1939-02-18-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Yön rauha (Jatkoa) Tänään taas pitkästä aikaa oli tilaisuus ihailla sitä. Seisoin ulkona p i t e ä ja unölidin kaikeii katsellfe-sani alas lahdfellfe, ylös vuorilfe, ym-pärillerti käikkialler tuot^ liionnön suurta kauneutta.- En kykene sa-ööiilaiii kuvaäniaan sitäi mutta tunsin sen ja olin aina tuntfeUut^eitta täällä niieli laajeni, avartui, ^mmärry^ elämään Ja ihmisiin kasvoi. Täällä ei liuntenut mitään pikkumaista. Kaikki oli ihanaa, suurta! En ollut hudmannut rouva Här-dingia verannalla. Vasta kun Bän liikahti, näin hänet. Hän katsoi minuun ja hänen huulillaan leikitteli pieniy hellä hymy. Samalla keittiön oveha keittäjätär huusi kiukkuisena minulle, etta hän tarvitsee minua. Oli hetki etttt en osattmit edfes liikahtaa. Ja silloin rouva sanoi: "Yminärräö, Nina. Älaailma- on ihana, eikö olekin?" Katsoimme toisiamme silmiin pitkän hetken. Tunsin, että jokin veti' minuuhyvinr lähelle rouvaani. Mutta taas keittijättären kiukkuinieh ääni. Olit. herättävä jokapäiväiseen elämään.. **Elämä on ihanaaj rouva ttarding", . sanom> liymyillfin ja Jcäännyin keittiötä'kohti; Kuulin rouvan huvitetun naurahduksen. Ja vaikka keittäjätär uhkasi ilmoittaa' rouvalle että minä- työtunneilla laiskottelen pihassa j hymyilin minä vaan! ' Kun- illalla tulin kotiin oli kaunis ilma vaikuttanut täälläkin.- Xiti oli melkeinpä iloinen ja isä leikki pikku Maryn kanssa piilosilla, ja Dannie ylpeili sillä että hän saa Muurikaista enemmän maitoa kuin Henry sail Hyvä^ tulee, ajattielin, heittäessäni päällysvaatteeni pois. Mary aina odotti minua laittamaan hänet nukkumaan iltaisin. Toisinaan, vaikka viivyiii" myöhäänkin, odotti hän. Hän piti minustaj kuten minäkin hänestä, .\amuisin hän herätti minut hy\'äilyillään, iltaisin hän nukahti minun istuessa hänen xieressään ja pidellen häntä -kädestä. Veljeni kiusasivat minua huonoksi lapsenhoitajaksi, että minä hemmoittelen IMa-ryn pilalle'ja lUuuta^ sellaista. Mutta Nick katsoi^^mihuun tällöin^ niin-kiitollisena^ että' en'perttstanut edes vastata v«lj>Ufeni^Tiföift;Aettä^^>^ ibinen kuulapsi sai minulta niihnäy-delHsen rakkaude«i eltävhän ei pitänyt vtihingqittävana' \^ikka minS täten lasta Kenimoittfelinfcih: **Nina — tSti^V KUud^hti' Mary nytj kii\'etes^än syliini, "sattuu niin pian sataa; lumarv "Sattuu-vnftyonsin minäs f *'Iso»isatefeee^niinulle^ kelkan t - ^^Tekeefe)?'^ i h m ö tÄ "Jä^ hän vetää'- minuÄ^ lumessa siinä. Ja^^hän laitti^ munimbnkin istumaan kelkkaan javetää lian Nauroin • ja katSMn' vanhempiini. Ja sjfxlämeni^iäaQjtol ja kevehj näin^ heidfiit i Ä s t J hyn^^ katsdevan^pikl^tt' MIurya: Otme)lisä(iav odotan It^^ sinmiäistä^|nU«3a$^tttta s a^ nen ikSvaäfcini: Oft vaikea^ jättää tämä kotini^ i^^ ^ti vja ]^ku^ Märy. -Mitähän Nide sitten tekee? Äiti ei jakäa^hoitaataloutta ja las - Joulukmm 2 py-r- ^äl^asct^iä^ väl^jain^sataa lunta! isäUe oli tul* lot kiire laittam«uinMätyäeitdkfcaai IltaqfKaväHä hän^>]^ jo antanut^ l«>^^^ti% rslllavJtoita) on^.ja maassa aika lailla. ':^tiidn oli istunutv kdkv Kirj. Della kaan Maryn suurekisi