1939-08-26-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 LAUANTAINA, ELOKUUN 26 PÄIVÄNÄ ma, f
Kaksi käyntiä
Kirj. MAIJA MERI
SELMA istui navetan luona ja lypsi Selma oli itse kyhännyt pikku-An-lehmää
kuunnellen samalla kuu- nille jonkinlaisen kärpästen suojan
luisiko lapsen itkua tuvasta päin. "käytet)nstä ikkunaverhoista. Lrjpsi
Aamu oli hiostavan kuuma ja kär- oli herätessään sotkenut pienet nyi k-päset
ja paarmat' lentelivät mustana kinsä lujasti verhoihin ja kiskonut ne
pilvenä potkivan Idmiän ympärillä, kasvoilleen. Nyt huusi hän minkä
Toisen lehmän oli Selma jo on- keuhkoistaan sai irti.
pnaekljsoin saraaunhuat llilsyepmseptiy kksiu. in SeK aoulnikikine
joka potkaisi helposti ämpärin kumoon
ellei osannut pitää varaansa.
— Ole nyt hiljaa, viihdj^teli Selma
mairittelevalla äänellä. Kas noin
huiskitaan pahat kärpäset pois, noin,
noin! I^hmä painoi päänsä alas ja
puhalsi vihaisesti, ja seuraavassa hetkessä
oli lehmän jalka ämpärissä.
Selma sai maitoa kasvoilleen ja esiliinalleen,
ja kun hän vihdoin pääsi
jaloilleen oli lehmä jo kaukana. Siellä
se meni niin, että kello kaulassa pom-patti
kuin valkean hädässä.
Samassa kuului jo pikku-Anniii k i meä
itku tuvan aivonaisesta ikkunasta.
Selma ei ehtinyt edes voivottelemaan
vahinkoa. Kiireenvilkkaa riensi
hän polkua pitkin tupaa kohden.
Likaantunut maidontippa mikä oli
jäänyt ämpärin uurteeseen saisi mirri
joka laiskana ja laihtuneena kyyris-teli
aitan rapipusilla mustan kukon
huomion kohteena. Kukko kotkotti
varoittavasti kanoille jotka kuoput-tivat
nokkosrj^än juurella silmät
ummessa, mutta kanat olivat jo tottuneet
kissaan eivätkä välittäneet
— Aiti, äiti, kirkui hän ja huitoi
vihaisesti ympärilleen. Se olikin hä^,
nen ainoa sanavarastonsa jota huudettiin
joka tilaisuudessa,
— Äiti lähti heinään jo aikaisin
aamulla isän kanssa, laperteli Selma
nostaessaan yksitoistakuukautisen, l i havan
tytön syliinsä. Mutta Selma
antaa ruokaa ja vie pihalle. Menemmekö
me pihalle tipuja katsomaan ja
mirriä silittämään? Menemmekö?
Selma oli veljensä perheessä sekä
lapsenhoitajana, että palvelijana. Häh
oli siihen asti hoitanut äitiään kotimökillä,
mutta vähää ennen pikku-
Annin syntymää oli äiti kuollut, ja
niin oli Selma veljensä pyynnöstä
tullut Niemelän pikkutaloon.
Hänellä oli kyllä ollut salaisena
unelmana puutarhakoulu sillä hän oli
lapsesta asti rakastanut kukkasia,
mutta tuo unelma oli jäänjrt unelmaksi,
ja niin oli Selma ollut jo Niemelässä
lähes vuoden.
Tila oli pieni ja velkainenkin.
Maat olivat hajalla ja pahojen kinttupolkujen
takana. Sekin niitty minne
veli vaimomeen oli jo auringon-hiukkaakaan
varovaisen kukon varbi- noustessa lähtenyt niittämään, oli sy-tuksista.
Tuvassa oli edellisenä pä.ivänä leivottu
ja iso uuhi uhosi vieläkin lämpöä
kuin saunan kiuas. Ikkunoita
täytyi pitää auki- vaikka sidtäM sitten
tulikin kärpäsiä jotka tekivät sietämättömäksi
sisällä oleilemisen.
ajatellut, puheli Hajamieli.
Meritähti vastasi:
— Minua ei ole, sinä vain kuvittelet,
että minä olen olemassa.
Sitten meritähti alkoi kasvaa ja
pyöriä ympäri kuin ratas. Se kasvoi
kasvamistaan täyttäen maan ja taivaan.
