Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 26, 1952

              i i '
l i
mm:'
;,3 -.C.
'Mm s
m
mm
m
•ml-
»S-Jatkoa
tiedä sie.
"Ainoy mikS §inun on? Voinko aut­taa?"
" V P I , Mirja", sanoo »Aino nyyhkyt:
«äen, "ei kukaan eikä. mikään voi xpi?
aua auttaa. Olen niin onneton. Voi,
IMteit ^^ynyt olen. Minun pitäisi lait*
taa kahvia p ^ l i e . iNousin ylös, en
jaksanut. Tuomo tulee ja hän_on v i ­hainen."
Mirja menee keittiöön, laittaa kah- .
•vintuleUe, palaa sitten takaisin, ottaa. , Mene nyt nopeasti, etta peUoUa ohjat
Ainolta kengät ja panee hänet vuoteelle, saa^
pyytäen häntä nukkumaan. ' Tuomo on seisahtanut kuullessaan
"Minä olen Äyt emäntänä", touhuaa Mirjan tunnustavan rakastaneensa hän.
Mirja. tä. Liian myöhään! Kuitenkm hänen
"kunpa olisitkm», huoltaa Aino. " S i - sydämeeasä hiipii hyvänolon- tjmne.
ama Tuomo rakastaa, sinut olisi ottanut,. Näin he viimein pääsevät työmiesten
Äutt» Jötoi v^^ • • M i - luokse M h v ^
ikäfdin väSn sit^ pian palaa A r j a takaisin. Aino on
t«J pailvclijaksi heiUr ja saan jakaa jjoussutj mutta, hyvin hän ei voi, oksea-
^ Tuomon vuoteen . . J taa ja kmunetta. en peskeissä.
'Mirja kehoittaa ASnoa nukkuiniaan, «ple \«in vuoteessa"» kehoittaa Mir-
«lutta tämä on liiaksi väsynyt, liiaksi j^.- Soitah. lä^ärille ja kotiini. Koetan
O J A T T A : Varjolcin tytäT
Pertun" vaatteita. Kaäririä olr äkÄnut
män kuin Jonn^i a. Jos o^lii;scm;«^^ tfiieVnnnnyvrt , 1^'*" femmtelemaan, mita isännällä oh
minkälainen oikein olet, en olisi ^antanut
Ainonkaan mennä kanssasi.
en aioiähtea-mihinkaäö-xneilfeo.:
jatyöCa kaikille." '
Syksyllä sitten, vahan ennen
Kaarina ja Juhani vihitään
i^j^osuude^ ja he ^Ikavat
elämäihsä "j^dlassa. j S" "
kin kuuntelemaan,
sanomista. Juhani tulee aivan Kaari­on
ulkona
kaunis joulukuinen päivä, muttT
nauttiiTiHi
noa.
nua! Tiiie omakseni. Jos et enää r a ­kasta,
tiUe pojaiMähdeni saai ko^
diii ja^Äiä säät ..."
kaarina torjuu J T I AM
sanoo: ' ' ... ^,;,;'V' ; i'".v:: ^
"fel haluaa en eiiää rakasfca sinuai
Cfa niih pa^ön, Äi2^
kött -Noiltamme. ^^^^^ enää iiiiöäni
mikä^tcäa i i i i ö ^^
olla täällä ypii y l i j a ehiäl» emäntä jo
huomenna tulee ikäupungista. Kun kuu-l
e m n i f m i k l ä j i l l ä on sanottavaa^
soitim Heille jkaupuhkiin;'^
^Mir^.touhuaa fceittiös» Ainon jää­dessä
amoteelI6. .
'^dkkoutta..yain , ^ ,
t a i t e t a c ^ - s a i r a a n ^ " ^ ^ «^
krvatä; ei mitaan raskaampaa saa teh-dä.