riemuksi ja : isä oli vetänyt fiäntä aivan portiUe saakka! Kun tulin kotia tuli Nick minuä vastaan rantapolulla. flaU usein tulee minua noutamaan kun hän-on kotona eikä Philip ole. Mutta useimmin hän \aime talvenakin saattoi minut aamulla työhön. Hän on kiltti! Kysyin, miten Henry oli tullut toimeen tällä ensimmäisellä viikollaan ja Nick sanoi, että hänestä tulee hyvä, mutta on vielä tottumaton. "Kyllä hän nytkin jo olisi tavalliseen työhön hyvä, mutta metsässä pidetään aikalaista kiirettä näinä päivinä. Pomo haluaa sahatut tukit kaikki alas myllyyn ennenkuin joulu tulee ja n3rt-tämä lumi hätyyttää sitäkin enemmän." Nick puhui kevyesti, mutta tunsin että häntä huolestutti. Katselin sjmkälle taivaalle. Hetkeksi oii lumisade lakannut, mutta se voi alkaa taas hyvinkin pian. fihkä maanantaina olisi niin paljon lunta että ei töitä metsissä enää aloitettaisi. Ja tuon ajatuksen virkistämanä Kumarruin ja Otin lunta käsiini ja heitin sen Nickin niskaan.. •. Mutta' sitä eirtiittun olisi pitänyt tehdä. Nick innoistui antamaan mi^ * nulle aikamoisen lumipeSiirti En Iq^ennyf pitämään puoliani lainkaan. Hän säälittä työnsi minut lumeefi ja hieroi lumipallolla poskiani ja kaUläa-nij jä' vaikka minä kfljUiri kUfkUn täydeltäy ei hän lakannut^ ennenkuin^ itse tahtoi. Makasin siinä läähättäen sitten kun hän vihdoin nauraen hellitti kiusauksensa. Mutta lumi'alkoi sulaa katilukseni alla joten täytyi nousta. Nick auttoi minut ylös ja pyyhki lunta pois hatteiltani^^ Silläaikaa kurt minä sitä kaivoin niskastani. "Vanha äijä ja noin viitsii kiusata!- V mutisin minä. ' "Vanhako?" Nick naurahti. "Olen juuri siinä iässä että parhaiten pystyn' sinun ikäisiä kurissa pitämään, .^lä unohda sitä!" Jatkoimme sitten matkaa lahden perän ympäri kotiimme. Kotipihalla Henry ja' Dannie yllättivät meidät lumipalloilla. Nyt jouduimme Nick ja'minä pitämään yhtä pUoltav Sää^ litta veljeni meitä lumittivat, mutta Sälittä osuivat Nickinkin. lumipalr lot maaliinsa. Minusta ei hänelle suurta apua ollut. Tein vain sodan \illimmäksi kirkumisellani, Hosuin luntakin sinne ja tänne minkä ennä-tin. Väsyin ensunmäisenä. "Piisaa jo, pojat!" huusi Nick. "Nina on jo yhd«i sodan käynyt läpi ejmen tätä, hän ei jaksa enempää.''- Mutta koskapa pojat ensi käskyä tottele\'at. Heidän sodanhalu vain yltyi. Sain kolnie palloa perattiin kasvoilleni. Se oli liikaa; Vaivuin maahan ja aloin itkeä kuin lapsi, huomasin sen itsekin. Sota loppui ja kaikki Oli hiljaista; Kuulin vain oman nyyhkytykseni. Sitten oli Nick siinä auttamassa niinua taas ylös lumesta. Voi miten minua haetti itkuni, mutta se ei sitä suinkaan saanut loppumaan. Nyyh-kytyksaii kiihtyi A^aan. Nidr kietoi käsivart^sa ympäFille-ni ja pHäi minua kunnes vihdoin it^> kunl oli itketty. Odotin hänen las^ kmn leikkiä lapseMisuuddieniMuti t a i h ä n d puhunut sanaakaan.