Sinisiä ja punaisia kipunoita
sinkoili sen säteiden kärjistä kuin
raketista. Se pyöri yhä hurjemmin,
väliä korvessa jonne pääsi vain pahoja
riukuportaita myöten. Itse niitty
oli upottava niin, että niittäjän
täytyi ksAIata polviaan myöten kylm
ä s i vedessä. Ja kokoaminen täytyi
käydä ihmisvoimin. Hevonen ei
olisi päässyt minnekään siellä.
Selma oli laittanut Ahnille pienet
vaunut pakkilaatikosta jonka alle hän
oli sahannut pyöreästä puusta pyörät.
Tosin vaunut vinkuivat ja keikkuivat *
kun niitä lykättiin, mutta suuresti
ne kuitenkin helpottivat Selman työtä.
Joskus nukahti Anni Vaunuihinsa
ja silloin sai Selma aikaa muihin
töihinsä. Lehmät oli lypsettävä, vasikat
juotettava, porsaat ruokittava
ja huoneet siistittävä. Ja ruokaakin
täytyi valmistaa. Joskus ei Selma
taita huolimattomasta lypsämisestäni,
mutta siihen on jo totuttu.
Jonkun ajan kuluttua, pU Anni ja,
suostuvainen vankkurdhin menoon.
Selma taittoi pari heivaai tytön kä-'
teen ja ohjasi kulkunsa :saunaa kohden.
Siellä olivat vasikat karsinassaan.
Hän wisi saman tien täyttää
ruuhet vedellä. Ja siellä oli piha :ta^
saisempi ^vankkureille. Jonkun ajan
kuluttua .Anni varmasti taas nukahtaisi.
Hän oli nukkimut yönsä levottomasti
kuumassa tuvassa ja häirinnyt
toistenkin unta,
Niemelä oli yksinäisellä paikalla
kuoppaisen peltotien varrella. Oli
harvinaista nähdä \'ieraita ihmisiä lähistöllä.
Vain joskus kolisteli joku
rattaineen metsäpalstoilleen, muita
kulkijoita ei juuri näkynyt, Selma^
kulki - hiljalleen edestakaisin pihani
ja työnsi vankkureita edellään. Joskus
oli Alitalon renki pysähtynyt puhelemaan
Selman kanssa käydessään
talon metsäsaralla milloin halkoja hakemassa
milloin rankoja kolomassa.
V^eli olikin kiusotellut Selmaa pojasta,
mutta Martta oli tiuskaissut: Kakarahan
tuo.Selma vielä on. Anna sen
olla rauhassa. Kyllä tähän autuuteen _
aina pääsee.
Selma huokasi ajatellessaan tulevaisuuttaan.
Olisiko hänkiii jonkun
vuoden kuluttua jonkun pikkumökin
emäntänä huolien painamana ja kuihtuneena.
Ehkä juuri Matti olisi "se
oikea" josta hän joskus oli haaveillut
kauneina suvi-iltoina.
Tosin oli hän tuntenut joskus miltei
vastenmielisyyttä nähdessään Matin
tuijottavissa silmissä nälkäisen
katseen. Poika oli iso ja punakasvoi-nen,
ja Selma oli nähnyt hänen lyövän
hevostaan isossa .mäessä kelirikon
aikana, mutta semmoisia ne miehet
taisivat olla kaikkialla. YhdeUä oli
yksi vika, toisella toinen.
Kun Anni oli nukahtanut, työnsi
Selma vankkurit kuistin varjoon ja
peitti varovaisesti lapsen kasvot liinalla.
Nyt menisi hän ensimmäiseksi ha«
kemaan kuopasta perunoita. Sitten
siistisi hän tuvan ja veisi porsaille
ruokaa. Tavallisesti Annin uni kesti
pari tuntia elleivät.kärpäset imsseet
häntä häiritsemään. Ja sillävälin eh-ti
jo paljon tehdä, kun vaan nopeasti
yritti suoriutua töistään, Nyppies-sään
valkoisia ituja perunoista kuo«
pan edessä näki Selma äkkiä pitkän
varjon lankeavan eteensä. Hän nosti
hiukan säpsähtäen päätään ja jäi sitten
tuijottamaan metsän varjosta i l maantunutta
miestä joka hoippuen ai-vanknin-
juopunut oli pysähtynyt Selman
eteen.
l-^ Ruokaa, antakaa jotakin ruokaa,
sai mies sanottua käheästi. Sitten
hän horjahti ja kaatui ruohikkoon
kuin sailaman iskemä puu.
