestaan .näkisin, en tuhlaisi yh-täjistä
tulisi toista kertaa tänne vuo- tään aikaa. Kaupunkilaistytöt o\'at
ristoon vaikkapa peuroja ja lintuja nyt maailmansodan jälkeen olleet ai-täällä
vilisikin. van pilattuja — suuret palkat, hie-
Noin kuuden aikaan seuraavana \iot vaatteet, harsot ja hel3*t — "^3^
lauantaina uusi, loistava auto ajoi kin salakapakoissa istuminen on heihin
lyönyt leimansa. En heistä hao-li,
vaikkapa olisivat kuinka hyvistä'
saksalaisista vanhemmista nimkuin-minäkin.
Vaan sinä teet työtä kum
ylös vuorista tietä, farmille. Ukko
Bathurst, kaakattaen kuin kana, meni
sitä vastaan ja minä jatkoin veltostuneena
illallisen laittoa. En edes
viitsinyt katsoa ylös, sillä tiesin et^ä hevonen, värisi on luonnollinen ja
autojen tulo ainoastaan merkitsi minulle
lisää työtä. Korvimi hämärästi
tuli farmari Bathurstin naurunsekai-nen
kaakatus:
"No, no, Luvi, mefsästysaika on
jo ohi, enkä suvaitse että maallani
laitonta metsästystä harjoitetaan."
Punastuin kuullessani Luvi-nfanen on kaupunkilaistyttöjen kanssa. Jos
ai-na
näytät olevan hyvällä tuulelb
vaikka kuinka paljon sinua rasitettaisiin."
,
"Näytän olevan hyvällä tuulella ,
toistin taasen värähtelevällä naurui-
"Kun edes osaat näytellä — toisia
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 10, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-07-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430710 |
Description
| Title | 1943-07-10-04 |
| OCR text |
tm
-1,
#4 f
: SI
Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 10 PÄIVÄNÄ
sinne Ja ryhtyisin hänelle talouden*
hoitajaksi. Ei
tää mitä kärsin
U I . ja . o.s ittain, nostin iasvoni. Ovdla
kukaan voi jmmar- SÖSOI unelmani, vidä lomemnDai«
kupden vuoden ajal- kuinxpari väkkoa sitten. Hän
la loiseni tähden sellaisessa paikas- silmiään ja katsoi minuun tarkSa^
miccä f a l n c c t a AI n l l i i f vpttä ^ilrä SaUOeni
«räällä on vielä sellaista saalista
jota voin metsästää — eikä siinä tar-vita
mitään erityistä aikaa."
^IIinancSMi.pitempiä selityksiä hän
ist^ti illallispöytään kanssamme.
Jpaonattili ulos huoneestaan ja alkoi
myiisKn" syiJdä. Luvi Mffler katsoi
häneen ^ihanetellen, siBä metsästäjien
. , . farmilla ollessa olin ruokkinut tytön
tuneella hetkellä, josta m^^ kuttuaan katm^aunukon^an^^ leivoksien, kakkujen ja piir^oiden aikaisemmm-illalla ja lähettänj^hä.
aamulla-varhain mennyt kouluun, siis.
päivällä Mn ei ollut nähtävissä, kos-kahän
saapui koulusta vasta neljän
% ajoissa^
Joanna oli silloin maaibnan ihanin^
lapsi —tietysti hän.on vieläkin kau^
nisxMnalla omituisella tavallaan, vaan^
siitä myöhemmin. Silloin hän oii;
Kirj. LAItA LARSON
FIEH0ENI minulle usein sanoo, '
että teen tuttavuutta tuntemattomien
ihmisten kanssa liika helposti.
Myönnän, että korvani ovat aina a-voinna
ja että silmäni aina silloin tällöin
kuvaavat mieleeni jonkun ihmisen
käytöksen taikka liikenteen sat-ta.
Taliini ja hattuni olivat märkiä
siinä kulmassa odotellessani.