^ Wbk dtomie liitaa^ taMe päu»; Rappusten > edessä hän pysäh* tyii veti minut rintaansa vasten ja suuteli minUä! Sitteni nousimme kiireesti tupaan. £n tiedä miten ilta on kulunut tähän asti. Olen ollut kummallisesti ymmällä koko ajan. En ole uskaltanut katsoa Nickiin. Olen höpissyt yhlä jä töistä hiin että Olen varma,' että sitä kaikki toiset ovat ihmetelleet. Nyt täällä huoneeni turvissa uskallan- ajatella tuota — suudelmaa. JVlitä' se merkitsi? Nick ei ole. milloinkaan ennen suudellut minua. Hän on aina ollut kuin hyVä, rakas veH. Hän tietää, että rakastan häntä sel-_^ laisena. Siskona hänkin minua rakastaa. Ja kuitenkin, tuo suudelma... En ajattele siitä enempää! Ajattelen Philipista. Ja huomenaamuna lähden työhöni tavallista aikaisemmin ettei Nick vaan ehdi mukaani, jä illalla tulen niin myöhään kotiin että hän on jo ehtinyt lähtemään ntet-sään. Joulukuun 8 p. — Henry kuoli neljäntenä päivänä. Tukkia lastatessa kuörma-äutoon purkautui kasa. Henry jäi alle; Hänet haudattiin eilen. En voi kirjoittaa enempää. Joulukuun 16 p. — Olin toista viikkoa kotona. Mutta isä pyysi minua » menemään^ takaisin Hardingille: Sanoi, ettei elämämme sillä parane että minä annan äidin surun murtaa itseni. Sillä todellakin äiti • on puoli sekaisin, ja vaikka me kaikki surem-me Henryä, tiedämme kuitenkin että hän ei enää kärsi mitään. Mutta ä i t i . .. "Aloin siis työhöni uudelleen. Kostona eivät minua erikoisemmin tärvit'^ se, sillä Nick ort siellä. Ön satanut lunta niin ettei metsissä voi teiltä työtä: Jos ei lunta olisi ollutkaan, niin Henry vielä eläisi. Lumi aiheutti hänen kaatumisensa purkautuvan kuorman ääreen. Rouva Harding on erikoisen hyvä miriulle. Antaa minulle outoja tehtäviä, jotka vaativat kaiken huomioni; Huomenna tulee Hardingin tytär Marcia kaupungista tänne vanhempiensa luo joululomalleen. Hän käy nyt viimeistä vuotta yliopistossa. Huomenna myös odotetaan "Aamuruskon" palaavan. Oi Philip! Tule pian! Metsän laidassa on tölli valkohai ympäröimä Imnetipuhfoisen. Timanteissa m$isa^t^ r ja ylla lepää rauka yön. Kylässä onvtdot ^Sam^itm^et. • Ma-hiljaa^ pi(d€i^Qn^^fW^ hiivh ja sanatonriii^vlpsMjot katseeni kera ^lös^ köhoati ' ja lennän kuipaUksenr suvin. Kauniit, ,kirkkäat tähtöset, te nähdyt, tutut siellä, tuhannet, vilkutatte mulle kiehtoen. En voi lentää sinne, en, mutta toivokkaammin, kirkkaavimm lepattaa taas liekki sydämen., fumiÄ onvöKKi. äidin seU^-assa kuin voij mutta Dannie ei tahtoisi. Ja kuitenkin hän haluaisi tehdä niikä äidille olisi pa: rästa. Mix on- niin onnellineh hänen seurassaan.. Mutta; Dannielle tletj-sti ort vaikeata^ nähdä äiti^no^ lisenai Voii miksi meidän perheelle piti kaikki nämä tulla! Joulukuun 19 p. — Tänä iltana, kun tuliii köUin; odM^ mi-, nua myllyn luona. Kaksi päivää hän oli ollut jo kotoja ja nyt minä ensikerran vasta saan puhutella häntä. "Oletko vihainen, Nina?" kysyi hän, kun olimme sivuuttaneet mx-lly-työläisten asunnot ja päässeet hiljaiselle rantapolulle. - "Miksi" kysyin/. "Kun en ole käynyt luonasi. Mutta katsohan, Marcia Harding tarnt-see seuralaisen tässä häiielle oudossa elämässä. Ja sattui niin että hän mieltyi juuri minuun enemmän kuin toisiiuv Ajattelin että yinmärrät, että minun kuuluu seurustella nyt hänen kanssaan." ' "Olisithan kuitenkin voinut käydä minua tervehtimässä jo ennen. Philip. Olen kaivannut