Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 28, 1944

              Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 28 PÄIV.ÄNÄ 1944
]
i '
I
l i ' i v\ < S
1 ' ""'''^
'f-•'dl
Sh >
'^8
ie
: COmacftiff suomalaisten viikkoleHti)
. PuUUsIied and printed by. the Vapaus
]^UIishing; Company Limited, 100-l<Kt
Sam Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept,
Ottawar as second class mutter:
Tilaushinnat:
1 vk- ..............$2.00
6 kk.' . 1.10
''.3 k k * • • • •«• • •* • • •. «60
( Yhdjsyaltpihin:
1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .$2.50
6'(dc* ' 1*40
Suomeen, j». mnnalle^ ^kiNnaille::
. 1 vk. .••.•••,.•.........«..$3.00
6 k k » , . . . . i . . . . i . . . . . . . . . . . . . . . l'.€5j
Liekki- Ilmestyy jokaisen viikon lau«
' antaina lä-sivuisena, sisältäen parasta
katinokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.-'
Aslamiehllle myönnetään 20 proseh-tin^
palkkio.
"Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin Umoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 3mnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury^ Ontario
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 - -
\läisid Mykdessd
SEURAAVA matkailijan kertomus
on vuodelta 1937:
MuJkden kaupungin muurin sisä­puolella
näyttää yö synkemmältä ja
mustemmalta kuin muurien ulkopuo­lella,
jossa on kansainvälistä väestöä
ja japanilaisia kauppiaita. Kun kau­pungin
neljä raudoitettua porttia sul­jetaan
yöksi, niin tuntuu kuin siirtyisi,
ulkomaailma, kymmenien, tuhansien
peniikulmien päiihän. tuosta Kiinan
käynnissä. Mutta kaikki huoneessa
olijat nousevat kovaan, vastarintaan,
- r - Jos sinä tuligit mukaani joutuisim­me
kaikki leimatuiksi kommunisteik­si;
Sinulta: läysyttäisiin,initä harras­tusta
sinulla on täliän asiaan, ja mistä
olet yleensä saanut tietää, että tällair
nen juttu on käsillä.
kuun. Hänen tukkansa on uuden
muodin mukaan leikattu lyhyeksi.
Hän. on juuri palannut Amerikasta
opintoniatkaltaan ja me sovimme, että
mepemme yhdessä katsomaan naisten
vankilaa. Johtaja, jonka puoleen tä­mä,
nuori nainen kääntyi^ sanoi:
Sanokaa tälle ulkomaalaiselle,
män keskustelun, jälkeen lempeällä.
''Z^ii jhm''-^rv.^dyte.llä).
vanhasta kulttuurikesikuksestav jät- nen kasvoistaau; näkee^ hänen
taen sen väsyneenä vaalimaan omia ajatuksensa; ovat kaukana; meisti»,
että jjääjOhtäja^ o^^^^^ ja ilman
hän^fii lupaansa ei vankilaan saa ku-kaajjva^
tua. Sitten hän lisäsi: En
halua, että sanomalelhtireportterit nä-
Li Shing Jenhyvästelee meitä tä- kevät talon» Siellä ei ole^ kyllin puh­dasta,
heitä, varten, vOpettaljatar sai
vierailla vankilassa, siliä hän oli erään
vuosituhansien takajisia uniaan.
Kuun kalpeassa valossa tuntuu
muureilla kaikki äänet jähmettyvän^
Silloin tällöin kuuluu vain kaameana:
jonkin kerjurin huuto: Olkoon ta­lonne
siunattu! Karttukoon teille
rikkautta I
J a kun misään noissa harmaissa,
köyhissä taloissa ei ikkuna aukene ja.
Hänen < mentyään tuii% jhut^neeseen
j ä l l en hiljaisuus. Puu tarlian, Iplhdet
vain^ kahisivat.
Emäntämme on pieni, kiinalainen
nainen pitkine housuineen. Uan on
hyvin; hento ja; sairaalloinen jijonien
synnytystensä; jälkeen. Kun hänen
miehensä tulee sisään, nousee liän sei-armelias
käsi heitä pyytäjälle leivän-, somaan ja astuu tätä; vastaan Jcunni-
Sudbnry, Ont.