W
heriäöstunut. Mitään selvää el hänen
puuhiestään enää saä. Viimein hän nu­kahtaa
uupuneen rauhattomaan uneen.':
Mirja vahnistaa kahvin, laittaa korin
J a 01^ juuH. aikeissa lähteä, kun cvi
äVautitu j a Tuohiö tulee si^le. Mirjd^
fKuie«^'äon!ten'sa~ huufilleen Ateistiksi, il-:
4ä täytyy olla hiljaa j a vetää sitten
Tttodion uk»s.
v^^itä on tapahtunut, missä Aino
lon?? kysyy Tuomo vihaisena. "On jö' y^. - Sitten, kun kuume on laskenut,
aika viedä kahvi pellolle. Olisi ollut täytyy syödä ravitsevaa ruokaa ja vain
parempi, että karjakko-Elvi olisi jäänyt leväta. Hiljalleen siitä sitten selvitäam.
sisälle, Aino olisi'voinut olla pellolla. Liian iiuori vielä, vasta kahdeksaatoista
Hän on niin hidas nykyään . . . " käy^.ei ole.ihminen silloin vielä valmis
"Niinkö? Mutta nyt ei Aino,kuiten*. ^^ai|een7*
^kaan tule pellolle pitkään aikaan, saatte Vanha tohtori hyvästelee ja lupaa
luvan selviytyä ilman häntä. Ota kori, luUa taas huomenna sairasta katso­mina
tuon kahvipannun. Voimme jby maan.- Tuomokin on tullut. Mirja ker-vin
riidellä matkalla) ettei. Tu^MJäolan ^oo hänelle tohtorin terveiset. Tuomo
isännän kallista aikaa kuluisi hukkaan." hymähtää.
"Mitä piikkejä nyt latelet? Ja. m i - "Mitä löp1eV*ieidän tekevän? On
kä Ainon on? Monet naiset tekevät/ .^ijre t y ö ä ^ Ijokpä äili jä Elina pa-työtä
lasta odottaessaan. Onkose s i - laisiviil k^p^^ngista, hiin vähän ainä-nuste
niin vaarallista?" ^ , .kin-a\it®Sivat>?!,' ,^
"Vaarallista tai ei, se nyt OÄ Sama. t Mirjaf^ä^ikin päiväksi Tuomo-
Muistatko, miten rakastunut olit A i ~ Ain\öÄ jo vä6äh parempi, joskin
noon vuosi takaperin, tai ei yuott^^kaan,:- vifeläkin heikko. Mirjan kanssa hän pu-
Nyt olet särkenyt hänen sydämensä,, ^uu ha|a^,'
Mikä pakko on Tuomolan nuöien «jgft olisi näin heikoksi itseäni usko-tonännän
raataa tuossa tilassa ollessaan,. mJii-Ää ensin ollutkaan, multa viime
•vanhan emännän ja Elina-tyttäröi.TtuK J ^^ä^liii: väsyin aivan loppuun. Sil-kiessa
missä haluavat? En koskaan oli- föhi;^^vaiiha temäntä öli kotona, aut-
- ...toi;'ÄHuoaii^'taitossa, etteivät kaikid
noista on kysymys, niin monet ^ j P C J f t - ^ ^ I ^ J i ^ t i n h i u l l e . Nyt on työtä ai-taaiset
saavat mennä pitkälle, ^ e h - ^ i ^ t , i a f t ^ ^ n , kuft kaikki ovat peUol-kuin
vohlat tehdä sellaisen tempjii^kuiis'.4a. «Käsitän, että sielläkin tarvftaan.
l»:emäni^^
> a n s 5 ; ; ^ r i ht hä-n
«a iii^^
teriÄenÄ , >
'^•VJii^hi'^koeitt^
w"feiimim#^^
tä^ii^änl^
lessaan.,, Mirjan lämmitellesäjj
ääresi keittelee Marjaana S
^kertoo Tuomolaista söitetun,^T
la cm p P ^ -voi hyvin, n«]tS
TO Ähy^rai^ *"SaiSiiQft:
ie>^^)^a tervelifj^
taais 3t3^^^ "^iiö^^ f
jy^vitiil^ änäf
jmiä^ k ^
iniettii
•1.1
Tutfta öli
odöttainut kauäh.
^^äisikö talo sitten Pöitulte, kun sinä
kaöIet^ Mirja ^öi toeiM häimiain, ei
kai hän ^lämäkkifeh jää tahäri. Jo$
iiiJn «öi; Äiih i i t t ^ ; ^ ^ ^ . :» ; '.i:
Huötfeeisa ^ n hajai^Jä. JÄmi ei
^ i n osaa saäöä mitääh. ' Viiäiehi hän
vetää iCa^rihah s y l i ö k s a : ; " ' T .
