Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 26, 1952

              T ViS^A^ioH harvinaiseii ninsaiasti. -
isatalat laakait ja4id^
kin ttaas^ii tasaiseksi. Tan^
jynraskaiden pilvien peitossa, jotka yhä
vain lupasivat lisää lunta. TiniU.v£i^
teli talojen, nurkissa ja viuhui metsien
puissa.
> terry Camplin kahlasi kinosten^ läpi
3cofati tohtori Gndleyn asuntoa. Hän
muistutti pörröistä karhua suuressa tur­kissaan.
Portailla hän riisui lumiken-känsä
ja löi yhteen kintaidäi peittämiä
käsiääii odotellessaan, että ovi a^ttai-siin.
Hänen kasvonsa olivat purevan
pakkasen piinaamat ja hänen silmis­sään
loisti valo, joka johtui muustakin
kuin vain raikkaasta pakkassäästä.
. .Kun Vivien "Gridley aukaisi oven,
Terryn autuas hymy paljasti hän^n sa­laisuutensa.
«Hän harppasi sisään jaT sul­ki
heti ovent jälkeensä estääkseen pakr
kasta tulemasta, talon sisäpuolelle. Hän
riisui suuret kintaansa ja tarttui,Vivie*-
nin käsiin. - v -
Kuulm, että halusit puhua kans^'
sani ja tulin kuin rasvattu salama.
; Vivien Oridley oli pieni, solakka,.nis-keatukkainen
tyttö, jonka kuUsuirus-keissa
silmissä oli hänen hyniyillesspn
*'>Iitä sinä ruumiista huudat? Saarii-me
huomenna hänen leipäosuutensa.^'
Tohtori Maria sai lavantaudin. Hän
oli sivuuttanut kriisin ja kuume laske^
«ut, mutta fiyt tämä vakava, pidättyvä,
fhi^Ilyttävä nainen^ käyttä3rt3d kuin •
lapsi. Elzhunja, meidän, hyvaluontoi-sin
hoitajamme, pysähtyi häneit vuo^ v
4eensa viereen ja sairaan naisen imeliksi
lausui lasten runoa. Hän keskeytti ja
katsoi tohtorisi. 7
' Kohottaen päätään, pyysi Mtfla:
"Jatka Elzhunja, s^ on niin ihana .
Elzhunja jatkoi lausuntaansa miel­lyttävällä,
kaikuvaaiaä^
. Miksi ei han pte sievä lamhitdn? ,
V Miksi ei hän ole kutti nukke?
1 Miksi elää hän niin erilailla?
Miksi.kukaan ei ajattele hänestä
rakkaasti?"
Sairas nainen rupesi itkemään. Hän
€i voinut tyynesti kuunnella tarinaa
pienestä räsynukesta. Hän kohottau^
tui äkkiä ja yritti nousta vuotedta.
Tphtori Maria oli alastL Tohtori ^ o l ­l
a ja Elzhunja katsahtivat to^ma.
kämmästyneinä ^ t ä itsetietoisdiiniBa
puutteesta. Sairas nainen alkoi puhua.
"Elzhunja hy\^, heitä savukkieet va­suun.
Pane kaikki järjestykseen tar­kastusta
varten."
Elzhunja viitasi tohtori NullaHe.
.Vahvoin he saivat johdetuksi sairaan
naisen ulos lokista hengittämään ihnaa.
Tuskin olivat he avanneet oven kun
tohtori Maria riistäytyi irti ja palasi ta­kaisin.
''Tiedän,rettä viette minut ulos työn*
tääksenne sähkölakkoja vasten."
Tohtori Nulla ja Elzhunja katsahti­vat
toisiins kauhuissaan. Tohtori Ma- '
ria kävi välinpitämättömäksi. Hän lak^
kasi pyytämästä runoja tai mitään
muutakaah. Eräänä päivänä hän nousi
istumaan j a kysyi minulta tyynesti:
''Huomasitko minussa mitään outoa?"
*'Minä? Ei mitään — ei lainkaan.''
"Se on hyvTk. Kiitos. Joku heistä
tahtoi, että heittäytyisin sähkölankoja
vasten. Miksi? Minä voin hyvin jo.
Me vapaudumme pian."
Ennen nimHiuutoa hän pyysi tohtori
iNulIaa viemään hänet ulos. Niin pian
kun he pääsivät ovesta ulos, lähti toh­tori
Maria juoksemaan suoraan sähkö-lankoihin.
Hän hyppäsi juuri ojaA yli
kun vahti tähtäsi imneen vahtikopis-taan.
Tohtori NuMa huudahU kiihkeästi:
«^?Uä>nMnu! Hän on huUu!"