Töimifuksen kulmasta
Emme malta f olla vielä huomautta­matta,
että meillä on käsillä totisen
toiminnan, syystmminnan ajat. Pa­rastaikaa
on menossa Voitonlainan
keräys, tärkein sota-apu, veretön pon­nistus,
kotirintamalla — eikä edes mi­kään
la/t ja, vaan korkoa tuottava^ lai-fta.
Sitten on lehtientme levitys. Sen
rinnalla onnentoivotusten keräys ja
lehteemme nähden ennen kaikkea hy­vät
kirjoitukset, muistaen, että Liekki
ilmestyy joka viikko.
Meillä sudburylaisilla on kaiken o-hella
uuden kokoushuoneemme ava­jaisten
valmistus, suuren näytelmän
harjoitus ja muun ohjelman kehitte­ly.
Tulipalossa tuhoutunut kokous­huoneemme
on näet kohotettu uudel-palaa,
häipyy tuokin ääni etäisyyteen.
Tuuli huokaa vain puu tarhan kuivissa,
lehdissä ja laahaa niitä kahisten muu­tamia
metrejä jättäen siihen taas
omaan rauhaansa.
Eräässä talossa, meidän talossam^
me kertoo pieni kiinalainen , nainen
meille miehestään, poliiseista, veloista,,
oikeudenkäynneistäja, monista muista
huolistaan. 'Nainen on vielä nuori,
hänellä on hieno, musta tukka, joka
on kiinalaiseen tapaan kammattu si-leästi
taaksepäin nutturalle. I^nen
kasvoissaan ja pälyilevissä silmissään
on errkoinen ilme.
oittavasti. Hän: ei osaa lukea eikä
mene koskaan: ulos. Hänellä on vaa­leat,
viisaat; silmät, ja hän kyselee
minuUa usein muiden, naisten oloja
kaukaisessa: lännessä. Hänen kysy­meiksensä'ovat
älykkäitä- mutta usein
häni huokaa- ja, vaikenee. Silloin hän
ajattelee asioita, jotka -ovat minulle
vieraita. "Naiset lännessä ovat hy­vin;
onnellisia", hän sanoo. " H e saa­vat-
elää miten heitä huvittaa, eikä
heidän tarvitse tehdä enempää lap­sia
kuin heitä haluttaa." Hän ei tiedä
mitään oman maansa eteläosien nyky­aikaisista
naisista, ja miten hän voi­sikaan
tietää, kun hänet naitiin nel-
Hän ori hyvin kaunis, sanon mi- jäntoista ikäisenä eikä hän senjälkeen
nä kiinalaiselle ystävättärelleni.
— Ei minun mielestäni, vastaa, yli­oppilas.
Mutta sitten hän lisää pie­nen
harkinnan jälkeen: — T a i . ..
hän on niin tavallisen näköinen kau­neudessaan.
^
— Ehkäpä on pitkä yhdessäolo
ole ollut kosketuksessa ulkomaailman
kanssa. Aika on kulunut hitaasti ja
ollut täynnä harmaata ikävää. Hä­nen
tehtävänsä on ollut vain synnyt­t
ä ä lapsia. -
'Nyt hän on vanha ja kulunut. Hä­nen
miehensä suunnittelee ostaa it-miehen
kanssa, joka on taistellut ka- selleen nuoren tytön ja ottaa sen ta-pinallisten
riveissä, tehnyt tuosta nai- loon "kUnkubineksi". Emäntä ei'us­kalla
' vastustaa tätä suunnitelmaa.
Mutta .sitä tekee kiihkeästi hänen
sesta sen, mitä hän nyt on. Hänen
kasvoissaan on ilme, joka kertoo tyh­jiin
vuodatetuista kyyneleistä ja rau- vanhempi poikansa, joka on ylioppilas
lecn ja on valmistumaisillaan entistä ^^sta, joka on saavutettu sen jälkeen, ja pukeutuu puuvillaiseen pukuun.
ehampana. Tietysti sen avausta odo­tetaan
tämän ajan puitteisiin sopival­la
^innostuksella, ajatelleny ettei se tu­le
turhan tähden eikä vain pelkän hu­vin
vuoksi siinä seisomaan.
