Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1945

              V, apurin eamä
SOTA ^ ' _ puagissa Canadassa oli pieni \ihki-
Ei tiennyt silloin Valpuri lährties- seremonia, menossa. Vihittävinä oli-sään
että matkansa tapahtuisi- kai- - vat nujri-neitonen-ja lentopukuinen,
kistaepakiilollisimpana aikana. T u s - pitlkähkö,-sorja nuorimies. Todista-i
in hän oli pääskyt; kotimaansa ka- jina-kaksi pariskuntaa," toinen pitkä
Tiiaralle ja ollut - siellä kauanlcaan , nuorempi pari ja toinen vanha keski-
' Xuin jo ^'koi t>lia: ilmassa pa3»ja so- - kokoinen pari.'
dan enteitä. Kotimaa hankki «otäa 'Paua ja- Violet- olivat saaneet toi-'-
Venäjää vastaan. " - ' ^ sensa vuosien seurustelun jälkeen,
Mrtä tiili hänen nyt tdidä?/ • "
OKko -hän -tuomittu tänne sodan
jalkoihin? ' - ' —
Hän tiedusteli ' maasta pääsyä,
mutta matkustaminen oli sillom jo vajstoinikäymisistä huolimatta oli lu-kielletty.
Laivaliikennettä ei enää ja kuin vuori. «Mi-kä olisi ollut sen
•kun vanhempien sydämet olivat
lauhtuneet tyttärensä ;huimia aja^
t uksia vasfraam-"Nxnyrteff-lempi ^If'
sittenkin sitä kestävää laatua, joka
välitetty Atlannin yli. Hänen oli
-jäätävä ja katsottava: mitä eteep tu-
. Iisi.
Hän sähkötti Canadaan pojalleen
ja yr ti ti etsiä keinoja miten päästä
pois, mutta turhaan. Korkeintaan
hän pääsi Ruotsiin. : No, sinnekin
hän menisi kun tilaisuus tulee . . ,
Valpuri matkusti vanhalle kotiseu­dulleen.
Siellä oli äidin kotimökki
entisessä paikassaan niittyjen keskel­lä.
Eräänä aurinkoisena 'kesäaamu­ina
hän istui penkillä mökin ulkopuo-
.lelal ja ihaili aamun kauneutta ym-
.pärillään. Siinä, istuessaan hänen
mieleensä tuli vanha uni . . .
. Eikös hän kerran nähnyt unen
-Helsingissä, että hän - istui pienen
•möfein vieressä penkillä keppiinsä no-jateaja
poikaansa -kaipaillen? Niin
jiiuri. Tuo" uni palautui päivän sel­vänä
hänen silmiensä eteen. Tässä
hän istui,:joskaan ei niin vanliana ja
; ryppyisenä, -eikä hänellä liioin ollut
sauvaakaan. Istui ja, mietti, miten
kaukana hän :oli rakkaistansa. Toi­sella
maailman kolkalla 3ydän tus­kaa
täynnä ja toivoa saada palata
IheidäiV luoksensa, saada olla heidän
parissansa' ja- jakaa vastoinkäymiset
heidän kanssansa . . .
Siellä oli hänen ainokaisensa. Pau­li,
poikansa, miten jaksanee hän?
Pääseelkö hyvin elteenpäin ja yhäkö
seurustelu, Violetin kanssa jatkuu ?
Sitten sieHä o l i mies,;jonka eteen hä­nen
_sy<iämensä^lvistuisi mikä hetki
tahansa Jos s e M v i s i p ä i ^ Mut-
.ta sehän, oli . i n a h ^ ^ Niin,
:Ghatham. o l i : siellä. ^ Hän merkitsi
jokatapauksessa-paljon. Jä entä
.Violet hupaKko. Hänestä.. Valpuri
oli oppinut pitämään kovasti ja a-jattelemaan
häntä jo miniänänsä
:kaikista säätyrajoista huolimatta.
^ "Min, Ghatham kyllä ikatsoisi että
kaikki käy hyvin, siitä olen var-
; ma", sanoi hän . itseksensä. **Mutta
^kuinka käy minun?."
^ Valpuri .päätti siirtyä etelä-Suo-oikeutetumpaa
kuin heidän yhdistä­misensä?
- Sota-ajan onni kutenkiii on h^^hyt-
' aikainen. Poijan täytyi lähteä me­ren
taakse pari päivää vihkimisen
jälkeen. Samainen seurue öli silloin
asemalla kuin oli ollut kirkossakin.-
He olivat vaiteliaita ja vakavia.
"Kunpa Valpuri olisi ollut täällä!"
sanoi Chatham.
"Niin, kunpa äiti olisi ollut täällä,
niin iloni olisi täydellinen^" säesti
Pauli.
"Missä lienee, kultainen honey-suckle",
kuiskasi Violet ja; alkoi
nyyhkuttää.
Kun lentäjäpoika nousi junaan, sa­noi
Chathäm: "Kyllä me pidämme
huolen pikku vaiinosfäsi, Pauli-, Tu-i
e pian takaisin!'»
"Hyvästi, pikku vaimoni!"
• "Hj^väsli, kultani, pian tapaam­me!"
* * * •
Nuori lentäjä istuu vakavana ko­neensa
ohjaustangossa. Hän liikus­kelee
vihollismaan yllä. Uusi koti­maa
väikkyy rakkaana hänen mieles-säänj
muisto pituisesta vaimostaan
ja hellimmät muistot äidistänsä, jon­ka
olemassaolosta ei kukaan heistä
tiennyt, joille rakkain hän oli . . .
Kaikki kulkevat hänen sielunsa sU-mien
ohi. Hän tahtoo pudottaa am­muksensa
koneessansa, tahtoo iskeä
vihollistaan ja palata ha)kemaan uu­sia
aseita. Hän tahtoo jouduttaa
sodan loppua päästäkseen rakkaim­piensa
luokse* ja päästäksensä etsi­mään
äitiänsä,
Chathamin'perheessä oli tapahtu-nlit
oinnettomuus. Maud oli joutu­nut
auto-onnettomuutfeen ja louk­kaantunut
niin pahoin, että kuoli.
Raskaat ajat olivat miehen edessä.
Pieni Robert-poika kalpasi hoivaa, ei­kä
yksin Robert vaan myÖs pitkä iä­käs
mies, jonka tukka oli näinä vuo­sina
tullut hopeaan. Hän tunsi kai- -
^een ja saada ensimmäisen tilaisuu- paavansa hellivää ikattä . . , mutta se
den matkustaa Ruotsiin. Toiveita oli niin kaukana! Niin uskomatto-ei
kuitenkaan annettu ' ja kaikki man kaukana. Hän pahoitteli sitä,
näytti synkältä. Saksalaisia siirtyi että oli päästänyt Valpurin matkal-maahan
enemmän ja enemmän. So- le. alutta kuka sen taisi silloin tie-tatoimiin
valmistauduttiin, eikä kes- tää,-että maailma kääntyy ylösalaisin
Mrs, John JVrenille, Mihcaukeessa, Wis,, esitetään hänen äskettäin
saamansa kaksoistyttäret. Nämä ovat Mrs. \Vrenin toiset kaksoset
saman vuoden sisällä. Edelliset olivat poikia. Jommoinenkin saa­vutus/
Kulttuurikaskuja
ELIAS LÖNNROT
Elias Lönnrot oli runonkeruumat-tanoaan,
jota kalkki ihailivat.
. Kun kaikki oli katseltu, huomaut­ti
Värri:
—: Niin, kyllä kai tämä muuten on
kalla Karjalassa. Kylpiessään erääs- täydellinen, mutta yksi paha läpi on
sä talossa hän saneli saunoittajaty- jäänyt-tukkimatta.
•töUe kiitokseksi jonkin onnitteluni- Vieraat ihmettelivät, mitä hän tar-non,
ehkäpä aivan lemmennostoru- koitti, ja isäntä, kysyi:
non. Kun* Lönnrot vuoden kuluttua — Mikä se läpi on?
sattui samaan taloon, pantiin kohta — Se on se,, josta kuolema tulee,
sauna lämpiämään ja ajan tullen i l - huomautti Värri..
moitettiin hänelle, että nyt olisi kyl- . , . . • . • *
py valmis. Lönnrot hiukan oudosteli ROVASTI V.iYRYNEN,
tätä odottamatonta vieraanvaraisuut­ta,
mutta meni kuitenkin saunaan.
Hänen perässään tuli sinne pari ky­län
tyttöä, jotka jäivät itsepintaises­ti
saunan nurkkaan istuskelemaan ei­vätkä
poistuneet, vaikka Lönnrot jo
sinnepäin vihjailikin. Lopulta'Xonn-rot
kysyi, mitä he oikein odottivat.
— Lue meille se lukOsi, virkkoi
tyttö, jonka edellisellä kerralla tässä
saunassa saunoittajalle sanelit. Hän
pääsi heti naimisiin.^
Lönnrot luki luvun. Tytöt pois­tuivat.
KAARLO VÄRRI
Tunnetusta .säät3rvaltiopäi\-ien ta-lonpoikaisedustajasta
ja säätynsä pu-hcmiehestä,
maanviljelijä Kaarlo
Vääristä kerrotaan m.m. seuraava
kasku:
Huittisissa, valtiopäivämiehen, ti-
J^:9!?l!^!M?J?^^!^ luona pide­tyssä
perhejuhlassa isäntä näytteli
vierailleien upeaksi rakennettua kar-
Vuodet olivat vierineet 1943 :een,
kun \'ihd|oin viimein saapui kirje Pu­naisen
Ristin välityksellä, että Val-
. Kajaanin edesmennyt rovasti Väy­rynen
oli tunnettu kansanomaisesta
pukeutumistavastaan. Kerran hän
matkusti Oulunjärvellä, ja laivalla
oli mukana jankko saksalaisia mat­kailijoita,
jotka alkoivat äidirikielel-lään
laskea leikkiä hätien kustannuk­sellaan.
Kun vieraat aikoivat lopuk­si
ikuistaa valokuvaan tämän suoma­laisen
uskonturilaan, neuvoi Väyry­nen
heitä saksaksi vakavaan tyyliin­pä:
: '1
— Jä pankaa sitten sen kuvan alle,
että se esittää Kajaanin rovastial
• • •
W. GRANBERG
Lääketieteen tohtori, professori W.
Granerg, joka kuoli muutama vuosi
sitten, oli kolmisen vuosikymmentä-
Viipurin Ipninsairaalan ylDääkäri-nä.
Hän oli tunnettu siitä, että hän
otti roimasti rah^a niiltä, joilla sitä
runsaasti oli, mutta hoiti köyhiä huo­kealla.
Muuan vähävarainen leipuri, jos­takin
laitakaupungilta, oli ollut-pro­fessorin
potilaana pari kuukautta ja
saapui suorittamaan hoitomaksua.
—Eihän teillä ole paljon rahaa,
tänyt kauankaan kun Helsinki sai ja nielee mennessään sellaisenkin, jo- puri oli hengissä eräässä pienessä ky- puheli Granberg hyväntahtoisesti. —-
Iässä Ruotsin puolella, lähellä 3uo- Mutta J o s haluatte, niin leipokaa mi-men
rajaa hoitamassa Suomen ev^ak- nulle rinkeli nimipäiväksi f
kolapsia.
Chathamin ilo oli rajaton uutisen
saadessaan. Se antoi hänelle kuin
uutta voimaa kestää eteenpäm ja
maistaa pommituksista. ka ei olisi turmiota tahtonut kenelle-
Sota oli tullut! kään. Miljoonia hyviä ihmisiä se
* * * nieli! •
Atlannin toisella puolen oli pieni Violet oli Chathamin luona. Hän
ihmisryhmä levoton Valpurin puoles- odotti puolisoansa palaavaksi kotiin,
ta. He toivoivat ja odottivat. O- että he voisivat aloittaa yhteiselämän
dottivat ja toivoivat. Uutisia ei kuu- maailmassa, jossa rauha vallitsisi, ja toivoa sodan loppua, jolloin hän sai- tanut sopiakseen ovesta sisään.
Junut. Aivan kuin Valpuri olisi häi- että heidän onnen aurinkonsa kirk- si "oikean kätensä" takaisin.
Pynyt olemattomiin. Suuri uoma kaammin säteilisi. Sodan loppua eivät odottaneet
nyt vanhan ja uuden välillä. Robert oli Violetin hoidossa ja sen vain Chatham, Violet, Paul ja Val-
^laailman tilanne alkoi kehittyä kuin hän taisi, hän lohdutteli murtu- puri, vaan miljoonat muut.
sotaisaksi kaikkialla. Canadakin oli maisillaan olevaa miestä Eläraa oli
Julistanut sodan Saksaa - vastaan, avannut hänen tytönmaaihnansa var
Aiaailma kuohuil. : - kavimman sivun, mutta hän oli ur-
* * ' • hbollinen ja kantoi kohtalonsa us-
Ei-äassä rpili!kukirkdssÄ T:n kau- ' koen ja luottaen.
se oli koittava!
Kerran
Kerran rauha oli
Iloisena leipuri lähti lääkärinsä
luota. Mutta seuraavana Waldema-rin
päivänä tuotiin professorille niin
suuri nimipäivärinkeli, ettei se ot-
* - * *
PRpF. BONSTORFF
Professori Bonstorff oli kesäisissä
maalaistamineissa hakemassa ase­malta
postiaan. Hänen lähtiessään
voittava ja ihmiskunta uudella tar- kotiinsa tulee asematalon ovesta- fco-molla
kulkeva edistyksen tiellä. mea kauppamatkustaja, joka htiutaä
• (Loppu). " •professorin''luokseen; osoittaa
- -Z^LALVnNÄ. ' s ä i S ä a n jVpyytää käntaniaan^s^ri