Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 22, 1940

              LAUANTAINA, KESÄKUUN 22 PÄIVÄNÄ mi
1
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registerei at the Post Office Depjt^
OiiaWa. ^ seeond class matter.
Tilaushinnat:
l vfc $2X10
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1^0
8 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50 ,
^ 1*40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vki $3.00
6 kfe^ 1.65
lrtionw^(^ot, 5 senttti
Uekkl iimes^ Jokaisen ^Jkan lau­antaina
12-iäyuisena. sisältäen parasta
kaimolBr^aUistaluett^vaa KalBltcräloll-
Aslaml^hille niffönn^tään 20 prosen»
tin palkkio.
Syy^äl^ asianUesyäli^^^^^ Jo ^ -
- ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto-ilmoituk;^
t;r>Sl.O^ k^rta. AvibUiapon
iöeim|ilfö'ölQhentm^ 40c • päista-tuiiihä?'^.
r-^lmeh " SOc
k^erta, $1,00 kolme kertaa. Syntymä­ilmoitukset
$1.00 kerta. $2,00 kpline ker-taäl*
Kublemanilnioitukset $2.00" ^erta,
5Qc lisämaksu klitoslauseelta tai muisto-varsyltä.'
Öalutaan" tietää- jä osÖiteil-'
möitukset 40c pälstatuuina. --^Tilapäis-lUnoittajien
on vaadittaessa lähetettlyä
iJänöitiisinaksu etuJ^tedi.
Yleiset lltiiöituMito palstatuu-ma.
r\m^u^.. Ipk^ j ^ k a f e t ^ n^IJSr-kertaa
samanlaisia 30c päHäimuna.
ÄlM ' ilniörtus^nta ' 406 iw^t4täuöiä;
^i^rtja il^^p^t^e^^. r
'^rikoisista ilinoityshinnoi^ta, yol tier
dustelta tämän'Mdra^ konttöHsta. ' '
kiisUmtojfi: Vdpaus^^i^^ Co.
Tahitilaiset jieitpset^ kutp-KiajEibp'^^^^
ittaja A. Päiviö.; ^ : . /
toimitusneuvosto: J. Järvis. flaylia
WBto/ ÖOja Alio, E : mk. ma
Hyvät nmvQtka,njitattaa^ pttafl
ftuqtniqpnf varsinkin jps nijitä.saa il­maiseksi.
Joskus niistä kgnn^pqam^^
hm.M^^^A^^iPr H'^^lä,fiU^l.^y^äil^^^
joillemme eräs hyvä neuvo ihan^ il-tnaiseksi
(vaiki^a kylUi siinäkin on
vjahätn ompmoitort pyyntqq, ja kifir
ryytM. takang,, niinkuin ehkiji huo-rjimtt^)-
Se., on sellainejt, että jos
tpilloinpiskqhtaa mieleennfi joku }ty-vä
aihe, kuva, vaikutelma, tunn^lm,a,,
eikä ole sillä kertaQ aikaa sitä kir-jffittiifl,
niin . pistäkää se tuotapikaa
paperille tai viihi.n tahansa niuistiirt.
Ei siiMcf; tarvita pitkiä , muistiinpa­noja,
tavaUisestji riittää joku sana,
pääppinti, jonk.q, avulla myöhemntin-kin.
aiheen, muistaa ja kuvat ja vai­kutelmat
loihtiutuvat uudelleen esille.
Täniä hyvä neuvo aiheutui erään
kynäilijäystävämme kirjeestä,, ntis^ä
hän ilmaisee kirjoitus- ja Liekin avus-t:
fshalunsa, ntuita "jituri nyt" Pm*t-tuu
aiheita ja vaikutelniia — "kaikki
tuntuu niin kylmältä ja tyhjältä'*.
Joskus on aiheita ollut liikaakiin,
fnv.tta ci ole siUoin tullut kirjoite-taksi
jne. Se on. ollut ystävämmekin
vika juuri tuo, ettei ole ttillut hyvänä
hetkenä pannuksi mitään muistiin.
Kpkcmus, jonka varmaan on mqni
tchnvt. '
"Kapteenin pojat'* ovat matkalla
jotenkin yiiväJ^täncet eivätkä kcrcft-ncct
täUä kertaa omalle, paikalleen^
joten se jouduttiin tpytjtämään jolla-kjn
muulla. •— AP.
Työlugkkq ne linnat pn__ pystyitä­nyt
^ kun VM^^iraf ^MJ^^^ic» siifnat;
nt^ita ci Jkänj,jok^a ne pn pystyttänyt,
ole pii^.fft suQJass^c^ Icpoh^tkfä rtauttia
saanut. — Vtrtafteft.
sittenii»»? B^p^jtan-viittp;^;
taitoni mn^uiän/. oifee^Ue ja ^s^r.^
malle. .: *
Nyt tulfi^, lyotsi Upallg; ja. sy^Vjn-.
taamn\e., k|j^&umm^^ sjipraanL saaxt^^
kohden. I^uotsi^ e l , ojp cn^.; -
monsieur Jiucas, rak^tettoya ram^^^^
lainen, joka kjprra^ .jn^t s^-.
Kuulen, että Lucas on ku^^^
..Muistan . vielä,, miten hän astui
pienen alukseni k^n^Ute. .Olin tar-"
koin tutkinut merikorttia ja ilmoitin
hänelle: kohteliaasti^ etten tarvinnut,
luotsia.
Tahiteja .on. luotaps^kko ja hän, ai-kpl
Jääid^ alnHs^enl; tahdoin sit^ sit­ten
tahi en.., Jps halusm itse ohjata,,
niin! se oli hänestä samantekevää.
Lain mukaan jei hänen tarvinnut vas­tata
alukseni kohtalosta eikä saaren
Hallinto olisi maksanut minulle cen-time^
kpn,. jo^ .oljsm ajanut karille,
M,ut,ta luptsim^su oli joka tapa\ik-sessa
maksettava. Se, oHseiyä
Ja k»msi;tte9, purjehdin Tahi­tilta,^
seisoi .m9nsi<gur Lucas lai
ja toivotti minulle onnellista pur-jel^
dusta. Ja siljdnkin sgin m^saa
Uiotsimaksun, ya^.kk^ it%e .Qhjas,in.
N^utonfiphtpp iipuu laituru koh-.
den, jolla alkuasjul^aat ^^isp^^
noimmis^ puvuissaan. Tytöillä on
kukkasseppeleet valmiina. Tiare Ta­hiti,
Tiare Moorea, Aude, Tipanie
ja monet muut kukat ovat luovutta­neet
kukkasköynnöksiin ihanat vä­rinsä.
Heti kun silta pn JasJ^e^t^u.insuH
ryntäävät tytöt hymyillä^ kam\el.le.
Tui;nmista, saiampiyista silniistä lois-
*t?ia y^täyäll^syys ja i|p. )Rijske^ kä-
4et kietpvat kiehkurat kaulaamme;
— Ia orana pppaa! Ia o r ^ a vä­hine
popaa' (Teryetujpa^ valkpnien
mkf^l Tervetvilpa,^ yalkair\en nai-neijkj)
huiitayat he,
He oy^ hyvin ihgistuttayia nvpria
naiisia. Heidgjn ryhtju^^^ on ^uora,
f^eTd^. käynUnsä k i i ^ ja so­reata.
Musta, t^eä j a hyvinl\p^4et-tu
tukka valuu selälle. Otsallaan on,
hejöUä kukkasl^^ vasemtp^
t ^ oik,^n korvan .takana ^on Reillä,
k^kka, joko y^<^nen Tiaxe Tahi^i^
jpka tuoksuu huumaavasti tai yet;en-r
p u n i e n Jcaunis M on tuojk.-,
sutqn.
I^iksuttpaJka^^^
meÖtitys., Jos se pn o i k ^ . kpryan,
tgkaMj tarkpitta^ etsi^ pucfe>a,^
mji.t^ta^jos. 5e^yagemman;,korvan
Ojp^ppjnnj^ ei ole
"kuyitteig^t) ^ hy­vin
vä^n. uskottavaa, että taiutilais-t:^^
ö J u l k j ^ s t i jidist^^^^ että hän on
jp"*'ya?at§^^^^^^^^^^^^^^
J^p^ii^n^^^^^ . karkptta-nut
osian taBt^ais^
peteessa on se haudattu jo pitkän
aöca§ sUte'*.' .e^Si^'^^!^]?!, k^^
r^njiPles^jPl^iji T a J ^ pljvs^t;. ra^^i^T
kalaiset viranomaiset, kieltäneet al-k,
ua?iuk^ai^]ta pai;eun,.kannpn. Paiieu
op iiirjaya k^g^S^ppa^lje, jo^a kier­retään
uumipn y];npäriUe. Mutta kun
maailma nyt on tä)mnä kotis^^utur
muis^tpjen vaalintaa ja "kansalli^ur,
kuja", ovat Tahitinkin viranomaiset,
sallinet pareun kannon. Mutta nyt
sitä ei .enpmpnen yllä. näe.
No niin, nyt minä jo asun Pa-peteessa,
Tahitin pääkaupungissa.
Olen jp saanut kaiken järjestykseen
ja olen valmis kirjoitustyöhön.
— Aue! Nao, nao! Aita maitai!
huudahti nuori Etelämeren kauno­tar
Tetu, joka miehensä k a n ^ asuu
naapurimajassa. Hän tuli katsomaan,
miten valkoinen mies jaksaa eikä nä­ky
pUut erittäin ihastuttava. Ruu­miini
joka paikassa oli moskiitonpu-remia.
Nao-aita mai tarkoittaa suomeksi,
että "hyttyset, ei ole hy\^". Ja niin
nuori vaimp sitten otti tappton, jon-kmlaisen
pienen sitruunan, halkaisi
sen kahtia ja alkoi hieroa äkämiäni.
Sadeaika pn tänä vuonna pahasti
raypliästyny;t ja se. myöhästytti. mj.T,
nu.tlvin. Sa4e valuu virtanaan ja kosr
te.us, tiiJtu?aa valpkvyaa^iiugjnritykseni.
Ja sateen nwfean^ tulevat itikat.
Kun pien täällä ^alkais^uBnun asu-.
nut, ei m i n i ^ koskaan ole.täryinäni;
vitelä. turvattua nipgkiittov^jacppn.
Enkä luvHut §itä nytkään taiotta­van,
siUä majassa pii.run^a<astin\pp.r.
ija.
Moo on pieni kalpea, miltei läpi­näkyvä
nelijalkainen eläin, jolla on
p^tkä, kinunpi$a,, kieU, Se rieijtää
salamannopeasti; s^ ja a l ^
j?i syö pääa^lisesti^ itikoita j a k^^-
päsiä. Kun se on nälk|w<^/ist^^^
laulu
Tänään kuuntelin meren laulut
suutuesta simpukankuoresta. On ih
tff/seilistä, kuinka sellainen ontti
kuori saattaa säilyttää symiyinkeh
tgnsa tuutulaulun sisällään vielä sii
lojhf^in^^ kun ihviiskädet ovat kul
jettaneet s^n satojen mailien- etäi
syy teen merestä syntymäsijoiltaan
I^j^ ihmeellistä kuin se onkin, mutl
totta se vain on. Kun vie korvans
lähelle simpukkaa, kuulee aivan sd
västi meren maininkien vyöryvm
kohinan, ja jos riittää mielikuvitustG
niin sij^-kM^nji^llepp voj luoda sk
lunsa silmien eteen kuvan suurista
vihreinä välkjkyvistg, meren aalloista
jotka yhtämittaisena jonona vyöry
vät eteenpäin laulaen, omaa, kiehto
vaa säveltään. Se on meren laulua; ii
lumoaa meidät ja istuttaa sydämVm
me ikuisen rakkauden merta kohtaan
'Sen rakkauden fak^ viemnu
kifTväiiifhe lähemmäksi simpukkaa pa
reifimiH ktiullakseinme sen unohtii
mattoman säveleen, minkä kuuleml
nen saa meidät huokaamaan kaipuus­ta.
Ei meren laulu aina soi samoii
sävelin, niitä säveliä on luk'€matto-mia,
kaikki yhtä viehättäviä. Jos km
saattaa meri riehua tyrskyten ja lau­laa:
pauhaavia taistelulaulujaan. Jos­kus
se rauhoittuu, leväten tyynenä ja
kirkkaana, siilon, se lähettää tuulen
virin m^atkassfl meille laulunsa, vtinkä
kuulemme iloisena liplatuksena ran­nan
kaislikosta. Se sävel onkin, me­ren
lauluista iloisin ja kuuntelin sitä
monena juharihusyöriä istuessani me­ren
rannalla kakkovalkean loisteessa
^ailemassa pohjolan yötöntä yötä.
Jaa, juhannuskin pn taas lähellä. Mi^
ten ikävää." Jokaisena '• juhannukse­na
täällä huQktian. ja toivon, että vit­iä
kerran, edes yhden ainoan kerran,
saisin nähdä pohjolan valkean ju­hannuksen,
meren4auluineen.
Juhannusterveisin
SIR^A-SERKKU.
se kärsiyäUisesti p a i k a l ^ ja odot­taa.
Ja kun sen sitten sivuuttaa
hyönteinen, sieppaa se.sen suuhunsa
nopeasti.
I]jt^isip,,kun,kaik|ci on hiljaa, tulee
mpp rak^t^eleyaye, päälle. Se ku^-
sui^. puoli&^aan. Ääni on samanlai­nen^;
jpka syntyy, kun kepillä iskee
pui^uliipa,.,
Mut,ta nyt pn itikpita niin paljon,
eUi?i?mpp-aripeijani .pysty pitämään
niitä kurissa. Ja tässä on eräs mies,
joka hupm^nna menee johonkin Pa­lmeen
lukÄ^^^^^
ja ostaa. itseUe^^^ eli moskiit-toyerkon.
K A J ELBO.
Pari, joka f (^kaudessa tahtoi tulla.
yffdek^r^i^^i: ruumiiksi, tukekin
siksi ^asta lapsessa. — Papim.
" ' " * * *
Mfxni mies kerskuu ja komeilee sil­lä,
ei^.mklellään purskaisi naima-^
kflupai^ ,mutt(h U'^^^^^ tietävät, ett a
vaimo. Pr^.pamn, mitä mips saattaa,
kädp^aa. — Sigrid Undset.
\ , " ^ . * *
4 On ^et/^ä,vä lasten rinnalla kuin usr
kfiitu yspäsiäj joU^ he.voivat syd&z
mpmä aukaista. — Zindendorj.
* * *
^ Puhetta. jpukipqi4flsta, ruoskimi­sesta
ja tuhassa istumisesta pyhityk­sen
keinoina ei meidän maassamme
totta tptm!fpi tarvita. — Becchcr-
StpTpe.
^Äid^^Tjidänpn suurempi kuin maa-.
Umo, ~ F. Beck.,