1945-03-10-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
toiselle puolelle ja ravisteli itseään.
.Vallattomiiuäeit. tunne ^v^^^
' Ä i § ; "HaH huusi hän silmuun
kohottaan kätensä suun eteen, ja naurava
kaiku vastasi kaukaa hänelle.
Hän tunsi 4cosketuksen käsivarrellaan.
Hänen seuralaisensa seisoi vettä
valuvana hänen vieressään. "Nyt
juostaan aika kyytiä!" huusi tämä
kosken kohinan läpi Elisabethin kor-
^ vaan/"jotta ette vilustu!''
Juoksujalkaa he riensivät kivistä
tietä alaspäin.
. - -... - Omituista, -Elisabeth ei tuntenut
vähintäkään vilua, ja kun Ke saapuivat
jälleen pienemmän puron kohdol-le,
hyökkäsi hän nauraen ja pää painuksissa
keskelle vesiryöppyä ja'jälleen
: pitkällä harppauksella pois,
ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä
vain mieluisa virkistys. Tämä samainen
hento ruumis, joka tanssisalissa
saattoi avonaisen ikkunan ääressä
vilustua, näytti täällä ankarassa liikkeessä
ja jännityksessä voivan vastustaa
kaikkia vaaroja. . .
Ja nyt^ vihdoinkin Grindewaldin
sinne tänne sirotellut talot sekä aseman
ympärille ryhmittynyt hotdli-siirtokuhfa
ilmestyi heidän näköpiiriinsä.
Sateesta: kiiltävällä kyläraitilla, seisoi
kaikkialla vieraita, oppaita ja hotellin
palvelusväkeä odottelen takaisin
palaavia retkeilijöitä, ^ joille : pahalla ,
säällä^ n i i n ;;helpoisti^ tapahtua^^.
onnettomuiiksia, yuoristO:s^a.
*'Karh«'^hotellin pääovella ke^us-teli
eräs: hinteläy kiusallisen komeasti
puettu herra muutamien opaitten ja
hotellin-omistajan:kanssa.- Hän saattoi
olla hiukan' neljännelläkymmenel-lä.
Hänen hienopiirteiset, hyvän-t^
ahtoiset kasvonsa vaaleine viiksinteen
ilmaisivat- tuskaa ja mielenliikutusta.
."Kuinkas muuten!"-sanoi Elisa- :
beth pysähtyen j a pahantuulen varjo
levisi hänen.kauniille kasvoilleen^. ..
**ja tuhannessa tuskassa, niinkuin ar- .
vvasinkinl"
.'"Tunnetteko tuon herran?" kysyi
hantin seuralaisensa,
Elisabeth . katsoi S3^ään. "Eihän
se ollut aivan öikeitf^- sanoi hän tu^
•kahdtttetulla äänellä, "mutta aluksi
. minuaiirvitti, kun te heti;puhuttelit-te
minua neitinä j ^ kohtelitte kuin ^
nuorta tyttöä ikään. Sormukseni olin
myös pistänyt taskuuni, sillä kiivetessä
se oli kovin h a n k a l a . . . ja myöhemmin
ei minulla .ollut enää rohkeutta
tunnustaa teille typeryyttäni
»
Herra lähestyi pari askelta.
"Tämähän on , aivan kuuluniaton-ta,
Elisabeth I" huudahti hän, ja hänen
äänestään saattoi huomata, että
hän koetti hillitä itseään vieraan läsnäollessa.
"Minä matkustan pahaa
aavistamatta päiväksi Iiiterlakeniin,
ja silloin sinä käytät hyväksesi tilaisuutta
. . ."
- "Minun mieheni!" Elisabeth sanoi
sen nopeasti katsomatta seuralaiseen-,
sa. Sitten hän ojensi kätensä sekä
paronille että vanhalle Kristianille.
"Paljon kiitoksia! Minun täytyy
nyt kiiruhtaa! . , . Tapaaimmehan toisemme
illalla päivällispöydässä!"
Hän poistui nopein askelin. Paroni
katsoi hänen jälkeensä, sitten hän
astui sivuovesta hotellin keittiön puo- •
lelle.
i X a i t takaa minulle evästä kolmeksi
neljäksi päiväksi!" käski hän, "lähden
parin tunnin kuluttua uudelleen
Ulos!"
