Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 28, 1944

              — Mutta onhan Iines ansainnut
ityvän kc^telun. Leo saa kiittää tyt-työäsittä,
ettei kaijaJc^^
nut Joku toinen tyttö olisi juossut
kiifcuen pakoon. Eiköhän se Leo kat­sekin
nyt Iinestä toisin silmin.
-seltään 'kidtää. Mutta ehkä se sit­tenkin
;bli oikeaa mustasukkaisuutta,
siHä Rantalan Aapöll^ hän ei myös­kään
osoittautunut yhdenteSteväksi.
Sattuipa sellaisia tilanteitakin sa­na
uutuudessaan edelle Rantalasta.
ma^sa talossa, «ttä miehet jiöäsivät ^ ^ hän Jättänyt pieniötäicään,
Näin juteltiin kyMlä ja ei paljoa hyvinkin, toistensa ajatusten e.
väärässä oltukaan. Iines jMuskoi töi­tä
Rantalassa niinkuin oli paiskonut
Tommilassa ennen. Karjälj^o ei jää-nyt
Rantalaan, missä jo ennestään
pari palvelustyttöä emännän kanssa
fcääri, vaan lähti muualle. Iinestä
ei päästetty kuitenkzum lähtemään.
Rantalan emäntä jalosti liMielle sie­vän
luhdin asuttav yhden pal­velustytön
toverina. Jokainen talossa
piti Iineksen luonteestai ja ulkonäöstä.
Ei se tyttö ikoriiea^
vaikka moni aivan selvästi tavoitteli
häntä paremimllepä^ Ei jnäyt-täinjrt
välittävän Rantalan, nuoresta
isännästäkään. Yitävaiihen oli,
nuitta Siina kaikki,
vaaleanruskea lettipari niskassa, kun
pois liihittelijänsä luota juoksi. Har­taasti
odotti hän salassa Tommilan
uutisrakeimuksen kohoamilta Jä taiTon
•Mutta ihme kyllä, he näyttivät silti
sopeutuvan toisiinsa hyw. Kun^i*
nenkaan ei lähestynyt kaunista palve­lustyttöä
toistensa läsnäollessa imar^
utelevin sanoin tai ilmein, Rantalassa
väki tiesi kyllä molen^ien isäntien
nrielipiteet ja odotettiin yam
tyksellä tilanteen kärjistymistä
puunsa. line^ksen ylpeä luonto ja vä­linpitämätön
suhtautuminen isäntiin
naiellytti jokaista. NäyUi sätä> feuhi
Irän millä hetkdlä tahansa olisi ollut
valmis Jätemaan talosta maail^
Kun häneltä kiusoit^Bllen tiedusteltiin,
eikö häntä haluttanut kompaankaan
taloon em&mäksi, nauraa heläytti
hän vain iloiseen laihansa ja alkoi
hyräillä -ilmaisematta kuitenkaan
tuli mieleen Iines ja Rantalat. linefc- della täytyi maksaa tv"
sen vuoksi hän muutti suunnitelmaa palvelijoille erikseen,
kilpaillakseen hänestä Aapwn3tans^^^ Ne Iineksen käsivarret
Toki piti Tommilan rakennusten menr ne lienevät kokonaan m
Jäikä niihin arpia? miettj
mila itsekseen talonsa
raiista edistäen. Miten ijj!
Iines olikaan palannut läälrä
nen Itanssaan ja katsonutjuia-
,m^ti silmiin. Ei oMsuost'
raalaan lähtemään. Tus
otbaa todellista mielialaansa, jos ei
narratakaan halunnut. Rantalan
-emäntä piti hänestä eneinia^Ui kuin
asioiden uudelleen jäcjestyniistä, jotta omista palvelijoistaan -ja toivoipa hän- telee puuhistani, kun minä en
olisi saanut entisen palveruq>aik!kan- tähajaisuudessa miniafcseenkin;Tls. t - ^ . . ^ i ^ - - - ^ . ^ A . .^
sa takaisin. Ei liehitenyt isäntä siel- tä hän huomautti kerran Aapolle
myös. • ,
— Iin.es ei ole oiettavissa^ äiti. Le-
3a. Ei odlut paha, jos ei liian hyvä­kään.
Ahtoi raulhaLn palvelijalleen.
Tällainen;.oli Iineksen ajatus Ran-ta^
ssa töitä tehdessään, vaikka ennen
aina Tommilassa kärsi isäntänsä yli-aikoisuudesta.
