1939-10-14-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 LAUANTAINA, LOKAKUUN 14 PÄIVÄNÄ Sivu 3
rruuRi
Ehkä alallaan pisimmälle päässyi
suomalainen näillä maiUay ja muuten
huomattava taiteen ja kirjallisuuden
mies, on projessori Arvo Linde-li-
all, musiikin opettaja Chicagon yliopistossa
,y.m. Lehdessämme; on joskus
nähty hänen kirjoituksiaan. Pyysimme
häneltä taas jotakin erityisesti
tätä osastoa varten jäsaniqUa hänen
kuvaansa seka joitakin henkilökohtaisia
tietoja hänestä itsestään.
Ystävällisesti saimme heti pyytä-inämme:
nipun kirjoituksia, kuvan
sekä kirjeen yhteydessä seuraavav
lyhyen autobiografian:
''JOTAKIN ITSESTÄNI:
Yhdentoista-vuotiaana suori~tin
Suomessa ylemmän kansakoulukurs-sin
ja vähä myöhemmin tulimme koko
perhe Amerikkaan. Täällä kävin
kouluja 13 vuotta. Opiskelin musiikkia
useassa konservatoriossa ja parissa
yliopistossa.
Olen toiminut opettajana toistakymmentä
vuotta musiikkiopistoissa
ja myös yliopistossa. Viulvkonsert-feja
olen antanut, johtanut laulukuoroja
ja orkesteria sekä tehnyt sovituksia
m.m. Hollywoodin jilmistu-diossa.
Säveltänyt^ olen useampia '~
kappaleita ja ainakin yksi, Bereuse-niminen
säveUykseni, on laajemmin
tunnettu.
KttnUnnusIiikkeemme knvajäljennö«.
ARVO LINDmALL
jossakin Helsingin puistossa V. 1937.
KirjoitcUutolm pikkupojasta
käen. Olen tehnyt huomattavasti
käännöksiä skandinäavian kielistä
sekä englannin- ja saksankidestä.
"Heikompina hetkinä" olen runoillutkin.
Alkuperäisiä kirjoituksia ja
kertomuksia olen k^joittanut neljät'
tä sataa, usealla eri-salanimellä, sekä
Suomen että tämän nuian sanomalehtiin
ja julkaisuihin, m.m. lähes
sata "Lehtiä Chicagon yliopiston
opettajan muistikirjasta** Naisten
Viiriin.
KustantajUla on parasta aikaa pari
sävellystäm. Kaksi kertomusko-koelmaani
ilmestyy myös piakkoin
painoista ja Leipää-niminen näytelmäni
näkee ramppivalon nyt syys-näytäntökauden
alussa.
Matkustellut olen laajalti. Euro-passa
useamman kerrm. Yhdysvallat
ja Canadan ristiin rastiin. Ilmojen
kautta "lintujen teitä" menin
kerran San Franciscosta Honoluluun
Haumiin saarille. — .Arvo Lin-dezvall."
Me satumme tietämään miehestä
vielä jotakin, mihin hän itse ei hienotunteisuudessaan
kajoa, esimerkiksi:
että hän on ainoa suomalainen,
joka on kutsuttu Hollywoodiin ohjaamaan
filmiä, että hän on saanut
paljon palkintoja ja kiittäviä lausuntoja
sekä Suomessa että Amerikassa
m.m. runonlausunnassa, että
hän usein huomatuissa tilaisuuksissa
esittää lauluja, jotka hän itse pianolla
säestää, että hän on myöskin erinomainen
mandoliinin soittaja ja että
amerikalaisista musiikkilehdistä on
hänen kirjoituksiaan käännetty Suomen
lehtiin y.m. y.m.
O AN FRANCISCOSSA ollessani
^vietin monta mieltäkiinnittävää ja»
muistorikasta hetkeä siellä olevassa
kaupungin kirjastossa. Se ön rakennettu
califomialaisesta graniitista,
arkkitehtuuri ollen italialaista re-nesanssityyliä,
joka sopiikin tämänlaiselle
rakennukselle, kirjastolle,
mainiosti.
Täällä kirjaston hyllyillä tapasitf
monta uutuutta, m.m. monta huomattua
käsikirjoitusta, ollen niiden
joukossa ihailemani ja pikkupoikase-na
suomentamani Edwin Markhamin
'Kuokkamies". Myöskin käsittää
kirjasto maailman suurimman ja liio-nipuolisimman
Amerikan intiaaneja
koskevan kokoelman.