Kristian, joka oli seurannut häntä,
otti hämmästyneenä :piipun suustaan.
•
, ;l%ähteefep. herra tässä - ilmassa:.
«Lähden."
•••;,,.^Sfiimefckä'isitten?;!, V.
: ''Luultavasti \LÄUteraar:alueelle!" v
•"Ja jos huonoa säätä ijatkuu?".
"Silk)in, Kristian ihyvä^', — paroni
taputti häntä olkapäälle — "laaksos- .
sa sataa ja jäätiköillä pyryää. Ja minä
istun majassa ja viheltelen lystik-'
seni!" •
Vanha Kristian epäröi. •
"Voisihan sattua, että ilma ylihuomiseksi
kirkastuisi", arveli hän vih-doin
mietteissään.
..1'Sitä . parempi l " ...Toinen , kääntyi
edeskäyvän puoleen: "Siis pian eväät
kuntoon jä lasku myöskin. Sillä välin
pakkaan tavarani ja vaihdan pu-
"Lähteekö herra kokonaan pois?" .
"Enköhän!" sanoi hän, "aluksi en
ainakaan palaa Grindelwaldiin."
IV:
" E i . . . .tämä on sittenkin liikaa
, . . joku raja kuitenkin täytyy olla
. . Kaikessa rauhassa minä palaan
Interlakehista haettuani rahaa pankista
. . . ja tiedustelen: niin, lempo
soi . . . missä minun rouvani piiliek-sii?
. . . Aivan yksinkertaisesti kadonnut
. . . Jumala ties minne . . . koko
iltapuoli kuluu . : . Illalla saan sanoman:
Teidän rouvanne majailee
jäätiköllä vuohentaliissa tai, jossakin
miitissa sentapaisessal Yö k u l u u . . .
seuraava aamu . ja^ihdbin säapuii
tuntematon niies'vuoristosta pälaut-taenminulleystävällisestiminun
puolisoni
ei> . / . e i ; - r a k a s lapsi . . ^
etköhän sentään m3^nä, että-ölen
varsin kiltti ja hienotunteinen'aviomies
. . . mutta" hyvyyttäni et saa
käyttää väärin . . . muuten . . . muuten
pakotat miniia toista virttä veisaamaan."
Hänltäänsi selkänsä vaimolleen
jä katseli suutuksissaan; sateen
sokaisemien ikkunaruutujen läpi
harmaaseen iltapäivään.
'Vuoteesta, missä Elisabeth lepäsi
ja joi teetä, han tarkasteli miestään
jonkinmoisella synkällä uteliaisuu<dei-lä.
y • ' - • • '
Mies tuntui hänestä niin vieraalta,
tämä komea aateHsmies,; joka jö kor
konaista kaksi tuhtia oli Jiiliityllä äänellä
nuhdellut häntä kuin piehtä lasta
ja koettanut olla saitoniatta' häheM
mitään loukkaavaa. (
Ja .sittenkin sd oli hänen miehensä..
Ja — siinä suhteessa mies olikin
aivan.oikeassa — hyvä ja hienotunteinen
aviomies, jota monet Elisabet- .
hin ystävättäristä olivat häneltä kar
dehtineet.
Eliväthän he aivan onnellisina yhdessäkin
— tosin he eivät olleet rakastuneita
toisiinsa, mutta silti kaksi
hyvää ja iloista toveria. Heidän linnansa
Thyringerissä oli melkein aina
täynnä vieraita, tuo korkealta kummulta
kohoava herraskartano, missä
talvisin pyssjmlaukaukset pamahtelivat
lehdettömien puiden oksien lomassa
ja syksyisin jäniksiä metästet-täessä
hevoset hirnuivat metsässä. Ja
kesken tennispelin hälinää tai tanssi-jalsten
pyörrettä he nyökkäsivät ys-'
tavallisesti toisilleen ja viihtyivät hyvin
yhdessä iloisen ja'loisteliaan elämän
hyörinässä.
Vuosikausia he olivat eläneet täydellisessä
sopusoinnussa. Ja Elisabethin
täytyi rehellisesti tunnustaa,
ettei hänen miehensä ollut muuttunut
vähimmässäkään määrässä sen päivän
palkeen, jolloin hän oli kosinut
häntäi. Hän oli yhtä sama syväsydä-mlnen
,i]oinen herrasmies, jonka kunnia-
asiana oli koettaa, tarjeta. hänen
huostaansa uskoutuneelle naiselle niin
miduisan.eläznän kuin: mahdollista.;
Hän oli ojftct >ja kun
ipii......
