Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1947

              1947 LAUAXTAIXA
T
Vpton Sidmn teoksia - "Taide
ja mammona^ylsfku, jossa Aan ker­too
Beetkovemstä.
Aiaa kabdefeahDCTtoista
daa löppuim saakka m y s i i ^ ol­lut
joko BskonnöBisen propagandan
• isäkkeenä tai jon tilasItH^n Imvina
•a körbtaksena, % Muuäkot määrät-liin
hiivittamaan iien>jäan Ja isän-
::äln. kan /nämä johlivät, tan^
lai jnöniiiivat. Mausikia> taiteiii^^
na, kaimeoden, rakastajana sen iisen-sä
vuoksi, on ollat sitä Tain omalla
vastjiiliaaa. Näin €*imerkiksi Mo-zzn.
Kuush^otiaana Ihmelapsena
23z:ä esitetään enkoisdutena kaikil­le
Etiro-3pan kruunupäille, mutta s i i -
•.en hän varttui ppolinälkäiseen elä-n:
35rt ja kuöii tuberkal«x>5iin kolmen-
•r.-n-.ri cnesvlidea vuoden ikäisenä. Se
a a n eli aKsainnut seltsemäsiäsa-dsi-
akjndesIakj-maienestäyMeksästä
;>»-eiIyk£estä, el ollut riittä^^ä hänen
p.er.en perheensä vBäpitoon,
Muita nyt tulee nävttämoEe niah-
:ava 3ero, joka kasiltää, miten mu­siikki
on lisotavavojbraan taiteeksi, ä -
.Tjisr.^i^!en ^-vfic^eö. ko^cemust^ tul-kitsfialksi.
.3ceÖwy^ .^ntyi 1770.
H ^ n äitinsä öll^^ti^jt^atärj^ isän-murtaöiit
mposiSd»),:jökä. joi it­sensä
kiio^aaksL ^B^^lhoinnus£a tslx -
lapser^ jiK>pbn i s o ^ <>zja;-1j^s^
iäiret pakotettiin neljän^-^y^
iässä, barjpittelemaänpäano^^
J3 sdriemänyuotiaana^lxändPäoli toi-rri
teatteiin orkesterissa. Jhmenden
t!<3^\issa-käjdösäni ja knnnc^
ion: melaa j a vingutosta; onkohan
räidsn Jooninjootayaodep pahrelijain
joukossa joiiakaitakasruia^ -
ioiden kohtalona on nostaa, m^iikki
-juSeen korkeaaleenr ja: vaivansa pal-
:%:ik5i ktKrfla karjaudessa.
Beethoven ISitl Wk3uint^ ansaitak-
^«n ^^in:ee!ltBlä>&sa tämän nantin- -
rtjaZialaisen kacpongia diletanttisen
yihäisöa cmrittajana: -Hän oli oma-iaal-
olnsj, ajatcksiinsa ' vajonnet,
läycaä näken^pksia. jaosnäunen varn
sävftiäfssään. tai olk^tan maalla,
i'3£5a haa saattoi vapaasti antairtca
' -OTjrionihaihnm. Hänen kohtalo-
^^^an f>li <^ttaa masiikkia likkaiden
kirjailijan tiKKtdtta yhtä a&aa. Xyt
•; ii kulienkin osmrat ja tunsin i i s di
Singer onneHfykgf ja- rikkaaksi, suo­rastaan
miljonääriksi. Samalla ta­jusin
osyös, €ttes>enääoIIat tyyiymä-
Kirjan seurassa oHa tdinyt ih-
"eeliisen ja virkistävän markan.
Oiir. kjlkeaat Lapin laajoilla^ kimal-
-cisSa lakftik^iH;!, Pohjan armötto-n--
a£5a talvessa ja. ^isiOä rämeillä.
iSiimrtomiSa jängillä ja krvieli^-
i i . kesäisESä kairopolaBla ja konia-
~ci=:Iia ainateiUä, salomökkien h i l -
:i;£~jde«ia ja kaapcnkilaheläa^
syöneissä, poetsäpcctöjen jJortatHa ja
v£t2'.-ien virtojen rernramilla . . . ia '
cieHn hehkavan anriojgon alla, siellä,
rr.iijä <m iknincn kesä. tnoksovina he-ott3n-
ii kukkaisxncret ja ihanat, laai-
- r ^ \S3t. Olia saannt kaiken sen m i ­tä
pitkät ajat ofin ikävöinyt J a kai-
\^iinat- Enää « a ijllat kvoton ja
^^2^^«va, vaan taiihaTKneo ja c5n
'^iconsauoman tyytvväincsL Otiohan
^^2iintt poimia, itsdkni samrtcn. aja­tusten
sinsmtaja Tirfriy^,
nä.-aä oti^todeSa cBassaeQ. arvois­ta?
