Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 22, 1944

              Amerildn bnsanlaulut
Euroopan kansanlaulut; joita siir-tekaiset
ovat Yhdysvaltoihin tuoneet
monista maista ja kansöjm keskuu-dista,
ovat kauati olleet erikoisena A-inerikan
musiikkia rakastaville henki'
loille. Samoin ne ovat ylläpitäneet
kulttuuriyhteyttä lähtömaiden kanssa
eri kamallisuuksien keskuiidessa.
Euroopan kansojen kansanlaulut ja
kcnsanmusUkkioimtvaikuttaheet^en,
eiiä ne kansanlaulut, jpilia on .puh­taasti
amerikalmneri aUiuperäf^'pvat
vciri hitaasti truiteit^Mit^
keskuudessa dunnetuksu .Mutta Ar-chive
of A fnericäh Folk ,'Songs kon­gressin
kirjastossa oti koettanut,vöitr
tai -ja - palkit^-^tiioh italia
syntyperäisen JmnsanMusiiki
tuksitekemisessäijovon: sitpi ky>mmer
hm vuoden-djälta *suaHi^ Wi^t(kSijd
rekordoituhp Amerikdti kmsafi^^
JG,'rttm:että^l%-ot^
kokoelma koko<iinääUfms^^k Gatnk-^
gie Cörporäiian-^i^aita^y^
johdosta- ott: köngressiitlkirja^ta^jär-laisuudessa
hhdrikkirnaämn^^^ i jäl^
jenmksifffmu^e^MiJai^^
le, coUegioUlif ja-suurtiliyletsBlle "ÄOT.
ksnaisuudessaam •' - ; v -" :
Kirjasto on-välink^nuts^^
albumiajoissa ori 1^^^^^^
piietääri päthaina. edustuksina arvion
mukaan 3&,0Q0 rekofdoitustä laulus-.
ta, jotka ovat arkistossa säilössä. Nii­tä
on nyt saatavana, ilmoittaa kon­gressin
kirjastonhoitaja, Archibald
MacLeisch.
RekordeUla valikoimassa on erityi­nen
autenttisuus ja lumous sen vuoksi,
että ne eivät ole jäljennöksiä studio-rekordeista,
vaan ovat^suoraan läh­töisin
tavallisten ihmisten suusta eri
puolilla maata. Laulujen, kerääjät
ovat saaneet selville, että suuren jou­kon
lauluja ja sävellyksiä ovat teh-neet
sellaiset tunnetut kansanlaulujen
tutkijat ja lataajat kuin-Alan Lemax
ja hänen isänsä, John. Lemax, joka
on kunniakuraattorl Amerikan Kan^
sanlaulujen Arkistossa. .
Laulajat ja soittajat näissä rekor-deissq
ovat Jimerikart kansaa
mapöikia; 'metsätyiHäisiä,?färmaneti
apulimia, vuorisioasukkaita/merimie-
:- Mär, vankä(^?asukiafta.,ivu4kr/ij4
reita, talonemäntiä; koululapsia; Hei­dän
laulimsa'^kMaamt-5itä: typta-ja
tointinfaa,:jota laulajat edustavat so-sialisessäjä
kanscdlisesi&adämässäm-
'; ' lS^m:mitadöstm}(d-. ne; rikkaan
kansallisen permnöm- Vksi-albumj sr-
:• 'SaUMi;yksinämaan^la^ 'j>vqP
• idulaneey^pmjiäaise^
iiutisdsukkaat jasiirtdaisiet,]fHiiHdn^
-ovat Jätduja;jotkd/,syniyivät^m^^
MadperäUähtme;.Niitde^^^ tuotu
Atlantinmereh takaa. •
'.Luettelon, jossa, on fekoräkn: ni­met
ja hinnati saa vapaasti; kun kir­joittaa
osoitteella: '^^Archieveof Ame­rican
Folk Songs, Music Division, the
Library of Congress, WasMngton,D,
C, — On kaksittk^riaisia^ rekoitdeja,
rekordit kahtapuolta, mutta on ykitn"
kertaisiakin: -Niistä on selvitys luet^
teloissa. — Common Council.