Surf ball (hyrsky pallo) kuuluu olevan seni Uikin nimi, jota nämä
iloiset neitoset pelaavat VenicenrahnalU Calijo^^
hän. astui avioliittoon; Entäs Elisabeth?
. . . Hän naurahti alakuloisesti
-ajatellessaan silloista kahd^saa-töista
ikävuottaan. Miten vieraalta
tlk) hänen nuoruutensa kuva nyt hänestä
tuntui.
Totta totisesti . . . hän itse oli sen
jälkeen muuttunut. Tosin hänelle
ominainen viileys ja ylpeys oli säilynyt
ennallaan — mutta henkisesti
. . . sen hätti yhä lisääntyvällä kauhulla
tunsi vuosi vuodelta — side, hänen
ja hänen miehensä välillä höUeni yhä
enenamän. Hän vaati jotakin enempää
elämältä, jotakin vkaavampaa^*a
S3^empää,iuin mitä 'hänen miehensä
saattoi hänelle antaa.
Pari kertaa hän oli yrittänyt puhuia
miehensä kanssa. Tämä ei ymmärtä-"
•nyt häntä ja he vieraantuivat yhä :
enemmän toisistaan, Ija jonkun ajan
kuluttua Elisabeth huomasi miehensä'
alentuneen hänen silmissään.
"Sinulla ei ole aavistustakaan sii-tä;
miten ihanaa ylhäällä vuorilla,
on!" sanoi Elisabeth vihdoin väsyneellä
äänellä katkaistakseen kiusallisen-
äänettömyyden.
.'Vviomies kääntyi ärtyneenä taakseen:
"Ihanaako . . . ja jos nyt olisit
pudonnut alas . . . lempo soikoon . . .
eihän minulla toki ole kuin yksi vaimo
. . . ja Edithillämme vain yksi äiti
. . . sinulla ei tietenkään ole aavistusta
siitä miten vaarallista sellainen
on . . . vähä väliin tuollaiset kiii)eili- •
jähullut putoavat pää edellä vuorelta
alas, ja siinä onnettomuus sitten on
• • •
Elisabeth ummisti silmänsä. Kova,
ivallinen piirre karehteli hänen huulillaan.
"Oikeastaan se on sinun syysi!" sanoi
hän, "miten useasti olenkaan pyytänyt
sinua tulemaan mukanani ylös
vuorille . . . ja vain siksi, ettet sinä,
mitenkään sitä halunnut . . ."
Aviomies oli asettunut hajareisin
tuolille vaimonsa vuoteen ääreen ja
väänteli käsiään ikäänkuin hillitäk-seen
mielCään. "Kylläpä te naiset
osaatte väännellä kaikkein yksinker-taisimmatkin
asiat! Siis koska vuorille
nouseminen.on minun mielestäni
huUuuttajja kiellän sinua sitä teke-
Jnästäi niin olen mini kaikkeen syy-
.p a..a... „
4 '« * .
"KieUan sinua!" Elisabeth äväsi •
silmänsä--ijä vkatiseli; mies
ouodoksuvasti, kun' tämä nousi ylös
j a astui huoneen lattian poikki.
Hänestä timtui niin merkilliseltä,
että hänen pitäisi totella tätä miestä.-
Hän "tiesi henkisesti seisovansa
miestääii paljoa -korkeammalla .
hän oli vahvempi ja hänellä oli enemmän
tarmoa jai päättäväisyyttä, ehkäpä
rohkeuttakin.. j a sittenkin: "Hä-nen
tulee olla sinun herrasi!''' Ehkä-
• p ä kylläkin h>=vänt5Atoinen, koko elä-mänaikuinen;
valtia, mutta mies, joka
oli vailla 'kaikkia ymmärtämyksen
edellytyksiäkin.
. Hän huokäöi syvään. Kumea hirvittävä
• "tulevaisuuden kauhua t^td
hänen rihtähsa.
Aviömies^asttii jälleen Elisabethin
luo: ^'^iis^ole järkevä; lapseni! Minä
en salli':sinun. lähteä enää vuorille>-
kysyhän • kehä .vtahansa, nim laikki
sanovatv minun olevan oikeassa..
mutta muute» säät iaikkea mitä haluat,
me-vic^mme matkustaa täältä
minne ikänä.mielesi tekee."