LASTT.
lapsille s^^soittaa varttmieille Tik-ksdden
jälkeläisille näiden sakmgeis*
sa. He olivat tottmieet i9niilemaan
nerokkaan miehen koettaessa heitä
kuvittaa, mutta Beethovaiin mielestä
hänen soittonsa oU tärkeätä, ja kun
he eh-ät voineet oHa hiljaa hän-löi
nyrkillään pianon koskettimim ja
hypähti pystyyn huudahtaen: **En
halua soittaa tucliaisille sioille!"
Hänen osakseen tuli pelofttava on­nettomuus,
pahin mitä muusikc^e
saattaa ajatella — hän oli tulemassa
kuuroksi. Kolmenkymmenen vuo­den
ikäisenä hän ei enää saattanut
kaulia ainoatakaan säveltä. Tämä
näytti olevan hänen elämänsä perika­to
:-hänen vihamiehensä ivailivat
häntä sanomalla s>"\Tiä siihen, että
iiän saattoi luoda niin takaperoisia sä­velmiä,
olevan sen. ettei hän tienn>-t.
miten kauheilta ne kuuluivtat. Hän
kärsi myös likinäköisjydestä, joka oli
aiheutunut lapsuudessa sairastetusta
rokosta. Hänen tervevtensä murtui
ajoittain täydellisesti, ja hän ajatteli
itsemufiaa. '-A'ain taiteeni pidätti
minut siitä"', hän kirjoitti.
"flSn oli puritaani knten 3Iilton.
vaikka hän -ei kävttänyt tätä sanaa.
Hänellä oli ideaalinen s^^kans, eikä
hän kuluttanut itseään tilapäisissä
lemimenleikesssä^ Säveltäjän' elämä
oli yhtämittaista, tafelelua puutetta
ia.velkoja vastaan. Wienissä oli va­rakasta
ylhäisöä, joka antoi arvon
hänen nerouddleen j a pyysi häntä
jäämään kac^nnkiia soittamaan hetis
le. He sitoutuivat maksamaan hänel­le
tietyn palkan, matta "sitten he u-
Eohtivat sen suorittamisen ja jätti­vät
Beethovenin taistelemaan yksi­nään.
On kyliäkin totta, ettei hän
ollut helposti käsiteltävissä; hän jäi
erään suosijansa luokse, mutta tämä
kunnon mies otti itsepäisesti aina ha­tun
päästään, kun hänen katseensa
osui Beethoveniin.* Säveltäjä, joka
kammoi seremonioita, pakeni liehsi-
53-
Beethoven oli harras Plutarkhok-sen
lukija, ja ?^Sn piti kiinni vanhan
roomalaisen tasavallan aatteista. Hän
uskoi yleiseen äänioikeuteen eikä e-päröinyt
esittää vakaumustaan keneJ-le
hjrvänsä. P>"hän aEianssin aikoi­hin
oli Wisiistä tullat maailman
taantumuksen keskus: vankila ja k i -
tudus olivat niidei miesten kohtalo­na,
jotka, korottivat äänensä ^hmi^ol-kecksien
puolesta. Beethoven oH
vanha ja kuuro ja eli puutteessa, mut­ta
iiän ei miiloiskaan horjuntit tuu­maakaan
periaatieesta. "Sanat on
pantu kahleisiin, muita sävelet ovat
vielä.vapaa:.'* Hän valoi tunteensa
suarenmoisetn 3-t:dek5änteen sinf-Tui-aas.
jöka'aii:eu::i seliaisen stiosion-osöitusten
myrsk:*-n. että poliisi kat-soi
tarpe^lliseks: rulla väliin.
Tässä-ci oHa:. ku:en havaitaan. .
rikkait^-TOtec tarkoitetun siron mu­siikin
säveltäjä, vaan kyseessä oli
suuri henki, joka tutki ja ajatteli itse
poolesfaan ja j'3ka ei >TDmärtäny4 a:-
iKjastaan tanssia ja kubertdaa, vaan
myös prjestvTiees j^teiskunnan laon­neita.
Aikana jolloin alamarscns ja
novTiit^y Olivat yleisesti vallalla, hän
pcristi kätensä nyritkiin ja läyttä:.--
tyi koin dtaaomäUL Knn hänen vel-jensjlu
kman läycaä äkisli riiastn-neco
porvarin ylpeyttä esitti käynti-korttinsa,
johon oil kirj-^itettu: "Jo­hann
van Beeiacveg.Maatilanomästa-
KirJ. OLAVI SIIPPAmm
Naurakaa, toverit! Pyykkikää valon nostattamat vedet sUmäkulmistanncl
Naurakaa korsmioen mustaamin kasvoin!
Antakaa pqJttua kaikelle, mikä raskauttaa elämäänne, sillä ettekö näe:
kirkas valojuova harmaalla talvitaivaalla — talvipäivänseisaus on ofntse!
Naurakaa, toverit! Naurakaamme kaikki/
Antakaamme naurun karboolin huuhtoa mielessämme olevat haavat!
Naurakaamme kaikki—toverit, pellot ja metsät! \
Talvipäivänseisaus on ohitse — pmvät pitenevit,
ensimmäinen valojuova levenee etelässä!
Lainaa meille jylisevä naurusi, Rabelais:
lähetämme sen vyörymään kaikkialle maailmaan —
karistakoon se jyiinäHään kuonan
ihmissydämiemme ympäriltä!
Joi, miten jumalallista onkaan olla nuori
ja tuntea nuoruutensa palaavan!
Voi, miten juovuttavaa onkaan nauraa nuorin kumisevin keuhkoin:
talven selkä on taittunut! i
Joss-akin pohjoisessa puristaa rakastetiumme rintaansa,
toivon pakahduttaessa sydäntä,
hvedn naurun kypähdellessä valkeiden hampaiden ylitse
kitin keväinen, vallaton puror^ ~
Kevät tulee, kevät tulee! \
Niin lähellä on hetki, jolloin raskaat, levottomat askelemme
ratisevat ^hamaan hiekassa;
niin lähellä on hetki, jolloin Utarsuringon punaisen v^on
hehkuessa pelargomtnden ympärillä, ~
lujien käsivarsien kiertressä ikävöidyn ympärille
rakas, mdHtamätonrääniktäskaa: rakastan!
Voi, toverit j miten elämä onkaan suuri:
lapsemme ovat terveitä ja nälkäisiä, ^
vaimomme nuoria ja kattnSta —
kujeilevana odottavat syntymättömät lapsemme meissä ja naisissamme,
pienet tyrannit, tekojemme tuomitsijat!
Naurakaamme, toverit! Rakastakaamme, toverit!
Päästäkäämme ilmoSIe tulevaisuuderf raikas lUiitru —
syntymättömien lastemme Ho!
Naurakaa, rakas teit umme, te odottavat ja hieman uskottomat: "
talvi on taittunut,
kesän tullessa palaamme me, korsunoen mustaamat miehet, ^
ja vieraat saavat vchtyä tieltämme.
Hymj/ilkaJ, äidit: kyxndeennr r^rz! oh turhat —
kyynelien lapset pddazct!
Naurakaa, vuorineuvoksi^:!
Sytyttekää sikari,
kokotiakca kullalla paikatuin kampain: kokohohoho,
kokohokohoo hokoho hohohohhoo!
Talvi an taittunut ja kesän tullen palaamme me— '
tetaannc alkavat jyskyttäi, sylkeä kultaa ja puutavara "
(ja ammattiyhdisiyksemmc puhua pclkcnkorotuksista).
Naurakaa, Suomen laajat ja totiset metsäi:
vieras ei ruhjo teitä enää.
Naurakaa, pellot: siemen lentää jo tänä vuonna isännän kädestä —
isJnnän askelet kohottavat teidät ennennäkemättömään kukoistukseen!
Naurakaa, toverit! Naurckaamme kaikki^ idässä, etelässä, pohjoisessa!
LähetSäkäämmr jylisevä rcurummu: kaikkialle macHmcan:
tdven selkä en taittunut ji kesän tullessa
me nousemme juoksuhaudoista,
pyyhimme kasvoiltamme korsunoen jc valloitamme elämämme takaisin!
Kesän tullessa me nousemme — nuoret ihmiset, nuori kansa —
keittäen nykY:syyden kranaatin tckrim&t räiLsyt yitämme
ji astuen takciun nuo^ruuteeTt!
Z3.". klsjoliil säveltäjä siihen a l a po
lelje "Lud'.-Ii» vau Beetlvsvcn. Arvo­jen
omi5*.aJ3.'' ^
Toimetta taiteen vuoksi" — suun­nan
harrastelijoiden pcö!eita kuulee
S2&>tta^»-atn. ettcf taltecOa o?*- mitäär.
tekemistä moraalisten • kysymysiesi
kanssa. Saakoot he vastauksensa
rykyisea mäsäkin ItK>pt!:a, suurim-mialta
netolta, joka on viijenyi tätä
korkeata taidetta. Korkeampaa auk­toriteettia
e i olc otemassa, ja iäoea
sanama ktralnvat: - / ' E n tunonsta S>
nnsissä mitiin mouia. yksomyvden
tnmigsmeTkka kraa hyvyyden." Tä-
Biä periaate se v-äsrä-l hänen • eTä-mir-
sä. ja sen mtikatsest: hän sävel­si;
hänen taiteensa oli ^'livoimalsesti
sen hänen elämästään keno-.^an esi­tyksen,
jokaiien sanan hänen sävel-h-
stenjä niaili-tä ta; omlBtoskirjoittÄ-sista
ja otsikoista, jos roeillä ei olisi
muuta kuin hänen sinfoniansa ja so­naattienpa
säveJe:, saisimme aivan
saman vaiknteiman, tietäisimme o!e-
\-ammc Iässä ^iOä£smäi*esaä kamp-pciticssay
jc&äa, ihmisiahto on kckbta-lon
vaenia. vastassa. Itaocnoa sokeaa
jahnnutta <i ybteiskmxtalookkien tar-koistÄseBista
jtslmsiatta vastassa. >fe
k
t l