Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 10, 1945

              1945
keskeytti matami ki-
Sivu S
minun luonani
reästi.
Svntyi äänekäs sanasota- matatnin
ja Levinin välillä. Levin puBui koro­tetulla
äänellä ja vahvisti käsien liik­keillä
puheensa. Matami nousi sei­saalleen
ja kimotti soptaailölläan;^
huutamalla. Wawona' ihmetteli- ja
ihaili matamin soiittuisaa- ääntä^ sa­noista
tahi asfain sisällöstä ei hän vä­littänyt.
Kun sanasodan perästä keskustelu
alkoi taas luistaa matälämmassa^ääni- - -erehtyi. • Hän itse ehkä * lienee ollut
lajissa, kuuli Wawöpaomistä-oli ky- Jiian suuresti jan^^ elä-
. .^^iiii;".;. •.
"Vai olet siliä jo naimisissa! No,
missä sinun miehesi oö?"
*'En; minä tiedän"
"Mitäi etkö tiedä?"
Wawx)na ei vastannut.
^•Väi joko siliä olet ehtinyt ottaa
avioeron?^'
"Mieheni j ä t t i . . . katosi... meni
..tankkaili Wawona suuttuneena.
Niili tarkka- ihmistuntija = kuin ma­tami
olikin; niin nyt hän kuitenkin
Vanha Kristian työntyi huonee­seen,
etsi= esille naisensa ja pysähtyi
hänen eteensäv
Kysymyksessä pii: pitikö heidän
asettua tänne-joksikin päiväksi vai
kaikesta' huolimatta yrittää^ lähteä
Grindelvvaldiin?
Elisabeth nousi ja otti käteensä'lä-pimärän
hattunsä'ja sateesta pehmen­neet
hansikkaansa. "Täällä on in­hottavaa",
sanoo' hän päättäväisesti,
•'minä lähden!"
Öpos heitti epäilevän katseen her­raan.
Tämä'nousi epäröiden. 'Xä-pimäräksi
te-tulette!" sanoi hän my­häillen,
"kuin uitettu koira te tulette
Grindehvaldiin ja teidän on pakko
J5
svmys. Koko meteli piikin- käyfiyt
hänen tähtensä.
Loppu tulos oH, että^^lkjvin- lähti -u-los
ja lähtiessään antoi myrkyllisiä^-
varoituksia matamille.
Vaikea on ymmäftää,- miksi sellai»-
nen mies kuin Le\'in ollenkaan meiii^
matami Lopesguen talopni^ Matami'
yleensä tunnettiin^ ammatiltaan kbkö;
kaupungissa^ ja- samoin se-' talö jossa''
hän asui. Levin: myöskin tunnettiin"
miehenä maineensa piiölestä; joka^ei-^
suinkaan ollut Mnelle:4iäpeäksi7^päini
vastoin, hän- härjpitti- ktihnioitettua'
ja koko maailman ihaiieöiiia^ liikettä^
joka samalla tuotti miljoonia ddlla^
reita. Levin, kuten muistatte; oli-mö-.
nimiljonääri ja elävien kuvien tuot­taja
Hollywoodista.
Matami kuumentui niin Levinin
kanssa väitellessä, että otti kotvan ai­kaa
ennenkuin hän-voi puhella; Wa-wonan
kanssa. Hän sytytti savuk­keen
ja alkoi kysellä:
"Missä sinä asut . . . onko sinulla
minkälainen koti? A'sutko tässä-kau­pungissa?"
/
Kun hän sai kuulla, ettei-\Vawonä
asunut tässä kaupungissa, kasvoi- hä­nen
uteliaisuutensa.-
''Vai et sinä asu tässä kaupungis­sa!
. . . Niin . . . niin-. . .' Sellaisia
yksinäisiä tyttöjä kuljieksiijä ajeleh­tii
suurkaupunkien kadut täynnä. Et
sinä ole yksi ainoa, usko minua,- minä
kyllä tiedän ja tunnen nuorten tyttö­jen
kohtaloita hyvin paljon— paljon
enemmän kuin moni muu ihminen.
Xo, otappa tästä lasi", jä matami otti
lasin pöydältä ja antoi sen Wawo-nalle.
Wawona, ymmärtämätön kun oli,
otti mitä ystävällisesti tarjottiin. ]Ma-tamin
rohkeus kasvoi;
"Kun sinä olet noin nuorena joutu­nut
orpona yksin,- niin onko sinulla
vielä ollut poikatuttavaa — tarkoi­tan,
sellaista - oikein hyvää' poikatut­tavaa?"