sinua niin." Hän ei vastannut siihen mitään. Mutta hetken äänettöinj^den jälkeen hän sanoi: "Olen suruissani kun teille on tapahtunut sellainen onnettomuus. Öenry oli hauska (Jatkuu) mm •'11' il^tf Joulukuun 18 p. — Philip tuli eilen, juuri kun höyrylaiva töi myös Martia Hardingin. Odottelin Phili-piä luokseni. Hän ainä^täpaa hieti rientää Hardingin keittiöön minuä tervehtimään kun hän päläa matkoilta; Mutta odotin turhaan. Hari tulikin Marcian setirassä eikä käynnyt-kään keitticSa!^ En tiedä mitä ajatella. Tulin yksin kotia nyt illalla. Räntapoiulla, lähellä kotia, tapasin Nickin. Hän ei sanonut mitään, kääfntyi vaan kotia rinnallani^ mutta tunsin että hän ihmetteli kun Philip ei ollut Seuranani: Toivoin saavani lohdutusta Phili-piitä tähän surulliseen eläiimän. Mik-si ei häii tullut luokseni, miksi? : Äiti ott^surussaan tyyntynyt. Hän kulkee rauhallisetta töissään. Mutta kun Dannie tUlee tupaan, muuttuu äiti heti. Hän hy\'äilee^ikaa, kuiskailee hänelle kaikenlaisia lapsdlisia hyväilysanoja, silittää hänen tukkaansa, ja joka hetki on niin lähellä Danttiä kuin mahdollistä. Kun Dannie^ poistuu, muuttuu äiti taas' aivan rauhailiäj^si: Mutta hyvin harvoin äiti puhtm meille kenellekään. Dannie parka ei tiedä mitä tehttö. Reititin hSntä olemaan^«iin iialjon ii-j" lapsi, joka: di pmlitmttia sä jttlkeen-itmtetöttnä fä sittett ^ kasi^Jaknm mmhamnia k€:'^\ vän fekohm^ksen avtdla. on nyt tefve ja eloisa.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 18, 1939 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1939-02-18 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki390218 |
Description
Title | 1939-02-18-04 |
OCR text | Yön rauha (Jatkoa) Tänään taas pitkästä aikaa oli tilaisuus ihailla sitä. Seisoin ulkona p i t e ä ja unölidin kaikeii katsellfe-sani alas lahdfellfe, ylös vuorilfe, ym-pärillerti käikkialler tuot^ liionnön suurta kauneutta.- En kykene sa-ööiilaiii kuvaäniaan sitäi mutta tunsin sen ja olin aina tuntfeUut^eitta täällä niieli laajeni, avartui, ^mmärry^ elämään Ja ihmisiin kasvoi. Täällä ei liuntenut mitään pikkumaista. Kaikki oli ihanaa, suurta! En ollut hudmannut rouva Här-dingia verannalla. Vasta kun Bän liikahti, näin hänet. Hän katsoi minuun ja hänen huulillaan leikitteli pieniy hellä hymy. Samalla keittiön oveha keittäjätär huusi kiukkuisena minulle, etta hän tarvitsee minua. Oli hetki etttt en osattmit edfes liikahtaa. Ja silloin rouva sanoi: "Yminärräö, Nina. Älaailma- on ihana, eikö olekin?" Katsoimme toisiamme silmiin pitkän hetken. Tunsin, että jokin veti' minuuhyvinr lähelle rouvaani. Mutta taas keittijättären kiukkuinieh ääni. Olit. herättävä jokapäiväiseen elämään.. **Elämä on ihanaaj rouva ttarding", . sanom> liymyillfin ja Jcäännyin keittiötä'kohti; Kuulin rouvan huvitetun naurahduksen. Ja vaikka keittäjätär uhkasi ilmoittaa' rouvalle että minä- työtunneilla laiskottelen pihassa j hymyilin minä vaan! ' Kun- illalla tulin kotiin oli kaunis ilma vaikuttanut täälläkin.