• • •
täa väkijuomia niin pelöttayJassa ihää-rässä)
että se on mieieSföhi jo tämän
ihmisrodun äärimmäisen rappeutumi­sen
merkki.' Rooman- suuruuden ai­kaisessa
historiassa sanottiin, että niin
kauan kun* naiset vaalivat kotiliettä
ja pysyivät erillään miesten paheis­ta,
synnyttivät he.-suurra miehiä,' mut­ta
kun naiset jättivät kotilieden ja
omaksuivat iniesten hillittömät tavat,
alkoi Rooman rapp^utumiskausi ja
siitä seurasivhäviäminen."' Önkö mi­tään
surullisempaa kuin juoppo äiti.
JvVkyään oVat' lehdet täynnä esim.
kotien palamisia ja lapset palavat si­sälle.
Mitä^ se - muuta on 'kuin viinan
ja tupakan kanssa elämöimisen seu­raus;
ei pystytä katsomaan tulen pe­rään.
Lapsia tavataan nälissään ja
viluissaan ja äidit istuvat kapakassa.
Voiko enää runoilijat-'laulaaäidin
korkeasta tehtävästä, äitiyden kun­niasta;
kuri äitiys nähdaänv joka päi­vä.
lokaan tallattuna.
iNykyään ei kyllä enää olekaan
paljon suuria perheitä,, mutta nekään
vähät lapset eivät saa^ useassa tapa­uksessa
nauttia; sitä äidin rakkautta
nukä niille luomiostaan kuuluu.: Eläi­metkin
rakastavat ja suojaavat jäl-keläisiään,
mutta ihmiset menevät
nautinnonhalussaan ni^in;pitkälle\et^^
se alkaa tehdä suurta siveellistä hal­laa.
Eikö sitä siis pitäisi koettaa saa-fla
häviämään.-ToK^öisin Liekin ystä-
^^en lausiivan 'Iäistä'asiasta "mielipi­teitään.
Väkijuomat ovat sellaisia,
että kuka niiden orjaksi on joutunut,
hänen on ehkä vaikea siitä luopua, hä­neen
ei tahdo ystävienkään huomau-taukset
vaikuttaa. Mutta jos voitai­siin
estää uusia siihen paheeseen lan­keamasta
ja saataisiin nuorilta pois
^ usko, että tuokin kuuluu uudenai­kaiseen
sivistykseen, niin sillä jo teh­täisiin
paljon hyvää.
isa^iTi.
Olette touhun väkeä,
te Majavajä^rven toverit,
; vaikka asutte, niinkuin sanotaan,
jumalan seljan takana.
Siellä kaikki tehdään aikanaan, -
ei jätetä mitään meinaamaan.
Nytkin, kun pannasta päästettiin
ja, kaalien ovet avattiin,
te heti riensitte toimintaan,
näytelmänkin jo asettamaan.
Teillä kaikki on omasta takaa,
on urheilijat, niiden treenaajat,
sukseniekijät, voiteenkeittäjät,
ja ekspertit hiihtäjät kylvettää^
kun ne ladulta palajaa —
diplomit rinnassa.
Teillä hiihdetään,
juostaan ja hypätään,
kiekkoa ja-seivästä heitetään.
Ei koiranilmakaan kiusaa tee, .
jos yläilmoista- suorastaan
ei kmtmaa vettS niskaan heitellä.
Toisin asiat meillä on,
tääUä taantumtts-taunsipissa.
Joskus: tännekin perustettiin
urheiluseura ja niinhän se
seitsemän vuotta elää retuutti,
kunnes otti ja nukahti
niinkuin unilukkari,
ettei tuomiopäivän pasuunakaan
sita hereille enää saa. '
Kiitos ja kunnia teille siis,
M ajava järven toverit,
ja innotusta, yhteisymmärrystä
yhä edelleenkin riittäköön,
että Tckonimus väsymätön
siitä jatkuvasti voimaa saa
urheilun tärkeyttä kirkastaa.