Kirjastorakennuksen ulkoseiniin on
kaiverrettu 84 huomatuinmian kirjailijan
nimet, ollen aina seitsemän
kussakin ryhmässä. Vietin useampia
tunieja eräänä ehtoopuolena, ennen
konserttiin menoa, näiden nimien pa-
^•l^^a ja melkein poikkeuksetta jokainen
niistä toi muistiin jonl^un muistorikkaan
hetken, jonka piin saanut
kanssaan viettää.
Kouluvuosina olin saahiit paljon
seurustella ja tapella miesten sellaisten
kanssa kuin LivyTacitus, Xen-ophön,
Virgil ja Horace. Matematiikan
isä Euklides oli minulle antanut
Hionta hyödyllistä neuvoa, jotka ovat
oJJeet tarpeen jokapäiväisessä elämässä
Platonin "ValUo" ja yleensä
kaLkki kirjoituksensa ovat aina olleet
kuivaa lukemista, mutta Aristoteleen
seurassa olin viihtynyt mainiosti,
^^ikka hän toisinaan kirjoittikin pötyä.
Aristoteleen filosofian mukaan maa,
Jojsa me asumme, oK koko aurinko
kunnan keskus ja kiersiaurinkp tätä
heidän pikku planeettaamme. Opet-rdnciscon
Kirj. A. Lindewall
tamansa suunta oli vallallzryli puoli-
' toista tuTiatta vuotta, kunnes eräs
Copemicus-niminen mies totesi, että
Aristoteles on väärässä ja että maa
kiertääkin aurinkoa, eikä päinvastoin.
Komeron ja Herodotuksen edessä
otin lakin pois päästäni. Ilman näitä
kahta viisasta emme tietäisi kovinkaan
paljon A^anhanajan historiasta.
Meillä suomalaisilla on eepoksemme
Kalevala, eikä se kaikkein
nolompia olekaan, koska on neljännellä
tilalla koko sen alan maailman
kirjallisuudessa, mutta tämän
sökekn Komeron laulamasta Olyssei-asta
on Kalevalamme kuitenkin aika
harppauksen jälessä, Kerodotos taasen,
jota pidetään historian isänä, on
mestarillisesti kuvannut suoranaisesti
vanhempaa Kreikan historiaa ja
lukemattomat ovat ne hetket, joina
kotini takapihalla Minnesotassa lueskelin
noiden kreikkalaisten sankarien
edesottamisia.
Myöhempien aikojen historijoitsi-joita,
jotka ovat sihniäni saatelleet
ja anteliaasti jakaneet viisauttaan ja
kokemuksiaan, tapasin tämän kirjaston
seinällä. Ensinnäkin juutalaisen
Josephusen, joka eli ja vaikutti ajanlaskumme
alussa, siis samoihin ai-r
koihin kun Kristuksenkin otaksuttiin
eläneen. Josephus oli niin tarUca
muistun panoissaan, että jos hän
näki kaksi koiraa tappelevan, kirjoitti
hän -sen muisUin, ja kuitenkin tapaamme
laajassa historiassaan ainoastaan
kymmenkunta sanaa "jostakin
kansanviUitsijästä", jolla otaksutaan
hänen tarkoittaneen Kristusta.
Jos Kristus olisi ollut sellainen, kuin
raamuttu meille opettaa, olisi Josephus
varmasti kirjoittanut hänestä
kokonaisen eepoksen.
Gibbons, joka kirjoitti Rooman
valtakunnan historian, on aina ollut
lemmikkini ja Carlyle, Ranskan vai-.
lankumouksen historiallaan, teki
minusta myös ihailijansa. Paljon hyvää
ja asiallista on kumpaisessakin
historiassa.
Monen monta nautintorikasta hetkeä
olen viettänyt espanjalaisen Cer-vanteen
seurassa, joka niin mes|aril-lisesti
satiirimaisesti kuvaa ritari-aikakautta
kirjassaan Don Quixote.
Rakkaudesta ja rakkausromaaneista-
puhuttaessa poikkeuksetta vedotaan
Shakespearen Romeoon ja Ju-liian,
että se se on oikea rakkausdraama.
Kaunistahan on kirjan sisältö,
mutta siltikin kauniiudessa, mielenkiintoisuudessa,
ylevyydessä ja asian
käsityksessä on ystäväni italialaisen
Danten, joka tuolla katselee minua,
kirjoittama "Jumalainen komedia"
paljon edellä Romeoa ja Juliaa. Siinä
on rakkausjuoni kuvattu niin hie;^..
nosti, niin asiantuntemuksella, kuin
olisi se etukuva.