- Xiti oli melkeinpä iloinen ja isä leikki pikku Maryn kanssa piilosilla, ja Dannie ylpeili sillä että hän saa Muurikaista enemmän maitoa kuin Henry sail Hyvä^ tulee, ajattielin, heittäessäni päällysvaatteeni pois. Mary aina odotti minua laittamaan hänet nukkumaan iltaisin. Toisinaan, vaikka viivyiii" myöhäänkin, odotti hän. Hän piti minustaj kuten minäkin hänestä, .\amuisin hän herätti minut hy\'äilyillään, iltaisin hän nukahti minun istuessa hänen xieressään ja pidellen häntä -kädestä. Veljeni kiusasivat minua huonoksi lapsenhoitajaksi, että minä hemmoittelen IMa-ryn pilalle'ja lUuuta^ sellaista. Mutta Nick katsoi^^mihuun tällöin^ niin-kiitollisena^ että' en'perttstanut edes vastata v«lj>Ufeni^Tiföift;Aettä^^>^ ibinen kuulapsi sai minulta niihnäy-delHsen rakkaude«i eltävhän ei pitänyt vtihingqittävana' \^ikka minS täten lasta Kenimoittfelinfcih: **Nina — tSti^V KUud^hti' Mary nytj kii\'etes^än syliini, "sattuu niin pian sataa; lumarv "Sattuu-vnftyonsin minäs f *'Iso»isatefeee^niinulle^ kelkan t - ^^Tekeefe)?'^ i h m ö tÄ "Jä^ hän vetää'- minuÄ^ lumessa siinä. Ja^^hän laitti^ munimbnkin istumaan kelkkaan javetää lian Nauroin • ja katSMn' vanhempiini. Ja sjfxlämeni^iäaQjtol ja kevehj näin^ heidfiit i Ä s t J hyn^^ katsdevan^pikl^tt' MIurya: Otme)lisä(iav odotan It^^ sinmiäistä^|nU«3a$^tttta s a^ nen ikSvaäfcini: Oft vaikea^ jättää tämä kotini^ i^^ ^ti vja ]^ku^ Märy. -Mitähän Nide sitten tekee? Äiti ei jakäa^hoitaataloutta ja las - Joulukmm 2 py-r- ^äl^asct^iä^ väl^jain^sataa lunta! isäUe oli tul* lot kiire laittam«uinMätyäeitdkfcaai IltaqfKaväHä hän^>]^ jo antanut^ l«>^^^ti% rslllavJtoita) on^.ja maassa aika lailla. ':^tiidn oli istunutv kdkv Kirj. Della kaan Maryn suurekisi riemuksi ja : isä oli vetänyt fiäntä aivan portiUe saakka! Kun tulin kotia tuli Nick minuä vastaan rantapolulla. flaU usein tulee minua noutamaan kun hän-on kotona eikä Philip ole. Mutta useimmin hän \aime talvenakin saattoi minut aamulla työhön. Hän on kiltti! Kysyin, miten Henry oli tullut toimeen tällä ensimmäisellä viikollaan ja Nick sanoi, että hänestä tulee hyvä, mutta on vielä tottumaton. "Kyllä hän nytkin jo olisi tavalliseen työhön hyvä, mutta metsässä pidetään aikalaista kiirettä näinä päivinä. Pomo haluaa sahatut tukit kaikki alas myllyyn ennenkuin joulu tulee ja n3rt-tämä lumi hätyyttää sitäkin enemmän." Nick puhui kevyesti, mutta tunsin että häntä huolestutti. Katselin sjmkälle taivaalle. Hetkeksi oii lumisade lakannut, mutta se voi alkaa taas hyvinkin pian. fihkä maanantaina olisi niin paljon lunta että ei töitä metsissä enää aloitettaisi. Ja tuon ajatuksen virkistämanä Kumarruin ja Otin lunta käsiini ja heitin sen Nickin niskaan.. •. Mutta' sitä eirtiittun olisi pitänyt tehdä. Nick innoistui antamaan mi^ * nulle aikamoisen lumipeSiirti En Iq^ennyf pitämään puoliani lainkaan. Hän säälittä työnsi minut lumeefi ja hieroi lumipallolla poskiani ja kaUläa-nij jä' vaikka minä kfljUiri kUfkUn täydeltäy ei hän lakannut^ ennenkuin^ itse tahtoi. Makasin siinä läähättäen sitten kun hän vihdoin nauraen hellitti kiusauksensa. Mutta lumi'alkoi sulaa katilukseni alla joten täytyi nousta. Nick auttoi minut ylös ja pyyhki lunta pois hatteiltani^^ Silläaikaa kurt minä sitä kaivoin niskastani. "Vanha äijä ja noin viitsii kiusata!