Wawona ei oikein käsittänyt mitä
matami hyvällä poikatuttavalla- tar­koitti
ja h ä n hetken mietittyään ky­syi:
"Minkälaista poikatuttavaa?"
Matami naureskeli ja ryyppäsi la­sistaan,
ja kehoitti \Vawonaa seuraa­jiaan
esimerkkiään. Sitten h ä n jat­koi:
' Sellaista josta sinä oikein tyk-
, jota rakastat." , Ja Matami kat­soi
nuorta t y t t ö ä tutkivasti, sillä, niin
kummalle kuin se kuulostaakin, oli-
^•at nämä kysymylvset ammatillisia,
^'^^f^f^ri avulla h ä n pääsi selville, nii-mäkerrastaj
ettei huomannut tarkata
tettävänsäi mielialaa;
'Vai;jättisirtUtl" Huudahti hän
kiihkollai "Vai'jäfeti! SeJlaisia lur-jukMa^
ne- miehet ovat; kiin ^saavat
nuoren viattoman tytön! pauloihinsa,
niih-sHten';jättäväti"
PitemmSlIto mätami=ehtiriyt, kun
AVäwön§E kesk^yttihäiietl
"El miilun: miehöii olliit lurjus,
eikä hän ole*mihUäipettänyti Hänen
täytyi jättää^TOlttUt, tahi muuten hä­net
olisi^ tapettnl" hUusi^ Wa\vona it­ku
kurkussav
Wawönän kUöhunta tuli^ yllätyk­senä-
matamille. Eronneet naiset mel­kein
poikkeuksetta yltyvät parjaa­maan
miehiään; Se oli matamin ko­kemus.
Wa\vPnän miehensä puolus­tus
sysäsi matamin pois kokenius- '
tensa kiskoilta.
tamattomalla tavalla. Kaksi päättyi
miehen kuolemaan, yksi paremman
miehen vaihdokseen,' yksi murhaan,
ja niin edespäin. EnsimmäinerL.avio­liitto
oli hänelle tuottanut tyttären,
ja se olisi ollut' kaikista avioliitoista
onnellisin,' mutta hän-silloin oli'vielä
niin nuori jahuikentelevainen ja mies
sattui olemaan mustasukkainexi luon-teeltaan.
Mutta- avioliittojen aikakausi- oli
mennyt häneltä.- • Alkoi karttua ikä­vuosia
ja -hän rupesi - lihomaan, ja •• pa­hinta
kaikista, näyttämöille alkoi -il­mestyä
kilpailijoita. Nuoria tyttöjä
tunkeili kaikkialla ja^neosasivat teh-dä-
jos jonkinmoisia temppuja yleisön '
silmien edessä,. Hiailijalauma vähi­tellen
rapistui^ eikä teattereissa käm-
. menet läiskvneet hänen: parhaista
Matami puheli kauan aikaa \Va- ponnistuksistaan huolimatta. Näin
wonan kanssa, mutta ei onnistunut sammui tähti nävttän^öltä, mutta
pääsemään ty^Ön sydämen lähelle. kohta^ sen perästä- ilmestyi matami
Saadaksemme oikean käsityksen, . Lopesgue. Tähän matamiin turvau-miksi
matami Lopesgue näin ponnis- tui suuri määrä jollakin tavalla elä-teli
'\Vawonan kanssa, on meidän
muutamalla sanalla tutustuttava hä­neen.
Nuoruutensa päivinä hän oli ollut
kaunis, hyvä-ääninen, notkeavarta-loinen,
kuuluisa tähti lännellä. Hä­nen
loistoaikoinaan lännellä oli nai­sia
vähän, mutta miehiä paljon. Myö­hemmin
alkoi ilmestyä naisiakin. Hän
oli yksi niitä harvoja naisia, joita
kohtalon oikku heittelee vastoin ta­vallisia
sääntöjä. Hän oli syntynyt
Californiassa kultakuumeen aikoina
ja kohta lapsena siirtynyt vanhem­piensa
mukana pohjoiseen, vähem­män
- asutuille seuduille. Washingto-nin
ja Canadan aarniometsissä hän
oli kasvanut, muutellen- paikasta"
paikkaan^ aina sinne missä- isäukko
työtä sattui saamaan."