Tuossa näen kolmen huomatun humoristin
nimet vierekkäin, Racine,
Molier ja Chauser. Varsinkin kaksi
jälkimäistä ovat kutkuttaneet nauruhermojani
useamman kuin yhden kerran.
Muistan vielä joku vuosi sitten
Kelsingin^ Kansallisteatterissa katselemaani
Molierin komediaa "Saituri".
Kerrassaan suurenmoinen naunipilr
leri, kun seh3rvinesitetään. -—Chauser
kirjassaan "Canterburin kertomuksia"
kuvaa elämää Englannissa
takavuosina; Kirja on hyväsesti vul-gaarinen,
toisin paikoin siivoton, mutta
se huumoripuoli — ihan pahoittelen
henkilöitä, jotka eivät ole kirjaa
vielä lukeneet.
Pasteur-nimi on myöskin päässyt
tänne kuolemattomien joukkoon.
Hänelle, jos kenellekään, olin suuressa
kiitoUisuuden velassa. Ollessani
siinä kynunenen vuoden korvissa
oleva kiusallinen pojahviikari kiusasin
kerran erästä rakkikoiraa, vain
ajan kuluksi, kun ei ollut muutakaan
tekoa, ja yhtäkkiä tarrasikin koira
jalkaani kiinni. Todettiin koiran
sairastavan vesikauhua ja jos ei
Pasteur olisi keksinyt ihmeellistä vesikauhun
vastamyrkkyä, jota tälle
kiusalliselle pojallekin annettiin,
kuolema olisi ollut edessä.
Tuossa, seitsemän nimeä käsittävässä
tyhmässä on mies, joka kirjoitti
näytelmän "Kesäyön unelma".
"Sota ja rauha"-kirjan luoja on siinä
myöskin, J a miehet, jotka kirjoittivat
auraavat mestariteokset:
"Faust", "Kolme muskettisoturia",
"kurjat", "Kivihiilen kaivajat", ja
sokea englantilainen, jonka kynästä
lähti "Kadotettu paratiisi". "
Filosofiaa edustavia nimiä tapasin
kolme, jotka ovat kaikille kirjallisuuden
lukijoille tunnettuja, nimittäin
Descartes, Spinoza ja Kant,
ja olipa joku amerikkalainenkin
saanut nimensä tänne hengenjätti-
Jäisten joukkoon, sillä silmääni osui
nimet Emerson, jota muuten pidetäänkin
Amerikan viisaimpana miehenä,
Fenimore Cooper, joka kirjoitti
m.in. "Viimeinen mohikaani",
Heniy Longfenow, joka cqN>lsee$i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 14, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-10-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391014 |
Description
| Title | 1939-10-14-03 |
| OCR text | 1939 LAUANTAINA, LOKAKUUN 14 PÄIVÄNÄ Sivu 3 rruuRi Ehkä alallaan pisimmälle päässyi suomalainen näillä maiUay ja muuten huomattava taiteen ja kirjallisuuden mies, on projessori Arvo Linde-li- all, musiikin opettaja Chicagon yliopistossa ,y.m. Lehdessämme; on joskus nähty hänen kirjoituksiaan. Pyysimme häneltä taas jotakin erityisesti tätä osastoa varten jäsaniqUa hänen kuvaansa seka joitakin henkilökohtaisia tietoja hänestä itsestään. Ystävällisesti saimme heti pyytä-inämme: nipun kirjoituksia, kuvan sekä kirjeen yhteydessä seuraavav lyhyen autobiografian: ''JOTAKIN ITSESTÄNI: Yhdentoista-vuotiaana suori~tin Suomessa ylemmän kansakoulukurs-sin ja vähä myöhemmin tulimme koko perhe Amerikkaan. Täällä kävin kouluja 13 vuotta. Opiskelin musiikkia useassa konservatoriossa ja parissa yliopistossa. Olen toiminut opettajana toistakymmentä vuotta musiikkiopistoissa ja myös yliopistossa. Viulvkonsert-feja olen antanut, johtanut laulukuoroja ja orkesteria sekä tehnyt sovituksia m.m. Hollywoodin jilmistu-diossa. Säveltänyt^ olen useampia '~ kappaleita ja ainakin yksi, Bereuse-niminen säveUykseni, on laajemmin tunnettu. KttnUnnusIiikkeemme knvajäljennö«. ARVO LINDmALL jossakin Helsingin puistossa V. 1937. KirjoitcUutolm pikkupojasta käen. Olen tehnyt huomattavasti käännöksiä skandinäavian kielistä sekä englannin- ja saksankidestä. "Heikompina hetkinä" olen runoillutkin. Alkuperäisiä kirjoituksia ja kertomuksia