- V mutisin minä. ' "Vanhako?" Nick naurahti. "Olen juuri siinä iässä että parhaiten pystyn' sinun ikäisiä kurissa pitämään, .^lä unohda sitä!" Jatkoimme sitten matkaa lahden perän ympäri kotiimme. Kotipihalla Henry ja' Dannie yllättivät meidät lumipalloilla. Nyt jouduimme Nick ja'minä pitämään yhtä pUoltav Sää^ litta veljeni meitä lumittivat, mutta Sälittä osuivat Nickinkin. lumipalr lot maaliinsa. Minusta ei hänelle suurta apua ollut. Tein vain sodan \illimmäksi kirkumisellani, Hosuin luntakin sinne ja tänne minkä ennä-tin. Väsyin ensunmäisenä. "Piisaa jo, pojat!" huusi Nick. "Nina on jo yhd«i sodan käynyt läpi ejmen tätä, hän ei jaksa enempää.''- Mutta koskapa pojat ensi käskyä tottele\'at. Heidän sodanhalu vain yltyi. Sain kolnie palloa perattiin kasvoilleni. Se oli liikaa; Vaivuin maahan ja aloin itkeä kuin lapsi, huomasin sen itsekin. Sota loppui ja kaikki Oli hiljaista; Kuulin vain oman nyyhkytykseni. Sitten oli Nick siinä auttamassa niinua taas ylös lumesta. Voi miten minua haetti itkuni, mutta se ei sitä suinkaan saanut loppumaan. Nyyh-kytyksaii kiihtyi A^aan. Nidr kietoi käsivart^sa ympäFille-ni ja pHäi minua kunnes vihdoin it^> kunl oli itketty. Odotin hänen las^ kmn leikkiä lapseMisuuddieniMuti t a i h ä n d puhunut sanaakaan.^ Wbk dtomie liitaa^ taMe päu»; Rappusten > edessä hän pysäh* tyii veti minut rintaansa vasten ja suuteli minUä! Sitteni nousimme kiireesti tupaan. £n tiedä miten ilta on kulunut tähän asti. Olen ollut kummallisesti ymmällä koko ajan. En ole uskaltanut katsoa Nickiin. Olen höpissyt yhlä jä töistä hiin että Olen varma,' että sitä kaikki toiset ovat ihmetelleet. Nyt täällä huoneeni turvissa uskallan- ajatella tuota — suudelmaa. JVlitä' se merkitsi? Nick ei ole. milloinkaan ennen suudellut minua. Hän on aina ollut kuin hyVä, rakas veH. Hän tietää, että rakastan häntä sel-_^ laisena. Siskona hänkin minua rakastaa. Ja kuitenkin, tuo suudelma... En ajattele siitä enempää! Ajattelen Philipista. Ja huomenaamuna lähden työhöni tavallista aikaisemmin ettei Nick vaan ehdi mukaani, jä illalla tulen niin myöhään kotiin että hän on jo ehtinyt lähtemään ntet-sään. Joulukuun 8 p. — Henry kuoli neljäntenä päivänä. Tukkia lastatessa kuörma-äutoon purkautui kasa. Henry jäi alle; Hänet haudattiin eilen. En voi kirjoittaa enempää. Joulukuun 16 p. — Olin toista viikkoa kotona. Mutta isä pyysi minua » menemään^ takaisin Hardingille: Sanoi, ettei elämämme sillä parane että minä annan äidin surun murtaa itseni. Sillä todellakin äiti • on puoli sekaisin, ja vaikka me kaikki surem-me Henryä, tiedämme kuitenkin että hän ei enää kärsi mitään. Mutta ä i t i . .. "Aloin siis työhöni uudelleen. Kostona eivät minua erikoisemmin tärvit'^ se, sillä Nick ort siellä. Ön satanut lunta niin ettei metsissä voi teiltä työtä: Jos ei lunta olisi ollutkaan, niin Henry vielä eläisi. Lumi aiheutti hänen kaatumisensa purkautuvan kuorman ääreen. Rouva Harding on erikoisen hyvä miriulle. Antaa minulle outoja tehtäviä, jotka vaativat kaiken