Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 17, 1956

              Arthurin kuulumisM
Jopas tuU pakkasherra
tänne meidän kyliin,
luntakin jo varmaan saamme
mennessä joulun pyhiin.
Joulukorut kaupoissa
jo kaikkialla hohtaa,
Jos etsit jotain tarpeellista
vastuksen se kohtaa.
"Punahousut" olostansa
Arthurissa tykkää-^
yhdeksästoista marraskuuta
ratsut taasen hyppää.
Markkinoita remuttu • ^
on synnyinmaamme malliin,
bingollakin jotkut saaneet
"potin'* aika kalliin.
Monilla se hyvä Ivkky
nollaan aivan jääpi.
Katri likka ison kaakun
kainaloonsa kääri.
Kaupunkimme satavuotis­juhlaa
täällä puustoa,
naisetkin jo krinuliini-tantut
kuntoon rustaa.
Taisivat jo loppuakin
uutiset nuo kaikki,
lauantaista näytelmää
"Vaan unhoittaa ei saisi.
T.
Siis tamko käydään Mlpasille
loin rohkeuteni petti. Otin hänen pään­sä
käsieni väliin ja painoin kasvoni
hänen kasvojaan vasten ja samalla pai- jatkokertomusten kannalla kilpailukir-
Clen seuraillut Sohvin ehdotuksen
johdosta lausuttuja mielipiteitä uuden
kirjoituskilpailun suhteen jä ajatellut
sanoa myÖs jotakin sen suhteen.
1) Mielestäni kansanäänestys on hy­vä
ajatus, kirjelappunen Liekin toimi­tukselle,
kenen kirjoituksen pitää pal-kintokelpoisena
ja lisäksi mille tilalle
mikin kirjoitus on asetettava (1-2-3-
4-5). ,
Liekit siis takeen, kun lähtölaukaus
paukahtaa,
2) En ole pitkien jatkokertomusten
•kannalla syystä, ikävä kyllä, etteivät
kaikki pidä vireillä mielenkiintoa kaikil­la,
kuten piti "Esteet poistuvat" ja nyt
menevä ''Synnin puumerkki", mikä alle­kirjoittaneen
mielestä onkin Liekin par­haita.
Sellaisia vain lisää!
On helppo säilyttää 2-3 Liekin nume­roa
muistissa tai hyllyllä, mutta 10-12
numeroa usein unohtuu molemmista. P i ­tuus
ei saisikaan olla määrääjä, sillä
moni lyhyt kertomus, jossa on sanottu
paljon vähillä sanoilla ja ytimekkäästi,
saattaa olla joskus arvokkaampi kuin
kymmenen sivua enimmäkseen turhia
sanoja.
• Kirjoituksen aihe ja tyyli, onko se ny­kyaikainen
ja opettava, tulisi olla huo­mioitavia
seikkoja vasta-alkaviltakin.
Sitä paitsi monet Liekin lukijat eivät ole
noin hänen päätään omaani vasten.
Kaikki kävi nopeasti.
Silloin tyttö hyppäsi pystyyn huu­dahtaen
'Aasi'', sinähän puhkaiset sil­mäni
toosallasi . . . Samassa hän kui-joitusten
suhteen. Kertomuksen edelli­nen
osa saattaa olla jo ajan kiireessä
unohtunut, kenties hukkunut tai lai­nattu
naapurille, jolle syystä tai toises­ta
ei Liekki vielä tule. 10,000 sanaa saa
lenkin pyysi anteeksi ja istui takaisin kykenevä kynänkäyttäjä helposti kerto-viereileni.
Änkytin silloin,'että täinä on ensim­mäinen
kerta kun yritin suudella ja . . .
tahdon oppia.
Xyt alkoi tyttö neuvoa leikiten ja i l ­kamoiden
kuinka pitää kädet panna ja
kuinka kallistaa päätä. Ajattelin, etten
ikinii" yritä suudella, sillä hävetti ja
harmitti tyhmyyteni.
Xöusin ja menin^ hakemaan lehtisiä
oksia, millä karkoitin hyttysiä ja taas
alkoi juttelu luistaa entiseen tapaan.
Aurinko oli jo puiden latvojen tasalla
ja metsä punoitti kuin tulessa. Ihaillen
sitä siirryin lähemmäksi tyttöä ja panin
käteni hänen hartioidensa ympäri kuin
suojellakseni. Kaikki näytti satumai­sen
kauniilta, poskeni kosketti tytön
poskea . . . Pistin toisen hänen kaina­lonsa
alle ja puristin — sitten huulem-mukseensa,
käyttämällä tarpeettomia
välisanoja. Siis samojen luku ei sovi
olla määrääjänä. Jos onkin, niin puolet
yllämainitusta summasta riittää.
3) Ehdotus, että canadalaisaiheiset
saisivat etutilan palkintoja jaettaessa
on ehdottomasti liian jyrkkä määritel­mä
ja suoraansanoen liian puolueellinen.
Ei siksi, että itse asun US.\:n puolella,
mutta täällä on, niin uskon, paljon Lie­kin
tilaajia ja avustajia muitakin — ei
mistään isänmaan rakkaudesta, vaan
olosuhteiden pakosta.
Kuinka masentavan vaikutuksen se
tekisi Liekin ystäviin tällä puolen! Tok­kopa
moni enää muistaisi tilaustaankaan
uusia, kun niin jyrkkä rajapyykki ase­tettaisiin
välillemme. . Eihän urheilu­maailmassakaan
kansallisuus, rotu, eikä
värikysyniys ole määrääjänä. Miksi
me yhtyivät. Se suutelo oli pitkä, eikä sitten sitä olisi sovellettava ajanviete-nenäkään
ollut enää tiellä. kaunokirjallisen lehden kirjoituskilpai-
Pimeän lähetessä oli lähdettävä. Saa- lussa, jonka avulla koetetaan vetää van-toin
tyttöni kotipihaan ja palasin katu- hernpaa polvea lähemmäksi toisiaan,
vaunulla Sudburyyn. yhdistää jossain määrin sanan palstalla
Rintani alla paine ja jomotus yltyi, -kättä kätehen lyöden", eikä päinvas-
Olin rakastunut silmittömästi . . . Ta­pasin
tytön jälkeenpäin joitakin kertoja,
mutta sitten työolojen takia jouduin
lähtemään pois Sudburysta. Kun pala­sin,
oli tytölläni toinen ystävä, jonka
kanssa hän on naimisissa tänäkin päi­vänä.
Iloisella mielellä kuitenkin sairastin
ensimmäisen ja ankarimman rakkauden
tautini. Nyt vuosikymmenien kuluttua
toin repivästi eroittaa. Se siitä.
4) Salanimen kannalla olen, mutta
ainoastaan kilpailun ollessa kysymyk­sessä.
Silloin ei olisi pelkoa tuttavakau-poista
palkintoja jaettaessa. En todella
ole ihnoisna ikinä uskonut, että Liekki
olisi ketään palkinnut perhesuhteiden
perusteella. Sehän olisi kuin mustan
pörssin keinottelua ja hyvin rumaa.
Olisi kuitenk-n väärin, jos monet Lie-tein
pienen vierailuretken entiseen rak- kin ahkerat muurahaiset, jotka vuosia
kaaksi tulleeseen kaupunkiin, Sudbu­ryyn,
jossa kaunis muistoni on.
Pistän tämän Liekin toimitukseen ja
matkustan kauas, kauas pätsärimökil-leni,
jossa elän nuoruuteni muistojen
kanssa.
— Arkkitehtien tekemät virheet saat­tavat
näkyä satoja vuosia, mutta lää­kärien
virheet haudataan maahan.
ovat maksutta antaneet tuotteensa
kansan hyväksi ja hyödyksi, jäisivät
"tyhjin suin' näppiään nuolemaan. Sii­nä
jos missään on mahdollisuus saada
pieni "toivon tähti" palkkion muodossa,
ei rikastumismielessä, mutta tunnustuk-sel^
i, että on jotakin tehnyt.
En tiedä, enkä haluakaan tietää,
kuinka mpnta vakinaista avustajaa perii
maksun kirjoituksistaan. Allekirjoitta­nut
ei ainakaan enää vuosiin. \Tiden
sain. En tiedä saanko sitä enää? 1956
vuosikerran olen maksanut.
Palkintojen jaossa olisi otettava huo­mioon
etupäässä uudet tulokkaat, sillä
toimitushan kuitenkin tietää jokaisen
kirjoittajan oikean nimen. Siten saatai­siin
uutta materiaalia. Huomioon ei tu­lisi
ottaa ainoastaan suorasanaisia ky­häelmiä,
mutta myöskin runot ja nase­vat
pakinat.