olen k^joittanut neljät' tä sataa, usealla eri-salanimellä, sekä Suomen että tämän nuian sanomalehtiin ja julkaisuihin, m.m. lähes sata "Lehtiä Chicagon yliopiston opettajan muistikirjasta** Naisten Viiriin. KustantajUla on parasta aikaa pari sävellystäm. Kaksi kertomusko-koelmaani ilmestyy myös piakkoin painoista ja Leipää-niminen näytelmäni näkee ramppivalon nyt syys-näytäntökauden alussa. Matkustellut olen laajalti. Euro-passa useamman kerrm. Yhdysvallat ja Canadan ristiin rastiin. Ilmojen kautta "lintujen teitä" menin kerran San Franciscosta Honoluluun Haumiin saarille. — .Arvo Lin-dezvall." Me satumme tietämään miehestä vielä jotakin, mihin hän itse ei hienotunteisuudessaan kajoa, esimerkiksi: että hän on ainoa suomalainen, joka on kutsuttu Hollywoodiin ohjaamaan filmiä, että hän on saanut paljon palkintoja ja kiittäviä lausuntoja sekä Suomessa että Amerikassa m.m. runonlausunnassa, että hän usein huomatuissa tilaisuuksissa esittää lauluja, jotka hän itse pianolla säestää, että hän on myöskin erinomainen mandoliinin soittaja ja että amerikalaisista musiikkilehdistä on hänen kirjoituksiaan käännetty Suomen lehtiin y.m. y.m. O AN FRANCISCOSSA ollessani ^vietin monta mieltäkiinnittävää ja» muistorikasta hetkeä siellä olevassa kaupungin kirjastossa. Se ön rakennettu califomialaisesta graniitista, arkkitehtuuri ollen italialaista re-nesanssityyliä, joka sopiikin tämänlaiselle rakennukselle, kirjastolle, mainiosti. Täällä kirjaston hyllyillä tapasitf monta uutuutta, m.m. monta huomattua käsikirjoitusta, ollen niiden joukossa ihailemani ja pikkupoikase-na suomentamani Edwin Markhamin 'Kuokkamies". Myöskin käsittää kirjasto maailman suurimman ja liio-nipuolisimman Amerikan intiaaneja koskevan kokoelman. Kirjastorakennuksen ulkoseiniin on kaiverrettu 84 huomatuinmian kirjailijan nimet, ollen aina seitsemän kussakin ryhmässä. Vietin useampia tunieja eräänä ehtoopuolena, ennen konserttiin menoa, näiden nimien pa- ^•l^^a ja melkein poikkeuksetta jokainen niistä toi muistiin jonl^un muistorikkaan hetken, jonka piin saanut kanssaan viettää. Kouluvuosina olin saahiit paljon seurustella ja tapella miesten sellaisten kanssa kuin LivyTacitus, Xen-ophön, Virgil ja Horace. Matematiikan isä Euklides oli minulle antanut Hionta hyödyllistä neuvoa, jotka ovat oJJeet tarpeen jokapäiväisessä elämässä Platonin "ValUo" ja yleensä kaLkki kirjoituksensa ovat aina olleet kuivaa lukemista, mutta Aristoteleen seurassa olin viihtynyt mainiosti, ^^ikka hän toisinaan kirjoittikin pötyä. Aristoteleen filosofian mukaan maa, Jojsa me asumme, oK koko aurinko kunnan keskus ja kiersiaurinkp tätä heidän pikku planeettaamme. Opet-rdnciscon Kirj. A. Lindewall tamansa suunta oli vallallzryli puoli- ' toista tuTiatta vuotta, kunnes eräs Copemicus-niminen mies totesi, että Aristoteles on väärässä ja että maa kiertääkin aurinkoa, eikä päinvastoin. Komeron ja Herodotuksen edessä otin lakin pois päästäni. Ilman näitä kahta viisasta emme tietäisi kovinkaan paljon A^anhanajan historiasta. Meillä suomalaisilla on eepoksemme Kalevala, eikä se kaikkein nolompia olekaan, koska on neljännellä tilalla koko sen alan maailman kirjallisuudessa, mutta tämän sökekn Komeron laulamasta Olyssei-asta on Kalevalamme kuitenkin aika harppauksen jälessä, Kerodotos taasen, jota pidetään historian isänä, on mestarillisesti kuvannut suoranaisesti vanhempaa Kreikan historiaa ja lukemattomat ovat ne hetket, joina kotini takapihalla Minnesotassa lueskelin noiden kreikkalaisten sankarien