* • *
Taas eräs uusi kirjoitushaluinen ys-tävämm^
kysäisee, kauniisti kyllä:
Voisiko toimitus sanoa, mistä aihees­ta
jninun olisi sopivin Liekkiin kirjoit­taa,
taikka mistä minä löytäisin sopi­van
aiheen?" Se on i^uhän kiperä ky­symys
ja vaikea vastata varsinkin scn^
joka ei tunne kysyjän taipumuksia.
Ainoa vastaus kai olisi: kirjoittakaa
Hän istuu tyynenä, kädet helmassaan
ja kertoo miehestään L i Shing Jesta.
Vuosi sitten hänen miehensä vangit­tiin
ja kuljetettiin oikeuden eteen ka-pinayllytyksestä.
Hänen ystävänsä,
joka niinikään oli joutunut kiinni, oli
hänet kavaltariut. Mutta paitsi tä­män
ystävän kertomusta, ei häntä
vastaan löydetty muita todisteita kuin
se, että hän \mosikausia oli ollut so­sialistisen
yhdistyksen jäsen. Mutta
.todisteet olivat jotain uuden ajan hul­lutuksia,
niistä eivät Mandshurian
virkamiehet paljonkaan välittäneet. •
Pelastaakseen miehensä ainoalla
ni-
Tämä on uhannut jättää kotinsa,
jos isä toisi sinne vieraan naisen. —
Sinä olet poikani ja sinun on toteltava
isääsi, vastaa mies.
kristillisen hy väntekeväisyysseuran
jäsen. .
jVfandshurian »aiset ovat vielä puo­littain
orjia, kertoi hän minulle. Mie­hillä
on useitakin vaimcija ja lisäksi
"konkubineja". Ajatus avioerosta
tuntuisi aivan mahdottomalta. Mies
kyllä voi lähettää vaimonsa pois tai
ottaa uuden' kotiinsa, mutta naisella
ei ole mitään tähän sanottavaa.
—- Mistä rikoksista ovat naiset e-nimmäkseen
vankiloissa, kysyn minä.
— Tavallisesti murhasta, hän vas­taa.
— Murhasta?
— NiiUj he murhaavat usein kuin
ku&utaudin vallassa miehiään.
Kerran, näin minä kurjalta näyttä­vän
taJonpoikaisnaisen sidottiiine jal-koineen
— hän oli paennut Schan-tungin
nälkäalueilta — kerjäävän ka­dulla.
Surkastuneilla jaloillaan hor­jui
hän jäätyneellä iljangolla liukastui
ja kaatui. Hän makasi .siinä pitkin
pituuttaan, keskellä kaupungin ka­tua.
Hänen leipälaubkunsa, oli auen­nut
ja,sen sisältö oli valunut maahan.
Katu oli täynnä miehiä, jotka nä­kivät
onnettomuuden, mutta kukaan
ei astunut askeltakaan auttaakseen
onnetonta. He seurasivat tilannetta
naureskellen, myöskin poliisi, joka
seisoi kadun kulmassa, nauroi täyttä
kurkkua. Talonpoikäisnainen ei voi-
^nut paikaltaan liikahtaa. Kuitenkin
nosti hän kätensä ja tarkasti katseli­joita
kuin kenraali sotajoukkoa. Ja
sitten aukaisi hän suunsa ja alkoi ki­rota
miehiä heidän esirisiään myöten
ja myöskiii ne jälkeläiset, jotka he
maailmaah saattoivat. Ja. silloin nau­ru
lakkasi. Tuntui kuin kylmä Sipe­rian
tuuli olisi, yhtäkkiä, jähmettänyt
naurun kaikkien kasvoilta. Koko
mieäjoukko pakeni suuren kauhun
mistä haluatte, mi/;:ä aine teitä parhai- keinolla, joka Kiinassa tepsii
ten tmellyit-ää,—- kunhan ei pnoluepo- mitiinn rahalla — oli pieni vamio
alutta poika ei tunne kunnioitusta, valtaamana. Ja yhä heidän juostes-vaan.