Se oli koskenut hä­nen
herkkään, hiukan ylpeään luon­teeseensa.
Eiväthän häntä kohtaan
muut miehet aivan yhtä jäykästi
käyttäytyneet. Miltei jokaisesta työ­paikastaan
ennen Tommilaan tuloa oli
hän lähtenyt juiiri liehittelyn vuoksi.
Tommilassa nautti hän muutoksesta,
mutta saipa kärsiäkin senjohdosta.
Ei ollut Leo-isänriän käytöskään kai­kessa
jäykkyydessään miellyttävää.
Mutta taasen paloi mieli sinne.
Tommila oli tuntunut kuin kodilta.
Sitten emännän kuoltua sai Iines ai­van
luonnollisena asiana emännyyden
talossa, vaikkakin häntä edelleen pal­velustyttönä
kohdeltiin. TääMä Ran­talassa
oli aivan liian monta työnteki­jää
ja käskijää.
Iineksen odotuksen iloa himmensi
tyisfeobtaa huomiooiÄ>ttamattai Piti
pä talon maalinkin olla erilaista kuin
Rantalassa. R!^^ oli punainen
ja entinen Tommila harmaa. Uudes­ta
tehtäisiin hiohtavan valkea. Kö^o
kylässä ei, apteäkia lukuunpttainat- silliodn. helmeilevän hän^
ta, valkoista tidpa löytänyt; j^^^^ tyt^j ^
ihi jänni- tahtoi s a m a 3 k n % t t ^ , ^ ä . heasti; kipujaan vastaair^i
istä huip' "lyöty • .päloväkiiutus ei sentään kaik- huialet" vain vavahtelivat ja
.._ ... jiea vienyt, ei häntä k^^^
nyt. Isän kitsaus oli toki joltain po­jalle
jättänytkin, jos oiryienytkin.
Mu tta uuteen TbnMnil&an otettiin
h ^ min^^^^^^^^^^ patoval^utus kuin
suinkin oli mahdollista saada. Ja
talon piti maineen ttrottaa takaisin
vahingot. TyÖta piti alkaa tehdä
. oikein hartiavoimin. Piti myöda iso
palsta metsää jä ojittaa suotta. Met-särahalla
alkoi Leo hankkia karjaa
ja kohta täytyi ottaa karjaikko.
—- (Mitähän Iines Rantalassa, ajat-ydä
häntä edes takaisin paBT^elukseen.
Leo Tonunilan sydän löi ilosta ja karsi^ hän vielä olht
salaisesta odotuksen^ rSemusta- Hän körv-annut muuten kuin
Leo Tommilan täytyi
muistella-tuota lääkärimatiaa
•?esti hän olisi antanut-metmä
kieu elukpittensa päittennoida
värisien sijasta. Hän oli ollut
lissaan niin kauan kuinlin^ö
nyt työhön ja kulki kädet
Eikä se huoli oikein jattäfiyt
kään, vaikka hän tiesi jo tytos
neksivan lypsykiuluja japKe\-ä
tioita Rantalassa. Hänen
suutensa kehoitti menemään
maan noita käsiä, oliko niihin
arpia. Hänen tähtensähän
olle ;hän kelpaa myös ja kuka tietää^
eikö asiat ole jo soyittiÄin siltäkan-nalta.
Aikahan sen näyttää- Katso-taarihan
nyt, kuinkas uusi Tommi­la
edistyy.
Aapo, Rantalaa hymyilytti alussa
koko- rakennuspuuha, sitä kun niin
isossa mittakaavassa suunniteltiin, ei­kä
Leo ollut edes lainaa pyytänyt, ei
ainakaan häneltä.
— Eivät ne Tommilan säästöt isoja
liene, antaa yrittää. Vasaran alle se
joutuu, tai maksaa onneton takuu­mies.
Kuka liekään? Minulta oli
liian ylpeä pyytämään . . .
Mutta kun Aapo ei saanut mistään
tietoonsa tuota luulottelemaansa ta­kaajaa,
alkoi hän hiukan totisemmin
seurata uuden Tommilan rakennus­puuhia.
Leon kanssa hän, vaikka
asuivatkin samassa talossa, ei paljoa.
yhdessä keskustellut. Hänen naapu­rinsa
oli umpimielinen ja hidas toisen
kanssan suunnittelemaan. Liekö se
kuitenkin se seikka, jäisikö hän aivan johtunut Iineksestä, arveli Aapo sala-yksin
uuteen Tommilaan palvele- ten niin paljon kuin suinkin Leolta
.maan. Mitä pitäjällä siitä sanattai- vakavaa kiintymistään tyttööir. Hän
siin? Hankittaisiinko karjaa lisää ja olisi Tommilan asemassa jo aikoja sit-otettaisiinko
navetan puolelle toinen ten tytön omakseen kihlannut, sillä
palvelija niinkuin ennenkin? Tai:
Kim menisi Leo-isäntä naimisiin ja
toisi emännän taloon.