On meitä täällä joitakin,
taantumus-taunsipissakin,
jotka seurailemme innolla
• teidän reiluja ja touhuja
• • UskaUanpa väittää, että suuri osa
nykyaikaisesta elokuvayleisöstämme
ei tiedä, mikä on "Cinematographie
Lttnd^e^. .Eivät sUäjt^^ "XJu-den
Suomettaren" Itik^^ neljä­kymmentä
vuotta sitten. Varmasti
ihmettelivät ja päätään vaivasivat,
mikä se kummallinen "matographi"
oikeastaan mahtoi olla: Jotakin in^^
hiilistä siinä kuitenkin olii koskapa
. ilmoituksessa mmenomaan sanottiin
että kysymyksessa bn XIXfn vuosi-
'sadahrihme.
l ' R^^ kerhoa:: ^
"Nyt et tuo silloinen ''ihme" ole
tainkaan ihme, sUlä "Cinematographie
Lumiere'* oli nykyisin jokapäiväisten
elökmhmme iedeHäjä, eii^^Eli^ va-tokuvc^*^
kitten ^maiiiitsemttsscmme
Uuden Suomettaren*' ilmoituksessa
r li^ehhttin^eUiettiiiu >^ - . v:
' Siitä on kiäitrnit lähes viisikym-
: mentä vuotta, kuH tämä ensimmäinen
ihmelattos alkoi kaupungissamme esir
tyksensä. Ei ollut silloin elokuvateat­tereja
upeine halleineen jx "toppa-tudleineen"\:
Vanhan seurahuoneen
jithlasgli kelpasi esityspaikaksi. Siinä
oli mieltäkin mukavuuksia yhteydes­sä.
Sai istiia pöydissä; juoda kahvia
ja limonadia eikä pieni "snapsukaan"
ollut kielletty, koskapa ilmoituksessa
sanottiin nimenomaan: "Tarjoilua
pienten pöytien ääressä".,
Mutta vilkaiskaamme hiukan tä­män
eldkuviemmc edeltäjän historiik­kia.
Onkohan kukalan arvoisista luki­joista
ollut tietoinen siitä, että eloku­vamme
ovat alunperin syntyneet las'
tenkamarissa — aivan tavallisesti
lasten leikkikalusta/
Niin asian laita kuitenkin on, stUä
1800-luvun alussa valmisti miiuqn
ranskäiainen leikkikalutehtailija en­simmäisen
elokuvakoneen. Tämä '''le­lu"
oli hyvin yksinkertainen: pyöreä
peltilevy joka pyöritettiin sormien
välissä halkaisi ja akseliin asetetun
nuoran ympäri. Toisella puolen le­vyä
oli maalattu lintu; toisella häkki.
Kun levyä pyöritettiin nopeasti ym­päri,
sulautuivat kuvat toisiinsa ja
lintu näytti istuvan häkissä:
Tällainen oli'keksinnön ensimmäi­nen
vaihe.
Myöhemmin keksittiin suuri jouk­ko
samaa» systeemin perustttvia
"kooppeja", phenakistoskooppeja,
pratinoskooppeja ja zootrooppeja. E-rilaisista
nimistiiäti huolimatta näillä
kojeilla oli yhteinen ominaisuus^ nii­den
sotaisuus perustui valovaikutel-mien
pidättämiseen verkkokalvolla.
Kun ranskalainen Daguerre vuonna
,1840 ratkaisi valokuvauksen ongel­man,
alkoivat elokuvakokeilijatkin
saada lisää tuulta purjeisiinsa. Itse
keksijämestari Edisonkin innostui ko­keilemaan
ja keksi "Fonografin" sil­mää
varten. Muutamia vuosia myö­hemmin
samainen keksijä lunasti pa-elokuvd-uöiinessd
tentin ensimmäiselle käyttökelpoiselle
kinotoskopilleen ja niiti oli elokuvien
esittäminen keksitty.