Perinjuurin säikähtyneenä seisoi
Selma muutamia sekunteja paikallaan.
Sitten hän syöksyi aittaa kohden,
ja palasi tuokion kuluttua maitokannu
kädessään takaisin. Mies kohosi
vaivaloisesti istumaan ja tarttui
ahnaasti täysinäiseen kannuun. Hän
joi niinkuin nälkään ja janoon nääntymäisillään
oleva. Selma tarttui-estäen
hänen käsivarteensa.
—- .Älkää juoko liian nopeasti, koetti
hän estellä., mutta mies jatkoi yhä.
juontiaan ja laski sitten vasta kannun
maahan kun hän qli tyhjentänyt sen
viimeistä pisaraa myöten.
— Oliko se maitoa, sanoi hän hiljaa.
Pikemmin olisin sen luullut joksikin
ihanaksi nesteeksi.
— Oletteko te eksyksissä, sanoi
Selma ja katseli miestä säälien. Takkia
ei ollut ollenkaan ja paita oli
miltei riekaleina. Housut olivat omituista
kangasta, suuri juovaista ja
saappaat olivat paksupohjaiset ja saven
tahraamat. Lakki puuttui kokonaan.
Joku risu' oli vetänyt syvän
haavan toiseen käsivarteen, ja sammalia
oli takertunut kosteaan .ruskeaan
tukkaan, joka oli tiheä, mutta
jotta kuului humina kuin suuret urut
olisivat soineet ja koko ajan se tuijotti oikein tietänyt miten selviytyä kai-än-
oituksellisesti yhdellä silmällään kesta, varsinkin silloin kun .4nni kiu-protessoria.
.
Kultahiekkahien poukama, basalt-tilinna
ja aurinko ja meri katosivat
kuin sumuun. Taas joutui professori
kieppuvaan mustaan kurimukseen,
joka nielaisi hänet humisevan S3rvyy-den
läpi.
Professori Hajamieli heräsi. Hän
kutteli hampaittensa kanssa.
Käly oli riuskaluontoinen ja tekevä
nainen, mutta hiukan liian paha-suinen.
Iltasin kun hän väsyneenä
palasi pelloilta saattoi hän pahottaa
Selman mielen tiuskimalla kaikista
pikkuasioista. Milloin oli vasikat saaneet
liiaksi juomaa, milloin aurinko
räpviteli silmiään, käänteli päätään, oli polttanut Annin käsivarret ja niin
^roi partaansa ja sanoi:
— Oh, nukahdinko minä, oliko se
^ i n unta, ihmeellistä unta?
Kilpikonna akvaariossa käänsi päätään
ja virkkoi: V
edespäin.
Veli oli hiljainen hiukan saamatonkin,
eikä hän koskaan vastustanut
vaimoaan missään asiassa. Hän
oli oikea rauhanmies, joka oleili mie-
— Nukahdit, sinä nukahdit kes- luimmin omissa oloissaan,
ten kaiken, puhuit unissasi ja hosuit Ruokittuaan Annin kantoi Selma
^ ' l l ä s i ja heräsit, kun löit pääsi tytön pihalle ja haki vankkurit rap-
Pö\tään. Oh isäntä parka, ohsit niin- pajen alta esille. Tyttö taaperteli
kuin minä, etkä vaivaisi päätäsi tur- pihannurmikolla ja tuiskahti %uon
tflla! Sillä koskaan me emme saa tuostakin nenälleen, mutta lapsi ei
l^etää miten ja mistä olemme tulleet, ollut siitä millänsäkään. Se kirkui
ja minne me menemme, kun täältä flosta ja yritti perhosta käsillään kiin-
^ähdemme. ni. Sitten huomattiin kukko aitan
Mutta professori ei kuullut Kss-. luona, ja senjälkeen mirri joka lähes-piameren
kilpikonnan viisaita sano- tyi kimrästi^aukuen Selmaa. Selma
K Hän nousi ja meni tarkastamaan haki kissan kupin ja kaatoi siihen
teidnpuUojaan ja koeputkiaan, toi- likaantuneen maidon.
että kuoUeista aineista olisi lo- — Syö nyt itsesi kerrankin pyore-
P^takin muodostunjit dävaä alkuli- aksi kum papu, kehoitti hän namah-öJaa,
. . . . - : taen. Tosin saan minä toruja Mar-
Rautakeuhkopotitas Frederick B, SnUe ja Teresa Larkm,
joidm huotmola keriSttäneestä parikti vihkiytymisestä ja häätmU'
kasta kerroimme viime numerossa. . ,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 26, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-08-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390826 |
Description
| Title | 1939-08-26-07 |
| OCR text | 1939 LAUANTAINA, ELOKUUN 26 PÄIVÄNÄ ma, f Kaksi käyntiä Kirj. MAIJA MERI SELMA istui navetan luona ja lypsi Selma oli itse kyhännyt pikku-An-lehmää kuunnellen samalla kuu- nille jonkinlaisen kärpästen suojan luisiko lapsen itkua tuvasta päin. "käytet)nstä ikkunaverhoista. Lrjpsi Aamu oli hiostavan kuuma ja kär- oli herätessään sotkenut pienet nyi k-päset ja paarmat' lentelivät mustana kinsä lujasti verhoihin ja kiskonut ne pilvenä potkivan Idmiän ympärillä, kasvoilleen. Nyt huusi hän minkä Toisen lehmän oli Selma jo on- keuhkoistaan sai irti. pnaekljsoin saraaunhuat llilsyepmseptiy kksiu. in SeK aoulnikikine joka potkaisi helposti ämpärin kumoon ellei osannut pitää varaansa. — Ole nyt hiljaa, viihdj^teli Selma mairittelevalla äänellä. Kas noin huiskitaan pahat kärpäset pois, noin, noin! I^hmä painoi päänsä alas ja puhalsi vihaisesti, ja seuraavassa hetkessä oli lehmän jalka ämpärissä. Selma sai maitoa kasvoilleen ja esiliinalleen, ja kun hän vihdoin pääsi jaloilleen oli lehmä jo kaukana. Siellä se meni niin, että kello kaulassa pom-patti kuin valkean hädässä. Samassa kuului jo pikku-Anniii k i meä itku tuvan aivonaisesta ikkunasta. Selma ei ehtinyt edes voivottelemaan vahinkoa. Kiireenvilkkaa riensi hän polkua pitkin tupaa kohden. Likaantunut maidontippa mikä oli jäänyt ämpärin uurteeseen saisi mirri joka laiskana ja laihtuneena kyyris-teli aitan rapipusilla mustan kukon huomion kohteena. Kukko kotkotti varoittavasti kanoille jotka kuoput-tivat nokkosrj^än juurella silmät ummessa, mutta kanat olivat jo tottuneet kissaan eivätkä välittäneet — Aiti, äiti, kirkui hän ja huitoi vihaisesti ympärilleen. Se olikin hä^, nen ainoa sanavarastonsa jota huudettiin joka tilaisuudessa, — Äiti lähti heinään jo aikaisin aamulla isän kanssa, laperteli Selma nostaessaan yksitoistakuukautisen, l i havan tytön syliinsä. Mutta Selma antaa ruokaa ja vie pihalle. Menemmekö me pihalle tipuja katsomaan ja mirriä silittämään? Menemmekö? Selma oli veljensä perheessä sekä lapsenhoitajana, että palvelijana. Häh oli siihen asti hoitanut äitiään kotimökillä, mutta vähää ennen pikku- Annin syntymää oli äiti kuollut, ja niin oli Selma veljensä pyynnöstä tullut Niemelän pikkutaloon. Hänellä oli kyllä ollut salaisena unelmana puutarhakoulu sillä hän oli lapsesta asti rakastanut kukkasia, mutta tuo unelma oli jäänjrt unelmaksi, ja niin oli Selma ollut jo Niemelässä lähes vuoden. Tila oli pieni ja velkainenkin. Maat olivat hajalla ja pahojen kinttupolkujen takana. Sekin niitty minne veli vaimomeen oli jo auringon-hiukkaakaan varovaisen kukon varbi- noustessa lähtenyt niittämään, oli sy-tuksista. Tuvassa oli edellisenä pä.ivänä leivottu ja iso uuhi uhosi vieläkin lämpöä kuin saunan kiuas. Ikkunoita täytyi pitää auki- vaikka sidtäM sitten tulikin kärpäsiä jotka tekivät sietämättömäksi sisällä oleilemisen. ajatellut, puheli Hajamieli. Meritähti vastasi: — Minua ei ole, sinä vain kuvittelet, että minä olen olemassa. Sitten meritähti alkoi kasvaa ja pyöriä ympäri kuin ratas. Se kasvoi kasvamistaan täyttäen maan ja taivaan. Sinisiä ja punaisia kipunoita sinkoili sen säteiden kärjistä kuin raketista. Se pyöri yhä hurjemmin, väliä korvessa jonne pääsi vain pahoja riukuportaita myöten. Itse niitty oli upottava niin, että niittäjän täytyi ksAIata polviaan myöten kylm ä s i vedessä. Ja kokoaminen täytyi käydä ihmisvoimin. Hevonen ei olisi päässyt minnekään siellä. Selma oli laittanut Ahnille pienet vaunut pakkilaatikosta jonka alle hän oli sahannut pyöreästä puusta pyörät. Tosin vaunut vinkuivat ja keikkuivat * kun niitä lykättiin, mutta suuresti ne kuitenkin helpottivat Selman työtä. Joskus nukahti Anni Vaunuihinsa ja silloin sai Selma aikaa muihin töihinsä. Lehmät oli lypsettävä, vasikat juotettava, porsaat ruokittava ja huoneet siistittävä. Ja ruokaakin täytyi valmistaa. Joskus ei Selma taita huolimattomasta lypsämisestäni, mutta siihen on jo totuttu. Jonkun ajan kuluttua, pU Anni ja, suostuvainen vankkurdhin menoon. Selma taittoi pari heivaai tytön kä-' teen ja ohjasi kulkunsa :saunaa kohden. Siellä olivat vasikat karsinassaan. Hän wisi saman tien täyttää ruuhet vedellä. Ja siellä oli piha :ta^ saisempi ^vankkureille. Jonkun ajan kuluttua .Anni varmasti taas nukahtaisi. Hän oli nukkimut yönsä levottomasti kuumassa tuvassa ja häirinnyt toistenkin unta, Niemelä oli yksinäisellä paikalla kuoppaisen peltotien varrella. Oli harvinaista nähdä \'ieraita ihmisiä lähistöllä. Vain joskus kolisteli joku rattaineen metsäpalstoilleen, muita kulkijoita ei juuri näkynyt, Selma^ kulki - hiljalleen edestakaisin pihani ja työnsi vankkureita edellään. Joskus oli Alitalon renki pysähtynyt puhelemaan Selman kanssa käydessään talon metsäsaralla milloin halkoja hakemassa milloin rankoja kolomassa. V^eli olikin kiusotellut Selmaa pojasta, mutta Martta oli tiuskaissut: Kakarahan tuo.Selma vielä on. Anna sen olla rauhassa. Kyllä tähän autuuteen _ aina pääsee. Selma huokasi ajatellessaan tulevaisuuttaan. Olisiko hänkiii jonkun vuoden kuluttua jonkun pikkumökin emäntänä huolien painamana ja kuihtuneena. Ehkä juuri Matti olisi "se oikea" josta hän joskus oli haaveillut kauneina suvi-iltoina. Tosin oli hän tuntenut joskus miltei vastenmielisyyttä nähdessään Matin tuijottavissa silmissä nälkäisen katseen. Poika oli iso ja punakasvoi-nen, ja Selma oli nähnyt hänen lyövän hevostaan isossa .mäessä kelirikon aikana, mutta semmoisia ne miehet taisivat olla kaikkialla. YhdeUä oli yksi vika, toisella toinen. Kun Anni oli nukahtanut, työnsi Selma vankkurit kuistin varjoon ja peitti varovaisesti lapsen kasvot liinalla. Nyt menisi hän ensimmäiseksi ha« kemaan kuopasta perunoita. Sitten siistisi hän tuvan ja veisi porsaille ruokaa. Tavallisesti Annin uni kesti pari tuntia elleivät.kärpäset imsseet häntä häiritsemään. Ja sillävälin eh-ti jo paljon tehdä, kun vaan nopeasti yritti suoriutua töistään, Nyppies-sään valkoisia ituja perunoista kuo« pan edessä näki Selma äkkiä pitkän varjon lankeavan eteensä. Hän nosti hiukan säpsähtäen päätään ja jäi sitten tuijottamaan metsän varjosta i l maantunutta miestä joka hoippuen ai-vanknin- juopunut oli pysähtynyt Selman eteen. l-^ Ruokaa, antakaa jotakin ruokaa, sai mies sanottua käheästi. Sitten hän horjahti ja kaatui ruohikkoon kuin sailaman iskemä puu. Perinjuurin säikähtyneenä seisoi Selma muutamia sekunteja paikallaan. Sitten hän syöksyi aittaa kohden, ja palasi tuokion kuluttua maitokannu kädessään takaisin. Mies kohosi vaivaloisesti istumaan ja tarttui ahnaasti täysinäiseen kannuun. Hän joi niinkuin nälkään ja janoon nääntymäisillään oleva. Selma tarttui-estäen hänen käsivarteensa. —- .