Sitä seikkaa ei Iines sitten tulipa­lon
jälkeen mielellään viipynyt miet­timässä.
Aina siitä hetkestä, kun
jos Leo isäntänä ei tyttöä miellyttä­nyt,
ei Iineksen luonnolla päivää
enempi emännättömässä talossa pal­veltu.
Jotain täytyi piillä heidän vä-liUään
ainakin toisen puolelta . . .
Leo oli jo muuttanut uuteen taloon-
Leo oli ennen Rantalaan siirtymistä sa, niissä tupa oli saatu puolikuntoon.
lähtenyt viemään häntä väkisin lää- lirtes ei seurannut mukana eikä Leo
kariin, oli Ines tuntenut jotain muut- häntä pyytänytkään. Autiolta tun­tuneen
mielessään tuota ylpeää isän- tui kuitenkin tuvassa, missä tuoksui
täänsä kohtaan. Salassa hän kui-' uudelta puulta ja maalilta. Ei siellä
tenkin tunteensa piti ja kärsi jokai- J'ksin viihtynyt — ei ainakaan iltaisin
sesta vähemmänkin suopeasta kat- ja sunnuntaisin. Ei edes ruokaa lait-seesta
Leon puolelta. Leo Tommila tamaan hän voinut Iinestä pyytää,
nimittäin oli alkanut Rantalassa olon- I-eo Tommilasta sellainen ajatuskin
sa aikana katsella häntä aivan eri ta- tuntui loukkaavalta. Iines ei olisi enää
valla kuin ennen.-— Se oli epäluuloi- hänen palvelijansa, vaan paljon enem-suutta
tuo ilme, vaanivaa ja musta- män. Työskennellessään uutisraken-sukkaisuudesta
kielivää. Ensin, se nuksella ja pelloillaan, ajatteli Leo-oli
Iineksen sydämen saanut ilosta isäntä alituiseen sellaista. Aika ku-sykähtämään,
sillä todistihan se sitä, hyvin työssä, mutta joutuhetkinä
että Leokaan ei enää osoittanut välin- kiusasivat nuo ajatukset häntä,
pitämättömyyttä häntä •kohtaan. — Tulisiko Iines Tommilaan enää
Äfutta ohko se sitten rakkautta? Mer- kun Rantalassa oltiin niin hyviä hä-kitsikö
hän Leo Tommilalle enem- nelle? Tommilan varatkin oUvat puo-pää
kuin palvelustyttö, taloudenfaoi- Idla vähentyneet. Leon midtä kir-laja
tai jotain siihen suuntaan? Leo veli se, että täytyi ottaa pan&ista ulos
vain pelkäsi Rantalan houkuttelevan joka ainoa penni saadakseen piystyyn
häneltä kelpo palvelijan, työntekijän, uudet rakennukset^ Ensiksi ei hän
sillä olihan hän osoittautunut sellai^ ollut aikonut
seksi. Iines ei taSitonut sitä iloa it- mökin vain
tahtoi t€aidä yllätyksen Iinekselle,
laititaa Tommilan kuntoon ulkoa ja
sisältä, järjestää palvfeUj^^^ ja vas­ta
sitten hän iKdaisi RaUitalaan,: ottai-^
si tytön aivan Aapon nenän edestä,
maksaisi- Aapolle häiien avustaan ja
sitten he olisivat selvät toisistaan
ikuisiksi ajoiksi.
Muitta tuntui niin kovin vaikealta
ottaa ratkaisevaa askelta Iineksen
suhteen. Mitään lälheisempää kuin
isännällä ja palvelustytöllä, ei ollut
heidän välilleen kehittynyt. Hän tiesi
kohdelkensa tyttöä jäykästi ja välin-
- prtämättömäsfti. Moni isäntä oli pal­velijaansa
kohtaan varmaankin paljon
suopeampi kuin hän. Mitättömänä
ja vieraan.omaisuutta kohtaan välin­pitämättömänä
piti hän alamaisiaan,
kohdelleen heitä sen mukaan. Vasta
tulipalon aikana selvisi hänelle se
eroitus, mikä saattoi olla heissä. Ja
silloin alkoi hän tuntea lämpimämmin
Iinestä kohtaan. Silloin myöskin au- ^
kenivat hänen silmänsä näkemään ty­tön
viehkeän olemuksen. Luopteel-taan
jäykkänä vanhanpojan tyyppi­nä,
äärimmäisen säästäväisenä ja it­sekkäänä
ei hän ollut joutunut tuhr
laamaan ajatuksiaan ainoallekaan nai­selle.