. EipidäkuitenkaanlU^^
sä Edisonin koneessa oli jo filmi ja
sähkövalo käytännössä. Kovin oH
yksinkertainen elokuvakoneen esi­koinen.
.Suljetussa laatikossa^
vain-lasilevyjä fiikute^ltiinjä laatikon
syrjässä olevasta reiästä kuvia tirkis-teitiin^
Vasta khksijä l^iham j>ä^ansf
koneen sellaiseksi, että kuvat, saatetr
tiinsiirtäävalkMselieka^
^Jtd'nsk<ääiset'vilihl^setlMimete va­rastivat
. sitten Edisonin alkuperiiisetf
keksinnön, paransivat sitä ja hiin synr
iyi dokuvakone, joss^ lasilevyjen, a*^
^^serndsfaliSyfm^
pahtui V. i89S^ Vuotta, myohemm^
saapui {'Cthematographie.. Lumte^^
sitten^elsinktth,\^'. . • « ' ,
Viittasimme jo "Uudessa Suomet"
taressa" olleeseen ilmoitukseen: Ko*
konmuudessaan tämä maamme tn^
simmäinen : elokuvailmoitus. kuului
. ^ aina kunnian annamme
kenelle kunnia kuuluupi.
PAHANKORVEN TUMMU.
seuraavasti:^ , .
"XIX:nen vuosisadan ihme. , ;
CINEM.ATÖGRÄyHIE LUMIERE
stmnimtatna keäskuun 28 p:nä 1896
ja maanantaina kesäkuun 29 p:nä
1896 Seurahuoneen salissa, klo S:stä
iltapäivällä klo 10:een illalla.
Näytäntö joka tunnin kuluttua.
Nmeröidut paikat 2 mk, numeroimat­tomat
paikat 1 mk. Tarjoilua pien-tenpöytieii
ääressä. .
CINEMATOGRAPHIE LUMIERE
Mahtoivat helsinkiläiset sinä iltana
olla liikkeellä, sillä olihan "Uusi Suo­metar"
ilmoituksen lisäksi' "buffati-nut"
oikein palstakaupalla kaupun­kimme
ensimmäistä' elokuvanäytän­töä.
Tähän tapaan kirjoittaakin lehden
palstanikkari "koeajo"-nifytöksestä:
Cinematographie Lumieren näyttä­jä
oli kutsunut sanomalehtimiehiä ei­len
illalla Seurahuoneen saliin katse­lemaan
tätä ihmeellistä konetta. Tur­haan
hän ei ilmoituksessa kutsu täitä
laitosta 19:nen vuosisadan ihmeeksi,
sillä hämmästyttävä se tosiaan onkin.
Pingoitetulle vaatteelle loihtii se elä'
viä valokuvia, jotka liikkuvat ja toi­mivat
aivankuin luonnossakin. MeiU
le eilen illalla ensimmäiseksi näytetty
kuva esitti rautatie junan tuloa erään
suurkaupungin asemalle. Kas, siinä-kös
oli eloa ja vilinää/ Jo etäältä
riäkyi junan tulo ja se lähestyi lähes­tymistään
niin luonnollisena, että mil­tei
pelkäsimme sen päällemme huris­tavan.
Se seisahtui kuitenkin, hyvissä _
ajoin ja vaunufen övet aukenivat jä
matkustajat alkoivat matkakapinei-neen
tulvia ulos omaisten ja tuttavien
kanssa kattelemaan ja keskustele­maan.
Kaikki tapahtui niin ihmetel­tävän
luonnollisesti, että ihan ällis­tyttiin.
Toinen kuvaus esitti kahta leikki^
vää pienokaista, jotka toistensa kans­sa
kinastelivat leluista. Erittäinkin
vetivät tässä kuvassa huomiota puo­leensa
äärettömän selvät kasvojen eri
i
s: