1956-11-17-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
vai-ilata
tai
oon,
teel.
iiitä,
yös-tar-
Kirj. A X \ ^ E RUISSALO
auk-ulia,
irän-itten
lää-lojen
eri-istoi*
kois-aista
itäisi
urgi-spai-
1 sallittaa
)htäa'
mieji
la ja
ikean
utto-x
y l l ä ,
ihtuu
ormi.
aima-
Tart-ja
ti-kalon
ahdo-iseksi
enten
nluun
mmu-
:tumi-a
luu-
;netel-idosta
keski-ulotu
1 tart*
levään
ittänyt
oskaan
Iveluk-eksi
ja
t.
(Jaikoa)
TJERRA; J V : 5 3^
J L J L huoneeseensa, ösoiiti tiiplip ja istui
itse kapean pöydän vastakkaiselle puo-i-
ieiie; ?•.•"'^••v;'".'••^
•Hän silmäili yiecastaan, pitkään ja
tutkivästi, josta Kanne ei "oikein pitänyt,
. mutta odotti kuitenkin mitä tuleman
pitää.
— Sinä siis soittelet, aloitti herra.
.-rr-.Niin^ qn ammattini, pii varma
• vastaus.
— Missä olet ^äähut soitto-oppia?
— Hevospaimenilta.
— Kuinka iiiin? ihmetteli herra. Mitä
. sina tarkoitat he:^6s|i»aimenilla?
Isäni qli hevospaimenena.^Unkarissa,
jkun olin piÖiu poika. Siellä olen syntynytkin
. . . M i i i s t a n . v i e l ä hyvin iloiset,
räiskyvät nuotiotuliety joiden ympärillä
paimenet viettivät iltojaan, soittaen
ja laulaen. Ne säveleet jäivät mie-
. leeni ja niitä oyt •soittelen . . . niillä
hanlciri elantoni. - •
-r-Etikö soita nuoteista?
— En, sillä niitä_ en tunne. Soitan
kaiken yäih kuuloni ja muistin mukaan.
— Kuuntelin eilen illalla soittoasi
konserttitalolla ja pidin siitä . . . Niinpä
ajattelin pyytää sinua ensin kuin kokeeksi
soittamaan hotellivierailleni. Jos
vieraani pitävät soitostasi, palkkaan sinut
palvelukseeni. Onko hyvä?
— No, mikäpä siinä,
keskustelu päättyi siihen ja isäntä
nousi saatt£fmaah poikaa palvelijain
puolelle. Hotellin pihanpuolella tultiin
pitkään ja kapeaan koritoriin, jonka molemmin
pubiin olivat palvelijain pienet
huoneet — yhdöii' ja kahden hengen.
Isäntä avasi oven pieneen kapeaan huoneeseen,
joka tulisi olemaan Karnen
asunto. |_ Kalusto käsitti kapean sän-'
gyn, joka oli sievästi peitetty ja puhdas,
pienen pöydän ja pari tuolia, lisäksi
peili ja vaatenaulakko.
Bezeda neiti oli palvellut Gontineltal-hoteliiiSsa
k3niimenen vuotta. Isänsä
oli suomenruotsalainen merimies, äiti
unkarilainen. Bezeda oli tumma kuten
äitinsäkin, silmät oli suuret, tukka musta
ja aaltoileva, kasvot kaunispiirteiset,
vaikuttaen lempeiltä, ehkäpä surunvoit-toisiltakin,
riippuen mielialoista.
Tyttö öii neljätoista, kun äitinsä kuoli
ja isä lähti merille. Isästä ei sen
Jälkeen kuulunut mitään, joten tyttö jäi
huolehtimaan itsestään. Hän Oli käynyt
kansakoulun, josta oli. surulliset
muistot.
— Olet mustalainen, olivat koulun
oppilaat huudelleet hänelle, milloin ei
opettaja ollut kuulemassa. Hän oli
opettajain suosiossa, koska oli kiltti ja
hyväoppinen. Hän oli myöskin parhain
laulamaan. Tämän suosion johdosta,
jota toiset kadehtivat, sai hän vielä
enemm^ kärsiä toisten lasten kiusaa.
Bezeda pääsi hotelUin työhön, kaikkien
käskettäväksi ja se ei ollut helppo
työ, sillä käskijöitä oli kokonainen armeija.
Hän ei kuitenkaan antanut pe-xiksi,
vaikka toisinaan oli hyvin väsynyt.
Täällä ei kuitenkaan kukaan muistuttanut
hänelle syntyperästä, joten hän
piti olostaan.
Hän puhui ruotsia ja unkariakin* koko
hyvin. Ruotsi olikin tarpeen, sillä pai- .
veluskunnassakin oli sellaisia, jotka eivät
osanneet suomea, kuten keittäjä ja
kahvimampseli y.m. Unkarinkieltä ei
tarvinnut käyttää, joten se säilyi .pyhänä
perintönä äidiltä.
Hotelli vaihtoi omistajaa, mutta Bezeda
pysyi mukana, kuten olisi kuulunut
talon kiinteimistöön. 20-vuotiaana hän
pääsi hotellin linnavaatekaapin huolta«
jaksi ja siivoojien peräänkatsDJaksi. Nyt
hän oH 24 ikäinen ja hänen sulansa painoivat
palvelijain keskuudessa. Virka
ei kuitenkaan ollut tehnyt hänestä ylpeää,
joten hän oli palvelijain suosiossa.
Bezeda sai nyt naapurikseen heimö-veljen,
Karnen. Se oli harvinainen sattuma
jä herätti ihmetystä kummassakin.
Herra Axi teetti uudistuksia hotellissa.
Ensimmäinen niistä oli mustalais-
. pojan ottaminefr soittamaan iltaisin rul-laurkujen
asemesta. Se varmasti herättäisi
huomiota.
Karnen ensimmäinen esiintymisiltä,
josta paikallisissa lehdissäkin oli ilmoitettu,
takasi menestyksen vastaisuudessakin,
sillä rullaurut olivat Jo liian tutut
kaikille. Karne saikin paikan, palkkanaan
markka päivässä, sekä asunto ja
ruoka . . Jopa onni potkaisi, mietti
Karne lasketuessään valkoiselle vuoteelle,
sillä tällainen j^lellisyys oli nuorelle
taiteilijalle^ uutta. Telttasänky oli tähän
asti saanut tuudittaa hänet uneen.
Tuli syksy ja mentiin yli talven. Hotelli
oli saanut paljon vieraita entisten
lisäksi, sillä nuori taiteilija ihmeellisellä
soitollaan lumosi heitä. Herrat ja naiset
viettivät siellä iltojaan usein pikkutunneille
saakka. Väkijuomat näyttelivät
suurta osaa ja omistajan rahakassa
paisui*. . . " -
Karnekin sai runsaasti juomarahoja,
sillä juopuneiden rahakukkaron nauhat
olivat höllästi kiinni. Hänelle tarjottiin
myöskin juomia, mutta hän torjui ne,
sillä hän havaitsi miten turmiollista väkijuomien
käyttö oli.
Bezedasta ja. Karnesta tuli läheiset
ystävät jo siitäkin syystä, että kuuluivat
samaan heimoon. Sisarrakkaus vallitsi
heidän Välillään. Bezeda kyllä oli jo
elämää kokenut, tunsi sen hyvät ja pahat
puolet. Hotelli on yksi oppikoulu,
jossa on varottava pysyäkseen pinnalla.
Se voi viedä pohjaliejuun josta on vaikea
nousta. Hotellipalvelijat seisovat aina
sen vaaran partaalla ja kysyy tarmokkuutta
olla syöksymättä kuiluun . . .
•Toihelta puolen on helppo torjua väkijuomat,
jos kerran haluaa olla työssä
hotellissa, sillä humalaiset palvelijat
saavat pian lähtöpassin. Tällaisia asioita
selosteli Bezeda Karnelle.
Poika voitti palvelusväen mieltymyksen,
vaikka olikin hyvirf ujo. Ainoastaan
Bezedan seurassa hän tunsi itsensä
vapaaksi, varsinkin kun he puhuivat
äidinkieltään; Toinen miellyttävä
puoli Karnessa oli yksinkertaisuus ja
että hän aina vastasi sattuvasti, kun joku
yritti häiritä hänen rauhaansa turhilla
kysymyksillä ja kiusoittelulla, kuten
varsinkin palvelustytöillä oli tapana.
Kaikki he kutsuivat häntä hellukseen ja
muiskauttivat suutakin, ennenkuin poika
ehti torjua sellaisen leikin, jota se
se olikin.
Mutta Margareetta, salaattien ja voileipien
tekijä oli silmittömästi pihkaan-tunut
Kameen, vaikka poika ei sitä tiennyt
antaessaan tytölle sattuvia vastaul;-
sia. Eräänä aamuna kun Karne istui
huoneessaan, näppäillep viulunsa kieliä,
raoitti Margareetta ovea ja puikahti sisälle,
istuen sängyn laidalle, vastapäätä
poikaa.
Viulun näppäily taukosi ja poika katsoi
ihmeissään tyttöä, joka oli tullut hänen
huoneeseensa noin vain. Tyttö katkaisi
äänettömyyden sanoen:
— Karne, soitat hyvin kauniisti.
— Niinhän ne sanpvat.
— Minä pidän sinusta.
— Kuten vain haluat.
— Pidätkö sinä Bezedasta?
Kun Yhdysvaltalainen matkmtajalaiva*^America" sivuutti jossakin Atlantilla
kahden torontolaisen merimiehen aluksen ja otti yllä olevan kuvan, arveltiin sen
miehistön kuolleen, kun laivalla ei HUkynyt mitään liikettä. Myöhemmin Rotter»
damiin saapuneen kreikkalaisen rahtilaivan kapteeni Leon Angelidis oH sitten
kertonut tavanneensa Atlantilla kaksi "ylpeää canadalaista", Bert Smithin ja
AI Battersbyn, ja tarjoutuneensa ottamaan heidät laivaansa, jopa hinaamaankin
heidän laivansa satamaan. Miehet olivat kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta
apua, sanoen haluavansa ylittää Atlantin omin neuvoin. Yllämainitut canadalatset
lähtivät 50 jalan pituisella aluksellaan Nova Scotiasta syyskuussa ja saapuivat loka'
kuun lopulla Englantiin.
— Hän on ystäväni ja pidän hänestä.
— Oikeinko sinä häntä rakastat?
—^ Se on eri asia.
— Mutta Karne, minä rakastan sinua!
— Kuka sinulle siihen on* luvan antanut,
vastasi Karne kyirästyneisyyttä
osoittaen.
— Oi, älä tee pilaa minusta . . . Rakkaus
on vakava asia.
Silloin kuului voileipäpöytää kattavan
tarjoiUjan huuto: "Reetta, salaattia . . .
Rakkauden tunnustamisen oli jäätävä.
Tallirenki Matti asui tallin sivulla
olevassa pienessä kamarissa, mutta kävi
aterioimassa toisten palvelijain kanssa
keittiön vieressä olevassa ruokailuhuoneessa.
Hän oli Karnen vierustoveri
pöydässä ja siinä oli ystävyys kehittynyt
heidäQ välilleen. Kamelia olikin
taito valloittaa jokaisen ystävyys, sillä
hän oli yksinkertainen turmeltumaton
lapsi.
Hotellin tallissa oli kpmea parivaljakko
ja kaksi uljasta mustaa ratsuhevosta.
Ne palvelijat hotellivieraita huviajeluilla
ja ratsastusretkillä. Viimeksi
mainitut kuopivat levottomina ja pal-velushaluisina
lattiaa. Matti tapasi
juoksuttaa niitä ympyrää pihamaalla joka
aamu. Hän suki ja harjasi iie niin,
että kupeet kiilsivät kuin peili. *
Ratsut kiinnostivat Karnea. Olisi ollut
hauska opetella ratsastamaan kuten
hevospaimenet Unkarissa — kuten isäkin.
Hän ei ilmaissut mielitekoaan Matille
ja hänet valtasi kotirikäxä, halu
nähdä vanhempansa ja ystävänsä. Mutta
miten? Häh ei tiennyt heidän matkoistaan,
joten kaikki jäi, sattuman varaan.
Bezeda opetti Karnea lukemaan ja
kirjoittamaan. Oppitunnit muodostuivat
hauskoiksi, sillä opettaja oli hyvä ja
vaatimaton. Iltapäivät olivat sopivimmat
ja muulloin ei ollutkaan aikaa: ^
. i C 6 > Bq ^ t ia.'l->'Ä ••T' ,.C T t. ir4 6 -
Lauantaina* marraskuun 17 i>aivänä.
Karnelle oli jo säästynyt sievoinen rahasumma,
jonka hän sijoitti pankkiin
Bezedan kehoituksesta. Palkkansa \U
saksi hän oli saanut juomarahoja ja piti
itseään nyt rikkaana. Hän ajatteli mielessään
kuinka kalliiin kihlasormuksen
ostaa Kielolle . . . Niin, missä lieneekään
Kielo? Muistaako minua, mustalaista
enää, vai onko unhoittanut?
Tällaisia ajatuksia pulpahti mieleen,
mutta ne oli jätettävä, sillä esiintymisaika
läheni taas. Hän alkoikin pukeutua.
Oli kulunut kolme vuotta siitä kun
hän jätti sirkuksen ja hän oli täyttänyt
20 vuptta. Hänestä oli tullut komea
nuorukainen, pitkä ja solakka. Hän
pukeutui hyvin ja oli joustava käytökseltään.
Nyt oli tyttöjen sydän todella
syrjällään, että miten päästä Karnen
tosiystäväksi. Mutta Karne rakasti
Kieloa, ihanaa helmiäiskukkaa.
Hän oli kertonut siitä Bezedalle, ilmaissut
kaipauksensa. Tämä oli rohkaissut
sanomalla: "Odota, tulee aika
jolloin Kielosi kohtaat . . ."Taas oli
hyvä olla — hän odottajsi.
Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Karne
lähti kävelylle ja saapui aivan huomaamattaan
Kaleva-ravintolan eteen. Ovi
avautui ja •— siinä seisoi Sipri ilmielävänä
hänen edessään. Karne tunsi Siprin,
mutta tämä ei tuntenut nuorukaista,
vaan aikoi jatkaa matkaansa. -Silloin
tarttui Karne hänen käsivarteensa Ja
kysyi, eikö Sipri enää tuntenut häntä.,
— r - No jestantee — Karne! Kädet
yhtyivät lujaan puristukseen, sillä jälleennäkemisen
ilo oli suuri. Karne vei
nyt ystävänsä asuntoonsa, jossa he voisivat
jutella vapaasti.
Sipri oli eronnut sirkuksen palveluksesta
ja haki nyt jonkinlaista työtä, mieluummin
kirjoitustyötä, sillä kynä sopisi
kouluja käyneelle parhaiten. Kun
kaikki ylimalkaiset kuulumiset oli ker-
1956 ' Sivu 3
li.'Xi
n,
\
\ ^'J
1 - t\
f ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 17, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-11-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki561117 |
Description
| Title | 1956-11-17-03 |
| OCR text | vai-ilata tai oon, teel. iiitä, yös-tar- Kirj. A X \ ^ E RUISSALO auk-ulia, irän-itten lää-lojen eri-istoi* kois-aista itäisi urgi-spai- 1 sallittaa )htäa' mieji la ja ikean utto-x y l l ä , ihtuu ormi. aima- Tart-ja ti-kalon ahdo-iseksi enten nluun mmu- :tumi-a luu- ;netel-idosta keski-ulotu 1 tart* levään ittänyt oskaan Iveluk-eksi ja t. (Jaikoa) TJERRA; J V : 5 3^ J L J L huoneeseensa, ösoiiti tiiplip ja istui itse kapean pöydän vastakkaiselle puo-i- ieiie; ?•.•"'^••v;'".'••^ •Hän silmäili yiecastaan, pitkään ja tutkivästi, josta Kanne ei "oikein pitänyt, . mutta odotti kuitenkin mitä tuleman pitää. — Sinä siis soittelet, aloitti herra. .-rr-.Niin^ qn ammattini, pii varma • vastaus. — Missä olet ^äähut soitto-oppia? — Hevospaimenilta. — Kuinka iiiin? ihmetteli herra. Mitä . sina tarkoitat he:^6s|i»aimenilla? Isäni qli hevospaimenena.^Unkarissa, jkun olin piÖiu poika. Siellä olen syntynytkin . . . M i i i s t a n . v i e l ä hyvin iloiset, räiskyvät nuotiotuliety joiden ympärillä paimenet viettivät iltojaan, soittaen ja laulaen. Ne säveleet jäivät mie- . leeni ja niitä oyt •soittelen . . . niillä hanlciri elantoni. - • -r-Etikö soita nuoteista? — En, sillä niitä_ en tunne. Soitan kaiken yäih kuuloni ja muistin mukaan. — Kuuntelin eilen illalla soittoasi konserttitalolla ja pidin siitä . . . Niinpä ajattelin pyytää sinua ensin kuin kokeeksi soittamaan hotellivierailleni. Jos vieraani pitävät soitostasi, palkkaan sinut palvelukseeni. Onko hyvä? — No, mikäpä siinä, keskustelu päättyi siihen ja isäntä nousi saatt£fmaah poikaa palvelijain puolelle. Hotellin pihanpuolella tultiin pitkään ja kapeaan koritoriin, jonka molemmin pubiin olivat palvelijain pienet huoneet — yhdöii' ja kahden hengen. Isäntä avasi oven pieneen kapeaan huoneeseen, joka tulisi olemaan Karnen asunto. |_ Kalusto käsitti kapean sän-' gyn, joka oli sievästi peitetty ja puhdas, pienen pöydän ja pari tuolia, lisäksi peili ja vaatenaulakko. Bezeda neiti oli palvellut Gontineltal-hoteliiiSsa k3niimenen vuotta. Isänsä oli suomenruotsalainen merimies, äiti unkarilainen. Bezeda oli tumma kuten äitinsäkin, silmät oli suuret, tukka musta ja aaltoileva, kasvot kaunispiirteiset, vaikuttaen lempeiltä, ehkäpä surunvoit-toisiltakin, riippuen mielialoista. Tyttö öii neljätoista, kun äitinsä kuoli ja isä lähti merille. Isästä ei sen Jälkeen kuulunut mitään, joten tyttö jäi huolehtimaan itsestään. Hän Oli käynyt kansakoulun, josta oli. surulliset muistot. — Olet mustalainen, olivat koulun oppilaat huudelleet hänelle, milloin ei opettaja ollut kuulemassa. Hän oli opettajain suosiossa, koska oli kiltti ja hyväoppinen. Hän oli myöskin parhain laulamaan. Tämän suosion johdosta, jota toiset kadehtivat, sai hän vielä enemm^ kärsiä toisten lasten kiusaa. Bezeda pääsi hotelUin työhön, kaikkien käskettäväksi ja se ei ollut helppo työ, sillä käskijöitä oli kokonainen armeija. Hän ei kuitenkaan antanut pe-xiksi, vaikka toisinaan oli hyvin väsynyt. Täällä ei kuitenkaan kukaan muistuttanut hänelle syntyperästä, joten hän piti olostaan. Hän puhui ruotsia ja unkariakin* koko hyvin. Ruotsi olikin tarpeen, sillä pai- . veluskunnassakin oli sellaisia, jotka eivät osanneet suomea, kuten keittäjä ja kahvimampseli y.m. Unkarinkieltä ei tarvinnut käyttää, joten se säilyi .pyhänä perintönä äidiltä. Hotelli vaihtoi omistajaa, mutta Bezeda pysyi mukana, kuten olisi kuulunut talon kiinteimistöön. 20-vuotiaana hän pääsi hotellin linnavaatekaapin huolta« jaksi ja siivoojien peräänkatsDJaksi. Nyt hän oH 24 ikäinen ja hänen sulansa painoivat palvelijain keskuudessa. Virka ei kuitenkaan ollut tehnyt hänestä ylpeää, joten hän oli palvelijain suosiossa. Bezeda sai nyt naapurikseen heimö-veljen, Karnen. Se oli harvinainen sattuma jä herätti ihmetystä kummassakin. Herra Axi teetti uudistuksia hotellissa. Ensimmäinen niistä oli mustalais- . pojan ottaminefr soittamaan iltaisin rul-laurkujen asemesta. Se varmasti herättäisi huomiota. Karnen ensimmäinen esiintymisiltä, josta paikallisissa lehdissäkin oli ilmoitettu, takasi menestyksen vastaisuudessakin, sillä rullaurut olivat Jo liian tutut kaikille. Karne saikin paikan, palkkanaan markka päivässä, sekä asunto ja ruoka . . Jopa onni potkaisi, mietti Karne lasketuessään valkoiselle vuoteelle, sillä tällainen j^lellisyys oli nuorelle taiteilijalle^ uutta. Telttasänky oli tähän asti saanut tuudittaa hänet uneen. Tuli syksy ja mentiin yli talven. Hotelli oli saanut paljon vieraita entisten lisäksi, sillä nuori taiteilija ihmeellisellä soitollaan lumosi heitä. Herrat ja naiset viettivät siellä iltojaan usein pikkutunneille saakka. Väkijuomat näyttelivät suurta osaa ja omistajan rahakassa paisui*. . . " - Karnekin sai runsaasti juomarahoja, sillä juopuneiden rahakukkaron nauhat olivat höllästi kiinni. Hänelle tarjottiin myöskin juomia, mutta hän torjui ne, sillä hän havaitsi miten turmiollista väkijuomien käyttö oli. Bezedasta ja. Karnesta tuli läheiset ystävät jo siitäkin syystä, että kuuluivat samaan heimoon. Sisarrakkaus vallitsi heidän Välillään. Bezeda kyllä oli jo elämää kokenut, tunsi sen hyvät ja pahat puolet. Hotelli on yksi oppikoulu, jossa on varottava pysyäkseen pinnalla. Se voi viedä pohjaliejuun josta on vaikea nousta. Hotellipalvelijat seisovat aina sen vaaran partaalla ja kysyy tarmokkuutta olla syöksymättä kuiluun . . . •Toihelta puolen on helppo torjua väkijuomat, jos kerran haluaa olla työssä hotellissa, sillä humalaiset palvelijat saavat pian lähtöpassin. Tällaisia asioita selosteli Bezeda Karnelle. Poika voitti palvelusväen mieltymyksen, vaikka olikin hyvirf ujo. Ainoastaan Bezedan seurassa hän tunsi itsensä vapaaksi, varsinkin kun he puhuivat äidinkieltään; Toinen miellyttävä puoli Karnessa oli yksinkertaisuus ja että hän aina vastasi sattuvasti, kun joku yritti häiritä hänen rauhaansa turhilla kysymyksillä ja kiusoittelulla, kuten varsinkin palvelustytöillä oli tapana. Kaikki he kutsuivat häntä hellukseen ja muiskauttivat suutakin, ennenkuin poika ehti torjua sellaisen leikin, jota se se olikin. Mutta Margareetta, salaattien ja voileipien tekijä oli silmittömästi pihkaan-tunut Kameen, vaikka poika ei sitä tiennyt antaessaan tytölle sattuvia vastaul;- sia. Eräänä aamuna kun Karne istui huoneessaan, näppäillep viulunsa kieliä, raoitti Margareetta ovea ja puikahti sisälle, istuen sängyn laidalle, vastapäätä poikaa. Viulun näppäily taukosi ja poika katsoi ihmeissään tyttöä, joka oli tullut hänen huoneeseensa noin vain. Tyttö katkaisi äänettömyyden sanoen: — Karne, soitat hyvin kauniisti. — Niinhän ne sanpvat. — Minä pidän sinusta. — Kuten vain haluat. — Pidätkö sinä Bezedasta? Kun Yhdysvaltalainen matkmtajalaiva*^America" sivuutti jossakin Atlantilla kahden torontolaisen merimiehen aluksen ja otti yllä olevan kuvan, arveltiin sen miehistön kuolleen, kun laivalla ei HUkynyt mitään liikettä. Myöhemmin Rotter» damiin saapuneen kreikkalaisen rahtilaivan kapteeni Leon Angelidis oH sitten kertonut tavanneensa Atlantilla kaksi "ylpeää canadalaista", Bert Smithin ja AI Battersbyn, ja tarjoutuneensa ottamaan heidät laivaansa, jopa hinaamaankin heidän laivansa satamaan. Miehet olivat kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta apua, sanoen haluavansa ylittää Atlantin omin neuvoin. Yllämainitut canadalatset lähtivät 50 jalan pituisella aluksellaan Nova Scotiasta syyskuussa ja saapuivat loka' kuun lopulla Englantiin. — Hän on ystäväni ja pidän hänestä. — Oikeinko sinä häntä rakastat? —^ Se on eri asia. — Mutta Karne, minä rakastan sinua! — Kuka sinulle siihen on* luvan antanut, vastasi Karne kyirästyneisyyttä osoittaen. — Oi, älä tee pilaa minusta . . . Rakkaus on vakava asia. Silloin kuului voileipäpöytää kattavan tarjoiUjan huuto: "Reetta, salaattia . . . Rakkauden tunnustamisen oli jäätävä. Tallirenki Matti asui tallin sivulla olevassa pienessä kamarissa, mutta kävi aterioimassa toisten palvelijain kanssa keittiön vieressä olevassa ruokailuhuoneessa. Hän oli Karnen vierustoveri pöydässä ja siinä oli ystävyys kehittynyt heidäQ välilleen. Kamelia olikin taito valloittaa jokaisen ystävyys, sillä hän oli yksinkertainen turmeltumaton lapsi. Hotellin tallissa oli kpmea parivaljakko ja kaksi uljasta mustaa ratsuhevosta. Ne palvelijat hotellivieraita huviajeluilla ja ratsastusretkillä. Viimeksi mainitut kuopivat levottomina ja pal-velushaluisina lattiaa. Matti tapasi juoksuttaa niitä ympyrää pihamaalla joka aamu. Hän suki ja harjasi iie niin, että kupeet kiilsivät kuin peili. * Ratsut kiinnostivat Karnea. Olisi ollut hauska opetella ratsastamaan kuten hevospaimenet Unkarissa — kuten isäkin. Hän ei ilmaissut mielitekoaan Matille ja hänet valtasi kotirikäxä, halu nähdä vanhempansa ja ystävänsä. Mutta miten? Häh ei tiennyt heidän matkoistaan, joten kaikki jäi, sattuman varaan. Bezeda opetti Karnea lukemaan ja kirjoittamaan. Oppitunnit muodostuivat hauskoiksi, sillä opettaja oli hyvä ja vaatimaton. Iltapäivät olivat sopivimmat ja muulloin ei ollutkaan aikaa: ^ . i C 6 > Bq ^ t ia.'l->'Ä ••T' ,.C T t. ir4 6 - Lauantaina* marraskuun 17 i>aivänä. Karnelle oli jo säästynyt sievoinen rahasumma, jonka hän sijoitti pankkiin Bezedan kehoituksesta. Palkkansa \U saksi hän oli saanut juomarahoja ja piti itseään nyt rikkaana. Hän ajatteli mielessään kuinka kalliiin kihlasormuksen ostaa Kielolle . . . Niin, missä lieneekään Kielo? Muistaako minua, mustalaista enää, vai onko unhoittanut? Tällaisia ajatuksia pulpahti mieleen, mutta ne oli jätettävä, sillä esiintymisaika läheni taas. Hän alkoikin pukeutua. Oli kulunut kolme vuotta siitä kun hän jätti sirkuksen ja hän oli täyttänyt 20 vuptta. Hänestä oli tullut komea nuorukainen, pitkä ja solakka. Hän pukeutui hyvin ja oli joustava käytökseltään. Nyt oli tyttöjen sydän todella syrjällään, että miten päästä Karnen tosiystäväksi. Mutta Karne rakasti Kieloa, ihanaa helmiäiskukkaa. Hän oli kertonut siitä Bezedalle, ilmaissut kaipauksensa. Tämä oli rohkaissut sanomalla: "Odota, tulee aika jolloin Kielosi kohtaat . . ."Taas oli hyvä olla — hän odottajsi. Eräänä sunnuntai-iltapäivänä Karne lähti kävelylle ja saapui aivan huomaamattaan Kaleva-ravintolan eteen. Ovi avautui ja •— siinä seisoi Sipri ilmielävänä hänen edessään. Karne tunsi Siprin, mutta tämä ei tuntenut nuorukaista, vaan aikoi jatkaa matkaansa. -Silloin tarttui Karne hänen käsivarteensa Ja kysyi, eikö Sipri enää tuntenut häntä., — r - No jestantee — Karne! Kädet yhtyivät lujaan puristukseen, sillä jälleennäkemisen ilo oli suuri. Karne vei nyt ystävänsä asuntoonsa, jossa he voisivat jutella vapaasti. Sipri oli eronnut sirkuksen palveluksesta ja haki nyt jonkinlaista työtä, mieluummin kirjoitustyötä, sillä kynä sopisi kouluja käyneelle parhaiten. Kun kaikki ylimalkaiset kuulumiset oli ker- 1956 ' Sivu 3 li.'Xi n, \ \ ^'J 1 - t\ f ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-11-17-03