Elfsäbeth hypähti pystyyn. "Tahdotko
lähteä pois,täältä?" kysyi iän
nopeasti.
Toinen rykäisi harmissaan. "Olet
saattanut minut täällä hiukan naurunalaiseksi,
kultaseni . . . aviomies,
joka melkein lyhty kädessä etsii vaimoaan
ja tiedustelee häntä palvelijoilta
ja muulienkuljettajilta . . . totta to-tisesti
. . . en tahtoisi nähdä ihraisten
huulilla hienoa hymyä, kun saavun
sinun kanssasi päivällispöytään. Se
ei sovellu minulle oikein. Tänään me
syömme ylhäällä huoneessamme ja
lähdemme huomenaamulla varhain
matkaan. . ."
Elisabeth oli vaiti.
"Olen saanut kirjeen kotoa", lisa^J
Fan hetken kuluttua, 'T.dith on tene
ja iloinen. Muuten ei sieltä kuulu
muuta kuin tavallisestikaan!"
Elisabeth nyökkäsi ääneti päätään-
Miten ikävältä täällä kaikki na>-t-ti
. . . t ä m ä mauton hotellihuone o JJ*
väripainoskuvineen . : . ohuittcnlat-tioiden
ja seinien takaa kaikuva ni^ ^
la ja kopina; kiiltonahkajalkineit e
narina,, kun.häi^n-miehensä-ku^
rauhattomasU ja^faafnustuneei»a«d«=:^i
takaisin. latliaUa;
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 10, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-03-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450310 |
Description
| Title | 1945-03-10-06 |
| OCR text |
toiselle puolelle ja ravisteli itseään.
.Vallattomiiuäeit. tunne ^v^^^
' Ä i § ; "HaH huusi hän silmuun
kohottaan kätensä suun eteen, ja naurava
kaiku vastasi kaukaa hänelle.
Hän tunsi 4cosketuksen käsivarrellaan.
Hänen seuralaisensa seisoi vettä
valuvana hänen vieressään. "Nyt
juostaan aika kyytiä!" huusi tämä
kosken kohinan läpi Elisabethin kor-
^ vaan/"jotta ette vilustu!''
Juoksujalkaa he riensivät kivistä
tietä alaspäin.
. - -... - Omituista, -Elisabeth ei tuntenut
vähintäkään vilua, ja kun Ke saapuivat
jälleen pienemmän puron kohdol-le,
hyökkäsi hän nauraen ja pää painuksissa
keskelle vesiryöppyä ja'jälleen
: pitkällä harppauksella pois,
ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä
vain mieluisa virkistys. Tämä samainen
hento ruumis, joka tanssisalissa
saattoi avonaisen ikkunan ääressä
vilustua, näytti täällä ankarassa liikkeessä
ja jännityksessä voivan vastustaa
kaikkia vaaroja. . .
Ja nyt^ vihdoinkin Grindewaldin
sinne tänne sirotellut talot sekä aseman
ympärille ryhmittynyt hotdli-siirtokuhfa
ilmestyi heidän näköpiiriinsä.
Sateesta: kiiltävällä kyläraitilla, seisoi
kaikkialla vieraita, oppaita ja hotellin
palvelusväkeä odottelen takaisin
palaavia retkeilijöitä, ^ joille : pahalla ,
säällä^ n i i n ;;helpoisti^ tapahtua^^.
onnettomuiiksia, yuoristO:s^a.
*'Karh«'^hotellin pääovella ke^us-teli
eräs: hinteläy kiusallisen komeasti
puettu herra muutamien opaitten ja
hotellin-omistajan:kanssa.- Hän saattoi
olla hiukan' neljännelläkymmenel-lä.
Hänen hienopiirteiset, hyvän-t^
ahtoiset kasvonsa vaaleine viiksinteen
ilmaisivat- tuskaa ja mielenliikutusta.
."Kuinkas muuten!"-sanoi Elisa- :
beth pysähtyen j a pahantuulen varjo
levisi hänen.kauniille kasvoilleen^. ..