edesottamisia. Myöhempien aikojen historijoitsi-joita, jotka ovat sihniäni saatelleet ja anteliaasti jakaneet viisauttaan ja kokemuksiaan, tapasin tämän kirjaston seinällä. Ensinnäkin juutalaisen Josephusen, joka eli ja vaikutti ajanlaskumme alussa, siis samoihin ai-r koihin kun Kristuksenkin otaksuttiin eläneen. Josephus oli niin tarUca muistun panoissaan, että jos hän näki kaksi koiraa tappelevan, kirjoitti hän -sen muisUin, ja kuitenkin tapaamme laajassa historiassaan ainoastaan kymmenkunta sanaa "jostakin kansanviUitsijästä", jolla otaksutaan hänen tarkoittaneen Kristusta. Jos Kristus olisi ollut sellainen, kuin raamuttu meille opettaa, olisi Josephus varmasti kirjoittanut hänestä kokonaisen eepoksen. Gibbons, joka kirjoitti Rooman valtakunnan historian, on aina ollut lemmikkini ja Carlyle, Ranskan vai-. lankumouksen historiallaan, teki minusta myös ihailijansa. Paljon hyvää ja asiallista on kumpaisessakin historiassa. Monen monta nautintorikasta hetkeä olen viettänyt espanjalaisen Cer-vanteen seurassa, joka niin mes|aril-lisesti satiirimaisesti kuvaa ritari-aikakautta kirjassaan Don Quixote. Rakkaudesta ja rakkausromaaneista- puhuttaessa poikkeuksetta vedotaan Shakespearen Romeoon ja Ju-liian, että se se on oikea rakkausdraama. Kaunistahan on kirjan sisältö, mutta siltikin kauniiudessa, mielenkiintoisuudessa, ylevyydessä ja asian käsityksessä on ystäväni italialaisen Danten, joka tuolla katselee minua, kirjoittama "Jumalainen komedia" paljon edellä Romeoa ja Juliaa. Siinä on rakkausjuoni kuvattu niin hie;^.. nosti, niin asiantuntemuksella, kuin olisi se etukuva. Tuossa näen kolmen huomatun humoristin nimet vierekkäin, Racine, Molier ja Chauser. Varsinkin kaksi jälkimäistä ovat kutkuttaneet nauruhermojani useamman kuin yhden kerran. Muistan vielä joku vuosi sitten Kelsingin^ Kansallisteatterissa katselemaani Molierin komediaa "Saituri". Kerrassaan suurenmoinen naunipilr leri, kun seh3rvinesitetään. -—Chauser kirjassaan "Canterburin kertomuksia" kuvaa elämää Englannissa takavuosina; Kirja on hyväsesti vul-gaarinen, toisin paikoin siivoton, mutta se huumoripuoli — ihan pahoittelen henkilöitä, jotka eivät ole kirjaa vielä lukeneet. Pasteur-nimi on myöskin päässyt tänne kuolemattomien joukkoon. Hänelle, jos kenellekään, olin suuressa kiitoUisuuden velassa. Ollessani siinä kynunenen vuoden korvissa oleva kiusallinen pojahviikari kiusasin kerran erästä rakkikoiraa, vain ajan kuluksi, kun ei ollut muutakaan tekoa, ja yhtäkkiä tarrasikin koira jalkaani kiinni. Todettiin koiran sairastavan vesikauhua ja jos ei Pasteur olisi keksinyt ihmeellistä vesikauhun vastamyrkkyä, jota tälle kiusalliselle pojallekin annettiin, kuolema olisi ollut edessä. Tuossa, seitsemän nimeä käsittävässä tyhmässä on mies, joka kirjoitti näytelmän "Kesäyön unelma". "Sota ja rauha"-kirjan luoja on siinä myöskin, J a miehet, jotka kirjoittivat auraavat mestariteokset: "Faust", "Kolme muskettisoturia", "kurjat", "Kivihiilen kaivajat", ja sokea englantilainen, jonka kynästä lähti "Kadotettu paratiisi". " Filosofiaa edustavia nimiä tapasin kolme, jotka ovat kaikille kirjallisuuden lukijoille tunnettuja, nimittäin Descartes, Spinoza ja Kant, ja olipa joku amerikkalainenkin saanut nimensä tänne hengenjätti- Jäisten joukkoon, sillä silmääni osui nimet Emerson, jota muuten pidetäänkin Amerikan viisaimpana miehenä, Fenimore Cooper, joka kirjoitti m.in. "Viimeinen mohikaani", Heniy Longfenow, joka cqN>lsee$i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-10-14-03