Älkää juoko liian nopeasti, koetti hän estellä., mutta mies jatkoi yhä. juontiaan ja laski sitten vasta kannun maahan kun hän qli tyhjentänyt sen viimeistä pisaraa myöten. — Oliko se maitoa, sanoi hän hiljaa. Pikemmin olisin sen luullut joksikin ihanaksi nesteeksi. — Oletteko te eksyksissä, sanoi Selma ja katseli miestä säälien. Takkia ei ollut ollenkaan ja paita oli miltei riekaleina. Housut olivat omituista kangasta, suuri juovaista ja saappaat olivat paksupohjaiset ja saven tahraamat. Lakki puuttui kokonaan. Joku risu' oli vetänyt syvän haavan toiseen käsivarteen, ja sammalia oli takertunut kosteaan .ruskeaan tukkaan, joka oli tiheä, mutta jotta kuului humina kuin suuret urut olisivat soineet ja koko ajan se tuijotti oikein tietänyt miten selviytyä kai-än- oituksellisesti yhdellä silmällään kesta, varsinkin silloin kun .4nni kiu-protessoria. . Kultahiekkahien poukama, basalt-tilinna ja aurinko ja meri katosivat kuin sumuun. Taas joutui professori kieppuvaan mustaan kurimukseen, joka nielaisi hänet humisevan S3rvyy-den läpi. Professori Hajamieli heräsi. Hän kutteli hampaittensa kanssa. Käly oli riuskaluontoinen ja tekevä nainen, mutta hiukan liian paha-suinen. Iltasin kun hän väsyneenä palasi pelloilta saattoi hän pahottaa Selman mielen tiuskimalla kaikista pikkuasioista. Milloin oli vasikat saaneet liiaksi juomaa, milloin aurinko räpviteli silmiään, käänteli päätään, oli polttanut Annin käsivarret ja niin ^roi partaansa ja sanoi: — Oh, nukahdinko minä, oliko se ^ i n unta, ihmeellistä unta? Kilpikonna akvaariossa käänsi päätään ja virkkoi: V edespäin. Veli oli hiljainen hiukan saamatonkin, eikä hän koskaan vastustanut vaimoaan missään asiassa. Hän oli oikea rauhanmies, joka oleili mie- — Nukahdit, sinä nukahdit kes- luimmin omissa oloissaan, ten kaiken, puhuit unissasi ja hosuit Ruokittuaan Annin kantoi Selma ^ ' l l ä s i ja heräsit, kun löit pääsi tytön pihalle ja haki vankkurit rap- Pö\tään. Oh isäntä parka, ohsit niin- pajen alta esille. Tyttö taaperteli kuin minä, etkä vaivaisi päätäsi tur- pihannurmikolla ja tuiskahti %uon tflla! Sillä koskaan me emme saa tuostakin nenälleen, mutta lapsi ei l^etää miten ja mistä olemme tulleet, ollut siitä millänsäkään. Se kirkui ja minne me menemme, kun täältä flosta ja yritti perhosta käsillään kiin- ^ähdemme. ni. Sitten huomattiin kukko aitan Mutta professori ei kuullut Kss-. luona, ja senjälkeen mirri joka lähes-piameren kilpikonnan viisaita sano- tyi kimrästi^aukuen Selmaa. Selma K Hän nousi ja meni tarkastamaan haki kissan kupin ja kaatoi siihen teidnpuUojaan ja koeputkiaan, toi- likaantuneen maidon. että kuoUeista aineista olisi lo- — Syö nyt itsesi kerrankin pyore- P^takin muodostunjit dävaä alkuli- aksi kum papu, kehoitti hän namah-öJaa, . . . . - : taen. Tosin saan minä toruja Mar- Rautakeuhkopotitas Frederick B, SnUe ja Teresa Larkm, joidm huotmola keriSttäneestä parikti vihkiytymisestä ja häätmU' kasta kerroimme viime numerossa. . , |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-08-26-07