**ja tuhannessa tuskassa, niinkuin ar- .
vvasinkinl"
.'"Tunnetteko tuon herran?" kysyi
hantin seuralaisensa,
Elisabeth . katsoi S3^ään. "Eihän
se ollut aivan öikeitf^- sanoi hän tu^
•kahdtttetulla äänellä, "mutta aluksi
. minuaiirvitti, kun te heti;puhuttelit-te
minua neitinä j ^ kohtelitte kuin ^
nuorta tyttöä ikään. Sormukseni olin
myös pistänyt taskuuni, sillä kiivetessä
se oli kovin h a n k a l a . . . ja myöhemmin
ei minulla .ollut enää rohkeutta
tunnustaa teille typeryyttäni
»
Herra lähestyi pari askelta.
"Tämähän on , aivan kuuluniaton-ta,
Elisabeth I" huudahti hän, ja hänen
äänestään saattoi huomata, että
hän koetti hillitä itseään vieraan läsnäollessa.
"Minä matkustan pahaa
aavistamatta päiväksi Iiiterlakeniin,
ja silloin sinä käytät hyväksesi tilaisuutta
. . ."
- "Minun mieheni!" Elisabeth sanoi
sen nopeasti katsomatta seuralaiseen-,
sa. Sitten hän ojensi kätensä sekä
paronille että vanhalle Kristianille.
"Paljon kiitoksia! Minun täytyy
nyt kiiruhtaa! . , . Tapaaimmehan toisemme
illalla päivällispöydässä!"
Hän poistui nopein askelin. Paroni
katsoi hänen jälkeensä, sitten hän
astui sivuovesta hotellin keittiön puo- •
lelle.
i X a i t takaa minulle evästä kolmeksi
neljäksi päiväksi!" käski hän, "lähden
parin tunnin kuluttua uudelleen
Ulos!"
Kristian, joka oli seurannut häntä,
otti hämmästyneenä :piipun suustaan.
•
, ;l%ähteefep. herra tässä - ilmassa:.
«Lähden."
•••;,,.^Sfiimefckä'isitten?;!, V.
: ''Luultavasti \LÄUteraar:alueelle!" v
•"Ja jos huonoa säätä ijatkuu?".
"Silk)in, Kristian ihyvä^', — paroni
taputti häntä olkapäälle — "laaksos- .
sa sataa ja jäätiköillä pyryää. Ja minä
istun majassa ja viheltelen lystik-'
seni!" •
Vanha Kristian epäröi. •
"Voisihan sattua, että ilma ylihuomiseksi
kirkastuisi", arveli hän vih-doin
mietteissään.
..1'Sitä . parempi l " ...Toinen , kääntyi
edeskäyvän puoleen: "Siis pian eväät
kuntoon jä lasku myöskin. Sillä välin
pakkaan tavarani ja vaihdan pu-
"Lähteekö herra kokonaan pois?" .
"Enköhän!" sanoi hän, "aluksi en
ainakaan palaa Grindelwaldiin."
IV:
" E i . . . .tämä on sittenkin liikaa
, . . joku raja kuitenkin täytyy olla
. . Kaikessa rauhassa minä palaan
Interlakehista haettuani rahaa pankista
. . . ja tiedustelen: niin, lempo
soi . . . missä minun rouvani piiliek-sii?
. . . Aivan yksinkertaisesti kadonnut
. . . Jumala ties minne . . . koko
iltapuoli kuluu . : . Illalla saan sanoman:
Teidän rouvanne majailee
jäätiköllä vuohentaliissa tai, jossakin
miitissa sentapaisessal Yö k u l u u . . .
seuraava aamu . ja^ihdbin säapuii
tuntematon niies'vuoristosta pälaut-taenminulleystävällisestiminun
puolisoni
ei> . / . e i ; - r a k a s lapsi . . ^
etköhän sentään m3^nä, että-ölen
varsin kiltti ja hienotunteinen'aviomies
. . . mutta" hyvyyttäni et saa
käyttää väärin . . . muuten . . . muuten
pakotat miniia toista virttä veisaamaan."
Hänltäänsi selkänsä vaimolleen
jä katseli suutuksissaan; sateen
sokaisemien ikkunaruutujen läpi
harmaaseen iltapäivään.
'Vuoteesta, missä Elisabeth lepäsi
ja joi teetä, han tarkasteli miestään
jonkinmoisella synkällä uteliaisuu |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-03-10-06