\ ^ t l | a i i ^ Hänen
ammuttava» sillä jos sairas nainni kos­kettaisi
lankaan, seuraisi lyhytsulku.
tnolK» ilniaaa.'^Teidäii^'W
täällä paw» tai pari. *Bföfc^ «
kissa, ja "tiedätte hyvm/nötr
kitsee.
kuin tanssivia pieniä valonsäteitä.
i-^Äiisii tiirkkisi ja tule takan luo läm-oiitteleinään;
Vivien sanoi ja kosketti
Ii3h^en Terrjm tuuheakarvaista tur-kirihihaa.
r
iWen iloinen, että ehdin noudattaa
kutsuasi iäuienkuin ennätin läht^ mat­kaan,
Terry' sanoi turkkia riisuessaan.
Oikeastaan oh isällä sinulle asiaa,
ei ininuUa, vivien hymyi^ — Mutta
et~ tietenkäs^^lähde lainkaan, jos tulee
lumimyrskyt f
^ Oh, se ei minua peloita. Mitä ,
asiaa i s ^ ^ i ö n?
^ tarvitsee ottamatta seeru-
.mia kurkk?w?^^tapausta varten.
— Sitä saan vain Harperin labora­toriosi,
Ter^^^ miettiväisenä. —
Kuka oni'sairaana
. ^ Ei sinun tarvitse mennä Harpe-riin
asti. Tohtori Mackenziella on tar» ;
peeksi seerumia antaakseen isällekin,
Vivien sanoi jättäen vastaamatta Ter^
iyn viimeisen kysymykseen. — Mutta
jos tiilee luniimyrsky . . .
--- Hiiteen lumimyrsky, Terry kes­keytti.
— Salaisia pikku asioita ei saa
ajatella, kun on kyseessä kurkkiunätä.
—- IKI meni sairastuvalle, mutta hän
jatti^tlUiM kirje^ jonka kirjoitti tohr
tori Mac^ jos sattuisit tulemaan
silla välin, kiin hän on poissa. 'Mutta
koirasi ovat v ^ ^ aivan lopussa,
palasithan juuri Cablesta.
ovat tottuneet rasittaviin ja
pitkiin matkoihin, kyllä ne selviävät.
Mutta Jcuiut^n'sairaan
Mr; ^titoger, vas­tasi
ja kätäoi t^^
l^rrjm ili^^^ Stringer?
Se otus saa^minun puolestani kiiolla
kurkktunätäänisä. Minulla ei ole halua
liikauttaa sormeniakaan hänen vuok­seeni
Mieluimmin ampuisin kaikki koi­rani
kuin rasittaisin niitä^ sen kirotun
roiston takia!
— Hänen eläinänsä on kjrseessä, V i -
vieni kuiskasi.' ^
—- Txedan sen, mutta hän saakin
k#)Ila. Vdjemkin kuoli. Veljeni mel-asui
hänen luonaan kuoleinaansa
asti, ja Stringer piU hellää huolta siitä,
että veljeni oli ainaisessa humalassa niin
kauan kuin hähen rahansa riittivät. Hän
on syypää vteljeni kuolemaan. Ja hä­nellä
on muutakin omallatunnollaan, ko-ronkiskontaa
ja toisten omistamien
roaapalasten anastuksia. Annetaan hä­nen
kuolla. ^
— Isa pn lääkäri, Vivien sanoi hiljaa.
— Lääkärini saa antaa p<^ilaansa kuol­la,
vaikka tämä olisikin koronkiskuri
ja varas! "
Mutta, minä en ole lääkäri! Ter­ry
sanoL
— Jos isä pyytää sinua . . .
~ En tee sitä sittenkään. En auta
sellaista lurjusta kuin Strmger. ^ olisi
luönhotpnta,' kun aijattelee, mitä hän
teki vi^ljelleni.
— Ön muitakin, joita pitää ajatella,
Viyien sanoi ja painoi päänsä. ~~ Tie-dät,
että kurkkumätä leviää. Kun tulet
takaisin^ voidaan seerumia tarvita toi­sillekin
kurkkumätäpotilaille.
Terry tuijotti Vivieniin.
— Se ratkaisee asian, hän sanoi. —
Minä! lähden, mutta en pelastaakseni
Stringerin. Vivien, tyttöseni, tulm aja-teMeeksi,
että sinäkin olet tartunnaUe
alttiina. Lähden heti paikaUa. En tahdo
heti alkumatkalla joutua liunimyrskyn
kanssa taisteluun.
Vivien kumartui jä suuteli häntä,
•yytön sihnissa oU kyyndi^^^
- - - - v a r o v a i -
suustoimenpiteet tartunnan leviämisen
estämlsieksl. Minua huolettaa eniten
selviä: niiden kanssa. "Äkkiä"
miettiväiseksi. —*ÄIuttä Voisitte'
uuden, levänneen valjakbh Pi^He
besilta. Hän lähtee pois taalta
kaikenr " ^
. —Hjrvä, menen hänen luqSieeh
Terry sanoi nousten.
. Olette rohkea ja teipaä
poika, tohtori sanoi. — Muti^
uuvuttaniasta itseänne liikaa! On'
raUista uupua lumikinoksiinl
^ — E n ole suinkaan mieUssan[;
tehtävästä, mutta minun, tä^tj^^
rittaa, sillä olen luvannut, Törjy,
hammasta purren. Hän ei halijiona^
- jos" t ä t ä rajuihnalla tar^^'
. ' hio? ^
tuo lumimyrsky.' Lähden tietenkin
— Ei ole lainkaan varmaa, että myrs- matta. Se on velvoUisuutenliij^
ky tuleekaan, Terry vastasi ja pakot- dän koirannekin ovat uupiit
tautui hymyilei|iaän. huolis­sasi
minun vuoksenL, ^
Tyttö otti uuxrinreunustalta kirjeen,
jonka' antoi Terrylte; Sitten hän vielä
kerran suuteli tätä jäähyväisiksi ja saat­toi
lumet ulko-ovelle. . : ",
Terry kääntyi useaan otteeseen ja
heilutti kättään ovella:seisovalle- pie­nelle
olennolle. Kun talo havisi näky­vistä,
Terryn kasvoille levisi tuimailme.
Tuo Stringer oli tehnyt, häneUepaäjon
pahaa, ja nyt hän kuitenkin oli. mat­kalla
hakemaan :seerumia,;^joka pelas­taisi
saman roistoa hengen. Ja kuiten­kin
koko tämä pieni seurakunta hen­gähtäisi
helpotuksesta, jos Stringer karin nimeälStringerinvuoksi^,^^
kuolisi. Kaikki vihasivat ja pelkäsivät jerry sai uudet koirat %idtä
häntä. Entäpä jos Stringer ennättäia-; jähti matkaan. Lunta, satoivyhi
kin kuolla, ennenkuin flan oli tullut see- ämmin ja Terry-kiroiH: hartaasti
rumeineen takaisin. Ajatus oli melkeiii ään^ lumisadetta, koiriaaOn-J
kuin toivomus, joka ravitsi ja kiihdytti myKkyä ja ennen kaikkea
hänen vihaansa Stijngertä kohtaan. Mutta jos Stringer pelastuisijTeny
Hän ajoi asunnolleen, pakkasi tar- ^aisi jälkeenpäm hänelle niiö?
yitsemansa tavarat, tarkasti koiravalja- Hsen selkäsaunan, että mies lähtisi
kon ja lähti matkaan. ko seudulta. Terry teki tämän
Hän pakotti.koiransa juoksemaan no- . l o i s^ mathansa vain siksi, ettib
peasti vastatuulesta huolimatta. Mutta ^ tautia levulmästä. Olihan VivieQkui
sitten hän hillitsi niiden vauhtia. Mitä tialueen sisäpuolella ja siis,;yaarassa.
hitaammin hän eteni, sitä suurempi Koirat lisäsivät • , pma£a|0\tte'
mahdollisuus oli, että Stringer ehtisi vauhtia. Ne vainusivat ip^^;
kuolla! Hänellä ei totisesti ollut mi- tunshrat tien, jota erjnä^
tään halua ryhtyä ^rotekoihin Stringe- joka oli niille tuttu. Pie«Bpr?
rin vuoksL Ja jos myrsky puhkeaisi, oli ensiluokkainen. .aislai
olisi tämä matka uroteko, sillä niin vai- Matkanteko oli hankalaa liiRoiyat
keata matkanteko tulisi olemaan vuoren-^^ivattyytymättömluaa/i^silläLineioii
korkeimmilla rinteillä ja pettävän lu- tottuneet sääimöUisiin 'niokajiukoilM
men peittämissä solissa.
Illalla hän pysäytti v^jakkonsa luo­lamaiseen
syvennykseen vuoren rinteel­lä
ja yDP3a siihen. Jos myrisky puhkeaisi
jo yöUä, hän olisi koirineen h i u i ^ tur­vassa.
Mutta vuoren ylittäminen myrs­kyn
aikana olisi kaikkea tnuuta kuin
leikkiä. Kukaan «i ollut iiskidtautunut
sinne luimmyrskyn raivöte^. M
kenties hän ajoissa pääsisi tohtori Mac-kenzien
luo turvaan.
Kun hän heräsi aamulla, myrsky ei
vielä oUut puhjennut, känsytsrtti tulen .
ja valmisti itselleen kahvia. Kuinkahan
kauan kestäisi, ennenkuin kurkkumätä^^^^^^l^^ kiin ajatteli;
tekisi lopmv Stririgeristä? Papit saarna- takia hän tämän joutui tekemään. S
sivat kostoajatuksen synnillisyydestä. geriii nimi painoi häntä kuin taakka.
Roskaa! Jos he vain olisivat tunteneet Seuraavana iltana hän leiriytyi^
Stringerin, he olisiimt puhuneet toisin. renkorkeirhmaUe kohdalle. 1}^^
Valtiohan \ itse hirtätti murhaajia, ja nut jatkaa, siflä koirat tarvitsivat
Strin^^r nli t?oUö,«ö*fs Mutta sitten alkaisi laskeutuminenv-
Säännölliseen lepoon, mutta niidi^
isäntä pysähtyi vasta; aamu:
sa. Hän antoi koirille..ruol^^ söi *
kin ja heittäytyi niakpuÖ^_, sfii^en
suojaan. Koirat kaiyqhgt .4^ns| j
nukkuakseen. nekin. ,) J^OIGCJ
Teri^ herasi mu^
luttua kankeana. Hän kömpi
sytytti tulen ja keitti ttsellee
Oli lakannut pyryttämästä,>f|itta
edelleenkin tuimasti. Vuorijono "
synkän ja uhkaavan Isiörk^.
edessään. Miten hänen käyifrsen
pulla? (Hän taistelisi itsensä yuo/en
Stringer oli kieltämättä murhannut hä­nen
veljensä Tunin. Miksi hän: ei saisi
nauttia kostohajatuksesta? Miksi hän
ei saisi kostaa?
Mitä korkeammalle hän tuli vuoren­rinnettä,
sitä pistävämmin tuuli läpäisi
hänen turkkinsa ja hänen villaiset vaat­teensa
ja pisti hänen ihoansa kuin veitsi.
Hän hymyili julmasti. Hän kiiruhtaisi
matkaansa päästäkseen tohtori Macken-zien
luo ennen blizzardin, pohjoisesta
tulevan lumimyrskyn puhkeamista,
mutte takaisintulomatkalla ei olisi enää
niin kuretta, sillä hän voisi odottaa toh­torin
lämpimän takan ääressä, kunnes
blizzard olisi ohi.
Kun tohtorin hirsistä rakennettu ta­lo,
joka oli hiukan erillään muista tä­män
asutuksen rakennuksista, tuli nä-
^kyviin, Terry katsoi keUoaan. Hän oU
tehnyt matkansa viisi tuntia nopeam­min
kuin tavaUisesti. Kelpo koirat!
Mutta valjakko olikin nyt uupunut, koi-rat
tarvitsivat ehdottomasti vuorokau-den
levon. Ja sen ne saisivat!
Tohtori Mackenziellä oli runsaasti
seerumia, jota häii antoi Tehylle. w
Mutta:eh käsitä, miten saatte sen ajois­sa
periHe. Ette voi lähteä paluumatkalle
renriimettä ja pahin olisi voit^tu.
hän aamunkoitteessa heräsi, hänöi
vdrikas mielialansa vaihtui
teen, sillä oli ruvennut pyrytä
jälleen, tällä kertaa oikein sankasti.
Hän huomasi ilokseen, että b»
käsitlMt tilanteen, Ne lähti\^t
asti matkaan. Terry oli Uoinen;,etta
vaihtanui koiria. Hänen omä^al
konsa ei olisi jaksanut edes t »
Pian häntä alkoi kalvaa nälkä, m
Mn ei-uskälbhut pj^tyä.^
lopen väsynyt ja voisi syöim^ J
nukahtaa. Ja lini tämän löme^
merkitsi kiioleinaa.
*iltä tuli, vaikka sitä tuskin htt
sakean lumipyryn keskellä, joka
päivänkin pimeäksi. Mutia lepoa
ta ei winut ajatella, oU vam jatK
ed^e^. San jiutosi joskus reföt^
ta kömpi aina viimeisillä v o i n^
kaisim. Keskiyön aikaan koijat i-vat
k a p i n o i i ^ . Kun Terry i f"
den i f e ^\
taan ja toiset murisivat kiukka|^^
olivat nälis»än ja v ä s j ^ "
näyttäneet h j ^ ^ «utta l
Terry antoi niille liiiikan kalaa
LsoftBtabnu fiäinHraan 26 pilTini» 1952 •i. :>