Tällä linjäUa bussit eivät nähtävästi
kulkeneet yhtä usein kuin toisilla
kaduilla. Hetken perästä viereeni
ilmestjä vanhanpuoleinen, hermostuneen
näköinen nainen. H&u-sa
missä talossa ei ollut vettä eikä
sähköä, sillä olin kaikkeen sellaiseen
tottunut. Tietysti sellainen, joka >on
asunut maalla, ymmärtää kuinka raskas
työni oli.
Kaikesta enimmän kauhistuin syksyä,
jolloin lintuJKi ja peurcgen metsästäjät
saapuivat Mr. Bathurstin
luokse. Joku vapaampi nainen olisi-silloin
työpaikkaa • jättäii}^, koska
voin sepittää kokp pitkän ke^rtomuk-sen.
Niin, korvani ovat kuin fonografin
levy ja silmäni kuin valoku-vauskone,
jotka ovat aina herkkiä.
"Näin paljon voin selittää, vaan
^5ijistä se johtuu, että usein aivan outo
ihminen kertoo minulle elämänsä historian,
on jotakin mitä en voi itse selittää.
Ovatko kasvoni niin ymmärtäväiset,
taikka silmäni niin eloisat,
en tiedä, tai onko joissain ihmisissä
ainoastaan suuri halu lieventää sit4
xaskasta taalikaa, m i t ä he mielessään
tai sydämessään kantavat.
jEsimerkiksi tämä^ Uudenvöoden
aattona odottelin bussia^ eiäitssäka-duhkulmassa.
kotikaupungissani; O-lin
juuri: jättänyt suuret; pidot. En
tiedä minkätäl^n ei kukaan-kau-pannnt
minulle autokj^jrtiä, enkä sellaista
viitsinyt kerjätä, sillä tiesm että
nyt, .kun sotateollisuus on täydessä
kukX)istuk5essa, katuvaunut ja
bussit kulkivat läpi yön. Aamuyön
ilma.oli verrattain lämmintä, pehmoiset
lumenhiutaleet putoilivat taivaal-heensa
lopulta kääntyi muihin asioihin.
Selitin miksikä satuin olemaan
täällä kaupungissa, niin pitkän mat-määrä
öli niin mahdoton^ että usein
pe&äsin sell^sen taia^n £^ä kaätti-i-vani.
Ukko Bitthurst^^ansaitsi h^stä'
kan päässä kotiseudultani, ja tästä j,yvät rahati minä ^ a s t a ^ sain
seurasi keskustelu, joka lopulta johti
omituiseen tarinaan, minkä kuulin
tältä naiselta.
"Teillä on siis ainoastaan .yksi lapsi
— no, ehkä siinä on taipeeksi^^
huokasi nainen. "Vail^eatahan on
yhtäkin lasta kasvattaa ja neuvoa.
Kaikesta hyvästä tahdostamme huolimatta
voi siltikin Jasteneläniär men-lul
vinoon. Jä joskus voi heidän elämänsä
mennä vinoon neuvoistamme,
huolimatta^ sillä emnse voi tietää Jos
osoitamme h^illte oikeata tietää?'
"Niin, vaikeatahan on tavallisen
ihmisen tietää sellaisia asioita
myönsin kohteliaasti.
pienen palkan tästä raatamisestani.
Ukko itse oli jo lähes ^eitsemänkym-mentäV
siis hän ei nsoittanut minkään
näöistä iimostustaniinuun^ ainoastaan
vaati Mrveästityötä^ Monet
metsästäj^tä sentääi^ katsoivat iise^- ympgrtiäincn ja-pehmoinen kuin kis.
amman kepranminuun, siBä^olkihan
vielävkonifö.mtori> nainen; En--voi^'
nut heitä sietää^ he^öHvattniklest^^
nim kai^«ita^ entbem maäkeBives^
rattnnaV .