Liekkiä seurannut lukija voi kirjoitta­jan
tyylistä arvata todellisen tekijän,
joten salanimi ei aina paljon auta. Mut­ta
jos jokii pelkää, kuten edellä sanoin,
tuttavuuskauppoja (joihin totisesti en
usko), niin kansanäänestys on paras
palkintolautakunta.
Siis edelleen ehdotuksia, sillä puhuen
asiat paranee.
Ethän paho, nyt Juhani Aho,
jos piirsimme vähän
sun kiivaasi tähän,
ei palstan täytteeks\
vaan miehen iiäytteeks*.
Niin kirjoitti kerran edesmennyt E i ­no
Leino.
Siis kuulemiin ja näkemiin!
ESTER KAUSTINEN.
ErMm ImuiaUa
Kokoillut HAXXES VUORI
Kalmiston rauha, ajoilta muinaisaikain
on pyhä ollut ]a koskematon. *
Lie elo, mikä mennyt on aikojen yöhön
monasti liiankin varhain,
käytetty vastustustyöhön.
Se kuolossa rauhan on viimeinkin saanut
viha, vaino jo silloin on-etiniaaks' *
laannut.
Siksi haudasta haastan mä terveiset —
Isä, äiti ja ystävät —r- viimeiset:
Olin yksilö joukossa parhaimpien,
vaan en jaksanut kulkea mukana sen.
Hän on jättänyt omaiset hyvästi,
ja ystävät -~ viimeisen kerran.
Surun syöntämme koskien syvästi
kävi luokse hän luonelan herran.
Ja me kannoiinme, muistellen kauniisti,
maan povehen vainajan nuoren,
joka uhrasi uurtaen auliisti
viime hetkehen sielunsa palon.
Sun kumpuas' peittää tuore turvemulta,
vain kukkaset sun hautas päälle jäävät.
Kun kuolo riisti kesken aikaa elon suita,
on päättynehet viimeisetkin tuskan
päivät, ./r
Siispä: Älä itke äitini,
älä äiti kulta,
vaikka poisjuinkin luotasi pois!
Onhan pappa turvana sulia.
Haudalla lausunut j.puus^pp.
Ism
S
Elli Marialla oli mieluisia vieraita.
Kesä on taas' mennyt menojaan au-ringonpäisteineen^
ja lämpimine päivi­neen.
Syksy on tullut sen tilalle ja ilmat
muuttuneet kylmiksi. Sade räiskii ik­kunoihin
ja vettä on jokaisessa mahdol­lisessa
ja mahdottomassakin paikassa.
Kesällä olikih niin kaivaa, että monissa
paikoissa olisi kaivotkin pitänyt vakuut­taa
tulipalon varalta.
Minäkin sain vieraita tämän kuivuu­den
keskelle oikein, Suomesta asti ja
myöskin Sudburysta. Lapsuustovereita
ja nuoruuden ystäviä. Sydän aivan
pamppaili mennessäni laivarantaan hei­tä
vastaanottamaan. Minusta tämä oli
VHkon kuulumisia
nikkelikylästä
Kirj. SUDBURYN ELIKKÄ
Taisi kesäkamppe/iissa
talvi meidät, tapaa,
siirtää vallan lienevätkin
tliota pohjoisnapaa.
Hunttaritkirf hikoilivat,
nousi vesi päähän,^
sitten heiltä alkoi vetää
tukan selvään jäähän.
Lämmintä tää Liekki lehti
ennusti vielV 7neille,
joutua se taisi siinä
aivan hakoteille. \.
Hyvin täällä lehden tämän
ryntäyskin luistaa,
monet ystävät^ kun sitä
lahjanakin muistaa.
Kiirettä on kaalillakin,
aivan joka puolla,
jouten siellä näppiään ev
tarvi kukaan nuolla.
Ensi sunnuntaina- siellä
ompi juhla jalo.
Silloin täyttyy ääriin asti
kultturimme talo.
Viisi viidettä kun vuotta
järjestömme, täyttää,
silloin monet ahertajat
axv^n ihmeellinen yllätys, saada vas­taanottaa
vieraikseen ihmisiä jpita ei ol­lut
luullut enää ikinä . tapaavansa —
yli neljänkymmenen vuoden takaa.