" k a l k k i Saa Perttu, Jos väin suostut»'
Kaarina taipuu, hyväilee Juhania.
jHän kyfiä osaisi saada Juhiakin lupaar
maan Vaikka mitä. Täytyy vain osata
olivat erikoisesti sohniot. Muuänkaup-^ Äff^. jos m»^ kuolen ja lapseni jää
|>apalvelija teki huomion, että söhniot.. e t e ä n , tule häneUe äidiksi ja hoida
lÄviswät salaperäisenä tavaHa: Ä i ^ ^ r « j ^ piööifetaiu. Ole hyvä Tuomol-niitä
käsiteUes». Hän flmoitti kaupaaj^ig i^n rÄ«äiÄ^
salapoliisiOe, joka ryhtyi seuraamaai^^ r Mirja ^ J v ^ h n u t tuoÄ, mutta hän
miehen puuhia j a totesi, että solmiotrauhoittaa^il^iDi^-^
Mvisivät mfehen niitä käsitellessä. > *<oie h i ^ l i ^ :5inua hän rakastaa
•Kun mies astui ulos4caupassa,^^fc-^^J jakkua s i i % ^ ^ syn-t
i salapoliisi hiinet. Mitään d ^ j ^ ^ ^ l ^ i ^ ^ ^ ^^J^^
se antaa sinulle voi-
ei
nyt. Mutta sUteUvhan huoma»» e t t jl
mkhen sdässä pullbttaa jotaÄ..; i^c|||Ä^^o^4i» itä enimmän tLiit-hOk
Hisuessa takkinsa, havaittiäi»^ ettit-^j^» n^^-
oli . ^ d i 5 « j : ''yali^t^yiöfe^^^^^ kauiftmgista ja
IShli kaksi lujaa kutomarua, joi^^^^
käsitidiä miestä. Mirjasta kyllä ajan
bloön selviäisi . . -iVif
Kauan he iSähfele^ät pirtis^ Juhanin
kanssa ja sitten Kaarinan-kamarissa,
kun Marjaana on tullut. Hetkisen
'Marjaana ihmettdee taUöft hfljätetta^
meniäen sitten hukkumaan, j >^
Patin päivä» kuluttua palaa Mirja.
Hiljaisena hän ^uhUäa^teö eiäli^km.
Hän vaistoaa jotähi ta^säitdiie^ti. Isä
näyttää rauhattomalta. Käärihä ön y l ­peän
näköinen ja Marjaana tek^ pää­tään
pudistdl^ t ö h ^ jä toiset palve­lijat
vähenevät myöskin.
'Näin kuluu aika loppuviikolle. Sitten
läuäntäi-ataaa isä kutsuu Mirjah-kar
marimsa, jossä puhelee
-ei Imnme
imkktiä hiljaa pois. •••Mäaäif.#{|
•>^Mr^i|Äs^t^
-tiä ^täväim. ^äir^ t t jak^iÄia
Muttääy eikä siinvmjtouava^ ]ai:^
^/indii('hulä^
- a l ^ ^ IJakkäseasa:;saa®aän.
IKT ^äfe^ lepoonsaJo^
^•"yä^^ai^
» E ^ O^DEA siiöjäan. . i ;
tdaa kyhhet^yt multa r|
ttttorftn i i ^ viimeistä T
Kyynelsilmin katselee Tuoma i
' M i k s i näiö? Myi h^.yasta.riuon
xt^ka *«if sätifcenyt ä t ^ ^^J^tf
' Mirjä>seiäö6 Tuomo^iJg^r^ja^
s e l ^ s a a » g i i t ; ^ t e ^ Ml^ä^Jpt
ttutsi£;iw^v£i )ibä^
Vä; ASkMen 'äähn^ -pain^^aie^
. . . . rr " r>
Jonkinlaista e<^
Ibttomuudessa osoittaa
syystoistä ja kj^j^Mtfen^^
aikooko Mirja mennä jonnekih talveksi, messa on havainnut tarpeelliseni]
v ä ^ >(^tteka
'^l^yiBh ^uoliel^fiäi ko^evE^^^*^^
Sattuisit kotoa j><^^ j ^ i ^ OT^ v ^ ^
BAa^ jonkin huopbi ttiiäiäi, jSt^^ miefii^ jöSsa feuul^^ -y^" «
sft kiintyä;- Taä^
^s^ijteiiraa . ; .»^ : :^ • ^^^^^^^'3^^
. !^iilsi ;tip|iöiiiioi^^
Jaana saä; <^)ettaa niinUlle ;k&föiita jMpä-suK^^
f^it^öliai^ äikanar^Ä^?^
f ""f!!^^^^^ ? ^ i^ f t i f f i ^ m i i ^ K Mirja ^^^^^^«^^^^^
imon pSim pidatkecs^m, |ö^oin^k
t a veti akkia sohiiio^thäp^ hihaikiisa . td^i
j i säkäänsä.
^3fonia naisia on tavattu varustettuna
oikoisella vyolla, johon he ripustavat
«Vatastamansa vaatekappaleet' tbidlla
taas on erikoisen leveät hanaeet, joldett
taskuihin mahtuu paljon tavaraa.
on myöskin ta^
j»htiHp^*;t^a^ jta,^
| | i i 3 l | ^ ^ i^h^^^^ Mntäi, jo-
4 Jka Wjö/yäian aikaa katseUut omista-
«»uotivarkaata eivät lopu keinot, mut- jaäi sihnin:Tt^arinaa, on viimeinkin us-ta
lukuisten kierojenkin keinojen perille . fcä^utOtysyä tämän midipidettä asi-
Ovat kauppojeg salapolisiit päässeet. ^ "
tEil^ mies varasti eräästä urheilutar-irikkeiden
kauj^ta kanootin ja teki sen
kenenkään huomaamatta. Mutta kuil
Ifitt palasi kauppaan takaisin ja alku
murastäa melan, joutui hän kiixmi ja sil-
Idiii ^ v i s i m y o ^ l o kanootinv^kaus.
i^ssa ^tt^ä^tyy;^^^
sanoeii wwiäee M i i j ^ Ä b a k - t i « ^ 5Pr^Päaw
^»»iBbittajÄ pidättää hänfet. tl^^fe^ SiÄrtö^
" E i niin^ M i ^ ^ »inä: pakota si^. ^öfcSii^^^
inuttat katsos, me iuom^ si ä ^ n S ä j ^ S n ä s k »^
me Kaarinan kanssa m^onä hadmisiiii ^ i t t e ^^
tässä syksytalyella ja ajattäfai, että smä «a, «ttä mietinnöstä' oh tiffkoituJ.
et pitäisi siitä . . . No, mitä ajattelet?" ttOttaa kakM laitosta: tbiöen,joU;
" I M , olen tiennyt koko ajan tuon. ^aan antaa yhteisenkin kansafi ^
Kuulin silloin, kun Kaarina tuli, kes- ja toinen, laajempi jäyksItyisl»J>
S s s ^ J % ^ivÄt jääneet kahden erääi^ kuslriusi hänen kanSsacan, £n Öedä, sempl, joka sälytetään
HtMia^ M^rJaäna.oU mennyt jonnekin «öistä äiti sen Uea. Kuitenkm ha^ sa- lääkitä ja muiden siihen^
noi ennen kuolemaansa sen tietävänsä, omäi^ieii luettavana. Jökin,'^^.
Se ei ollut sinulta kauniisiti tehty, mut^ 1 ^ jir^ifiättäneen tiedi^
ta samahan se on n y t Äiti ei bfe ko laajempi laitos s^o^ialeK^^
sitä näfotoäs^ t W tniö Aikaiiääi '
naapuHin Hyniaan.
Kaarina oli tullut pirtin puolelle po­jan
nukuttua ja isanOL oli ollut sidla
yksin, ^^^tä oli tullut hiljaa Kaari:
han luokse ^^nän pestes^ lieden luonäy luulet idamäsi siitä parantuvan, ikinä dään.
1952
.irr-t-;
ISÄ^oli
pulla on niitä m
^^^^^aina ol