-Ehvoihiit h ^
kaill6 Bniestyl e r ä i s I ^ a s ^ S^
oli; tode^lä^-komea nuireyi Jo^^ onusti -
tu]dieat,';^harat; nmsta^M^cset^poS''
kensa olivat "inmaisetijäihton]^
sanp6&ai»nf ja l3ai^iset-tmnniat i i ,
inffsä'^ jrnssa^^oli ru^eita ja punaisia^
Ini&sk.toisten^ seassa^ loistTOtrl^
tä#n% JdiQäJn^^ tymistyii
hetldseksi^v
- C:**Jav faBB^^ 4amä^ :iÄk^. jäabi
on?^; immviimein
'.^P^^t^irem^ Joasnai Aiidre^^^^
tasin*: ^ . .
'^Eini^ «e^vahäsen^nrauttaa asiöital*;.
"MinuUa on kolme lasta",^nainen pirf^. vilkaisin i l ^ » e n - u s e i nw Luvrmmi^ ite^seen.
jatkoi samalla faaikedla äänellä.
Kahden kanssa ei minulla ole tähän
saakka ollut minkään näköistä vaivaa^
vaan tQista oli Joannan kanssa.
Ensikerran hän alkoiThiskoittelemaan
siitä kun hänen täytyi kuudennella
luokalla opetella ^ansällistanssia.
Tietysti hänellä olivat riihen omat:
anteeksiaimcttaVai syyn^ — vaan
enhän voi siitä kohdasta alkaa- asioi*
ta.selittamään. Minun täytyyma^
nä kauemmaksi mertneisjvteeh.'*
Siinä, odotellessamme • Inissia ja.
vielä sen jälkeen kuin siihen astuimme
jatkaaksenmie matkaamme, nainen/
kmoiminuUe^seuraavano
sen tarinan.;
Lapseni, Joanna, oli noin^ puiden-toista,
vuoden vaxdäj kun jäin leskeksi
äkillisen tapaturman, kautta^
tner^Uhim^-miektäi eräs mutarlta^
Uau. renessanssin yleisihmsia; joiden:
tavmlun, ei mahtunut- .mumstaan
kaikki olemassatdeva iietOi «ifl» jöt*
ka myäskht osoittivat luomhvmmaa •
taiieessa ja levittivät -yihpSrilleen ii-notoukovia
havaintoja^ ja: aatteita:
meikeinpä kaikilla aloilla — kuinka
häri^voi ikiktyäimosikausiakestäTmS'
su ystävällisessä yhteistyössä moisena
miehen kanssa? Samasta .syystä kuin-
Leonardo saattoi viihtyä;ykteistyössä
Lodovieail Moron ja Cesare.Borgian^
kanssa: koska ^ hänelle täaisuus työ- Työn etsintä ja. saaminen oli melkein,
kön, aatteittensa kehittämiseen, va- mahdotonta minulle, sillä olin: aino-paaseen
luomiseen merkitsi kaikkea astaan oleskellut lyhyen ajan täällä
ja koska sen hedelmät olivat ainoa eikä minulla ollut läheisiä sukulaisia
mikä oli Pysyväistä, .kun taas ihmis- tai ystäviä,. jotka,olisivat lasta vah-ien
uurastus i .(^i se- sitten mtttkäläis'! tineetsiiEaikaa kuin etsin työpaikka
tahansairikoksellista:tttiei,oH' kaa^ Lähitienoilla^dlä oli lasten
epäokelHsta. niinkuinr muurahaisten päivähoitolä, silloin ainoa laatuaan
ahertaminen, maojsoi katoavaa: ja^ kaupungissa,, vaan harkittuaan makaan
unohtuvaa-kuin vaahioajan-.vitt' sut: siellä jaiomateliiÄustannukseni,
rassa. AlbertisaiSigismondostatie'- tiäin^täjoansancsinne lähettäminen
oli mahdotonta. En oUut saanut o-petustas
selkiselle; uralle että. olisin
voinut ansaita:; suuria palkkoja, kelpasin;
ainoastaan^ halpapalkkaisiin
tehtaisiin tai- taloustyöhön. Näissä
viimemainituissa, ei: myöskään kat-sottuxläista:
mielihyyällä-tääD'^
tarjote^ani. Eikä^^hmtkäämölir
si minulle lainannut "noitaa iiuomid^
ta^ ellei viimeisenä' iUana keskustelu
kä^ttynyti tl^äix' kaupui&iih; -
"Olen siellä syirtynyt^jäkiasvacnut^',
hän huomautti lyi&äisesti,: melkeim-pä
tylysti, niuo^uinminulle^uomaut'^
taen^ etten-mitenkään^voinut pukas-ta
tietää niin paljon ^kuinliän. ~
"Sentäänirak^ttnnrpa^akunUian
kun siellä Ole^elin'V vastasin^ nrinä^
haltioituneella äänellä; '^Näinkin
monen vuodte päästä vietän kaaraan.'