Me siirryimmekin sitten melkein heti
sinne ensityyteen, nu(H'uuden aikaisille
kisaken tille^y;. EjUhettatjaitlfeaamusta^it-.
taan, kunnes väsyniys painoi silmäluo:
met umpeen. Muistelimme, kuinka»
olimme viisissäkymmenissä tansseissa
yhtenä talvena. Empä tiedä mitenkä
ne kaikki niin muistiin sukelsivatkin
sieltä menneisyydestä, ©li aivan kuin
eläisimme nyt niitä aikoja. Ei tullut
mieleenkään, että hopeaa on jo meidän
jokaisen kuknilla. Niin piin vanhoissa
muistoissa, että olin kantturatkin unoh­taa
navettaan eräänä päivänä. Nytkin
vielä, viikkoja jälkeen päin, jään usein
tuijottamaan mietteissäni yhteen paik­kaan,
jotta iikko kysäisee, että "jokos
sinä taas Olgan ja Hiljan kanssa teet
sitä matkaa siellä vanhassa maassa'.
Niin sitä on kaikkea hauskuutta ke­sällä.
Piknekit kuitenkin jäivät pitä­mättä,
kun oli niin kuivaa, ettei voinut
tehdä tulta kahvinkeittoa varten edes
meren rannalle, sillä kipinä olisi voinut
sytyttää tulipalon.
Täällä Vancouver saaren puolella on
alettu laittamaan uutta kaivosta alulle.
Tietyöt siellä ovat nyt käynnissä.
Kämppiä myöskin tehdään kaikella kii­reellä.
Sateet nyt syksyllä ovat kuiten­kin
olleet haittana työn edistymiselle.
Tiet ja työpaikat tulevat niin rapaisiksi,
että työmiestenkin on vaikea liikkua.
Miehiä aina lähteekin ja uusia tulee.
Työpäivä on pitkä, ei mikään kahdek­san
tuntinen ja sitä tehdään seitsemän^
päivää viikossa. Ei ole myöskään vie­lä
kuivaushuoneita, että miehet saisivat
vaatteensa kuiviksi. Työt kun aloi­tettiin
vasta muutama viikko takaperin,
niin ei ole keritty kaikkea saamaan val­miiksi
käden käänteessä. "
Lopuksi - lausun toivöniuksen, että
rauha tulisi maailmaan pysyväisesti.
Rauhantyötä olisi tehostettava, sillä so­dat
eivät ole vielä loppuneet. Uusia yh­teentörmäyksiä
jä kapinoita, joista voi
syttyä maailmanpaK leiraalitelee ybde^
lä ja toisellamaailmaii kolkalla.
Rauhan terveisin!
Talaa Lielcki ystävällesi Suomeen! - Liekin vupsil^raa pyysin v. 1955 ja: ^ | | | "iifeij^flimÄiJ
Sivu 6 iAuanialiuu maxxaskuua. 17- päivinä. 1956.
^vv=tervei:
Heitä entisi;
jirtyy aina
^lata ja luo
tvät niin, e
iksi.
Nikolai B«
inään ja m
Lirastui ja <
3 oli tullut
[elle lukemi
[iikkojulkais
Un menin l
(tka ovat ;
[distämiseks
jiin aloinkin
PII Liekin i
tia oli ko.oss
ustafson,
fan \Vast, C
ilen, Dora
[eitä kaikki;
ius ja luke
[erille. Siel
in Suomala
[oivat nautt;
Kirjoitin !
kjain nime
liattaisiin 1
^iraaloihin,
äksi. Kun
|yt hyvin,
ihetetty k(
jhtemme ili
jieidänkään
iunta on pi
I Kalastus
liottava ja
tiutta nuott;
ailla huonoi
Issa, mutta,
|äksi aikaa.
Xäkyy, et
|i 60 dollai
irvehdittäv
isiassa ollut
fa. Nykyisi
a.skaasti.
aisiä montE
Iin heistä n
ninun eläk
Sallituksen
rain sotavai
Sudburyn
los maininn
fliskiitunut,
prkistystä.
poa, on olli
a lehtien ti
sakin nous(
^nnen. jonk
basivat, va
|eippaalta.
I Kai:havar
käynnillään
)aal]a miele
an noudatt
^vnäsi ruosl
I Arvi
Sois
Työskenn
joava lauta
Vluksi hän
[an erittäi
[jan kulutti
>änen täyty
[itten ensin
hautumaan
ancouveriii
raksi.
Tarkastuk
^erääntynee
eikkaus. }
^een hän jäysin parai
kli kotona,
ja hän joutu
ftna vapaut