Koskaan hänellä ei ollut lapsia leik­ki
tovereina,'hän kasvoi lännen käm-mässiiän
epäonnistuneita naisia. Tä­mä
epäonnistuneiden naisten lauma
se nykyään työskenteli matamin lai­toksissa
sellaisella voimalla, että ko­ko
yhteiskuntajärjestelmä rutisi, ni-veliään
myöten.
Ja kun tällainen meno tapahtui
korkeasti sivistyneen kaupungin par­haassa
liikekeskuksessa, poliisikama-rin
ja oikeustalon naapuruudessa,
niin onko ihme jos matami Lopesgue
olikin yhteiskunnassa suuri numero.
Hän harjoitti liikettään kUten suur- •
liikettä ainakin. Ei ainoastaan ra­han
vuoksi, sillä hänellä oli jo rahaa
enemmän kuiri hän elääkseen tarvitsi,
mutta hän toimi ihmiselle omituisella
vaistolläj niiiikuin miljonääri ponnis­telee
liikkeensä hyväksi, vaikka hä­nellä'
olisi varoja" kylliri ilman pon­nistuksiakin.
Matamin ammattialaan kuului san-pilläj
metsämiesten tai kaivosmiesten gen monipuolisia seikkoja. Preereil-
Elisabeth keskeytti hänet harmis­tuneena.
"Alötatteko tekin nyt?,..
ikäänkuin olisin sokerista! . . . Nau-rettavaaT*
EIisah>eth oli jo tarttunut oven ri­paan,
ja vasta kun .paroni huudaiKti:
"Ette suinkaan, aio maksamatta läh­teä!"
jäi" häji. odottamaan laskua.
"Tässä on osani! "sanoi hän pistäen
paronin käteen rahaa, jonka 'tämä
-Elisabethin iloksi sanaakaan sano­matta
pani taskuunsa. Ovi sulkeu­tui
näiden kolmen jälkeen ^*a erotti
heidät poroporvarien seurasta.
"Jumalan kiitos, että pääsimhie
ppis tuöltä!" huudahti, Elisabeth 'ja
levittäen käsivartensa katsahti lumi­sateeseen;
jPka ympäröi heitä, "tääl­lä
on paljo ihartampampaa!"
Majasta kulki pPlkii alas Griitde-waldiin.
Elisabeth pysähtyi vi4lä
kerran ja silmäsi kaihoten sumumaa-ilmaan,
josta he olivat tulleet. Hänen
silnriänsä loistivat.
"Liian ystävällisiä eivät vuoret ol­leet
minulle!" sanoi hän vakavana,
"ne ottivat minut varsin ynseästi vas­taan;
aivankuin tungettelevan vie­raan.
Miitta hVvä sekiii: Nuo mo­lemmat
päiVat' tiiöllä ylhäällä . *.
ne merkitsevät jotakin aivan erikoista
minun elämässäni. Niitä en unohda!
Jä mitiäpaläaritakaisin. Minä kosin,
vuorten suosiotäj kunnes ne'ovat mi­nulle
armollisia; Kerran sielläkin täy­tyy
auringon vielä paistaa!"
Paroni kätseli häntä.- Pitkällä,. omi­tuisella
katseella. Ja vielä kauan
jälkeenpäiri; kun he laskeutuivat so­raista
polkua alas, kuului hänen sie­lussaan
näiden sanojen jälkikaiktia.
Kerran ^sielläkin täytyy auringon vie­lä
paistaa . . .
Ktistian pysähtyi äkkiä ja naurah­ti
• makeasti. Se'oli hänessä- jotain niin
outoa, että matkailijat kääntyivät pe­lästyneinä^
häneen:
Vanhus viittasi hiljaisella mielihy­vällä
eteensä, ja toiset ymmärsivät
nyt, miksikä er kukaan ollut halunnut
lä eläinten kasvattajat saavat tutus- palata majasta takaisin laaksoon:
tua villinä kasvaneiden eläiiiten luon- Sadevesi- oli synnyttänyt puroja,
teisiin ja^ voimiin• niitä kesyttäessään. jotka virraten alas vuorelta, syÖksyi-
Pappi saa tutustua ihmisten sieluelä- vät kohisevana koskena alas tielle ja
mään synninpäästöissä) mutta mata- jatkoivat sitten matkaansa.tien toisel-seuy
että kun hyvä-ääriinen tyttönen mi joutui ammatissaan kaikkia näitä la puolella alas laaksoon. Ken hahisi
joukossa, saamatta alkeellistakaan
kasvatusta. Rivot miesten jutut oli­vat
hänen aapisensa, ja hän oppi
kohta kakarasta laulamaan renku­tuksia
ja roskalauluja. Arvaahan
päästelee sulosointuisella äänellään
hirveäsanaisia lauluja, niin sellainen
nostaa miesten kesken naurua ja
meteliä. Sen sai hän kokea - kasva­tuksensa
aikana.