Joskus tulisi se oikea hänenkin
kohdalleen. Hän tunsi tuon naisen
rikkaudesta, komeudesta ja muusta
sentapaisesta. joka perustettiin 1385. on kä;
Kuin.tuota ilmestymistä odotellen lukuisien tämänpäiväisten ope
oH hän pää ylpeästi pystyssä kulke- jestelmien' mallina. Kirjapai;
nut naisväen keskuudessa omassa pi- Euroopassa ensimmäi5ek5i il
läjässään ja muuallakin. Mutta' ohi
oli varmaan tuo rikas ja komeakin
kävellyt, koskapa ei eteen sattunut,
vaan odotutti. Nytkö sitten tulisikin
köyhä palvelustyttö hänen sijaansa
köyhtyneeseen ::Tx>7^
rikkaalla otnaisuus pärenimin kart­tuisi?
Tarvitsihan Tommila rahaa.
Tuota rahaa ei Leo enäii ajatellut­kaan
niinkuin ajatteli vaaleaa pal-mikkoparia
ja kihartuA^aa otsatukkaa.
Iineksellähän silmät 'olivat siniset
kuin kesäinen taivas ja varsi niin hen­to
ja notkea. Ja se käsivarsi. Mi-
• ten pehmyt ja soma! Työtä olivat ne
kädet tehneet Tommilassa^ jos liene­vät
tehneet muuallakin. Sen Leo tie­si.
Useammin kuin kerran oli hän
lääil^rinkulut ja voiteet,
lähteäkkysymään,. mitä oli v
iäv eniten kaiken paihaiteiv i
• Hän- tiesi rakastavansa tytteä
iö ja hillittömästi ja toivoi sen
kfen ttilevan pian, jolloin nuo
käsivarret kietoutuisivat hänea'
lalleen.
Jatkuu»
ReBiinmaa ja
Siegfried
Reininniaa on Saksan sotap
tusten selkäranka. Aseita ja an
sia tuottavien tehtaiden ketju
tuu Ruhrin laaksosta Mustaan
sään asti.
Reininmaa on vastakohtien
parhaimman ja huonoimraan sj'
mäpaikka Saksan historiassa,
myöskin ovat alkunsa saaneet k
raaimmat sodat.
Mutta kaukana kaikesta siitä
iboim'ilainen herkkä Beethoven,
tä alueelta myöskin tuli Saksan
runoilija Göthe. Protestantdsu
la ovat myös alkujuurensa R
maassa. Siellä, \Vormissa,
Luther asettui ensimmäiseksi
tamaan katolilaista kirkkoa.
Kuuluisaa Heidelbergin yliop'
Mainzissa, missä John Gutien'
keksi liikuteltavat kirjasimet.
Reininmaa on tehtaiden ja
vantojen, vallihaudoilla varustel
linnojen ja henkeäsalpaavien ka^
den maisemien seutua. LaivaU"
nä sotatarpeita. uivat alas ty}-nia-nin
virtaa ohi ke.<kiaikaisten fr"
ja skmmalen peittämien luostariat
Tämän kauniin ja samalla
van maaston yllii ovat kulkenee
tolaisten lentolaivueet. Re>"'°
kaupungit ovat olleet kuukausia
-mitettavana ~ Essen. Dusse^
Dartmund, Mannheim. Karlsni^'
monet muut.
Louis XIV katseli R^^ininmaau
nain silmin ja pyrki ulottamaan
varsinkin äitinsä kuoleman jälkeen kan rajan Reinille. Hän onn
apulaisilla lisätöitä ulkosalla teettä- siinä lyhyeksi aikaa seitse
Täyt Renkinä saivalt he vielä pellolla toista vuosisadalla,
heilua ja olisipa hän heidät metsään Reininmaa on tarunomaiseni
t rakentaa kuhr pienen tukinajoonkin mukanaan vienyt, mut- fried'in kotipaikka samoin^
Itselleen. Mutta sitten ta ei oikein kehdannut, Mielikarvau- hemmän tarunomaisen Kflrl^i^