huomioni; Huomenna tulee Hardingin tytär Marcia kaupungista tänne vanhempiensa luo joululomalleen. Hän käy nyt viimeistä vuotta yliopistossa. Huomenna myös odotetaan "Aamuruskon" palaavan. Oi Philip! Tule pian! Metsän laidassa on tölli valkohai ympäröimä Imnetipuhfoisen. Timanteissa m$isa^t^ r ja ylla lepää rauka yön. Kylässä onvtdot ^Sam^itm^et. • Ma-hiljaa^ pi(d€i^Qn^^fW^ hiivh ja sanatonriii^vlpsMjot katseeni kera ^lös^ köhoati ' ja lennän kuipaUksenr suvin. Kauniit, ,kirkkäat tähtöset, te nähdyt, tutut siellä, tuhannet, vilkutatte mulle kiehtoen. En voi lentää sinne, en, mutta toivokkaammin, kirkkaavimm lepattaa taas liekki sydämen., fumiÄ onvöKKi. äidin seU^-assa kuin voij mutta Dannie ei tahtoisi. Ja kuitenkin hän haluaisi tehdä niikä äidille olisi pa: rästa. Mix on- niin onnellineh hänen seurassaan.. Mutta; Dannielle tletj-sti ort vaikeata^ nähdä äiti^no^ lisenai Voii miksi meidän perheelle piti kaikki nämä tulla! Joulukuun 19 p. — Tänä iltana, kun tuliii köUin; odM^ mi-, nua myllyn luona. Kaksi päivää hän oli ollut jo kotoja ja nyt minä ensikerran vasta saan puhutella häntä. "Oletko vihainen, Nina?" kysyi hän, kun olimme sivuuttaneet mx-lly-työläisten asunnot ja päässeet hiljaiselle rantapolulle. - "Miksi" kysyin/. "Kun en ole käynyt luonasi. Mutta katsohan, Marcia Harding tarnt-see seuralaisen tässä häiielle oudossa elämässä. Ja sattui niin että hän mieltyi juuri minuun enemmän kuin toisiiuv Ajattelin että yinmärrät, että minun kuuluu seurustella nyt hänen kanssaan." ' "Olisithan kuitenkin voinut käydä minua tervehtimässä jo ennen. Philip. Olen kaivannut sinua niin." Hän ei vastannut siihen mitään. Mutta hetken äänettöinj^den jälkeen hän sanoi: "Olen suruissani kun teille on tapahtunut sellainen onnettomuus. Öenry oli hauska (Jatkuu) mm •'11' il^tf Joulukuun 18 p. — Philip tuli eilen, juuri kun höyrylaiva töi myös Martia Hardingin. Odottelin Phili-piä luokseni. Hän ainä^täpaa hieti rientää Hardingin keittiöön minuä tervehtimään kun hän päläa matkoilta; Mutta odotin turhaan. Hari tulikin Marcian setirassä eikä käynnyt-kään keitticSa!^ En tiedä mitä ajatella. Tulin yksin kotia nyt illalla. Räntapoiulla, lähellä kotia, tapasin Nickin. Hän ei sanonut mitään, kääfntyi vaan kotia rinnallani^ mutta tunsin että hän ihmetteli kun Philip ei ollut Seuranani: Toivoin saavani lohdutusta Phili-piitä tähän surulliseen eläiimän. Mik-si ei häii tullut luokseni, miksi? : Äiti ott^surussaan tyyntynyt. Hän kulkee rauhallisetta töissään. Mutta kun Dannie tUlee tupaan, muuttuu äiti heti. Hän hy\'äilee^ikaa, kuiskailee hänelle kaikenlaisia lapsdlisia hyväilysanoja, silittää hänen tukkaansa, ja joka hetki on niin lähellä Danttiä kuin mahdollistä. Kun Dannie^ poistuu, muuttuu äiti taas' aivan rauhailiäj^si: Mutta hyvin harvoin äiti puhtm meille kenellekään. Dannie parka ei tiedä mitä tehttö. Reititin hSntä olemaan^«iin iialjon ii-j" lapsi, joka: di pmlitmttia sä jttlkeen-itmtetöttnä fä sittett ^ kasi^Jaknm mmhamnia k€:'^\ vän fekohm^ksen avtdla. on nyt tefve ja eloisa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-02-18-04