siiä — useuiv iun en ole^iifca-^rasy-nyt,
otan päiväkhjani-jä'kuvaan sii-'
henyhtä^tai toistakatua-sleHä.^'
"Vai niin." MiHer katsoi nunuun
omituisesti, jonkun ulBcöisellä mielenkiinnolla.
Seuxaavana aamuna, nousin kovin
aikaisin: ja.valmistin hänelle toiselle:
aamiaisen. Hän. tarttui käteeni lur
jasti hyvästellessään.minua. "Näker
miin" hän,sanoi.
^I%»i; kyteiyyden \^ej kiiti sydä*
meni-läpi^ s31ä'pelkäsin että^ehkähän;
nyt'l»äntyisi takaisin; Sentäanloh-dutteHn
itseäni: "Hupsu, mistä edes
tiedät että l«in f on ^ tänne sinua töllut
katsonrnttfean.^*
Viimein^ uläio Bäthiirst nousi ja-,
haukotteli. *^len^ vanha mieSjeijr
voi olla hereillä näin myöhään illallaj'
Mrs.- AndFews herättää sinut aamulla,
niin-aikaism kuin haluat. Hyvää
yöta."
•Besin astioita' ja- käteni vapisivat,.
siöäMaier ei jättänyt keittiötä* vaan?
istui ja tuijotti minuun. Joanna suuteli
minua^pq^eile ja katosi nukku^
maan. Mftöan hän ei ollut koko iltana-
puhunut; ainoastaan silloin täW
löin-h^yHiyt: tai naurahtanut seitsemän
vuotiaan-veikeydellä. Asetin
pyyhinlimat uunin utaakse kuivamaan,
lisäsin suuren puun uuniin ja^
aioin myöhin mennä levolle. Käännyin-
Milleriä kohden hermostuneella
Tietysti tuo on tavalliuen..sanan- nauniHä, jolloin hän tarttui rajusti^
parsi, jota monet käyttävät iiyyästel- käteeni,
lessään, eikji se kerrassaan mitään,
merkitse, vaan sydämeni lauloi - ala-dokkaan
seuralaisen sekä: työnottta'
jan, jonka suuttttiteimai olivat Jtätttn
neronsa arvoiset; Albjgrti: se on ra-'
kentanut Riminiin :tuenjnerk^isenS.
FrancescoMrkoUf erään mitä: räkien*
nuksia, joista: parhaiten^ihtenee- renessanssin
' yhteys muinaisajan pakanuuden
kanssa. Se dok ktistillinen Btäs naapurini,, puhelias eukko, eh-kirkko,
vaau' pikemmin: pakitnalUnen' dotti että^etsisin naaälaispaikkoja, sil-temppeli,
jonka.'jumuUuudet'ovat: Si- lä- usein farmarit- eivät olleet yhtä
gismondd- itse nO»: taajassa siinä tarKkoja;ketä:het |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-07-10-04