Luonnollisesti hiin isommaksi tul­tuaan
jatkoi kasvaessa oppittuun'
suuntaan, se on, hän hankki toimeen-edelle.
Hänellä oli rajaton äla pääs- päästä eteenpäin, oli pakotettu kiilke-tä
tutustumaan ihmisten sieluun ja maan tämän jättiläisryöpyn alitse!
ruumiiseen. Hän oli mestari kesyt-' Mnussa tapauksessa er ollut muuta
tämään nuoria tyttöjä verrattain lyh- neuvoa kuin kääntyä takaisin ja jou-käisessä
ajassa. Systeemiin kuului tua majassa naurun alaiseksi,
lyöttäytyä nuoren tytön kanssa "Eteenpäin!" huudahti Elisabeth
sydänystäväksi, tarjoilla u h r i l l e taistelunilölla. Hänen seuralaisensa
kaunista, t a i v u t t a a ryyppyihin nauroi; ja vanha opaskin myhäili iloi-
^^Myitöä oli kesytettävä. tulonsa hyvällä äänellään-ja vähitel- ja näyttää elämän prameutta. Vaik- sesti.
^Va\vona ajatteli hetken, nävtti Ien'oppi laulujansa höystämään not- ka pettyneitä ja kuluneita naisiy kyllä Kristiania-huvitti silminnähtävästi,
-•^uin hänen olisi ollut vaikea puhua kean ruumiinsa liikkeillä. Niin hä- oli saatavissa enemmän kuin tarpeek- että he kastuivat nyt kaikki läpimä-
-'"oraan tässä asiassa. Lapsellisuu-
J^essaan hän ei kuitenkaan o$annut
'^'Pitäytyä puhumasta sellaisista sy­aanien
asioista.
"Ki minulla muita ole kuin miehe­ni."'
Miehesi! . . .
^ahti matami.
Miehesi, . . !" huu-
Sitä hän kaikkein
lähimmin oH osannut odottaa. Tyttö jellä rakennettuja- avioliittoja^ jotka
«»kin naimisissa! Se saattaisi pila- perustuivat rahoihin; Mutta koko
^sian. avioliitto hommat aina olivat päätty-
'Sinä olet jo ehtinyt naimisiin?!" nect surullisesti — ja jollakin odot-nestä,
itsekään tietämättä, olosuhtei- si, aivan kuin työnhakijoita paikan-,
den mukana oli kehittynyt is.3ksi tul- välitystoimistoissa,- niin sittenkin
tuaan — tähti!
Myöhempinä elämänkausina hän
sai kokea sarjan avioliittoja. Hänen
tapansa oli mennä- naimisiin aina
kun- rakkaus rinnassa kiihtyi- Oli
hän mvöskin kokenut kylmällä jär-nuoren,
kokemattoman tytön saanti
oli suuri saavutus liikekannalta kat­sottuna.
Ja nuorten tyttöjen taivu-tuspaikka
oli juUri tämä hänen oftia
asuntonsa.
Nyt Waw;ona oli joutunut hänen
asuntoonsa. Mikä saalis! Sellaisia
tyttöjä'ei tapaa joka päivä; Mata­milla
oli syytä ilPita.
Jatkuu.
riksi. Siekailematta hän syöksyi kes­kelle
vesiryöppyä, käännähti ja pin­gotti
nuoraa; jota hän oli laahannut
perässään; "Pitäkää kiinni nuoras­ta!"
huusi hän naiselle.
Tämä tarttui nuoraan, sulki sil­mänsä'ja
syöltsyi seikkailuun. PrrI
^Hän huusi äiineensä, kun äkkiä ko­valla
ryskeellä vesiryöppy iski häntä
päähän ja jäinen-kosteus valui pitkin
koko hänen ruumistaan.
Mutta samassa hän oli jo päässyt