tietää, mitä tahtoo. Lisäksi on saan kaikui talonpoikaisnaisen kirous-hänen
isänsä viikko sitten lyönyt tulva. Lopuksi onnistui vanhuksen
häntä vasten kasvoja. Sanotaan, että kuitenkin suurella vaivalla ponnistau-kiinalaiset
pojat rakastavat isiään, tua jaloilleen. Muuan lapsi, joka ko-
Eivät ainataan ne, jotka minä olen ko ajan oli seissyt hänen vierellään,
nähnyt. Harvoin olen lukenut nila auttoi häntä ja keräsi leivät maasta,
syvää vihaa jonkun ihmisen kasvöis- Sitten jatkoivat nämä. kaksi matkaa,
sa kuin tämän pojan, hänen katselles- * • *
saan isäänsä. Hän puhuu sangen vä- Kaduilla liikuskelee paljon miehiä,
hän, koska vieraita on kuulemassa, ' mutta vain harvoin naisia. Joskus na­mutta
se näkyy hänen kasvoistaan, kee jonkun ylhäisönaisen ajavan au-litfikiista.
.Xiin tulisi jokaisen tehdä.
Sit-äpaitsi toisen määräämästä aihees­ta
on ylimalkaanvähän vaikea kirjoit­taa^
.Aiheita aina löytyy. Rakkaus,
tie:^ysti, on sttur4 ja ehtymätön aihe,
josta jokainen jotakin, tietää. Siitu saa
mitä: vichättävimpiä kirjoituksia, sekä
•hauskoja että surunvoittoisia jii ylen-täviäkin.
Mutta todellinen elämä —
kajtptMgeissa, kyUssä, 7netsissä, me-riai
rannoilla ja missä tahansa — an­taa
loppumattomiin muita aiheita. Jo­kaisen
ympärillä niitä on silmin näh-däj
tunteen tuntea ja mielikuvituksen
värittää.
Jos kuka Pyrkii ottamaan liian suu­ren,
tietopiirimä ulkopuolella olevan
aiheen, niin epäonnistuu. Ei mieliku-muuttanut
kaiken omaisuutensa ra­haksi
ja ahtanut ne virkamiehille.
Mutta näiden rahanhimo oli pohjaton.
Oikeudenkäynti alkaisi huomenna, ja
hän tarvitsisi jälleen rahaa.
Lausun sen lapsellisen toivomuksen,
että saisin olla mukana oikeudeur
Molempien välillä on jännitystä. tolia tai kannattavan itseään rikshal­la.
Silloin tällöin kulkee jökii nyky­aikainen,
lyhyttukkainen nuori kiina-laistyttö,
josta heti ensi silmäyksellä
isa.
vituskaan kykenr. tosipohjaa tavotel­len
liikkumpan aivan tuntematlomil-la,
kovin syvillä ja kovin korkeilla a-loiila.
Siinä on tärkeä seikka, siinä on
raja. Tunnetusta elämänpiiristä löy­tää
kirjoittaja parhaat aiheensa ja on­nistuu,
jos muuten, onnistuu. Ja jos
yksistään tunteista on kysymys, niiti
ihmissieluhan oh pohjaton, niinsano-akse?
nm<:. — AP.
Entisaikoina, sanoi minulle mies, piti
miniöiden seistä appivanhempiensa
syödessä.
— Siitä syystä meillä kuolee niin. näkee, että hän on saanut nykyaikai-paljon
nuoria naisia, pisti poika väliin, sen kasvatuksen.
Eräänä, päivänä kulki kadulla niuu-an
kookas jiioppilastyttö kehnossa
puuvillapuvussa erään vanhan naisen
kanssa. Ilmeisesti oli kysymyksessä
äiti ja tytär. Näiden kahden välillä
oli. kuin monta vuosikymmentä, .Äidil­lä
oli sidotut jalat ja pitkä, niskassa
nutturalla oleva tukka. Tytär sen­sijaan
oli suurikokoinen ja voimakas
kuin pohjoiskiinalainen.
He nousivat raitiovaunuun, joka oli
Suu kiinni, sinä nulikka, vastaa
— Mutta poika ei pidä suutaan
kiinni, eikä isä uskalla ottaa nuorta
tyttöä taloon.
Kapinan päivät uhkaavat mullis­taa
oloja. Olisipa enemmän tällaisia
poikia, jotka vapautuvat vanhempi­ensa
ahdistavasta kunnioituksesta.
• • •
Emäntämme vieraana on myöskin
nuori opettajatar, hänkin on ylioppi- täynnä miehiä. Tyttö piti toisella kä-laiden
tapaan pukeutunut pumpulipu- ' delliiän kiinni kädensijalta ja toisella
j 4 ,1, 1-